Image Slider

(Harha)luuloja Kiinasta osa 2/2: Kiinassa saa tehdä vain yhden lapsen

keskiviikko 17. lokakuuta 2018
Viime viikolla kirjoitin stereotypioista Kiinasta, kiinalaisista ja kiinalaisuudesta ja koska näitä kerääntyi erittäin paljon, tässä on lupaamani kakkososa.


Kiinalaiset käyttävät viuhkoja, kolmiohattuja ja pyjaman näköisiä vaatteita
Kaikkiin kyllä, mutta eivät ne "cooleja" asioita ole. Viuhkoja saattoivat käyttää jopa nuoret (myös minä) Pekingin kesän kamalassa paahteessa, mutta muuten en ole nähnyt niitä muilla kuin vanhemman sukupolven edustajilla. Kolmiohattuja käyttävät ulkotyöntekijät, kuten roskien lakaisijat tai kukkien kastelijat ainakin Macaussa, en muista oliko niitä hirveästi pohjoisemmassa. Pyjamia pitävät myös vanhemmat ihmiset tai köyhemmistä oloista tulevat, ne eivät myöskään ole "tavallisen" tallaajan asu. Mielestäni yökkäreitä käytetään enemmän Vietnamissa ja muissa Kaakkois-Aasian maissa.


Kiinalaiset käyttävät sateenvarjoa auringonpaisteessa
Macaussa sateenvarjoja näkyy enemmän auringolla kuin sateella. Ihan oikeasti. Kiinassa kauneusihanne on vaaleus ja sen takia varsinkin etelässä pitää aktiivisesti suojautua auringolta, ettei ruskettuisi. Mielestäni myöskään tähän ei nuoriso kuitenkaan osallistu yleensä, he vain hakeutuvat varjoon muilla tavoin. Tämä kulttuuriero tulee esiin jatkuvasti, eivätkä kaverini ymmärrä, miksi aina seison auringossa ja lomamatkoilla otan aurinkoa tuntitolkulla :D Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, eikös?


Kiinalaiset kumartelevat kädet yhdessä rinnan edessä
Tämä ei itseasiassa ole yhtään kiinalainen tapa. Pientä nyökkäystä ehkä tehdään joskus, mutta en ole koskaan nähnyt kenenkään laittavan käsiä rinnan eteen. Ehkä se oli aikoinaan tapana, sillä poseeraus kyllä assosioituu perinteisiin asuihin (eli historiallisiin TV-ohjelmiin), mutta ainakaan enää näin ei tehdä. Tapa on yleinen ainakin Thaimaassa ja luultavasti muissa samansuunnan maissa.



Kiinassa syödään vain puikoilla
Puikot ovat pääväline, mutta pöydässä on yleensä myös (kiinalainen) lusikka. Keittoja esimerkiksi syödään niin, että oikeassa kädessä on puikot ja vasemmassa lusikka. Puikoilla syödään sattumia (joita on paljon, koska Kiinassa ne ovat keiton pääosa, ei liemi, kuten Suomessa. Keitto ei ole yhtenäistä mössöä) ja lusikalla lientä. Nuudelit voi laittaa pienissä osissa lusikalle, jos keitto muuten on liian kuuma. Ne viilentyvät siinä ja sitten ne voi syödä puikoilla tai imaista ihan lusikasta. Lusikkaa voi käyttää myös riisin syömiseen tai tarjoiluastioilta tiettyjen ruokien ottamiseen.

Entäs sitten uskomus siitä, että kiinalaisten mielestä ihmiset, jotka eivät osaa syödä puikoilla, ovat ääliöitä? Noh, mitäs itse ajattelisit ihmisestä, joka ei osaa käyttää haarukkaa ja veistä? Ei Kiinassa kuitenkaan tarvitse pelätä, kaikki tietävät, ettemme käytä puikkoja länsimaissa ja oikeastaan jos osaat käyttää niitä, kuulet yleensä kehuja. Minulle usein tuodaan ravintolassa pyytämättä haarukka ja veitsi, mikä parin vuoden jälkeen alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Ja kun me länkkärit aasialaisissa ravintoloissa haluamme osoittaa olevamme kultturelleja ja syömme oikeaoppisesti puikoilla, voimme myös tökätä yhden puikon ruoan palan lävitse. Onhan se junttia, muttei kukaan luule, ettet osaisi syödä puikoilla niin tehtyäsi. Puikkoetiketistä vielä sen verran, että puikkoja ei laiteta ikinä pystyyn riisiin tai nuudelikulhoon, vaan reunalle tai sitten pöydälle.


Kiinassa juodaan paljon teetä
Tee ei itseasiassa ole yhtään muodikasta Kiinassa, toisin kuin länsimaissa. Teetä juovat vanhat ihmiset (okei, ehkä 40v. +) ja esim. se, että join teetä kaverin kotona, yllätti kaikki. Saattaa myös johtua rodustani, mutta you know. Tee on perinteinen juoma, mutta kahvi ja sokerijuomat ovat se juttu. Kiinassa ei ole normaalia käydä teehuoneessa (ellet ole 60v. +), eikä sellaisia oikein näy katukuvassa, ainakaan sellaisia joihin turisti eksyisi. MUTTA Kiinassa juodaan kuumaa vettä ja ravintoloissa on yleensä tarjoilla vain sitä. Joskus se on maustettua, joten kaipa se teeksi lasketaan. Joten kyllä teetä juodaan. Mutta ei koska joku haluaisi teetä.


Kiinassa kung fu, tai chi ja muut itsepuolustuslajit ovat yleisiä
Itse asiassa kyllä. Itsekin kävin parilla kung fu -tunnilla Pekingissä, kun host-perheen lapsen takia paikalla olimme muutenkin. Kung fu on normaali harrastus, mutta sen perinteisyys tiedostetaan. Tai chi'ta näkee puistoissa varsinkin aamuisin kun vanhukset kerääntyvät niihin treenaamaan. Pekingissä ikkunani alla olevalla aukiolla käynnistyi aina perinteinen musiikki aamuseitsemältä ja siellä oli aina ihmisiä harjoittelemassa, osa jopa perinteisissä vaatteissa. Siinäpä oli sitä aitoa Kiinaa.


