Image Slider

Aasialainen muoti

torstai 29. syyskuuta 2016

Kun ensimmäistä kertaa menin Pekingiin, yllätyin siitä, kuinka hyvin Aasiassa pukeudutaan. Mainittakoon tosin, että asuin ja liikuin Pekingin muodikkaimmalla alueella, mutta silti, hyvin pukeutuva kiinalainen pukeutuu yleisesti paremmin kuin hyvin pukeutuva suomalainen. Ja Kiinassa ei ole samanlaista "massamuotiefektiä" kuin Suomessa, eli että lähes jokainen omistaa tietyt vaatekappaleet. Muoteja tietysti on, mutta omaperäisesti pukeutuvia ihmisiä löytyy enemmän kuin Euroopassa yleensä.

Aasialaista muotia ei tietenkään voi yleistää, kuten ei eurooppalaistakaan, mutta jos nyt sen karkeasti jaottelisin kolmeen kategoriaan, jakaisin ne näin: korealainen kasari, todella naisellinen ja laittautunut ja söpö/lapsenomainen.
   Korea on ainakin Macaussa "se juttu" ja kaikki (yleistäen tietysti) ihailevat sitä ja sen kulttuuria, varsinkin musiikkia ja muotia. Voisin siis olettaa, että suurin osa Macaun muodista pulppuaa pohjoisesta. Pekingissä (Sanlitunin alueella ainakin) pukeuduttiin mun mielestä aikuismaisemmin ja naisellisemmin kuin Macaussa yleisesti, mutta kyllä täälläkin näkee ihmisiä, joilla on kapeakorkoiset korkkarit jalassa arkenakin ja todella laittautunut ulkomuoto.

Oma tyylini on todella tyttömäinen ja huoliteltu, mutta olen kyllä todella inspiroitunut täällä ja olisi kiva kokeilla jotain erilaista. Varsinkin toi korealainen, kasarivaikutteinen (onhan 80-luku oikea vuosikymmen..?) tyyli on niiiin hieno! En tiedä voiko se mahdollisesti näyttää hyvältä muiden kuin aasialaisten päällä, aasialaisuus kun lisää oman hienon kirsikkansa kakun päälle.

Meidän koulussa ykkösillä on koulupukupakko ja mun kampuksella on vaan ykkösiä ja kakkosia, joten en nää iiiihan hirveästi nuorisomuotia, mutta kyllä siitä jonkinlainen käsitys on syntynyt. Tässä joitain keräämiäni aasialaisen muodin kulmakiviä tänä kesänä/syksynä:


1. (T-)paita + mekko (Aasiassa ei paljastella muuta kuin laihoja jalkoja)
2. Hame etunapeilla
3. Lippikset (silloin kun se sopii asuun tarvittavan juntilla tavalla)
4. Printtipaidat
5. Reput
6. Paksupohjaiset kengät (joksikin näitä ei oo kyllä näkynyt niin paljoa kuin viime keväänä Kiinassa)
7. Tennarit
8. Huulipuna (ei kuitenkaan räikeissä sävyissä, harvoin edes punaisessa)
9. Olkaimettomat mekot ja paidat
10. "Erikoiset" aurinkolasit (aka peilipinta epätavallisemmilla väreillä ja ei-normaalin muotoiset kehykset)

Muodikkain kampaus on hieman olkapäitä lyhyempi malli, väri joku ruskean sävyistä, villeimmillä jopa blondi (näitä ei kyllä näy katukuvassa usein). Shokkiväreistä suosikki on (tumman)vihreä ja varsinkin vihreät latvat ovat ilmeisesti ollut kovassa huudossa viime kuukausina. Meidän koulussa ei saa olla epäluonnollisia hiusvärejä ja moni kavereista on ilmaissut halunsa värjätä hiukset vihreiksi heti joululomalla tai sitten ensi kesänä.
   Yksi länsimaalaisille ehkä yllättävä muotivillitys on värillisten piilolinssien käyttö. TODELLA moni käyttää ruskeita piilolinssejä ja joillain saattaa olla jopa siniset/harmaat. Itse en koskaan jaksaisi nähdä moista päivittäistä vaivaa vain ulkonäön takia, mutta paikassa jossa kaikilla on saman väriset hiukset ja silmät luonnostaan, haluaa varmaan erottua keinolla millä hyvänsä. Itse tykkään kyllä tuosta vähän epärealisesta lookista, mutta monelle se on varmaan oudon näköistä.
   Toinen asia, jota me emme länsimaalaisina ehkä käsitä, ovat "double eye lidien" ihannointi. Aasiassa myydään "tarroja", joilla "monolideistä" (= perinteinen aasialainen silmän malli, jossa vain yksi silmäluomi, eikä siis sitä ryppyä kulmaluun ja silmän välissä) saa tehtyä double eye lidejen näköisiä. Joskus läpinäkyvän tarran kulman bongaa jonkun silmänluomella ja se ei kyllä näytä kovin hyvältä. Mutta eipähän tarvitse maksaa maltaita silmäleikkauksesta, joka on muuten todella yleinen varsinkin aasialaisten julkkisten keskuudessa!
   Viimeisimpänä mainintana on valkoisuuden tavoittelu. Länsimaissa teemme kaikkemme ollaksemme ruskettuneita ja Aasiassa vältellään aurinkoa keinolla millä hyvänsä. Ihmiset käyttävät sateenvarjoja ja pitkähihaisia auringonpaisteella, kävelevät aina varjossa ja jotkut jopa käyttävät valkaisevia ihonhoitotuotteita. Kyllä. Rannalla aasialaisia näkee usein vähintäänkin kokouikkareissa, mutta joillain on myös hihat ja netissä on näkynyt kuvia kun jotkut uivat vain silmät ja suun paljastavan hupun kanssa. Tietystikään kaikki aasialaiset eivät ihannoi valkoisuutta, mutta suuri muoti-ilmiö se on. Omasta mielestäni todella hassu sellainen, mutta aasialaisten mielestä itseruskettavia käyttävät ja auringossa tuntitolkulla loikoilevat länkkärit ovat varmaan ihan yhtä huvittavia.

