Image Slider

Olen kouluni ainut valkoinen oppilas

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Tiedättekö sen tunteen kun puolet vuosikurssistasi istuu kuuntelemassa infotilaisuutta kanditutkinnon lopputyöstä ja opettaja alkaa valittamaan oppilaiden epäluonnollisiksi värjätyistä hiuksista (rikkoo koulun dress codea) ja kirjaimellisesti jokainen huoneessa oleva ihminen kääntyy tuijottamaan sinua pakottaen puhujan tarkentamaan mikrofoniin, ettei tarkoittanut sinua? Entä sen, kun sinua luullaan joksikin toiseksi henkilöksi -kahdesti- koska ilmeisesti kaikki valkoiset ihmiset näyttävät samalta?

Koulussa olen "se ulkkis". Opettajat ja muut kolmosluokkalaiset oppilaat tietävät kuka olen, mutta harva oikeasti edes muistaa mistä maasta olen kotoisin, saati sitten tietää mitään muuta pintaa syvempää. Eikä heitä erityisesti kiinnosta. Moni ei edes tiedä, etten puhu englantia äidinkielenäni. Koska Euroopassa kaikki puhuvat englantia, eikös? Ykkösluokalla joudun selventämään erikseen jokaiselle opettajalle, etten ole vaihto-oppilas, VAIKKA päälläni oli koulupuku! Koulupukua pitävät vain ykköset ja varsinkaan vaihtari ei sellaista ikinä käyttäisi.


Pieni selvennys siis otsikkoon: en ole kirjaimellisesti ainoa koulun valkonaama, koska meillä on joka lukujakso vaihtareita vaikka mistä, myös Suomesta. Mutta vaihtarit ovat aivan oma porukkansa. He eivä käy koulua samalla tavalla kuin me muut, liikkuvat yleensä laumassa ja tosiaan vaihtuvat puolen vuoden välein. On hyvin eri asia olla vaihtari kuin kokoaikainen oppilas.

Suomessa tehdystä harjoittelusta paluun jälkeen olen ollut jotenkin tietoisempi erilaisuudestani kuin sitä ennen. Kolmosvuoden johdosta olemme uudella kampuksella, jossa ylemmät vuosikurssilaiset eivät ole up to date statuksestani. Lähes päivittäin joku yllättyy kulman takaa kääntyvästä blondista ja usein joku ihmettelee läsnäoloani lounashuoneessa, jossa vaihtarit eivät asioi. Puhumattakaan koulun kuntosalilla järjestettäviin tunteihin osallistuvien ihmisten hämmästyksestä sisään astelevasta, koulun hupparia käyttävävästä blondista. Onko muka oikeasti niin ennenkuulumatonta, että macaulaisessa koulussa on valkoinen oppilas? Ja koska Suomessa (olen helsinkiläinen, joten voin puhua vain sen puolesta) me emme pidä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä "kummallisina", on vaikea ymmärtää miksi herätän niin paljon ihmetystä täällä.


Mielestäni on kuitenkin todella opettavaista kokea vähemmistön edustajana oleminen, vaikka oma tilanteeni onkin aika extreme tapaus. Ymmärrän nyt millaista on kohdata stereotypioita ja oletuksia ja kun ihmiset eivät näe ihonväriäsi pidemmälle. Tiedän millaista on kun sinua kohdellaan erilaisena - niin hyvässä kuin pahassakin. Olen varmempi omana itsenäni ja seuraan omaa polkuani muiden mielipiteistä välittämättä. Minua kun pidettäisiin erilaisena, vaikka yrittäisin kaikella energiallani sulautua joukkoon. Miksen siis tekisi asioita, jotka tekevät minut onnellisiksi?

Ja välillä sitä ihan oikeasti unohtaa erottuvansa muista. Koska en näe itseäni (:D), en aina muista näyttäväni mitenkään poikkeavalta. Sitten otamme luokkalaisten kanssa kuvia tai joku tujottaa minua turhan pitkään ja muistan, että olen eri rotua muiden kanssa. Mutta pakko olla hieman ällö-siirappinen tähän väliin ja sanoa, että loppujen lopuksi ihmiset eivät edes ole kovin erilaisia ihonväristään tai kulttuuristaan huolimatta. Toivon, että olen todistanut tämän ainakin luokkalaisilleni ja toivottavasti muillekin koululaisille. Kukaan ei halua, eikä kenenkään pitäisi, olla ulkopuolinen. Mutta on ihan OK olla "erilainen".

Kesälomasuunnitelmia

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
Sähköpostilaatikossani on jo neljät lennot: Macau-Bangkok-Macau touko- ja kesäkuun vaihteessa, Bali-Helsinki heinäkuun puolessa välissä ja Helsinki-Hong Kong elokuun loppupuolella. Thaimaan matkalle on lähdössä mukaan kolme kaveriani Macausta ja tätä tyttöjen reissua on suunniteltu jo yli kaksi vuotta. Olen oikeastaan positiivisesti yllättynyt, että saimme oikeasti aikaiseksi varata lennot - tässä vaiheessa tosiaan vain lennot - koska Macaussa asioiden suunnittelu on varsin suurpiirteistä.

