Image Slider

Ensi kertaa Kap Verdelle? Huomioi nämä asiat

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019
Kap Verde on otollisesta sijainnistaan huolimatta vielä varsin vieras kohde monelle suomalaiselle. Meille se valikoitui kohteeksi juurikin miellyttävän ilmaston, suht. lyhyiden lentojen ja eksoottisuudensa takia. Espanjasta tehtyä Marokon päiväretkeä lukuunottamatta oli tämä kaikkien ensimmäinen kerta Afrikassa.

Koska lomamme ajankohta oli joulu, olivat pakettimatkojen hinnat pilvissä jo kesällä ja näin totesimme omatoimimatkan olevan ainoa vaihtoehto. Jos matkustaa sesonkien ulkopuolella, voi KV:lle päästä edullisesti pakettimatkoilla, mutta silloin (omien tutkimusten mukaan) kohteina ovat vain ne kaikkein turistisoituneimmat saaret. Omatoimimatkan suoman vapauden siivin päätimme matkustaa pääkaupunkiin Praiaan, Santiagon saarelle, jossa on enemmän paikallista kulttuuria ja vähemmän pohjoismaisia turisteja.

Kokemukseni Kap Verdellä tosiaan rajoittuvat Santiagolle ja erityisesti Praiaan ja luonnollisesti saarien välillä voi olla eroja.


Viisumi
Meidän visiitillämme (joulukuussa 2018) viisumi hankittiin vasta Kap Verdelle saavuttaessa passitarkastuksen yhteydessä. Se maksoi 25€/henkilö ja salli kuukauden oleskelun maassa. Pikaisen googlauksen perusteella vuoden 2019 alusta asti EU-kansalaiset voivat oleskella KV:llä kuukauden (?) ilman viisumia, mutta joutuvat maksaa lentokenttäveron 31€. Koska säännökset saattavat muuttua, kannattaa viimeisimmät tiedot selvittää aina henkilökohtaisesti.

Valuutta
Kap Verdellä on käytössä escudo-niminen valuutta (CVE), jota ei voi vaihtaa ulkomailla, eikä sitä myöskään saa viedä pois maasta (ja mitäpä tekisit rahalla, jota et voi käyttää). Me vaihdoimme hieman escudoja lentokentällä olevassa rahanvaihtopisteessä ja myöhemmin nostimme niitä pankkiautomaateista. Euroja voi käyttää monissa paikoissa, mutta ei kaikkialla. Varaudu euroilla maksaessa pulittamaan enemmän kuin paikallisella rahalla. Ota myös huomioon, että pankkikortit eivät käy kaikkialla, joten käteistä kannattaa aina olla mukana.


Aikaero
Kesällä Kap Verdellä kello on 4 tuntia vähemmän kuin Suomessa, talvella 3. Menomatkalla paikalliseen aikaan on helppo sopeutua päivää venyttämällä, mutta ainakin itselleni on vaikeampaa päästä rytmiin itään päin lennettäessä, eli Kap Verden tapauksessa Suomeen palattaessa. Aikaero ei kuitenkaan ole hirveän suuri, joten jet lagin ei pitäisi kiusata pitkään.

Kieli
Kap Verden virallinen kieli on portugali, jonka lisäksi moni puhuu kreolikieliä. Turistien kanssa työskentelevät henkilöt osaavat englantia, mutta ainakaan Santiagon saarella paikalliset ihmiset eivät, myöskään taxikuskit. Ranska tuntui olevan monen hallussa ja se olikin meillä apuna kielimuurin iskiessä.

Lennot & Stopover
Lomalentojen lisäksi Kap Verdelle pääsee muita reittejä. Helsingistä Praiaan paras yhteys on luultavasti TAP Portugalin tarjoama lento Lissabonin kautta. Yhtiön omilta sivuilta varattaessa voi matkaan yhdistää ilman lisäkuluja stopoverin Lissabonissa tai Portossa. Me päätimme viipyä Lissabonissa kaksi yötä menomatkalla ja siinä ajassa ehti nähdä kaupunkia ihan kivasti.

Lento HKI-Lissabon kesti melkein 5 tuntia ja Lissabon-Praia 4,5h. Pysähdys puolessa välissä matkaa oli ihan virkistävä, mutta liian lyhyttä vaihtoa ei kannata ottaa. Lissabonissa pitää hankkiutua EU:n sisäisten lentojen alueelta sen ulkopuolisten lentojen alueelle molempiin suuntiin mennessä ja mm. käydä turvatarkastuksessa uudestaan. TAP ei todellakaan ole mikään luxusyhtiö, mutta kyllä sillä perille pääsee.

