Image Slider

* 2018 *

maanantai 31. joulukuuta 2018
Kas kas, taas ollaan laittamassa vuotta pulkkaan. Vuosi 2018 oli minulle todella hyvä vuosi, vaikka somessa kaikki tuntuvat pitävän sitä jonain kyynelten ja kriisien vuotena (toisaalta, somessa joka vuosi taitaa olla ihmisille ihmeen negatiivinen..). Minusta tuntuu, että vuosi vuodelta pystyn tekemään enemmän niitä itselle tärkeitä asioita ja muutenkin enemmän ymmärtämään, mitä elämältäni haluan.

Vuonna 2018 koin muutoksia niin parisuhdetilanteessa, kuin kavereiden määrässä (sain niitä siis lisää :D) ja pääsin matkustelemaan varmaan mitään aiempaa vuotta enemmän, mutta olen myös tehnyt tutkimusmatkoja omiin mietteisiini. Seuraavaan vuoteen herää vielä onnellisempi, tietoisempi ja seikkailunhaluisempi minä.

Tässä perinteinen vuosikatsaukseni:


Tammikuu
Vuoden toisena päivänä hyvästelin Macaussa ja Hong Kongissa vierailleen perheeni ja suuntasin itse kohti Vietnamia ja Hoi Ania. Matka oli toinen soolomatkani ja kasvatti varmuutta ja halua kyseiseen "harrastukseen". Hoi An oli ihana kohde ja siellä sai ladattua akkuja seuraavaa lukukautta varten. Macauhun palattuani tutustuin aivan sattumalta baarissa kahteen tyttöön, joiden kanssa meillä synkkasi erittäin hyvin. Nykyään olemme todella läheisiä ja olen heidän kauttaan tutustunut vielä enempiin ihmisiin Macaussa. Porukassa kaikki ovat juuriltaan ulkomaalaisia, mutta suurin osa on elänyt koko elämänsä Macaussa.

Helmikuu
Pääsin Macaun (erityisesti huoneessani olevaa) kylmää säätä pakoon kun kaverini kutsui minut mukaansa Kiinaan perheelleen viettämään kiinalaista uutta vuotta. Vietimme noin kaksi viikkoa Shenzhenissä ja perheen "kotikylässä" Huidongissa. Kokemus oli mahtava ja minut otettiin avosylin mukaan perheeseen, joka nyt sitten ilmeisesti on se Kiinan perheeni :D Koska tämä oli toinen kertani viettämästä kyseistä juhlaa Kiinassa, pystyin tutkailemaan sitä syvemminkin. Silmään pisti kaiken ilon keskeltä myös uuteen vuoteen liittyviä huonoja asioita.

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tapahtunut ihmeempiä. Säät alkoivat lämmettä ja sain raahattua itseni pariin otteeseen lenkillekin. Kavereiden kanssa käytiin Zhuhaissa syömässä erittäin tulista hot potia ja ottamassa kuvia. Tämä on aasialaisille hyvin normaalia touhua, kaikki ovat vannoutuneita foodieita ja oman elämänsä supermalleja. Tämä elämänasenne on loistava, miksi ottaa kaikkea niin vakavasti ja murehtia siitä, mitä muut ajattelevat sinusta?

Huhtikuu
Eräässä asuntolan infotilaisuudessa tapasin koulun suomalaiset vaihto-oppilaat (jep, meille pääsee vaihtoon Suomesta ja joka jakso tulee haagahelialaisia opiskelijoita :D) ja hetken rupattelun jälkeen meille selvisi, että olemme kaikki suunnitelleet pääsiäislomalle matkaa Malesiaan Langkawille! Pistimme siis hynttyyt yhteen ja majoituimme samaan hostelliin. Itse jatkoin matkaa vielä kahdeksi päiväksi Kuala Lumpuriin. Vuotta aiemmin tein ensimmäisen soolomatkani pieneen Pattayaan ja nyt olin miljoonakaupungin vilskeessä. Fiilis oli mahtava. Loppukuusta ehdin vielä viikonloppumatkalle Taipeihin. Soolomatka tämäkin, vaikka kaverini samaan aikaan Taipeissa myös kävi :D


