Image Slider

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Kun Euroopassa ja Suomessa koronakriisi on vasta aluillaan, on se ollut Kiinassa osa elämäämme joka sekunti tammikuusta asti. Itse olen ollut karanteenissa tänään 31 päivää. Viime viikko oli erityisen vaikea ja sen päätteeksi yksi neljästä karanteenissa olevista kaveristani lähti takaisin kotimaahansa. Usein ei tee mieli tehdä muuta kuin maata sängyssä ja katsoa Netflixiä. Kampusalueella saa toki liikkua vapaasti, mutta ei siellä mitään tekemistä ole. Voi istua ulkona ja juoda bubble teata tai käydä ruokakaupassa. Ainoista auki olevista ravintoloista saa vain take away -ruokaa. Kavereita näen kerran viikossa, sillä he ovat joko online-tunnilla (itselläni viimeisen vuoden opiskelijana koulua vain kahtena päivänä) tai nukkumassa. Siltikin olen onnellinen, että korona iski tänä vuonna. Viime vuonna minulla ei olisi ollut edes neljää (tai no, enää kolmea) kaveria, joiden kanssa jakaa karanteenikokemus. Paikalliset ovat kodeissaan normaalisti ja yli 90% mannerkiinalaisista oppilaista jumissa kotikaupungeissaan.

Macaussa ei ole ollut uusia korona-tapauksia melkein viiteen viikkoon, eikä kahdessa naapurikaupungissa melkein neljään. Mikään muu koulu ei ole laittanut oppilaitaan karanteeniin - edes tämä koulu, jonka kampuksella asumme väliaikaisesti. Jopa Wuhanista evakuioidut macaulaiset ovat karanteenissa vain kaksi viikkoa ja Macaun 10 koronatapausta olivat hoidossa alle kuukauden. Make it make sense. Pahinta karanteenissa olemisessa on se, että muu kaupunki muuten pyörii jo melkein normaalisti. Kaverit syövät ravintoloissa ja käyvät ulkona. Emme ole saaneet vastausta siihen, miksi meitä pidetään täällä ja kuinka pitkään. Lähteä toki saisi, mutta minne? Vuokrat Macaussa alkavat noin 1000€:sta.

Maskien ostamista kampuksella - pitää näyttää opiskelijakortti ja passi

Elämä karanteenissa on todella tylsää. Arkea tahdittaa vain tiettynä viikonpäivänä Netflixiin lisättävät uudet jaksot ja tapani ostaa Subwayta maanantaisin. Yritämme kavereiden kanssa istua iltaa perjantaisin tai lauantaisin, mutta viime viikolla se jäi välistä ja se vaikutti selvästi kaikkien mielialaan negatiivisesti. Draamaa elämään tuovat torakka-invaasiot (kaverin suihkukaivosta tuli ylös kymmenittäin jättitorakoita yhtä aikaa!!!) ja keittiöstä kadonnut astianpesuaine (arvo alle 1.5€), jota henkilökunta sitten metsästi kyselemällä kaikilta yksitellen, olivatko he ottaneet sen tai nähneet jotain. Ainetta ei muuten kai koskaan löytynyt. 

Kaikista mielenkiintoisin tapahtuma oli kun eräs poika oli karannut kampukselta, joidenkin tietojen mukaan kahdeksi päiväksi! Luultavimmin tapaamaan tyttöystäväänsä. Pojan poissaolo huomattiin jo ensimmäisenä iltana ja hän oli suurissa ongelmissa palatessaan. Rangaistuksena hänet lukittiin huoneeseensa 14 päiväksi ja meillä kaikilla kiristyi uloskirjautumisprosessi (ulos talostamme lähteminen siis). Itse olimme sattumalta juuri samana iltana pahoilla teillämme minun kavereiden kanssa. Kutsuimme kaksi kaveriamme ulkopuolelta kylään (pihalle ja kahdeksi tunniksi talon alakerrokseen julkiseen tilaan), jotta saisimme pizzaa :D Pojat kävivät toisenkin kerran kampuksella tuoden meille ruokaa ulkopuolelta, mutta kiristyneiden sääntöjen takia jouduimme pysymään ulkona koko illan. Onneksi Macaussa on jo nyt noin 20 astetta auringonlaskun jälkeenkin.