HUOM! Vaikka olemme kokeneita matkaajia perheeni kanssa, onnistuimme jotenkin mokaamaan lentojen varauksessa ihan huolella, emmekä lisänneet lippuihin matkalaukkuja. Tämä kävi ilmi vasta Helsinki-Vantaalla ja maksoi maltaita, sillä meillä kaikilla oli tietysti omat laukut (, joista yhden heivasimme Lissabonissa kuluja välttääksemme työntekijän vinkistä) ja jokaiselle lennolle piti maksaa uudet laukut erikseen. Ja mitä olisi käynyt, jos koneessa ei olisi enää ollut tilaa tavaroillemme..? Älkää siis olko yhtä tyhmiä kuin me ja tarkastakaa matkalaukut varausta tehdessä!!!


Lentokentältä hotellille
Santiagon lentokenttä oli pieni, eikä sieltä kulkenut hirveästi länsimaalaisia turisteja. Aurinkoon astuessa ei taxeja näkynyt missään. Oranssipaitaisia työntekijöitä sen sijaan oli kaikkialla ja he hyvin nopeasti tulivat "auttamaan" matkalaukkujemme kanssa. Taxit löytyivät minuutin kävelymatkan päästä rakennuksen kulman takaa (pääsisäänkäynniltä oikealla) ja sinne olisi todellakin päässyt omin avuin. Oranssipaidoille piti tietysti maksaa palkkio. Fresh out the plane, valuuttakurssit eivät olleet aivan hallussa ja taisimme maksaa pojille hieman odotettua enemmän.

Taxit
Taxit ovat Kap Verdellä edullisia ja niiden kyytiin pääsee tien vierestä huitomalla. Itse toimin Kiinasta opitulla tavalla, jossa käsi nostetaan yläviistoon ja kämmenellä "taputetaan" ilmaa. Tämä näytti toimivan paremmin kuin muut käsimerkit. Käytimme aina virallisia taxeja, jotka tunnisti katukuvasta kyllä helposti. Mittari rullaamaan ja kaikki menee hyvin.

Paikallinen vesi
Kap Verdellä ei voi juoda kraavavettä ja jopa hampaat suositeltiin pesemään pullovedellä. Emme kokeilleet onneamme tässä suhteessa. Ravintoloissa emme syöneet salaattia (pesty kraanavedellä) ja juomista heitimme pois jääpalat. Kerran smoothiessani oli kyllä seassa jäätä, enkä saanut vatsapöpöä sen juotuani. Toisaalta, vatsani on varsin rautainen Aasiassa asumisen jäljiltä :D


Ilmasto
Asia, josta meitä varoiteltiin etukäteen oli tuulisuus. Ja voin varoittaa myös teitä kaikkia siitä, että Kap Verdellä on tuulista. Ja tarkoitan, että oikeasti tuulista. Muuten oli aurinkoista päivittäin ja asteet pyörivät siinä 26-30c, vaikka oli talvi. Auringonlaskun jälkeen oli hieman viileämpää, mutta ottakaa huomioon, että asun Etelä-Kiinassa, joten standardini ovat hieman erilaiset. Kuulemma Kap Verdellä asteet eivät vaihtele hirveästi vuodenajoista riippuen, mutta paikalliset olivat selvästi omalla mittapuullaan talvitamineissa.

Kap Verden saaret
Kap Verde on saarivaltio, joka koostuu kymmenestä saaresta ja pienemmistä saarekkeista. Saarista tunnetuimmat ovat Sal, Boa Vista, Fogo, São Vicente ja Santiago. Erityisesti kaksi ensimmäistä ovat turismiin keskittyneitä ja niissä ei ilmeisesti resorttien lisäksi ole hirveästi mitään. Santiago on kuulemma kaikista afrikkalaisin ja siellä asuu 75% väestöstä. Netistä löytyy paljon hyviä vertailuja eri saarien välillä. Niiden ja lentoyhteyksien perusteella koimme Santiagon olevan sopivin meille.

