Image Slider


Halpojen lentojen takia saatu idea matkasta Langkawille osoittautui nopeasti täydelliseksi valinnaksi. Heti hostellille n. klo 10 aikaan saapumisen jälkeen lähdimme Pantai Cenang -nimiselle rannalle etsimään ruokaa ja katsastamaan meininkiä. Ranta oli aivan pimeä lukuunottamatta valoja pienten rantabaarien yhteyksissä ja niiden lähistöillä esiintyviä tulitaitelijoita. Ilma oli kuuma yölläkin, stereoista pauhasi reggaeton ja ilmassa haisi hieman kannabis. Fiilis oli epätodellinen.


Aamun valjetessa paljastuivat kaikki saarta korostavat vihreän sävyt, lukuisat värikkäät kukat, syvänsininen taivas ja maiseman taustalla kasvavat vuoret. Hostellimme työntekijä/asukki S (en kuollaksenikaan muista miten hänen nimensä kirjoitetaan, mutta lausuttiin "sai") istui riippukeinussa ja soitti kitaraa (bongaa hänet kerrossänkykuvan alla olevasta kuvasta).

Hostellimme, Bunk inn at Shaka Langkawi, oli hieman hippimäinen niin ulkomuodoltaan kuin fiilikseltään. Huoneessamme oli kaksi kerrossänkyä ja yksi pieni yöpöytä. Olimme etukäteen pyytäneet saada olla nelistään samassa huoneessa ja toiveemme toteutettiin. Hostellissa oli kaksi osioa, joissa molemmissa kaksi makkaria, keittiö ja yksi vessa. S nukkui käytävässä makuuhuoneiden ulkopuolella patjalla seuranaan vain kattotuuletin ja kaikki sisälle eksyneet ötökät. Vessoja oli todellakin vain yksi, eikä siellä siis ollut mitään vessakoppeja, vaan vain yksi pönttö ja samassa tilassa suihku. Siihen meni hetki tottua. Lattia oli aina märkä suihkun takia ja lavuaarinkin vesi valui pienen matkan lattiaa pitkin ennen kuin katosi lattiakuiluun. Hinta lystiltä oli alle 10€/yö.

Kengät piti jättää nurmikolle tai puiseen kenkätelineeseen, joten kaikki käppäilivät ympäriinsä paljain jaloin. Pihalla oli sohva ja pari pöytää, joiden ääressä pystyi hengailla ja jutella työntekijöiden ja muiden asukkien kanssa. Meidän aikana siellä ei ollut kovin sosiaalisia matkailijoita, tai sitten neljän suomalaisen porukka tuntui liian sulkeutuneelta, jotta kommunikaation voisi aloittaa. Työntekijöiden kanssa juttelimme aina kun tulimme vastakkain. Hostellilla oli myös oma "vahtikoira" (kulkukoira, joka oli tykästynyt paikkaan ja S:ään), Jepp.


Hostellimme oli lähellä oli monia kivoja ravintoloita ja ns. päärantakadullekin käveli vain 10-20min. Sitä väliä tulikin vedettyä "pari" kertaa. Pantai Cenang on Langkawin pääranta, jossa on paljon rantaravintoloita ja -baareja, mutta sinne emme koskaan menneet päiväsaikaan oletetun ihmispaljouden takia. Hostelliamme lähempänä oli pieni ranta, ilmeisesti nimeltään Pantai Tengah, jossa oli myös tarjolla vesiaktiviteetteja, mutta ihmisiä vain pari. Koskaan ei tarvinnut pelätä jättää tavaroita rannalle.

Langkawi oli todella turvallinen ja siellä pystyi käppäillä autotienkin vieressä kännykkä kädessä. Huuteluita ja autontööttäyksiä tuli jatkuvalla syötöllä, eikä ollut mitään väliä, oliko päällä shortsit ja toppi vai maximekko. Länsimaalaisuus riitti. Huutelu ei kuitenkaan ollut seksuaalista, eikä uhkaavaa.

Etukäteen olin saanut käsityksen, että Langkawi olisi varsinainen turistirysä ja vaikka siellä olikin rantaputiikkeja ja resortteja, ei yleinen meininkini minusta ollut sama kuin esim Thaimaassa Koh Samuilla. Nuoria reppureissaaja-tyyppisiä ihmisiä oli paljon, kuten myös muista muslimimaista olevia turisteja. Resorttialuilla ehkä olisi teennäisempi meininki, mutta itse viihdyin Langkawilla hyvin. Ja on järjetäytyneessä turismissa hyvät puolensakin; löytyy englantia puhuvia, retkiä ja paikasta toiseen liikkuminen ei vaadi hirveän suuria ponnisteluita. Langkawilla liikuimme paljon Grabilla, eli aasialaisella Uberilla.


