(Harha)luuloja Kiinasta osa 1/2: Kiinassa syödään koiria

Tuli puhetta kiinalaisista stereotypioista, kun olin äidin kanssa kiinalaisessa teehuoneessa syysiltaa piristämässä. Erilaisia uskomuksia Kiinasta on kuultu vuosien varrella monia ja ei ihmekkään; Kiina on aina kietoitunut (vai kiedottu) mystisen usvan taakse. Kyseltiin asiaa muiltakin ja saatiin vielä lisää ideoita ja hetkessä postauksesta tuli niin pitkä, että se oli jaettava kahteen osaan. Tässä se ensimmäinen.

Kiinassa on temppeleitä kaikkialla
En voi sanoa, etteikö temppeleitä olisi, mutta eivät ne tavalliseen katukuvaan kuulu. Temppelit ovat verrattavissa kirkkoihin, niihin mennään rauhoittumaan, palvomaan jumalia, tekemään toiveita, jne. Nuoriso ei käy temppeleissä, ellei heitä pakoiteta tai ole joku erikoispäivä.

Kiinassa ajetaan paljon pyörillä

Välillä näkee vanhempia ihmisiä polkemassa pitkin katuja, mutta se ei ole yleistä. Nykyään ihmisillä on vähintäänkin sähköpyöriä, mopoja, ajolavoja tai muita vastaavia kulkuneuvoja, jos ei autoa. Olen itse pyöräillyt Guilinissa ja se oli erittäin vaikeaa muun liikenteen takia. Mutta nyt ihan uusinta uutta ovat kaupunkipyörät suurkaupungeissa, joilla yritetään vähentää autoilun aiheuttamia saasteita.


Kiinan ilma on erittäin saastunut
Isoissa kaupungeissa ehdottomasti, mutta tiesitkös, että edes Peking ei ole maailman saastunein kaupunki? Itse asiassa se on 2018 listan mukaan vasta maailman 21. saastunein kaupunki. Ei sillä, että haluaisin käydä listan muissa kaupungeissa, sillä pahimpina päivinä ei Pekingissä ulos voinut mennä hetkeksikään ilman maskia saamatta kurkkukipua ja aivan pahimpina päivinä ei nähnyt saastesumun läpi kovin montaa metriä. Saasteiden vähentämisen eteen tehdään paljon, mm. Kiinan eteläpuoliskolla ei lämmitetä taloja ja Pekingissä ainakin auton rekisterikilven viimeisen numeron mukaan ei saa ajaa yhtenä päivänä viikossa.

Kiinalaisia merkkejä on mahdoton oppia länsimaalaisena
Olen kuullut, että pitää osata 2500 merkkiä voidakseen lukea kiinalaista sanomalehteä. Tästä olen hyvin kaukana, enkä edes ole hirveästi panostanut merkkien opetteluun, mutta kyllä niitä merkkejä vain kummasti oppii. En osaa kirjottaa käsin, mutta pystyn lukemaan ja tekstailemaan taitojeni raameissa. Merkit ovat todellakin vaikein asia kiinan oppimisessa, mutta ei mahdoton. Niitä oppii tunnistamaan kuin kuvia.


Jos sanot kiinaksi jotain väärällä sananpainolla, muuttuu sanan merkitys täysin
Tämä on 100% totta, mutta seurauksia usein liioitellaan hieman. Kyllä, jos sanot äidin väärin, sanot häntä hevoseksi tai isää kakaksi ja esimerkkejä on vaikka millä mitalla, mutta kontekstin takia keskustelukumppanisi mitä luultavimmin ymmärtää sinua. Ja luultavastikaan et ole sanonut muitakaan ”toneja” aivan oikein,joten. Tietysti saatat saada pari naurahdusta aikaan, mutta itse en aktiivisesti stressaa sanovani jotain aivan väärää.