Saarihyppely on mahdollista Kap Verdellä, mutta tähän soveltuvia lauttoja ei saarien välillä oikein kulje. Merenkäynti voi myös olla kovaa. Vanhempani juttelivat hotellilla pariskunnan kanssa, joka oli käynyt Santiagon läheisellä pikkusaarella päiväretkellä. He olivat jonottaneet kuudelta aamulla lippuja rahtialukseen, jolla eläinten kanssa pääsivät kohteeseen. Lähisaarille on siis mahdollista mennä meritse, mutta se ei ole hirveän yleistä eikä kaupallistettua.

Varmasti toimivin tapa kulkea saarelta toiselle on lentäminen. Olen kuitenkin sellaisessa käsityksessä, että lentoja perutaan jatkuvasti lyhyelläkin varoitusajalla ja ne ovat myös myöhässä usein.


Turvallisuus
Vaikka kuulemma turvallinen kohde Afrikassa, oli minulla kaikista käymistä paikoistani turvattomin olo Kap Verdellä. Tämä ei tarkoita, että meitä olisi uhkailtu mitenkään tai mitään vastaavaa. Aasia on sellainen pumpulikehto tässä suhteessa, että ehkä olen vain "piloille lellitty". Kännykkää tai muuta arvotavaraa ei voinut pitää esillä ja pimeän tultua en halunnut liikkua ilman taxia. Hotellimme vieressä oli köyhempi alue, joka vaikutti asiaan suuresti.

Santiagon saarella turismi ei ole samalla tavalla vakiintunutta kuin muilla saarilla ja saimme osaksemme paljon huomiota. Saarikierroksella tuli joissain paikoissa sellainen fiilis, että en todellakaan haluaisi olla täällä ilman kuskiamme. Minusta saimme osaksemme vähemmän huomiota kulkiessani kahdestaan siskoni kanssa, vanhemmat taas sanoivat sopeutuvansa massaan paremmin ilman meitä. Ken tietää, ehkä nelihenkinen valkonaamojen joukko oli se suurin huomionaula. Näimme kuitenkin kaupungissa paljon eurooppalaisia lapsiperheitä, jotka näyttivät nauttivan olostaan.

Kannattaako?
Tämä on hyvin subjektiivinen kysymys ja jokaisen kokemus on erilainen. Tähän saumaan meille Kap Verde oli täydellinen kohde. Se ei ehkä tarjonnut rantaloikoilua samalla tavalla kuin olimme olettaneet (muilla saarilla on enemmän paratiisirantoja), mutta pääsimme näkemään aivan uutta ja erilaista kulttuuria. Rento, "no problem" -asenne oli tarttuva ja paikallisten ainainen tanssiminen ja musisointi saivat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen. Rehellisesti sanottuna itselleni suurin miinus oli se, ehkä turha, turvattomuuden tunne.

Minusta Santiagon saari sopii hyvin jo ne yleisimmät paikat nähneelle tai muuten vain seikkailua etsivälle. Se on suht. lähellä Suomea ja takaa helteet talvellakin. Kap Verde on kuulemma hyvä ensikosketus Afrikkaan sen ollessa huomattavasti eurooppalaisempi kuin itse mantereen valtiot. Ruoka oli yllättävän epä-eksoottista, enimmäkseen kalaa, riisiä, perunaa ja papumuhennoksia. Hintataso ei ole yhtä alhainen kuin esimerkiksi Thaimaassa, mutta illallisen tuoreella kalalla hieman hienommassa ravintolassa saa noin 20€/pärstä juomineen jälkiruokineen kaikkineen.

Matka Kap Verdelle on asia, jota tulen muistelemaan koko loppu elämäni. Lähtisinkö sinne uudestaan? Luultavasti en. Kadunko matkaa? Ehdottomasti en.

Olen kouluni ainut valkoinen oppilas

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Tiedättekö sen tunteen kun puolet vuosikurssistasi istuu kuuntelemassa infotilaisuutta kanditutkinnon lopputyöstä ja opettaja alkaa valittamaan oppilaiden epäluonnollisiksi värjätyistä hiuksista (rikkoo koulun dress codea) ja kirjaimellisesti jokainen huoneessa oleva ihminen kääntyy tuijottamaan sinua pakottaen puhujan tarkentamaan mikrofoniin, ettei tarkoittanut sinua? Entä sen, kun sinua luullaan joksikin toiseksi henkilöksi -kahdesti- koska ilmeisesti kaikki valkoiset ihmiset näyttävät samalta?

