Image Slider

Punaisia kuoria takataskussa - Kiinalainen uusi vuosi

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Macaussa on se super-hyvä puoli, että täällä saa vapaata niin kristillisinä kuin kiinalaisinakin juhlapyhinä. Sen takia hyvin nopeasti joululoman jälkeen sanoimme jälleen hyvästit koululle ja painelimme takaisin lomille, tällä kertaa kiinalaisen uuden vuoden johdosta. Kyseinen juhla on tärkein Kiinassa ja niinpä lomaakin annetaan avokätisesti: kaksi viikkoa. Itse lähdin luokkakaverini Kinin kanssa Shenzheniin hänen perheelleen viettämään uutta vuotta. Shenzhenissä kävin ensimmäistä kertaa syksyllä ja nyt menin sinne jo kolmatta kertaa, heh.


Yllä koko kaveriporukkamme aivan ykkössuosikkijuoma, jota ei saa Macausta, rajakaupungista Zhuhaista, eikä edes Hong Kongista. Shenzhenissä se on aina prioriteettilistan kärjessä ja näiden kahden viikon aikana kävimme kahvila-ketjussa ainakin viisi kertaa. Jos alakanttiin arvioin.

Kiinalainen uusi vuosi näkyy katukuvassa hyvin paljon. Lähes jokaisen oven (myös työmaan käyntiaukon!) sivuilla on alla olevassa kuvassa näkyvät punaiset koristeet, joita voi ostaa tai askarrella itse. Punainen muutenkin on esillä paljon niin katukoristeissa, uuden vuoden tavaroita myyvissä kioskeissa kuin joidenkin yritysten työasuissakin. Lähes kaikkien kauppojen, myös länsimaalaisten, ikkunoissa on uuden vuoden toivotuksia ja koiria. Mandariini/klementtiini/mitä ikinä pensaita myydään kuin joulukuusia Suomessa ja ne on tarkoitus laittaa ulko-oven molemmin puolin. Tämä tapa on ilmeisesti vain Guangdong-provinssissa.


Parin Shenzhenissä vietetyn päivän jälkeen lähdimme perheen isän kotikylään Huidongiin "1-3:ksi yöksi". Ja sana kylä tässä yhteydessä on hyvin subjektiivinen nimitys paikalle, jossa pilvenpiirtäjät kohosivat rannassa ja asukkaita on varmaan ainakin miljoonia. Valkoinen tyttö aiheutti huomattavasti enemmän katseita kuin mihin olen tottunut Macaussa, mutta olisin olettanut enempää paikkaa ajatellen. Vaikka siellä tosiaan oli pilvenpiirtäjähotelleja ja kansainvälinen bubble tea -ketju, on se selvästi aivan eri tason paikka kuin Kiinan suurkaupungit - tai edes ne hieman pienemmät (= alle 10 milj asukasta). Huidongissa ei tosiaan asu yhtään ulkomaalaista, eikä varmaan käy turistinakaan kuin hyvin harvoin.

Huidongissa yövyimme Kinin isän rakennuttamassa viisikerroksisessa omakotitalossa, jossa oli kylässä koko suku. Jokaiselle perheelle oli oma kerroksensa, joiden välillä kuljettiin hissillä. Me asuimme tietysti korkeimmalla ja joskus pakenimme sinne päivän aikana vältelläksemme sukulaisia hahah.


Huidongissa vietimme loppujen lopuksi kolme yötä ja neljä päivää. Ei siellä hirveästi mitään tekemistä ollut. Naapuritontilla oli yhtenä päivänä kyläteatterin Pekingin ooppera -esitys, jonka näyttelijät näyttivät niin kyllästyneiltä, etten tiedä millä heidät oli lavalle pakotettu. Esitystä katsoimme noin viisi minuuttia, jonka jälkeen pikkuveli kyllästyi ja juoksimme järkyttävän kovan tuulen läpi takaportista takaisin kotiin. Samasta portista tuli päivittäin kutsumattomia vieraita kylään ja Kini harvoin edes tiesi keitä olohuoneessa tai mahjong-pelin ääressä istui.

