Kiinalaisen uuden vuoden pimeä puoli

Toinen siskoksista itkee ruokapöydässä ja toinen oksentaa koko yön. Kaiken juhlahumun keskellä kiinalaiseen uuteen vuoteen sisältyy myös paljon negatiivisia asioita. Tunnettu vitsi nuorten aikuisten kesken ovat sukulaisten iänikuiset kysymykset työ-, raha- ja parisuhdeasioista. Erityisesti viimeisin koetaan hyvin painostavana asiana ja Kiinassa on palveluita, jotka tarjoavat feikki-kumppaneita kiinalaisen uuden vuoden ajaksi, jotta sukulaiset eivät voi ahdistella kysymyksillään. Kyllä, luit oikein.

Kiinassa perheen odotukset lapsiaan kohtaan voivat olla erittäin kovat ja moni on stressaantunut siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä vanhempiensa silmissä. Näistä odotuksista ja erityisesti kiinalaiseen uuteen vuoteen liittyvästä ahdistuksesta on tehty niin humoristisia kuoro-esityksiä, lukuisia youtube-videoita (Tässä yksi ja tässä toinen) kuin bingo-pelejäkin (rasti ruutuun kun joku kysyy miksi olet edelleen sinkku, oletko lihonnut, kuinka paljon rahaa teet, jne).

Tänä vuonna "pääsin" ensimmäistä kertaa todistamaan kiinalaisen uuden vuoden pimeämpää puolta henkilökohtaisesti. En kirjoita tätä postausta antaakseni Kiinasta ja kiinalaisista negatiivista kuvaa. Jokaisessa kulttuurissa on hyvät ja huonot puolensa ja yksilöt ovat tietysti yksilöitä. Tässä kuitenkin minun huomioitani kiinalaisen uuden vuoden puolesta, joka on hieman pintaa syvemmällä piilossa meille länsimaalaisille.

Juominen. Tätä sivuutin hieman jo viimepostauksessani. Kiinassa ja monissa muissakin Aasian maissa juominen, erityisesti vahvojen alkoholien juominen, on iso osa kulttuuria. Kiinalaisena uutena vuotena juodaan tietystikin. Ja kun sanon että juodaan, tarkoitan, että joimme yksitoista päivää putkeen, joskus kahdesti päivässä. Hyvä tuuri oli jos juomana oli vain punaviini, sillä yleensä joimme 40-50%:sta konjakkia tai riisiviinaa.

Juomaa kaadetaan aina lisää sen loputtua ja saat olla erittäin kovapäinen jos yrität kieltäytyä. Kaverini isosisko käytti ensimmäisenä päivänä sairaalamaskia ihan vain siksi, että sai hyvän tekosyyn olla juomatta. Seuraavina päivinä hän kuitenkin joutui osallistumaan. En todistanut yhtään ainutta onnistunutta kieltäytymistä alkoholista. Yksi tuttavapoika pysyi kannassaan hyvin pitkään, mutta lopulta antoi periksi "ota nyt edes ihan, ihan vähä. Yksi lasillinen vain" -puheille.

Yhtenä päivänä juotettiin tahallaan äidin kaveri känniin, koska kukaan ei koskaan ollut nähnyt häntä siinä tilassa. Muu pöytä jaettiin pareihin, jotka ottivat shottia hänen kanssaan vuorotellen. Alkoholille "allerginen" äidin pikkuveli naama punaisenakin haastoi tätiä juomaan lasillisen toisensa jälkeen. Myös minut laitettiin välillä juomakaveriksi, koska minulla on hyvä viinapää, noh, ainakin kiinalaisittain. Loppuillasta äidin kaveri sammui tuoliin ja oli valehtelematta valkoinen kuin paperi.

Toinen mieleenpainuva juomakerta oli kun Australiassa asunut setä tuli käymään. Hän oli loppuillassa siinä kunnossa, että notkui aina keskustelukumppaniaan kohti hyvin vaarallisesti ja minä ja kaverini pakenimme tuoleilla aina hieman hänestä poispäin niin, että olimme lopulta hyvin kaukana pöydän äärestä. "Ying wen ting bu dong, zhong wen ting bu dong" nauroimme kaikki. Jos setä puhuu englantia, sitä ei ymmärrä. Jos hän puhuu kiinaa, ei sitäkään ymmärrä.

Loppuillasta jouduimme soittamaan isosiskon poikaystävän paikalle saadaksemme sedän kuriin. Hän ei suostunut lähtemään kotiin. Esitimme siis nuorison kanssa, että lähtisimme yhdessä klubille ja kun oli taxiin menon aika, käskimme hänen mennä ensimmäisenä sisään muiden jäädessä ulos. Loppujen lopuksi taxikuski ei suostunut ajamaan niin kännisen ihmisen kanssa ilman, että joku tulisi "pantiksi" mukaan. Niinpä isosiskon (ulkomaalainen) poikaystävä joutui auttamaan sedän kotiinsa. Ja siinäpä vasta episodi. Hän ei nimittäin suostunut kertomaan osoitettaan ja oli kuulemma kuristanut kuskia kesken matkan. Seuraavan kerran kun näimme setää, oli hän hyvin vaisu ja hyväkäytöksinen.