Kiinassa on paljon ihmisoikeusongelmia
On, kuten monessa muussakin paikassa. En tiedä näistä asioista yhtään enempää kuin moni lukija, sillä Kiinassa asuessa siitä ei saa mitään lisätietoa (myöhemmin puhun enemmän sensuurista). Kiinassa ei ole sananvapautta ja sitä tai muita lakeja rikkova saattaa kärsiä teostaan epäinhimillisen paljon. Kiinassa "katoaa" ihmisiä, jotka ovat puhuneet puoluetta vastaan tai muuten vain olleet valtion vihollisia. Tämä on tosiasia.


Kiinassa eläimiä kohdellaan huonosti
Kiinassa eläimiä ei pidetä yhtä korkeassa arvossa kuin meillä Suomessa. Tietystikin on ihmisiä, jotka rakastavat eläimiä ja lemmikkejään, mutta yleisellä tasolla eläimiä kohdellaan huonosti. Kaduilla myydään kilpikonnia ja kaloja, jopa koiria. Eräässä puistossa oli aktiviteettina kilpikonnien kalastaminen ja yhden niistä sai viedä mukanaan kotiin ilman ennakkovarautumisia. Kovin moni tuskin selviää viikkoakaan.

Kuulemma jos pariskunnalla on yhteinen koira ja he eroavat, saatetaan koira jättää kadulle. Nuorempi sukupolvi ja muutenkin sivistyneempi väki tietysti tietää tämän olevan väärin ja on olemassa eläinpelastusnumeroita, jonne voi ilmoittaa vaikka tiellä seikkailevan koiran. Shenzhenissä kävelimme kadulla, jossa oli paljon eläinkauppoja. Katsoin pienissä häkeissä olevia eläimiä ja sanoin kavereilleni sääliväni niitä. Kaverini, kaikki sivistyneitä ja osa jopa lemmikin omistajia, eivät ymmärtäneet miksi. Luultavasti tämä suhtautuminen lemmikkeihin tulee muuttumaan, mutta joissain asioissa Kiina on vielä paljon jäljessä länsimaita.

Kiinassa on vain yksi puolue, eikä siellä ole vaaleja
Kiinassa on itse asiassa muitakin puolueita (kuinka heidän edustajansa ovat vieläkin elossa, sitä en tiedä) ja siellä järjestetään vaaleja välillä. Käytännössä kuitenkaan ei voi tukea muuta kuin kommunistista puoluetta, eikä mikään muu koskaan voi menestyä vaaleissa. Macaussa on vapaampaa (siellä ei siis ole omaa presidenttiä, mutta on hallitus ja Chief Executive, joka on Macaun johtaja) ja vaaleissa on paljon puolueita, joita jokaista voi äänestää vapaasti. Hallituspaikoista osa on Kiinan kommunistisen puolueen valitsemia, mutta tietyn osan macaulaiset äänestävät itse kai neljän vuoden välein.



Kiinassa on paljon sensuuria, mm. nettiblokkaukset
Kyllä. Kiinassa ei pääse mm. googleen, facebookiin, instagramiin, youtubeen ja viimeisimpänä lisäyksenä, whatsappiin. Itse asiassa minunkin blogini ja koko blogger (eli kaikki siellä olevat blogit ja kai myös wordpress) ovat myös estettyjen sivujen listalla :D Tämä ei ole yhtä hauskaa silloin kun on "The great fire wall of China":n sisällä. Blokkauksia pystyy kiertämään VPN-ohjelmilla, mutta tietystikin myös niitä estetään, joten mikään ei koskaan ole varmaa. Macaussa, Hong Kongissa ja Taiwanissa ei ole nettiblokkauksia - onneksi!

Sensuuri muuten näkyy kuuluisassa sananvapaudessa, eli ei saa sanoa mitä haluaa. Uutiset ja kaikki media on valvonnan alla, myös ihmiset. Kännyköitä voidaan salakuunnella ja eräs amerikkalainen Pekingissä sanoi, että hänen puheluidensa taustalla kuuluu aina naksaus ja tekstiviestit tulivat myöhässä (joku luki ne ensin?). Wechatissa (Kiinan whatsapp) ei kannata puhua niitä valtionvastaisimpia asioita ja ryhmächateissa perustaja on vastuussa siitä, ettei siellä puhuta pahoja.

Ja vielä, sensuuri/poliittinen propaganda näkyy minun arjessani niinkin vakavasti, että kännykässäni (ostettu Pekingistä) ei ole Taiwanin lippu -emojia. Jos joku muu käyttää sitä, näen vain X-merkin. En tiedä miksi Macaun ja HK:n liput ovat OK, mutta jostain syystä näin.


Kiinassa on yhdenlapsenpolitiikka
Fun fact, ei ole. 2016 lähtien voimassa on ollut kahdenlapsenpolitiikka ja sitäkin ennen sai tehdä enemmän lapsia, jos oli varaa maksaa siitä. Minun host-perheessäni pikkuveli oli maksettu. Mitä varakkaampi on ja mitä suuremmassa kaupungissa asuu, sitä enemmän lisälapsi maksaa. Ainoastaan politiikot eivät saaneet hankkia kuin yhden lapsen, vaikka mitä olisivat maksaneet. Heidän piti olla esikuvia koko kansalle. En ole varma, saako toisen lapsen tehdä ilmaiseksi nykyään vain jos molemmat vanhemmat ovat ainoita lapsia, mutta näin olen kuullut joskus.

Yhdenlapsenpolitiikka oli voimassa vuosikymmeniä, jotta väestönkasvu saataisiin rajoitettua. Sen seuraksena on kuitenkin liuta uusia ongelmia, kuten vääristynyt väestöjakauma niin iän kuin sukupuolen kannalta ja kuuluisat pikkukeisarit eli piloille lellityt lapset. Kahdenlapsenpolitiikka ei ole tuonut toivottuja tuloksia ja varsinkaan nuoremmat parit eivät halua tehdä kahta lasta, vaikka sitä yritetäänkin kannustaa.


