Image Slider

Asuntolakierros

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Tervetuloa Taipan saarelle, IFT:n asuntolaan! Toivottavasti et kuollut noustessasi älyttömän jyrkkää mäkeä ylös. Tai ehkäpä menit Sanmiu-kaupalle tai mäkkäriin vain, jotta pääsit hyppäämään bussin kyytiin ja näin sinun ei tarvinnut käyttää jalkavoimaa ylös kapuamiseen.

Ensiksi kävelemme sisääntuloaulan läpi ja sanomme moit respan työntekijöille. Lähdemme kävelemään kohti oikean reunan ulko-ovea ja tilaamme hissin alaspäin. Kyllä, tulimme juuri sisään yhdeksännestä kerroksesta.


Seitsemäs kerros, ja kaikki muutkin, näyttävät tältä. Rakennuksen pohjapiirustus on yhtä pitkien sivujen omaavan L:n muotoinen ja hissit (kuten ulko-ovetkin) löytyvät päädyistä. Kulmassa on keittiö/ruokailuhuone. Käydään siellä ensimmäisenä.


Ruokailuhuoneen vieressä on erikseen huone mikroille, täällä on vain liedet. Jääkaappeja/pakastimia on kaksi, enkä pidä omia ruokiani niissä. Omassa huoneessani on minijääkaappi ja se on tähän mennessä riittänyt. Muutenkin, en luota siihen, ettei joku muu söisi ruokiani. Jos jonain päivänä vihdoin ostan pitkään haaveilemiani pakaste-dumplingseja, on pakko laittaa ne keittiöön pakkaseen.
   Asuntola ei tarjoa mitään keittiövälineitä, joten jokaisen on pitänyt ostaa paistinpannut, kattilat, astianpesuaineet ja rätit itse. Niitä säilytetään kaapeissa ikkunan alla tai TV:n kaapistossa. Jotkut ehkä ovat ostaneet yhteisiä tarvikkeita, mutta koska asun yksin, koin helpommaksi ja paremmaksi vaihtoehdoksi ostaa omat.
   En syö kovin usein syö keittiössä syystä 1) olen laiska, 2) ilmastointilaitteen kaukkari on aina tietämättömillä -> järkyttävän kuuma varsinkin kokkauksen jälkeen, 3) seiskakerroksen asukkaat eivät ole olleet hirveän sosiaalisia/tervetulottavia (mikä on welcoming suomeksi....?? Edes sanakirja.org ei tiedä) ja 4) olen laiska.


Mutta niinä muutamana kertana kun olen takamukseni kokkaamaan raahannut, on ainakin ollut kivat maisemat mitä tuijotella. Ja syön kiinalaisittain erittäin outoon aikaan, joten keittiö on aina tyhjillään ja saan ruokarauhan. Kerran kun satuin tiskaamaan muiden ruoka-aikaan, alkoivat kiinalaisten opiskelijoiden porukka heti kuiskailla jotain waiguo renistä (=ulkkarista). Taidan pysyä omassa aikataulussani tästä edespäinkin.
   Kerran olin kymppikerroksessa syömässä illallista kavereiden kanssa ja siellä oli paljon parempi meininki. Asia voi tietysti myös johtua siitä, että siellä asuu paljon ykkösiä ja koska olimme muutenkin jokseenkin tuttuja, juttelivat kaikki keskenään. Minun kerroksessani asuu enimmäkseen vanhempia opiskelijoita ja he jopa käyvät koulua eri kampuksella, joten en tunne heitä edes kasvoilta.


Kerroskavereistani puhuttaessa, mainittakoon, että he eivät ole antaneet itsestään hyvää vaikutelmaa muutenkaan. Tiskialtaat ovat lähes poikkeuksetta täynnä ruokaa, VAIKKA ROSKIS ON VIERESSÄ! Ja se perkeleen ilmastointilaitteen kaukkari.... Kerran etsin sitä kunnolla, kävin läpi kaikki laatikot ja hyllyköt, ja olen varma, että joku pihtailee sitä tahallaan.

No niin, jatketaan matkaa huoneeseeni ennen kun joku tulee tänne ja pitää moikata (vitsi vitsinä, eihän me suomalaiset oikeasti olla niin epäsosiaalisia, eihän?).


Käytävän päästä löytyy ovi numeroituna 701-702. Se sijaitsee aivan vaatteiden kuivaushuoneen vieressä. Oven saa auki vain kahvaa painamalla ja sisältä löytyy kolme ovea. Suoraan edessä oleva ovi aukeaa kylpyhuone-vessaan.