Toukokuu
Koulukiireet ja stressi työharjoittelusta alkoivat kasvaa. Päivät Macaussa vähenivät ja Suomeen lähtö lähestyi hirveää vauhtia. Se herätti paljon ajatuksia. Nyt kun luen kirjoitustani, on hassua ajatella, että puoli vuotta Suomessa on nyt ohi. Jännitin siellä asumista paljon ja osittain syystäkin, olinhan jo asunut "ulkomailla" vuosia. Pahimmalta tuntui jättää kaverit, uudet ja vanhemmat, mutta toisaalta Suomessa odotin Suomen kavereiden ja perheen näkemistä. Ja sitä kun ei enää tarvinnut huolehtia KAIKESTA itse.

Kesäkuu
Minulla oli lomaa noin viikko ennen kuin työharjoittelu miesten merkkivaateliikkeessä ja sen nettikaupassa alkoi. Alku Suomessa meni hieman sumussa. Kaikki oli niin erilaista, mutta toisaalta tuli jostain selkärangasta. Oli outoa puhua suomea 24/7 ja kestikin hetki saada kieli värikkääksi ja lopettaa sanojen hakeminen. Macauhun paluu tuntui olevan niiiiiin kaukana, ettei sitä edes voinut ajatella. Ikävä oli välillä kova. Pelkäsin, että jään kaikesta paitsi ja minun olemassaoloni unohdetaan.

Heinäkuu
Päivät kuluivat töissä ja helteestä nauttimisessa. Välillä oli vaikeampaa, välillä helpompaa. (Väliaikaisen) paluumuuttajan mietteitä kirjoittelin myös blogiin, joka tuntui olevan mielessä vähemmän ja vähemmän. Tai, ei nyt oikeastaan, mutta en löytänyt inspiraatiota kirjoittaa mistään. Suomessa elämäni tuntui olevan niin normaalia, että miksi kukaan haluaisi siitä lukea.

Elokuu
Kesän piristyksenä oli yhden yön matka Tallinnaan. Olen aina pitänyt Virosta todella paljon, mutta Aasiassa asuessa ei siellä tule käytyä kovin usein. Sää oli loistava ja olisin mielelläni jäänyt matkalle pidemmäksikin aikaa. Työt kuitenkin kutsuivat. Loppukuusta tein vihdoin asian, jota olin miettinyt jo parisen vuotta ja johon kaverini olivat minua yllyttäneet: leikkasin 30cm hiuksistani pois (ja olen siis ollut pitkähiuksinen aivan koko elämäni). Eikös hiusten leikkuu yleensä ole merkki jostain sisäisestä kriisistä? Ehkä minulla pieni sellainen olikin. Uusi kampaus piristi ja kehut tekivät vielä itsevarmemmaksi. Nyt vannon, etten koskaan enää palaa aiempaan pituuteen. Lyhyet hiukset ovat niin paljon helpommat kaikin puolin!


Syyskuu
Tyoharjoittelun puolivälivälin kunniaksi (okei, olisin mennyt muutenkin :D) lähdin kaverin luokse Amsterdamiin kolmeksi yöksi. Heli oli au pairina Shenzhenissä, minkä takia tutustuimme ja tapasimme Macaussa kahdesti. Töiden päätyttyä Heli lähti opiskelemaan Dameihin. Matka oli aivan mahtava ja jälleen kerran, olisin jäänyt niille teilleni mieluusti. Ennen Aasiaan jäämistä suunnittelin meneväni opiskelemaan Alankomaihin itsekin. Oli hassua kulkea katuja ja ajatella, että olisin voinut asua siellä, ellen olisi niin palavasti rakastunut Aasiaan ja erityisesti Macauhun.

Lokakuu
Vietin Suomessa syksyä ensikerran sitten vuoden 2014, mikä on aika hullua. Päivät lyhenivät silminnähden ja pian kotiin saapuminen valoisalla vaihtui siihen, että pimeää oli työpäivän viimeiset tunnit. Sentään ruska oli kaunis ja kuulemma se oli erityisen kaunis tänä vuonna.