Kiinalaisen uuden vuoden tunnetuin perinne ovat punaiset kuoret, hong baot, joita annetaan lapsille. Tai oikeastaan siihen asti kunnes menee naimisiin tai on siinä iässä, että köh köh häiden olisi pitänyt olla jo aikoja sitten. Kuoressa voi olla rahaa 10 yuanista (n. 1,30€) ylöspäin, riippuen tietysti perheen varakkuudesta ja vastaanottajan ja kuoren antajan suhteesta. Lapset yleensä joutuvat antamaan omansa vanhemmilleen. Joko vapaaehtoisesti, kuten Kinin mei mei (= pikkusisko = suomalaisella käsityksellä serkku (, joka asuu samassa kodissa)) tai vasten tahtoa, kuten minun Pekingin perheeni lapset, joiden kuoret "ryövättiin" ja käytettiin äidin shoppailuihin.

Punaista päällä mekin kävimme kierroksella perheen kavereilla hakemassa kuoria. Yhdessä kodissa saatoimme viipyä vain viisi minuuttia, mikä minusta on jopa epäkohteliasta, sillä otimme kuitenkin vastaan rahaa. Näin ainakin Huidongissa kuitenkin toimittiin. Myös meillä kävi pika-vieraita. Hong baon saadessaan pitää antajalle sanoa vähintäänkin hyvän uuden vuoden toivotukset ja yleensä myös liuta yleisiä lausahduksia kuten "hyvää terveyttä", "hyvää onnea perheellesi" jne. Joskus toivotuksia sanotaan monta putkeen ja se kuulostaa aika teennäiseltä kun kaikki aina sanovat samat jutut muistista. Kuoret pistettiin niiden saamisen jälkeen hyvin nopeasti laukkuun tai takataskuun. En ole varma onko tämä "poissa silmistä" -käytäntö perinne vai vaan logistisesti järkevä ratkaisu. Kuoret saa avata vasta pyhien jälkeen.


Olen aika hyvin pystynyt olla syömättä mitään outoa Kiinassa. Olen välttänyt lehmän vatsalaukun, sian hyydyttyneen veren, aivot ja muut ällötykset, mutta tällä kertaa jouduin vihdoin kohdata yhden suurimmista inhokeistani: vihreähkön kananmunan. Sitä on näkynyt pöydässä niin pohjoisessa kuin etelässäkin ja olen aina vannonnut, että sitä en suuhuni laittaisi. Kunnes tuli se kaunis päivä. Englanniksi annoksen nimi on "thousand-year-old egg", joka ei kuulosta yhtään houkuttelevammalta kuin miltä se näyttää. Tietystikään muna ei oikeasti ole vanha. Loppujen lopuksi se maistui vain kermaiselta kananmunalta, mutta ulkonäkönsä takia ei noussut todellakaan lempiruokieni kärkeen.

Toinen outoa ruokaa sisältävä kuva alla on vähemmän outo, vaikka näyttääkin epäilyttävältä. Tumma osa kuoritaan pois ja sisällä on pieni pala merenelävää. Se on kuulemma kasvi ja eläin (älä kysy) ja asuu vedessä. Huidongin erikoisuus. Shenzhenissä pääsin vielä maistamaan "sea ear":ia, merimakkaraa (googlaappa sea cucumber, se on piikikäs pötykkä) ja ilmeisesti kanan kieltä. Se oli hyvin pieni, eikä yhtään sellainen kun kielen kuvittelisi olevan. Sen söin vain koska kokki ja kaikki muutkin paikallaolijat tuijottivat minua siihen malliin, että lihan oli paras mennä suuhuni.

Vakiokysymykseni ruokapöydässä on "what is that?", jota en ikinä tarkoita loukkaavalla tai ylimielisellä tavalla. En vain yksinkertaisesti halua laittaa suuhuni jotain, jota en ole hyväksynyt. Vaikka en vegaani tai kasvissyöjä olekaan, suosin mereneläviä ja syön punaista lihaa hyvin vähän. Kiinassa ei ymmärretä "nirsoilua", oli se sitten makukysymys tai ruokavaliosta johtuvaa. Molemmat ovat loppujen lopuksi hyvinvointivaltioiden etuoikeuksia ja Kiinassa on perinteisesti jouduttu syödä juuri sitä mitä on saatavilla, varsinkin etelässä.