Olin erittäin positiivisesti yllättynyt kun ensimmäistä kertaa kävin tsekkaamassa vessan; se on todella siistissä kunnossa. Ehdin pelätä hometta, ötököitä, pinttynyttä likaa ja epäkunnossa olevia varusteluita ja seiniä/lattioita, mutta kylppäri on loistokuunnossa. Suihkustakin tulee lämmintä vettä! Ja se, että jokainen eri osa-alue on eri tilassa, on loistava juttu. Jos yksi haluaa olla suihkussa ja yksi käydä pöntöllä, voi kolmas pestä hampaitaan. Minun tapauksessani tämän vessan jakaa vain kaksi ihmistä ja yleensä osaamme välttää päällekkäisyydet, mutta pari kertaa erillisistä tiloista on ollut todellakin hyötyä!
   Bonuksena vessaan tuli entisen asukkaan tarvikkeet, mm. aivan lynttääntynyt hammasharja ja kaksi mukia, shampoo, saippua ja muita kauneudenhoitotarvikkeita. Näiden olemassa olon takia luulin ensimmäisen viikonloppuni, että kämppikseni oli jo paikalla, vaikka todellisuudessa hän oli kaukana poissa ja uusi asukas saapui vasta maanantaina. Kämppikseni on muuten ranskalainen vaihtari. Emme vietä aikaa yhdessä, mutta juttelemme yleensä vähän kun tulemme vastakkain.


Mennään ovelle 702. Laitan IFT:n opiskelijakorttini lukijalle. Bi-bi-bi-biib ja ovi avautuu.


"Anteeksi, täällä on vähän sotkuista..."
Asun siis yksin. Ne, jotka jakavat huoneensa jonkun toisen kanssa, asuvat samanlaisessa huoneessa. En tajua, miten he  mahtuvat. Itse olen täyttänyt melkein kaiken mahdollisen kaappitilan ja silti matkalaukkuni lepäilevät tyhjällä sängyllä puolitäynnä. Kiitän itseäni tuhannesti siitä, että valitsin private roomin. Vaikka vuokra onkin tupla (vähän päälle 200€ kk:ssa), on yksin asuminen sata kertaa parempaa - ainakin mulle. En vaan kestäisi jatkuvaa toisen tiellä olemista, turhaa jutustelua/kiusallista hiljaisuutta ja sitä, ettei hetkeäkään päivästä olisi omaa rauhaa. Ehkä vain olen todella suomalainen, mutta en pystyisi jakamaan näin pientä tilaa toisen ihmisen kanssa. Eri asia tietysti sellaisille, jotka ovat muuttaneet Macauhun kaverin kanssa. MUTTA silti, miettikää, että kahdestaan asuvat joutuvat jakamaan vessansa NELJÄN ihmisen kesken! Olen todella tarkka (jopa neuroottinen joskus) vessan siisteydestä ja jo yhden vieraan ihmisen kanssa sen jakaminen on välillä hermoja kiristävää. Pekingissä pääsin oman vessan makuun ja se peto vei kyllä koko sielun mennessään.


Tuskin huomasit tätä kapistusta, mutta kerronpa sinulle siitä silti. Tämä on nimittäin ilmankosteuden poistaja (?). Tämä yksilö on jo hyvin kärsinyt, enkä jaksa kaivaa esiin uutta,  mutta eiköhän tälläkin pärjätä. Yläkerroksessa on siis valkoisia pieniä palloja, jotka suodattavat kosteuden huoneen ilmasta vedeksi kapistuksen pohjalle. Aluksi pallurat olivat ilmavasti melkein kanteen asti, mutta nyt ne ovat muussaantuneet yhteen ja pari jopa muuttunut mustaksi. Epäilen tämän tarkoittavan sitä, että kohta olisi aika ottaa käyttöön uusi laatikko.
   Ei ole hajuakaan, auttaako tämä mitenkään ilmankosteuteen, mutta ainakin sinne on kerääntynyt vettä, joten eikö se pakostikin ole pois huoneeni kosteudesta sitten?


Kurkataan ikkunasta ulos. Ei ole kovin hyvä ilma, joten maisema näyttää vähän masentavalta. Olen todella iloinen osittaisesta merinäkymästä. Uima-allas voisi tosin sijaita jossain muualla ilkkumassa. Se on toisen taloyhtiön pihalla, mutta kämppikseni kerran pyysi minua hänen ja joidenkin muiden vaihtareiden kanssa uimaan. En jostain syystä lähtenyt mukaan, mutta yritin ikkunasta kuikuilla, pääsivätkö he perille. En nähnyt niin kauas, keitä siellä uiskenteli, joten en vieläkään tiedä, saadaanko mekin käyttää sitä. Toivottavasti.