Eräänä iltana hostellimme järjesti toisen pisteensä kanssa grilli-illallisen. Ajankohdaksi sanottiin epämääräisesti "sunset", joka suomalaisten täsmällisen aikakäsityksen siivittämien kyselyiden jälkeen tarkentui kuuteen, sitten puoli kahdeksaan ja lopulta pääsimme lähtemään puoli yhdeksältä. Ajoimme puolisen tuntia paikallisten asuttamalle asuinalueelle lentokentän lähistölle, jossa hyvin vaatimattoman hostellin pihalla oli suuri pöytä ja pari grillaavaa miestä. Matkaajia paikalla oli skottimies, ranskalainen pariskunta ja kaksi tsekkiläistä vanhempaa naista, joiden aksentti kuulosti suomalaiselta rallienglannilta sen kaikessa merkityksessään. He taas luulivat meidän olevan Unkarista kuunneltuaan puhettamme suomeksi. Myös Kiinassa kerran kaksi sieltä suunnalta olevaa miestä luuli minun ja kaverini puhuvan unkaria, joten on siinä ja suomen kielessä pakko olla jotain samaa.

Ulkona yöhelteessä, malesialaista grilliruokaa syödessä, rukouskutsun soidessa kauempana, tuli niin onnellinen fiilis. Mihin kaikkialle sitä pääsekään kun vain uskaltaa lähteä..? Malesialaiset miehet polttivat pihalla pelottomasti kannabista, vaikka tuomioksi tulee pahimmassa tapauksessa kuolema ja parhaassa 10 vuotta vankilaa. Ehkä he tietävät paikallisten poliisien reitit tai tietävät muuten, kuinka päästä pälkähästä. Näin ainakin toivon.

S ajoi meidät takaisin omalle hostellillemme. Radiosta pauhasi länsimaalainen EDM-musiikki ja S nappasi suomenkielisestä puheestamme Kim Kardashianin nimen (puhuimme sijaissynnyttäjyydestä syystä X ja manitsin Kimin tapauksen). En olisi koskaan olettanut langkawilaisen hippihenkisen vanhemman miehen tietävä, kuka Kim K on, mutta S tiesi. Kysyimme, tykkääkö hän naisesta. Kuulemma ei. Sanoimme, ettemme mekään.

Pysähdyimme matkalla tankkaamaan lisää bensaa ja näky varmaan ulkopuolisesta oli todella huvittava; pienessä autossa istuu neljä länkkärityttöä ja ulos tulee paljaan yläruumiin päällä aukinaista Hawaii-paitaa pitävä, suurisilmälasinen ja pitkäpartainen malesialainen hippi. Nauroimme autossa S:n istuessa takaisin sisään tankkaamisen jälkeen ja hän kysyi, olemmeko iloisia. Totta kai. "Everybody is happy in Langkawi", sanoin.


Grilli-iltaa seuraavana aamuna lähdettiin snorklaamaan pienten haiden kanssa - tai näin matka meille markkinointiin. Loppujen lopuksi ajoimme isolla lautalla täynnä eri ryhmiä tunnin rannalle, josta pääsi snorklaamaan matalaan veteen. Olimme aivan varma, ettei siellä ole mitään haita nähty vuosikymmeniin, mutta aivan viimeminuuteilla näimme yhden n. metrin mittaisen hain, joka kuitenkin karkasi paikalta heti sen äkättyämme. Ei aivan sellainen matka kuin olimme odottaneet, mutta hyvä päivä silti. Pikkukaloja oli paljon ja koska monella kiinalaisella turistilla oli mukana leipää, parveutuivat ne aina kyseisen ihmisen ympärille. Siihen vain sukeltelemaan lähistölle ja sai loisena itsekin kuvia kalojen kanssa :D

Matkajärjestäjille emme luottaneet arvotavaroitamme, koska piti maksaa n. 8€ jos halusi laittaa tavarat lukolliseen laatikkoon. Ettekö siis vahdi muita kamoja? Me otimme kaikki tavarat mukaan rantaan ja saksalainen nainen myöntyi katsomaan niiden perään hieman. Vaikka emme päässeetkään syvemmälle snorklaamaan suoraan veneestä haiden keskelle, oli kiva päästä näkemään eri maisemia kuin erittäin tutuksi tullutta rantakatua.


