Image Slider

* 2017 *

sunnuntai 31. joulukuuta 2017
Clisheisesti jälleen kerran kauhistelen sitä, kuinka nopeasti aika on kulunut. Tämä on jo kolmas vuosi pähkinänkuoressa -postaukseni ja kun aloin katsoa kuvia kännykän rullasta, tuntui kuin viime kerrasta olisi vain pari kuukautta. Toisaalta kuva-arkistoa läpi käydessä tajuaa myös, kuinka paljon vuodessa ehtiikään tapahtua.

Vuoden 2016 kertaus löytyy TÄSTÄ ja 2015:n TÄSTÄ.


Tammikuu
Vuosi alkoi Suomesta, josta matkasin Pekingiin ja Gubeishui-kylään minilomalle. En ollut käynyt Pekingissä sitten Kiinan kiertomatkan edellisessä huhtikuussa ja se tuntui oudolla tavalla todella tuntemattomalta, mutta kuitenkin tutulta. Vähemmän sellaiselta paikalta, jossa näkisin itseni asumassa pidemmän päälle. Ehkä Macaun ja Hong Kongin takia Peking vaikuttaa niin vanhanaikaiselta ja ei-niin-viihtyisältä asuinpaikalta länsimaalaiselle. En kuitenkaan todellakaan ole alkanut vihata Pekingiä, vain tajunnut, etten halua siellä loppuelämääni viettää.

Helmikuu
Palasin Pekingiin kiinalaisen uudenvuoden viettoon vain pari viikkoa edellisen käynnin jälkeen. Se oli ensimmäinen kertani viettämässä kyseistä juhlapyhää ja mahtava kokemus. Loppulomasta ajoimme pikajunalla Shanghaihin kolmeksi tai neljäksi yöksi, pääaktiviteettina Disneyland.

Maaliskuu
Alkuvuoden pitkien lomien jälkeen koulua oli yhtäjatkoisesti melkein kaksi ja puoli kuukautta - ja sen huomasi. Kaiken lisäksi tässä jaksossa minulla oli accountingia ja matikkaa, joista kumpikaan ei kuulu bravuureihini.

Kuun lopussa alkoi kesäharjoittelupaikkojen jahtaaminen. Ensimmäinen haastatteluni oli DFS-nimiseen luxus duty free -kauppaan, jonne en loppujen lopuksi saanut paikkaa. Syytä en koskaan saanut kuulla, mutta se, etten osannut suurimman asiakaskunnan (manner-kiinalaiset) kieltä, oli varmasti hyvin suuri osasyy.

Huhtikuu
Pääsiäislomalla lähdin ensimmäiselle soolo-matkalleni, Pattayaan. Se oli täydellinen irroitus koulustressistä ja osoitus itselleni, että pystyn seuran puutteessa lähteä ulkomaille yksinkin. Vaikka en tehnytkään mitään Thaimaassa, sain ladattua akkuja ja tosissaan rohkeuden yksinmatkustamiseen.


Toukokuu
Yliopiston ensimmäinen vuosi suoritettu. Tämä kevät-lukukausi oli huomattavasti syksyä rankempi haastavampien kurssien takia, joten en malttanut odottaa kesälomaa. Koulustressin lisäksi sain jännittää uuden harjoittelupaikan saamista, mutta onneksi se vihdoin löytyi noin viikkoa kesälomaa ("lomaa") ennen portugalilaisen naisen muotiyrityksestä.

Kesäkuu
Melkein koko kesäkuu meni töitä tehdessä, tarkemmin sanottuna skannatessa. Palkattomat, 9:30-19:00 -pituiset työpäivät ja kahdet kuusipäiväiset työviikot eivät olleet hirveän motivoivia, varsinkin kun yritys ei tuntemattomana auttaisi hirveästi CV:ssä (verrattuna siihen, että yksi kaveri oli esim. Louis Vuittonilla). Kaikesta kuitenkin selvitään ja ainakin pomoni oli todella mukava.

Heinäkuu
Kesälomani alkoi vihdoin ja lähdin viettämään sitä Suomeen. Lentomatka ei mennyt ihan suunnitelman mukaan, joten Helsinki-Vantaalle laskeutuminen tuntui sitäkin paremmalta. Noin viikon Suomessa olon jälkeen lähdettiin perheen kanssa matkalle Kreikkaan, Ateenaan ja saaristoon. Oli kivaa pitkästä aikaa käydä uudessa maassa ja varsinkin sellaisessa, jonne on pitkään halunnut matkustaa.

Elokuu
Elokuussa oli edessä paluu Macauhun, mutta sitä ennen käytiin siskoni kanssa Riikassa viikonloppumatkalla. Juuri päivää ennen lentoani takaisin Macauhun, iski sinne voimakas taifuuni, jonka takia koko kaupunki oli aivan sekaisin. Onneksi kaikki tuttunu selvisivät ilman vahinkoja ja vaikka itsekin jouduinkin olla ilman juoksevaa vettä ja nesteyttää itseäni virvoitusjuomilla vesipullojen ollessa loppuunmyytyjä kaikkialla, olisivat asiat voineet olla paljon huonomminkin.


Syyskuu
Kuuden viikon kesäloman jälkeen koulu alkoi taas. Niin hullulta kuin se saattaakin kuulostaa, tykkään koulusta paljon ja vaikka jouduinkin stressata halustani nostaa GPA:ta, nautin olostani. Ja kun Macau oli jo tuttu ja kaveriporukka löytynyt, pystyi keskittyä enemmän kouluhommiin ja normaaliin arkeen.

Lokakuu
Hankin vihdoin itselleni multiple entry -viisumin Kiinaan ja näin pääsin ensimmäistä kertaa käymään Shenzhenissä, josta hyvä ystäväni on alunperin kotoisin. Oli mahtavaa, että sain yöpyä paikallisen perheen luona ja vaikka siellä olikin kotona vain isosisko ja pikkuveli, näki eteläkiinalaista arkea.

Kuun lopussa tehtiin kaveriporukan kanssa toinen vuotuinen Halloween-retki Hong Kongiin, josta jatkettiin Shenzheniin jälleen kerran.