On olemassa kieli nimeltä kiina
Itsekin viittasin tässä postauksessa aiemmin kiinan kieleen kuin olisi olemassa yksi kiinan kieli. Yleensä kiinan kieleen viitatessa puhutaan mandariinista, joka on valtion virallinen kieli ja periaatteessa kaikkien kiinalaisten pitäisi sitä osata. Kiinassa on kuitenkin lukuisia muitakin kiiinan kieliä, joista ehkä tunnetuin kanttonin kiina (, jota puhutaan Guangdongin provinssissa, Hong Kongissa ja Macaussa). Kiinassa on wikipedian mukaan 299 elävää kieltä. Eri kiinoja puhuvat eivät ymmärrä toisiaan, vähän kuten englantilainen ei ymmärrä hollantia, vaikka kielet ovatkin sukulaiskieliä. Itse olen huomannut kanttonissa ja mandariinissa olevan yhteyksiä, mutta ei niitä samaksi kieleksi voi laskea.

Kiinassa syödään friteerattuja kana-/possupalloja ja hapanimeläkastiketta
Olen pahoillani sanoessani näin, mutta jos et ole käynyt Kiinassa, et mitä luultavimmin ole syönyt koskaan kiinalaista ruokaa. Mitä tällä tarkoitan, niinkö? Noh, länsimaissa olevissa kiinalaisissa ravintoloissa harvoin on tarjolla aitoa kiinalaista ruokaa. En ole melkein kolmen vuoden aikana koskaan törmännyt Kiinassa friteerattuihin palleroihin tai hapanimeläkastikkeeseen. 

Tämän lisäksi Kiinassa on karkeasti eriteltynä kahdeksan erilaista keittiötä, joten olemassa ei edes ole yhtä ”kiinalaista ruokaa”. Sichuan ja Hunan ovat tunnettuja tulisesta ruoasta, etelä (minun kotini) makeimmista mauista, höyryttämisestä, keitoista ja dim sumista. Pekingissä syödään dumplingseja ja Shanghaissa mereneläviä. Kiinasta löytyy myös muslimiruokaa, Xinjiangin maakunnasta, ja se vasta maukasta onkin! Yhteistä kaikille keittiöille on riisi ja nuudelit. Kiinassa ei siis voi mennä ”kiinalaiseen” ravintolaan, vaan aina mennään tietyn maakunnan ruokaa tarjoilevaan paikkaan. Minun kaveriporukkani rakastaa tulista ruokaa, joten löydämme itsemme usein Sichuanilaisista ravintoloista. Tietystikin ruokatyylit sekoittuvat hieman ja kaikkialla voi tehdä millaista ruokaa haluaa, mutta näin Kiinan keittiöt on jaoteltu.


Kiinassa syödään koiria
UKK number 1. Siis oikeasti. Tiedän hyvin tämän olevan stereotypia, johon kaikki eivät oikeasti usko, mutta jostain syystä meille on koko elämämme iskostettu, että Kiinassa syödään koiria. En ole IKINÄ ollut ravintolassa, jossa olisi tarjolla koiraa. Ja olen käynyt ”parissa” ravintolassa ympäri maata, sen voin sanoa. Tietysti kaikilla stereotypioilla on joku totuuspohja ja niin myös tällä. Koiria on varmasti syöty köyhinä aikoina ja kuulemma on vieläkin joku tietty kaupunki/alue, jossa niitä syödään. Koirien syömistä ei pidetä normaalina, eivätkä kiinalaiset katso lemmikkikoiriaan kuola valuen :D Jos siis suunnittelet matkaa kiinaa, älä turhaan vaivaa aikaasi opettelemaan kuinka sanotaan ”en syö koiraa”. Todennäköisemmin et sitä saisi, vaikka yrittäisit.