Mitäs te tykkäätte aasialaisesta tyylistä? Voisitteko koskaan pukeutua
näin vai vannotteko länsimaalaisten muotien nimeen? :)

Ensimmäisen kollaasin kuvat pinterestistä.

10 asiaa, jotka olen oppinut (kahdesti) ulkomaille muuttamisesta

lauantai 24. syyskuuta 2016


1. Nauramaan itselleni
Tämä on ihan ykkösjuttu. Ennen pelkäsin epäonnistumisia ja suomalaiseen tapaan en halunnut puhua kieltä, ellen osannut sitä hyvin. Mokaaminen on monelle pahin pelko, mutta kerronpa vain sen, että ulkomaille muuttaessa (varsinkin jos uudessa maassa puhutaan sinulle uutta kieltä) tulet tekemään niin paljon typeryyksiä, ettet voi enää ottaa itseäsi tosissaan. Ja hyvä niin. Kuinka tylsää elämä olisikaan, jos edes oman itsensä kanssa ei voi pitää hauskaa ja mokailla huoletta. Miksi kaiken aina pitäisi olla niin kuoleman vakavaa muutenkaan?


2. Olemaan yksin
Kotona tottuu ainaiseen seuraan. Olit sitten menossa syömään, shoppailemaan tai vaan katsastamaan jotain paikkaa, on mukanasi aika varmasti joku muukin. Ulkomailla ihan oma seurakin riittää, eikä yksin lounastaminen tunnukaan niin oudolta. Vaikka kavereitakin löytyisi, on joskus kiva mennä jonnekin ulos yksin. Tajuaa, ettei aina tarvitse olla jonkun kanssa ja että eivät ihmiset oikeasti tuijota yksinäisiä ihmisiä ajatellen, ettei heillä ole kavereita. On hyvä opetella olemaan kaksin itsensä kanssa.



3. Luottamaan itseeni
Ulkomaille muuttaessa haasteita tulee vastaan piste. Isoja, pieniä tai keskikokoisia, mutta haasteita tulet kohtaamaan lukuisia. Oli se sitten uuden kielen käyttäminen, virallisten juttujen hoitaminen tai uudessa koulussa aloittaminen, joudut astumaan tuntemattomaan monesti. Pikkuhiljaa alat tajuamaan, ettet ehkä olekaan niin tumpelo kuin olet aina luullut ja että kun vain yrittää parhaansa, on se yleensä tarpeeksi. Älä pelkää haasteita, vaan ota ne aina rohkeasti vastaan. Kun luottaa itseensä, tapahtuu ihmeitä. Osaat puhua uutta kieltä paremmin kuin koskaan arvasitkaan, olet rohkeampi kuin koskaan tiesitkään ja itseasiassa olet tuntemisen arvoinen ihminen. Toista perässä: yes I can!


4. Luottamaan siihen, että asiat järjestyvät
Elämää ei vaan voi ennustaa. Yleensä asiat kuitenkin tuppaavat jollain oudolla tavalla järjestymään juuri oikein. On turha stressata etukäteen sellaisista jutuista, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Antaa virran viedä ja tulet huomaamaan, että usein se vie sinut juuri oikeaan pisteeseen. Ja jos kaikki meneekin aivan katastrofaalisen pieleen, muistuta mieleen kohta 1. Saatpahan ainakin loistavan tarinan kerrottavaksesi ja jos kaikki meni niin huonosti kuin vain on mahdollista, on suunta vain ylöspäin. Ensi kerralla vastaavassa tilanteessa asiat siis menevät paremmin.



5. Ihmiset ovat pohjimmiltaan kaikkialla samanlaisia
Tietysti eri maiden ja varsinkin maanosien välillä on suuria kulttuurillisia eroja, mutta pohjimmiltaan ihmiset ovat samanlaisia. Kaikki arvostavat ystävällisyyttä ja yritystä ja missään ei tykätä ylimielisistä henkilöistä. Stereotypioiden takia ihmisillä on ennakkoluuloja toisen kulttuurin edustajista - hyvässä ja pahassa - mutta itse olin yllättynyt, kuinka samanlaisia kiinalaiset ja suomalaiset loppujen lopuksi ovat. Kulttuurieroja tietysti on, mutta en koskaan ole kokenut olevani keskellä täysin minusta eroavaa kansaa, jonka kanssa on vaikea luoda kontaktia. Ihmiset arvostavat samanlaisia asioita kaikkialla maailmassa ja kunhan yrität parhaasi, riittää se usein.


6. Olemaan suvaitsevaisempi
Älä ymmärrä väärin, en ole ikinä ollut suvaitsematon. Oikeastaan tuntuu, että yksiä kasvatukseni kulmakiviä on ollut kaikkien hyväksyminen ja erilaisuuden arvostaminen. Olen matkustanut paljon ja ollut aina perillä maailman menosta ja maailman eri kulttuureista. Vasta Kiinaan muutettuani tajusin kuitenkin, että voin olla vielä paljon suvaitsevaisempi. Ennen kuin olet itse vähemmistön asemassa, et voi ymmärtää, millaista on olla sellaisen edustaja. Toivoisin, että jokainen ihminen joutuisi asumaan maassa, jossa eroaa ulkonäöllisesti valtaväestöstä. Ajatellen, että itse muutin Kiinaan omasta päätöksestä, sain kodin ja "työn" kättelyssä, minulla oli rahaa ja olin ulkonäöllisesti ihailtu, oli uuteen maahan sopeutuminen silti haastavaa. En voi edes kuvitella ihmisiä, jotka eivät haluaisi lähteä kotoaan, mutta päätyvät sitten ilman kielitaitoa, mitään tietoa uuden maan käytännöistä ja asioiden toimivuudesta ja ilman mitään kontakteja ja turvaverkkoa keskelle ulkomaalaisvihaa. Vaikka kokemukseni on kaaaaaukana monen maahanmuuttajan kokemuksista, ymmärrän nyt paremmin. Ymmärrän myös millaista on erottua aina joukosta (vaikka itse erotuinkin positiivisesti).