Lopullinen päätös ajankohdasta ja kohteesta tapahtuivat hyvin extemporesti ja kavereiden puhuessa kanttonia suurimman osan ajasta, oli lentojen äkillinen ostaminen täysi yllätys minulle. Yhtäkkiä olin onnellinen Bangkokin lentojen omistaja, enkä ollut edes antanut passitietojani (ne lisättiin jälkikäteen). Tänään ensimmäistä kertaa pariin viikkoon puhuimme matkasta ja pohdimme, pitäisikö pikku hiljaa alkaa varailla majoitusta. Tämän lisäksi kaverit haluavat viettää puolet ajasta rantapaikassa X, joten sellaisenkin etsimistä on tiedossa. Onneksi olen jo varsin tottunut tähän suunnittelemattomuuteen. Alan huolestua vasta toukokuun puolessa välissä :D


Bangkokista palattua on minulla 13 päivää aikaa selviytyä Balille, jonne pikkusiskoni lentää Suomesta asti. Kuinka nuo päivät käytän, on kysymys toinen. Vietän Balilla kaksi viikkoa siskoni kanssa ja kaksi viikkoa yksin hänen lähdettyä. Muuten varmaan menisin Balille tutkailemaan paikkoja jo ennen siskon saapumista, mutta viisumi suo vain 30 päivän oleskelun Indonesiassa, enkä halua sählätä sen uusimisen kanssa ajan tuhlaamisen ja maksujen takia.

Koska kesäisin vuokrani koulun asuntolassa nousee huomattavasti, ei minun välttämättä kannata olla Macaussa kahta viikkoa "turhaan", maksanhan jo vuokraa koko Thaimaan matkankin ajan logistisista syistä. On siis oikeastaan minulle ekonomisempaa lähteä matkaan ASAP palattuamme, mikä on hassu ajatus. Olen pyöritellyt mielessä mahdollisuutta oleskella Hong Kongissa, mutta kyseinen kaupunki ei todellakaan ole majoitusten puolesta budjettimatkustajalle ystävällinen. Shenzhenissä voisin ehkä pyöriä kaverin perheen nurkissa, mutta sinne itseni kutsumatta tunkeminen on ehkä turhan kiusallista ja aikataulujen pitäisi osua yhteen tämän kaverin kanssa, jotta hän olisi siellä samaan aikaan.


Uusimpana ideana minulla on matkustaa Malesiaan Penangiin ja sieltä Cameron Highlandsiin, joka jäi välistä viime vuoden Kuala Lumpurin reissulta. Voisin jatkaa ylänköjen läpi suoraan pääkaupunkiin ja säästää pari penniä bussimatkoissa ja lennoissa jatkamalla Balille suoraan KL:stä, jossa minun pitäisi vaihtaa konetta Penangista lennettäessä joka tapauksessa. Mutta onko järkeä matkustaa "ihan kiinnostavaan" paikkaan? Matkan varrella ei Singaporen lisäksi ole hirveästi vaihtoehtoja, joten Penang on siinä mielessä hyvä valinta. Noh, tämän päätöksen teko porisee toistaiseksi sivuliedellä. Katsokaas, olen jo omaksunut macaulaisen "kaiken voi päättää myöhemmin" -asenteen!

Kerrankin päätin olla aikainen lintu ja nappasin paluulennot Macauhun jo nyt. Sain hyvään hintaan paketin Bali-HKI-HK ja onpahan yksi asia vähemmän murehdittavana. Yleensä en halua sitoutua paluupäivään vasta kuin viimehetkillä, mutta yksittäin ostettuna lennot molempiin suuntiin olisivat olleet huomattavasti kalliimmat. Ja nyt minulle on taattu pari päivää päälle kuukausi koto-Suomessa. Olen oikeastaan aika innoissaan tästä. Viime kesä meni käytännössä kokonaan työharjoittelun temmellyksissä, mutta nyt on oikeasti aikaa tehdä vaikka mitä. Ehtisinköhän pidemmälle Viron (ja mahdollisesti Latvian ja Liettuan) reissullekin? Ja jostain syystä sydän sykkii takaisin kohti Amsterdamia ja Lissabonia. Mutta tässä vaiheessa alkaa jo pankkitili huutaa nollaa, joten ehkä ei. Tai sitten opettelen elämään nuudeleilla :D

P.s. Jos jollain on vinkkejä Balille, tai miksei Bangkokiin ja Penangiinkin, heittäkää kehiin! :)

Sataa, sataa ropisee... Kaatamalla!