(Tokaksi alin kuva on otettu kun me "nuoriso" päätimme tilata grilliruokaa salaa yhdeltä yöllä kotiinkuljetuksena (Kiinassa saa kotiinkuljetuksena aivan mitä vain, myös jäätelöä). Paperipussi jäi tietysti näkyville roskiksen viereen koko perheelle, mutta syytimme syömisestä perheen äidin pikkuveliä hah. Hän on meitä vain max kymmenen vuotta vanhempi ja hyvin nuorekas ja kaverillinen).

Juominen kuuluu erittäin suuresti kiinalaiseen uuteen vuoteen, varsinkin tässä perheessä. Joimme kallista punaviiniä, kaksikymmentä vuotta vanhaa Hennessy XO -konjakkia (40%) ja Moutai-nimistä bai jiu'a, eli riisiviinaa (53%). Juomaa ei juoda oman janon mukaan, vaan koko pöytä tai tietyt ihmiset kippistävät yhdessä. Me joimme yksitoista, siis 11, päivää putkeen. Joskus kahdesti päivässä. Emme tietystikään örmykänniin, mutta useita shotteja. Aina kun uskalsimme toivoa putken loppumista, tuli joku setä yllätyskäynnille ja pullo korkattiin ja aina kun luulimme sen juontikerran loppuvan kannun tyhjennettyä, kaivettiin jostain uusi laatikko. Ehdimme kahdesti kippistää "last drink":lle. Juomisesta ja parista muusta jutusta teen vielä oman postauksen, jossa puhun kiinalaisen uuden vuoden huonommista puolista.

Sunnuntaina lähdimme ajamaan Kinin ja hänen isosiskonsa Fionan kanssa takaisin kohti Macauta juomapidikkeissä tietysti rakkaat mansikkajuomamme. Ajo kesti alle kaksi tuntia, koska ruuhkaa ei onneksi ollut. Macaussa saa ajaa vain jos on Macaun rekisterikilvet, joten tuskin sinne koskaan on hirveää tungosta. Oli muuten tosi kummallista, että pienemmät välikaupungit, joiden ohi ajoimme, muistuttivat arkkitehtuuriltaan todella paljon Espanjaa. Joko minulla on oletettua enemmän ikävä Eurooppaa tai sitten Etelä-Kiinassa ja Espanjassa on jotain samaa fiilistä :D

Kaksi viikkoani Kiinassa olivat todella mahtavat. Eivät ehkä hirveän rentouttavat, mutta kivat. Viime vuonna vietin uutta vuotta Pekingissä, joten oli kiva kokea eteläkiinalainenkin versio. Omaan silmääni ne ovat hyvin samanlaisia, mutta kiinalaiset varmasti ovat vahvasti eri mieltä, joten shhh. Pidetään tämä mielipide vain meidän välisenä.



Hyvää koiran vuotta kaikille!

Vinkkini hyviin kouluarvosanoihin

sunnuntai 11. helmikuuta 2018
Kirjoitin aiemmin postauksen koulumenestyksestäni (lue se TÄSTÄ) ja sain kommentin, jossa kysyttiin opiskelutekniikoistani. Nyt kun itsekin olen palannut lomilta takaisin kouluun (itse asiassa olen taas lomilla kaksi viikkoa, kiitos kiinalainen uusi vuosi) ajattelin vihdoin kirjoittaa tämän postauksen. Jospa siitä saisi uusia vinkkejä ja/tai opiskelumotivaatiota edes joku. Osa vinkeistä saattaa olla itsestäänselvyyksiä, mutta kun katson omia luokkakavereitani, harva oikeasti noudattaa niitä. Kerron myös konkreettisista opiskelutavoistani.


1. Kuuntele tunneilla - ja mene niille. Mullistava idea, eikös? Kuten mainitsin, ihmeen moni kuitenkin käyttäytyy kuin se olisi. He lintsaavat aina kun mahdollista ja paikalle raahautuessaankin tuhlaavat aikansa pelaamalla kännykällä tai juttelemalla kavereiden kanssa. Mitä järkeä? Tunneilla on tarkoitus oppia kurssin sisältö, ei päivää ennen koetta. Ja monesti opettajat kertovat asioita, joita ei ole kurssimateriaaleissa.