Vanhemmat lähettivät minulle paketin sisältäen pääasiassa maskeja, käsidesiä ja kumihanskoja. Tilanne on kuitenkin kääntynyt niin, että lähetänköhän minä kohta Suomeen samanlaisen selviytymispaketin? Jopa Manner-Kiinassa tilanne on rauhoittumaan päin, kun taas Euroopassa vaikeat ajat ovat vasta edessä. Somessa näkyy Italiassa asuvien postauksia hädästä ja pahasta tilanteesta. Tuntuu, että heitä kuunnellaan enemmän kuin kiinalaisia/Kiinassa asuvia koskaan. Eikä missään ole puhetta italialaisten välttelemisestä tai heidän hygieniatasosta.

Moni suomalainen taas valittaa peruuntuneista lomamatkoistaan. Jos ihmisten kuollessa ja sairastuessa sinun suurin huolesi on, ettet päässytkään ulkomaille, kannattaa katsoa peiliin. Pandemian aikana ei voi keskittyä vain omaa napaansa. Korona ei ole kaikille vakava tauti, mutta nuoret perusterveetkin voivat tartuttaa muita. Kaikkien on osallistuttava taudin leviämisen estämiseen. Ihmisten pitää huolehtia huolellisesta käsien pesusta ja ihmisjoukkojen välttelyistä. Ikävä kyllä tämä tarkottaa koulujen, kuntosalien, leffateattereiden jne sulkemista. En tiedä, onko Suomi valmis tekemään näin rajuja päätöksiä, ainakaan tarpeeksi ajoissa. Täällä tilanne on kääntynyt parempaan päin vasta kun käytännössä kaikki paikat, joissa on ihmisjoukkoja, ovat olleet kiinni yli kuukauden. Koulut Macaussa aukeavat astettain vasta maaliskuun 30. päivästä lähtien alkaen lukion viimeisen luokan opiskelijoista päättyen vasta toukokuun alussa tarhojen aukeamiseen. Yliopistojen aukeamisesta ei ole vielä sanottu mitään.

Nyt minulla on maskeja jo neljässä värissä :D Kunpa saisin valkoisia ja mustiakin

Minun mielestäni Suomessa ollaan vähätelty ja naureskeltu koronalle tähän asti. Nyt yhtäkkiä ihmiset ovat tajunneet, ettei se koskekaan vain "huonoissa" maissa asuvia, vaan Suomessa pitää ihan oikeasti ottaa tilanne haltuun. Vasta nyt on havahduttu siihen, että korona on vakava. Ei tauti itsessään (vältämättä), mutta sen seuraukset. Sairaalat tulevat täyteen kapasiteettiin koronapotilaiden takia, jolloin muut saattavat jäädä huomiotta. Näin kävi Wuhanissa. Sairaalaan ei otettu edes sisään ilman koronaa. Sydänkohtaus? Voi voi. Korona leviää nopeasti ja monissa kaupungeissa ei vain yksinkertaisesti tule olemaan mahdollisuutta hoitaa kaikkia.

Ja entäs tämä paljon levitelty lause siitä, että flunssaan kuolee koronaa enemmän ihmisiä vuosittain. Luin juuri The New York Times:n artikkelin, jossa tämä kumotaan sanomalla, että flunssatapaukset jakautuvat yli 8kk aikajaksolle, eivätkä kasva eksponentiaalisesti viikoissa. Lisäksi, koronakriisi ei ole ohi, eikä siksi voi vielä tehdä luotettavia vertauksia sen tappavuudesta. Pidän silti kantani siitä, että koronaa ei tarvitse pelätä. Kunhan noudattaa ohjeistuksia, eikä riskeeraa muiden terveyttä, pitäisi kaiken mennä aika hyvin.