Koulussa olen "se ulkkis". Opettajat ja muut kolmosluokkalaiset oppilaat tietävät kuka olen, mutta harva oikeasti edes muistaa mistä maasta olen kotoisin, saati sitten tietää mitään muuta pintaa syvempää. Eikä heitä erityisesti kiinnosta. Moni ei edes tiedä, etten puhu englantia äidinkielenäni. Koska Euroopassa kaikki puhuvat englantia, eikös? Ykkösluokalla joudun selventämään erikseen jokaiselle opettajalle, etten ole vaihto-oppilas, VAIKKA päälläni oli koulupuku! Koulupukua pitävät vain ykköset ja varsinkaan vaihtari ei sellaista ikinä käyttäisi.


Pieni selvennys siis otsikkoon: en ole kirjaimellisesti ainoa koulun valkonaama, koska meillä on joka lukujakso vaihtareita vaikka mistä, myös Suomesta. Mutta vaihtarit ovat aivan oma porukkansa. He eivä käy koulua samalla tavalla kuin me muut, liikkuvat yleensä laumassa ja tosiaan vaihtuvat puolen vuoden välein. On hyvin eri asia olla vaihtari kuin kokoaikainen oppilas.

Suomessa tehdystä harjoittelusta paluun jälkeen olen ollut jotenkin tietoisempi erilaisuudestani kuin sitä ennen. Kolmosvuoden johdosta olemme uudella kampuksella, jossa ylemmät vuosikurssilaiset eivät ole up to date statuksestani. Lähes päivittäin joku yllättyy kulman takaa kääntyvästä blondista ja usein joku ihmettelee läsnäoloani lounashuoneessa, jossa vaihtarit eivät asioi. Puhumattakaan koulun kuntosalilla järjestettäviin tunteihin osallistuvien ihmisten hämmästyksestä sisään astelevasta, koulun hupparia käyttävävästä blondista. Onko muka oikeasti niin ennenkuulumatonta, että macaulaisessa koulussa on valkoinen oppilas? Ja koska Suomessa (olen helsinkiläinen, joten voin puhua vain sen puolesta) me emme pidä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä "kummallisina", on vaikea ymmärtää miksi herätän niin paljon ihmetystä täällä.


Mielestäni on kuitenkin todella opettavaista kokea vähemmistön edustajana oleminen, vaikka oma tilanteeni onkin aika extreme tapaus. Ymmärrän nyt millaista on kohdata stereotypioita ja oletuksia ja kun ihmiset eivät näe ihonväriäsi pidemmälle. Tiedän millaista on kun sinua kohdellaan erilaisena - niin hyvässä kuin pahassakin. Olen varmempi omana itsenäni ja seuraan omaa polkuani muiden mielipiteistä välittämättä. Minua kun pidettäisiin erilaisena, vaikka yrittäisin kaikella energiallani sulautua joukkoon. Miksen siis tekisi asioita, jotka tekevät minut onnellisiksi?

Ja välillä sitä ihan oikeasti unohtaa erottuvansa muista. Koska en näe itseäni (:D), en aina muista näyttäväni mitenkään poikkeavalta. Sitten otamme luokkalaisten kanssa kuvia tai joku tujottaa minua turhan pitkään ja muistan, että olen eri rotua muiden kanssa. Mutta pakko olla hieman ällö-siirappinen tähän väliin ja sanoa, että loppujen lopuksi ihmiset eivät edes ole kovin erilaisia ihonväristään tai kulttuuristaan huolimatta. Toivon, että olen todistanut tämän ainakin luokkalaisilleni ja toivottavasti muillekin koululaisille. Kukaan ei halua, eikä kenenkään pitäisi, olla ulkopuolinen. Mutta on ihan OK olla "erilainen".

Kesälomasuunnitelmia

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
Sähköpostilaatikossani on jo neljät lennot: Macau-Bangkok-Macau touko- ja kesäkuun vaihteessa, Bali-Helsinki heinäkuun puolessa välissä ja Helsinki-Hong Kong elokuun loppupuolella. Thaimaan matkalle on lähdössä mukaan kolme kaveriani Macausta ja tätä tyttöjen reissua on suunniteltu jo yli kaksi vuotta. Olen oikeastaan positiivisesti yllättynyt, että saimme oikeasti aikaiseksi varata lennot - tässä vaiheessa tosiaan vain lennot - koska Macaussa asioiden suunnittelu on varsin suurpiirteistä.