lauantai 16. maaliskuuta 2019

"When is it going to be Summer?" ja "hou dong aa" (ei hajuakaan miten se kirjoitettaisiin länkkärikirjaimilla - tai kiinaksikaan, jos tarkkoja ollaan - mutta suunnilleen noin se lausutaan) ovat kaksi hyvin käytettyä lausetta. Jälkimmäinen valittaa kylmyydestä ja sitä kuulee päivittäin. Jos ei ulkoilman, niin liian kylmällä olevan ilmastoinnin takia. Koska Macau sijaitsee melkein päiväntasaajalla, on täällä vuodenajat hieman vinksallaan: "kesä" on melkein joulukuuhun asti ja sateinen aika on keväällä, ei syksyllä (ja kesä-syyskuussa on taifuunikausi). Tällä hetkellä elämme siis ns. sadekautta. Ja kun Macaussa sataa, siellä todellakin sataa.

Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen on satanut melkein päivittäin ja joskus aamulla verhot avatessa näyttää kuin maailmanloppu olisi käsillä. Taivas on tumman harmaa ja näkyvyys parhaimmillaan yllä olevan kuvan mukainen. Joskus tuulee niin kovaa, että sataa täysin horisontaalisesti. Jostain syystä sateesta tulee hirveä möykkä huoneeseeni ja näin nukkuminen on varsin vaikeaa. Macaun sade ei todellakaan ole rauhoittavaa pikku ropinaa.

Ulkona kaksi minuuttia sateenvarjon kanssa oleilu näyttää tältä.

Sateen lisäksi piinana ovat olleet projektit ja muut koulutehtävät. Esitelmäkausi avattiin koko jakson kestävän business-projektin ensimmäisellä osalla, jota tuli jopa kuuntelemaan asiakkaamme yksi edustaja. Kolmatta ja viimeistä osaa tulee ilmeisesti kuuntelemaan enemmänkin väkeä... Ei paineita, ei. Toisen kurssin esitelmässä ryhmäni taas käsitteli sitä, kuinka kiinalaiset ostavat Hong Kongista kaikki paikallisille ihmisille tarkoitetut rokotteet. Kaikenlaista sitä oppiikaan täällä puolella maailmaa hah.


Mutta kyllä kaikkeen tähän harmauteen on mahtunut paljon kivojakin hetkiä. Koulun ulkopuolisten kavereideni kanssa ollaan vietetty perjantai-iltoja vakkaritavernassa, pelaamassa juomapelejä Amsterdamista ostetuilla epäsoveliailla pelikorteilla kaverin luona ja Macaun parhaan clubin tittelin saaneessa Cubicissa. Kaupungin oikeasti paras clubi, Pacha, lopetti minun ollessa vielä Suomessa ja se jätti kyllä jälkeensä tyhjiön. Pachan paikalla on nykyään erittäin surullisen epäsuosittu clubi, joka varmaan sulkee ovensa kuukauden sisällä. Kävimme siellä pyörähtämässä ihan varmuuden vuoksi, mutta lähdimme 5-10 minuutissa kun näimme paikalla olevan perjantaiyönä kirjaimellisesti alle 20 asiakasta. Noh, sentään nykyään ihmiset eivät ole jakautuneet kahteen eri paikkaan, vaan kaikki löytyvät Cubicista.

P.s. pitäisikö huolestua kun baarikuittisi tulee nimellä varustettuna?


Luokan kanssa mentiin viime maanantaina leffaan katsomaan Happy Death Day 2. Ei ehkä mikään Oscarin arvoinen tekele, mutta ihan viihdyttävä ja kiva viettää ihmisten kanssa aikaa luokkahuoneiden ulkopuolellakin. Oli varmaan varsinainen näky kun meidän 19 hengen porukka saapui paikalle haha.

Tänään on ollut aurinkoista ja huomaa heti, miten paljon parempi fiilis tulee. Huomenna on suunnitelmana mennä hikeamaan/haikkaamaan/miten ihmeessä sana "hike" taipuu suomeksi tai miten sen voi ylipäätään ilmaista suomeksi, ei nimittäin vaellus ole aivan oikea termi. Anyway, tapaaminen on 8:30 aamulla ja tarkoituksena olisi ehtiä vielä Kiinan puolellekin jossain vaiheessa päivää. Rikoin kännykkäni suojanäytön viime kesänä Suomessa, mutten suostunut korjata sitä kiskurihinnoilla, koska "menen kohta Kiinaan". Noh, nyt olen ollut Macaussa yli kaksi kuukautta, enkä vieläkään saanut aikaiseksi vaihtaa suojaa. Ja kyllä, olin tässä välissä myös Kiinassa kaksi viikkoa, enkä siltikään onnistunut raahautumaan korjaamoon.. :D

Ja ai niin, kesä kuulemma tulee pääsiäisen jälkeen. So that's nice. Toivottavasti en muutu rusinaksi sitä ennen. Ensi viikoksi on taas luvattu sadetta ja ukkosta.