Meidän karanteeniimme tuli tällä viikolla vihdoin pilakhdus valoa. Laitoin viestiä eräälle asuntolamme pääjehuista ja kysyin miksi olemme edelleen karanteenissa ja mitä pitää tapahtua (tai ei tapahtua), jotta se loppuu. Konkreettista vastausta en saanut, ainoastaan että tuskamme ymmärretään ja että meitä vain yritetään pitää turvassa. Kaverinikin laittoi viestiä ja kysyi miksi me olemme ainut koulu karanteenissa. Työntekijä vaikutti yllättyneeltä tilanteesta, joko siitä, että asia tosiaan oli niin, tai sitten siitä, että me tiesimme totuuden. Joka tapauksessa, seuraavana päivänä ryhmächättiin ilmestyi viesti. Hyvällä syyllä ja etukäteen lupaa anomalla saisimme lähteä kampukselta kolmeksi tunniksi!

Aloimme heti kokoamaan ideoita. Yhdellä kaverillani oli oikeastikin hyvä syy: halal-lihan ostaminen (sitä ei saa kampukselta) ja me muut käytimme kännykkälaskun maksamista (se oikeastikin piti hoitaa, eikä onnistunut online enää). Pääsimme siis ulos torstaina. Vartijat antoivat meidän lähteä 20 min etuajassa ja kirjasivat lähtöajan puolestamme (mutta menimme väärään bussiin ja tuhlasimme koko lisäajan.. :D). Kolme tuntia ei ollut pitkä aika, mutta piristi kovasti. Kadulla kävellessä vähän itketti. Tämä on viimeinen semesterini Macaussa ja olen jo nyt missannut 1,5kk siitä. Olen rakkaassa kaupungissani kuitenkaan oikeasti siellä olematta.


Kävimme maksamassa laskumme, ostamassa ruokaa ja muita tavaroita, lounaalla (ah mikä kokemus. Olen syönyt kuukauden ajan ruokaa kolmesta samasta ravintolasta tai pakaste-dumplingseja) ja ostamassa sushia seuraavaksi päiväksi. Takaisin menimme taxilla ja saavuimme minuutilleen oikeaan aikaan, joskin vartijat olisivat varmaan hyväksyneet pienen myöhästymisen. 

Macaussa elämä rullasi aivan normaalisti. Vaikka oli torstai-iltapäivä, olivat paikat täynnä ja maskeja ja kännykkäliittymän liikkeeseen samaan aikaan pääsevien ihmisten kontrollointia lukuunottamatta kaikki oli kuin aina ennenkin. Suunnittelemme uusien syiden keksimistä tai muutaman tunnin pakomatkaa. Päivisin muutaman tunnin poissaoloa ei huomattaisi, saammehan olla kampuksella vapaasti. Salaliittoteoriamme oudolle karanteenimmelle on muuten seuraava: koulumme on avaamassa uudet pisteet Kiinan puolelle ja Portugaliin ja varmaan yrittää suojella mainettaan varmistamalla, ettei meille tule koronatapauksia. Toivottavasti pääsemme kohta vapauteen. Välillä kaikki toivo oli menetetty ja karanteeni tuntui ikuiselta. Eilisen ulkoilun jälkeen on taas lisää taistelutahtoa.

Tsemppiä Suomeen, käyttäytyykähän fiksusti ja turvallisesti!



Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 1
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin

Kaohsiung - kaupunki, jossa on kaikkea | Älä missaa tätä x8

torstai 27. helmikuuta 2020

Kaohsiung vei minulta jalat alta heti ensinäkemältä, enkä voi uskoa, ettei se ole tunnetumpi kohde. Tästä Etelä-Taiwanissa sijaitsevasta kaupungista löytää kaikkea katutaiteesta temppeleihin, rantoihin ja hyvään ruokaan ja siellä tarkeni joulukuussakin kesämekossa. Taiwan on varsin harvinainen kohde suomalaisille, mutta siellä kahdesti käyneenä en voi suositella paikkaa enempää! Hintataso on halpa, kaupungit mielenkiintoisia, liikkuminen helppoa ja turvallista ja ihmiset ovat todella ystävällisiä. Mandariinin osaamisesta, edes alkeiden, on hyötyä, mutta pelkällä hymyllä ja elekielellä pääsee pitkälle. Itse osaan jonkun verran mandariinia ja haastoinkin itseni hoitamaan kaikki asiat sillä. Paikalliset olivat todella kannustavia ja alkoivat helposti jutella enemmänkin jos huomasivat sinun osaavan mandariinia.