Ruokahyllyni näyttää tältä. Olen oikeastaan lisännyt varastoani kaksilla erilaisilla muroilla ja hedelmillä ja jääkaapista löytyy jugurttia ja soijamaitoa (en edes ole vegaani tms, mutta en vaan voinut enää juoda tavallista maitoa Pekingistä palattua. Olin siis puolivuotta ilman muroja, kunnes Macaussa Vitasoy-pillijuomat ovat suosittuja ja löysin Sanmiusta ison tölkillisenkin kyseistä brändiä. Vaikka muut kuin suklaanmakuiset Vitasoyt eivät olekaan ihan parhaan makuisia, tuntuu kuin olisin löytänyt ratkaisun maailman suurimpaan ongelmaan).
   "Ruokapöytäni" hyllyköstä löytyy herkkupussini, jossa on mm. salmiakkia ja yksi pieni lentokoneesta saatu fazerin patukka. Näillä Suomi-herkuilla pitäisi pärjätä jouluun asti.



#VainOpiskelijaJutut kun joskus tämä kelpaa keitto-/murokulhosta. Tai pahimmassa tapauksessa tämä:


On ollut kivaa kun kävit, mutta ikävä kyllä et voi jäädä pidemmäksi aikaa, vierailuaika kun loppuu kymmeneltä. Ja jos totta puhutaan, vain perheenjäsenet saisivat tulla opiskelijoiden huoneisiin asti, joten shh, en halua lentää ulos ja joutua etsimään kämppää Macaun kalliilta asuntomarkkinoilta. Täällä on muutenkin hyvä asua.

Uuteen maahan sopeutuminen

lauantai 27. elokuuta 2016

Macaussa on tultu asusteltua nyt vähän päälle kaksi viikkoa ja kyllähän tätä paikkaa pikkuhiljaa voisi kodiksi alkaa kutsua. Uuteen maahan muuttaminen ei tietenkään ole helppoa ja sitä vaikeampaa mitä erilaisempi uusi paikka on verrattuna kotiin. Minulla on pohjalla Pekingissä asuminen, mikä on auttanut hirveästi ja estänyt monet kulttuurilliset yllätykset.

Pekingiin verrattuna tämä muuttokokemus on ollut todella erilainen. Viime kerralla menin perheeseen, joka piti huolen minusta ja auttoi kaikissa asioissa. En siis vain yksin tippunut keskelle merta tietämättä minne suuntaan lähteä uimaan ensimmäisenä. Toisaalta Pekingissä taas asuin kaksi kuukautta tietämättä mitään Pekingin rakenteesta tai osaamatta mennä minnekään muualle kuin kiinan tunneille. Täällä olen heti päässyt käsiksi kaupunkiin ja tutustumaan siihen.
   Alkushokki oli mun mielestä pahempi tällä kertaa - ellei aika ole kullannut muistoja. Ei se shokki todellakaan kuitenkaan pitkä ollut, varmaan kaksi päivää, eikä mun mielestä liittynyt mitenkään kulttuurillisiin asioihin. Suurin juttu oli varmaan kotoa pois muuttaminen ja se, kuinka pitkäaikainen juttu täällä elely on. Pekingissä pystyi aina ahdistuksen iskiessä laskea päiviä kotiinpaluuseen tai muistutella itselleen, ettei tämä ole ikuista. Täällä elämä on "ikuista". Enää se ei kuitenkaan ahdista, oikeastaan se on lohduttavaa. Ei tarvitse rakentaa elämää vuodessa ja sitten jättää sitä taakseen. Enkä todellakaan olisi valmis jättämään Macauta ja IFT:tä taakse vuoden päästä.
   Uuteen kotikaupunkiin sopeutuminen ei liity vain yhteen tai kahteen asiaan ja tässä postauksessa peilailenkin sopeutumistani tähän jo-rakkaaseen uuteen kotikaupunkiin eri osa-alueiden kautta.

1. Uusi koti


Asun siis koulun asuntolassa Taipan saarella (kuvan kyltti ei kerro mun kotiosoitetta, mutta on lähistöllä. Eikö olekin söpöjä noi Macaun katukyltit?) yksin omassa huoneessa. Tavallaan siis asun ensimmäistä kertaa yksin ja ainakin asun ensimmäistä kertaa ilman perhettä.
   Aluksi huoneeni tuntui väliaikaiselta paikalta jossa yövyn, kuin leiripaikalta tai hotellihuoneelta. Sitä mittaa kun olen tavaroita purkanut ja laittanut esim. valokuvia seinälle, on huone alkanut tuntua enemmän omalta. Vaikka paljoa täällä ei voikaan sisustaa, tykkään päättää tavaroille paikat ja on kivaa kun kaikki on järjestelty juuri niin kuin minä haluan.
   Vaikka onhan mulla "kämppis" (jaetaan vessa) ja monia ihmisiä samassa kerroksessa ja samassa talossa, asun tavallaan yksin ja olen täysin vastuussa ihan itsestäni. Kukaan ei siivoa puolestani tai laita ruokaa. Olen tykännyt todella paljon yksin asumisesta. Suurin ongelma on ehkä ruoan laittaminen, koska olen todella laiska kyseisen toiminnan harrastaja ja keittiö sijaitsee käytävän toisessa päässä, mikä on loistava tekosyy syödä nuudeleita kovina pussista.. Onneksi koulussa saa lämpimän aterian viisi kertaa viikossa, joten tulee syötyä kaikkea tarpeellista.

