Image Slider

Sairaaloita ja avaruusaluksia

maanantai 10. kesäkuuta 2019
Istun Zhuhaissa sijaitsevan avaruusteemaisen kapselihostellin kapselissani kirjoittamassa tätä postausta. Kiinassa on blokattu monia meille länkkäreille jokapäiväisiä nettisivuja, myös blogger. Kirjoitan kaiken siis ensiksi wordiin ja sitten jaan kännykän macaulaisen 4G:n hetkeksi läppärille toivoen, että saan postauksen lähetettyä maailmalle. (editor's note: suunnitelmani ei toiminut, vaan postaan tämän macaulaisesta puistosta, jonne raahasin läppärini Kiinan puolelta).

Saavuin Zhuhaihin kaksi päivää sitten, mutta ei täällä ihan hirveästi aikaa ole tullut vietettyä, Macau kun löytyy rajan takaa. Huonotuuri ajankohdassa se, että tänä viikonloppuna on Dragon Boat festival, eli kansallinen juhlapyhä. Tämä tarkoittaa sitä, että Macau, ja näin ollen myös raja, ovat AIVAN täynnä. Ja Kiinassa ”täynnä” tarkoittaa oikeasti täyttä, eikä mitään Suomen standardeja.


Pyhät aiheuttavat myös muita ongelmia, kuten sen, että kaikki julkiset sairaalat ovat kiinni kaksi päivää putkeen. Niin siis, olin viisi päivää sitten skootterionnettomuudessa Thaimaassa. Nilkka, polvi ja kyynärvarsi ovat sideharsojen peitossa ja koko oikean säären sivua koristavat komeat naarmut. Mutta all in all kävi hyvä tuuri. Pää ei osunut maahan, vaikkakin se lähellä ilmeisesti oli, sillä tapahtumahetkellä päässä olleiden aurinkolasien linssin sivussa on naarmuja.

Pääsin siis näkemään thaimaalaisen, tarkemmin sanottuna kohsametlaisen sairaalan kahdesti ja Macaussa niin julkisen kuin yksityisenkin sairaanhoitopuolen. Thaimaassa ei osattu paljoa englantia, enkä näin tiennyt tilastani paljoakaan. Haavoja en halunnut katsoa kunnolla. Puhdistus sattui saatanasti ja sama tehtiin kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensimmäinen lysti maksoi noin 10€ kipulääkkeineen ja toinen hieman vähemmän vain puhdistuksen kanssa.


Macaussa hinnat olivat hieman korkeammat, mutta eivät onneksi päätähuimaavat. Kaveri vei minut julkiseen sairaalaan, jossa minut kirjattiin Macaun kirjoille ensimmäisen kerran. Nimi aiheutti hieman hämmennystä. Mikäs siis on etunimeni ja mikä sukunimeni? Paikalla puhuttiin hieman englantia, mutta enimmäkseen kaikki keskustelu käytiin kanttoniksi kaverini kanssa. Hän tulkkasi välillä. Oikeaan käsivarteen tuikattiin rokote. Jälkikäteen olen selvitellyt, että se oli ilmeisesti jäykkäkouristusta varten. Sellainen minulla jo oli, mutta eipä kukaan asiaa kysynyt. Rokote yksinään maksoi n. 25€.

Lauantaina saavuin Zhuhaista Macauhun aivan järkyttävien rajajonotusten jälkeen. Toinen kaverini oli tällä kerralla saattamisvuorossa. Hänellä oli kuitenkin menoja hieman myöhemmin ja kun matkassa meni yllättäen kaksi tuntia, oli aika hieman kortilla. Bussissa istuessani toinen kaveri soitti ja sanoi sairaaloiden olevan kiinni. Viestiä saattajakaverille ja päätimme tavata eri paikassa. Yritimme ensin ensiapuun. Sinne ei päässyt ilman akuuttia hätää. Kaveri soitteli pariin paikkaan ja lopulta löytyi yksityinen sairaala, joka aukeaisi tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa kaverin alkuperäinen lähtöaika oli jo mennyt ohi, mutta hän odotti kanssani ja auttoi minut rekisteröitymään klinikalle.