Vietin Kaohsiungissa neljä kokonaista päivää (postauksen lopussa tiedot majoituksestani, joka oli muuten tosi ihana!), mikä oli minusta hyvä pituus. Tietysti kaupungissa riittäisi nähtävää pidemmäksikin aikaa jos kiinnostusta löytyy. Tässä postauksessa annan top 8 vinkkini Kaohsiungiin. Näitä juttuja ei ainakaan kannata jättää välistä.

Dragon & Tiger Pagoda


Jos Kaohsiungista jotain tietää, se on varmasti tämä lohikäärme & tiikeri -pagoda. Sen suosittavuuden takia halusin paikalle heti aamusta ja saavuinkin sinne hieman kahdeksan jälkeen. Turisteja alkoi tulla paikalle turistibusseilla aika nopeasti sen jälkeen, mutta jos on kärsivällisyyttä, saa napsaistua unelmiensa instagram-kuvan. Muista mennä sisään lohikäärmeen suusta ja tule ulos tiikeristä hyvän onnen takaamiseksi. Pagodoille johtava silta on siksakin muotoinen, koska henkien uskotaan pystyvän kävellä vain suoraan. Lotus Pondilla on myös muitakin kauniita pagodoita, joita ei kannata jättää välistä. Niissä on huomattavasti vähemmän kävijöitäkin.

Dragon & Tiger Pagodan lähin metropysäkki on Ecological District, josta on noin kahden kilometrin kävely lammelle. Paikalle pääsee myös joillain busseilla, mutta hostellini neuvoi minulle tämän metro+kävely -kombon.


Pier 2


Pier 2 on Kaohsiungin taidealue, josta löytyy katutaidetta ja näyttelyitä. Kävin siellä kahdesti ja se oli molemmilla kerroilla täynnä ihmisiä, viikolla nuorisoa ja viikonloppuna perheitä. Sunnuntaina siellä oli myyjäiset, mutten tiedä, onko tämä jokaviikkoinen juttu. Fun fact: Sunny Hills -kakkukaupasta saa ilmaisiksi teen ja ananaskakun kunhan jonottaa ulkopuolella merkatussa jonossa. Melkein kukaan näkemäni ihminen ei ostanut mitään maistelun jälkeen. En tajua, kuinka tämä on kannattavaa, mutta jos haluaa levähtää alas hetkeksi... Kannattaa käydä Sunny Hillsissä. Rannemmassa voi katsoa auringonlaskua ja siellä on karuselli ja pari ravintolaa/baaria.

Pier 2:sta lähin metroasema on Sizihwan. Lisää katutaidetta löytää Weiwuying-aseman luota. Itse en ehtinyt sinne.


Fo Guang Shan Buddha Museum


Ehdottomasti yksi kivoimmista paikoista Kaohsiungissa (tai no, sen läheisyydessä). Fo Guang Shan Buddha sijaitsee bussilla n. 45min päässä kaupungista, mutta se on todellakin matkan arvoinen. Itse alue on jo hienon näköinen ja sen lisäksi buddhan alla on museo, jossa voi oppia lisää buddhalaisuudesta. Myös osassa torneista voi vierailla ja niissä on jokaisessa eri teema ja työntekijä opastamassa. Kaikki työntekijät olivat todella mukavia, vaikka ei olisikaan buddhalainen. He jopa kannustivat minua polvistumaan ja rukoilemaan Buddhan edessä, minkä jälkeen sai paperille printatun elämänohjeen/viisauden. Eräässä museossa sain myös päälleni jonkun hyvän onnen suihkauksen.

