Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana

Wuhanin kaupungista alkanut koronavirus on noussut otsikoihin ympäri maailmaa, erityisesti tänä viikonloppuna. Eksponentiaalisesti leviävä mysteeritauti on ollut tiedossa jo yli kuukauden, mutta sen vakavuus on vasta nyt aiheuttanut pienen hysteerian. Kuolonuhreja on virallisten lähteiden mukaan 106 ja varmistettuja sairastapauksia 4600+. Macaussa asuvana olen (turhan) lähellä tapahtumia ja minulta on kysytty paljon, millaista elämä Kiinassa tällä hetkellä on. Tässä postauksessa kerron juurikin sen. Ja varoitus, tekstiä on aika paljon.

Heti joululomalta palattuani aloin kysellä paikallisilta kavereilta, kannattaako tilanteesta olla huolissaan. "It's okay la" oli vastaus kerta toisensa jälkeen ja kysymyksilleni hyvien, N95-maskien, ostamisesta jopa tirskahdeltiin. Koulu ei tiedottanut asiasta mitään, kunnes eräänä päivänä asuntolan hissiin ilmestyi alla oleva lappu, jossa Macaun hätätila julistettiin "severe":ksi ja käsidesejä ilmesteyi sisäänkäynneille. Kaverit eivät kuitenkaan vieläkään kokeneet viruksen olevan vakava asia.

Sitten Macaussa todettiin ensimmäinen sairastapaus wuhanilaisella turistilla. Hetkessä kaikki maskit oli myyty loppuun, kuten myös käsidesi. Seuraavana päivänä tuli heti seuraava tapaus, tälläkin kertaa wuhanilaisella turistilla. Hallitus julkisti tilanneensa Macauhun lisää maskeja ja että niitä pystyisi ostaa Macaun ID:llä tai blue cardilla (="työlupa") apteekeista. Jaahas, entäs me loput ulkkikset sitten? Onneksi asuntolalta sai yhden maskin päivässä opiskelijakorttia näyttämällä. Aiemmin olin onnistunut hamstraamaan itselleni kolme maskia, joten en ollut ihan hädässä. Maskit ovat siis periaatteessa kertakäyttöisiä, joten niitä tarvitsee koko ajan lisää. Maskia olen käyttänyt aina ulos mennessä keskiviikosta asti ja pesen käsiä mahdollisimman paljon.

Tämä tautiaalto sattui kirjaimellisesti huonoimpaan aikaan vuodesta: kiinalaiseen uuteen vuoteen. Aivan käsittömän suuret ihmisjoukot liikkuvat ympäri maata ja näin tartuntojen tiedettiin leviävän hetkessä. Itsekin olin suunnitellut perinteisesti meneväni kaverin perheen luo Shenzheniin. Lähtö oli torstaina, eikä tilanne vielä vaikuttanut tarpeeksi hälyttävältä matkan perumiseksi. Päätimme kuitenkin ajaa n. 3 tunnin matkan omalla autolla tunnin lauttamatkan sijasta. Ikkunasta näkyi hirveän pitkät jonot apteekkien edessä ihmisten odottaessa maskien myynnin alkamista.

Näky kaduilla niin Macaussa kuin Shenzhenissäkin on aavemainen, jopa dystopinen. 95% ihmisistä käyttää maskeja ja Macaussa turistimäärät laskivat jopa 70%:lla ja yleensä aivan täynnä olevat nähtävyydet huusivat tyhjyydellään. Shenzhenissä on normaalistikin uuden vuoden aikaan hiljaista kaikkien lähtiessä kotikaupunkeihinsa perheen luokse, mutta nyt oli tavallistakin tyhjempää. Monissa kaupungeissa leffateatterit on suljettu, eikä busseja kulje.

Uuden vuoden juhlan yllä leijui selvästi synkkä pilvi. Kehotukset olla tapaamatta ihmisiä ja jakamatta ruokaa sotivat kiinalaisten perinteitä vastaan niin vahvasti, että ne menivät monella kuuroille korville. Kaverini oli tiukasti käskenyt perhettään kieltää vieraat, mutta äiti ja mummo vain sanoivat, ettei uuden vuoden kutsua voi perua. Sehän olisi todella epäkohteliasta.

Heti ensimmäisenä päivänä meille tuli vieraita Hubeista. Hubeista, eli Wuhanin maakunnasta. Kiva pikku ylläri. Miehet eivät ilmeisesti (toisaalta, mitäs minä muka tiedän?) kuitenkaan olleet tulleet sieltä suoraan ja saattavat jopa asua muualla. Heidän läsnäololleen naureskeltiin peittämällä naamaa hihalla, mutta varmaan kaikkien mielessä oli oikea pelko.