7. Heittäytymään
Aina ei kannata valita helpointa ja turvallisinta vaihtoehtoa, sillä seikkailut odottavat turvallisuusalueesi ulkopuolella. Ulkomaille muuttaminen on heittäytyminen numero 1, mutta älä lopeta siihen. Tee asioita, joita moni ei pääse tekemään, vaikka juuri sillä hetkellä ei tuntuisikaan siltä. Puhu ihmisille, joille et normaalisti puhuisi. Mene paikkoihin, joissa et normaalisti kävisi. Yritä olla sosiaalisempi ja seikkailunhaluinen vaikka pakolla. Parhaan kokemukset ovat yleensä niitä, jotka tulevat vastaan ilman suunnittelua. Minäkään en olisi tavannut poikaystävääni jos olisin vain pitäytynyt alkuperäisessä suunnitelmassani lähteä yksin Shanghaihin viikoksi, enkä tarttunut tarjoukseen lähteä Harbiniin (kaupunkiin, josta en koskaan ollut kuullutkaan) asumaan vieraaseen perheeseen.


8. Kommunikoimiseen ei välttämättä tarvitse yhteistä kieltä
Jos luulet, että Kiinassa puhutaan paljon englantia, olet väärässä. Jos luulet, että se kertaakaan oli suuri ongelma, olet vielä enemmän väärässä. Tilanteessa, jossa minun kiinan taitoni ovat vahvemmat kuin kuulijan englannin taidot, pitää usein improvisoida. Elekielellä pötkii pidemmälle kuin luuletkaan ja yksittäisten sanojenkin osaaminen paikallisella kielellä auttaa. Loppujen lopuksi hymy on kuitenkin tärkein asia kommunikoimisen kannalta. Sen ymmärtää jokainen ihminen, olit sitten missä päin maailmaa tahansa.




9. Tosikaverit Suomessa säilyvät
Moni vaihtoon, ulkomaille opiskelemaan, au pairiksi tai muuksi lähtevä pelkää, mitä käy kavereille Suomessa kun on poissa. Minäpä kerron: kaikki ihmiset, joita elämääsi tarvitset, pysyvät elämässäsi. Ne, jotka karsiutuvat pois, eivät koskaan olleet oikeasti sinulle tarpeellisia ihmisiä. Tämän sanottuani muistutan, että tietysti ystävyyssuhteiden ylläpitämiseksi pitää nähdä vaivaa. Ja kannattaa muistaa, että Suomen kavereita ei ehkä kiinnosta kaiken maailman kertomuksesi maailmalta, välillä on tarpeen puhua heidänkin elämästään. Muista, että muuttamisen jälkeen kaverisi eivät enää rajoitu Suomen rajojen sisään, vaan saat uusia kansainvälisiä kavereita!


10. Seikkailut ja maailman näkeminen ovat loppupeleissä sen kaiken arvoista
Valehtelisin, jos sanoisin, että lähteminen on helppoa. Hyvästit helpottuvat ehkä tavallaan, mutta varmasti jokainen poissa kotoa asuva jättäisi ne mieluusti välistä kokonaan. Ulkomailla asuminen tarkoittaa, että jäät paitsi kotimaan tapahtumista ja että olet ikuisesti kahden kodin välissä. Se myös tarkoittaa, että opit mielettömästi uusia asioita, näet maailmaa syvemmällä tasolla kuin matkustamisella koskaan voi ja että kasvat ihmisenä lähes päivittäin. Ulkomailla asuminen on seikkailu, jota ei voi ymmärtää ellei sitä ole itse kokenut. Ja se on kokemus, jonka hedelmiä kannat mukanasi koko loppuelämän. Se on seikkailu, joka kaikkine huoneine puolineenkin on kokemisen arvoinen.





Äiti omg mun huonees on lisko ja muita kuulumisia

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Aloitetaan kiinnostavimmasta asiasta, eli kutsumattomasta vieraasta, joka päätti tulla tervehtimään keskiviikkoiltana. Kyllä, huoneessani oli lisko. Tätä ennen kamalin kyläilijä oli hyttynen, joten en todellakaan odottanut näkeväni seinällä jättimäistä liskoa. Kaikesta ironisinta on, että juuri samana päivänä puhuin koulussa kaverin kanssa liskoista ja kukas se sitten päättikään tulla tervehtimään...

Olen lomaillut Vietnamissa tietäen valkoisten kymmensenttisten liskojen (gekkojen?) ilmestyvän seinille heti valot sammuttaessa ja joskus päivisinkin ja alkujärkytyksen jälkeen se oli ihan OK. Tämä lisko sen sijaan ei ollut mikään kymmensenttinen lisko, jonka tarpeen vaatiessa voisi talloa vaikka kengällä, ehei. Tämä oli varsinainen möhkäle. Jälkikäteen arvioisin kooksi vähintään kaksikymmentä senttiä. Hyi. Helvetti. Jos se hyökkäisi kohti (ja tiedän, ettei se ole niille mitenkään ominaista käyttäytymistä) sitä ei voisi mitenkään tappaa. Se oli niin iso.