Marraskuu
Marraskuussa ilmat alkoivat tosissaan viiletä ja monina päivinä töissä minulla oli 2-3 villapaitaa päällekkäin. Niukka talvivaatevarastoni aiheutti sen, että jouduin käyttää samoja vaatteita jatkuvalla syötöllä. Mieluummin lämmin kuin muodikas, eikö? :D Yllättäen Macauhun paluu alkoi lähestyä kovaa vauhtia ja vaikka sinne tietysti kaipaakin, on Suomesta myös kurja lähteä. Siihen fiilikseen auttaa kummasti helmikuun pakkasten muistelu. Ei kiitos.

Joulukuu
Työharjoittelu loppui 10. päivä, jonka jälkeen olin lomalla noin viikon ennen kuin perheeni pakkasi kamat ja lähti joulumatkalle Lissaboniin ja Kap Verdelle. Täältä Afrikasta tätä postausta kirjoittelenkin. Uusi vuosi vaihtuu Suomeen paluun aikana, ehkä ilmassa, ehkä Lissabonin kentällä, jossa on välilasku. Suomessa aikaa on 8 päivää ja sitten palaan Aasiaan. Ihmeen nopeasti puolivuotinen kuluu.

Viime UV katsomassa perheen kanssa ilotulitteita Macaussa Nam Van -järvellä.

Kuten jo sanottu, minulla oli hyvä vuosi. Vanhoja vuosikatsauksiani lukiessa huomaan, että minulla ilmeisesti on joka viime vuosi ollut varsin hyvä vuosi. Toivottavasti tämä trendi myös jatkuu. Uskon, että onnellisuus on lähtöisin ihmisestä itsestään ja olenkin halunnut karsia elämästäni negatiivisuutta ja keskittyä positiivisuuten. Minusta on pikkuhiljaa tulossa sellainen hihhuli, joille naureskelin teininä :D

Ensi vuonna luvassa on koulua, toivottavasti pidempi reissu kesällä, lisää naurua ja unohtumattomia ihmisiä ja hetkiä. Pikkuhiljaa pitää myös alkaa suunnitella jatkoa valmistumisen lähestyessä... Mutta turha mistään on vielä stressata. Happy go lucky, eh? Macaussa asiat alkavat selvitä hieman toivottavasti.

Hyvää uutta vuotta kaikille, toivottavasti myös teillä on ollut mahtava vuosi. 2019 olkoon vielä parempi!

Puolitoista päivää Lissabonissa

maanantai 24. joulukuuta 2018

Saavuimme Lissaboniin sateisena tiistaina. Päivä ei ollut alkanut kovin hyvin, sillä Helsinki-Vantaalla selvisi, että TAP Portugalin lentojen varaukseemme ei sisältynyt matkalaukkuja - kellekään neljästä perheenjäsenestä. Maksutiskille jonottaminen kesti ikuisuuden ja kun vihdoin pääsimme henkilökunnan juttusille (samaan aikaan kun lennon boarding alkoi..!), ei ollut kiva maksaa lisämaksuja x4. Meille sentään vakuutettiin maksun kattavan matkalaukut stopoverin yli lopulliselle matkakohteellemme Kap Verdelle. Spoiler alert, näin ei ollut ja jouduimme maksamaan uudestaan aivan jäätävän summan lähtiessämme jatkamaan eteenpäin Lissabonista.

Koska viivyimme Lissabonissa vain kaksi yötä (ja toinen yö jäi hyvin lyhyeksi aikaisen aamulennon takia), ei meillä ollut yhtään aikaa hukattavana. Yövyimme Baixassa My Story Hotel:ssa, mutta meidän huoneemme (4-hengen huoneisto) oli n. 5 minuutin kävelymatkan päässä tavallisessa kerrostalossa, jonne puikahdettiin vilkkaalta kävelykadulta lukottoman lasioven kautta. Asunto oli neljännessä kerroksessa ja sinne piti kiivetä erittäin jyrkät portaat. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty matkalaukkujen kanssa, mutta ihme kyllä, pääsimme perille.