Viimeisenä yhteisenä päivänä meidän oli vihdoin tarkoitus mennä kuuluisalle Sky Bridgelle, mutta kun saavuimme sinne n. 40min ajomatkan jälkeen, saimme huomata, että kaapelihissi oli korjauksessa! Ylös ei siis päässyt ollenkaan huhtikuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Turha olla jälkiviisas enää ja harmitella, ettei ollut tajunnut googlata asiaa etukäteen. Eihän sitä osaa edes ajatella, että päänähtävyys olisi korjauksessa. Samana iltana vakkaribaarimme, Kalut Bar:n, tarjoilija kertoi, että tammikuussa joukko turisteja oli jäänyt ylös jumiin ilta seitsemään asti, siksi korjaukset. Ehkäpä mielummin jäin juurelle ruikuttamaan kuin loukkuun ylös - vaikka maisemat olisivatkin olleet upeat.

Emme antaneet takapakin lannistaa ja muistimme tulomatkalla nähneemme kivan näköisen satamaman lähistöllä, joten otimme parkkipaikalta taxin. 12MYR:n hinta (n. 2,5€) tuntui aivan liian kovalta parin minuutin matkasta alas mäeltä verrattuna n.4€:n matkaan hostelliltamme asti, joten yritimme tingata hintaa 10:een (n. 2,2€). Taxikuski vain nauroi, että ero on ainoastaan 2MYR, eli käytännössä ei yhtään mitään. Olihan siinä pakko itseäkin miettiä hieman omaa pihiyyttään ja suostua 12MYR:n hintaan nauraen itsekin.

Telaga Harbour Marina oli ilmeisesti varakkaiden ihmisten aluetta ja siellä oli hienoja veneitä vieri vieressä. Me tankkasimme huoltsikalta eväitä ja valmistauduimme paahtavaan kuumuuteen lähtemiseen. Otimme kuvia satamassa ja pienessä "kylässä", josta löytyi piilosta aivan upeat pastellinväriset rakennukset! Hienoimmat paikat yleensä löytää kun sitä vähiten odottaa. Kun kuumuus alkoi viedä viimeisetkin tipat energiaa, palasimme huoltoasemalle jäätelölle ja tilasimme Grabin takaisin kaupunkiin.


Suomalaisten kavereideni jatkettua matkaa takaisin Macauhun tai Thaimaaseen, jäin Langkawille vielä kahdeksi yöksi. Hyvästelin S:n uloskirjautuessani (kaverit olivat jo lähteneet) ja kuinka onnelliseksi hänen ilmeensä muuttuikaan kun sanoin, että olin viihtynyt hostellissa todella hyvin. Seuraaviksi öiksi olin varannut vain naisille olevan hostellin, mutta olin jo aiemmin huomannut google mapsin sanovan, että se on lopullisesti suljettu. Kävelin varmuuden vuoksi sen ohi kerran ja siellä se oli. Normaalistikin jo vainoharhaisena päätin vielä tarkistaa asian facebookista sinä aamuna, kun minun piti vaihtaa hostellia. Ja niinhän se oli, että siellä kerrottiin hostellin sulkeutuneen. Siinä oli pari stressihien pisaraa (saattoivat myös johtua paahtavasta helteestä) otsalla.

Aamupalaa syödessä selailin kohtuuhintaisia majoitusvaihtoehtoja ja päätin varmuuden vuoksi vielä soittaa hostelliin. Olin kuitenkin varannut majoituksen hotels.com:n kautta, eikä siellä ollut mitään ilmoitusta paikan sulkeutumisesta. Selvisi, että omistajat olivat vaihtuneet, mutta paikka oli vielä pystyssä. Loppu hyvin kaikki hyvin, paitsi että netissä maksamani rahat eivät olleet päätyneet uusille omistajille, joten minun piti maksaa uudestaan. Tuli tässä juuri mieleen, että pitää tosiaan soittaa sinne hotels.comiin ja pyytää rahoja takaisin.