Lopullinen päätös ajankohdasta ja kohteesta tapahtuivat hyvin extemporesti ja kavereiden puhuessa kanttonia suurimman osan ajasta, oli lentojen äkillinen ostaminen täysi yllätys minulle. Yhtäkkiä olin onnellinen Bangkokin lentojen omistaja, enkä ollut edes antanut passitietojani (ne lisättiin jälkikäteen). Tänään ensimmäistä kertaa pariin viikkoon puhuimme matkasta ja pohdimme, pitäisikö pikku hiljaa alkaa varailla majoitusta. Tämän lisäksi kaverit haluavat viettää puolet ajasta rantapaikassa X, joten sellaisenkin etsimistä on tiedossa. Onneksi olen jo varsin tottunut tähän suunnittelemattomuuteen. Alan huolestua vasta toukokuun puolessa välissä :D


Bangkokista palattua on minulla 13 päivää aikaa selviytyä Balille, jonne pikkusiskoni lentää Suomesta asti. Kuinka nuo päivät käytän, on kysymys toinen. Vietän Balilla kaksi viikkoa siskoni kanssa ja kaksi viikkoa yksin hänen lähdettyä. Muuten varmaan menisin Balille tutkailemaan paikkoja jo ennen siskon saapumista, mutta viisumi suo vain 30 päivän oleskelun Indonesiassa, enkä halua sählätä sen uusimisen kanssa ajan tuhlaamisen ja maksujen takia.

Koska kesäisin vuokrani koulun asuntolassa nousee huomattavasti, ei minun välttämättä kannata olla Macaussa kahta viikkoa "turhaan", maksanhan jo vuokraa koko Thaimaan matkankin ajan logistisista syistä. On siis oikeastaan minulle ekonomisempaa lähteä matkaan ASAP palattuamme, mikä on hassu ajatus. Olen pyöritellyt mielessä mahdollisuutta oleskella Hong Kongissa, mutta kyseinen kaupunki ei todellakaan ole majoitusten puolesta budjettimatkustajalle ystävällinen. Shenzhenissä voisin ehkä pyöriä kaverin perheen nurkissa, mutta sinne itseni kutsumatta tunkeminen on ehkä turhan kiusallista ja aikataulujen pitäisi osua yhteen tämän kaverin kanssa, jotta hän olisi siellä samaan aikaan.


Uusimpana ideana minulla on matkustaa Malesiaan Penangiin ja sieltä Cameron Highlandsiin, joka jäi välistä viime vuoden Kuala Lumpurin reissulta. Voisin jatkaa ylänköjen läpi suoraan pääkaupunkiin ja säästää pari penniä bussimatkoissa ja lennoissa jatkamalla Balille suoraan KL:stä, jossa minun pitäisi vaihtaa konetta Penangista lennettäessä joka tapauksessa. Mutta onko järkeä matkustaa "ihan kiinnostavaan" paikkaan? Matkan varrella ei Singaporen lisäksi ole hirveästi vaihtoehtoja, joten Penang on siinä mielessä hyvä valinta. Noh, tämän päätöksen teko porisee toistaiseksi sivuliedellä. Katsokaas, olen jo omaksunut macaulaisen "kaiken voi päättää myöhemmin" -asenteen!

Kerrankin päätin olla aikainen lintu ja nappasin paluulennot Macauhun jo nyt. Sain hyvään hintaan paketin Bali-HKI-HK ja onpahan yksi asia vähemmän murehdittavana. Yleensä en halua sitoutua paluupäivään vasta kuin viimehetkillä, mutta yksittäin ostettuna lennot molempiin suuntiin olisivat olleet huomattavasti kalliimmat. Ja nyt minulle on taattu pari päivää päälle kuukausi koto-Suomessa. Olen oikeastaan aika innoissaan tästä. Viime kesä meni käytännössä kokonaan työharjoittelun temmellyksissä, mutta nyt on oikeasti aikaa tehdä vaikka mitä. Ehtisinköhän pidemmälle Viron (ja mahdollisesti Latvian ja Liettuan) reissullekin? Ja jostain syystä sydän sykkii takaisin kohti Amsterdamia ja Lissabonia. Mutta tässä vaiheessa alkaa jo pankkitili huutaa nollaa, joten ehkä ei. Tai sitten opettelen elämään nuudeleilla :D

P.s. Jos jollain on vinkkejä Balille, tai miksei Bangkokiin ja Penangiinkin, heittäkää kehiin! :)

Sataa, sataa ropisee... Kaatamalla!