Kiinassa syödään outoa ruokaa
Outo on hyvin subjektiivinen sana, mutta olemme varmaan kaikki Suomessa asuvat samalla sivulla siitä, mitä tällä tarkoitetaan. Tähän joudun etelään muuton myötä sanomaan kyllä. Olen lukuisia kertoja istunut pöydässä, jossa on lehmän vatsalaukkua, aivoja, porsaan haudutettua verta, suolia, kanan varpaita, kanan kieliä ja tunnistamattomia asioita. Kaiken lisäksi kaverini eivät tunnu ymmärtävän mikä on länsimaalaiselle outoa ruokaa! Heistä olen nirso ja heittäytymiskyvytön, kun en ole vieläkään maistanut yllämainittuja makuja. He kyllä tietävät mitä ruokia en syö, mutta joskus yrittävät huijata minua ymmärtämättä, että länsimaalaiselle lehmän vatsalaukun syöminen on niin etova ajatus, ettei siihen moni pysty. Yritäpä siinä sitten selittää, että olisit mieluummin vegaani kuin söisit kyseisiä tuotteita. Kavereille kanan varpaat ovat verrattavissa mihin tahansa muuhun lihaan. Loppuun on kyllä mainittava, että outoa ruokaa syödään enimmäkseen etelässä ja Kiinassa on sanonta ”guangdongilaiset syövät kaikkea nelijalkaista paitsi pöytiä”. Etelän touhuja ei siis pidetä aivan normaalina muualla Kiinassakaan. Ja jos ällöttää liikaa, niin muista että meillä ihan koti-Suomessakin on verilettuja ja maksalaatikkoa.


Kiinalaisista ravintoloista saa onnenkeksejä
Palaan länsimaalaisiin kiinalaisiin ravintoloihin sen verran, että onnenkeksit kuuluvat juurikin niihin. Eivät Kiinassa oleviin ravintoloihin lainkaan.

Kiinassa ruokapöydässä röyhtäily ja ryystäminen on hyväksyttyä ja jopa toivottua

Röyhtäily on moukkamaista Kiinassakin, joskin sitä tehdään paljon länsimaita enemmän. Pekingin host-perheeni lapset valittivat koko ajan pöydässä röyhtäilevästä mummostaan ja uskonkin, että tässä on sukupolvien välinen kuilu. Vanhemman väestön käytöstavat ovat hieman vanhanaikaisia.

Mitä ryystämiseen tulee, sitä olen itsekin alkanut tehdä hieman keittojen kanssa. Ensimmäinen syy tähän on se, Kiinassa ruoka on todella kuumaa ja ryystämällä saat viileää ilmaa mukaan kuuman keiton kanssa. Toinen syy on kiinalaisten lusikoiden muoto. Ne ovat syviä, eivätkä mahdu kokonaan suuhun, vaan niistä otetaan lientä suuhun lusikan sivusta. Ryystäminen ei kuitenkaan ole mikään kiitos kokille, kuten olen kuullut joidenkin länsimaissa luulevan. Tai ainakaan en tiedä kenenkään tekevän sitä tietoisesti kiittääkseen ruoasta.

Kiinassa kaikki on feikkiä ja huonolaatuista

On ihmisiä, jotka luulevat Kiinassa Louis Vuittonin kaupastakin ostetun laukun olevan feikki. Ei. Kiinalaiset eivät arvosta feikki-merkkituotteita ja itse asiassa ne ovat laittomia. Kuulemma rajalla voi jäädä kiinni feikkilaukku kädessä, jolloin se tuhotaan. Feikkituotteita tietysti myydään, mutta joko ne ovat aivan selvästi feikkejä tai sitten niitä myydään hämärästi. Itsekin olen käynyt eräässä tällaisessa salaisessa kaupassa (siitä TÄSSÄ postauksessa), jossa tuotteet maksoivat yli 200€, eikä niitä olisi tunnistanut feikiksi millään.

Huono laatu on yleinen uskomus, eikä sitä täysin vääräksi voi sanoa. Sen kyllä voi sanoa, että kiinalainen ei ole huonolaatuista automaattisesti. Halpatuotanto on jo vuosia sitten siirtynyt pois Kiinasta ja Kiinassa on yritetty kovasti karkottaa vieläkin vallitsevaa halpatuotteen leimaa. Kyllä, Kiinassa on paljon krääsäkamaa, mutta jos ostat selfietikun kahdella eurolla, luuletko sen oikesti kestävän? Omistan paljon kiinalaista tavaraa, joka on paljon parempaa kuin länsimaalainen. Lempparini on ehdottomasti matkalaturini, jossa on sisäänrakennetut laturipiuhat kolmelle eri puhelintyypille, joka on kevyt ja jolla voi ladata kännykän 3-4 kertaa. Ja niin, se maksoi max 20€ ja oli tooodella kallis.

