Saavuimme Lissaboniin sateisena tiistaina. Päivä ei ollut alkanut kovin hyvin, sillä Helsinki-Vantaalla selvisi, että TAP Portugalin lentojen varaukseemme ei sisältynyt matkalaukkuja - kellekään neljästä perheenjäsenestä. Maksutiskille jonottaminen kesti ikuisuuden ja kun vihdoin pääsimme henkilökunnan juttusille (samaan aikaan kun lennon boarding alkoi..!), ei ollut kiva maksaa lisämaksuja x4. Meille sentään vakuutettiin maksun kattavan matkalaukut stopoverin yli lopulliselle matkakohteellemme Kap Verdelle. Spoiler alert, näin ei ollut ja jouduimme maksamaan uudestaan aivan jäätävän summan lähtiessämme jatkamaan eteenpäin Lissabonista.
Koska viivyimme Lissabonissa vain kaksi yötä (ja toinen yö jäi hyvin lyhyeksi aikaisen aamulennon takia), ei meillä ollut yhtään aikaa hukattavana. Yövyimme Baixassa My Story Hotel:ssa, mutta meidän huoneemme (4-hengen huoneisto) oli n. 5 minuutin kävelymatkan päässä tavallisessa kerrostalossa, jonne puikahdettiin vilkkaalta kävelykadulta lukottoman lasioven kautta. Asunto oli neljännessä kerroksessa ja sinne piti kiivetä erittäin jyrkät portaat. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty matkalaukkujen kanssa, mutta ihme kyllä, pääsimme perille.
Lähdimme heti liikkeelle, jotta ehtisimme nähdä kaupunkia mahdollisimman paljon. Kävelimme lähellä sijaitsevalle Praça do Comércio:lle, jolta emme hämmentyneen edestakaisin kävelynkään jälkeen löytäneet oikeaa raitiovaunua seuraavaan kohteeseemme, Belémiin. Päädyimme lopulta hyväksymään kohtalomme ja menemään sinne tylsällä bussilla. Matka kesti puolisen tuntia.
Belém on erityisen tunnettu kahdesta asiasta: Torrre de Belémistä ja Pastéis de Belémeistä, eli Pastel de natan alkuperäisversiosta (?). Itse olin erityisen kiinnostunut juuri tuosta jälkimmäisestä, sillä Macaussa on leivoksesta oma versionsa Egg Tart ja pitihän toki testata, kumpi maistuu paremmalta.
Pastéis de Belém -kahvila vaikuttaa ensisilmäykseltä todella pieneltä, mutta käytävien varrelta löytyy pöytiä 400:lle asiakkaalle. Itse päädyimme aika perälle. Pääsimme pöytään parin minuutin odottelun jälkeen, vaikka paikka olikin aika täynnä. Leivoksetkin saapuivat eteen hyvin nopeasti.
Pastéis de Belémien päälle siroteltiin kanelia ja tomusokeria, mikä minusta oli yllättävää. Heti kun olin lisännyt instagram storyyn kuvan kahvilasta, tuli macaulaiselta kaveriltani (, joka itse kävi Lissabonissa viime jouluna) viesti: "eikös Macaun versio olekin parempi?". Ja pitäähän minun itsekin ns. macaulaisena sanoa, että kyllä :D Mutta olivat Pastéis de Belémitkin hyviä. Jos olisin maistanut niitä ensin, ehkä vastaukseni olisi eri.
Jouluinen Lissabon
Aamulla aurinko paistoi ja pöydässä odottivat Pasteis de Natat (eivät ne sinne tietenkään vahingossa olleet joutuneet, vaan vanhempani kävivät leipomossa ennen kuin heräsin siskoni kanssa :D). He olivat myös käyneet ostamassa meille kaikille Viva Viagem -kortit, joilla pystyy matkustaa vuorokauden vapaasti ympäri kaupunkia.
Hyppäsimme ratikan kyytiin ja ajoimme yhdelle Lissabonin seitsemästä vuoresta. Ensimmäinen kohde oli Alfaman kaupunginosa ja Miradouro de Santa Luzia:n näköalapaikka. Lähellä on myös toinen yleinen maisemankatselutasanne, mutta löysimme Parque Infantil e de Lazer do Recolhimento -leikkikentältä näkökulman, jota ei ehkä ihan jokainen ole löytänyt (alla olevan kuvasarjan alin kuva). Maisemien katselun ja alueella käppäilyn jälkeen jatkoimme raitiovaunulla toiselle vuorelle.
Lisää kävelyä ja lisää värikkäitä taloja. Lissabon on todella kaunis kaupunki ja aina piti kääntää päätä talon kulmissa nähdäkseen kaikki kadut kokonaisuuksissaan. Bairro Alto -kaupunginosassa sijaitseva Rua da Bica de Duarte Belo on tunnettu sillä kulkevasta funicularista, jonka luona saa upeita kuvia. Itse en tiennyt vaunun olevan oikeasti käytöstä ja otin kuvia sen edessäki ilman huolen häivää. Se siis oikeasti kuljettaa ihmisiä ylös ja alas ja voit jäädä alle.
Iltapäivällä liityimme jonon jatkeeksi alla olevan kuvan Elevador Santa Justalla. Jono liikkui kamalan hitaasti ja kun vihdoin oli meidän vuoromme päästä ylös, selvisi syy: hissiin päästettiin sisään vain kourallinen ihmisiä. Matka itsessään kesti varmaan alle minuutin. Viva Viagem -kortilla pystyi maksaa matkan myös täällä.
Santa Justa -hissillä pääsee jälleen yhdelle vuorelle ja sieltä myös näki Lissabonin kattojen yli. Jos ei siis ole vielä selvinnyt, Lissabon on korkeuserojen kaupunki. Esimerkiksi Fado-ravintolaan emme olisi mitenkään löytäneet ilman google mapsin apua, vaikka oikean suunnan tiesimmekin. Kaikkialla on mäkiä, portaita, nousuja, funiculareita ja hissejä. Ei ihan se helpoin kaupunki suunnistaa, mutta ainakin saa turreilun sivussa hieman treeniä.
Päätimme päivän laskeutumalla alas funicularilla (toisella kuin sillä, jonka kiskoilla kuvailin muina naisina) ja kävelemällä hotellille lepäämään hetkeksi ennen iltaruokaa. Herätys olisi ennen aamu kuutta, joten nukkumaan piti päästä ajoissa.
Portugali on ensimmäinen maa, jossa ikinä vierailin. Kai se teki minuun vaikutuksen jo puolivuotisena, sillä päädyin asumaan Macauhun, joka on Portugalin entinen alusmaa. En ole palannut emämaahan ennen tätä matkaa, joten ympyrä vihdoin sulkeutui - vaikka en Lissabonissa silloin vauvana kyllä käynytkään. Lissabonista tulee minulle hyvin paljon mieleen Macau, vaikka se kaupunkina onkin hyvin erilainen.
Lissabonista matkamme jatkui Praiaan, Kap Verden pääkaupunkiin. Kap Verde on myös Portugalin entinen alusmaa, joten tässä tulee kuukaudessa oltua kolmessa Portugalin vaikutuksen saaneessa paikassa. Huomenna on jouluaatto ja se näkyy Praian katukuvassa puistojen joulukoristeissa ja tonttulakki päässä kävelevissä ihmisissä. Muuten ei sitten hirveän jouluista olekaan :D Siellä Suomessa ilmeisesti on vihdoin ihan oikea valkoinen joulu. Noh, on täällä helteessäkin ihan mukavaa.
Post Comment
Lähetä kommentti