Kuala Lumpur - kaupungin valoja, kattoaltaita ja mielenkiintoisia kohtaamisia

Kuala Lumpurin lentokenttä on suuri ja sekava, se tuli huomatuksi jo pelkkää konetta vaihtaessa, mutta varsinkin kun kentältä piti oikeasti päästä uloskin. Lentokenttäjuna kaupunkiin maksoi maltaita (Malesian hintatasossa), joten päätin suosiolla käyttää paikallista Uberia, Grabia. Ainoa ongelma oli se, että olin mokaillut 4g:ni kanssa ja siksi se oli pois käytöstä päivän – tietystikin juuri sen päivän, kun saavuin uuteen kaupunkiin.

Koska lentokentältä ei löydä helposti kuskia eikä kuskattavaa, pitäisi minulla olla nettiyhteys Grab-kuskin kanssa kommunikaatiota varten. Ei siis auttaisi, että tilaisin kyydin lentokentän sisältä ja juoksisin mahdollisimman nopeasti oikean oven luo ennen kuin kuski ehtisi lähteä (mikä olisi mahdotonta pitkän matkan takia). Olisihan tietysti voinut ottaa normaalin taxin, mutta c’mon, se maksaisi pari euroa enemmän XD Säädin siis puolituntia ulko-oven lähellä olevan, erittäin monimutkaisen sisäänkirjautumisprosessin omaavan wifin kanssa. Mutta säästinpähän ne pari euroa.

Hostellini, Sky Society – a luxury hostel with rooftop infinity pool and sky scraper views, maksoi n. 15€ yöltä ja nimensä mukaisesti oli varsinainen paketti. Minä, ja kommenttien perusteella moni muukin, valitsin sen vain kattoaltaan takia ja se ei kyllä jättänyt kylmäksi. Hostelli muutenkin oli todella siisti ja vaikka vähän jännitinkin ensimmäistä kokemustani ”mixed dorm”:ssa, meni kaikki hyvin. Ensimmäisenä yönä huoneessa taisi olla vain tyttöjä. Kattoallas on taloyhtiön kaikkien kolmen rapun käytössä, mutta siellä ei koskaan ollut ihan älytöntä tungosta, vaikka auringonlaskun aikaan moni ilmestyikin paikalle kännyköiden kamerat ojossa.

Kuala Lumpurista minulla ei ollut hienojen ylämaisemien lisäksi hirveästi ennakko-oletuksia. Oikeastaan päätin pysähtyä sinne paluumatkalla vain, jotta saisin taputeltua Malesian pakettiin, eikä sinne tarvitsisi palata uudestaan. Tämä nimittäin hidastaisi uusissa maissa käymistäni. Mutta kuinkas lopulta kävikään, tykästyin Malesiaan suunnattomasti ja aivan varmasti palaan sinne vielä! Erityisen vaikutuksen tekivät mukavat ihmiset, hyvä ruoka ja tietysti lämpö.

Moni on haukkunut Kuala Lumpuria tylsäksi ja sanonut, että siellä on erittäin vaikea mennä jalan paikasta toiseen. Ei se tietystikään mikään Helsinki kävelykatujen puolesta, mutta itse kävelin hieman päälle 3km yhtämittaisesti, enkä kohdannut mitään ongelmia Google Maps apunani. Vähän kyllä pelotti, menenkö vahingossa ei-niin-hyvälle alueelle, mutta näin ei käynyt. Muutenkin, yleisesti KL on todella turvallinen, varsinkin päiväsaikaan.

Heti ensimmäisenä iltanani lähdin lähiostarilla malesialaisessa pikaruokalassa syötyä keskustaan katsomaan kuuluisia kaksoistorneja, Petronas Twin Towerseja. Hostellin työntekijä sanoi, että ne ovat aivan liian kaukana käveltäväksi, joten luonnollisestikin kävelin niille. Tornien edusta oli täynnä fish eye -linssejä kaupustelevia ihmisiä, jotka jaksoivat tarjota tuotteitaan minullekin useasti, vaikka istuin paikallaan ainakin puolituntia. Luulivatko he, että muuttaisin mieleni, jos tarpeeksi monta kertaa kysytään? No en muuttanut. Mukaan ei siis tarttunut klassista turistikuvaa minusta Twin Towersien juurella, mutta ei se mitään. Hienot ne olivat ihan livenäkin.