Suomessa olevalta äidiltä avun pyytämisen jälkeen lähdin asuntolan respaan silmät vetistäen kertomaan tilanteesta. Työntekijät nauroivat ja ihmettelivät, miksi pelkään. Meillä ei ole edes sentin mittaisia liskoja Suomessa, siksi. Osasin itsekin nauraa tilanteelle tietysti, mutta turvallisuuden tunne oli iäksi pilattu. En osannut pelätä liskoja tätä ennen ja nyt etsin niitä kaikkialta. Ja jos täällä on noin isoja liskoja, mitä muuta täällä voi olla? En edes halua tietää.
   Kun palasin huoneeseen tukijoukkojen kanssa, oli lisko poissa. Kämppikseni tuli ovelle meteliä ihmettelemään ja kertoi tilanteesta kuultuaan, että samainen lisko oli vieraillut hänenkin luonaan paria viikkoa aiemmin. Ja lisko oli ollut täysin samassa kohdassa hänen huoneessaankin, kolon on siis oltava sillä suunnalla. Kämppis osasi myös kertoa, että lisko oli pinkki. Itse lähdin huoneesta niin nopeasti, etten ehtinyt edes katsoa sen väriä, mutta hyi helvetti. Millainen lisko oikein on pinkki? Kaveri ehdotti sen olevan jonkun lemmikki ja eksyksissä, mutta kun meidän koko kerrostalossa kellään ei voi olla lemmikkejä, asun seitsemännessä kerroksessa, eikä ihan vieressä ole toista taloa, on lisko sitten ilmeisesti varsin eksyksissä.

Nukkumaan en luonnollisesti pystynyt käymään ennen kun olin estänyt liskon palaamisen parhaani mukaan. Koko seinän mittaisen vaatekaapistoni päälle kurkkaamalla selvisi, ettei se ole aivan kiinni seinässä, vaan jää kaikkialle juuri liskonmentävä rako. Aloin siis puolenyön jälkeen nostella matkalaukkuja, vihkoja ja kaikkea muuta mahdollista kaapin päälle ja tukin kaikki kolot. Nukahtaminen oli silti vaikeaa ja keskellä yötä säpsähdin hereille (elokuvamaisesti suoraan istumaan :D) aivan varmana, että lisko on vierelläni seinällä. Ei ollut, eikä sitä ole sen koommin näkynyt - onneksi. Vielä monta päivää tapahtuman jälkeenkin olen silti edelleen tasaisin väliajoin tarkistamassa, onko lisko taas seinällä.


Mitäs muuta elämään sitten kuuluu? Torstaina oli Moon Festival aka Mid Autumn Festival, joka on kiinalaisille vuoden toiseksi tärkein juhla. Ympäri Macauta on tuotu jo hyvissä ajoin pupu-koristeita, koska tarinan mukaan kuussa asuu prinsessa ja pupu(ja?).
   Juhlaperinteenä on kokoontua yhteen perheen kanssa, syödä Moon cakeja, ihailla täysikuuta ja sytyttää lyhtyjä. Viime vuonna juhla osui samalle päivälle Daven synttärien kanssa ja pääsin parin tunnin varoitusajalla tapaamaan koko sukua. Tänä vuonna vietin juhlaa yksin, enkä edes syönyt yhtään kuukakkua (koska paketeissa luki vain kiinaa, enkä halunnut ottaa riskiä pahan maun valitsemisesta - useimmat maut kun ovat hyvin pahoja).


Moon Festivalin takia perjantai oli vapaa ja kun taifuunikaan ei iskenytkään Macauhun, lähdettiin kavereiden kanssa nauttimaan auringonpaisteesta kaupungille. Tai no, suunnitelmana oli tehdä Accountingin ryhmäprojektia, mutta kun Helga nukkui pommiin klo 15:00:n tapaamisesta ja ulkona oli niin hyvä ilma, päätettiin vaan syödä lounasta ja käppäillä ympäriinsä.

Loman takia Taipan turistialueen kadut, kuten bussitkin, olivat täynnä. Pääsin näyttämään macaulaisuuteni bussissa, jossa kiinalaiset turistit eivät tienneet, kuinka maksaa matka. He tarjosivat kolikoita kuskille, mutta täällä kolikot tiputetaan laatikkoon kortinlukijan takana. Osoitin laatikon suuaukkoa tekstailuiden lomasta ja harvoin olen tuntenut itseäni paikallisemmaksi täällä :D

Uskokaa tai älkää, tämä erittäin "en huomaa, että minua kuvataan" -tyylinen kuva on OIKEASTI Christalin ottama salakuva. Ihan ihka oikeasti!


Lauantaina oli management-ryhmäni tapaaminen koululla. Kyllä, meidän koulu on avoinna iltamyöhään asti myös viikonloppuisin ja tänäkin lauantaina siellä oli yllättävän paljon porukkaa tekemässä projektejaan.
   Ryhmäni puhui paljon kanttonia, joten enimmäkseen istuin hiljaa ja suljin korvani. Kun asuu maassa, jonka kieltä ei puhu, oppii sulkemaan puheet ulos ja vain istumaan mieli unessa. Todella tylsää se on, mutta eipähän tarvitse aivoja rasittaa yrittämällä ymmärtää edes jotain. Ja joo, jos haluaa oppia kieltä, kannattaa aina kuunnella, mutta kantton ei tällä hetkellä ole ihan prioriteettilistani kärjessä ja kouluprojektisanasto nyt ei olisi yhtään hallussa, vaikka kieltä olisinkin yrittänyt opiskella. Ehkä jonain päivänä sitten aloitan kahdeksannen kieleni ja kolmannen aasialaisen kieleni opiskelun, mutta se päivä ei ole vielä tänään, eikä varmaan tänä vuonnakaan, kiitos koulukiireiden. Ai miten ehdin katsoa Jane the Virginin koko kakkoskauden viikonlopun aikana jos olen niin kiireinen? Hys, älä kysele tuommoisia.