Tavaroita suurempi ongelma ovat mielestäni elintarvikkeet ja kosmetiikka. En söisi kiinalaisia kananmunia, mutta toisaalta en kyllä amerikkalaisiakaan. Itse asiassa en edes syö kananmunia ylipäätään, mutta saatte idean. Kiinalaiset ovat muun muassa ostaneet tyhjiksi australialaisten kauppojen äidnmaidonkorvikehyllyt, eivätkä muutenkaan luota kaikkeen kiinalaiseen itsekään. Mutta ei voi mustavalkoisesti sanoa tässäkään, että joka ikinen kiinalainen tuote olisi vaarallinen. Ei ole. Siellä on paljon turvallisia tuotteita tekeviä yrityksiä.

Kiinalaiset vain plagioivat kaiken länsimaista
Ei ja joo. Näin on tehty ja näin tehdään edelleen. Varsin härskisti välillä. Mutta Kiinassa on myös paljon innovaatioita, joista länsimaalaiset yritykset tulevat ottamaan mallia ja esim. Shenzhen on tunnettu ”tulevaisuuden kaupunkina”, jossa on paljon teknologia-alan yrityksiä, jotka ovat aivan eri sfääreissä verrattuna muihin maihin. Kiinan suurkaupungeissa maksetaan kaikki QR-koodeja skannaamalla, appeilla tilataan kaikkea ruokaa (myös jäätelöä) ympäri vuorokauden ja joissain ravintoloissa asiakkaat tekevät tilaukset Ipadeilla.


Kiinalaiset ovat hyviä matematiikassa
Yksi varsin harmiton, mutta yleinen uskomus. Ja minun on sanottava, että se on totta. Ei jokaisen kohdalla, mutta yleisesti sanottuna kiinalaiset ovat matemaattisesti parempia kuin keskivertosuomalainen. Lukiossa sain (lyhyen) matikan kursseista 8 ja 9, Macaussa pääsin kurssin läpi nipin napin. Alkeiskurssillakin oli asioita, joita meillä ei Suomessa edes opeteta, ainakaan painoteta. Kiinalaisissa koulussa kannustetaan ulkoa opetteluun. Matematiikka on loogista ja siinä on selvät oikeat ja väärät vastaukset. Tämä sopii hyvin sellaisellekin, joka ei ehkä osaa soveltaa tietoa tai ilmaista omaa mielipidettään, mutta muistaa kuinka X-tyypin tehtävään löytyy oikea vastaus.


Kaikki kiinalaiset näyttävät samalta
Ensimmäisenä vuotenani eräs amerikkalainen vaihto-oppilas sanoi minulle, ettei tunnista pienryhmäläisiään, koska kaikki luokkalaiseni näyttävät samalta. En tiennyt mitä tuollaiseen ignoranttiin kommenttiin voisi edes sanoa takaisin. Tiedän käsityksen johtuvan siitä, että suurimmalla osalla ihmisistä on mustat hiukset ja mustat silmät, toisin kuin esimerkiksi meillä suomalaisilla. Mutta ei nyt herran jestas kukaan voi hyvällä omatunnolla sanoa, että joku kansakunta olisi niin homogeeninen, ettei heitä tunnistaisi toisistaan. Kaiken lisäksi Kiinassa ei ole vain yhtä tai kahta etnistä ryhmää ja pohjoisessa ja etelässä asuvat ihmiset ovat maantieteellisesti yhtä kaukana toistaan kuin puolalaiset ja nigerialaiset. Ihmisten tunnistaminen vaatii enemmän kuin hiuksiin katsomista, mutta samoin käy joskus länkkärien TV-ohjelmissa (esim. American bachelor) tai leffoissa. Jotkut ihmiset näyttävät samalta keskenään, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki kiinalaiset olisivat identtisiä.