2.  Uusi kaupunki

On hassua, kuinka nopeasti sitä vaan oppii liikkumaan ympäriinsä - ainakin itselleen oleellisilla alueilla. Ensimmäistä kertaa kouluun mennessä tuijotin pysäkkien nimiä koko ajan ja tarkistin välillä kartasta, lähestynkö oikeaa pistettä. Nykyään voin näpytellä kännykkää ja vilkaista välillä ikkunasta ulos tietäen heti missä olen ja paljonko matkaa on vielä jäljellä.
   Vielä on tietysti paljon paikkoja tutkittavana, enkä tunne varsinkaan Taipan saarta vielä hyvin. Macaun puolella keskusta-alue ja koulun ympäristö ovat paremmin hallussa ja vaikka usein löydänkin itseni jostain aivan uudesta paikasta, hahmotan suunnilleen, missä olen ja miten pääsen takaisin.
   Macau on todella pieni ja asukkaita on vain n. 600 000, eli sama määrä kuin Helsingissä. Itse olen suurkaupunkien rakastaja, joten paikka tuntuu vähän pieneltä. Onhan tuossa vieressä tietysti 7 miljoonan Hong Kong ja reilun miljoonan Zhuhai, joiden tutkimiseen voi sitten keskittyä kun Macaun tuntee kuin omat taskunsa.
   "Pikkukaupunkisuutta" (, joka ei kyllä edes oikeasti näy mitenkään kaupunkikuvassa) lukuun ottamatta Macau on kuin mulle tehty; on Kiinaa, Eurooppaa ja loistetta kasinoiden takia. Meri on läsnä ja kasvistoa on paljon. Varsinkin meri on mulle helsinkiläisenä tosi läheinen asia ja Pekingissä ikävöinkin sitä paljon. Ikävä kyllä täällä vesi ei ole niin puhdasta, että siinä kannattaisi uida.
   Maasto on täällä todella mäkistä, eli monet tiet kulkevat jyrkästi ylöspäin. Esimerkiksi kotiin mentäessä pitää kävellä 40-50 asteen kulmassa nousevaa tietä ja sama juttu koululla, jos haluaa perimmäiseen rakennukseen. Ainakin jalkalihakset saavat treeniä hah.
Macaun valuuttaan, patacaan (yleisemmin sanotaan MOP tai dollari), totuin todella nopeasti, koska sen kurssi verrattuna euroon on aika sama kuin yuanin ja jos haluaa suoristaa mutkia, voisi jopa sanoa, että jakamalla Macaun hinnat kymmenellä saa summan euroina (esim. 20 MOP = 2,24 €).
   Virallinen kieli täällä on kanton ja sitä en osaa oikeasti yhtään, mandariinia sen sijaan osaan joten kuten. Palveluammateissa varsinkin nuorehkot ihmiset osaavat aina englantia, enkä ole vielä kertaakaan törmännyt kielimuuriin asioidessa.
   En ole vieläkään ihan varma, kuinka moni osaa puhua mandariinia täällä, mutta aina välillä palvelutilanteissa puhutaan mandariinia ja kiinalaiset kaverini kyselevät kaikilta tarjoilijoista poliiseihin asioita mandariiniksi ja saavat vastauksia. En ole kovin innokas - ainakaan vielä - opiskelemaan kantonia, joten toivon että pärjään englannilla ja mandariinilla (ja virallisissa kirjoitetuissa asioissa ranskan kautta portugalilla :D)
3. Uusi ilmasto