Marraskuu
Joululomalle mietin kaikkia mahdollisia matkatyyppejä, -seuraa ja -kohteita. Kaikkea Balin joogaretriiteistä Laosin ryhmäkiertomatkaan, Taiwanin kiertelyyn ja Okinawaan, mutta lopulta päädyin soolomatkaan Hoi Aniin, Vietnamiin. Siellä vietän kymmenen yötä ja tällä kertaa aion oikeasti tehdä muutakin kuin maata altaalla. Sormet ristiin silti, ettei joka päivä sada! Säätiedotukset eivät näytä hirveän lupaavilta, mutta ainakin lämpöä pitäisi olla 24+.

Joulukuu
Kolmas jakso yliopistoa pulkassa, uskomatonta. Tänä jouluna en lähtenyt Suomeen, vaan perheeni tuli luokseni Macauhun. Päivät on kulutettu käymällä nähtävyyksissä ja nauttimalla ajasta yhdessä. Tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan perhettä ja läheisiä muutenkin. Parhautta on istua iltaa rakkaiden ihmisten kanssa puhuen kaikesta maan ja taivaan välillä ja nauraessa niin, että poskiin sattuu. Näitä hetkiä on toivottavasti luvassa vielä enemmän ensi vuonna!

Viime UV kotibileissä Suomessa

Tämä vuosi tuntuu kuluneen hetkessä. Muistan kuinka kesäkuussa havahduin siihen, että ollaan jo puolessa välissä. On kiva pysähtyä näin vuoden lopuksi muistelemaan niitä kaikkia hyviä hetkiä, jotka muuten saattaisivat unohtua.

Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden tein uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle. Niitä oli neljä: aloita joku harrastus, saa koulun ulkopuolisia ystäviä, matkustele enemmän ja opettele kanttonia. Kävin koulun kautta tanssitunnilla kahdesti (neljästä yksi oli peruttu ja yhdelle en päässyt seuraavan päivän kokeen takia) ja kahden Macaussa työskentelevän filippiiniläistytön kanssa kävin syksyllä brunssilla ja toisen heistä kanssa vaihdan aina välillä kuulumisia. Thaimaan ja tulevan Vietnamin matkan lisäksi olen käynyt Kiinassa viitisen kertaa syksyn aikana ja kanttonille olen avannut korvat ja yrittänyt sitä käyttää aina mahdollisuuksien mukaan. Mitään lupausta en toteuttanut 100%:sti (paitsi ehkä matkustelua), mutta vähän on parempi kuin ei mitään, eikös? :D Ensi vuonna voin yrittää parantaa tuloksia entisestään.

Kiitos 2017, 2018 bring it on!

Hyvää uutta vuotta kaikille!!!

Joulupäivä Hong Kongin Disneylandissa

tiistai 26. joulukuuta 2017

Tätä joulua en todellakaan viettänyt perinteisesti. Jouluaattona menimme Hong Kongiin ja Macauhun käymään tulleen perheeni kanssa Big Buddhalle (siitä postausta myöhemmin) ja joulupäivän vietimme siskoni kanssa Disneylandissa. Ei ehkä paras aktiviteetti vuorokautta aiemmin yhdeksän tuntia lentokoneessa viettäneelle, mutta kukapa jättäisi välistä mahdollisuuden päästä sisäinen lapsensa valloilleen?


Hotelliltamme Disneyyn mentiin kahdella metrolinjalla sekä spesiaalilla Mikki Hiiri -ikkunoin ja käsikahvoin varustellulla yhden pysäkin disney-linjalla. Tähtäsimme olla paikalla heti puiston avauduttua, vaikka Shanghain Disney-kokemuksen takia tiesinkin, että päivä tulisi olemaan hyvin voimiakuluttava. Siis kuinka huvipuistopäivän jälkeen on väsyneempi kuin täyden treenipäivän?

Pelkäsimme lomapäivän takia Disneylandin olevan tupaten täynnä, mutta onneksemme näin ei ollut. Tietysti jonot olivat silti sen pituisia, ettei moisia Suomessa usein näe. Jonotimme yleensä laitteisiin n. 45min, mikä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin parin tunnin jonotus! Tällä kertaa ohittelua ei myöskään ollut havaittavissa.


Hong Kongin Disneyland on maailman Disneylandeista pienin ja eron Shanghaihin huomasi hetkessä. Siellä ei yhdessä päivässä ehtinyt nähdä kaikkea (myös koska jonottamiseen meni aina 2-3h..), mutta Hong Kongiin päivä riitti loistavasti. Laitteita oli aika vähän, mutta Disneylandiin ei pitäisikään mennä pelkästään niiden takia; siellä voi elää uudelleen lapsuusmuistojaan, katsoa esityksiä ja nauttia iloisesta tunnelmasta. Ja meille nykyajan some-kulttuuriin orjille ei montaa kuvauksellisempaa paikkaa löydy, se on varmaa. Ainut asia, joka Disneylandissa on aivan kamalaa, on ruoka. Molemmissa käymissäni puistoissa se on ollut kallista ja täysin liukuhihnakamaa, eikä laatua tai makua ole todellakaan mietitty.


Auringon laskettua värikkäät valot syttyivät palamaan ja puistosta tuli todella kaunis. Suurin osa laitteista lopetti toimintansa jo kahdeksalta, vaikka loppuilotukset alkaisivat vasta yhdeksältä. Me ja hyvin moni muu istuimme linnan edessä odottamassa tunnin saadaksemme hyvät paikat ja sanoaksemme ei Disneyn yritykselle patistaa ihmiset ostamaan ruokaa muun tekemisen puutteessa (en kyllä tiedä oliko tuo se oikea syy tahalliselle tunnin toimeettomuudelle, mutta näin salaliittoteorioilla väritetyt aivoni päättelivät :DD) Siinä maassa istuessa kiitti Hong Kongin säätä parikin kertaa. Kun voi joulukuun lopussa istua kiveyksellä tuntematta kylmää, on asiat aika hyvin. Ja  olivathan ne ilotulitukset odotuksen arvoiset. Shanghaissa en niitä kumpanakaan iltana jaksanut jäädä katsomaan (koko päivän seisominen on oikeasti rankkaa!) ja vieläkin vähän harmittaa.