Sukulaisten kommenteista puhuin jo aloituskappaleessa jonkin verran. Kaverini sai kuulla monia "huolestuneita" kommentteja siitä, valmistuuko hän koskaan yliopistosta ja uteluita poikaystävästä. "Hän on macaulainen" "ei ole tarpeeksi hyvä mies". Jaahas. Isosisko taas seurustelee tummaihoisen miehen kanssa, jota ei suvun vanhimmat hyväksy. En ole varma, onko isän puolen suku edes tietoinen asiasta, mutta jokin poikaystävään liittyvä keskustelu päätyi kyyneliin ruokapöydässä. Siinäpä sitten istun perheriidan välissä ollen mahdollisimman näkymätön.

Toinen itseäni ahdistava kerta oli, kun pöydässämme ystäväni mummo puhui kovaan ääneen yhdestä pojastaan ja hänen kaikkien tiedossa olevista naisseikkailuista HÄNEN VAIMONSA ISTUESSA YKSIN VIEREISESSA PÖYDÄSSÄ. Siis en ole oikeasti koskaan varmaan säälinyt ketään ihmistä yhtä paljon kuin häntä sillon. Vaimo vetisin silmin näppäili kännykkäänsä ja oli kuin ei olisi siellä. Kaverini isosisko huomaamattomasti pyysi minua hakemaan serkkunsa, jotta hän voisi viedä äitinsä pois tilanteesta. Lapset olivat ikävä kyllä teillä tietämättömillä juuri sillä hetkellä. Illan lopussa pettäjä-setä yritti lepyytellä vaimoaan, joka työnsi hänen kätensä pois. Loppujen lopuksi heidän on kuitenkin mentävä samaan sänkyyn nukkumaan. Setä on rikas, eikä vaimolla olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä yksin kahden lapsen kanssa.

Viimeinen pointtini liittyy rahan antamiseen. Sen tuomaa taakkaa en ole todistanut, mutta kaikkien Kiinassa viettämien vuosieni aikana olen saanut käsityksen, että punaiset kuoret ovat stressin aihe monelle. Ensinnäkin, rahaa on pakko antaa. Punaiset kuoret ovat perinne, eikä ole niitä korvaavaa lahjaa. Tietysti summan päättää itse (sain lukuisia kuoria, joissa oli vain 1,2€), mutta onhan se statuskysymys. Voi kokea painostusta antaa suuria summia ja kun aikuiset antavat kymmenittäin ja kymmenittäin kuoria juhlaviikon aikana, kerääntyy summasta suuri pakostikin.

Olen nähnyt sosiaalisessa mediassa kuvan perheen kolmesta lapsesta (noin 7, 4 ja 1v.), joilla jokaisella oli noin 15cm korkea pino 14€:n arvoisia seteleitä. Ja voit vain miettiä, kuinka ohuita setelit ovat ja kuinka paljon niitä pitää olla, jotta korkeus on tuollainen. Kiinan whatsappissa, wechatissa, voi lähettää elektronisia punaisia kuoria, jotka ryhmächättiin lähetettäessä jakavat avaajille eri määrän rahaa (siis yksi voi saada 20€:sta 15€ ja joku 20 snt). Olen todistanut kaveriporukan kilpapeliä, jossa pienimmän summan saanut joutuu lähettämään uuden kuoren, yleensä kokonaissummaltaan 50€:sta ylöspäin.

Tällaisia pakoreittejä kaipaisi varmaan moni :D

Mielestäni ei ole ihmekään, että moni jännittää kiinalaista vuotta ja sukulaisten kohtaamista etukäteen. Me piiloilimme joskus yläkerrassa sukulaisia ja kun vihdoin palasimme Shenzheniin "kotikylästä" oli helpotus havaittavissa kaikista paikalla olleista. Noin kolmen tunnin ajomatka kotiin purettiin turhautumista kovaäänisesti. Until next year.

Vaikka kiinalaisessa uudessa vuodessa on huonot sivuvaikutuksensa, en tuomitse sitä hirveäksi juhlaksi. En tietystikään voi kokea suvun arvostelevia kommentteja sun muuta, sillä minut jätettiin vieraana ja ulkomaalaisena rauhaan. Ja ei uusi vuosi kaikille kiinalaisillekaan ole yhtään negatiivinen kokemus. Kaverini tapauksessa vanhoillisuudet olivat hyvin rajautuneita isän puolen sukuun. Pikku hiljaa uskon kiinalaisesta uudesta vuodesta muotoutuvat enemmän se ilon juhla, joka sen on tarkoituskin olla. Uusi sukupolvi tulee varmasti muuttamaan Kiinaa paljon ja on jo pikkuhiljaa alkanutkin tehdä niin.