Eturakennuksessa on vege-buffet, jossa kävin syömässä. Ruoka oli ihan hyvää ja hieman kallista verrattuna yleiseen hintatasoon, mutta kaikki tuotto menee luostarin ja museon ylläpitoon, joten minua ei haitannut maksaa enempää. Buffet menee kiinni jo noin 11 aamulla.

Luostarille pääsee monilla eri busseilla, joiden hinnat, kestot ja vaikeusasteet vaihtelevat. Itse menin metrolla Xin Zuoying -asemalle ja otin sen viereiseltä bussiasemalta (metroasemalta löytyy kyltit paikalle) E02 tai Harvard Express (kiinaksi Hafo) -bussin. Bussilaituri oli minulla 3 ja siinä oli paljon ihmisiä jo 8:30 aamulla. Työntekijä arvasi heti ulostullessani minne olin matkalla ja ohjasi minut oikeaan jonoon.

Matka yhteen suuntaan maksaa 70 NT (n. 2€) ja sen voi maksaa käteisellä tai bussikortilla. Vaihtorahaa ei saa. Paluumatka maksaa saman verran ja bussi kulkee kerran tunnissa. Pysäkin löytää helposti. Lähistöllä on paljon taxikuskeja, jotka itseasiassa tarjosivat aika hyviä hintoja. Jos matkassa on enemmän kuin yksi ihminen, saattaa taxi olla jopa halvempi vaihtoehto ja pääsee suoraan hotellille tai minne haluaakaan, ei metroasemalle. Viimeinen bussi takaisin lähtee muuten 18:23 viikolla ja 19:33 viikonloppuisin (joulukuu 2019 tiedoilla).

Buddhan ja museon lisäksi alueella on luostari, jossa voi olla yötä.


Nightmarketit


Nightmarketit ovat must missä ikinä Taiwanissa oletkaan. Kaohsiungin tunnetuimmat nightmarketit ovat Liuhe & Rueifong ja kävin niissä molemmissa. Katuruoka on nightmarketeiden pääjuttu, mutta niissä yleensä myydään myös vaatteita ja pikkukrääsää. Väenpaljouden takia pitäisin arvotavaroista normaalia parempaa huolta, vaikka Taiwan yleisesti onkin hyvin turvallinen. Myyjät eivät yleensä puhu yhtään englantia, mutta ruokaa on joko näkyvillä tai voi osoittaa kyltistä mitä haluaa.

Ensimmäiset kuvat ovat Liuhesta, joka oli suljetulla kadulla ja hyvin väljä. Siellä oli paljon kojuja, mutta vain tietyt tarjosivat istumapaikkoja. Minut tultiin häätämään pois, sillä en ollut ostanut ruokaa juuri heidän kojustaan. Kojujen takana oli myös ravintoloita. Söin takoyaki-mustekalapalloja wasabi-kastikkeella, banaanipannukakkua ja mansikoita.

Rueifongissa kävin viimeisenä iltanani. Saattoi johtua siitä, että oli viikonloppu, mutta marketti oli aivan täynnä. Se myös vaikutti enemmän turistikohteelta kuin Liuhe ja oli kooltaan pienempi. Löysin kuitenkin vihdoin lempparini, eli taiwanilaisen lätyn, jonka välissä on kananmunaa, salaattia, jotain rapeita lastuja ja tulista kastiketta. Nam.

Liuhe nightmarket on Farmosa Bulevardin aseman vieressä ja sinne voi myös kävellä Central Parkin läheisyydestä. Rueifong sijaitsee Kaohsiung Arenan luona.