Entäs sitten ne kohtaamiset? Kuala Lumpurissa tuli juteltua hyvin monen "tuntemattoman" kanssa, mikä oli mukavaa Langkawin parin päivän hiljaiselon jälkeen. Mielestäni tapaamisella ja kohtaamisella on se ero, että kohtaamisesta jää käteen jotain, oli se sitten uusia ajatuksia tai vain hetken pysähtyminen keskustelun aikana. Itselleni jäi erityisesti mieleen kolme tällaista kohtaamista, kaikki itse asiassa viimeiseltä päivältäni. Kohtaamiset olivat ohimeneviä, pieniä hetkiä, mutta jäivät mieleen.

Rick Rotterdamista.

Tein check outin hostellista ja työntekijälle jutellessani ilmoitin olevani menossa syömään lounasta. Aulassa hengaillut, erittäin pitkä, nuori poika kysyi, saako liittyä seuraani. Sanoin, että en aio syödä mitään erikoista, ihan vain lähiostarilla, mutta jos se käy, niin toki voi tulla mukaan. Niinpä lähdimme parkkihallin kautta kohti ostoskeskusta, joka oli ollut myös ensimmäinen etappini Kuala Lumpurissa. Nyt se oli myös viimeinen.

Juttu lähti kulkemaan erittäin luontevasti alusta asti. Rick, jonka nimeä en tiennyt ensimmäiseen 15 minuuttiin, kertoi olleensa Sri Lankassa noin kuukauden, nyt Malesiassa ja jatkaisi sitten Indonesiaan. Hän oli ensimmäistä kertaa Aasiassa, heti soolo-reppureissulla kolmen kuukauden ajan. Erittäin cool. Mutta hänestä minun tarinani oli coolimpi; että muutin heti lukion jälkeen Pekingiin ja nyt opiskelen Macaussa. Selvisi, että hän on minua yksitoista päivää vanhempi. Siis sama syntymävuosi ja kaikki. Rick sanoi, että hänestä tuntuu kuin ei olisi saavuttanut mitään elämällään. Olemme samanikäisiä, mutta minä asun kolmatta vuotta ulkomailla.

Ruokapaikaksi olimme valinneet Subwayn pitkän ja molemminpuolisen "ei ku valitse sä, mulle on oikeesti ihan sama" -väittelyn jälkeen. Söimme noin 1,5h, minkä jälkeen minun piti lähteä lentokentälle. Keskustelun aikana Rick sanoi ääneen sen, mikä on aivan totta. "Tässä me juttelemme vaikka mistä, mutta emme koskaan nää toisiamme uudestaan". Erosimme ostarin ulko-ovilla, emmekä tosiaan tule tapaamaan ikinä uudestaan. Tiedämme vain toistemme etunimet ja asuinkaupungit.

Kamala Grab-kuski.

Noin 5min Rickin lähdön jälkeen (ja uuden lähdön, koska hän ensiksi oli lähtenyt väärään suuntaan) kuljetukseni lentokentälle saapui. Kuski oli vanhempi mies, joka alkoi heti jutustella. "You are traveling very light", hän kommentoi pientä Adidaksen treenilaukkuani, joka oli vierelläni takapenkillä. Matka kentälle kestäisi vähällä liikenteelläkin yli tunnin, joten epäilin hieman, tulisiko juttumme kestämään niin pitkään. Tulihan se.

Kuskini, Kamalan, kertoi omistaneensa ennen farmin maaseudulla. Siellä hän oli kohdannut pariin otteeseen valtavia käärmeitä (siis kuvittele vain Malesian viidakot) ja kertoi minulle, kuinka käärmeet todellisuudessa ovat yhtä peloissaan meistä kuin me niistä. Pitää pysyä aivan paikoillaan jos käärme on pystyssä lähelläsi. En ole varma pystyisinkö itse käyttäytyä normaalisti itseäni pidemmän otuksen vieressä, mutta näin kuulemma.