Minnes sitten seuraavaksi..?

keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Olen ilmeisesti kotiutunut Macauhun kunnolla, koska matkakuume iski päälle pienen tauon jälkeen taas. Eikä asiaan yhtään auta se, että olen yllättäen todella lähellä eksoottisia kohteita ja niihin pääsee lentämään halvalla - tai no ainakin halvemmalla kuin Suomesta.
   Kuka voi sanoa voivansa mennä Singaporeen, Vietnamiin tai Koreaan viikonloppulomalle? No minä voin. Seuraavien neljän vuoden aikana on pakko ottaa kaikki hyöty irti näistä mahdollisuuksista! Opiskelijabudjetilla eläessäni en ole ihan varma miten sen aion tehdä, mutta syön sitten vaikka nuudelia joka päivä päästäkseni tsekkailemaan lähimaita.

Listasin ylös Aasian maita, joihin olisi päästävä ASAP (miinus Kiina, Vietnam ja Thaimaa, joissa olen jo käynyt, mutta toki kävisin mieluusti uudestaankin) ja tällainen lista siitä syntyi. Maat eivät todellakaan ole minkäänlaisessa arvojärjestyksessä, sellaista kun en osaisikaan tehdä.
   Lentojen hinnat katsoin satunnaiselle päivälle marraskuussa ja käytin hakukoneena Momondoa, halvempiakin lentoja siis löytyisi monille kohteille. Kuulema moniin paikkoihin pääsee jopa 100€:lla tai alle!

1. Bali


Lentojen hinta 190 €, lentoaika 10h -> (vaihdon kanssa)
Olen 100% varma, että Balille pääsisi halvemmallakin, Momondo ei vaan ole yhteistyössä kaikkien lentoyhtiöiden kanssa tai jotain, mutta sieltä ei kyllä todellakaan aina löydä halvinta vaihtoehtoa.
   Balille en itseasiassa ole halunnut hirveän pitkää, sillä se on tuntunut vähän turhan "massakohteelta". Viimeaikoina sieltä on kuitenkin näkynyt niin paljon hienoja kuvia, että tajusin haluavani minäkin matkustaa tähän paratiisiin.
   Balilla hintataso on ilmeisen alhainen ja luksus-tason hotelleita voi saada pilkkahintaan, normaalitasoisia majoituksia saa siis varmaan toooodella halvalla. Kohde sopii siis paremmin kuin hyvin budjetilleni.

2. Tokio (Listalla myös Kioto ja Okinawa)


Lentojen hinta (Hong Kongista) n. 160€, lentoaika 4h - 5h 20
Tokio on ollut mun listalla n. 12 vuotta ja sinne on ihan oikeasti PAKKO päästä. Haluaisin oikeastaan viettää Japanissa pidemmän aikaa ja matkustella ympäri maata. Nyt kun opiskelenkin japania, on into kyseiseen maahan matkustamiseen vain kasvanut.
   Kiinassa kaikki mun kaverit kehuivat Japania maasta taivaisiin ja tuntui että kaikille Kiina oli b-vaihtoehto kun Japaniin ei päässyt au pairiksi hahah - ja näinhän se tilanne oli munkin kohdalla -- en kyllä todellakaan valita, Kiina oli ja on mahtava.

3. Tiibet


Lentojen hinta 500€, lentoaika 7h 30 -> (vaihdon kanssa)
Tiibet olisi todellakin jotain todella uniikkia. Se on varmasti sellainen paikka, jota ei vaan koskaan unohda ja jota ei voi ymmärtää ellei siellä käy. Kapuloita renkaisiin tietysti iskee Kiina, Tiibetiin menemiseen kun pitää pyytää joku erityislupa Kiinan valtiolta. En tiedä onko sitä vaikeaa saada ja maksaako se kuinka paljon, mutta vaikeuttaapa asioita kuitenkin.

4. Palau


Lentojen hinta 960€+, lentoaika 9h 50 -> (vaihdon/vaihtojen kanssa)
Hinnan takia tulen koskaan tänne päätymään, mutta aina pitää unelmoida :D Yhden kaverin host perhe oli Palaussa viime vuonna ja se tämän haaveen päähäni pisti. Palau olisi ainakin sellainen paikka, jossa ei moni muu olisi käynyt ja siellä on aivan mahtavat maisemat. Snorklaus olisi must, vaikka hai-pelkoisena en välttämättä sitä uskaltaisi tehdä tällä alueella. Mutta onneksi ei tarvitse mennäkään haisyötiksi ihan lähiaikoina.

5. Seoul


Lentojen hinta (Hong Kongista) 135€, lentoaika 3h 30 ->
Korea on uusi Japani vai miten se nyt menikään..? Anyway, Korea kiinnostaa ja Macaussa ollaan ihan Korea-hulluja, mikä vaan lisää matkakuumetta. Moni kavereista on käynyt Koreassa ja loput haluavat sinne pikimmiten. Pakko myöntää, etten tiedä Koreasta paljoakaan, mutta Seoulin nuorisokulttuuri on erittäin mielenkiintoinen ja Korea on kavereiden puheiden mukaan täydellinen shoppailuparatiisi.

