Image Slider


Ihan tämmöinen pikapostaus ennen kuin katoan taas Kiinan nettiblokkausten taakse. Olen siis lähdössä viettämän kiinalaista uutta vuotta Pekingiin, minkä jälkeen tarkoituksena olisi tehdä kolmen yön visiitti Shanghaihin ja oletettavasti hyvin täyteen Disneylandiin. En ole koskaan käynyt Disneylandissa, joten odotan kokemusta innolla! Shanghain Disneyland on uusin Disneyland, joten sen voi kai olettaa olevan aika hyvä. Siellä on myös jotain uusi vuosi -teeman tapahtumia ja koristeita. Ainoana miinuksena hirveät jonot loman takia ja vähän vilpoinen sää.


Puolentoista viikon aikana Macaussa on ehditty palata kouluun, tavata kavereita ja juhlia Helgan synttäreitä clubilla. Oli muuten aikamoinen yö kun kotiin tulin vasta kuudelta aamulla... Ei me edes hirveästi juotu, mutta johonkin se aika katosi. Ja sain taas todistaa, miten (jotkut) macaulaiset osaavat törsätä rahaa; yksi Helgan kaveri extempore osti meille VIP-pöydän shamppanjoineen ilmaisten juomien loputtua kahdelta yöllä (pöytä itsessään maksaa jo 1000€ + shamppanjat n. 350€/plo).. Noh, en valita, kiva päästä lepuuttelemaan jalkoja :D


Macau on omaleimaiseen tapaansa taas koristanut katujen varret juhlapyhän mukaisesti. Moon festivalin aikaan oli pupuja, jouluna poroja ja nyt kiinalaiset horoskoopit löytyvät oikeassa järjestyksessä olevina sarjoina ympäri kaupunkia. Itse olen rotta (tai hiiri, kuten kiinalaiset sen yleensä sanovat englanniksi), joten siksipä sen kuva löytyy kameran rullastakin.

Jostain syystä olen taas vähän surullinen lähtiessäni Macausta, eikä se todellakaan ole Pekingin aiheuttamaa. Olen vaan niin kiintynyt tähän paikkaan ja näihin ihmisiin, että ehkä alitajuisesti lähtiessäni aina pelkään, etten palaisikaan :D Varsinkin nyt kun ehdin olla täällä alle kaksi viikkoa, tuntuu lähtö todella kiireiseltä.

~Hyvää kukon vuotta kaikille!!~

P.s. Olen ajastanut yhden postauksen ilmestymään Kiinassa ollessani, jotta ei mene blogi ihan harakoille taas. Instagramia mitä luultavimmin tulen päivittelemään, joten sitä voi tsekata nimimerkillä verawinter :)


Ensimmäinen lukukausi on takana ja kyllä, tämän postauksen oli tarkoitus olla valmiina heti joululoman alussa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Tässä pieni (lue: pitkä) kooste syyslukukaudestani, eli ensimmäisestä jaksosta Macaussa ja ulkomailla opiskelijana.

 
Heti Macauhun saapumisen jälkeen odotin koulun alkua innoissani, mutta myös hieman peloissani. Non-locals weekin jälkeen kävi ilmi, että vaihtareita lukuun ottamatta olin ainut kaukomaalainen opiskelija. Vuosikurssillani ei ollut ketään edes muista kuin Kiinan hallinnon alla olevista maista (myöhemmin kävi kyllä ilmi, että yksi pakistanilainen poika opiskeli eri pääainetta).. Etukäteen olin olettanut koulun olevan paljon kansainvälisempi. Tiedän kyllä, että ylemmillä luokilla on oppilaita muualtakin, esimerkiksi Koreasta ja Mongoliasta, mutta oletin monipuolisuutta olevan vähintäänkin Aasian maiden puolesta.
 