Yksityinen klinikka maksoi noin 40€, mutta sain ehdottomasti parasta palvelua tämän kokemuksen aikana! Lääkäri puhui englantia ja oli ensimmäinen, joka oikeasti kertoi minulle mitä oli meneillään. Haavat olivat hyvässä kunnossa ja parantumaan päin. Hän jopa kertoi missä järjestyksessä ne tulisivat parantumaan ja mitä pitäisi erityisesti ottaa huomioon. Enää ei tarvitsisi mennä sairaalaan, vaan voisin hoitaa puhdistuksen ja siteiden vaihdon itse joka toinen päivä viikon ajan. Tämä oli erittäin hyvä uutinen, sillä olen menossa ylihuomenna Malesiaan ja sieltä Balille. Uida voin ehkä viikon päästä.


Tämä onnettomuus on pahin minulle ikinä tapahtunut ja kaiken lisäksi se tapahtui ulkomailla, josta kotiin palaaminenkin oli kuitenkin ”ulkomaille”. Kävellä en voinut kunnolla (= pidin oikeaa jalkaa vain suorana, enkä voinut antaa sille painoa kuin aivan hetkeksi) neljään päivään ja nukkuminen oli vaikeaa, suihkussa käymisestä puhumattakaan. Noh, suihkussa käyminen on edelleen haastavaa, sillä siteet eivät saa kastua. En edes halua ajatella, milloin viimeksi olen pessyt hiukseni. Ja ehkä TMI, mutta täällä avaruushostellissani on vain kiinalaisia kyykkyvessoja ja niiden käyttäminen kipeän jalan kanssa ei ole kovin mukavaa tai helppoa.

Olen ensimmäistä kertaa yksin Zhuhaissa ja ensimmäistä kertaa yksin Kiinassa sitten Pekingin kolmisen vuotta sitten. On ollut mukavaa huomata, ettei tämä rajakaupunki olekaan yhtä pelottava, tuntematon mörkö, kuin miltä se on vaikuttanut. Ja kaiken lisäksi, mandariini sujuu yllättävän hyvin silloin kun on pakko hoitaa kaikki asiat itse :D En ole puhunut englantia kertaakaan täällä ja hyvä niin – vaikka olinkin sen takia eksyksissä kaksi tuntia helteessä rinkka selässä ja treenilaukku kädessä kun en löytänyt hostellia. Booking.com sijainti oli väärä, eivätkä taxit tienneet kiinankielistä osoitetta. Parin väliluovutuksen ja satunnaiseen suuntaan kävelyn jälkeen löytyi vihdoin kuski, joka tunnisti paikan ja vei minut alle 2€ hintaan perille. Ulkona ei ollut missään Booking.comissa olevaa hotellin nimeä, vaan joku aivan eri. Sisältä kuitenkin löytyi oikea paikka ja pääsin paahtavalta auringolta lepäämään.

Miksi edes olen Zhuhaissa? No, koulun asuntolan vuokra nousee noin 20 euroksi/päivä kesällä ja minun olisi pitänyt maksaa se summa myös Thaimaassa olon ajalta ja noin 270€ lasku ei houkuttanut yhtään. Ensiksi minun piti majailla kaverin nurkissa, mutta liiba laaba, se suunnitelma ajautui karille. Macaussa hotellit ovat todella kalliita, joten päätin avartaa apajia rajan taakse. Ja onhan se ihan kiva tuntea oma naapurikaupunkinsa rajamaastoa syvemmin. Täällä majailen avaruuskapselissani noin 10€:lla/yö. Tarkemmin sanottuna olen Zhuhaissa, koska suunnittelin matkani huonosti. Onnettomuuden johdosta kaikki kuitenkin oikeastaan meni parhain päin, sillä sain pienen lepotauon tähän väliin. Huomenna matka jatkuu Penangiin!