Kiinalaiset suosivat poikalapsia
Sanoisin karkeasti, että kaikissa perinteisemmissä maissa suositaan poikalapsia, niin on myös Kiinassa tehty. Yhdenlapsenpolitiikan seurauksena olivat surullisenkuuluisat pimeät abortit ja tyttövauvojen hylkäämiset. Varmasti vieläkin maaseudulla toivotaan poikaa, joka voi auttaa tilan töissä, mutta kaupungeissa ei ole samanlaisia odotuksia. Tietysti jotkut haluavat ennemmin pojan, mutta jotkut taas haluavat enemmän tyttöä. Nykyään tyttö on melkeinpä ekonomisempi vaihtoehto, sillä pojan pitää omistaa auto, asunto yms saadakseen vaimon (hieman kärjistetty väite, mutta aikalailla totta) ja käsittääkseni Kiinassa on perinteisesti pitänyt myös antaa myötäjäiset tytön perheelle naimisiin mentäessä.



Kiinassa on köyhää ja hintataso halpa
Kiina on vastakohtien maa monessa asiassa ja varsinkin tässä. Kiinassa on samaan aikaan köyhiä pikkukyliä ja hulppeita miljoonakaupunkeja. Toiset ajavat hevoskärryillä ja toiset Ferrareilla. Kiinassa on aivan erilaiset tuloerot kuin Suomessa, minkä takia keskiluokka, vaikkakin koko ajan kasvava, on ollut pieni ääripäiden vallitessa. Ei siis voi sanoa, onko Kiina kokonaisuutena köyhä vai rikas.

Hintataso Kiinan kaupungeissa ei ole Suomeen verrattuna alhainen, kuten olin odottanut. Ruoka ja varsinkin ulkona syöminen on selvästi edullisempaa, mutta muuten, esim. shoppailu, ei. Länkkärikaupoissa on aivan samat hinnat, joskus jopa korkeammat, kuin Suomessa. Luxustuotteet maksavat Kiinassa verojen takia todella paljon ja monet hienot autot melkein tuplamäärän Suomen hinnoista.

Macaussa ja Hong Kongissa on kalliimpaa kuin Manner-Kiinassa. Macausta mennään Zhuhaihin ostelemaan halpaa tavaraa, kuten ruokatarvikkeita tai ihan vain arkijuttuja, kuten laskimia. Myös manikyyrit, hieronnat ja kampaamot ovat siellä huomattavasti halvempia. Kukaan ei myöskään korjaa kännyköitä tai niiden näyttöjä Macaun puolella ja nytkin olen ollut rikkinäisellä näytöllä monta kuukautta, koska en aio korjauttaa sitä Suomen hinnoilla, en tod. Kiina on siis halvempi, mutta ei todellakaan mikään kehitysmaa. Ehkä maaseudulla hinnat tippuvat kaupunkeihin verrattuna.


Kiinalaiset sylkevät, virtsaavat ja ulostavat kaduille
Yksi hirveimmistä stereotypioista, josta aina kuulee juttua. Urbaanilegendojen mukaan kiinalaiset kakkaavat lentokoneen tarjottimille ja uivat Firenzen suihkulähteissä. En voi luvata, ettei tällaista olisi koskaan käynyt, kiinalaisia kuitenkin on yli miljardi ja heistä osa on todella alkeellisista oloista. On vaikea ymmärtää miten joku voi luulla kadulla kakkaamisen olevan normaalia, mutta jos sinä, kukaan tuntemasi ihminen tai edes edelliset kolme sukupolvea, eivät kirjaimellisesti ole koskaan nähneet tai osanneet edes kuvitella mistään muusta, turha siinä on alkaa potemaan ylemmyyskompleksia.

Tämän sanottuani, Kiinassa (voin puhua omasta kokemuksesta vain suurkaupunkien puolesta) ei pidetä kadulla ulostamista normaalina. Viime keväänä näin ensimmäisen kerran, kun pieni poika kakkasi ostarilla lattialle ja kiinalaiset ystäväni olivat teosta aivan yhtä järkyttyneitä kuin minäkin. Lapset ovat perinteisesti käyttäneet haarahousuja, jotka mahdollistavat tarpeiden teon vapaasti. Lapsien annetaan vieläkin pissatta suht' julkisesti, mutta ei koskaan keskellä katua, vaan kukkapuskaan tai roskikseen. Aikuiset EIVÄT luule katujen olevan vessoja. Kyllähän Suomessakin käydään puskapissalla ja kännissä olevat miehet joskus hieman vähemmän puskassa, jopa keskellä katua, mutta ei suomalaisia pidetä likaisina eläiminä.

Sylkeminen ja muu räkiminen on sitten asia erikseen ja sitä oikeasti tapahtuu koko ajan ja se on oksettavaa. Nuoriso ei tee näin, joten tässä taas tullaan vähän ikä- ja kasvatuskysymykseen. Jos on kasvanut maalla, miksi ei voisi sylkeä maahan? En puolustele tätäkään käytöstä, mutta pitää hieman ymmärtää, että Kiina on käynyt läpi hirveän mullistuksen ja jotkut vain 50-vuotiaat pekingiläisetkin ovat kasvaneet omistaen vain yhdet housut koko perheen kesken. Monet asiat tulevat varmasti muuttumaan ihmisten elin- ja koulutustason noustessa. Macaussa sylkeminen ja roskaaminen ovat muuten sakotettavia asioita.


Kiinassa kansalaiset on pisteytetty heidän "luotettavuuden" perusteella
Aivan kuten siinä eräässä Black Mirror -jaksossa, Kiinassa ilmeisestikin on oikeasti käytössä jokin social credit -systeemi. Tämä ei kuitenkaan ole puhtaasti vain ihmisten kiusaamista ja kontrollointia, vaan alhaiset pisteet mm. takaavat sen, että noita kuuluisia Euroopassa sattuneita kakkaustapauksia ei tapahdu. Kulkuvälineisiin ei nimittäin pääse, jos ei ole tiettyä määrää pisteitä, eli ilkeästi sanottuna, jos ei osaa käyttäytyä niiden arvoisesti. Varmasti pisteet tulevat heijastumaan vielä vaikka mihin poliittiseen, mutta on järjestelmästä jotain hyötyäkin näin suuressa yhteiskunnassa.