Lähdimme heti liikkeelle, jotta ehtisimme nähdä kaupunkia mahdollisimman paljon. Kävelimme lähellä sijaitsevalle Praça do Comércio:lle, jolta emme hämmentyneen edestakaisin kävelynkään jälkeen löytäneet oikeaa raitiovaunua seuraavaan kohteeseemme, Belémiin. Päädyimme lopulta hyväksymään kohtalomme ja menemään sinne tylsällä bussilla. Matka kesti puolisen tuntia.

Belém on erityisen tunnettu kahdesta asiasta: Torrre de Belémistä ja Pastéis de Belémeistä, eli Pastel de natan alkuperäisversiosta (?). Itse olin erityisen kiinnostunut juuri tuosta jälkimmäisestä, sillä Macaussa on leivoksesta oma versionsa Egg Tart ja pitihän toki testata, kumpi maistuu paremmalta.


Pastéis de Belém -kahvila vaikuttaa ensisilmäykseltä todella pieneltä, mutta käytävien varrelta löytyy pöytiä 400:lle asiakkaalle. Itse päädyimme aika perälle. Pääsimme pöytään parin minuutin odottelun jälkeen, vaikka paikka olikin aika täynnä. Leivoksetkin saapuivat eteen hyvin nopeasti.

Pastéis de Belémien päälle siroteltiin kanelia ja tomusokeria, mikä minusta oli yllättävää. Heti kun olin lisännyt instagram storyyn kuvan kahvilasta, tuli macaulaiselta kaveriltani (, joka itse kävi Lissabonissa viime jouluna) viesti: "eikös Macaun versio olekin parempi?". Ja pitäähän minun itsekin ns. macaulaisena sanoa, että kyllä :D Mutta olivat Pastéis de Belémitkin hyviä. Jos olisin maistanut niitä ensin, ehkä vastaukseni olisi eri.


Ajoimme takaisin hotellille samalla bussilla. Olimme varanneet pöydän Fado-ravintolasta, Casa de Fado:sta, joten nopean laittautumisen jälkeen lähdimme illalliselle. Ravintolasta minulla ei ikävä kyllä ole yhtään kuvaa, koska musiikkiesityksiä ei saanut kuvata. Vaikka paikka olikin aika kallis (ruokien hinnoilla maksettiin myös esiintyjille), oli se upea, sellainen once in a lifetime, kokemus. Istuimme pöydässä, joka oli kirjaimellisesti muusikoiden vieressä. He esiintyivät 15 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen oli samanmittainen tauko ja sitten oli uuden esiintyjän vuoro.

Jouluinen Lissabon

Aamulla aurinko paistoi ja pöydässä odottivat Pasteis de Natat (eivät ne sinne tietenkään vahingossa olleet joutuneet, vaan vanhempani kävivät leipomossa ennen kuin heräsin siskoni kanssa :D). He olivat myös käyneet ostamassa meille kaikille Viva Viagem -kortit, joilla pystyy matkustaa vuorokauden vapaasti ympäri kaupunkia.

Hyppäsimme ratikan kyytiin ja ajoimme yhdelle Lissabonin seitsemästä vuoresta. Ensimmäinen kohde oli Alfaman kaupunginosa ja Miradouro de Santa Luzia:n näköalapaikka. Lähellä on myös toinen yleinen maisemankatselutasanne, mutta löysimme Parque Infantil e de Lazer do Recolhimento -leikkikentältä näkökulman, jota ei ehkä ihan jokainen ole löytänyt (alla olevan kuvasarjan alin kuva). Maisemien katselun ja alueella käppäilyn jälkeen jatkoimme raitiovaunulla toiselle vuorelle.


Lisää kävelyä ja lisää värikkäitä taloja. Lissabon on todella kaunis kaupunki ja aina piti kääntää päätä talon kulmissa nähdäkseen kaikki kadut kokonaisuuksissaan. Bairro Alto -kaupunginosassa sijaitseva Rua da Bica de Duarte Belo on tunnettu sillä kulkevasta funicularista, jonka luona saa upeita kuvia. Itse en tiennyt vaunun olevan oikeasti käytöstä ja otin kuvia sen edessäki ilman huolen häivää. Se siis oikeasti kuljettaa ihmisiä ylös ja alas ja voit jäädä alle.