Kouluprojekteja, mahjonkia ja juomapelejä

lauantai 11. toukokuuta 2019

Kuten aina semesterin lopun lähestyessä, olemme olleet erittäin kiireisiä koulutöiden kanssa. Tällä viikolla minulla oli neljä esitelmää ja lähiaikoina sitäkin enemmän deadlineja. Ensi viikon keskiviikkona on vuoden viimeisen projektin palautuspäivä ja tietystikin tämä projekti on se kaikista kaamein: SPSS-ohjelmalla tehtävä research methods -kurssin moniosainen data-analyysitehtävä. Tulipas paljon väliviivoja yhteen lauseeseen hahah. Keskiviikkona alkavat myös kokeet, joita meillä on seitsemän kappaletta kahdessa ja puolessa viikossa.

Koulussamme on tapana ottaa ryhmäkuva opettajan kanssa viimeisellä oppitunnilla ja yleensä juurikin opettaja on aloitteen tekevä osapuoli. Alla oleva kuva on brand management -tunnilta ja sitä alempi merchandise managementista. Olemme samalla kokoonpanolla melkein joka tunnilla kaikki neljä vuotta (plus vaihtelevat kurssin uusijat, "luokalle jääneet" ja satunnaiset vaihtarit), joten tunnemme kaikki toisemme hyvin ja ryhmäkuvia tulee otettua paljon. Aasiassa tosiaan tykätään kuvien ottamisesta.


Semesterin suurin ja tärkein projekti oli ehdottomasti paikalliselle Altira-hotellille tekemämme markkinointisuunnitelma. Kolmiosainen, koko jakson kestänyt työ tuli vihdoin päätökseen ja pystyimme huokaista helpotuksesta. Vaikka meidän ryhmämme olikin varsinainen dream team, olimme monesti hakkaamassa päätä seinään ja viikkoa ennen loppuesitystä opettaja oli edelleen hyvin kriittinen esitelmästämme. Stressilevelit olivat siinä vaiheessa varsin korkealla. Teimme loppukirin ja saimme kuin saimmekin kaiken valmiiksi. Aivan loppumetreillä vaihdoimme koko metaforamme, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

Juuri esitelmää ennen kävi ilmi, että emme tulisi puhumaan normaalissa luokassamme, vaan opettaja oli varannut virallisen auditoriumin ja meitä tulivat kuuntelemaan kaksi hotellin edustajaa. Heistä toinen oli Scott Messinger, joka on yksi Macaun kasinoiden tärkeistä hahmoista. Uskomaton kokemus ja saimme kuulla hänen tarinansa ja kokemuksiaan alalta. Minä ja kaverini Kini esittelimme koko ryhmämme "Recharge"-konseptimme kahdestaan ja lavalle kiivetessä jännitti kyllä kovasti. Onneksi Scott ja hänen kolleegansa Miguel olivat kannustavia ja kehuivat jälkikäteen kaikkien ehdostuksia. Opettajakin sanoi olevansa ylpeä meidän vuosikurssista, joskus häntä kuulemma hävettää asiakkaan edessä oppilaiden markkinointisuunnitelmien ollessa huonoja - ja tämä opettaja todellakin kyllä kertoo mielipiteensä suoraan. 

Meidän ryhmämme ei voittanut parhaan idean palkintoa, mutta saimme silti nimillämme varustellut kiitoskirjeet Scottilta ja Melco-yritykseltä.


Torstaina Melco-teemaviikko jatkui sattumalta mennessämme luokkaretkelle toisen opettajan kanssa uuteen Morpheus-hotelliin. Pääsimme näkemään kaksi hotellihuonetta, yleistiloja, retail-alueen ja kuulemaan muotipuolen esitelmää. Morpheus on kuuluisan arkkitehdin Zaha Hadidin suunnittelema ja hyvin uniikki. Siellä ei esim. ole kulmia missään ja koko rakennelmaa pitää pystyssä ulkopuolella oleva kehikkorakennelma. Hotelli oli kuin avaruusasema. Ja fun fact, Macaussa jokaisella hotellilla on oma nimikkotuoksunsa, myös Morpheuksessa.