Macau sijaitsee samalla korkeudella Pohjois-Afrikan maiden eteläkärkien kanssa, joten voitte varmaan arvata, että täällä on KUUMA. Eikä vaan mikään normaali kuuma, vaan ilmankosteus on järkyttävän suuri ja näin lämpöä ei pääse pakoon varjoihin. Jo pari minuuttia ulkona saa hikoilemaan melkein kuin saunassa, eikä sisätiloissa voi olla ilman ilmastointia. Säälin koulun poikia, joiden koulupukuun kuuluu (tummat!) pitkät housut.
   Ilmankosteuden takia aurinko ei aina paista, taivas on harmaa ja sumu saa kaupungin näyttämään haalealta. Kun ilmankosteus on erittäin korkea, tuntuu kuin astuisi viherhuoneeseen. Ainakaan ihon rasvaamisesta ei tarvitse huolehtia kun ilmasto pitää huolen kosteudesta.
   Talvellakin lämpötila on suht lämmin Macaussa, Wikipedian mukaan keskilämpötila on kylmimpinä kuukausina n.15 astetta. Saa kuitenkin nähdä miten pärjään, kun sisällä ei ole lämmitystä... Pitää varmaan ostaa joku sähköllä lämmitettävä peitto. Talvisin taas tyttöjä pitää sääliä, koska meidän koulupuku on tosiaan hame. Alle 13 asteessa saa pitää urheilukoulupukua, mutta siinä on riskinsä. Kaveri kertoi laittaneensa urheiluasun kun asteita oli 13 kotoa lähdettäessä. Koulussa opettaja näytti asteita oleva 15 ja antoi rikkeen väärästä asusta.
   Kuumuuden lisäksi yksi Macaun ilmaston ominaispiirre on taifuunit. En ole vielä päässyt todistamaan kyseistä ilmiötä kunnolla, mutta yhtenä päivänä hetken ajan ulkona tuuli ja satoi sivusuunnassa aivan järkyttävän kovaa ja opettaja kertoi sen olevan 3. asteen taifuuni. Ottaen huomioon, että asteikko menee 1, 3, 8, 9, 10, en todellakaan halua tietää millaisia kovemmat taifuunit ovat! Kuulemma valtio ei kuitenkaan koskaan (?) luokittele taifuuneja 3:sta suuremmaksi, koska kasinot menettäisivät paljon tuloja (8. asteen taifuunin aikaan meidänkin koulu suljetaan ja asuntolan portit suljetaan, joten ulos ei pääse. Samanlaiset varatoimet pätevät varmaan muihinkin paikkoihin).

4. Uusi koulu

Onneksi Aasiassa ymmärretään söpöjen juttujen päälle :D

Uuteen kouluun sopeutuminen olisi ollut edessä Suomessakin, mutta onhan se ihan eriasia aloittaa koulu suomeksi suomalaisten kanssa kuin englanniksi kantonin- ja mandariininkielisten kanssa. Ja onhan koulu täällä erilaista kuin Suomessa. Olisi kuitenkin varmasti sata kertaa vaikeampaa mennä vaihto-oppilaana uuteen kouluun tai muuttaa uuteen paikkaan aloittaen koulun muulta vuodelta kuin ensimmäiseltä. Mulla on sentään monta sataa sielunkumppania, jotka on ihan yhtä pihalla uudesta koulusta kuin minäkin.
   Opiskelu englanniksi ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut mitään ongelmia. Ei me kyllä vielä olla käsitelty mitään kovin monimutkaistakaan, mutta uskon, että tulen pärjäämään hyvin. Tällä alalla ei ole niin ominaista sanastoa kuin esim. laki- tai lääketiedealalla. Varsinkin enkun tunnit tuntuvat todella helpolta.
   Koulu ei ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiin ja kuten viime postauksessakin lupailin, kerron siitä sitten enemmän tulevaisuudessa.

5. Uudet kaverit

Coco, Pheobe, Minä, Rachel, Christal
Avis, Ceci, Jada, Helga, Kini, Kayle
(Eniten vietän aikaa Christalin, Aviksen, Cecin, Helgan, Kinin ja kuvasta puuttuvan Tabin kanssa)

Kaverit on varmaan kaikista tärkein osa-alue sopeutumisen kannalta. Mulla on lähtenyt sosiaalinen elämä todella hyvin käyntiin; jo tokana päivänäni menin clubille kolmosten kanssa ja sitä seuraavana perjantaina olin vaihtareiden kanssa viettämässä yötä. Ja on mun kaverielämäni ollut aktiivista päiväsaikaankin. Orientation weekillä tutustuin kahteen kiinalaiseen tyttöön ja heistä oli seuraa joka päivä. Tietysti juttelin monien, monien muidenkin kanssa, mutta nämä kaksi olivat ne "parhaat kaverit". Ikävä kyllä ollaan eri pääaineissa, eikä koulun alun jälkeen nähty toisiamme kuin ohimennen.
   Omalta luokaltani, R1, löytyi mulle "oma porukka" todella nopeasti. Tämän ydinporukan lisäksi on koko luokassa sellainen kaikki puhuu kaikille -meininki. Itse en pääse kaikkeen mukaan kielimuurin takia ja varsinkin isommassa porukassa jään sivuun. Joidenkin luokkalaisten kanssa en ole jutellut mitään, mutta kavereiden kanssa ollaan tietysti juteltu enemmästäkin kuin säästä ja eilen mentiin leffaan katsomaan Train to Busania yhdentoista hengen porukassa!
   Kavereiden tekemiseen on todella erilainen fiilis täällä kuin viime vuonna Pekingissä, koska Peking oli vain väliaikainen juttu, mutta täällä tulen asumaan vähintäänkin neljä vuotta. Tiedän siis, että näiden ihmisten kanssa tullaan olemaan yhdessä monta vuotta.
   Kaikki mun läheisimmät kaverit on macaulaisia tai ainakin Macaussa pitkään asuneita, mikä on tosi hyvä juttu kulttuuriin ja paikkaan oikeasti sisään pääsemisen kannalta. Christal varsinkin on ollut korvaamaton apu ja auttanut mua avaamaan puhelinliittymän ja pankkitilin ja vienyt ostamaan koulutarvikkeitakin. En olisi mitenkään yksin osannut hoitaa näitä juttuja.