Hostelli, Meilati Mixed Dorm (kyllä, se ei enää ollut pelkille naisille), oli tyyliltään aivan erilainen kuin Bunk Inn. Siellä ei ollut kotoisaa fiilistä, eikä yhteisöllisyyttä. Respa oli auki vain 9-21. Vessassa sentään oli koppeja ja paikka oli siisti. Jokainen nukkui omassa verhollisessa kolossaan.


Viimeisinä päivinäni olin häpeällisen laiska, enkä käynyt kuin rannalla. Suunnittelin kyllä lähteväni saaren toiselle puolelle erittäin kehutulle rannalle, mutta pitkä ajomatka ei vaikuttanut sen arvoiselta kun taivaskin oli tummanharmaa ja enteili ukkosta.

Onnistuin yhtenä aamuna kävelemään ryminällä päin lasiovea ranskalaisessa creperiessä, Breizh Up:ssa, ja voi ne ilmeet paikallaolijoiden naamalla :D Vähän kyllä hävetti, mutta minkäs sille mahtaa. Polveen sain mustelman seuraavana päivänä, mutta muuten en itseäni satuttanut. Lippiksen lippa onneksi hälytti esteestä ennen kuin ehdin läntänä nenän kiinni lasiin.

Langkawin matkan viimeisenä iltana bongasin Nest Rooftop -ravintolan, joka nimensä mukaisesti oli hotellin katolla ja sieltä sai mahtavat näkymät auringonlaskulle ja Langkawille muutenkin. Kasvis-quesadillaa syödessä nautin viimeisistä hennoista merituulen puhalluksista ja valmistauduin Kuala Lumpurin miljoonakaupunkiin lähdöstä. Siinäpä vasta uusi haaste varsin tuoreelle soolomatkailijalle.

Kymmenen päivän Malesian matkalta on nyt kotiuduttu. Tai no, oikeastaan saavuin jo launtain ja sunnuntain välisenä yönä, mutta en päässyt kirjoittamaan blogia, koska asuntola päätti ottaa kaikki lomalta palanneet vastaan wifi-ongelmilla. Mutta kai jollain tavalla ehkä olikin ihan hyvä pyhittää yksi päivä lepäämiselle ja kokemusten sulattamiselle. Unta oman huoneen rauhassa tosissaan kaipasin, hostelleissa kun en vaan saa nukuttua kunnolla.


Lähtöä edellisenä iltana kirjoitin englannin literature review'n (ei nimestään huolimatta todellakaan mikään kirja-arvostelu...) ensimmäisen luonnoksen ja pakkasin pienehkön oranssin treenilaukun. Olin  koko ajan olettanut lentoni lähtevän illalla, mutta onneksi tarkistin ajan, sillä se lähtikin jo 10:45. Hups. Ensiksi lennettiin melkein 4h Kuala Lumpuriin, josta matka jatkui Langkawin saarelle. Siellä vietin 5 päivää kouluni suomalaisten vaihtareiden kanssa, 2 päivää yksin ja sitten lensin vielä 2 päiväksi Kuala Lumpuriin. 

Loma keskellä koulujaksoa oli aivan mahtava akkujen lataamiseen, vaikka ei matkalla ihan hirveästi tullutkaan levättyä. Kuitenkin, kun ei tarvitse murehtia mistään muusta kuin nykyhetkestä, pystyy vain laittaa aivot narikkaan ja aurinkolasit naamalle. Langkawin rantakiskalta tarttuikin mukaan 3:lla eurolla feikit Guccin lasit :D Harmi, ettei niistä saa pois Guccin logoa, koska muuten mielelläni käyttäisin laseja muuallakin.


Kun katselin laskeutuvan lentokoneen ikkunasta vieri viereen kasvatettuja palmupuita, en voinut kuin tuntea onnellisuutta. Välillä melkeinpä tuntuu kuin heräisin todellisesti eloon vasta kun kuulen kuulutuksen lentokoneen laskeutumisesta. Rakastan kävellä tuntemattomia katuja, mutta myös sitä tunnetta kun joku aiemmin vieras paikka muuttuu tutuksi. Tällä matkalla havahduin pari kertaa ajattelemaan, että olin kuin unessa; yhtäkkiä olin jossain aivan uudessa ja tuntemattomassa paikassa, mutta en ikinä kyseenalaistanut todellisuuttani. Minä vain sopeuduin ja elin vallitsevien normien mukaan. Tavallista arkeani en edes ajatellut monesti, antauduin vain täysillä elämän vietäväksi. Elin hetkessä kerrankin.