6. Myanmar/Burma


Lentojen hinta 170€, lentoaika n. 7h 30
Kun tajusin asuvani Aasiassa, tajusin myös pääseväni käsiksi erikoisimpiin kohteisiin, kuten Myanmariin. Lentojen halpuus yllätti suuresti ja hinku päästä todella erilaiseen maahan kasvoi entisestään. Haluaisin myös mennä Bruneihin (kyllä, Myanmar ja Brunei ovat rinnakkain minun kriteereilläni :D Eli molemmat ovat "outoja" ja "uskonnollisia" paikkoja), mutta sinne ei löydy hyviä lentoja ja maa on parin keskustelupalstan mukaan nähty parissa päivässä. Siispä Myanmar voitti karsinnat ja pääsi listalle, siellä nykyään erittäin hyvin menestyen.

7. Palawan


Lentojen hinta 50€ ->, lentoaika 5h 30 -> (vaihdon kanssa)
Se tunne kun tajuat olevasi naapureita Filippiinien kanssa. Eksoottisuustaso nousi monta pistettä ja aloin heti tutkiskella lentojen hintoja. Eipä siis ihmekään, että niitä mulle mainostetaan kaikissa sosiaalisissa medioissa nykyään.
   Filippiinit ovat kyllä kiinnostaneet pidemmän aikaa, mutta siellä on paikoin ilmeisen vaarallisia. Käsittääkseni lomakohteissa on turvallista, mutta verrattuna mihin? Kuitenkin, Filippiinit ovat yksiä niitä "halpiskohteita" Macausta ja jos saan jotain vakuuksia turvallisuudesta esim. Palawanissa, olen mahdollisimman nopeasti ostamassa lentolippuja (p.s. onko Cebu Pacific Air miten luotettava? Se kun aina mainostelee järkyttävän halpoja lentoja ja minä skeptisenä ihmisenä oletan tämän johtuvan tietysti jostain).

8. Mongolia


Lentojen hinta (Hong Kongista Ulanbatoriin) 500€, lentoaika 4h 30 ->
Ei nyt ihan "holleilla", mutta suht. lähellä kuitenkin. Kun vielä odottelin host-perhettä keväällä 2015, sain tarjouksen Hohhotista, Sisä-Mongoliasta (Kiinan puolelta). En todellakaan halunnut kyseiselle alueelle moneksi kuukaudeksi asumaan, mutta Mongolia matkakohteena olisi todella mielenkiintoinen. Kiinnostaisi nähdä Ulanbatorin miljoonkaupunki ja myös, miten ihmiset elävät perinteisten tapojen mukaan keskellä luontoa.

9. Singapore


Lentojen hinta (Hong Kongista) 150€, lentoaika 4h
Singaporen lentokentällä käyneenä, olen jo myyty. Tämä kaupunki ei todellakaan ole kaikkien makuun, mutta paikka jossa ei saa sylkeä kaduille ja vessan vetämättä jättäminen on laitonta... Se paikka on minun paikkani. Singaporessa yhdistyy modernius ja perinteisyys ja vaikka moni saattaisikin luonnehtia sitä epäaidoksi paikaksi, minun mielestäni Singaporella on vahva sielu.
   Singaporen ruokakulttuuri on youtube-videoiden perusteella todella monipuolinen ja maukas ja haluaisin mielelläni maistella kaikkia sen tarjoamia uusia makuja. Yöpyä tietysti aikoisin Marina Bay Sandsissa. Ai olen opiskelija? Hitsit...

10. Taipei

Kaikki kuvat weheartit:sta
Lentojen hinta 90-140 €, lentoaika 1h 40 - 2h
Yksi mun parhaista kavereista täällä on puoliksi taiwanilainen ja muutenkin Taiwan on jotenkin todella läsnä. Todella lähellä se kyllä sijaitseekin. Itsehän harkitsin vakavasti Taiwania opiskelupaikkana, mutta se jäi kun koulujen nettisivut olivat todella epämääräisiä. Into Taiwanin näkemiseen on silti yhtä vahva ja kun sinne pääseekin erittäin kätevästi, on joku päivä pakko lähteä.
   Meillä on n. kahden viikon päästä National Day holiday, eli kaksi vapaapäivää koulusta viikonlopun perään. Olen miettinyt skippaavani myös perjantain ja lähteväni Taipeihin pitkäksi viikonlopuksi. Dave ei pääse mukaan työjuttujen takia, eikä kukaan kaverikaan ole rahallisesti valmis lähtemään (olenko itsekään..?), joten olisin lähdössä matkaan yksin. Aluksi olin todella innoissani, mutta nyt on alkanut vähän jännittämään. Ja vaikka lennot ovatkin halvat ja yöpymisen saisi n. 50 €:lla koko ajalta, on se minun budjetilleni tällä hetkellä suuri satsaus. Ehkä vaan käytän loman Macaun tutkimiseen ja säästän rahat pidempää matkaa varten.
   Kavereiden kanssa puhuttiin erittäin, erittäin, ERITTÄIN alustavasti, että mentäisiin Taiwaniin kesällä. Haluaisin kiertää ympäri saarta, se kun näytti todella hienolta Bacherolette-ohjelmassa hah! Ja jos mukaan tulisi taiwanissa lukuisia kertoja käyneen Christalin, saisi maasta varmaan vielä paremmin kaiken irti.
 
~ ~ ~

Saa nähdä milloin lähden ja minne lähden. Matkajalkaa vipatuttaa vimmatusti. Onko teillä kokemuksia mistään listan paikoista? :) Tai ehkäpä jostain Aasian maasta/kaupungista, jota en tajunnut edes mainita!

Elämää koulupuku päällä

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kolme viikkoa koulua takana ja en voisi olla onnellisempi siitä, että on perjantai. Ei todellakaan sillä, etten tykkäisi koulusta, mutta onhan se rankkaa. Ehkä välivuosi teki tehtävänsä tai sitten Aasiassa vaan oikeasti opiskellaan, mutta kouluviikko tuntuu välillä todella pitkältä ja rankalta. Ja projektit, mid termsit ja kurssien loppukokeet ovat vasta edessä päin.