Kiinalaiset ovat ahkeria ja heillä on pitkät työ- ja koulupäivät
En ole koskaan käynyt koulussa tai töissä Manner-Kiinassa, joten en voi kertoa ultimaattista totuutta tähän väitteeseen. Macaulaiset ovat ihan omaa luokkaansa ahkeruudessa (tai no, tehokkuudessa) Portugali-taustansa takia, joten heitä on edes turha sotkea mukaan.

Yksi asia on varmaa: Kiinassa on pitkät työ- ja koulupäivät. Kaverini tekee parhaillaan harjoittelua Shenzhenissä ja on töissä kymmenisen tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja yleensä hänen pitää tehdä lisätöitä lauantaisin. Ei kuulosta hirveän houkuttelevalta. Myös host-lapseni (ala-asteikäiset) olivat koulussa noin klo 8-16. Siihen päälle sitten vielä lukuisat harrastukset ja läksyt, eikä omaa aikaa hirveästi jäänyt jäljelle arkipäivisin. Mielestäni kiinalaisilla ei ole samanlaista työmoraalia kuin meillä suomalaisilla, joten vaikka päivät ovat pitkiä, he eivät he työskentele täydellä teholla koko aikaa.


Kiinassa on paljon pilvenpiirtäjiä ja kaduilla hirveä häly koko ajan
Totta! Kiina on maa, joka ei koskaan nuku - tai noh, tavallaan nukkuu, koska päiväunia voi ottaa missä haluaa milloin haluaa. Mutta pointti on se, että se ei koskaan hiljene. Monet ravintolat ovat auki yömyöhään ja neonvalojen loisteessa kulkee hirveästi ihmisiä jokaiseen kellon aikaan. Tekeekö mieli jäätelöä yhdeltätoista illalla tai grilliruokaa kolmelta yöllä? Hoituu!

Kiinan kaupungit ovat pilvenpiirtäjäviidakkoa, eikä siellä hirveästi muunlaisia taloja näekään keskustoista monien kilometrien säteellä. Pekingissä asuin itsekin 19. kerroksessa, eikä se edes ollut rakennuksen ylimpiä kerroksia. Pilvenpiirtäjien näkemiseen tottuu ja kun tällä kerralla tulin Suomeen, näyttivät rakennukset niin kovin matalilta, myös ne lapsuudesta muistamat "korkeat talot". Mutta kaipa Helsinginkin kaupunkikuva tulee tässä seuraavina vuosina muuttumaan enemmän metropolimaiseksi.


Kiinassa värit symboloivat eri asioita ja jos käytät niitä väärin, loukkaat muita syvästi
Osittain totta. Punainen on onnen ja kaiken mahdollisen hyvän väri, valkoinen surun ja hautajaisten, kun taas keltainen oli perinteisesti keisareiden väri ja vain he saivat käyttää sitä. Vaikka väreillä on merkityksensä, ei nykyaikana niitä tarvitse miettiä liikaa, kunhan noudattaa esimerkiksi hää- ja hautajaisetikettejä. Onhan meillä länsimaissakin väreillä erilaisia symbolismeja, mutta jos käytät mustaa jonkun syntymäpäivillä, ei hän luule sinun vihjailevan jotain kuolemasta.


Kiinassa uskotaan kiinalaisiin horoskooppeihin
Kyllä ja aika samantyyppisesti kuin jotkut uskovat meidänkin horoskooppeihin. Jokaisella eläimellä on oma luonteensa ja vastamerkit, joiden kanssa sopii parhaiten suhteeseen. Varsinkin vanhempi sukupolvi saattaa olla asiassa taikauskoinen.

Horoskoopit ovat enemmän läsnä arjessa kuin länsimaissa, eikä niistä pitäminen ole hihhuliuuden merkki. Macaun kasino-bulevardin keskellä on kaikkien merkkien patsaat ja eräässä puistossa niiden muotoiset pensaat (ja siellä on myös delfiini mukana kuin kuuluisi joukkoon). Horoskooppieläimistä on myös koruja ja tauluja. Koska horoskooppi määräytyy synnyinvuoden, eikä -kuukauden mukaan, menee uuteen "omaan vuoteen" 12 vuotta. Kysymällä/tietämällä toisen horoskoopin voi myös päätellä hänen ikänsä, mikä on kätevää.


Kiinassa käytetään kiinalaista lääketidettä
Tietystikin :D Moni ei luota länsimaalaisiin lääkkeisiin, mutta en itsekään edes ennen Kiinaan muuttamista mielelläni ottanut vaikka särkylääkettä. Kiinalaisessa lääketieteessä keskitytään luonnollisiin raaka-aineisiin ja esimerkiksi hierontaan. Siihen liittyy myös vahvasti tiettyjen ruoka-aineiden kieltäminen. Kun on vilustunut tai on ihottumaa, ei saa syödä mereneläviä. Kaveriltani kiellettiin muu punainen liha kuin possu kuukausiksi, kun häneltä hoidettiin jotain vaivaa. Ei liity suoraan lääketieteeseen, mutta kiinalaiset myös uskovat, että kuukautisten aikaan ei saa syödä jäätelöä tai muuta kylmää.

Kiinalaisessa lääketieteessä on yrttijuomia/-keittoja, jotka parantavat erilaisia vaivoja, mutta myös meille tutumpia konkreettisia lääkepillereitä. Länsimaissa kiinalaista lääketiedettä pidetään humpuukkina, mutta tuskin se olisi ollut olemassa tuhansia vuosia, ellei se toimisi. Eikä siihen uskominen tarkoita, ettei kävisi myös lääkärillä tai että luottaisi yrttien parantavan kaiken. Kiinassa keskitytään ehkä enemmän poistamaan vaivan aiheuttaja kuin vain peittämään kipu. Molemmissa koulukunnissa on hyvät puolensa ja eri ihmisille ja eri asioihin toimii toinen paremmin kuin toinen. Ja siis totta kai Kiinassa myydään ihan länsimaalaisiakin lääkkeitä.