Tämä matka oli loistava yhdistelmä kavereita (tai no, minä paremmin tutustuin vaihtareihin vasta Malesian auringon alla) ja sooloilua. Vuosi sitten pääsiäisenä lähdin ensimmäiselle matkalleni yksin, Pattayan turstirysään, ja nyt olin Kuala Lumpurin miljoonakaupungissa. Pakko myöntää, että olen kyllä tykästynyt sooloiluun. Vaikka onhan jonkun kanssa kokemusten jakamisessakin puolensa (ja siinä, että saa helposti matkakuvia omalla pärställä varustettuna :D). Yksin matkaillessa kuitenkin pääsee tutustumaan itseensä ja kykyihinsä eri tavalla ja on helpommin sosiaalinen muiden kanssa.


Ensimmäinen ajatukseni Kuala Lumpurin kentällä oli, että olen aivan eri maailmassa kuin mihin olen tottunut. Malesia on muslimimaa ja vähän jännitti, kuinka se vaikuttaa esim pukeutumiseen. Minulla ei ollut mukana kuin kaksi polvet peittävää vaatekappaletta ja yli 30 asteen helteessä en mielelläni olisi käyttänyt housuja. Langkawilla ja Kuala Lumpurissa pystyi pukeutumaan oman mielen mukaan, ottaen tietysti huomioon, ettei kannikat vilku koko maailmalle ja uskonnollisiin paikkoihin mennessä piti tietysti peittää niin polvet kuin olkapäätkin. KL:ssä pukeuduin Langkawia peittävämmin, vaikka se ei kansainvälisessä kaupungissa välttämättä olisi ollut tarpeellista. Halusin sulautua paikalliseen väestöön, enkä kiinnittää itseeni liikaa huomiota.

Langkawilla sai kuulla kymmeniä huuteluita ja auton tööttäyksiä aina ulos lähtiessä ja jos huutelijoihin ei kiinnittänyt mitään huomiota, kuului takaa yleensä jotain jupinaa siitä, kuinka "rude" on. Kaverin kanssa keskusteluni keskeyttäminen turhilla cat callingeillahan ei tietysti ole epäkohteliasta, ei. Kuala Lumpurissa tuli vähemmän huutelua, mutta yksin kävellessäni sain kyllä paljon katseita. Siltikään kummassakaan paikassa en kokenut oloani epäturvalliseksi kertaakaan. Kukaan ei ikinä lähtenyt seuraamaan tai tulistunut välinpitämättömyydestä kovasti. Paras tapa ehkä olisi vastata kaikkiin moikkauksiin takaisin kävelyn lomasta, mutta itse en ihan oikeasti jaksanut vaivautumaan.


Menomatkalla KL-Langkawi lentoni myöhästyi parilla tunnilla, mutta se oli ilmoitettu jo hyvissä ajoin etukäteen ja oikeastaan siirtyminen vain teki vaihdostani stressittömän. Paluumatkalla sen sijaan asia oli eri. Heti portille tullessa tiedettiin lennon olevan myöhässä puoli tuntia. Lopulta se venyi tuntiin. Pääsimme vihdoin kävelemään lentokonetta kohti, mutta yhtäkkiä ihmisiä ei enää päästettykään sisään, vaikka puolet jo istuivat paikoillaan. Palasimme lähtöaulaan. Henkilökuntaa ei ollut mailla halmeilla. Koska lentokoneeseen päässeet ihmiset eivät koskaan palanneet, päättivät loputkin ihmisistä mennä paikoilleen. Kaikki istuivat aloillaan n. 1,5h alkuperäisestä lähtöajankohdasta. Sitten kapteeni kuulutti, että meidän piti vaihtaa lentokonetta vian vuoksi. Ei siinä mitään, mutta olisi ollut kiva saada informaatiota kaiken häslingin keskellä. Korvaukseksi emme saaneet edes vesilasillisia, vaikka Macauhun laskeuduimme melkein kolme tuntia myöhässä. En edes muista viime kertaa kun lensin ilman mitään ongelmia. Mutta kaipa se on hinta, jonka olen valmis maksamaan seikkailuhalustani.

Mitä Missä Macao on uusi postaussarja, jossa annan matkavinkkejä Macaoon. Ainakin näin alkuun formaattina ovat päivämatkoihin sopivat reittisuunnitelmat, mutta ei sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Macaon perusteisiin voi tutustua Macau dos and don'ts -postauksestani.