Pysähdyimme tankkaamaan lisää bensaa huoltoasemalle tunnin ajamisen jälkeen. Kamalan ohjeisti minua pistämään ovet lukkoon sisältä päin, vaikka asema olikin ihan turvallisen oloinen ja siellä oli paljon asiakkaita paikalla. Kamalan palasi takaisin mukanaan singaporelainen limu, 100 plus, jonka hän oli minulle ostanut, vaikka en edes pyytänyt.

Jatkoimme matkaa, joka tuntui aivan älyttömän pitkältä. Onneksi olin varannut niin paljon aikaa. Teiden vieressä oli sinisiä lippuja, joissa vaa'an kuva. Kysyin miksi. Kuulemma ne ovat Malesian hallitsevan puolueen lippuja. Vaalit eivät ole vielä edes olleet, mutta puolue on varma voitostaan. Jos tulkitsin oikein, Kamalan ei ole heidän kannallaan. Myös toinen Grab-kuskini aiemmin on valittanut Malesian korruptiosta.

Saavuimme vihdoin lentokentälle ja Kamalan sanoi, ettei aio veloittaa minulta tietulleista lisähintaa, koska olen opiskelija. N. 1h40min matka maksoi 14€. Annoin hieman ylimääräistä, koska Kamalan ei ollut lainkaan nimensä mukainen, vaan matka oli ollut upea. Hän ei ensiksi halunnut ottaa sitä vastaan, mutta sanoin sen olevan limusta. Sain miehen käyntikortin, hän toimii oppaana/kuskina monissa Malesian kaupungeissa.

Macaussa asuva Brittirouva.

Kuala Lumpurin lentokentällä, Macaun lennon portilla istuin yhteen ainoista vapaista paikoista, joka oli toisen länsimaalaisen vieressä. Syödessäni leipääni, huomasin hänen katsovan minua useasti. Viimein hän kysyi: "are you from Russia?". Aloimme jutella. Hän oli muuttanut nuorena Hong Kongiin tekemään businesta ja nyt on asunut Macaussa lukuisia vuosia. Malesiassa hän oli ollut Penangin kaupungissa, jossa omistaa asunnon.

Olimme optimistisia kun lennon ilmoitettiin olevan puolituntia myöhässä, mutta lopulta jouduimme vaihtaa konetta kaikkien ollessa jo sisällä ja saavuimme Macauhun 3 tuntia myöhässä. Mutta mitään tätä emme vielä tienneet.

Rouva kertoi tehneensä dokumenttielokuvan jostain Macaussa asuneesta merkittävästä britistä ja tiesi kouluni erittäin hyvin. Hän kysyi mielipidettäni rehtorin toiminnasta koulun parantamiseksi ja kertoi, että Macauhun on suunnitteilla rakentaa vielä 40 uutta hotellia. Minne ihmeeseen, pohdimme molemmat. Hän kehui päätöstäni muuttaa Aasiaan ja sanoi, että täällä on maailman tulevaisuus. Juttelimme Macaun menneisyydestä ja tulevaisuudesta ja sitten palasimme takaisin tekemään sitä, mitä olimme tehneet ennen keskusteluamme. Laskimme päämme alas, hän kirjaan ja minä kännykkään.

Malesian matkalta minulle jäi käteen todella paljon ja tuntuu, mitä enemmän matkustan, sitä enemmän myös osaan hakeutua tilanteisiin, jotka oikeasti jäävät mieleen. Yleensä ne eivät ole niitä perus turistinähtävyyksiä, eivätkä niitä juttuja, joita osaa odottaa. Kuala Lumpur myös osoitti minulle, että pärjään miljoonakaupungissakin yksin ja tulin muutenkin varmemmaksi soolomatkailijana. Aivan mahtava matka kokonaisuudessaan ja Malesia tosiaan ylitti odotukseni. Palattava on.