Koska säät ovat vieläkin todella kuumat, jää takki yleensä asusta pois. Koulupuvun kengät ovat varmasti itse herra saatanan suunnittelemat runnellessaan jalat rakkuloille neljästä kohdasta per jalka alle viiden minuutin kävelyn aikana. Onneksi nyt ovat muotoutuneet vähän paremmin ja pystyn kävelemään melkein normaalisti.

Koulua on kaksi jaksoa lukuvuodessa, joten jokaista ainetta tulee oikeasti opiskeltua paljon, ei mitään lukiokurssin verran. Tällä hetkellä mulla on seitsemän kurssia: Economics, Principles of Management, Computer Application - Multimedia, Japanese, English, Tourism Destinations ja Financial Accounting. Kaikki paitsi japani (ja ehkä economics) sisältävät suuren ryhmäprojektin, jonka deadline on viimeistään kahden kuukauden päästä. Englannissa, Accountingissa ja Managementissa ollaan jo aloitettu projektit ja Multimediassakin ollaan jo saatu tehtävänanto. Ja nämä projektit eivät todellakaan ole mitään hutaisen viimeisenä iltana -projekteja, vaan oikeasti aikaa vieviä ja ne vaikuttavat loppuarvosanaan melkein yhtä paljon kuin loppukoe.

Esimerkiksi Accountingissa (, joka jokaisella ykkösellä on tässä jaksossa) joka luokka on saanut jonkun "yrityksen" (me ollaan matkamuisto, joillain on meikkiyritys, viihdepalveluja, kuljetusjuttuja ja valokuvausta) ja luokan sisällä jokaisen ryhmän pitää kehittää aiheesta oma tuote. Tälle tuotteelle tehdään sitten promo-kuvat ja lopussa tarkoituksena on saada muiden pääaineiden ihmiset ostamaan meidän luokasta juuri meidän ryhmän tuotetta. Tämän lisäksi meidän pitää ostaa tietyllä summalla (leikisti siis) tavaroita yritykselle ja tietysti tehdä kaikesta merkinnöt kirjanpitoon oikeaoppisesti (ei helppoa).
   Englannissa meidän pitää haastatella jotain vanhempaa ihmistä, äänittää haastattelu, kirjoittaa siitä 500 sanan raportti ja vielä pitää esitelmä luokan edessä. Managementissa jokainen ryhmä valitsee yhden turistikohteen, tekee siitä jonkun perinpohjaisen esitelmän ja sitten luokka äänestää parhaan ryhmän. Voittaja vie koko luokan jonain lauantaina oikeasti turistikierrokselle valitsemaansa paikkaan.
   Oma suosikkini projekteista on ylivoimaisesti multimedia, jossa saa tehdä ihan mistä tahansa aiheesta n. 6 min kestävän videon tai lyhytelokuvan. Oma pestini on editointi (pyysin itse) ja näyttely. Ei olla vielä mietitty kuin aihetta vähän, koska muiden aineiden projektit puskee prioriteettilistan kärkeen ja multimedian deadline ei ole ihan lähiaikoina, toisin kuin parin muun.


Koulu ei rajoitu vain oppitunteihin - kerhoja on väittelystä ja koreasta wine appreciation clubiin ja nyrkkeilyyn. Harrastusten lisäksi koululta voi varata tiloja omaan käyttöön. Ryhmä meidän luokkalaisia varasi sulkapallokentän viime perjantaina. Älkää kysykö miksi pojat pelasivat kouluasut päällä.

Selvä ero Suomeen on todellakin se, miten paljon aikaa kouluun kulutetaan. Ei ole yhtään epänormaalia tulla kouluun kahtakymmentä minuuttia liian aikaisin tai jäädä koulun jälkeen lopettelemaan jotain tehtävää. Koulun, koulun kerhojen ja koulutöiden lisäksi ei ole hirveästi aikaa tehdä muuta. Osa kavereistani tekee osa-aikatyötä, enkä todellakaan tajua, kuinka heillä on aikaa ja energiaa! Meillä on koulua 10:00-16:50 tai 11:30-16:50 ja hyvä kun itse ehdin edes hengähtää koulupäivien välissä :D

Yksi maininnan arvoinen juttu on koulussa nukkuminen. Oletteko koskaan kuulleet kurssin esittelyssä ja arviointikriteerien yhteydessä puhuttaen siitä, miten tunnilla nukkumisesta rangaistaan? Minä en ollut ennen IFT:tä. Ensin kerrotaan, että paikalla pitää olla 80% tunneista, kahdesta myöhästymisestä tulee yksi poissaolo ja sitten opettajan suhtautuminen nukkumiseen. Kyllä, tunneilla nukkuminen on ilmeisesti suurikin ongelma.
   Välitunneilla ihmiset painavat päänsä pulpettiin ja ruokkiksella ja hypäreillä ihmisiä löytyy torkkumasta kirjaston sohvilta ja taukotilojen pöydiltä. Tässä vaiheessa kerron mikä oli minun ultimate "olen aasialainen" -hetki. Kerran olimme hypärillä green house -nimisessä "vapaa-ajan huoneessa" ja valittelimme kavereiden kesken väsymystä. Sitten painoimme kaikki päät alas ja nukahdimme. Kyllä. Nukuin koulussa. Ja kaiken lisäksi, en ollut mitenkään outo sen takia. En ole varmaan ikinä ollut koulussa päivää ilman että näkisin jotain nukkumassa. Myös kun kurssien alussa esiteltiin itsemme, koki moni nukkumisen niin osaksi itseään, että kertoi nimensä ja sitten tykkäävänsä nukkumisesta. Kyllä.