Huoneissa on bluetooth-systeemi, jolla voi omalla kännykällä tai huoneessa olevalla iPadilla hallita kaikkea musiikista, valoihin ja sisälämpötilaan. Kylpyammeen vieressä on peililtä näyttävä TV ja pikkushampoot ja -saippuat ovat Hermès-merkkiset. Koko hotellissa ei ole nappeja missään, vaan kaikki on kosketusnäyttöjä. Näkemämme perushuoneet maksavat 400+€ yöltä, eikä niissä edes ole hyvää näköalaa! Itseasiassa kehikkorakennelma kulkee ikkunoiden päältä, mikä on omasta mielestäni omituinen valinta.

Morpheuksen kallein huone on pool villa, joka maksaa 10 000€ yöltä ja se on aina bookattu täyteen, emmekä siksi päässeet näkemään sitä. Hotellissa on myös hyvin eksklusiivinen ravintola, jossa chef's tableen ei voi varata paikkaa, vaan sinne pääsee vain kutsusta. Esimerkiksi jos on VIP-asiakas joka illallistaa ravintolassa viikon verran joka ilta. Ravintolaan voi tilata abaloneja Australiasta henk.koht sinua varten sukellettuna päivän varoitusajalla. Jos olisi rahaa niin kyllä kelpaisi.. :D

Mekin halusimme kavereiden kanssa maistiaisen luxusta ja päädyimme ostamaan Pierre Hermé loungesta kolme macaronea 10€ hintaan! Ei ollut hinnan arvoista, sen voin sanoa. Macaronien maut olivat suklaa, ruusu ja Morpheuksen erikoismaku, jossa oli ainakin mandariinia ja jotain lehteä (kavereiden käännös XD).

Kuva rakennuksesta TÄÄLTÄ.


Perjantaina olivat viimeiset oppitunnit tämän vuoden osalta ja päätimme juhlistaa sitä osan luokkalaisista kanssa. Eräät heistä pelaavat useinkin mahjonkia keskenään ja tällä kertaa pääsin liittymään mukaan. Läheisimmät kaverini tulisivat viettämään iltaa vasta myöhemmin, mutta päätin rohkaistua ja mennä mukaan ilman heitä. Minut haettiin bussipysäkiltä ja menimme erään talon 43. kerrokseen. Asunto oli tyhjä lukuunottamatta mahjonkipöytää. Kyllä kelpaisi mullekin, että perheellä olisi käyttämätön pilvenpiirtäjäasunto...

Minulle vedettiin tuoli ja pääsin melkein heti itse pelaamaan. Etukäteen en tiennyt mahjongista kirjaimellisesti mitään, mutta minulla oli aina kaksi apuria ja sain edes hieman kiinni säännöistä. Parin pelin jälkeen kävi ilmi, että kaverit pelasivat rahasta ja minä pelasin erään heistä puolesta. Sentään en hävinnyt mitään, koska tyyppi oli itse menestynyt surkeasti ennen saapumistani ja oli ollut nollilla :D

Kavereiden selitykset pelitermeistä ja -säännöistä olivat hauskoja. "Vera you need to pay attention! You can have 'pong' from the 'fat'". Pääsimpä sentään pätemään kun osasin lukea numerot ja ilmansuunnat hah! Mutta oli mukavaa, että ihmiset pitivät huolta, että minulle puhuttiin paljon englantia. Kielimuuri on ollut ongelmana erityisesti tässä koulujaksossa.

Avonaisesta ikkunasta alkoi kuulua rummutusta ja huomasimme läheisellä katolla olevan meneillään lion dance -harjoitukset. Erittäin kiinalaista. Minusta on niin hassua ajatella, että joidenkin harrastus on lion dance. Laji on haastava ja todella vaikuttavan näköinen, mutta jotenkin niin stereotyyppinen, ettei kenenkään kuvittelisi oikeasti tekevän sitä. Ja kuinka coolia, että he harjoittelevat pilvenpiirtäjän katolla!?


Mahjongilta jatkoimme perinteiseen eteläkiinalaiseen ravintolaan, jonne mentiin sisään likaiselta sivukujalta takaovesta. Paikkaan ei varmastikaan eksy länkkäreitä. Päätimme illallisen yhdentoista jälkeen ja kävelimme Le Club -nimiseen karaokepaikkaan, jonne meillä oli varattu huone. Hauskasti huoneen nimi oli R3, joka on myös luokkamme nimi. Lieneekö sattumaa laisinkaan?