Kaikki kiinalaiset ovat lyhyitä ja laihoja
Keskiarvoja katsottaessa tämä on totta länsimaalaisiin verrattuna. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat lyhyitä ja laihoja. Itse olen 167cm, enkä koe olevani hirveästi pidempi kuin muut tytöt. Olen ehkä pidempää keskiluokkaa, mutta en erityisesti erotu massasta. Tietysti jos olisin kymmenen senttiä pidempi, olisi asia eri. Pojat ovat minua vähemmän pidempiä kuin Suomessa, mutta harva on minua lyhyempi.

Ihmiset ovat laihoja (olen kirjoittanut siitä ja muista kauneusihanteista TÄSSÄ postauksessa), mutta totta kai lihaviakin ihmisiä on, varsinkin koska länsimaalaiset pikaruokaketjut ovat löytäneet tiensä Kiinaankin. Oikeastaan isot kiinalaiset lapset ovat niin isoja, että harvoin sellaisia näkee Suomessa. Toisaalta taas luokkani keskikoko tytöillä on niin pieni, ettei Suomessa samanlaista porukkaa löytäisi kuin ehkä mallikoulusta. Kiinalaiset ovat luonnostaan pienirakenteisia ja kaverini pysyvät hoikkina, vaikka syövät paljon, eivätkä urheile paljoakaan.


Kiinalaisilla on pienet jalat, joten länsimaalainen ei voi ostaa Kiinasta kenkiä
En ole tarkemmin tutkinut kenkähyllyjä kaupassa, mutta kaverillani (tytöllä) on jalan koko 39 ja hän ostaa kenkänsä ihan normaalisti. Oma jalankokoni on 37, joten minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia.  Miesten jalkojen koista en osaa sanoa tarkemmin.

Kiinassa on hirveästi ihmisiä
Kyllä! Ja siellä asuessa suhteellisuus katoaa ja alkaa pitää parin miljoonan ihmisen kaupunkeja pieninä kaupunkeina. Kiinassa siis tosiaan on lukuisia yli miljoonan ihmisen kaupunkeja, joista tuskin olet koskaan kuullutkaan. Googlasin nopeasti ja ilmeisesti Kiinassa on tänä vuonna 65 yli miljoonan ihmisen kaupunkia. 

Arjessa suuri ihmismäärä näkyy tietysti katukuvassa ja esimerkiksi julkiset liikennevälineet ovat usein hyvin täynnä, joskus ihmiset ovat jopa painautuneet vasten metron ikkunoita. Varsinkin Pekingissä oli aina hirveät ruuhkat ja oli normaalia, että paikasta A paikkaan B liikkumiseen meni 2 tuntia. Onneksi Macaussa ei ole samanlaista, vaikka sielläkin on kyllä omat ruuhkansa.


Kiinalaiset tunkeilevat, eivät osaa jonottaa ja ovat muutenkin töykeitä
Kiinassa pitää olla tietyllä tavalla röyhkeä, jotta pärjää. Sen sanottuani ilmoitan, että mulla on mennyt ohitteluun hermot ainakin kaksi vuotta sitten. Macaussa ei onneksi toimita samoin ja sikäläisetkään eivät itseasiassa yhtään kestä moista käytöstä. Pekingissä piti aina mennä bussiin ja metroon kyynärpäätaktiikalla ja jos ulos tai sisään ei tunkenut kunnolla, saattoi jäädä ovien väärälle puolelle. Shanghain Disneylandissa ohiteltiin jonoissa todella röyhkeästi ja eniten minua järkyttivät aikuisten miesten porukat, jotka tunkivat ahtaistakin kohdista ohi aivan kuin muut vapaaehtoisesti seisoisivat paikoillaan.

Kakkososa siis tulossa, joten jos lukijoilla on lisää stereotypioita mielessä, niin antaa tulla!

Tuliko tässä postauksessa jo kumottua tai vahvistettua jotain yllättäviä stereotypioita?