Viimeisten rakettien sammuttua teimme MTR-asemalle sellaisen pikajuoksusuorituksen, että itse Usain Bolt'kin olisi vapissut. Emme todellakaan aikoneet jäädä ihmispaljouden jalkoihin ja katsomaan täysien metrojen lipuvan ohitse ennen kuin itse pääsisimme kyytiin. Nyt olimme ensimmäisten joukossa ja hyvä niin, sillä olimme matkalla satamaan ja Macauhun. En ollut etukäteen tarkistanut Kowloonin sataman viimeistä lähtöä, mutta sattuman kaupalla olimme siellä juuri kymmenisen minuuttia sitä ennemmin. Muuten olisi pitänyt kävellä takaisin metroasemalle ja ajaa neljännellä metrolla toisen saaren satamaan, jossa olisi tai ei olisi ollut tilaa loppuillan seilailuihin.

Lautassa silmäluomet painoivat ja jalkapohjiin pisteli. Macaun valojen heijastuessa meren pinnasta tuntui kuin olisi juuri suorittanut triathlon ja sormet menivät ristiin sen puolesta, että taxijono ei olisi pitkä. Olisin voinut nukahtaa pystyyn ja syödä viiden ruokalajin illallisen. Hotellille päästyä ei mennytkään kauaa siihen, että kaaduin sängylle ja maisemat vaihtuivat Disneylandista untenmaille.



P.s. Tykkää Veradventures-blogista facebookissa TÄSTÄ!

Ohi on - ja jouluun vain 4 päivää!?

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Se tunne kun kävelin ulos luokkahuoneesta viimeisen kokeen päättymiseksi. Olen ollut koko syksyn todella kiireinen ja stressaantunut ja oikeastaan tuntuu, etten ole montaa päivää levähtänyt sitten Suomesta lähdön. Enkä voi vieläkään uskoa, että olen oikeasti lomalla melkein kuukauden päivät eteenpäin. Koko ajan tuntuu, että pitäisi olla lukemassa johonkin kokoeeseen tai tekemässä jotain projektia. Olenko muka oikeasti vapaa?


Me lähdettiin suoraan kokeesta kavereiden kanssa Zhuhaihin Tabille syömään hot pottia ja jakamaan secret santa -lahjat. Kuinka ollakaan, sain juuri sen kaikista jättimäisimmän paketin, aivan kuten olin pelännytkin. Sisältö oli mieleinen (kulhoja ja pyykeitä), mutta minne hittoon laitan tämän kaiken tavaran säilöön lukuvuoden päätteeksi!? Olin pulassa jo viime kesänä ja nyt ajattelin lähettää kaiken mahdollisimman turhan perheen mukana takaisin suomeen, mutta kuinkas kävikään; olen neljää kulhoa rikkaampi.

Säät ovat viime aikoina olleet hyvin viileät, varsinkin sisällä, sillä meillä ei ole asuntolassa lämmitystä. Sormet jäässä väännän tätäkin tekstiä (anteeksi siis mahdollisista kirjoitusvirheistä, sormet eivät ole yhtä notkeat kuin yleensä) päälläni kaksi paksua paitaa ja pörrösukat. Sentään tänävuonna en tehnyt samaa virhettä kuin viimeksi, ja laitoin peittoon täkin sisään vasta kun ulkona oli lähemmäs 20 astetta. Vielä siis olen pystynyt nukkumaan ilman pipoa ja hanskoja, mikä on voitto sinällään :D


Vaikka täällä onkin kylmä (13-18c), olen täysin unohtanut joulun. Joo, ravintolan nurkassa oli pieni joulukuusi ja joo, ostarilla soivat joululaulut, mutta kun kävelee kadulla ja näkee palmupuita, ei ensimmäisenä mielessä ole tuo talvinen juhla. Koulukiireet myös pitivät huolen siitä, että ajatukset ovat jossain muualla. Ja kuinka outo onkaan ajatus, että ensisunnuntaina syön illallista perheeni kanssa? Ei todellakaan tunnu siltä, että olisi jo joulukuun loppu. Puhumattakaan siitä, että soolomatkaani Hoi Aniin on enää kaksi viikkoa.

Kavereiden kanssa vitsaillaan aina siitä, kuinka kohta ollaan jo työharjoittelussa, sitten kirjoittamassa thesistä, tekemässä masters-tutkintoa, töissä, menossa naimisiin, saamssa lapsia ja kohta ollaan jo keski-iässä. Mutta kun elämä näyttää etenevät sitä vauhtia kun se on viime kuukaudet edennyt, olen tosissani kauhuissaan siitä, että herään pian kymmenenteen vuoteeni samassa työpaikassa. Pitäisi tosissaan oppia pysähtymään ja nauttimaan nykyhetkestä.


Asuntola on jo hyvin hiljainen monien lähdettyä kotiin heti kokeiden jälkeen ja tuntuu oudolta, että itse olen jäämässä viettämään joulua ja uutta vuotta Macauhun. Olin aivan varma, etten koskaan pääsisi näkemään Macaun Eiffel-tornin (luit oikein :DD) ilotulituksia, vaikka en olekaan vielä aivan varma, aionko tosissaan laittaa itseni siihen ihmispaljouteen ja mahdottomuuteen saada taxia takaisin hotellille. Vielä jää nähtäväksi missä otan 2018:an vastaan.


Tsempit kaikille, joilla on vielä viimeiset päivät koulua jäljellä ja hyvät joulun toivotukset näin ennakoon!


P.s. tein vihdoin blogilleni facebook-sivun ja siitä voi käydä tykkäämässä tästä: https://www.facebook.com/veradventuresblog tai blogin sivupalkista.

Macau dos and don'ts

lauantai 16. joulukuuta 2017

Harva on kuullut Macausta ja sitäkin harvempi käynyt siellä tai edes suunnittelee matkaa joskus hamassa tulevaisuudessa. Minulta on aiemmin pyydetty postausta Macaun tärpeistä ja koska netti ei ole niitä aivan pullollaan - ainakaan suomeksi ja englanniksikin varsin yksipuolisesti - päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni, tarttua tuumasta toimeen, kantaa korteni kekoon ja alkaa kertoa enemmän Macausta tänne ehkä joskus eksyville. Vielä parempi olisi jos joku, aiemmin kiinnostumaton kiinnostuisi Macausta kohteena!