Iltapäivällä liityimme jonon jatkeeksi alla olevan kuvan Elevador Santa Justalla. Jono liikkui kamalan hitaasti ja kun vihdoin oli meidän vuoromme päästä ylös, selvisi syy: hissiin päästettiin sisään vain kourallinen ihmisiä. Matka itsessään kesti varmaan alle minuutin. Viva Viagem -kortilla pystyi maksaa matkan myös täällä.

Santa Justa -hissillä pääsee jälleen yhdelle vuorelle ja sieltä myös näki Lissabonin kattojen yli. Jos ei siis ole vielä selvinnyt, Lissabon on korkeuserojen kaupunki. Esimerkiksi Fado-ravintolaan emme olisi mitenkään löytäneet ilman google mapsin apua, vaikka oikean suunnan tiesimmekin. Kaikkialla on mäkiä, portaita, nousuja, funiculareita ja hissejä. Ei ihan se helpoin kaupunki suunnistaa, mutta ainakin saa turreilun sivussa hieman treeniä.


Päätimme päivän laskeutumalla alas funicularilla (toisella kuin sillä, jonka kiskoilla kuvailin muina naisina) ja kävelemällä hotellille lepäämään hetkeksi ennen iltaruokaa. Herätys olisi ennen aamu kuutta, joten nukkumaan piti päästä ajoissa.

Portugali on ensimmäinen maa, jossa ikinä vierailin. Kai se teki minuun vaikutuksen jo puolivuotisena, sillä päädyin asumaan Macauhun, joka on Portugalin entinen alusmaa. En ole palannut emämaahan ennen tätä matkaa, joten ympyrä vihdoin sulkeutui - vaikka en Lissabonissa silloin vauvana kyllä käynytkään. Lissabonista tulee minulle hyvin paljon mieleen Macau, vaikka se kaupunkina onkin hyvin erilainen.

Lissabonista matkamme jatkui Praiaan, Kap Verden pääkaupunkiin. Kap Verde on myös Portugalin entinen alusmaa, joten tässä tulee kuukaudessa oltua kolmessa Portugalin vaikutuksen saaneessa paikassa. Huomenna on jouluaatto ja se näkyy Praian katukuvassa puistojen joulukoristeissa ja tonttulakki päässä kävelevissä ihmisissä. Muuten ei sitten hirveän jouluista olekaan :D Siellä Suomessa ilmeisesti on vihdoin ihan oikea valkoinen joulu. Noh, on täällä helteessäkin ihan mukavaa.

Lähtö lähenee (x2)

maanantai 17. joulukuuta 2018

Kun palasin ensikerran Kiinasta Suomeen, kirjoitin postauksen "Suomessa aika kuluu hitaasti". No eipä ole kulkenut tänäsyksynä - ainakaan loppuaikaa. Palaan Macauhun 23 päivän päästä, joista 14 menee Lissabonissa ja Kap Verdellä lomaillen (lähtö huomenna..!), joten tosissaan en ehdi tallustella Helsingin katuja ja maksaa maltaita julkisesta liikenteestä enää kovin montaa päivää.

Miltä lähtö sitten tuntuu? Kamalalta, ihanalta, turvalliselta ja pelottavalta kaikilta yhtä aikaa. En haluaisi kokea helmikuun pakkasia mistään hinnasta ja minulla on kamala ikävä kiinalaista ruokaa, mutta vaikka yhteen kotiin palaankin, jätän toisen. Tuntuu, että jauhan samoja juttuja kaikissa (vähäisissä) syksyn postauksissani. Tosiasia kuitenkin on, että näitä ajatuksia on tultu pyöriteltyä päässä kesäkuusta asti. Vaikka ehkä olenkin päässyt paremmin yhteyksiin suomalaisen puoleni kanssa, tarkoittaa se myös sitä, että identiteettini on vielä enemmän hämillään. En ole ihan täysin yhtään mitään, enkä edes jotain selkeämmin kuin jotain muuta.