Tällä kertaa postauksessa annan päivämatkaidean, joka soveltuu hyvin Macaossa ensi kertaa käyvälle, joka ei halua kuluttaa liikaa aikaa ja energiaa saarelta toiselle kulkemisessa - pysyttelemme siis Macau Peninsula:lla, pää"saarella". Tällä saarella sijaitsee suurin lauttasatama (Macaossa on tosiaan kaksi satamaa, ole siis perillä kumpaan olet menossa/haluat mennä), pisin rajapätkä Manner-Kiinan kanssa ja Hong Kong-Zhuhai-Macau -silta (ei ole vielä auki maaliskuussa 2018). Jos haluaa Macaosta kattavan pintaraapaisun, on tämä reitti oiva tapa se toteuttaa.

P.s. Vakituisille lukijoille ehkä iskee silmään uusi tapani kirjoittaa Macao. Ilmeisesti kyseinen paikka on virallisesti suomeksi Macao, kun taas portugaliksi (virallinen kieli) ja englanniksi Macau. Molempia tapoja kirjoittaa näkee siellä sun täällä, itse olen omaksunut U-muodon. Kuitenkin, jotta mahdollisimman moni voisi löytää nämä postaukset (Macaosta kun ei kuitenkaan ihan hirveästi tietoa ole suomeksi), päätin omaksua suomalaisen kirjoitusasun ainakin näihin matkapostauksiin.


Pysähdys 1: Ruins of St. Paul's (大三巴牌坊)
Perille pääseminen: Satamasta taxi tai ilmainen kasinobussi. Lisäapua voi pyytää infotiskiltä, mutta mm. Wynn-bussilla pääsee aika lähelle (kävelyä kauniilla, mutta ihmistäyteisillä kaduilla sieltä vielä 1,5km).
Hinta: Ilmainen
Sisäpiirivinkki: Rauniot ovat erittäin suosittu kohde Macaossa ja varsinkin lomapäivinä kadut sinne voivat olla aivan täynnä kiinalaisia turisteja. Jos haluat välttää ihmismassat, mutta menettää ensinäyn  "wow"-efektin, saavu paikalle takakautta, Rua de Dom Belchior Carneiro:lta.

Macaon ehdottomasti tunnetuin nähtävyys, kasinoiden rinnalla, on Ruins of St. Paul's, eli Pyhän Paavalin kirkon rauniot. Kyseinen kirkko on portugalilaisen kirkkokunnan 1600-luvulla rakennuttama ja se on osa Macaon historiallista keskustaa, joka on UNESCO:n maailmanperintöluettelokohde. Kirkko on päätyi raunioiksi kolmen tulipalon takia, joista viimeisimmän jälkeen sitä ei enää uudelleenrakennettu.

Raunioiden lähellä on paljon pikkukiskoja, joilta voi ostaa juomia, kuuluisia egg tartseja ja muuta pikkusyötävää.


Pysähdys 2: Monte Fort (大炮台) ja Macau Museum
Perille pääseminen: Ruins of St. Paulsilta parin minuutin kävely
Hinta: Monte Fort - ilmainen, Macau Museum MOP15 (1,5€) aikuiselta
Sisäpiirivinkki: Macau-museo ei ole mikään elämääjärisyttävä kokemus, mutta sen ympäristössä/päällä olevalta Monte Fortilta avautuvat hienot 360-maisemat Macaon ylle.

Kirjaimellisesti Ruins of St. Paulsin vieressä kohoaa linnake, joka rakennettiin puolustamaan Macaota merirosvoilta. 1622 se onnistuneesti esti hollantilaisten yrityksen vallata Macao, joten Monte Fortilla on todellakin historiallista arvoa kaupungille. Se on viereisten raunioiden tavoin osa historiallista keskustaa.

Macau Museumissa on paljon tietoa Macaon historiasta ja vaikka aiemmin mainitusti se ei ole erityisen ihmeellinen, ei se rahallisesti suuri sijoitus ole. Varsinkin sateiselle säälle museo on hyvä vaihtoehto ja jos Macaota ei tunne etukäteen paljoakaan, oppii paljon uutta.