Perheeni on tulossa Macauhun jouluksi ja uudeksi vuodeksi, joten silloin saan kerättyä kuvamateraalia nähtävyyksistä. Sen jälkeen pystyn kirjoittaa enemmän missä käydä/yöpyä/syödä -tyyppisiä postauksia, mutta ehkä loogisuudenkin puolesta on hyvä aloittaa ihan perusteista: mitä tehdä ja mitä ei tehdä täällä "Idän Vegasissa".


Do - Tajua, että Macauhun pääsee montaa eri reittiä.
Lennot Macaun lentokentälle ovat usein todella kalliita (Suomesta), mutta älä jätä matkaa siksi välistä. Hong Kongin lentokentältä menee suora lauttayhteys tunnissa Macauhun (maksaa n. 20€ muistaakseni) ja jos ensiksi on ollut Hong Kongissa, pääsee kahdesta muustakin satamasta lauttaan. 2018 alussa pitäisi aueta siltakin, jonka jälkeen voi väliä kulkea bussillakin.

Macaussa ei ole juna-asemaa, mutta Zhuhailla on ja tämä asema on Macaun ja Zhuhain rajan yhteydessä. Sieltä voi siis kirjaimellisesti kävellä Macauun. Macauhun pääsee myös Shenzhenistä lautalla, junalla tai bussilla.

Do - Muista, että Macaussa on vasemmanpuolinen liikenne.
Esim Hong Kongissa katuihin on monissa paikoissa kirjoitettu "look right", jotta turistit eivät unohtaisi asiaa, mutta Macaussa ei ole mitään muistutuksia. Eripuoliseen liikenteeseen tottumiseen menee hetki ja itse jouduin hokea viikkoja "ensin oikeaan, sitten vasta vasempaan" joka kerta kun ylitin tietä, koska muuten olin aivan sekaisin :D

Do - Ota aina kaikki osoitteet kiinaksi kirjoitettuna.
Vaikka Macau onkin Portugalin entinen alusmaa ja kaikki kyltit ovat täällä portugaliksi, paikalliset osaavat kieltä keskimäärin kaksi sanaa, eivätkä ainakaan osaa teiden tai paikkojen nimiä sillä. Siis ihan oikeasti, jos menet taxiin portugalilaisen osoitteen kanssa, on se yhtä tyhjän kanssa. Uskokaa minua. Olen kerran joutunut tietä osoittamalla johdattaa kuskin päämäärääni ja mitä olisikaan käynyt, jos en olisi itse osannut reittiä?


Do - Pidä aina kolikoita mukana.
Bussissa ei saa vaihtorahaa lipusta maksettaessa, vaan rahat tiputetaan sellaiseen boxiin kuljettajan vieressä. Jos siis mukana on vain kympin seteli ja matka maksaa 3.50, joudut maksamaan melkein kolminkertaisen hinnan. Tietysti jos mukana on kaksi tai enemmän ihmistä, pystyy seteleilläkin maksaa, mutta tulee ylihintaa silti luultavasti.

Do - Ota passi mukaan kaikkialle.
Macaun poliisit saattavat kysyä ulkomaalaisten passia kadulla ja jos sitä ei ole näyttää, on heillä oikeus viedä sinut poliisiasemalle neljäksi tunniksi ihan vain koska. Ja älä yliarvioi Macaun poliisien tylsistymisastetta, he tosiaan partioivat välillä kaduilla. Useimmiten etsiäkseen laittomasti maassa työtä tekeviä, mutta saattavat pysäyttää turistejakin. Itse en ole vieläkään ottanut omasta vinkistäni vaaria ja kerran kärähdin baariratsiassa (kaverit onneksi puhuivat poliisit ympäri) ja kerran sitä kysyttiin kun kaverin auto pysäytettiin tiesulussa (olimme silloin sattumalta juuri matkalla Kiinaan, joten minulle kerrankin oli se onneksi mukana..!). Harva haluaa riskeerata passinsa katoamisen, mutta ainakin kopio kannattaa olla laukun pohjalla varmuuden vuoksi.

Do - Käytä nettiä vapaasti.
Toisin kuin Kiinassa, Macaussa (ja Hong Kongissa) ei nettisivuja ole blokattu. Voit siis vapaasti päivitellä instaa, facea, katsoa youtube-videoita, netflixiä tai googlata asioita. Tämä on varsinainen helpotus länkkärille, jonka koko lähipiiri on tavoittelemattomissa Kiinassa ilman VPN:ää (, jotka eivät aina edes toimi). Nyt jopa Whatsapp on blokattu siellä! Mutta tosiaan, älä huoli. Macaussa on vapaa netti ja kaikenlisäksi wifi-spotteja ympäri kaupunkia.


Don't - Tien ylitys autoista välittämättä.
Monissa Aasian maissa, mm. Vietnamissa ja Kiinassa pitää autotietä lähteä ylittämään uhkarohkeasti autojen lähestyessä ja toivoa parasta. Macaussa autot antavat jalankulkijoille tietä, joten odota vain kiltisti suojatien laidalla ja pääset kyllä yli. Jos lähdet ylittämään tietä edes niin, että kävelisit ohiajavan auton takaa, tekee auto äkkijarrutuksen luullen sinun yrittävän jäädä alle. Leveitä teitä ei myöskään ylitetä niin, että mennään toiseen suuntaan ajavien autojen ohi ja jäädään keskelle odottamaan toisen suuntaisten autojen läpi pääsyä. Mitä tässä yritän hyvin monimutkaisesti selittää on, että käyttäydy autojen kanssa aivan kuten Suomessakin :D

Don't - Tippaus.
Macaussa ei tipata. Jos niin teet, tuskin loukkaat tarjoilijaa syvästi kuten joissain maissa, mutta tippaus ei vain ole osa kulttuuria. Joissain ravintoloissa hintoihin ei ole laskettu mukaan noin. 10-15% palveluveroa, vai mikä onkaan, joten siitä tulee jo pieni yllätys laskun saadessa (lisäsumma kuitenkin aina lukee selvästi menussa). Mutta, edes tätä ärsyttävyyttä tekemättömissä paikoissa ei jätetä edes pikkukolikoita pöytään.