Vieraita kävi kuin kävikin selvästi aiempia vuosia vähemmän ja pyhät olivat muutenkin todella tylsät. Emme kirjaimellisesti lähteneet ulos kolmeen päivään. Sinällään todella kurjaa, koska on rotan vuosi, eli minun vuoteni, minkä lisäksi tämä saattaa olla viimeinen uusi vuosi, jonka vietän tämän perheen kanssa. Mutta minkäs teet? Mieluummin sisällä kuin sairaalassa. Ja sentään tilanne ei ole yhtä synkkä kuin Wuhanissa ja parissa muussa Hubein kaupungissa, jossa kokonaisia kaupunkeja on karanteenissa. Vanha au pair -tuttuni asuu Wuhanissa, mutta oli juuri ennen karanteenia ehtinyt lomille Eurooppaan. Takaisin hän ei kyllä sitten pääsekään. Karanteeni voi jatkua kuukausia. 

Vaikka karanteenit onkin asetettu enemmistön hyödyn nimissä, on kaupungeissa jumissa hirveästi terveitä ihmisiä, jotka altistuvat nyt virukselle. Netissä leviää videoita, joissa ihmiset huutavat kannustuksen sanoja ikkunoista. Wuhaniin on rakennettu alle viikossa kaksi sairaalaa, jotka hoitavat vain koronavirus-potilaita. Netissä on myös videoita, joissa wuhanilaiset anelevat kansainvälistä apua, sillä he pelkäävät, että jos joku Kiinan "tärkeämmistä" kaupungeista joutuu tartunta-aallon alle, lähtevät kaikki resurssit Wuhanista. On myös väitteitä, että Wuhanissa tartunnan saaneiden määrä olisi yli kymmenkertainen virallisiin lukuihin verrattuna.

Kouluta tuli sähköpostiviesti viikonlopun aikana, jossa sanottiin, että koulun alkua on myöhäistetty viidellä päivällä - toistaiseksi. Alotuspäivä saattaa venyä vieläkin pidemmäksi, mikäli tilanne jatkuu samanlaisena. Macaussa on nyt 7 tapausta, kaikki wuhanilaisilla. Varatoimenpiteenä Macauhun ei enää saa tulla hubeilaisia ilman lääkärintodistusta, jossa taataan terveys. Hong Kongiin ei ilmeisesti pääse Hubeissa 14 päivän aikan käyneet ollenkaan. Macaussa parhaillaan olevia hubeilaisia etsitään ja kun heitä "jää kiinni" esim hotelleissa tai kasinoilla, lähetetään heidät tutkimusten kautta rajalle ja "sinne mistä ovat tulleetkin". Moni maa, kuten Malesia ja Filippiinit, ovat lopettaneet viisumien myöntämisen hubeilaisille kokonaan ja Kiina itse on perunut kaikki pakettimatkat.

Sunnuntaina Macaulta tuli kutsu kaikille Manner-Kiinassa lomaa viettäville palata kotiin ASAP. Itselläni oli maanantaina lähtö Kambodzaan, jossa ei vielä ollut yhtään sairastapausta, joten en kokenut tarpeelliseksi palata Macauhun. Viesti sai kuitenkin miettimään, oliko Macau aikeissa sulkea rajansa - entä Hong Kong? Lentoni lähtisi sieltä, joten jos Shenzhen-HK raja suljettaisiin, olisin pahassa pulassa. Aloin miettimään viimeisen yön viettämistä hotellissa Hong Kongissa, mutta kaverin perhe otti yhteyttä kontakteihinsa rajalla ja kuulemma kaikki oli normaalia. Päätin siis jäädä vielä viimeiseksi yöksi kaverille ja lähteä aamulla hyvissä ajoin.

Tarkoituksenani oli ostaa lippu lentokenttäbussiin rajalta, mutta vahingossa ostinkin lipun 20€:lla lentokenttäautoon. Noh, ainakaan en joutuisi ensin jonottaa ihmispaljoudessa rajatarkistuksiin ja sitten istua bussissa, vaan ylittäisin rajan ja pääsisin lentokentälle vain kuuden muun seurassa. Ja autolla rajan ylitys on huomattavasti mukavampaa kuin jalan ja bussilla.

Ensin meidän matkustajien kuumeen tarkasti autoyrityksen työntekijä ja sitten vielä kahdesti tulliviranomaiset. Rajalla yleensäkin mitataan kuume (jotta raskaana olevat kiinalaiset eivät voi mennä salaa Hong Kongiin ja synnyttää siellä -> saada lapselle HK kansalaisuus ja näin myös avata vanhemmille helpommat ovet alueelle), mutta vain kerran. Lisäksi jouduimme täyttämään yllä näkyvät terveysselvityslaput.