2. Pakota opettaja muistamaan sinut. Istu sellaisella paikalla, ettet koe houkutusta lusmuilla. Jos opettajalla on suora näköetäisyys sinuun, todennäköisemmin käyttäydyt kunnolla. Eturiveillä istuminen pakostikin tekee naamasi tutummaksi ja poissaolosi huomataan helpommin. Sen takia koet velvollisuutta mennä tunneille. Toinen tapa saada opettajaa muistamaan sinut, on olla aktiivinen tunneilla. Itse pidän huolta, että jokainen opettaja oppii nimeni mahdollisimman nopeasti. Tietysti Aasiassa minulla on etu joukosta erottumisessa, mutta ei nimeäni muisteta vain sen takia.


3. Osta kalenteri ja kirjoita ylös KAIKKI deadlinet ja koe yms päivämäärät. Ja päivitä mukaan kaikki läksyt tai muut työt, joita kurssilla annetaan. Yläasteella ja lukiossa olin aina hukassa läksyjeni kanssa kun kirjoitin ne kyseisen aineen vihkoon tuntimuistiinpanojen perään, mutta yliopistossa olen aina ajantasalla kaikesta kalenterin takia. Näin myös voi ennakoida ja tehdä töitä pois alta, jos tietää kiireiden olevan kulman takana.

4. Suunnittele kokeisiin lukemiset. Itse alotan kartoittamalla jokaisen kokeen sisältämät kappaleet ja sitten vain alan suunnittelemaan milloin luen mitäkin. Tämän aloitan sillä, että edellisenä päivänä opiskellaan aina ja vain seuraavan päivän ainetta. Meillä on vain yksi koe päivässä, joten ei tarvitse huolia siitä. Sitten arvioin, mitkä aineet ovat haastavampia ja vaativat enemmän lukupäiviä. Yleensä luen yhtä ainetta noin neljänä päivänä. Sanomattakin selvää, että lukuni alkavat aina hyvissä ajoin. Tärkeintä aikataulussa on se, että sitä oikeasti noudattaa.


5. Tee siistit muistiinpanot. Itse ainakin koen suurta epä-motivaatiota, jos muistiinpanoni ovat sotkuiset ja epämiellyttävät lukea. Kokeisiin lukiessa teen siistit muistiinpanot koko koealueesta värikorostuksineen, jotta kaikki tärkeät termit ja konseptit on helposti nähtävissä.

6. Käy asioita läpi kavereiden kanssa. Tämä on ainakin Aasiassa todella yleistä ja koeviikoilla kaverukset saattavat pysyä kampuksella 23-24 asti opiskelemassa yhdessä. Itse en aina liity mukaan, koska yleensä olen huomattavasti pidemmällä opiskeluissa kuin kaverini aikatauluni takia. He kun ovat tällaisia viimeisen yön lukumaratoni -tyyppejä suurimmilta osin. Kuitenkin, jos joku on perillä asioista, on yhdessä keskustelusta paljon hyötyä. Monessa päässä on enemmän tietoa kuin yhdessä. Muille asioita selvittäessä myös pakottaa itsensä oikeasti ymmärtämään asian.


7. Kirjoita tunneilla opettajan puheesta lisäselvennyksiä muistiinpanoihin. Esimerkit yleensä avaavat minulle konseptit paremmin kuin mikään muu ja vaikka tunnilla kuinka luulee muistavansa ne kokeeseen lukiessa, ei näin ole. Siksi kynä sauhuten lisään muistiinpanoihini extratietoa ja muistutuksia tunneilla käytetyistä esimerkeistä.

8. Etsi oma opiskelutyylisi. Jotkut oppivat kuuntelemalla, toiset lukemalla, tekemällä tai jollain aivan muulla tavalla. Minä en opi yhtään mitään lukemalla, joten uudelleenkirjoitan kaikki muistiinpanoni kun luen kokeisiin. Kaverini pitävät tätä hassuna, mutta itse sisäistän tiedot kun käyn ne läpi ajatuksen kerran ja kirjoitan ne uudestaan. Joku muu taas voi kirjoittaa saman lauseen kolmesti, eikä silti tajuta sitä. Kannattaa kokeilla eri tyylejä löytääkseen itselleen sopivin.