Don't - Patacoista huoliminen.
Macaulla on oma valuuttansa nimeltään Pataca. Yleensä paikalliset kutsuvat rahaansa MOP (em-oh-pee), mop (vähän kuin moppi :D) tai dollari. Tämä raha on varsin harvinainen, koska macaulaisia on erittäin pieni prosenttimäärä maailman ihmisistä ja sitä tuskin saa valuutanvaihtopisteistä muualla kuin Macaun lähimaissa.

Macaussa käy Hong Kongin dollarit ja kyllä, voit jopa maksaa laskut niin, että osa rahoista on moppeja ja osa Hong Kongin dollareita. Ainut HKD, joka ei käy on 10 kolikko. Patacan ja HK dollarin suhteena käytetään 1:1 ja se onkin melkein se, joten et menetä melkein mitään vaihtokurssissa. Myös Kiinan yuanit käyvät joissain paikoissa, ainakin jos pyydät kiltisti koiran katseella maustettuna, koska sinulla ei ole mitään muuta käteistä ja ruokaostokset on jo piipattu läpi ja laitettu muovipusseihin (ai puhun kokemuksesta?). Kiinan rahaa kohdellaan myös 1:1 kurssilla, vaikka todellisuudessa yksi CNY on 1,2 MOP:ia. Siinä kurssissa siis menettää enemmänkin, varsinkin jos puhutaan suuremmista summista.


Don't - Varkaiden pelkääminen.
Älä haasta minua oikeuteen jos sinulta varastetaan jotain Macaussa, mutta yleisesti sanottuna täällä on erittäin turvallista. Esim. Euroopan suurkaupunkeihin verrattuna voi olla paljon luottavaisemmin mielin ja kännykät, kamerat ja merkkilaukut ovat kaikilla esillä. Kaverini jopa jättävät laukkunsa puiston reunalle ottaessaan kuvia ja näin ei tehdä edes Suomessa. Ainakaan en itse tekisi. Macaussa en koskaan ole kokenut oloani turvattomaksi (jos mukaan ei lasketa vilkkaan mielikuvitukseni syyttä maalaamia kauhukuvia), vaikka asuntolamme henkilökunta ja pari luokkakaveria puhuvat turvattomuudesta. He tuskin tajuavat millainen lintukoto Macau on - tavalliselle tallaajalle. Kasinot sitten tuovat omat ongelmansa, mutta niihin ei vahingossa sekaannu mukaan.

Don't - Bussissa pinkeillä tuoleilla istuminen.
Ehkä te olette fiksumpia kuin minä, ettekä istu juuri niille parille erinäköiselle tuolille bussissa. Itsehän heti ensimmäisellä bussimatkallani tein tämän virheen. Pinkit paikat on varattu vanhuksille ja ihmisille pienten lasten kanssa, aivan kuten Suomessakin heille on varattu omat paikkansa. Pinkeillä tuoleilla saa kyllä istua jos niissä on tilaa, mutta miksipä tekisi sen vain, jotta paria pysäkkiä myohemmin joutuu nousta ylös.

Don't - Tupakointi, roskaaminen ja sylkeminen.
Macausta löytyy pari hyvin singaporemaista lakia. Kaikista yllä mainituista synneistä napsahtaa 70€ sakko jos jää kiinni. En ole koskaan nähnyt kenenkään saavan sakkoa, mutta palataan taas siihen, että Macaun poliisivoimilla ei ole hirveästi tekemistä, joten en jättäisi sen varaan. Tupakoida siis kyllä saa ulkona, mutta mm. bussipysäkeillä ei. Kielto on aina ilmaistu kyltillä. Moni turisti, köh köh kiinalaiset, polttaa pysäkeillä, joten tuskin poliisit ainakaan hirveän helposti heitä sakota.


Don't - Kasinoilla käyminen alle 21-vuotiaana.
Jep, ikäraja kasinoille on 21 ja ovella 85% todennäköisyydellä pyydetään paperit. Ärsyttävintä on, että joskus kasinon läpi voisi oikaista pitkän kävelyn, mutta ilman ikää ei tosiaan pääse sisään. Itse olen ollut 21 jo puolivuotta, enkä vieläkään ole käynyt pelaamassa. En siis voi kertoa tarkemmin siitä menosta kuin mitä on koulussa ja tutuilta kuullut. Moni on menettänyt Macaussa koko omaisuutensa ja Macaun tuotot kasinoilta ovat seitsenkertaiset Las Vegasiin verrattuna. Ei siis todellakaan puhuta mistään ruotsinlaivan pelikoneista.

Don't - Macaun halvaksi luuleminen.
Macau ei ole kuin moni muu Aasian maa, eikä kuten Kiina. Hintatasoltaan se on monissa asioissa melkein Suomen tasolla (okei, okei, pienoinen liioittelu) ja esimerkiksi hotellit ovat todella kalliita. Enimmäkseen, koska täällä suurin osa hotelleista on neljän tai viiden tähden, mutta silti. Macaussa on siis mahdotonta oleskella minimaalisella budjetilla. Ei ole youth hostelleja (edit: olen löytänyt Cheoc Van Youth Hostel -nimisen paikan!) tai euron nuudeleita. Paikallisissa nuudeliravintoloissa (, joissa ei sitten todellakaan ole listaa englanniksi) voi kyllä syödä 2-3€:lla, mutta muuten huomaan eron selvästi muuhun Aasiaan. Ravintolassa syö varsin leveästi 10€:lla ja "kalliit" paikatkin jäävät alle 20€ monista ruokalajeista, joten ei täällä kuitenkaan niiiiin kallista ole. Kasinoiden huippuravintolat ovat sitten asia erikseen ja monissa paikoissa on jäätävät hinnat.

Yhteenvetona sanoisin, että Macau on moniin Euroopan paikkoihin verrattuna halpa, mutta huomattavasti kalliimpi kuin suurin osa Aasian maista. Epäilen hintatason olevan suunnilleen samaa luokkaa Japanin kanssa. Eniten budjetista kuluu majoitukseen.

Don't - Macaun aliarvioiminen.
Joskus luin jonkun suomalaisen blogikirjoituksen Macausta, jossa hän sanoi, ettei tänne kannata tulla jos ei aio mennä kasinolle. Muutenkin Macausta puhutaan aina päiväretkenä Hong Kongista ja jopa opaskirjoissa Macaulla on vain pari onnetonta sivua Hong Kongin ohessa. Todellisuudessa Macau on niin paljoin enemmän. Minulla tietysti on hieman puolueellinen mielipide, mutta miksi olisin tietoisesti muuttanut paikkaan, jossa tulisi tylsää parissa päivässä?