Me tytöt teimme salaisen suunnitelman juottaa pojat känniin aloittaen helpoimmasta kohteesta ja jatkaen siitä eteenpäin. Minulla on maine hyvästä kännipäästä, joten oletettavasti olin joukkueemme "pääjuoja". Tämä olisi OK toleranssini ollessa huomattavasti muita parempi, mutta joimme aivan kamalaa juomaa! Siinä oli miksattu jotain tummaa alkoholia ja kaupassa pullossa myytävää vihreä tee ice teata. Siis hyi helvetti. Jossain vaiheessa iltaa tuli raja vastaan ihan vaan maun puolesta.

Pelasimme lukuisia juomapelejä, jotka eivät ole samanlaisia kuin suomalaiset korttipelit. Kiinassa varmaan suosituin peli on sellainen, jossa jokaisella on kupissa viisi noppaa ja sitten pitää antaa väitteitä. Esimerkiksi sanot "viisi vitosta", jolloin epäilet kaikkien kupeissa olevan yhteensä tuo määrä numeroita. Jos ei usko toisen väittämää, voi tarkistaa avaamalla kaikkien kupit. Säännöt kattavat mitä numeroita saa epäillä ja millon ykkönen on mikä tahansa numero ja milloin ei, mutta turha lähteä kirjoittamaan pelisääntöjä yksityiskohtaisesti tähän.

Toinen peli on sellainen, jossa pelaaja tekee käsillä pientä palloa esittävän muodon, sanoo "big ball" ja osoittaa toista pelaajaa. Hänen pitää tehdä suuren pallon merkki ja sanoa "small ball". Tämä on paljon vaikeampaa kuin miltä se vaikuttaa hahah. Muut pelit ovat ainakin minulle kesäleireiltä tuttuja, esim. missä pitää huutaa numeroita järjestyksessä ja häviää jos kaksi ihmistä sanoo saman numeron samaan aikaan ja missä "ammutaan" muita ja ammutun viereisten ihmisten pitää nostaa kädet ylös. Näitä suurempaa energiatasoa vaativia pelejä ei kyllä ymmärrettävästi pelata kuin alkuillasta.

Pahoittelen killisilmiäni :DDD Kuvat ovat myöhäisillalta..

Ilta oli todella hauska ja vähän harmittaa, että löimme hynttyyt yhteen tällä porukalla vasta näin myöhään kouluvuodesta. Onhan meillä tietysti koko ensi vuosi aikaa hengailla yhdessä näin, mutta itse olen poissa esimerkiksi koko kesän. Ja aivan järkyttävää ajatella, että semester on kokeita lukuunottamatta ohi! Tuntuu, että olisin ollut takaisin Macaussa vain pari kuukautta. Mitä olen tehnyt viimeiset 4,5kk????? Ehkä menemme juhlimaan vielä kerran ennen kesää, sain nimittäin haasteen noppapelistä ja juomisesta ensi kerraksi.

Ja mitä suunnitelmaamme tuli, saimme kuudesta pojasta kaksi kunnolla känniin ja kolme aika hyvään hiprakkaan - vaikka heistä yksi inttää olleensa selvin päin. Toivottavasti ensi kerralla emme juo tuota hirveää tee-alkoholia. Pelkkä ajatus saa minut etomaan.

Kuinka oikein päädyin opiskelemaan macaulaiseen yliopistoon?

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Teemme eräällä kurssilla esitelmää koulustamme (piti valita paikallinen brändi ja päätimme olla vitsikkäitä), joten ryhmäläiseni kysyi, kuinka minä päädyin IFT:hin. Naurahdin ja kerroin saman tarinan, jonka kerron joka kerta kun joku kysyy, mistä löysin kouluni - ja tämä kysymys valehtelematta tulee vastaan melkein joka kerta kun joku kuulee minun opiskelevan Macaussa. "Mä vaan googlailin kouluja Aasiassa ja IFT vaikutti hyvältä". Yleensä kuuntelija naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut.