9. Nuku tarpeeksi. Toinen naurahduksia aiheuttava tapani on nukkua joka yö 8:30-9h. Olen sellainen ihminen, joka ei yksinkertaisesti toimi väsyneenä. Ajatus ei kulje ja haukottelen minuutin välein. Olen huomannut suuren eron, joka virkeänä koulussa oleminen tekee. Suosittelen kokeilemaan edes viikon verran. Moni luokkalaiseni menee nukkumaan 2-4 aikoihin yöllä, sitten nukkuvat tunneilla ja ovat aivan pihalla opituista asioista.

10. Päätä olevasi hyvä opiskelija ja usko siihen. En käske hokemaan peilin edessä "olen hyvä opiskelija" aamuin illoin, mutta muuta asenteesi itseäsi kohtaan. Voit huijata itseäsi. Minä keksin olevani hyvä financial management -oppiaineessa ja erittäin kiinnostunut siitä ja kuinka ollakaan, näin kävi. Kurssin lopuksi pysähdyin ajattelemaan, että olisin normaalisti saanut harmaita hiuksia vastaavasta oppiaineesta, mutta nyt pääsin sen kunnialla läpi. Ja jopa kiinnostuin finanssialasta oikeasti.



Nyt kun opiskelun perusteet on kunnossa, on aika oikeasti päntätä. Kirjaa tai muistiinpanoja tuntitolkulla lukeminen on tylsää ja monelle myös lähellä hyödytöntä, joten kannattaa ottaa käyttöön eri tapoja oppia tiedot. Kuten sanoin, ensimmäinen askeleeni on kirjoittaa kaikki kurssin muistiinpanot uudestaan omin käsin ja yliviivata tärkeimmät asiat. Tämän jälkeen vasta alan oikeasti opiskelemaan.

Yleensä opiskelen aikataululla 45min opiskelua+15min tauko x3, tunnin "ruokkis" ja sitten sama pätkä uudestaan. Tästä tulee tauot mukaan lukien kuusi tuntia opiskelua. Joskus luen eri ainetta ruokatauon jälkeen.

Ehdoton ykkössuosikkini opiskeluun on nettisivu ja app nimeltään Quizlet. Ainakaan täällä kukaan muu ei tiedä sitä, mutta en tiedä onko se esim. Suomessa yleisessä käytössä. Aluksi pitää kirjoittaa "kysymykset" ja "vastaukset" listaan, minkä jälkeen saa lukuisia eri vaihtoehtoja tietojen käsittelyyn. Voi tehdä harjoitustestejä, pelata pelejä, opiskella muistikorteilla tai vaikka uudelleenkirjoittaa vastauksia niin pitkään, että saa niistä jokaisen oikein. Ne kysymykset, joihin vastaa väärin, pyörivät niin pitkään, että saa oikean vastauksen. 

Quizlet on erityisen hyvä kielten opiskelussa, mutta joitain osioita voi soveltaa myös muihin aineisiin. Joissain peleissä on vaihtoehto "olin oikeassa", eli vastauksen voi antaa eri sanoin ja saada sen silti oikein. Pitää vain olla tarpeeksi ankara itselleen :D



Joskus myös teen ihan perinteisiä muistikortteja käsin. Yksinkertaisesti toisella puolella on kysymys ja toisella vastaus. Macaulaisessa koulutarvikekaupassa myytiin tällaisia värilapukkeita, jotka toimivat muistikortteina loistavasti. Visuaalisena (ja tylsistyneenä) joskus suunnittelen kysymyspakan värit yhteensopiviksi tai teen ne sateenkaaren värien mukaan.

Vaikeiden matematiikan kurssien takia opin hyvään tapaan etsiä netistä lisätietoa aiheista. Youtubesta löytyy vaikka mitä opetusvideoita (englanniksi) ja olen 99.99% varma, etten olisi mitenkään päässyt läpi matikoistani ilman niitä. Yksi suosittelemani kanava on Mathbff, mutta muistaakseni siellä oli videoita vain yhdestä tai kahdesta aihepiiristä. Videoita löytyy monista muistakin aineista. Business-aineisiin Investopedian nettisivu on superhyvä resurssi.