Tutustuin jo ennen virallista koulun alkua Christaliin, mikä toi uskoa siihen, että koulusta löytyisi kyllä oman henkisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita puhumaan englantia. Christal oli kaiken lisäksi samalla luokalla kanssani, eikä ensimmäisillä oppitunneilla siis tarvinnut istua yksin. Hyvin nopeasti tutustimme (okei, en ole vieläkään ihan sata varma, ettei Christal olisi tuntenut muita jo etukäteen :D) muihinkin luokkalisiin, erityisesti Helgaan, Kiniin ja Tabiin. Alussa tietystikin yritimme mahdollisimman paljon tutustua kaikkiin luokkalaisiin, mutta meidän viisikosta tuli nopeasti tiivis ja "varma" porukka, eikä koskaan tarvinnut esimerkiksi jännittää, kenen kanssa mennä syömään.
 
Luokallani kaikki ovat macaulaisia itseäni ja kahta kiinalaista, joista toinen Macaun viereisestä provinssista, lukuun ottamatta. Pääkieli opiskelijoiden välillä on siis kantoninkiina, jota en osaa sanaakaan (nykyään osaan muutaman sanan ja mandariinin, kontekstin ja satunnaisen englanninkielisen sanan kautta voi arvata välillä mistä puhutaan, mutta ei hirveästi auta). Tämän takia tuntuu, että joihinkin luokkalaisiin on hyvin vaikea saada mitään kontaktia, en kun vain voi liittyä keskusteluun ja jotkut "eivät osaa englatia" (koko tutkinto suoritetaan englanniksi.. :D). Kielimuurin lisäksi nuorimmat luokkalaiseni ovat syntyneet vuonna -98 ja itse -96 syntyneenä huomaan kyllä joidenkin kohdalla hyvin merkittävän ikäeron. Ei sillä, että kaikki nuoremmat ovat automaattisesti lapsellisia, oma ystävänikin Kini on -98, mutta jotkut yksilöt ovat hyvin eri tasolla - myös Kinin kaverini mielestä.
 

Seuraavana "shokkina" tulivat pitkät koulupäivät. Tai eivät ne kovin pitkiä olleet, mutta kotiin pääsi vasta 16:50. En tiedä, onko Suomessakin yliopistossa samat aikataulut, mutta lukion ja varsinkin välivuoden jälkeen tämä tuntui kovin myöhäiseltä. Kurssini olivat: englanti, japani, principles of management, computer application - multimedia, financial accounting, tourism destinations ja economics. Kaikki pakollisia ja kieliä lukuun ottamatta kaikki oman luokan kesken vanhaan kunnon ala-aste/yläaste -meininkiin. Toisaalta, oppi nopeasti tuntemaan kaikkien perusluonteet ja kenen kanssa on helppoa työskennellä ryhmäprojekteissa ja kenen kanssa ei todellakaan.
 
Ryhmäprojektit olivat uusi kokemus. Kyllähän Suomessa lukiossa meillä niitä oli... kai, mutta ei näin isoja ja aikaavieviä. Meidän koulussa periaatteessa jokaisella kurssilla on yksi suuri projekti, jota tehdään tietystikin vain vapaa-ajalla, eikä siihen tuhlata sekuntiakaan oppitunnista. Pahin projekti oli accountingissa, mutta ihme ja kumma selvisimme siitäkin hengissä. Kun joululoma alkoi, oli kerrankin sellainen olo, että sen on totisesti ansainnut kaiken työnteon jälkeen - varsinkin niissä kursseissa, jossa ryhmästä löytyi laiskimuksia. Managementissa tuntui yhdessä vaiheessa kuin olisin raahannut koko ryhmää perässäni, mutta esitelmässä (en etukäteen tiennyt, mitä muut tulisivat sanomaan) päätti eräs ryhmäläinen nimetä toisen henkilön ryhmän johtajaksi ja sanoi hänen tehneen kaikki suuret päätökset ja olleen aina saatavilla ongelmien tullessa (-: Sepäs oli palkitseva kommentti kun vain minun ansiostamme saimme edes vastuuosa-alueet sovittua neljä päivää ennen esitelmää.
 