Cijin-saari


Mahdollisesti lempipaikkani Kaohsiungissa. En edes nähnyt saarta kokonaan, mutta siitä on niin paljon kerrottavaa, että jaan kuvat kahteen osaan selkeyden vuoksi. Cijin sijaitsee noin 10 min lauttamatkan päässä mantereesta ja se on kuin olisi saapunut trooppiselle saarelle. Palmut huojuvat tuulessa ja niiden takaa näkyy meri. Vaikka asteita olikin 26, en olisi kyllä uskaltautunut uimaan. Yleisin aktiviiteetti on vuokrata kulkuneuvo, jossa istutaan vierekkäin ja poljetaan eteenpäin. En tiedä mikä tämä on suomeksi, saarella sitä kutsuttiin ihan vain bicycleksi. Itse pitäydyin kävelyssä.

Kävelin ensimmäisenä rannan lähellä kulkevaa tietä Rainbow Churchille. Se ei siis ole oikeasti kirkko, vaan värikäs rakennelma, jonka luona voi ottaa kuvia. Vieressä on myös pari muuta kuvaustaustaa. Rainbow Churchille pitää jonottaa, mutta jotkut röyhkeästi kiilasivat jonon ohi eri suunnasta.

Hieman kauempana satamasta katsottuna on myös suuri simpukka, jonka luona ei ollut muita kuin sille ohi pyöräillessään pysähtyneitä.


Seuraavaksi kävelin koko rantapätkän takaisin ja kiipesin mäelle majakalle näköalapaikalle. Ikävä kyllä majakka oli remontissa, mutta maisemat olivat silti hienot. Ylhäältä näkee koko Cijinin saaren ja myös Kaohsiungin kaupunkiin. Vastaani tuli kaksi kouluryhmää, jotka molemmat halusivat ottaa kanssani kuvia ja kysellä mistä olin kotoisin jne. Lapset olivat suloisia ja kanssani samassa lautassa kaupunkiin palatessa. He hyvästelivät minut iloisesti vilkuttaen ja sanoivat "jie jie bai bai", eli bye bye isosisko :D Kiinaksi vieraita ihmisiä kutsutaan siskoiksi ja veljiksi, kunnes muuttuu tädiksi tai sedäksi. Olen mielelläni jie jie vielä ainakin kymmenen vuotta haha.

Auringonlasku varmaan olisi hieno majakalla, mutta minulla alkoi olla sen verran nälkä ja odottelua olisi ollut puolisentoista tuntia, joten lähdin takaisin maan kamaralle. Ostin sataman läheltä olevista kojuista friteerattuja kalapaloja ja taiwanilaisen lätyn ja kaupasta paikallisen oluen ja menin istumaan mustahiekkaisen rannan reunalle. Auringonlasku oli hieno ja Cijin varmaan onkin yksi parhaista paikoista koko Kaohsiungissa sen katseluun.

Cijin-saarelle menevä lautta lähtee Gushan Ferry Pieriltä, joka on lyhyen kävelyn päässä Sizihwan-asemalta. Lippu maksaa alle euron suuntaansa (netissä sanotaan hinnan olevan 15 tai 25 NT, en muista kuinka paljon itse maksoin tarkalleen), eikä sitä osteta etukäteen. Vaihtorahaa ei saa. Lauttoja menee n. 15 min välein ja niihin jonotetaan first come first served -tyylillä. Auringonlaskun jälkeen kaupunkiin palatessa jono oli aika pitkä, mutta pääsin toiseen lähtevään lauttaan. Saarella voisi myös yöpyä.


Taiwanilainen aamupala


Taiwan on tunnettu keittiöstään ja nightmarket-ruoan lisäksi kannattaa maistaa taiwanilaista aamupalaa. Kaohsiung on täynnä sitä tarjoavia ravintoloita, jotka ovat yleensä auki aamuyöstä noin yhteentoista aamulla. Jonot ovat pitkiä, erityisesti viikonloppuisin, mutta etenevät suht nopeasti.