Hong Kongin lentokentällä ei yllätykseni ollut erityisiä varatoimia. Ulko-ovilla oli kyllä piste, jossa piti näyttää varauksensa (ilman ei pääsisi sisään?), mutta muuten kaikki oli normaalia. Tai noh, kaikilla oli maskit naamalla, mutta muuten. Enpä ole koskaan ennen nähnyt yhtä monen länkkärin käyttävän maskia. Tärkeää on käyttää oikeanlaista maskia, sillä muuten ei taudilta suojaannu. "Surgical mask" ja N95 ovat ilmeisesti ainoat suojaavat maskit.

En ole pelännyt tartuntaa hirveästi, mutta lentokentällä ja -koneessa kyllä pidin tarkasti huolen siitä, että maski oli aina kunnolla paikoillaan ja pesin ja desinfioin käsiä useasti. Käsitykseni mukaan tähän mennessä kaikki sairastuneet ovat olleet Wuhanissa henkilökohtaisesti tai ovat potilaita hoitavaa henkilökuntaa. Ei ole vielä aivan varmaa, kuinka tauti tarttuu, mutta ilmeisesti ihmisten välityksellä. Hyvä uutinen on se, että viruksesta on myös parannuttu.

Saavuin Kambodzaan eilen levollisena siitä, että olen vihdoin poissa vaara-alueelta. Noh, kuinkas kävikään? Juuri samana päivänä Kambodzassa todettiin ensimmäinen tartuntatapaus ja vieläpä juuri siinä kaupungissa, jossa minä olin. Kaduilla melkein kaikilla on maskit. Ei, ei, ei. Tartunnan saanut on jälleen kerran wuhanilainen turisti.

Tilanteen muutos kuudessa päivässä. QR-koodin skannaamalla 

Wechatissa voit seurata tilannetta itsekin

Vaikka koronavirus ei olekaan mikään naurun asia ja sen suorana tai epäsuorana uhrina on kymmenittäin miljoonittain ihmisiä, ovat kiinalaiset osanneet myös vitsailla tilanteesta. Alla on parhaita näkemiäni memejä netin uumenista.

Viimeisessä kuvassa: "tule ulos leikkimään"

Tilanne elää vielä paljon, eikä kellään ole vastauksia moniin kysymyksiin. Hätätila voi jatkua kuukausia, mutta mihinkään maailmanloppuun ei tarvitse valmistua (vaikka viime aikoina onkin ollut ihan hirveästi luonnonkatastrofeja yms). Macaussa kaupoista on loppunut liha ja riisi kun ihmiset ovat alkaneet hamstraamaan ruokaa. Hallitus kuitenkin antoi virallisen lausunnon siitä, ettei tämä ole tarpeellista, sillä kaupat ja ruokakuljetukset toimivat kuten aina ennenkin. Itse olen täällä Etelä-Kambodzassa vielä kaksi viikkoa. Toivottavasti Macau ei sillä aikaa sulje rajojaan.

Update 28.1: Kiina ei enää anna kansalaisilleen matkustuslupia Macauhun ja Hong Kongiin
Update 29.1: Kuolonuhrien määrä nousi yhdessä yössä 50:llä (virallisten tietojen mukaan, oikeat luvut voivat olla suurempia)
Update 30.1: Kouluni ilmoitti juuri olevansa kiinni "toistaiseksi"


Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä

Lomalta lomalle

Saavuin Macauhun yhden elämäni surkeimmista lentojen jälkeen. Kun tajusin istuvani nuoren lapsen vieressä, aloin jo valmistautua unettomaan yöhön. Kuka olisikaan arvannut, että koko yön meitä pitikin hereillä noin kymmenen itäeurooppalaisen miehen porukka. Miehet olivat humalassa jo boardingin aikana, eivätkä hidastaneet tahtiaan koneessakaan. Tämän lisäksi he huusivat liioittelematta koko 10 tunnin lennon ajan lentoemäntien jatkuvista huomautuksista ja seuraamuksilla varoitteluista huolimatta. Miehet jopa laitettiin alkoholikieltoon, mutta heillä oli mukana omiakin pulloja. Ryypiskely jatkui aamupalallakin. Huomasin ainakin yhden miehen saavan sakon lennon loppupuolella, mutta omasta, ja varmaan kaikkien muidenkin lennolla olleiden, mielestä tuollaisesta käytöksestä ansaitsisi lentokiellon. Long story short, saavuin Hong Kongiin erittäin väsyneenä unettoman yön jälkeen, mutta näinpähän auringonnousun ilmasta käsin.

Hong Kongin lentokentällä tunnen aina palanneeni kotiin. Kanttonin kielellä tehdyt kuulutukset kuulostavat levollisilta, vaikken niitä ymmärräkkään ja tuntuu normaalilta olla taas aasialaisten ihmisten keskellä. Turistejen hämmästellessä minne mennä, minä kiidän kiiltävillä lattioilla itsevarmasti. Kiinalainen uusi vuosi näkyy katukuvassa melkein kaikkialla ja rakastan kaikkia siihen liittyviä söpöjä koristeita - erityisesti tänä vuonna, sillä olen horoskoopiltani rotta.