Koska selfiet ja peace-merkit on se juttu :D

Jos olisin muuttanut Macauhun ilman 7kk kokemusta Aasiassa elämisestä, olisi kulttuurishokki varmasti iskenyt ja iskenyt kovaa. Nyt olen kuitenkin henkisesti puoliksi aasialainen (hahah) ja monen jutun kohtaaminen uudestaan oli, kuin olisin palannut omieni joukkoon. "Sopeutuminen" on siis sujunut oikein hyvin! *Koputtaa puuta ja toivoo, ettei mitään kulttuurishokkia koskaan tulekaan*

Orientation Week + First Day of School

maanantai 22. elokuuta 2016

Koulu alkoi IFT:ssä epäpaikallisille (????) oppilaille viime maanantaina sopeutumisviikolla. Ohjelmassa oli paljon "luentoja" eri aihepiireistä liittyen koulun toimintaan, Macauhun sopeutumiseen ja käytännönasioihin, mutta myös hauskempia aktivieetteja, kuten "chef for a day" ja Macaun kiertely. Maanantaista ja tiistaista puhuin hieman jo viime postauksessa, joten aloitan keskiviikosta.

Keskiviikko 17.8.

Päivä alkoi luennolla opiskelijahostellin asioista. Milloin maksetaan vuokraa, mihin ongelmista ilmoitetaan, mitkä ovat säännöt, jne. Täällä ollaan aika konservatiivisia joissain asioissa ja pojilla ja tytöillä on omat kerrokset, joihin toinen sukupuoli ei saa mennä (taitaa olla kyllä aika yleinen käytäntö ulkomailla) ja yökyläläisiä ei saa olla, edes samaa sukupuolta tai perheenjäseniä. Hinta-laatusuhde on kuitenkin niin hyvä hostellissa, joten en valita mistään.
   Kahden luennon (en kuollaksenikaan muista mitä toisessa oli aiheena, mutta se puhukoon puolestaan) oli aikaa tutustua koulun kerhoihin. Nämä kerhot eivät kuitenkaan olleet niinkään harrastus-juttuja, vaan järjestelypuolta. En liittynyt mihinkään, mutta kielimuurikin esti pari paikkaa (vaikka koulu on englanniksi, ovat jotkut aktiviteetit tms kiinaksi tai kanttoniksi).
   Väliajalla lähdettiin Victorian ja hänen kämppiksen (en ole vieläkään ihan varma nimestä....) kanssa Lou Lim Leoc -puistoon, josta tuli niin vahvat Kiina-vibat, että hetkeksi unohdin olevani Macaussa.


Iltapäivällä oli odotettu "Chef for a day" -aktiviteetti. Pistimme päälle essut ja katsoimme kokki-open (koulussa Culinary Arts Management -linja) demonstraatiota tehdä jotain portugalilaista jälkiruokaa. Ihan hirveästi ei päässyt itse tekemään kun tarvikkeita oli rajoitetusti, mutta odotellessa juttelin sitten opettajalle, joka oli espanjalainen ja kiinnostunut (kuten moni muukin :D), kuinka päädyin tänne opiskelemaan.
   Kokkaamisen jälkeen saatiin syödä todella täyttävä ateria, jossa oli pääruoka, keitto, salaatti, juoma ja jälkiruoka-kakku! Nam ja extra-nam, koska ei tarvinnut maksaa.. #opiskelijaelämä.


Torstai 18.8

Mentiin maahanmuuttovirastoon tekemään opiskelijaviisumi-hakemukset avustajien kanssa. Siellä vierähtikin mukavat reilut kaksi tuntia. Valmis viisumi pitää hakea omatoimisesti parin viikon kuluttua ja tulevina vuosina koko prosessi pitää tehdä itse. Minäkään en ole byrokratian ja tärkeiden asioiden hoitamisen ystävä, mutta eiköhän tämä tästä..

Iltapäivällä oli IFT:n virallinen alkamistilaisuus. Sitä ennen valikoituja henkilöitä kuvattiin videolle ja haastateltiin. Voitte arvata kaksi kertaa osuiko arpaonni minuun. En kyllä ihmettele yhtään, että koulu haluaa tuoda esiin, että heillä on over seas student, joka ei ole vaihtari. Ja videon ansiosta tutustuin Christaliin, joka on mun kanssa samassa pääaineessa ja todella mukava ja sain lahjaksi koululta koulun oman USB-tikun. Win.

(Ei mun ottama kuva)

Perjantai 19.8.

