* 2018 *

Kas kas, taas ollaan laittamassa vuotta pulkkaan. Vuosi 2018 oli minulle todella hyvä vuosi, vaikka somessa kaikki tuntuvat pitävän sitä jonain kyynelten ja kriisien vuotena (toisaalta, somessa joka vuosi taitaa olla ihmisille ihmeen negatiivinen..). Minusta tuntuu, että vuosi vuodelta pystyn tekemään enemmän niitä itselle tärkeitä asioita ja muutenkin enemmän ymmärtämään, mitä elämältäni haluan.

Vuonna 2018 koin muutoksia niin parisuhdetilanteessa, kuin kavereiden määrässä (sain niitä siis lisää :D) ja pääsin matkustelemaan varmaan mitään aiempaa vuotta enemmän, mutta olen myös tehnyt tutkimusmatkoja omiin mietteisiini. Seuraavaan vuoteen herää vielä onnellisempi, tietoisempi ja seikkailunhaluisempi minä.

Tässä perinteinen vuosikatsaukseni:

Tammikuu
Vuoden toisena päivänä hyvästelin Macaussa ja Hong Kongissa vierailleen perheeni ja suuntasin itse kohti Vietnamia ja Hoi Ania. Matka oli toinen soolomatkani ja kasvatti varmuutta ja halua kyseiseen "harrastukseen". Hoi An oli ihana kohde ja siellä sai ladattua akkuja seuraavaa lukukautta varten. Macauhun palattuani tutustuin aivan sattumalta baarissa kahteen tyttöön, joiden kanssa meillä synkkasi erittäin hyvin. Nykyään olemme todella läheisiä ja olen heidän kauttaan tutustunut vielä enempiin ihmisiin Macaussa. Porukassa kaikki ovat juuriltaan ulkomaalaisia, mutta suurin osa on elänyt koko elämänsä Macaussa.

Helmikuu
Pääsin Macaun (erityisesti huoneessani olevaa) kylmää säätä pakoon kun kaverini kutsui minut mukaansa Kiinaan perheelleen viettämään kiinalaista uutta vuotta. Vietimme noin kaksi viikkoa Shenzhenissä ja perheen "kotikylässä" Huidongissa. Kokemus oli mahtava ja minut otettiin avosylin mukaan perheeseen, joka nyt sitten ilmeisesti on se Kiinan perheeni :D Koska tämä oli toinen kertani viettämästä kyseistä juhlaa Kiinassa, pystyin tutkailemaan sitä syvemminkin. Silmään pisti kaiken ilon keskeltä myös uuteen vuoteen liittyviä huonoja asioita.

Maaliskuu
Maaliskuussa ei tapahtunut ihmeempiä. Säät alkoivat lämmettä ja sain raahattua itseni pariin otteeseen lenkillekin. Kavereiden kanssa käytiin Zhuhaissa syömässä erittäin tulista hot potia ja ottamassa kuvia. Tämä on aasialaisille hyvin normaalia touhua, kaikki ovat vannoutuneita foodieita ja oman elämänsä supermalleja. Tämä elämänasenne on loistava, miksi ottaa kaikkea niin vakavasti ja murehtia siitä, mitä muut ajattelevat sinusta?

Huhtikuu
Eräässä asuntolan infotilaisuudessa tapasin koulun suomalaiset vaihto-oppilaat (jep, meille pääsee vaihtoon Suomesta ja joka jakso tulee haagahelialaisia opiskelijoita :D) ja hetken rupattelun jälkeen meille selvisi, että olemme kaikki suunnitelleet pääsiäislomalle matkaa Malesiaan Langkawille! Pistimme siis hynttyyt yhteen ja majoituimme samaan hostelliin. Itse jatkoin matkaa vielä kahdeksi päiväksi Kuala Lumpuriin. Vuotta aiemmin tein ensimmäisen soolomatkani pieneen Pattayaan ja nyt olin miljoonakaupungin vilskeessä. Fiilis oli mahtava. Loppukuusta ehdin vielä viikonloppumatkalle Taipeihin. Soolomatka tämäkin, vaikka kaverini samaan aikaan Taipeissa myös kävi :D

Toukokuu
Koulukiireet ja stressi työharjoittelusta alkoivat kasvaa. Päivät Macaussa vähenivät ja Suomeen lähtö lähestyi hirveää vauhtia. Se herätti paljon ajatuksia. Nyt kun luen kirjoitustani, on hassua ajatella, että puoli vuotta Suomessa on nyt ohi. Jännitin siellä asumista paljon ja osittain syystäkin, olinhan jo asunut "ulkomailla" vuosia. Pahimmalta tuntui jättää kaverit, uudet ja vanhemmat, mutta toisaalta Suomessa odotin Suomen kavereiden ja perheen näkemistä. Ja sitä kun ei enää tarvinnut huolehtia KAIKESTA itse.

Kesäkuu
Minulla oli lomaa noin viikko ennen kuin työharjoittelu miesten merkkivaateliikkeessä ja sen nettikaupassa alkoi. Alku Suomessa meni hieman sumussa. Kaikki oli niin erilaista, mutta toisaalta tuli jostain selkärangasta. Oli outoa puhua suomea 24/7 ja kestikin hetki saada kieli värikkääksi ja lopettaa sanojen hakeminen. Macauhun paluu tuntui olevan niiiiiin kaukana, ettei sitä edes voinut ajatella. Ikävä oli välillä kova. Pelkäsin, että jään kaikesta paitsi ja minun olemassaoloni unohdetaan.