lauantai 16. maaliskuuta 2019

"When is it going to be Summer?" ja "hou dong aa" (ei hajuakaan miten se kirjoitettaisiin länkkärikirjaimilla - tai kiinaksikaan, jos tarkkoja ollaan - mutta suunnilleen noin se lausutaan) ovat kaksi hyvin käytettyä lausetta. Jälkimmäinen valittaa kylmyydestä ja sitä kuulee päivittäin. Jos ei ulkoilman, niin liian kylmällä olevan ilmastoinnin takia. Koska Macau sijaitsee melkein päiväntasaajalla, on täällä vuodenajat hieman vinksallaan: "kesä" on melkein joulukuuhun asti ja sateinen aika on keväällä, ei syksyllä (ja kesä-syyskuussa on taifuunikausi). Tällä hetkellä elämme siis ns. sadekautta. Ja kun Macaussa sataa, siellä todellakin sataa.

Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen on satanut melkein päivittäin ja joskus aamulla verhot avatessa näyttää kuin maailmanloppu olisi käsillä. Taivas on tumman harmaa ja näkyvyys parhaimmillaan yllä olevan kuvan mukainen. Joskus tuulee niin kovaa, että sataa täysin horisontaalisesti. Jostain syystä sateesta tulee hirveä möykkä huoneeseeni ja näin nukkuminen on varsin vaikeaa. Macaun sade ei todellakaan ole rauhoittavaa pikku ropinaa.

Ulkona kaksi minuuttia sateenvarjon kanssa oleilu näyttää tältä.

Sateen lisäksi piinana ovat olleet projektit ja muut koulutehtävät. Esitelmäkausi avattiin koko jakson kestävän business-projektin ensimmäisellä osalla, jota tuli jopa kuuntelemaan asiakkaamme yksi edustaja. Kolmatta ja viimeistä osaa tulee ilmeisesti kuuntelemaan enemmänkin väkeä... Ei paineita, ei. Toisen kurssin esitelmässä ryhmäni taas käsitteli sitä, kuinka kiinalaiset ostavat Hong Kongista kaikki paikallisille ihmisille tarkoitetut rokotteet. Kaikenlaista sitä oppiikaan täällä puolella maailmaa hah.


Mutta kyllä kaikkeen tähän harmauteen on mahtunut paljon kivojakin hetkiä. Koulun ulkopuolisten kavereideni kanssa ollaan vietetty perjantai-iltoja vakkaritavernassa, pelaamassa juomapelejä Amsterdamista ostetuilla epäsoveliailla pelikorteilla kaverin luona ja Macaun parhaan clubin tittelin saaneessa Cubicissa. Kaupungin oikeasti paras clubi, Pacha, lopetti minun ollessa vielä Suomessa ja se jätti kyllä jälkeensä tyhjiön. Pachan paikalla on nykyään erittäin surullisen epäsuosittu clubi, joka varmaan sulkee ovensa kuukauden sisällä. Kävimme siellä pyörähtämässä ihan varmuuden vuoksi, mutta lähdimme 5-10 minuutissa kun näimme paikalla olevan perjantaiyönä kirjaimellisesti alle 20 asiakasta. Noh, sentään nykyään ihmiset eivät ole jakautuneet kahteen eri paikkaan, vaan kaikki löytyvät Cubicista.

P.s. pitäisikö huolestua kun baarikuittisi tulee nimellä varustettuna?


Luokan kanssa mentiin viime maanantaina leffaan katsomaan Happy Death Day 2. Ei ehkä mikään Oscarin arvoinen tekele, mutta ihan viihdyttävä ja kiva viettää ihmisten kanssa aikaa luokkahuoneiden ulkopuolellakin. Oli varmaan varsinainen näky kun meidän 19 hengen porukka saapui paikalle haha.

Tänään on ollut aurinkoista ja huomaa heti, miten paljon parempi fiilis tulee. Huomenna on suunnitelmana mennä hikeamaan/haikkaamaan/miten ihmeessä sana "hike" taipuu suomeksi tai miten sen voi ylipäätään ilmaista suomeksi, ei nimittäin vaellus ole aivan oikea termi. Anyway, tapaaminen on 8:30 aamulla ja tarkoituksena olisi ehtiä vielä Kiinan puolellekin jossain vaiheessa päivää. Rikoin kännykkäni suojanäytön viime kesänä Suomessa, mutten suostunut korjata sitä kiskurihinnoilla, koska "menen kohta Kiinaan". Noh, nyt olen ollut Macaussa yli kaksi kuukautta, enkä vieläkään saanut aikaiseksi vaihtaa suojaa. Ja kyllä, olin tässä välissä myös Kiinassa kaksi viikkoa, enkä siltikään onnistunut raahautumaan korjaamoon.. :D

Ja ai niin, kesä kuulemma tulee pääsiäisen jälkeen. So that's nice. Toivottavasti en muutu rusinaksi sitä ennen. Ensi viikoksi on taas luvattu sadetta ja ukkosta.