Macau on yksi ainoista paikoista koko maailmassa, jossa kaksi eri kulttuuria on elänyt sovussa. Täällä näkee edelleen selvästi portugalilaisen ja kiinalaisen kulttuurin yhteiselon ja samalta kadulta voit löytää kirkon ja temppelin. Arkkitehtuurissa Portugalin vaikutus näkyy selvästi monilla alueilla, toisin kuin esimerkiksi Hong Kongissa, jossa alusmaa-ajan rakennukset ovat melkein kaikki tuhottu. Macau on kuin Portugalin, Kiinan ja Las Vegasin sekoitus.

En väitä, etteikö Macau olisi pieni, mutta se ei todellakaan tarkoita, ettei täällä olisi nähtävää. Kyllä, päivässä ehdit käydä kaikissa "must" turrepaikoissa, mutta niin pystyt vaikka New Yorkissakin. Noh, ehket aivan, mutta saatte idean. Macaussa on niin paljon muutakin kuin kasinot ja Ruins of st. Paul's.


Toivottavasti näistä vinkeistä on apua edes jollekin! :)

10 parasta asiaa ulkomailla opiskelussa

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Näin koeviikkojen keskellä, kun mikään positiivinen adjektiivi ei päädy samaan lauseeseen koulun kanssa, on hyvä aika pysähtyä miettimään juurikin näitä hyviä asioita opiskelussa. Tai ehkäpä siellä jossain on joku, joka harkitsee ulkomaille lähtemistä. Toivottavasti tämä postaus inspiroi edes hieman. Tässä siiskin 10 lempiasiaani ulkomailla opiskelussa:


1. Se on "helppo" tapa muuttaa ulkomaille
Helppo on lainausmerkeissä, koska on vähän subjektista, onko kolme-neljä vuotta päivittäin koulussa käyminen, lukuisat projektit ja miljoonan kokeen tekeminen itse kullekin helppo tapa muuttaa ulkomaille. Sanoisin kuitenkin, että se on huomattavasti helpompi tapa kuin yrittää etsiä töitä kotoa käsin, löytää yritys, joka auttaa työviisumiin tarvittavissa asioissa ja sitten yrittää etsiä kämppää. Tässä senaariossa on tietysti oletusarvona, ettei muuta EU-alueen sisällä. Silloin asiat ovat huomattavasti helpompia.

Joka tapauksessa, koulun kautta on helpoin muodostaa itselleen elämä uuteen maahan. Samanikäistä seuraa löytyy joka puolelta ja näin saa nopeasti kavereita. Moni koulu myös auttaa asuntojen kanssa tai tarjoaa oman majoituksensa.


2. Saa kavereita eri puolilta maailmaa
Ai ulkomailla tapaa ihmisiä eri maista? Ei kai! Tämä pointti on varmaan hyvin nopeasti mielessä jos harkitseekaan ulkomaille lähtöä. Kun on kavereita useista maista, näkee paljon eri kulttuureita ja pääsee mukaan tilanteisiin, joihin ei muuten pääsisi, esimerkiksi yöpymään paikallisen perheen kotona. On myös aina mielenkiintoista kuulla eri maiden jutuista, esim kuinka Australiassa punahiuksisia kutsutaan "ranga":ksi ja yksi punapäinen politiikko oli eronnut työstään suuresti tämän ranga-huutelun takia tai kuinka Kiinassa on kierretty yhdenlapsenpolitiikkaa.

Kansainvälisissä kavereissa on myös huono puolensa, sillä koskaan kaikki eivät ole samaan aikaan samassa paikassa. Toisaalta, ympäri maailmaa olevista tuttavista on hyötyäkin: saa syitä matkustaa uusiin paikkoihin ja ehkäpä joltain irtoaa majapaikkakin tarpeen vaatiessa.


3. Joutuu usein mukavuusalueen ulkopuolelle
Joillekin tämä on pahin painajainen, mutta itse olen oppinut rakastamaan sitä tunnetta kun on aivan hukassa - varmaankin juuri siksi, että olen hakeutunut sellaisiin tilanteisiin ulkomaille lähtemällä. Itse tunnen kehittyväni ihmisenä joka kerta kun selviän jostain uudesta tilanteesta, varsinkin jos sitä olen etukäteen jännittänyt. Kuten lukuisatkin sanonnat sanovat, mukavuusalueelta lähteminen avaa vaikka mitä ovia.


4. Oppii uuden kielen tai vähintäänkin englannin taidot paranevat
Vaikka kanttonin taitoni ovatkin naurettavat ja mandariini hyvin ruosteessa, osaan molempia huomattavasti enemmän kuin osaisin Suomesta käsin. Näiden kahden kielen lisäksi yllätyksenä olen napannut Macausta mukaan japanin, joka on valinnainen kieleni koulussa. En sitäkään tietystikään osaa erityisen hyvin, mutta kuten sanottu, paljon enemmän kuin jos en olisi lähtenyt tänne. Kaikkia kolmea kieltä voin tulevaisuudessa kehittää ja niistä omaamani pohja on varsin hyvä perusta.

Näiden kielten lisäksi englantini on kaukana  siitä mitä se oli lukiolaisena - hyvässä mielessä. Akateeminen sanasto karttuu koko ajan, kuten myös rohkeus puhua vieraistakin aihealueista ja kun sitä joutuu käyttää päivittäin, alkaa kielioppikin sujua ilman että siihen edes kiinnittää pienintäkään huomiota. Tärkeimpänä asiana kielten oppimisen kannalta on tietystikin, ettei pelkää tehdä virheitä. Niitä pakostikin tulee kun puhuu päivässä 8+ tuntia vierasta kieltä, mutta ei se haittaa. Kaikki tekevät virheitä, jopa natiivit, ja silti tulee ymmärretyksi.