Pysähdys 3: Senado Square (議事亭前地)
Perille pääseminen: Ruins of St. Paulsilta parin minuutin kävely
Hinta: Ilmainen

Tämän aukion läpi saatoit kulkea jo matkalla kirkon raunioille. Maata peittää portugalilais-tyylinen aaltoja esittävä kivetys. Senado Squaren ympäristössä on paljon vanhoja portugalilaisia rakennuksia, mm. Macaon pääpostikonttori. Jos satut Macaoon juhlapyhien aikaan, on aukio koristeltu teeman mukaisesti ja siellä saattaa olla esityksiäkin. Täällä voi istahtaa lepäämään suihkulähteen viereen ja nauttia macaolaisesta elämänmenosta - vaikkakin suurin osa paikallaolijoista on turisteja.


Pysähdys 4: A-Ma Temple (媽閣廟)
Perille pääseminen: Senado Squarelta suuren tien (Avenida de Almeida Ribeiro) toiselle puolelle ja 5 min kävely kumpaan tahansa suuntaan tuo sinut bussin 11 (suuntaan Barra) pysäkille. Toinen pysäkki on nimeltään Centro/Infante D. Henrique ja toinen Kam Pek Community Centre. Bussimatka kestää 6/5 pysäkkiä ja pois jäädään "Templo A Ma" -nimisellä pysäkillä. Temppelille voi toki myös kävellä.
Hinta: Ilmainen

A-Ma -temppeli ei ehkä ole maailman suurin tai mahtipontisin temppeli, mutta se on aito ja paikalliset käyvät siellä oikeasti palvomassa. Ellet saavu paikalle juuri turistibussin kanssa samaan aikaan, on se hyvin rauhallinen. A-Ma temppeli on auki 7:00-18:00 (kannattaa vielä tuplatarkistaa) ja se on erityisen hieno iltavalaistuksessa.

Paikan historia on hyvin mielenkiintoinen. Se rakennettiin 1488 ja temppeli on Macaon vanhimpia. Legendan mukaan Macao on saanut nimensä juuri A-Ma:n mukaan, sillä portugalilaiset merimiehet rantautuvat temppelin lähistölle ja kysyivät paikan nimeä. Macaolaiset luulivat heidän kysyvän temppelin nimeä ja vastasivat paikallisittain "Maa-gok".



Pysähdys 5: Mandarin's house (鄭家大屋)
Perille pääseminen: A-Ma -temppeliltä puolen kilometrin kävely
Hinta: Ilmainen

Mandarin's house on arkkitehtuurisesti kaunis museo, joka ennen vuotta 2001 kuului kokonaisuudessaan (4000m2) yksityisperheen omistukseen. Siellä kiinalainen Zheng Guanying on kirjoittanut Kiinassa tunnetun kirjan "Words of Warning in Times of Prosperity". Suomalaiselle paikka on kiinnostava lähinnä kuvausmielessä. Aivan Mandarin's housen vieressä on Lilau-aukio, joka on myös hieno.



Pysähdys 6: Rua da Felicidade (福隆新街)
Perille pääseminen: Mandarin's houselta 850m kävely
Hinta: Ilmainen
Sisäpiirivinkki: Alueella löytyy halvempia majoituksia kuin Macaosta yleensä. Laadusta en vastaa, mutta jos etsii budjettimajoitusta, kannattaa tutkia Rua da Felicidaden ja lähikatujen tarjontaa.

Rua da Felicidade, eli ilon katu. Ei punaisten lyhtyjen vaan punaisten ovien katu, vaikkakin nykyään ihan "iloton". Katu on portugalilaisten alueiden keskellä hyvin kiinalaistyylinen ja todella kaunis. Siellä ja lähikaduilla on monia ravintoloita, niin kiinalaisia ja portugalilaisiakin ja myös mm. thaimaalaisia. Itse olen syönyt Fat Siu Lau -nimisessä paikassa. Kiinalaisittain hieman hintava, mutta suomalaiselle edullinen.


Nyt olet takaisin keskustassa ja jos aikaa riittää, ei kannata turreilua lopettaa vielä. Tässä kolme valinnaista pysähdystä, joista jokaiseen voi lopettaa päivän. Tietysti niitä voi sijoittaa mukaan reitin keskellekin.

Vaihtoehto A: Guia hill, fortress & lighthouse (東望洋炮台)
Perille pääseminen: Taxi tai kävely. Täydellisiä bussiyhteyksiä ei ole, mutta niitä voi kurkkia google mapsista jos on valmis myös kävelemään.
Hinta: Ilmainen
Sisäpiirivinkki: Jos ilma on yhtään sumuinen, ei vuorelle kannata mennä. Näkymät eivät ole silloin hienot.