Tulevaisuuden suunnittelua ja siitä tuskailua

torstai 28. helmikuuta 2019

Macauhun paluu on sytyttänyt alleni tulen. Tai noh, ei tulen, vaan sellaisen pienen kipinän, joka aina välillä muistuttaa olemassaolostaan. Mikä minulla sitten kummittelee tasaisin väliajoin mielessä? No tulevaisuus. Yhtäkkiä olen valmistumassa vain hieman yli vuoden päästä ja suunnitelmien puuttumisen ihanuus on kadonnut kokonaan.

Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olen voinut vastailla hyvin epämääräisesti kyselyihin suunnitelmistani valmistumisen jälkeen, sillä se on tuntunut olevan valovuosien päässä. Olen myös sellainen tyyppi, joka haluaa pitää kaikki ovet avoinna ihan vaan siltä varalta, että haluankin tehdä jotain muuta. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että minun on oikeasti alettava väsätä jonkinlaista sotasuunnitelmaa - varsinkin kun joka toinen ihminen tuntuu haluavan minulta kunnon vastauksen. Yksi asia on varma: en ole valmis palaamaan Suomeen vakituisesti.


Eurooppalaiselle viisumiasioista huolehtimen ei ole yleinen huolenaihe. Minä olen kuitenkin jo melkein tottunut aina rajoilla jonottamaan "visitor" tai "foreigner" -jonoissa (, joissa usein kestää pieni ikuisuus), uusimaan opiskelijaviisumini joka vuosi ja hakemaan uutta viisumia Kiinaan vähintään puolen vuoden välein. Viime aikoina on käynyt hyvin selväksi, että suurin huolenaiheeni SAR:eihin (= Macau & Hong Kong) jäämiseen on juurikin viisumi. Eurooppalaiselle maasta toiseen muuttaminen on helppoa vain Euroopassa. Miksei ole olemassa viisumia hyville kansalaisille, jotka vain sattuvat haluamaan asua jossain paikassa ilman suurempaa syytä? :D

Pidemmän ajan suunnitelmaksi/toiveeksi minulle on muodostumassa Hong Kongiin muutto. Vasta kolmen vuoden vierailuiden jälkeen olen alkanut tykätä kyseisestä paikasta oikeasti ja kaikella logiikalla se on minulle paras vaihtoehto: tunnen paikkoja jo, sieltä on hyvät yhteydet muuhun maailmaan, kaupungin kansainvälinen ilmapiiri ja lukuiset työmahdollisuudet ja se on lähellä Macauta. Ja tosiaan olen jo hyvin kotiutunut paikalliseen kulttuurin ja ilmastoon. Hommassa on vain pari ongelmaa: viisumi ja kalliit vuokrat.


Mitä enemmän Hong Kongiin muuttamista tutkin, sitä enemmän tuskastun. Vuokrat ovat ihan järkyttäviä niin HK:ssa kuin Macaussakin, mutta se on melkeinpä pienin huolenaiheeni. Työviisumin saaminen ei todellakaan ole helppoa. Yrityksen pitää sponsoroida sinut HK:iin ja mm. perustella valtiolle, miksi he palkkaavat sinut eivätkä paikallista. Minulla nyt ei vaan satu olemaan mitään erityisiä taitoja, varsinkaan sellaisia jota jollain hongkongilaisella ei olisi. Ja työviisumi olisi sidottu siihen työpaikkaan ja työsuhteen loputtua loppuisi myös viisumi. Siihen päälle vielä HK:in ylisuorittamisen ja pitkien työpäivien kulttuuri, eikä siellä työskentely kuulosta aivan niin houkuttelevalta enää. 