Sää Macaussa on kolmen Suomessa vietetyn viikon jälkeen aivan täydellinen. Aurinko paistaa melkein joka päivä ja asteet pyörivät 20 molemmilla puolilla. Kotona on vieläkin vähän turhan viileä, mutta ihan siedettävää. Tosin, en kadehdi suomalaista vaihtaria, joka sanoi, ettei ollut tuonut mukanaan täkkiä peittoon.

Koska on koko tutkintoni viimeinen semester (!!!!!!!), meidän lukujärjestys on todella helppo; koulua on vain maanantaista keskiviikkon ja niinäkin päivinä enimmillään kolme oppituntia. Kaverin luokalla heillä on koulua ma, ke, pe, mikä on hyvin epäonnista :D Itse yritän ottaa kaiken mahdollisen hyödyn irti aikataulustani ja matkustaa niin paljon kuin pystyn. Suunnitelmissa olisi ainakin käydä Kiinan puolella pari kertaa, Hong Kongissa ja toivottavasti pääsisin pääsiäisenä kämppikseni kanssa Koreaan, jossa hän on asunut.

Kiinalaisen uuden vuoden suunnitelmat jätin perinteisesti viime tippaan. Yleensä olen aina mennyt Shenzheniin kaverini Kinin perheen luo, mutta tänä vuonna he matkustavat Japaniin. Minun piti siis keksiä plan b. Lomakautena lennot luonnollisesti ovat jopa kolminkertaiset normaaleihin hintoihin, eikä hirveästi huvita maksaa 250€ parin tunnin matkasta. Viivyttelin siis hieman lisää - onneksi niin. Kini ilmoittikin perheen lähtevän Japaniin vasta loman loppupuolella ja viettävän pääjuhlapäivät kotona. Tämä oli minulle hyvä uutinen, sillä tykkään juhlia heidän kanssaan ja kiva päästä viettämään oman vuoteni uutta vuotta paikallisesti. Summa summaarum, olen nyt onnellinen Kambodzan lentojen omistaja :D Vietän pitkän viikonlopun Shenzhenissä ja lennän sitten kahdeksi viikoksi Etelä-Kambodzaan todellisille paratiisisaarille. Lennot eivät olleet halvat, mutta onhan pitkä loma pakko käyttää hyödyksi. Toinen vaihtoehtoni olisi ollut Filippiinit, mutta tulivuoren käytös hieman arvelutti.

Päivät ovat kuluneet koulussa (heti ensimmäisenä päivänä lintu kakkasi kengälleni 2min koulumatkan aikana), thesiksen parissa (meillä oli jo toinen välietappi ja loppu alkaa jo häämöttää..!) ja kavereiden kanssa. Ehdin tässä välissä myös ottaa IELTS-kokeenkin maisterin tutkintoihin hakemista varten. Vaikea kuvitella, että tämä eläntyylini ja -vaihe on tulossa loppuun. Macau tuntuu niin syvästi kodiltani, etten edes osaa ajatella asuvani muualla. Ja tosiaan, en vieläkään ole ihan varma ensi vuoden suunnitelmista. Elelen mielelläni vielä mahdollisimman pitkään todellisuuden kiistäen ja pidän sormet ristissä rikkaan macaulaisen poikaystävän löytymisen puolesta. No, vitsi vitsinä, mutta asuisin täällä mielelläni vielä toistaiseksi. Omalta alaltani on vaikea saada töitä Macausta ja "huonoissa töissä" tehdään älyttömän pitkää päivää aika alhaisella palkalla.

Viime syksynä en ollut aktiivinen blogin puolella, mutta rakkaus kirjoittamista ja varsinkaan matkustelua ja ulkomailla asumista kohtaan ei ole kadonnut yhtään minnekään. Haluaisinkin tänä keväänä saada blogiin rustaaminen taas osaksi rutiinia, varsinkin kun koulussa ei mene hirveästi aikaa. Balin ja Taiwanin matkoilta on vielä materiaalia pääkoppani arkistoissa ja haluaisin kirjoittaa enemmän soolomatkailusta yms yleisistä aiheista myös. Kambodzan paratiisisaarista tulee myös aivan varmasti päivitystä. Jos elämääni haluaa seurata reaaliaikaisemmin, kannattaa tsekata instagramini nimimerkillä verawinter :)

Nyt alan pikkuhiljaa valmistautumaan nukkumista ja huomista, viimeistä koulupäivää 2,5 viikkoon, varten. Eihän tässä ollakaan koulussa oltu kuin 1,5 viikkoa. Torstaina käyn hakemassa viisumini Kiinan lähetystöstä ja lähdemme siitä suoraan kohti Shenzheniä autolla. Can't wait!