Kun palasin ensikerran Kiinasta Suomeen, kirjoitin postauksen "Suomessa aika kuluu hitaasti". No eipä ole kulkenut tänäsyksynä - ainakaan loppuaikaa. Palaan Macauhun 23 päivän päästä, joista 14 menee Lissabonissa ja Kap Verdellä lomaillen (lähtö huomenna..!), joten tosissaan en ehdi tallustella Helsingin katuja ja maksaa maltaita julkisesta liikenteestä enää kovin montaa päivää.
Miltä lähtö sitten tuntuu? Kamalalta, ihanalta, turvalliselta ja pelottavalta kaikilta yhtä aikaa. En haluaisi kokea helmikuun pakkasia mistään hinnasta ja minulla on kamala ikävä kiinalaista ruokaa, mutta vaikka yhteen kotiin palaankin, jätän toisen. Tuntuu, että jauhan samoja juttuja kaikissa (vähäisissä) syksyn postauksissani. Tosiasia kuitenkin on, että näitä ajatuksia on tultu pyöriteltyä päässä kesäkuusta asti. Vaikka ehkä olenkin päässyt paremmin yhteyksiin suomalaisen puoleni kanssa, tarkoittaa se myös sitä, että identiteettini on vielä enemmän hämillään. En ole ihan täysin yhtään mitään, enkä edes jotain selkeämmin kuin jotain muuta.
Perheen nurkissa asustelu on ollut ihmeen helppoa, vaikka tietysti kaipaan myös vapauttani Macaussa. Olen halunnut tehdä mahdollisimman paljon suomalaisia ja helsinkiläisiä juttuja ja viettää aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Mikä onkaan parempaa kuin rose-viinin juominen Kumman Kaa:ta kavereiden kanssa katsoessa tai perheen lautapelihetki? Tai se, kun joku tekee sulle ruokaa päivittäin haha. Ja parhautta on myös se, kun sisällä on oikeasti lämmin. Huomaan vieläkin aina kyseleväni, onko kohteessamme sitten lämmin. Siis kahvilassa, museossa, ostarilla, leffateatterissa yms. Vaikka Suomessa on ulkona kylmä, on sisällä aina lämmin. Tätä joudun aina kertomaan Macaussa, jossa jo 15 asteessa alkaa sisätiloissa olla epämukavat oltavat ja helteilläkin julkisilla paikoilla tuuletukset niin kovalla, että pitää aina raahata mukana pitkähihaista paitaa.
Macaussa minua odottavat uusi lukujakso (, josta olen oikeasti innoissaan :D yläaste-ikäinen Vera järkyttyisi), mahdollisesti uusi (kylmä) huone asuntolassa, kiinalainen uusivuosi ja siitä johtuva loma, kaverit ja ah niin monta ruokaa, joilla pitää tankata. Kahden maan välissä asumisessa on se hauskuus, että aina johonkin saapuessa JA sieltä lähtiessä, pitää syödä kaikkea hyvää. Ehkä ihan hyvä, etten omista vaakaa, mutta toisaalta, onko niillä numeroilla muutenkaan väliä?
Hassua huomata, että minulle "perusruoka" on nykyään - ja edelleen kuuden Suomessa vietetyn kuukaudenkin jälkeen - kiinalainen ruoka. En edes tajunnut tätä kunnolla, ennen kuin eilen nälkäisenä tilasin kahvilassa wonton-keiton. Keitto oli ensinnäkin minulle normaali vaihtoehto, eikä "wow, täällä saa aasialaista ruokaa" -tyyppisen reaktion aiheuttava ja lämmin nuudelikeitto kylmällä säällä tuntui vain niin oikealta ja luonnolliselta. Aika järkyttävää ajatella, etten ole syönyt dim sumia puoleen vuoteen. Macaussa kokkaan itsekin aasialais-tyylistä ruokaa ja ihan sama missä tulen asumaan ja kenen kanssa, tulee kotiruokani varmasti olemaan kiinalaista. Mutta tietysti jotkut suomalaiset klassikot tulevat myös pysymään matkassa.
Loppuvuodesta olen aloittanut uutena harrastuksena bullet journaling, eli bujoilun, joka on niiiin oma juttuni! Olen ala-asteella jo tehnyt omia päiväkirjoja/journaleita omiin tarpeisiin sopiviksi, joten oikeastaan olen bujoillut jo ennen kuin bujoilu oli mikään juttu. Anyway, se on ihana tapa yhdistää organisaatiohaluni ja luovuus ja olen viettänyt sivuja tehdessä tunteja putkeen kyllästymättä. Eri asia sitten, jaksanko oikeasti käyttää bujoani koko vuoden.. :D Ainakin se alkaa sopivasti juuri vuodenvaihteessa.
Matkalaukku on nyt pakattu kesävaatteilla, joksikin vain puoliksi, koska käsimatkatavaroilla matkustamiseen tottuneen on yllättävän vaikea täyttää täysikokoinen laukku. Lento kohti Lissabonia lähtee ennen 9 aamulla. Perheen kanssa vietämme Portugalissa 1,5 päivää ja jatkamme matkaa torstaina Kap Verden pääkaupunkiin Praiaan. Palmujen alla loikoilua, hyvää ruokaa, aurinkoa ja tutkimusretkiä... Ihanaa! Loistava päätös työharjoittelulle, Suomessa asumiselle ja vuodelle 2018.
P.s. Minua ja matkaa voi seurata instagramissa nimimerkillä verawinter.
Post Comment
Lähetä kommentti