Projekteina oli mm. minielokuvan tekeminen, haastattelu, oman "yrityksen" perustaminen + sen myyminen muille luokille + miljoonan invoicen tekeminen + miljoonan hintakyselyn tekeminen + kaksi isoa kirjallista kertomusta balance sheeteineen, income statementeineen kaikkineen ja luokkaretken perusteellinen suunnittelu, jossa voittajaryhmän retki toteutettiin oikeasti ja häviäjät joutuivat kirjoittaa 10 000 sanan kirjoitelman omasta ideastaan. Huh, kuinka kamalalta tuntuu edes miettiä sitä työmäärää :D Ja jokaiseen projektiin kuului siis tietysti myös esitelmä, yleensä 15min. Opinpahan ainakin hieman puhumaan ihmisten edessä ja kaiken lisäksi englanniksi!
 
Meidän luokka, R1, + 2 vaihtaria

"Luokkaretkellä"
 
Omia lempparikursseja olivat tourism destinations (, jossa kirjaimellisesti käytiin läpi maailman eri maita ja niiden nähtävyyksiä), economics ja japani. Japani ei olisi ollut ensimmäinen kielivalintani isommasta tarjonnasta, mutta valittavana olivat vain se, mandariini ja portugali ja mandariinia sai opiskella vain jos osasi kanttonia. Portugali olisi ollut helppo valinta ranskaa pitkää opiskelleena, mutta ajattelin (tai siis äiti ajatteli :D) japanista olevan enemmän hyötyä minulle. Ja ainakin näin alkuun se vaikuttaa ihan loogiselta ja kivalta kieleltä. Lausuminen on helpohkoa suomalaiselle ja on aina hauska huomata sanoja, jotka ovat sanoja myös suomeksi, esim. eki, kutsu ja osake. Vähän pelottaa jos ensi vuonna meidän oletetaan osaavan kirjoittaa ja muistaa kanjeja, eli kiinasta lainattuja merkkejä. Kaikki muut osaavat kuitenkin periaatteessa kirjoittaa monimutkaisia merkkejä, minä en. He myös pystyvät arvata merkityksiä kiinan kautta, minä en (okei, pystyn pari). Vielä olen kuitenkin edellä muita, moni kun ei ole VIELÄKÄÄN opetellut hiraganoja ja katakanoja... Ja aasialaiset muka ahkeria opiskelijoita..????

Inhokki-kurssini oli ylivoimaisesti accounting ja uskon 99% koululaisistani olevan samaa mieltä. Kurssin uusimisprosentti on suurin kaikista koulun kursseista ja midtermsistä pääsee kuulemma 1/3 läpi. Itse pääsin nipin napin läpi saamalla 55/100, eli 5 pojoa yli alarajan. Tämä koe oli ainut, jossa olisin ikinä ollut kyseisestä tuloksesta tyytyväinen. Moni ei saanut sitäkään.

Kaverini tuntuivat olevan vähän vaikeuksissa kurssien takia, sillä olivat tottuneet Aasialle ominaiseen opiskelutapaan, eli kaiken ulkoaopetteluun. Tässä koulussa se ei ole mahdollista ja tietoja ja taitoja pitää osaa soveltaa (iso ylläri? :D) Vaikka omasta mielestäni opetuksen tyyli on vähän tönkkö (ei keskustelua tai kyseenalaistamista tms, ylemmillä vuosikursseilla on kai vähän eri meininki sitten), on se ilmeisesti kuitenkin todella kansainvälinen Aasian mittapuulla. Etukäteen jännitin paljon, mikäli sopeutuisin opetustyyliin täällä, mutta se tuntuu olevan melkein kuin minulle luotu. Englanniksi opiskelukaan ei oikeastaan tuota ongelmia.