Heinäkuu
Päivät kuluivat töissä ja helteestä nauttimisessa. Välillä oli vaikeampaa, välillä helpompaa. (Väliaikaisen) paluumuuttajan mietteitä kirjoittelin myös blogiin, joka tuntui olevan mielessä vähemmän ja vähemmän. Tai, ei nyt oikeastaan, mutta en löytänyt inspiraatiota kirjoittaa mistään. Suomessa elämäni tuntui olevan niin normaalia, että miksi kukaan haluaisi siitä lukea.

Elokuu
Kesän piristyksenä oli yhden yön matka Tallinnaan. Olen aina pitänyt Virosta todella paljon, mutta Aasiassa asuessa ei siellä tule käytyä kovin usein. Sää oli loistava ja olisin mielelläni jäänyt matkalle pidemmäksikin aikaa. Työt kuitenkin kutsuivat. Loppukuusta tein vihdoin asian, jota olin miettinyt jo parisen vuotta ja johon kaverini olivat minua yllyttäneet: leikkasin 30cm hiuksistani pois (ja olen siis ollut pitkähiuksinen aivan koko elämäni). Eikös hiusten leikkuu yleensä ole merkki jostain sisäisestä kriisistä? Ehkä minulla pieni sellainen olikin. Uusi kampaus piristi ja kehut tekivät vielä itsevarmemmaksi. Nyt vannon, etten koskaan enää palaa aiempaan pituuteen. Lyhyet hiukset ovat niin paljon helpommat kaikin puolin!

Syyskuu
Tyoharjoittelun puolivälivälin kunniaksi (okei, olisin mennyt muutenkin :D) lähdin kaverin luokse Amsterdamiin kolmeksi yöksi. Heli oli au pairina Shenzhenissä, minkä takia tutustuimme ja tapasimme Macaussa kahdesti. Töiden päätyttyä Heli lähti opiskelemaan Dameihin. Matka oli aivan mahtava ja jälleen kerran, olisin jäänyt niille teilleni mieluusti. Ennen Aasiaan jäämistä suunnittelin meneväni opiskelemaan Alankomaihin itsekin. Oli hassua kulkea katuja ja ajatella, että olisin voinut asua siellä, ellen olisi niin palavasti rakastunut Aasiaan ja erityisesti Macauhun.

Lokakuu
Vietin Suomessa syksyä ensikerran sitten vuoden 2014, mikä on aika hullua. Päivät lyhenivät silminnähden ja pian kotiin saapuminen valoisalla vaihtui siihen, että pimeää oli työpäivän viimeiset tunnit. Sentään ruska oli kaunis ja kuulemma se oli erityisen kaunis tänä vuonna.

Marraskuu
Marraskuussa ilmat alkoivat tosissaan viiletä ja monina päivinä töissä minulla oli 2-3 villapaitaa päällekkäin. Niukka talvivaatevarastoni aiheutti sen, että jouduin käyttää samoja vaatteita jatkuvalla syötöllä. Mieluummin lämmin kuin muodikas, eikö? :D Yllättäen Macauhun paluu alkoi lähestyä kovaa vauhtia ja vaikka sinne tietysti kaipaakin, on Suomesta myös kurja lähteä. Siihen fiilikseen auttaa kummasti helmikuun pakkasten muistelu. Ei kiitos.

Joulukuu
Työharjoittelu loppui 10. päivä, jonka jälkeen olin lomalla noin viikon ennen kuin perheeni pakkasi kamat ja lähti joulumatkalle Lissaboniin ja Kap Verdelle. Täältä Afrikasta tätä postausta kirjoittelenkin. Uusi vuosi vaihtuu Suomeen paluun aikana, ehkä ilmassa, ehkä Lissabonin kentällä, jossa on välilasku. Suomessa aikaa on 8 päivää ja sitten palaan Aasiaan. Ihmeen nopeasti puolivuotinen kuluu.

Viime UV katsomassa perheen kanssa ilotulitteita Macaussa Nam Van -järvellä.

Kuten jo sanottu, minulla oli hyvä vuosi. Vanhoja vuosikatsauksiani lukiessa huomaan, että minulla ilmeisesti on joka viime vuosi ollut varsin hyvä vuosi. Toivottavasti tämä trendi myös jatkuu. Uskon, että onnellisuus on lähtöisin ihmisestä itsestään ja olenkin halunnut karsia elämästäni negatiivisuutta ja keskittyä positiivisuuten. Minusta on pikkuhiljaa tulossa sellainen hihhuli, joille naureskelin teininä :D

Ensi vuonna luvassa on koulua, toivottavasti pidempi reissu kesällä, lisää naurua ja unohtumattomia ihmisiä ja hetkiä. Pikkuhiljaa pitää myös alkaa suunnitella jatkoa valmistumisen lähestyessä... Mutta turha mistään on vielä stressata. Happy go lucky, eh? Macaussa asiat alkavat selvitä hieman toivottavasti.

Hyvää uutta vuotta kaikille, toivottavasti myös teillä on ollut mahtava vuosi. 2019 olkoon vielä parempi!