Kaiken tutkimustyön - ja kavereiden suositusten - myötä paras vaihtoehto näyttää olevan HK:n henkilökortin omaavan kanssa naimisiinmeno. Nice. Kaverit nauravatkin, että minun ei pidä etsiä Hong Kongista töitä vaan miestä. Miten ihmeessä kaikki länkkärit ovat onnistuneet muuttamaan Hong Kongiin?????? En ymmärrä! Toisaalta, kaverini asuu Macaussa 6kk turistiviisumilla (, joka uusiutuu aina kun hän lähtee ja palaa Macauhun), joten kai ihmisillä on keinonsa. Mutta mitä jos haluaa olla vaikka freelancer tai tehdä muuta ei-perinteistä työtä? Onko se mahdotonta paikassa, jossa ei ole pysyvää opiskelulupaa?


Hong Kongiin en voi muuttaa kylmiltään heti valmistuttuani ja siksi eräänä tuskaisena aamuna kirjoitinkin ylös listan kaikista mahdollisista suunnitelmistani vuodelle valmistumisen jälkeen:
- Reppureissaa/matkaile kunnolla
- Opeta englantia Kiinassa/Vietnamissa/Thaimaassa/jne
- Mene kiinan kurssille Shenzhenissä (aka opettele kiina jokseenkin sujuvaksi)
- Hanki työ-/harjoittelupaikka (mielellään Macaussa, myös working holiday Australiassa kuulostaa kiinnostavalta vaihtoehdolta ja tietysti se HK..)
- Mene opiskelemaan masters-tutkinto

Oikeastaan haluaisin toteuttaa kaikki suunnitelmat. Suurin huolenaiheeni on se, etten koskaan pääse työelämään ilman alani kattavaa työkokemusta ja siksi stressaan tehdä jotain muuta kuin hankkia sitä. Myös moniin masters-tutkintoihin tarvitaan kahden vuoden työkokemusta. Toisin sanoen, tarvitsen työkokemusta päästäkseni opiskelemaan ja tarvitsen tutkinnon päästäkseni töihin. Kuka neropatti tämän on suunnitellut? Mutta nämä vuodet ovat myös ne parhaat vuodet oikeasti elää vapaana ilman suurempia vastuita. Argh.


Masters-tutkinnon aion ehdottomasti tehdä, mutta kannattaako se tehdä suoraan bachelors-tutkinnon perään? Ainakin silloin on flow päällä, mutta kuten eräs kaverini neuvoo, kannattaa "viimeinen opiskelija-elämä-kokemus" säästää hieman myöhemmäksi. Aivan eri stressinaihe onkin sitten, missä ja millainen tutkinto tehdä. Koska HK näyttää tällä hetkellä olevan end goalini ja ilman sitäkin, on se tällä hetkellä ensimmäinen valintani. Sen lisäksi mielessä on Australia ja Kanada, jotka molemmat kuitenkin tuntuvat olevan turhan kaukana "hoodeiltani". 

Näinkin pitkälle pääsemiseen on kulutettu tuntikaupalla aikaa erilaisilla rankings-listoilla ja koulujen nettisivuilla. Tällä hetkellä HK:sta on löytynyt 4 mahdollista koulua. Eri asia sitten pääsisikö niihin sisään tason ollessa kova ja hintavaksi tuo vuosi kyllä tulisi koulumaksujen, vuokrien ja muun elämisen kanssa. Mutta uskon vahvasti omien unelmien seuraamiseen ja arvostetusta koulusta valmistuminen auttaa myöhemmin työelämässä. Jos olisin töissä ennen tutkinnon tekemistä, olisivat raha-asiat huomattavasti paremmassa jamassa kuin vastavalmistuneena.


Onneksi IHAN vielä ei tarvitse tehdä mitään päätöksiä, ainakaan lopullisia sellaisia. Huomaan kuitenkin kaipaavani jonkinlaista suunnitelmaa. Pesänrakennushaluni on alkanut nostaa päätään, mahdollisesti koska jo kolmen vuoden ajan olen joutunut pakata tavarani matkalaukkuihin kesän tullessa. Olisi ihan kiva asua oikeassa kodissa vaihteeksi.

Ehkä antaudun unviersumin voimalle ja uskon asioiden järjestyvän ajallaan ja tavallaan. Jos vuoden päästä olen vielläkin suunnitelmaa vailla, sitten on ehkä oikeasti aika huolestua. Vielä on aikaa tutkailla mihin suuntaan sydämeni haluaa viedä. 

P.s. Sori hirveästä ajatusripulista, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti :D Kuvitus teeman mukaisesti Hong Kongista.