Useimmat meistä eivät ole neroja ja hyvät arvosanat vaativat kovaa työtä. Itse prioritisoin koulun aina ja jos haluaa menestyä, on niin tehtävä. Opiskelen kokeisiin viikkoja, mutta tämä "pidennetty kidutus" voittaa viimeisen yön stressilukemisen mennen tullen. Vihaan sitä tunnetta kun tuijottaa koepaperia, eikä yksinkertaisesti osaa vastata melkein mihinkään. Itse haluan panostaa kouluun puhtaasti menestymisen takia, mutta myös siksi, että haluan haastaa itseäni. Ja nyt kun pikkuhiljaa alkaa miettiä mahdollisia kouluja tehdä masters-tutkinto, pitää moniin olla suhteellisen hyvä GPA. Kaiken tämän lisäksi opiskelen ahkerasti ihan vain, koska tykkään oppimisesta. En välttämättä jokaisesta kurssistani, mutta oppimisesta yleensä. Kun tämän asenteen saa itselleen päälle, tulee opiskelusta huomattavasti miellyttävämpää.

Onko teillä jotain muita tapoja opiskella tai muuten vinkkejä jakaa? Olisi kiva kuulla muiden tapoja opiskella.

凍死啦!

lauantai 3. helmikuuta 2018

凍死啦! Dong sei la! Eli kuolen kylmyyteen. Macauhun ja lähiseuduille iski talvitaifuuni (= kylmä ilmamassa), jonka seurauksena lämpötilat laskivat jopa 10-15 astetta yhdessä päivässä ja tuuli iskee luihin ja ytimiin. Parhaimmillaan ollaan oltu 6:ssa asteessa ja kun sisällä ei ole lämmitystä, voi kukin varmaan laskea yksi plus yksi ja tajuta, kuinka järkyttävän kylmä on. Onneksi koulussa lämmitys on sen verran OK, että kun pitää takin päällä ja täyttää vesipullon kiehuvalla vedellä (Kiinassa rakastetaan kuumaa vettä ja koulun vesipisteistä saa siiskin myös melkein 100-asteista vettä) ja lämmittelee sillä käsiään, pystyy keskittyä opetukseen. Kotona tarina on hieman eri. Ihmeen pitkään luulin meillä olevan jonkin asteinen keskuslämmitys päällä, kunnes tajusin, ettei todellakaan ole. Nytkin olen viettänyt koko päivän päälläni kolme villapaitaa, sormikkaat, kahdet housut ja kolmet sukat, joista yhdet ovat villaa ja kahdet pörrösukat. Näiden sukkakerrosten takia sisäkenkäni eivät edes mahdu kokonaan jalkaan.

OOTD

Tarkoituksenani ei todellakaan ollut pitää minkäännäköistä blogitaukoa, mutta kaiken harmauden ja kylmyyden keskellä olen ollut yksinkertaisesti todella epämotivoitunut tekemään mitään. Koulu alkaa onneksi joka päivä 10, joten aivan aamun pimeimpiä tunteja en joudu kohdata. Päivät sen sijaan venyvät 17:aan ja 18:20:een. Kurssini tässä jaksossa ovat japani 4, English communications 2, international business, management of service operations, marketing channels and distribution, principles of marketing ja inter-cultural issues in tourism. Ei yhtään tuntia, jossa käsitellään mitään matematiikkaan edes etäisesti liittyvää, kyllä kiitos! Tavoitteenani on saada 3,4 GPA, pitkällä tähtäimellä 3,5, joten otan vastaan avosydämin kaikki kurssit, joista mahdollisuus saada hyviä arvosanoja. Viime kevään business mathematics:n D kummittelee vieläkin keskiarvossani, joka muuten olisi hyvin lähellä unelmaani. Ei sinne nytkään kyllä mahdottoman pitkä matka ole, numerottamat kurssit ovat aina olleet B+:sta ylöspäin.