Nyt on korjattu ja vahvistettu moni uskomus, mutta jos niitä vieläkin tulee mieleen, kommentoikaa!

(Harha)luuloja Kiinasta osa 1/2: Kiinassa syödään koiria

torstai 11. lokakuuta 2018
Tuli puhetta kiinalaisista stereotypioista, kun olin äidin kanssa kiinalaisessa teehuoneessa syysiltaa piristämässä. Erilaisia uskomuksia Kiinasta on kuultu vuosien varrella monia ja ei ihmekkään; Kiina on aina kietoitunut (vai kiedottu) mystisen usvan taakse. Kyseltiin asiaa muiltakin ja saatiin vielä lisää ideoita ja hetkessä postauksesta tuli niin pitkä, että se oli jaettava kahteen osaan. Tässä se ensimmäinen.



Kiinassa on temppeleitä kaikkialla
En voi sanoa, etteikö temppeleitä olisi, mutta eivät ne tavalliseen katukuvaan kuulu. Temppelit ovat verrattavissa kirkkoihin, niihin mennään rauhoittumaan, palvomaan jumalia, tekemään toiveita, jne. Nuoriso ei käy temppeleissä, ellei heitä pakoiteta tai ole joku erikoispäivä.



Kiinassa ajetaan paljon pyörillä
Välillä näkee vanhempia ihmisiä polkemassa pitkin katuja, mutta se ei ole yleistä. Nykyään ihmisillä on vähintäänkin sähköpyöriä, mopoja, ajolavoja tai muita vastaavia kulkuneuvoja, jos ei autoa. Olen itse pyöräillyt Guilinissa ja se oli erittäin vaikeaa muun liikenteen takia. Mutta nyt ihan uusinta uutta ovat kaupunkipyörät suurkaupungeissa, joilla yritetään vähentää autoilun aiheuttamia saasteita.


Kiinan ilma on erittäin saastunut
Isoissa kaupungeissa ehdottomasti, mutta tiesitkös, että edes Peking ei ole maailman saastunein kaupunki? Itse asiassa se on 2018 listan mukaan vasta maailman 21. saastunein kaupunki. Ei sillä, että haluaisin käydä listan muissa kaupungeissa, sillä pahimpina päivinä ei Pekingissä ulos voinut mennä hetkeksikään ilman maskia saamatta kurkkukipua ja aivan pahimpina päivinä ei nähnyt saastesumun läpi kovin montaa metriä. Saasteiden vähentämisen eteen tehdään paljon, mm. Kiinan eteläpuoliskolla ei lämmitetä taloja ja Pekingissä ainakin auton rekisterikilven viimeisen numeron mukaan ei saa ajaa yhtenä päivänä viikossa.



Kiinalaisia merkkejä on mahdoton oppia länsimaalaisena
Olen kuullut, että pitää osata 2500 merkkiä voidakseen lukea kiinalaista sanomalehteä. Tästä olen hyvin kaukana, enkä edes ole hirveästi panostanut merkkien opetteluun, mutta kyllä niitä merkkejä vain kummasti oppii. En osaa kirjottaa käsin, mutta pystyn lukemaan ja tekstailemaan taitojeni raameissa. Merkit ovat todellakin vaikein asia kiinan oppimisessa, mutta ei mahdoton. Niitä oppii tunnistamaan kuin kuvia.


Jos sanot kiinaksi jotain väärällä sananpainolla, muuttuu sanan merkitys täysin
Tämä on 100% totta, mutta seurauksia usein liioitellaan hieman. Kyllä, jos sanot äidin väärin, sanot häntä hevoseksi tai isää kakaksi ja esimerkkejä on vaikka millä mitalla, mutta kontekstin takia keskustelukumppanisi mitä luultavimmin ymmärtää sinua. Ja luultavastikaan et ole sanonut muitakaan ”toneja” aivan oikein,joten. Tietysti saatat saada pari naurahdusta aikaan, mutta itse en aktiivisesti stressaa sanovani jotain aivan väärää.


On olemassa kieli nimeltä kiina
Itsekin viittasin tässä postauksessa aiemmin kiinan kieleen kuin olisi olemassa yksi kiinan kieli. Yleensä kiinan kieleen viitatessa puhutaan mandariinista, joka on valtion virallinen kieli ja periaatteessa kaikkien kiinalaisten pitäisi sitä osata. Kiinassa on kuitenkin lukuisia muitakin kiiinan kieliä, joista ehkä tunnetuin kanttonin kiina (, jota puhutaan Guangdongin provinssissa, Hong Kongissa ja Macaussa). Kiinassa on wikipedian mukaan 299 elävää kieltä. Eri kiinoja puhuvat eivät ymmärrä toisiaan, vähän kuten englantilainen ei ymmärrä hollantia, vaikka kielet ovatkin sukulaiskieliä. Itse olen huomannut kanttonissa ja mandariinissa olevan yhteyksiä, mutta ei niitä samaksi kieleksi voi laskea.



Kiinassa syödään friteerattuja kana-/possupalloja ja hapanimeläkastiketta
Olen pahoillani sanoessani näin, mutta jos et ole käynyt Kiinassa, et mitä luultavimmin ole syönyt koskaan kiinalaista ruokaa. Mitä tällä tarkoitan, niinkö? Noh, länsimaissa olevissa kiinalaisissa ravintoloissa harvoin on tarjolla aitoa kiinalaista ruokaa. En ole melkein kolmen vuoden aikana koskaan törmännyt Kiinassa friteerattuihin palleroihin tai hapanimeläkastikkeeseen. 

Tämän lisäksi Kiinassa on karkeasti eriteltynä kahdeksan erilaista keittiötä, joten olemassa ei edes ole yhtä ”kiinalaista ruokaa”. Sichuan ja Hunan ovat tunnettuja tulisesta ruoasta, etelä (minun kotini) makeimmista mauista, höyryttämisestä, keitoista ja dim sumista. Pekingissä syödään dumplingseja ja Shanghaissa mereneläviä. Kiinasta löytyy myös muslimiruokaa, Xinjiangin maakunnasta, ja se vasta maukasta onkin! Yhteistä kaikille keittiöille on riisi ja nuudelit. Kiinassa ei siis voi mennä ”kiinalaiseen” ravintolaan, vaan aina mennään tietyn maakunnan ruokaa tarjoilevaan paikkaan. Minun kaveriporukkani rakastaa tulista ruokaa, joten löydämme itsemme usein Sichuanilaisista ravintoloista. Tietystikin ruokatyylit sekoittuvat hieman ja kaikkialla voi tehdä millaista ruokaa haluaa, mutta näin Kiinan keittiöt on jaoteltu.