Olen kertonut tarinani hyvin monesti, mutta jotenkin tämä kerta sai minut pysähtymään ja miettimään, että mitä heleä. Ihan tosissaanko mä vaan hain johonkin kouluun, josta en nettisivun lisäksi tiennyt mitään ja joka kaiken lisäksi sijaitsi kaupungissa, jossa olin käväissyt max 5 tunnin retkellä? Haluaisin tosissaan käydä pienen keskustelun menneisyyden Veran kanssa. Tietystikään en muuttanut Macauhun "ihan kylmiltään", sillä olin ollut au pairina Pekingissä. Macau on kuitenkin aivan eri puolella Kiinaa, en tuntenut sieltä ketään, enkä tiennyt koko paikasta MITÄÄN ennen ideaa siellä opiskelusta.


Hassuintahan tarinassa on se, että kaikki meni hyvin. Tykkään koulustani, opettajistani ja Macausta ja kirsikkana kakun päälle, on kouluni oikeasti hyvä koulu. Koska minun taustatutkimukseni määrällä olisin hyvinkin voinut joutua johonkin aivan kamalaan läävään. IFT:stä ei ole melkein mitään informaatiota ainakaan englanniksi ja kaikki macaulaisista muihin opiskelijoihin ja jopa kouluni opettajiin ovat aina hyvin hämmästyneitä siitä, että päätin tulla Macauhun opiskelemaan.

Joskus lisäkysymys on ollut, että kuinka paljon rahaa säästän opiskelemalla Suomen sijasta Macaussa. Mites tämän nyt sanoisin.. Suomessa koulut eivät maksa. "Mutta miksi sitten opiskelet täällä?" Vielä hämmentyneempiä ovat ihmiset, jotka tietävät Suomen tasokkaasta koulutuksesta. En ihan oikeasti osaa vastata kysymykseen. En voisi kuvitella tulevani samaan päätökseen uudestaan, sillä matkani IFT:hin oli monen sattuman summa. Muistan vaan tunteneeni hyvän fiiliksen Macausta. Varmasti eniten veti seikkailunhalu. Juurikin sen ominaisuuden omaamisen takia en yhtään ihmettele, että noin puolessa vuodessa onnistuin käymään entuudestaan täysin tuntemattomassa Macaussa ensimmäisen kerran, hakemaan kouluuni ja muuttamaan yksin toiselle puolelle maailmaa neljäksi vuodeksi.


Kaikesta innostuksesta ja jopa uhkarohkeudesta huolimatta muistan kauhistelleeni tutkinnon kestoa. Neljä vuotta tuntui todella pitkältä ajalta, varsinkin kun ei edes tiennyt tulisiko tykkäämään uudesta kotikaupungistani. Nyt koulusta on käyty aivan melkein 3/4. Siis mitä. Todella hassua ajatella, että jokapäiväinen elämäni viimeisen 3 vuoden ajalta on yhden tietyn päätöksen ansiota. Missä olisin, jos en olisi täällä? En osaa kuvitella opiskelevani missään muualla.

Aina ei ole helppoa asua yksin paikassa, jossa ei edes puhu paikallista kieltä, mutta en vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Onneksi uskalsin hypätä tuntemattomaan. En enää varmaan uskaltaisi tehdä yhtä radikaalia päätöstä, mutta voi että olen onnellinen siitä, että olin oikeassa mielentilassa oikeaan aikaan. Macauhun opiskelemaan haku tapahtui niin pienissä palasissa, ettei asian suuruutta edes tajunnut. Nettilomakkeen täyttö, Skype-haastattelu, lentojen ostaminen, pakkaaminen... Yksittäisinä tapahtumina mikään näistä ei herättänyt todellisuuteen. Ensimmäisenä päivänä uudessa huoneessani havahduin vihdoin transsista. Tuijotin ikkunasta ulos ja mietin, että mihin hittoon mä olen itseni laittanut.