Ensimmäisen jakson kokeet tuntuivat todella helpoilta (miinus accounting, tietysti..). Monissa "esseissä" pääsi maalaisjärjellä pitkälle tai sitten suomalainen koulutus on vain oikeasti antanut todella hyvän pohjan tiedon soveltamiselle ja yleiselle osaamiselle. Onko muut ulkomailla opiskelijat kokeneet samaa ilmiötä? Kun kaverit valittelivat vaikeasta kokeesta ja puhuivat jo uusimisesta, olin itse juuri mielestäni suoriutunut kokeesta aivan loistavasti.

Tourism-kokeessa piti suunnitella kolmen päivän omatoimimatka macaulaiselle pariskunnalle yhdessä maassa ja viedä heidät vähintään viiteen nähtävyyteen. Itselleni tämä oli kuin unelmien täyttymys, rakastanhan matkojen suunnittelua ja tehtävä oli todella helppo - olettaen tietysti että osasi nimetä yhdestä maasta viisi nähtävyyttä ja luoda jotenkin looginen aikataulu. Toisessa tehtävässä piti pohtia miksi senior-matkailu on tullut suositummaksi (omalla järjellä, asia ei kuulunut kurssisisältöön) ja ehdottaa senior-ryhmälle matkakohteita. Myös managementissa oli pari todella maalaisjärkistä kysymystä.

Jokaisessa kokeessa oli iso osio monivalintakysymyksiä, mikä on suuri ero Suomeen. Yleensä niitä ei ollut ollenkaan ja jos olikin, oli tehtävä aika mitätön. Täällä monivalinnat ovat joskus todella suuressa osassa. Toinen suuri ero oli japanin kokeessa, joka oli naurettavan helppo verrattuna Suomen lukioiden kielten kokeisiin. Kuullunymmärtämiskysymykset toistettiin miljoona kertaa, eikä niissä tainnut olla avovastauksia ollenkaan. Tämän lisäksi omaa tekstiä ei pitänyt tuottaa kuin viiden lauseen verran. Meillä ei siis ollut mitään esseetä, ei edes sellaista 30 sanan, kuten Suomessa alkeiskielissä. Noh, en valita :D Olin päntännyt kielioppia huolella, mutta sitäkään ei tarvinnut kuin yhdessä tehtävässä, jossa piti laittaa annetut sanat oikeaan järjestykseen. Eipähän jää valmistuminen ainakaan japanista kiinni, ellei tosiaan niitä kanjeja pidä osata kirjoittaa miljoonaa... Tai edes kahtakymmentä..

 
Loppuun vielä ensimmäisen jakson arvosanat. Olen todellakin erittäin tyytyväinen tuloksiin ja sain kaikissa aineissa omaa arviointia paremman arvosanan ja 5/7 paremman kuin olin edes uskaltanut toivoa! Kyllä, etukäteen arvaan arvosanat :D On hauska vertailla, varsinkin jos ylittää itsensä. Harmi vain, että GPA oli 3.47 kun kuulemma 3.50:lla olisi saanut stipendin... Ensi kerralla sitten ;) Tai sitten ei, koska kevätlukukaudella on kaksi harmaita hiuksia tuovaa kurssia; financial accountingin jatkokurssi, managerial accounting ja business mathematics. Ei sillä, että minulla olisi muutenkin 2,5 vuoden tauko matikasta, mutta Aasiassa matikka on paljon vaikeampaa ja kavereilla on siis ihan erilaiset pohjatiedot. Kunhan vain pistän hikkeily-vaiheen taas päälle, niin eiköhän siitäkin kurssista läpi päästä.
 
Tällainen kuva pyöri somessa :D Tuntui aika osuvalta kuvaukselta loppujakson fiiliksistä
Olen elossa! Ja vihdoin myös ihmisten ilmoilla - tai no, netin ilmoilla. Vietin nimittäin Suomen jälkeen kymmenen päivää Kiinan palomuurin takana ja näin Bloggeriin ei ollut mitään asiaa. Tämä tauko ei siis ole omaa syytäni (olisin tietysti voinut ajastaa postauksia valmiiksi vielä Suomessa ollessa, mutta ei puhuta siitä, pieni tauko voi olla ihan virkistäväkin).