Kiinassa syödään koiria
UKK number 1. Siis oikeasti. Tiedän hyvin tämän olevan stereotypia, johon kaikki eivät oikeasti usko, mutta jostain syystä meille on koko elämämme iskostettu, että Kiinassa syödään koiria. En ole IKINÄ ollut ravintolassa, jossa olisi tarjolla koiraa. Ja olen käynyt ”parissa” ravintolassa ympäri maata, sen voin sanoa. Tietysti kaikilla stereotypioilla on joku totuuspohja ja niin myös tällä. Koiria on varmasti syöty köyhinä aikoina ja kuulemma on vieläkin joku tietty kaupunki/alue, jossa niitä syödään. Koirien syömistä ei pidetä normaalina, eivätkä kiinalaiset katso lemmikkikoiriaan kuola valuen :D Jos siis suunnittelet matkaa kiinaa, älä turhaan vaivaa aikaasi opettelemaan kuinka sanotaan ”en syö koiraa”. Todennäköisemmin et sitä saisi, vaikka yrittäisit.



Kiinassa syödään outoa ruokaa
Outo on hyvin subjektiivinen sana, mutta olemme varmaan kaikki Suomessa asuvat samalla sivulla siitä, mitä tällä tarkoitetaan. Tähän joudun etelään muuton myötä sanomaan kyllä. Olen lukuisia kertoja istunut pöydässä, jossa on lehmän vatsalaukkua, aivoja, porsaan haudutettua verta, suolia, kanan varpaita, kanan kieliä ja tunnistamattomia asioita. Kaiken lisäksi kaverini eivät tunnu ymmärtävän mikä on länsimaalaiselle outoa ruokaa! Heistä olen nirso ja heittäytymiskyvytön, kun en ole vieläkään maistanut yllämainittuja makuja. He kyllä tietävät mitä ruokia en syö, mutta joskus yrittävät huijata minua ymmärtämättä, että länsimaalaiselle lehmän vatsalaukun syöminen on niin etova ajatus, ettei siihen moni pysty. Yritäpä siinä sitten selittää, että olisit mieluummin vegaani kuin söisit kyseisiä tuotteita. Kavereille kanan varpaat ovat verrattavissa mihin tahansa muuhun lihaan. Loppuun on kyllä mainittava, että outoa ruokaa syödään enimmäkseen etelässä ja Kiinassa on sanonta ”guangdongilaiset syövät kaikkea nelijalkaista paitsi pöytiä”. Etelän touhuja ei siis pidetä aivan normaalina muualla Kiinassakaan. Ja jos ällöttää liikaa, niin muista että meillä ihan koti-Suomessakin on verilettuja ja maksalaatikkoa.


Kiinalaisista ravintoloista saa onnenkeksejä
Palaan länsimaalaisiin kiinalaisiin ravintoloihin sen verran, että onnenkeksit kuuluvat juurikin niihin. Eivät Kiinassa oleviin ravintoloihin lainkaan.


Kiinassa ruokapöydässä röyhtäily ja ryystäminen on hyväksyttyä ja jopa toivottua
Röyhtäily on moukkamaista Kiinassakin, joskin sitä tehdään paljon länsimaita enemmän. Pekingin host-perheeni lapset valittivat koko ajan pöydässä röyhtäilevästä mummostaan ja uskonkin, että tässä on sukupolvien välinen kuilu. Vanhemman väestön käytöstavat ovat hieman vanhanaikaisia.

Mitä ryystämiseen tulee, sitä olen itsekin alkanut tehdä hieman keittojen kanssa. Ensimmäinen syy tähän on se, Kiinassa ruoka on todella kuumaa ja ryystämällä saat viileää ilmaa mukaan kuuman keiton kanssa. Toinen syy on kiinalaisten lusikoiden muoto. Ne ovat syviä, eivätkä mahdu kokonaan suuhun, vaan niistä otetaan lientä suuhun lusikan sivusta. Ryystäminen ei kuitenkaan ole mikään kiitos kokille, kuten olen kuullut joidenkin länsimaissa luulevan. Tai ainakaan en tiedä kenenkään tekevän sitä tietoisesti kiittääkseen ruoasta.


Kiinassa kaikki on feikkiä ja huonolaatuista
On ihmisiä, jotka luulevat Kiinassa Louis Vuittonin kaupastakin ostetun laukun olevan feikki. Ei. Kiinalaiset eivät arvosta feikki-merkkituotteita ja itse asiassa ne ovat laittomia. Kuulemma rajalla voi jäädä kiinni feikkilaukku kädessä, jolloin se tuhotaan. Feikkituotteita tietysti myydään, mutta joko ne ovat aivan selvästi feikkejä tai sitten niitä myydään hämärästi. Itsekin olen käynyt eräässä tällaisessa salaisessa kaupassa (siitä TÄSSÄ postauksessa), jossa tuotteet maksoivat yli 200€, eikä niitä olisi tunnistanut feikiksi millään.

Huono laatu on yleinen uskomus, eikä sitä täysin vääräksi voi sanoa. Sen kyllä voi sanoa, että kiinalainen ei ole huonolaatuista automaattisesti. Halpatuotanto on jo vuosia sitten siirtynyt pois Kiinasta ja Kiinassa on yritetty kovasti karkottaa vieläkin vallitsevaa halpatuotteen leimaa. Kyllä, Kiinassa on paljon krääsäkamaa, mutta jos ostat selfietikun kahdella eurolla, luuletko sen oikesti kestävän? Omistan paljon kiinalaista tavaraa, joka on paljon parempaa kuin länsimaalainen. Lempparini on ehdottomasti matkalaturini, jossa on sisäänrakennetut laturipiuhat kolmelle eri puhelintyypille, joka on kevyt ja jolla voi ladata kännykän 3-4 kertaa. Ja niin, se maksoi max 20€ ja oli tooodella kallis.