Vaikka koulu onkin elämän keskiössä, olin yllättynyt, kuinka "normaaleja" aasialaiset opiskelijat kuitenkin ovat. Oletin kaikkien opiskelevan kotona yötä päivää, osaavan kaiken aina ja kirjottavan muistiinpanoja kynät suihuten. Kävikin ilmi, että suurin osa oppilaista on yhtä pihalla asioista kuin minäkin (noh, noh, ei me tietenkään olla aivan pihalla kaikesta, mutta ymmärrätte varmaan), kun kerron opiskelleeni viikonloppuna, olen "good student" ja yleensä olen ainut, joka kirjoittaa mitään muistiin oppitunneilta (mainittakoon kyllä, että useimmat printtaavat opettajien power point -esitykset etukäteen, mihin minäkin olen ryhtynyt, koska mitään aikaa muistiinpanojen kirjottamiseen ei anneta. Kirjoitan tietysti lisäjuttuja slidejen viereen). Pelkäsin olevani luokan huonoin ja opiskelumotivaationi pohjaluokkaa, mutta täällä ollaankin ihan samanlaisia kuin Suomessakin. Oikeastaan välillä koen kuuluvani siihen parempaan puoliskoon. Saa kyllä sitten nähdä jos Aasiassa on tapana vetää kunnon loppukiri ennen kokeita tai jos kokeet ovatkin todella vaikeita...

Main Campus - vain luokkahuoneet ovat sisätiloissa. Palmut ovat pohjoisen tytölle kiva lisä

Opettajia on kuulemma vähän laidasta laitaan, mutta omalle kohdalle on sattunut kaikissa aineissa, joissa luokka on jaettu kahtia, juuri se parempi vaihtoehto. Muutenkin sanoisin melkein kaikkien tämän jakson opettajien olevan hyviä. Koko koulussa kaikki opetus tapahtuu siis englanniksi ja osa opettajista on natiiveja, osa sitten taas "I will telled you" -tasoa. No okei, toi oli todella paha kärjistys, kaikki osaavat kyllä sujuvaa englantia. Joillain on tietysti vahvempi aksentti ja joillain (accounting ope köh köh..) lipsahtaa kielioppivirheitä aina välillä. Ja jotkut opettajat tykkäävät selittää asioita myös kanttoniksi (köh köh accounting ope köh), jotta kaikki varmasti ymmärtävät. Tämä asia ärsyttää minua varmaan enemmän kuin sen pitäisi, mutta kun ei englanti ole minunkaan äidinkieleni, enkä minä saa mitään apuja suomeksi. Toisaalta osaan myös termit paremmin kun en aina takerru opettelemaan niitä äidinkielelläni, enkä esimerkiksi osta oppikirjoja muulla kielellä kuin englannilla. Siis oikeasti, luokkalaiseni ovat ostaneet osan oppikirjoista kiinankielisinä versioina. Onnea oikeiden englanninkielisten termien pänttäämiseen ennen koetta.

Miksi siirtyä rakennuksesta toiseen tietä pitkin kun voit valita reitiksi myös lasikattoisen sillan, jolta voi ihastella kaupunkia korkeuksista?

Entäpä millaista on olla koulun ainoa blondi full time student? Lukuvuoden ensimmäisellä viikolla jouduin selventämään jokaiselle opettajalle erikseen, etten ole vaihto-oppilas. Osa ei ymmärtänyt, mitä oikein yritin sillä tarkoittaa. "Tulen siis opiskelemaan täällä kaikki neljä vuotta. Muutin Macauhun". Sanomattakin on selvää, ettei IFT ole tottunut Aasian ulkopuolisiin opiskelijoihin, oikeastaan olen ensimmäinen (vaihtareita on totta kai vaikka mistä).
   Vaihtoehtoja minun kouluelämään oli kaksi: 1) kaikki haluavat olla kavereitani tai 2) kukaan ei halua olla kaverini. Ihme kyllä, olen onnistunut käppäilemään kultaisella keskitiellä. Minulla on oma kaveriporukkani ja liuta koulukavereita, mutta moni myös jättää juttelematta minulle - varmaan englannin käytön takia. Luokallani on monia ihmisiä, joille en ole koskaan jutellut. Sitten on niitä, jotka vilkuttavat todella innoissaan käytävässä vastaan tullessamme. Olen oikeastaan todella tyytyväinen tilanteeseeni, sillä vaikka ulkonäöllisesti erotunkin joukosta, ei minua kohdella eri tavalla. En ole huippusuosittu, enkä hyljeksitty - tilanne on siis sama kuin se olisi Suomessakin.
   Opettajien suunnalta huomaan yhden eron minun kohteluun: jos joku valitaan randomisti vastaamaan kysymykseen, en se koskaan ole minä. Koska erotun joukosta, kokevat opettajat varmaan, ettei minua voi valita :D Muutenhan olisin aina ensimmäisenä kaikkien mielessä ja aina vastailemassa ja sitähän kukaan ei halua - ei sitä outoa voi aina noukkia joukosta. No, enpä valita. Enkun opettaja onkin sitten vähän eri tarina, siellä kun olen se varma valinta, joka osaa vastata ja osaa jutut.


Paketillisen rakkolaastareita yhdessä päivässä käyttäneenä, koulussa nukkuneena, koulupuku päällä kaduilla todella paljon katseita keräävänä ja Rilakkuma ja Doraemon -muovitaskuissa virallisia koulujuttuja säilyttävänä ihmisenä voin ylpeänä sanoa, että opiskelen IFT:ssä. Voisin jopa lisätä, että tykkään koulusta.