Perheen nurkissa asustelu on ollut ihmeen helppoa, vaikka tietysti kaipaan myös vapauttani Macaussa. Olen halunnut tehdä mahdollisimman paljon suomalaisia ja helsinkiläisiä juttuja ja viettää aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Mikä onkaan parempaa kuin rose-viinin juominen Kumman Kaa:ta kavereiden kanssa katsoessa tai perheen lautapelihetki? Tai se, kun joku tekee sulle ruokaa päivittäin haha. Ja parhautta on myös se, kun sisällä on oikeasti lämmin. Huomaan vieläkin aina kyseleväni, onko kohteessamme sitten lämmin. Siis kahvilassa, museossa, ostarilla, leffateatterissa yms. Vaikka Suomessa on ulkona kylmä, on sisällä aina lämmin. Tätä joudun aina kertomaan Macaussa, jossa jo 15 asteessa alkaa sisätiloissa olla epämukavat oltavat ja helteilläkin julkisilla paikoilla tuuletukset niin kovalla, että pitää aina raahata mukana pitkähihaista paitaa.

Macaussa minua odottavat uusi lukujakso (, josta olen oikeasti innoissaan :D yläaste-ikäinen Vera järkyttyisi), mahdollisesti uusi (kylmä) huone asuntolassa, kiinalainen uusivuosi ja siitä johtuva loma, kaverit ja ah niin monta ruokaa, joilla pitää tankata. Kahden maan välissä asumisessa on se hauskuus, että aina johonkin saapuessa JA sieltä lähtiessä, pitää syödä kaikkea hyvää. Ehkä ihan hyvä, etten omista vaakaa, mutta toisaalta, onko niillä numeroilla muutenkaan väliä?


Hassua huomata, että minulle "perusruoka" on nykyään - ja edelleen kuuden Suomessa vietetyn kuukaudenkin jälkeen - kiinalainen ruoka. En edes tajunnut tätä kunnolla, ennen kuin eilen nälkäisenä tilasin kahvilassa wonton-keiton. Keitto oli ensinnäkin minulle normaali vaihtoehto, eikä "wow, täällä saa aasialaista ruokaa" -tyyppisen reaktion aiheuttava ja lämmin nuudelikeitto kylmällä säällä tuntui vain niin oikealta ja luonnolliselta. Aika järkyttävää ajatella, etten ole syönyt dim sumia puoleen vuoteen. Macaussa kokkaan itsekin aasialais-tyylistä ruokaa ja ihan sama missä tulen asumaan ja kenen kanssa, tulee kotiruokani varmasti olemaan kiinalaista. Mutta tietysti jotkut suomalaiset klassikot tulevat myös pysymään matkassa.

Loppuvuodesta olen aloittanut uutena harrastuksena bullet journaling, eli bujoilun, joka on niiiin oma juttuni! Olen ala-asteella jo tehnyt omia päiväkirjoja/journaleita omiin tarpeisiin sopiviksi, joten oikeastaan olen bujoillut jo ennen kuin bujoilu oli mikään juttu. Anyway, se on ihana tapa yhdistää organisaatiohaluni ja luovuus ja olen viettänyt sivuja tehdessä tunteja putkeen kyllästymättä. Eri asia sitten, jaksanko oikeasti käyttää bujoani koko vuoden.. :D Ainakin se alkaa sopivasti juuri vuodenvaihteessa.


Matkalaukku on nyt pakattu kesävaatteilla, joksikin vain puoliksi, koska käsimatkatavaroilla matkustamiseen tottuneen on yllättävän vaikea täyttää täysikokoinen laukku. Lento kohti Lissabonia lähtee ennen 9 aamulla. Perheen kanssa vietämme Portugalissa 1,5 päivää ja jatkamme matkaa torstaina Kap Verden pääkaupunkiin Praiaan. Palmujen alla loikoilua, hyvää ruokaa, aurinkoa ja tutkimusretkiä... Ihanaa! Loistava päätös työharjoittelulle, Suomessa asumiselle ja vuodelle 2018.

P.s. Minua ja matkaa voi seurata instagramissa nimimerkillä verawinter.