Tavaroita suurempi ongelma ovat mielestäni elintarvikkeet ja kosmetiikka. En söisi kiinalaisia kananmunia, mutta toisaalta en kyllä amerikkalaisiakaan. Itse asiassa en edes syö kananmunia ylipäätään, mutta saatte idean. Kiinalaiset ovat muun muassa ostaneet tyhjiksi australialaisten kauppojen äidnmaidonkorvikehyllyt, eivätkä muutenkaan luota kaikkeen kiinalaiseen itsekään. Mutta ei voi mustavalkoisesti sanoa tässäkään, että joka ikinen kiinalainen tuote olisi vaarallinen. Ei ole. Siellä on paljon/Eniten on turvallisia tuotteita tekeviä yrityksiä.



Kiinalaiset vain plagioivat kaiken länsimaista
Ei ja joo. Näin on tehty ja näin tehdään edelleen. Varsin härskisti välillä. Mutta Kiinassa on myös paljon innovaatioita, joista länsimaalaiset yritykset tulevat ottamaan mallia ja esim. Shenzhen on tunnettu ”tulevaisuuden kaupunkina”, jossa on paljon teknologia-alan yrityksiä, jotka ovat aivan eri sfääreissä verrattuna muihin maihin. Kiinan suurkaupungeissa maksetaan kaikki QR-koodeja skannaamalla, appeilla tilataan kaikkea ruokaa (myös jäätelöä) ympäri vuorokauden ja joissain ravintoloissa asiakkaat tekevät tilaukset Ipadeilla.


Kiinalaiset ovat hyviä matematiikassa
Yksi varsin harmiton, mutta yleinen uskomus. Ja minun on sanottava, että se on totta. Ei jokaisen kohdalla, mutta yleisesti sanottuna kiinalaiset ovat matemaattisesti parempia kuin keskivertosuomalainen. Lukiossa sain (lyhyen) matikan kursseista 8 ja 9, Macaussa pääsin kurssin läpi nipin napin. Alkeiskurssillakin oli asioita, joita meillä ei Suomessa edes opeteta, ainakaan painoteta. Kiinalaisissa koulussa kannustetaan ulkoa opetteluun. Matematiikka on loogista ja siinä on selvät oikeat ja väärät vastaukset. Tämä sopii hyvin sellaisellekin, joka ei ehkä osaa soveltaa tietoa tai ilmaista omaa mielipidettään, mutta muistaa kuinka X-tyypin tehtävään löytyy oikea vastaus.


Kaikki kiinalaiset näyttävät samalta
Ensimmäisenä vuotenani eräs amerikkalainen vaihto-oppilas sanoi minulle, ettei tunnista pienryhmäläisiään, koska kaikki luokkalaiseni näyttävät samalta. En tiennyt mitä tuollaiseen ignoranttiin kommenttiin voisi edes sanoa takaisin. Tiedän käsityksen johtuvan siitä, että suurimmalla osalla ihmisistä on mustat hiukset ja mustat silmät, toisin kuin esimerkiksi meillä suomalaisilla. Mutta ei nyt herran jestas kukaan voi hyvällä omatunnolla sanoa, että joku kansakunta olisi niin homogeeninen, ettei heitä tunnistaisi toisistaan. Kaiken lisäksi Kiinassa ei ole vain yhtä tai kahta etnistä ryhmää ja pohjoisessa ja etelässä asuvat ihmiset ovat maantieteellisesti yhtä kaukana toistaan kuin puolalaiset ja nigerialaiset. Ihmisten tunnistaminen vaatii enemmän kuin hiuksiin katsomista, mutta samoin käy joskus länkkärien TV-ohjelmissa (esim. American bachelor) tai leffoissa. Jotkut ihmiset näyttävät samalta keskenään, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki kiinalaiset olisivat identtisiä.



Kaikki kiinalaiset ovat lyhyitä ja laihoja
Keskiarvoja katsottaessa tämä on totta länsimaalaisiin verrattuna. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat lyhyitä ja laihoja. Itse olen 167cm, enkä koe olevani hirveästi pidempi kuin muut tytöt. Olen ehkä pidempää keskiluokkaa, mutta en erityisesti erotu massasta. Tietysti jos olisin kymmenen senttiä pidempi, olisi asia eri. Pojat ovat minua vähemmän pidempiä kuin Suomessa, mutta harva on minua lyhyempi.

Ihmiset ovat laihoja (olen kirjoittanut siitä ja muista kauneusihanteista TÄSSÄ postauksessa), mutta totta kai lihaviakin ihmisiä on, varsinkin koska länsimaalaiset pikaruokaketjut ovat löytäneet tiensä Kiinaankin. Oikeastaan isot kiinalaiset lapset ovat niin isoja, että harvoin sellaisia näkee Suomessa. Toisaalta taas luokkani keskikoko tytöillä on niin pieni, ettei Suomessa samanlaista porukkaa löytäisi kuin ehkä mallikoulusta. Kiinalaiset ovat luonnostaan pienirakenteisia ja kaverini pysyvät hoikkina, vaikka syövät paljon, eivätkä urheile paljoakaan.


Kiinalaisilla on pienet jalat, joten länsimaalainen ei voi ostaa Kiinasta kenkiä
En ole tarkemmin tutkinut kenkähyllyjä kaupassa, mutta kaverillani (tytöllä) on jalan koko 39 ja hän ostaa kenkänsä ihan normaalisti. Oma jalankokoni on 37, joten minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia.  Miesten jalkojen koista en osaa sanoa tarkemmin.



Kiinassa on hirveästi ihmisiä
Kyllä! Ja siellä asuessa suhteellisuus katoaa ja alkaa pitää parin miljoonan ihmisen kaupunkeja pieninä kaupunkeina. Kiinassa siis tosiaan on lukuisia yli miljoonan ihmisen kaupunkeja, joista tuskin olet koskaan kuullutkaan. Googlasin nopeasti ja ilmeisesti Kiinassa on tänä vuonna 65 yli miljoonan ihmisen kaupunkia. 