Meidät jaettiin kiinan- ja englanninkielisiin ryhmiin ja lähdimme turistikierrokselle. Minä, Victoria ja V:n kämppis mentiin enkku-ryhmään, joka koostui pääasiassa vaihtareista. Oli kiva jutella heillekin, yleensä kun ollaan nähty vaan ohimennen ja silloinkin kun ollaan samoissa ohjelmissa, olen istunut kiinalaisten kanssa. Sain kutsun lähteä vaihtarien kanssa Pachaan ladies' nightiin (kolmas kerta jo :D), eikä siitä tietenkään voinut kieltäytyä. Olin kyllä todella maltillinen juomien kanssa, joten se oli puhtaasti vaan sosialisoitumista.

Macau-kierros vei meidän Macau Museumiin (poseeraan oopperatähtenä), Macau Grand Prix -museoon (Mika Häkkinen oli kirjoitettu Mika Hakinnen. Macau, olen pettynyt) ja samoissa tiloissa toimivaan viinimuseoon, jossa 1,5€:lla sai maistella kolmea viiniä. Käytiin myös syömässä koko isolla porukalla todella hyvässä kiinalaisessa ravintolassa. Istuin pöydässä, jossa suurin osa oli vaihtareita ja tämä oli ilmeisesti monelle ensimmäisiä kertoja syödä aitoa kiinalaista ruokaa. Hassua ajatella, että vuosi sitten tyyliin vihasin kiinalaista ruokaa ja nyt söin ahmien ja katsoin paheksuen jos joku nirsoili tai ei uskaltanut laittaa jotain asiaa suuhun ilman tarkkaa tutkimustyötä sen sisällöstä.

 
Viimeinen etappi oli Coloane Village, "vanha kaupunki". Ostettiin egg tartseja leipomosta, joka ne on Aasiaan tuonut, käveltiin rantakatua kirkolle ja temppelille (oli aika ikonista kun kristillinen kirkko ja temppeli sijaitsivat samalla kadulla). Toisella puolella jokea oli Kiina. Niin lähellä, mutta silti aivan eri maailmassa. Meillä on facebook ja uintimatkan päässä ihmisillä sitä ei ole. Ja hassua tuijottaa paikkaa, jonne en pääsisi viisumin puuttumisen takia.
   Ilma oli todella kuuma, enkä nyt puhu mistään Etelä-Eurooppa kuumasta. Kyllä asteita on 30 ja olen itsekin ollut yli 40 asteissa paikassa, mutta täällä et voi paeta auringon lämmöltä varjoon, sillä aurinko ei paista. Ilma vain on niiiiiin kosteaa ja hitaasti, mutta varmasti tappaa sinua koko ajan jos et ole turvassa ilmastointilaitteen piirissä. Onneksi meidän bussi oli hyvin ilmastoitu, vaikka ei se aina ajoissa pelastanutkaan.
 
 
 
Lauantai 20.8.
Challenge day. Onneksi meillä alkoi vasta kahdelta, sillä vaihtareilla alkoi jo kymmeneltä (, vaikka epäilenkin, kuinka moni meni paikalle clubbailun jälkeen). Aktiviteetti olikin kiinaksi, joten olin puolet ajat aivan pihalla, 1/4 ajasta aika pihalla ja loppu aikana ymmärsin jotain jos joku käänsi. Onneksi Victoria jaksoi olla tulkkina.
   Ensiksi pelattiin peliä, jossa naiset olivat 50snt ja miehet 1€ ja sitten huudettiin rahasumma ja meidän piti muodostaa ryhmiä, joiden jäsenien yhteissumma on vaadittu arvo. Häviäjät joutuivat laulamaan, tanssimaan tai tekemään jotain muuta. Itse olin kerran häviäjien joukossa, mutta meitä oli onneksi paljon, enkä joutunut esiintymään yksin, kuten yksi poika (vieläpä kahdesti!)
   Rahaleikin jälkeen jaettiin meidät ryhmiin ja piti juosta ympäri koulua tekemässä tehtäviä. Ei paras aktiviteetti Macaun ilmastolle, ei. Meidän ryhmä tuli tokaksi ja voitettiin pussillinen ruokaa, joka jaettiin kuuden henkilön kesken.

Maanantai 22.8. - Ensimmäinen kunnon koulupäivä

Ensimmäinen oppituntini oli eksoottisesti japania. Sen jälkeen oli Economicsia, jotain todella tylsää tietokone-juttua ja viimeisenä Principles of Management. Kaikki opettajat olivat todella kivoja ja vaikuttivat hyviltä. Varsinkin Economics sai heti huomioni, koska opettaja antoi tosielämän esimerkkejä ja käytti hyväkseen Kiinaa, Suomea, Macauta ja Englantia (kaksi vaihtaria sieltä kurssilla) tuodakseen asiat läheisimmiksi. Opettaja oli muuten australialainen ja meidän koulussa on muutenkin länkkäriopeja.