Viime aikoina tämä ajatus on taas ollut mielessä. Siis missä hitossa mä oikein asun ja opiskelen ja miksi? Enkä voi kuin naurahtaa ollen yhtä paljon hämillään kuin huvittunut. Ei mulla ole mitään hyvää vastausta tähän. Tarinani macaulaiseen yliopistoon eksymisestä ei ole kovin tapahtumarikas. Kuuntelijat varmaan pettyvät siitä, ettei mulla ole kerrottavana jotain hullua draamankaarista kertomusta, jonka aikana saa niin itkeä kuin nauraakin. Sori. Mä vaan halusin seikkailun. Ei siinä mitään sen syvällisempää tapahtunut.

Edit: Huomasin juuri, että tänään on tasan 1000 päivää siitä kun muutin Macauhun :D Kuinka runollista.


Parasta Praiassa x8 | Kap Verde

tiistai 30. huhtikuuta 2019
Praia ei todellakaan ole kovin yleinen matkakohde, varsinkaan suomalaisille. Netistä ei löytynyt hirveästi kokemuksia tai vinkkejä edes englanniksi, joten olimme hyvin paljon opaskirjojen varassa, mikä on varsin harvinaista 2010-luvulla. Tähän postaukseen keräsin omat suosikit Praian kaupungissa ja sieltä käsin saatavilla oleviin Santiagon saaren muihin kohteisiin. Vastaavanlainen lista olisi auttanut meitä suuresti, joten toivottavasti joku löytää tästä apua omalle matkalleen.



1. Plateau


Plateau on Praian keskusta/vanhakaupunki ja the place to be. Siellä on kunnon kävelykatuja, paljon ravintoloita ja turvallista (kunhan pitää maalaisjärjen päässä, eikä esim. lähde pimeällä sivukujille). Plateaussa näkee eniten turisteja, eikä ihme, sillä se on todella mukava alue. Iltaisin voi istua pääkadun varrella terassilla juoden trooppista hedelmämehua tai paikallista olutta ja kuunnella live-musiikkia. Viimeisenä iltanamme Praca Alexandre Albuquerque:ssa oli capoeira-esitys, jota oli kerääntynyt katsomaan joukko ihmisiä. Samalla aukiolla järjestettiin myös mm. joulutapahtumia. Vanhempani yöpyivät pari yötä Hotel Praia Maria:ssa aivan pääkävelykadulla ja palaute oli positiivistä.

2. Suurlähetystöalue


Yövyimme Hotel Perola:ssa, joka ei sijainnut ihan parhaalla alueella. Lähistöltä ei esimerkiksi löytynyt ravintoloita paitsi yksi kalliihko ja epämääräisesti aukioleva bar & grill, joka sijaitsi viereisessä hotellissa ja yksi myös epämääräisesti aukioleva, mutta kehuttu Restaurante Gamboa. Alueellamme ei voinut kävellä täysin huoletta ja kännykkää ei voinut pitää kädessä. Onneksemme tajusimme lyhyen kävelymatkan päässä olevan suurlähetystöalue, jossa elintaso oli selvästi korkeampi ja näin auringonlaskettuakin pystyi kävellä kotiin. Myös kuvia pystyi ottamaan huoletta.

Alueelta löytyi monta ravintolaa, mm. Ipanema ja Nice Kriola. Rannassa ja tien lopussa oli paljon muitakin leppoisia ruoka- ja juomapaikkoja. Täältä löytyy myös Praian ainoa ostoskeskus (?) Praia Shopping ja Nice Kriolan läheltä, ylänteeltä Cruz de Papaa ympäröivä puisto. Puisto on loistava paikka auringonlaskun ihasteluun.

Alue oli selvästi vielä keskeneräinen, mutta vaikutti siltä, että siihen on sijoitettu paljon rahaa. Tulevaisuudessa sieltä löytyy varmaan vielä enemmän kaikkea.

3. Farol De Dona Maria Pia -majakka


Majakalle pääsee suurlähetystöalueen alusta. Meidän käyntimme aikana se oli remontissa, mutta pääsimme silti sisään katselemaan paikkoja. Kokemuksesta voi lukea TÄSTÄ postauksesta. Majakka on rakennettu 1881 ja se sijaitsee Santiagon saaren eteläisimmässä pisteessä. Huipulla tuuli oli Kap Verdenkin mittakaavalla voimakas ja kuvia ottaessa pelotti, että kännykkä lentäisi kädestä.