Arjessa suuri ihmismäärä näkyy tietysti katukuvassa ja esimerkiksi julkiset liikennevälineet ovat usein hyvin täynnä, joskus ihmiset ovat jopa painautuneet vasten metron ikkunoita. Varsinkin Pekingissä oli aina hirveät ruuhkat ja oli normaalia, että paikasta A paikkaan B liikkumiseen meni 2 tuntia. Onneksi Macaussa ei ole samanlaista, vaikka sielläkin on kyllä omat ruuhkansa.


Kiinalaiset tunkeilevat, eivät osaa jonottaa ja ovat muutenkin töykeitä
Kiinassa pitää olla tietyllä tavalla röyhkeä, jotta pärjää. Sen sanottuani ilmoitan, että mulla on mennyt ohitteluun hermot ainakin kaksi vuotta sitten. Macaussa ei onneksi toimita samoin ja sikäläisetkään eivät itseasiassa yhtään kestä moista käytöstä. Pekingissä piti aina mennä bussiin ja metroon kyynärpäätaktiikalla ja jos ulos tai sisään ei tunkenut kunnolla, saattoi jäädä ovien väärälle puolelle. Shanghain Disneylandissa ohiteltiin jonoissa todella röyhkeästi ja eniten minua järkyttivät aikuisten miesten porukat, jotka tunkivat ahtaistakin kohdista ohi aivan kuin muut vapaaehtoisesti seisoisivat paikoillaan.



Kakkososa siis tulossa, joten jos lukijoilla on lisää stereotypioita mielessä, niin antaa tulla!

Tuliko tässä postauksessa jo kumottua tai vahvistettua jotain yllättäviä stereotypioita?

I got 99 problems and they all are days I still have left in Finland

tiistai 2. lokakuuta 2018

Okei, otsikko on erittäin dramatisoitunut, eikä täysin tottakaan. Perimmäinen tarkoitus tällä oli sanoa, että 99 päivän päästä lentokoneen pyörät irtoavat Suomen kamaralta ja lähtevät kohti Hong Kongia, eikä mieleen tullut mitään muuta sanontaa, jossa käytetään lukua 99. Tosiaan, en vihaa (ainakaan ihan kokonaan) Suomen päiviäni, eikä niitä oikeasti edes ole jäljellä aivan tuota dramaattista määrää, sillä joulukuussa vietetään kaksi viikkoa etelän auringossa perheen kanssa. Mutta kuitenkin, onhan se aika hyvä otsikko.

Toisaalta reilu kolme kuukautta kuulostaa todella lyhyeltä ajalta, toisaalta pitkältä. Tuntemukseen kiteytyy toteamukseni kahden kotimaan omistamisesta; molempiin maihin on kiva tulla ja molemmista maista on vaikea lähteä. Kuulostaako hieman paradoksiselta? Sitä se todellakin on. Ikävöin Macaun kavereita Suomessa ja Suomen kavereita Macaussa. Koen huonoa omatuntoa Macauhun kaipaamisesta, mutta tuntisin samaa tunnetta varmaan myös sinne kaipaamattomuudesta. Tuntuu väärältä odottaa, että lähden Suomesta. Tuntuisi myös väärältä, jos en haluaisi lähteä.


Viime aikoina olen kyllä ikävöinyt Macauta todella paljon. Välillä oikein kivistää sydämestä tiettyjä biisejä kuunnellessa ja kavereiden instagram storyjä on vaikea katsoa. En ole koskaan kokenut samaa Suomesta. Ehkä koska Suomi tulee ikuisesti olemaan synnyinmaani ja paikka, jonne palaan suht. säännöllisesti. Olen myös asunut Suomessa putkeen melkein 19 vuotta. Macau taas on mahdollisesti aika väliaikainen koti - tai mistäs sitä koskaan tietää, minne tulen asettumaan aloilleni kunnolla.

Ero Macaun ja Suomen välillä henkisesti minulle on myös se, että Macauhun kulminoituu kaikki se, minkä eteen olen tehnyt töitä viime vuodet. Ulkomaille muuttaminen on ollut unelmani aina ja Macau on se paikka, jossa unelmani kävi kunnolla toteen. Kaikki siellä on minulle hyvin tärkeää, sillä olen rakentanut elämäni tyhjästä juuri sellaiseksi kuin halusin. Kavereita ei ehkä määrällisesti ole yhtä paljoa kuin Suomessa, mutta kaikki he ovat todella tärkeitä, sillä he ovat juuri sellaisia ihmisiä, joilla haluan itseni ympäröidä. Macaussa olen itse 100% kontrollissa elämästäni ja siellä rakennan tulevaisuuttani. Suomi on lapsuuteni ja nuoruuteni maa, mutta (nuoreksi) aikuiseksi olen tullut Macaussa ja Aasiassa näen tämän elämänvaiheen jatkuvan. Totta kai on kiva olla perheen kanssa, mutta vaikka asuisin Suomessa, en enää asuisi kotona tässä iässä.


Näin eräänä yönä unta, että olin taas Macaussa. Unessa hämmästelin ajan yhtäkkistä katoamista, "vastahan oli vielä kolme kuukautta aikaa" ja aloin katumaan sitä, etten ollut nauttinut Suomessa vietetystä ajasta tarpeeksi. Olenkin yrittänyt tsempata tässä asiassa, vaikka välillä se onkin vaikeaa; ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Suomessa elämäni on pausella monessa suhteessa, mutta sen ei tarvitse olla huono asia. Nyt minulla on aikaa keskittyä itseeni, toiveisiini ja tavoitteisiini. Macaussa elämä on joskus niin hektistä, ettei ehdi pysähtyä hetkeen. En halua tuhlata aikaani odottamalla tulevaisuutta. Nautin perheen ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta ja sitä tietysti tulee ikävä kun lähden. Nyt on aika ottaa kaikki hyvä irti Suomesta ja olla murehtimatta jostain, johon en voi vaikuttaa.



P.s. Mitä tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta? :)