5. Maailmankuva avartuu kun on itse se ulkopuolinen
Se tunne kun tajuaa olevansa maahanmuuttaja. Noh, omalla kohdallani olisi aika huolestuttavaa jos aasialaisten keskeltä en erottaisi itseäni, mutta asiassa on muitakin seikkoja kuin ne ulkonäölliset. Oletko ennen joutunut käydä maahanmuuttotoimistossa? Tai näyttää passiasi poliisille julkisella paikalla? Saanut erikoiskohtelua (hyvässä tai pahassa), koska et ole paikallinen? Laskelmoinut viisumisi loppumispäivää suhteessa matkasuunnitelmiisi? Tajunnut, ettet voi jäädä opiskelumaahan ilman hyvää syytä kun opinnot loppuvat? Ja miltä tuntuukaan kun sinua pidetään ikuisesti turistina vain siksi, ettet ole asunut kyseisessä paikassa koko elämääsi? Pakosti alkaa kelailemaan enemmän ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia kun on itse siinä tilanteessa. Monia juttuja ei tule edes ajateltua jos vain asuu omassa kotimaassaan.


6. Itsenäistymiseltä ei voi välttyä
Bing! Ja asut kaukana vanhemmistasi. Turha pyytää heitä pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa tai auttamaan laskujen kanssa. Yhtäkkiä tajuaa, kuinka monta kertaa viikossa pitää käydä ruokakaupassa ja kuinka ärsyttävää on laittaa vaatteita kuivumaan kerta toisensa jälkeen. Pankkitilin tai puhelinliittymän avaamista ei voi sysätä kellekään muulle, eikä kukaan ole vahtimassa, että huone on siivottu ja läksyt tehty. On pakko.... -uskallanko sanoa sen?- ...aikuistua.


7. Itsensä oppii tuntemaan paremmin
Kun aloittaa elämän "alusta", tyhjältä kankaalta, tajuaa, mitkä asiat itselle ovat tärkeimpiä. Mitä tai keitä ikävöi, mitä ei kaipaa uuteen elämäänsä ja mitä uusia asioita tulee mukaan. Kun käy läpi jonkun suuren mullistuksen, on pakko kelailla asioita ja omia ajatuksia, joita ei muuten tulisi ajateltua.

Ulkomailla oppii tuntemaan omat rajansa ja oman potentiaalinsa. On helpompi tehdä ja etsiä sitä omaa juttuaan kun ei ole tuomitsevia menneisyyden tuttavia tai muita rajoitteita. Huomaa myös millaisiin ihmisiin tutustuu kun kehenkään ei ole minkäänlaista sidettä etukäteen ja millä tavalla käyttäytyy silloin kun kenelläkään ei ole mitään oletuksia sinusta. Toivottavasti sieltä peilistä katsoo takaisin parempi sinä, sinä 2.0.


8. Pääsee matkustamaan eri paikkoihin kuin Suomesta käsin
Opiskelit sitten jossain Euroopan maassa tai todella kaukana Suomesta, maassa, jossa jopa "tylsät naapurimaat" ovat sinulle mitä eksoottisempia kohteita, tulet varmasti käymään paikoissa, jonne et Suomesta lähtisi tai joista et edes tietäisi. Itse en todellakaan olisi käynyt Hong Kongissa lukuisia kertoja, Shenzhenissä tai Zhuhaissa, pääsiäislomalla Thaimaassa tai varannut soolomatkaa Vietnamiin. Vieläkin bucket listilläni on niin monta kohdetta Aasiassa, että aika (ja raha) loppuu pakosti kesken. Suomesta tuskin lähtisin Bruneihin, Myanmariin tai Malesiaan, mutta täällä ne ovat todella helposti saavutettavissa - puhumattakaan Japanista, Koreasta ja Taiwanista, joihin kyllä matkaisin vaikka maailman ääristä.


9. Arkikin on jännittävää - ainakin jännittävempää kuin Suomessa
Jokainen päivä on kielitunti ja jokainen päivä on seikkailu. Jopa ruokakaupassa käyminen on kivempaa kuin Suomessa (jos ei oteta huomioon sitä, ettei kaikkia tuttuja tuotteita ole saatavilla..!!) ja pelkkä kävelyretkikin voi johtaa vaikka mihin. Ei sillä, että Suomi olisi läpitylsä maa, mutta kun jossain asuu vuositolkulla, tulee siitä varsin tuttu paikka. Vaihtelu aina virkistää ja ulkomailla asuessa joka ikinen asia on ainakin hieman erilainen kun Suomessa. Pelkkä lounaan ostaminen voi olla seikkailunsa jos tietää, ettei jaa myyjän kanssa yhteistä kieltä.


10. Ulkomailla opiskelu on korvaamaton kokemus koko loppuelämäksi
On hassua tehdä mielikuvitusmatka tulevaisuuteen, jossa kerron lapsilleni villistä nuoruudestani ja siitä kuinka opiskelin Macaussa. "Onpas äiti cool", sanovat tulevat lapseni silmät säihkyen, eivätkä tietenkään huokaile siitä, että kerron samaa tarinaa sadatta kertaa tai siitä, ettei heitä vähempää voisi kiinnostaa nuoruuteni.

Ulkomailla opiskelu tulee olemaan ikuisesti osa sinua ja identiteettiäsi, palasit sitten Suomeen tai jäit niille teillesi. Ainakin omasta mielestäni ulkomailla asuneet ihmiset ovat mielenkiintoisia ja heillä on aina tarinoita kerrottavaksi. Uskomatonta ajatella, että ehkäpä joku pitää minua mielenkiintoisena :D Aasiassa opiskelu saa yleensä ihmisiltä "siis mitä?" -reaktion, joka johtaa vaikka minkälaisiin keskusteluihin. Macaussa opiskelun tuoma hämmennys tuskin koskaan laantuu ja varsinkin jos palaan joskus Suomeen, saattaa menneisyys tulla varsinaisena yllätyksenä.