4. Quintal da Música


Ehdoton must Praiassa. Quintal da Musicassa, tai 5tal da Musicassa, on laadukasta livemusiikkia ja sopuhintaista ruokaa. Me ihastuimme paikkaan niin, että palasimme sinne toisenkin kerran. Ensimmäisellä kerralla istuimme huoneen perällä ja toisella aivan lavan vieressä. Huoneen edustalla pääsi näkemään muusikkoja paremmin, mutta pöytäkeskustelut pystyi melkein kokonaan unohtamaan. Jos muistan oikein, esitykset alkoivat yhdeksältä.

Ravintola on suosittu, joten pöytä kannattaa varata etukäteen. Mattimyöhäiset joutuivat seistä seinän vierustella kunnes heille vapautui pöytä - arvattavastikin vasta esitysten ollessa jo loppuvaiheessa.

5. Sateenkaariportaat



Minulle tuntemattomasta syystä Praiasta löytyy useat sateenkaariportaat. Me törmäsimme kolmiin, mutta mitä luultavimmin niitä on vielä lisää. Parhaassa kunnossa olivat ehdottomasti oikean yläkulman portaat, joilla otettuja kuvia näin Instagramissa jo etukäteen. Portaat olivat pitkät ja kiemurtelevat ja niillä kulki paljon ihmisiä alempaa torimaiselta alueelta Plateauhun.

Oikean alakulman portaat olivat meidän hotellin suunnalta reitti päästä ylös Plateauhun. Nämä portaat olivat selvästi kulahtaneemmat, mutta niillä oli vähemmän trafiikkia ja näin kuvia pystyi ottaa rauhassa. Vasemmalla olevat portaat löytyivät suurlähetystöalueen päädystä ja niitä pitkin pääsi Nice Kriola -ravintolaan ja Cruz de Papan puistoon. Nämä portaat eivät olleet kovin kuvaukselliset, mutta kiva yksityiskohta katukuvassa.

6. Cidade Velha


Cidade Velha on sympaattinen pikkukaupunki lyhyen matkan päässä Praiasta. Kirjoitin meidän retkestämme sinne oman postauksensa, jonka voi lukea TÄSTÄ. Cidade Velhassa erityisesti ihastutti Rua Banana, Saharan etelänpuolisen Afrikan ensimmäinen kunnollinen tie, värikkäät pikkutalot ja merenrannalla olevassa ravintolassa istuskelu.

7. Serra da Malagueta


Varmaan lempipaikkani koko saarella. Serra da Malagueta on kansallispuisto Santiagon saaren keskellä ja sieltä avautuvat todella upeat maisemat. Sää oli huomattavasti viileämpi kuin rannikoilla. Me ehdimme käppäillä alueella hyvin vähän aikaa, sillä kävimme siellä osana saarikierrosta. Vaellusreittejä löytyy monia ja niillä voi viettää tuntejakin. Kuskimme mukaan matkaan ei kannata lähteä ilman opasta. Kirjoitin Serra da Malaguetasta TÄSSÄ postauksessa.

8. Tarraffal



Santiagon saaren pohjoispuolelta löytyy Tarraffalin kaupunki ja kuulemma saaren paras ranta. Pikkukaupunki vaikutti turvalliselta ja rennolta paikalta. Merivesi oli lämmintä, emmekä mielellään olisi lähteneet jatkamaan matkaa. Praiasta ei löydy kunnon uimarantoja, joten niitä kaipaavan kannattaa suunnata pohjoiseen vähintäänkin päiväretkelle. Me ajoimme paikalle osana saarikierrosta yksityisautolla, mutta Tarraffaliin pääsee hyvin edullisesti bussilla. Matka ei välttämättä ole kovin mukava, mutta näin kokee paikallista elämää ja säästää rahaa.

Tarraffalissa kävimme samalla reissulla Serra da Malaguetan kanssa, joten siitä voi lukea samasta linkistä.