Vuorelle kulkee maailman lyhyin turistivaijerihissi, joka minun vierailullani oli kiinni syystä X, joten kävelin ylös. Matka ei ollut liian rankka ja suosittelen kävelyä kaikille. Matkan varrella näkee hienoja juttuja, kuten hieman alempana näkyvä lohikäärmeseinä.

Lopulta ylhäällä on vastassa 1600-luvulla rakennettu kappeli, Itä-Aasian ensimmäinen eurooppalaistyylinen majakka ja Macaon ylle avautuvat näkymät. Auringonlaskiessa maisemat ovat varmaan vielä upeammat kuin päiväsaikaan.

P.s. Postauksen alussa olevassa kartassa näyttää, että Guia hill olisi lähempänä kuin se oikeasti on. Hissi ja kävelyreitti nimittäen lähtevät hieman pohjoisemmasta.


Vaihtoehto B: Casino Grand Lisboa (新葡京) tai Casino Lisboa (葡京娛樂場)
Perille pääseminen: Kävely
Hinta: Sisäänpääsy ilmainen
Sisäpiirivinkki: Kasinoilla ei saa ottaa valokuvia. Niille ei tarvitse pukeutua hienosti, mutta missään varvastossuissa ei sisään pääse. Ikäraja kaikille kasinoille on 21.

Mitä tulee heti ensimmäisenä Macaosta mieleen? Varmaan kasinot. Ja vaikka Macaossa onkin paljon muutakin, onhan ne nyt koettava. Macaon saaren keskustassa kohoaa rakennus, jota ei voi olla huomaamatta. Sen näkee kauas, mutta huomion saisi ihan vain kultaisella värillä, välkkyvillä yövaloilla ja mielikuvituksellisella arkkitehtuurilla. Moni sanoo hotellin näyttävän ananakselta.

Kasino on ainakin kaksikerroksinen ja siellä on väkeä yötä päivää. Minimipanos pokeriin on muistaakseni niinkin suuri kuin MOP200 (20€), mutta monia pelejä voi pelata pienemmilläkin panoksilla. Mutta varoitan, harva on kasinoilla käymällä rikastunut ja moni on lähtenyt Macaosta pelattuaan kaikki perheen varat. Älä siis tuhlaa koko matkakassaa odottaen jackpottia. Loppujen lopuksi kasinot ovat ne, jotka tekevät voittoa.



Vaihtoehto C: Macau Tower (澳門旅遊塔)
Perille pääseminen: Taxi, kävely tai Grand Lisboalta kävely Avenida De Joao IV -pysäkille ja bussilla 18 (suuntaan Barra) kolme pysäkkiä Torre De Macau -pysäkille.
Hinta: Aikuisille MOP145 (n. 15€)
Sisäpiirivinkki: Älä tuhlaa rahojasi ja mene torniin sumuisella säällä (kokemusta on, sentään olin saanut lipun lahjana). Lasin läpi ei ainakaan pimeällä saa hyviä kuvia, joten älä oleta saavasi niitä.

Macau Tower on 338m korkea torni, jossa on kauppoja, leffateatteri, kokoustiloja, ravintoloita ja tietysti näköalatasanne. Siellä voi tehdä maailman korkeimman kaupunki benji-hypyn ja tarjolla on myös muita aktiviteetteja. Jos tykkää adrealiinia nostattavista jutuista, kannattaa googlata lisää. Tornin ulkopuolta voi esim kiivetä ylös.

Fun fact: Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa on täsmälleen samanlainen torni, joka on saman yhtiön rakentama ja operoima. Macao halusi kuitenkin vetää pidemmän tikun (kirjaimellisesti haha) ja rakennutti omasta tornistaan hieman korkeamman.

Fun fact 2: America's Next Top Model:n kaudella 18 mallit matkustivat Macaohun ja heillä oli kuvaukset Macau Towerin ulkorenkaalla. Tätä jaksoa katsoessa kuulin ensimmäistä kertaa Macaosta. Hassua ajatella, että nyt asun täällä :D


Ensimmäinen kuva täältä: https://asiatourism.co/places-to-see/macau-tower.html

Oletko käynyt Macaossa? Kiinnostaisiko sinua käydä siellä?
Lisää vinkkejä luvassa Mitä Missä Macao:n tulevissa postauksissa!