Onnellisuutta on kun vihdoin 1,5v täällä asumisen jälkeen löysin suht. läheltä kotia kohtuuhintaisen ja hyvälaatuisen japanilaisen take away -sushiravintolan

Meillä on ensi syksynä 6kk työharjoittelu, jonka olen päättänyt suorittaa Suomessa. Etukäteen olin suunnitellut lähteväni vaikka mitä eksottisempiin kohteisiin töihin, mutta pikkuhiljaa alkoi valjeta, että minun pääaineelleni tämän on varsin vaikeaa, ellei mahdotonta. Viime vuonna vain yksi ihminen oli tehnyt harjoittelun Macaun ulkopuolella (luultavasti kotikaupungissaan Kiinassa/Taiwanissa/Hong Kongissa), eikä aiempienkaan vuosien tilastot näytä sen paremmilta. Muista pääaineista sen sijaan voi lähteä helposti vaikka minne. Noh, ei Suomi todellakaan huono valinta ole ja kiva päästä näkemään läheisiä enemmän kuin kerran/kaksi vuodessa. Ja voihan ulkomaille hakeutua töihin valmistumisen jälkeenkin.

Japanilaista kaakaota ja CV:n päivittämistä


16.2. on kiinalaisen uuden vuoden aatto ja juhla näkyykin jo katukuvassa. Macau koristautuu teeman mukaisesti niin jouluna, moon festivalina kuin kiinalaisena uutena vuonnakin. Nyt katujen varsilla on eri horoskooppimerkkien maskotteja ja kauppojen näyteikkunat täynnä iloisia toivotuksia ja koiran kuvia. Koiran vuosi on siis vuorossa seuraavaksi ja sen tulen ottamaan vastaan Shenzhenissä kaverin luona.

Päätin aloittaa aktiivisemman elämän aivan liian pitkän tauon jälkeen ja haastoin itseni treenaamaan kolmesti viikossa, yhden treenin ollessa lenkki tai salikäynti. Noin viiden vuoden lenkittömyyden jälkeen jännitti laittaa lenkkarit jalkaan ja niinpä ajoitin lenkkini keskelle perjantaipäivää niin, että polulla olisi mahdollisimman vähän ihmisiä. Ihme ja kumma, en ollut yhtä rappiokunnossa kuin oletin ja kokonaisuudessa lenkki oli hieman yli 8km. Tietenkään en juossut koko matkaa, mutta itsensä ylittämisen fiilis oli huippu. En ollut tiennyt lähelläni olevasta lenkkipolusta, joka meni rantaa pitkin ja matkan varrella oli kiinalainen "mummokuntoilulaite"-aluekin. Ikävä kyllä sitten tuli kylmäkausi, enkä saanut itseäni lähtemään ulos, vähällä oli koko päiväksi sänkyyn jääminenkin. Kylmyys tosiaan lamauttaa kaiken. Ja kyllä, tiedän, että Suomessa on kylmempi, mutta sentään kylmyyttä pääsee pakoon. Täällä kylmä on 24/7. En saa edes lämmintä suihkua, saati sitten lämmintä huonetta, jossa elää, eikä minulla ole kuin nahkatakki "talvitakiksi". Lämpimiä vaatteita on muutenkin vain sen verran, että vielä yhden kylmän päivän jälkeen alkaa samat asut kiertämään uudestaan. Tähän teemaan päätin opetella jotain kanttoniksi, jottei tämä kidutus olisi aivan turhaa :D Kysyin siis kaverilta jonkun osuvan lausahduksen ja näin opin sanomaan otsikon lauseen dong sei la. Kuulemma sanon sen aina erittäin tunteella hahah.


Lämpimämpiin mietteisiin: olen suunnitellut pääsiäiselle matkaa Malesiaan Langkawin saarelle ja pariksi päiväksi Kuala Lumpuriin. Sattumien sattuma on, että tapasin keskiviikkona kouluni suomalaiset vaihtarit ensimmäistä kertaa ja kuinka ollakaan, he ovat myös menossa Langkawille samaan aikaan! Ei siis tarvitse palvoa aurinkoa yksin :D Jos kellään on vinkkejä kumpaankaan kohteeseen, otan ne mielelläni vastaan :)

Nyt loppui mun henkiset kaamosmasentelut ja aion ottaa itseäni niskasta kiinni kaikissa elämän osa-alueissa, joissa olen laiskotellut viime viikot. Mitä positiivisempi on, sitä positiivisemmalta kaikki vaikuttaa, sen olen huomannut. Tsemppiä kaikille muillekin, jotka tuntevat olonsa vetämättömiksi. Kyllä se aurinko vielä paistaa, jos ei taivaalla niin ainakin mielessä.