Itse kävin Xing Long Ju -nimisessä ravintolassa, joka on yksi Kaohsiungin suosituimpia paikkoja. Vasemmalla puolella jonotettiin baoja, eli sämpylöitä, joiden sisällä on yleensä lihaa, ja oikealla kaikkea muuta. Baoja pystyi ostaa myös yleisjonosta. Tekstit ovat vain kiinaksi, joten tilailu meni aika lailla arvailuksi. Ostin baon lisäksi "leivän", jonka välissä oli taikinatikku, kananmunaa ja jotain vihreää, mahdollisesti levää, ja toisen sämpylähkön tuotteen, jonka sisällä oli possua ja kiinankaalia. Nämä kolme tuotetta maksoivat n. 2.5€. Perinteistä on ostaa myös soijamaitoa.

Xing Long Ju sijaitsee City Council -aseman lähellä.


Shoushanin LOVE-näköalapaikka


Viimeisenä iltanani kiipesin Shoushan-vuorelle katsomaan maisemia. Näköalapaikka on ilmeisesti vielä aika tuntematon, sillä siellä ei auringonlaskun aikaankaan ollut hirveästi väkeä ja sain IG:ssä viestin kaohsiungilaiselta tytöltä, joka kyseli LOVE-maamerkin sijaintia. Ylätasanteella luki rakkauden tunnustuksia monilla kielillä, myös suomeksi. Näkymät ovat hyvät ja antavat klassisen Kaohsiung-maiseman 85 Sky Towerin kanssa. Tiesitkö muuten, että kyseinen torni mukailee merkkiä 高 (Kaohsiung on kiinaksi 高雄)?

LOVE-näköalapaikalle voi kävellä Sizihwan-asemalta. Ylös kävellään autotien viertä, joten ylämäestä huolimatta se on todella helppokulkuinen. Paikalle pääsee myös bussilla 56, mutta en ole ihan varma sen reitistä. LOVE:n sijainnin löytää ainakin google mapsista, mutta sinne löytää myös menemällä Martys' Shrineen.


Kaupungissa kävely


Kaohsiung on todella käveltävä kaupunki ja askelia minulla tuli useampanakin päivänä lähemmäs 20 000. Lempipuuhaani on kävellä vapaasti uusissa kaupungeissa ja varsinkin ensimmäisinä päivinä yritän kävellä kaikki alle 4 km pituiset matkat saadakseni paremman käsityksen kaupungin tunnelmasta. Näin myös löytää paikkoja, joita ei muuten olisi nähnyt. Aivan hostellini läheltä löytyi Shinkuchan Shopping Area, jossa oli halvalla paljon kivoja vaatteita. Love River ja Central Park ovat yleisiä vapaa-ajanviettopaikkoja ja kävin kävelemässä niissä molemmissa. Näin myös sateenkaarikoristeisen Love Pier -aseman aivan sattumalta.

Kaohsiungissa oli pimeälläkin turvallista kävellä yksin ulkomaalaisena tyttönä, mutta tietystikään en mennyt epämääräisille sivukujille. Jos kävely alkaa puuduttaa, on metron käyttäminen myös todella yksinkertaista, sillä kaupungissa on vain kaksi linjaa.


Yövyin viisi yötä Backbackers Inn Hostel:ssa, joka oli robotin näköinen talo aivan Central Parkin vieressä. Naisten dormi oli siisti ja varsin hiljainen ja maksoi vain 10.8€ yöltä. Hostellissa olisi myös yksityishuoneita. Sijainti oli aivan loistava, sillä moniin paikkoihin pystyi kävellä, mutta metrollekin oli vain parin minuutin matka. Oranssille linjalle vaihtaminen oli myös vain yhden pysäkin päässä.

Kaohsiung oli varsinainen yllättäjä. Alunperin lähdin sinne vain halpojen lentojen takia, mutta kaupunki osoittautui yhdeksi lempikaupungeistani Aasiassa - joskin pakko sanoa, että niitä on todella monia :D Vaikka rakastankin suurkaupunkeja yli kaiken, oli Kaohsiung minusta kivempi kuin Taipei. Tekemistä oli laidasta laitaan ja välimatkat pieniä, eikä kukaan voi valittaa helteestä joulukuussa. Suosittelen Kaohsiungia vahvasti kaikille!