Kaikkein tärkeinpänä, jos ikinä epäilen itseäni, voin aina muistella sitä, että uskalsinpahan lähteä yliopistoon ulkomaille. Se kokemus ei koskaan lähde pois.


p.s. koulupukukuvat ovat kaikki viime vuodelta, meidän ei onneksi tarvitse pitää niitä kuin ykkösellä :D

Ulkosuomalaisen mietteitä suomalaisuudesta

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Olen koko elämäni ollut se ärsyttävä "en koe itseäni suomalaiseksi" -tyyppi. Taisin olla kahdeksan kun ilmoitin muuttavani Amerikkaan ja vaikka kohdemaat ovatkin vuosien varrella vaihtuneet kerran jos toisenkin (hauskasti olen yli kymmenen vuoden jälkeen palannut harkitsemaan Amerikkaa ja se on yksi maavaihtoehdoistani mastersin tekemiselle), on yksi asia aina ollut sama: ulkomaille minä kuulun.

Suomessa asuvana suomalaisena ei minulla koskaan ollut minkäänlaista identiteettiä liittyen kansalaisuuteeni. Olin saman näköinen kun kaikki muutkin, eikä minussa ollut mitään kiinnostavaa. Ehkä joku saattoi joskus luulla minua virolaiseksi tai venäläiseksi, mutta siinäpä se. Halusin aina olla vähintään puoliksi toisenmaalainen, puhua muille vierasta kieltä ja herättää edes jonkinlaista kiinnostusta ulkonäölläni.


Ulkomailla, oli se sitten toisessa länsimaassa tai paikassa, jossa erottuu selvästi valtaväestöstä, napsahtaa yhtäkkiä päässä, että suomalaisenakin voi olla erikoinen. Itseasiassa, suomalaisena sitä vasta erikoinen onkin. Monelle olen ensimmäinen heidän ikinä tapaamansa suomalainen ja näin luon heille mielikuvan koko maasta ja sen ihmisistä. Ei paineita.

Aasiassa Suomesta tiedetään aina kolme asiaa: revontulet, joulupukki ja iglu-hotelli. Melkein kaikki tietävät sen olevan Pohjois-Euroopassa ja että siellä on kylmä. Moni luulee, että Suomessa puhutaan englantia ja jos ei, luulee meidän kielen olevan sukua venäjälle tai saksalle. Kerran minulle sanottiin erittäin tietävästi "eikös suomi olekin sukua tanskalle?". No ei ihan, mutta hyvä yritys. Yksi kaveri tiesi heti suomen olevan se kieli, jossa on paljon pisteitä kirjaimien päällä. Haha.

Ulkomailla asuessa tulee kotimaasta pakostikin se asia, jolla erotut muista ja mistä sinut muistetaan. Varsinkin täällä Macaussa on hyvin selvää, että olen kotoisin muualta, minkä takia se on hyvin normaali keskustelun avaaja. Minun mielestä ei ole mitään pahaa kysyä joltain, mistä hän on kotoisin, mutta tiedän, etteivät kaikki siitä tykkää. Itse olen niin utelias muiden kansalaisuuksista, että lentokentälläkin yritän salaa lueskella muiden käsissä olevien passien kansia :D Ehkä siksi sallin myös muiden tietää minun kotimaani. Ja Suomesta on yllättävän kiva puhua juuri siksi, että ihmiset eivät tiedä siitä paljoa.


Kun "pakotetaan" kertomaan kotimaastaan, joutuu väkisinkin kelailemaan, mikä siinä on hyvää. Yleensä kerron ilmaisesta ja hyvästä koulutuksesta (, joka eroaa täysin aasialaisesta esimerkiksi siinä, ettei päiviä kuluteta pänttäämällä asioita ulkoa ja että läksyissä ei mene koko iltaa), että vettä voi juoda suoraan kraanasta, työpäivät ovat lyhyitä ja palkkataso hyvä, suurin osa ihmisistä on keskiluokkaa, miehet ja naiset ovat käytännössä tasa-arvoisia ja että meillä on sataprosenttinen sananvapaus - voit vaikka vuodattaa vihaasi presidenttiä tai hallitusta täysin vapaasti jos siltä tuntuu. Myös luonto tulee usein puheeksi. Kaverit ihmettelevät, että kaupungissakin voi nähdä tähtiä. Macaun kasinoiden valosaasteessa kun niitä ei näy ikinä. Heistä on myös hassua, että voit syödä marjoja metsästä tai tienvarrelta.

Olen myös oppinut arvostamaan itsenäisyyttämme. Vaikka olenkin aina tuhahdellut itsenäisyyspäivästä hihkuilijoille, olen tänä vuonna puhunut 100-vuotissynttäreistämme kavereille parikin kertaa. Varsinkin kun on erittäin läheltä seuraamassa alueita, jotka eivät saa itsenäistyä, ikävä kyllä varmaan koskaan, on pakko ajatella, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Itsenäisyys otetaan usein itsestäänselvyytenä ja sitä se ei ole monelle.


En osaa hiihtää tai uida kovin hyvin, en ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut lätkästä, saunon maksimissaan kerran vuodessa, yleensä en sitäkään, en viihdy mökillä, enkä ole koskaan käynyt Lapissa saati nähnyt revontulia (tätä kaikki ihmettelet erittäin paljon :D Tuskin tajuavat, että Lappiin ei ajeta parissa tunnissa Helsingistä). Niin Suomessa kuin Macaussa olen kuullut vitsailua siitä, kuinka olen "huono suomalainen". Ennen ajattelinkin, ettei voi identifioitua suomalaiseksi ellei täytä ainakaan osaa yllä mainituista asioista. Todellisuus on kuitenkin, ettei tarvitse olla "perinteinen" suomalainen ollakseen suomalainen ja ylpeä siitä.

Mitä suomalaisuus sitten on? Minusta suomalaisuus on sitä, että ottaa ilmaisen koulun ja sananvapauden itsestäänselvyyksinä. Että ei tarvitse viisumia useimpiin maihin, eikä ainakaan koskaan pysäytetä lentokentällä passin takia. Sitä, että jaksaa valittaa talvesta joka vuosi ja kylmästä kesästä sitäkin enemmän. Suomalaisuus on sitä, että voi puhua vapaasti omalla kielellään ulkomailla kun kukaan ei ymmärrä, tuskailee kieliopin kanssa koko elämänsä (ainakin jonkin asteisesti) ja tuntee innostusta aina kun oma maa mainitaan leffassa tai TV-ohjelmassa. Ja vaikka kuinka luulisikin olevansa epä-suomalainen, tajuaa ulkomailla sydämensä olevan sinivalkoinen. Ainakin hieman.


Kippis satavuotiaalle Suomelle!