Seuraa mulle löytyi tunnilla kuin tunnilla ja käytävillä tuli moikattua paljon ihmisiä. En voisi kuvitella sopeutuneeni uuteen kouluun yhtään paremmin. Christal on kanssani monella kurssilla, sillä ainakin ensimmäisenä vuotena moni kurssi suoritetaan oman luokan kanssa, mikä oli todella kivaa. Menimme myös kotiin samaa matkaa, sillä hän asuu myös Taipan saarella (kotona, macaulainen kun on).

Opettajat pelottelivat meitä vähän sillä, kuinka paljon tekemistä tulee olemaan kursseilla ja kuinka läsnäolojen pitää olla vähintään 80% (mulle ei mikään ongelma, ellen saa kamalaa sairautta päälleni). Onneksi oma lukkarini on "helppo", koulua 10:00-16:50 tai 11:30-16:50. Kavereilla on 8:30-18:00! Olin erittäin järkyttynyt kuullessani, mutta mitä muutakaan Aasialta odotin...
   Täällä koulun ja koulun lisäaktiviteettien, kuten jonkun urheilulajin, kielikerhon, valokuvauksen jne, lisäksi ei ole hirveästi muuta elämää. Jotenkin oudosti se ei hirveästi haittaa minua. Jos sama juttu olisi meneillään Suomessa, en ikinä pysyisi järjissäni, mutta kun minä, ja kaikki muutkin, ovat tulleet opiskelemaan ja pääasiassa vain opiskelemaan, on ihan eri ilmapiiri. Jos olisin tottunut elämään Macaussa chillisti, voisi olla ongelmia sopeutua, mutta kun minulle Macau on opiskelupaikka, on heti erilainen asetus päällä. Ja muutenkin, haluan menestyä hyvin, tällä koululla on suora vaikutus tulevaisuuteeni.

Koulukirjoja ei ilmeisesti tarvitse ostaa monessakaan aineessa, mikä on mahtavaa. Ei vain rahankulun takia, mutta en halua miljoonaa kirjaa huoneeseeni viemään kaikkea tilaa ja tuomaan ongelmia kun huone pitää kesäksi tyhjentää. Vielä pitäisi silti löytää kirjakauppa, jotta saan ostettua vihkoja. Eipä sitä koskaan tule ajatelleeksi, miten vaikeaa uudessa maassa voi olla hah.

Mutta joo, kohta tämä jo-väsynyt hipsii untenmaille (kello 21:00, itkeäkkö vai nauraakko..?). Kirjoittelen enemmän koulusta sitten kun siitä on enemmän kokemusta!

Kouluruoka Macau style - 2€ nuudelikasasta. Valintana oli myös toista lämmintä ruokaa, kahta salaattia, leipiä, keittoa ja jälkkäriksi kakkua tai suklaamoussea. Itse pysyin terveellisellä linjalla, vaikka jälkkärit maksavatkin vain houkuttelevat 70snt!

Meanwhile in Macau

tiistai 16. elokuuta 2016
Ensimmäiset päivät tällä puolen maailmaa ovat nyt virallisesti koettu! Täytyy kyllä sanoa, että tunteiden kirjo on käyty läpi, useaan otteeseen. Alussa mulla oli joku kulttuurishokki, vaikka ei se kyllä mitenkään niinkään liittynyt Macaun kulttuuriin, sitten tuli hyvä fiilis, sitten shokki iski uudestaan ja nyt ollaan taas hyvällä mielellä.

Saavuin Macauhun torstaina ja ensimmäinen ohjelma koulun puolesta oli maanantaina. Sunnuntai-iltana ahdisti, etten ollut tehnyt mitään, mutta kun aloin vähän kelailemaan viikonloppuani, tajusin, ettei paremmin olisi voinut mennä - ottaen huomioon, että muutin juuri muutamaa päivää aiemmin uuteen maahan tuntematta KETÄÄN.

Suurin ahdistuksen aihe oli, kuinka avuton olin. En tiennyt mitään paikkoja (Macaun saarelta kylläkin, koska olin käynyt siellä kahdesti matkalla, mutta asun Taipan saarella, enkä osannut käyttää busseja), enkä miten mennä mitenkään. Lähiruokakaupassa olin käynyt muiden kanssa, mutta en osannut mennä sinne uudestaan. Suuntavaisto oli ihan hukassa, enkä yhtään hahmottanut lähimaastoani. Mutta mikä on ainut tapa tutustua paikkoihin? No lähteä vaan tutkimaan ja eksymään.
   Perjantaina pistin google mapsiin hakusanaksi "supermarket" ja lähdin suunnistamaan yhtä nastaa kohti. Olin aiemmin tallentanut asuntolan suosikkeihin, jotta pääsisin takaisin (Google maps ei tarvitse nettiä, jos olet kerran avannut kartaston kyseisessä paikassa netin kanssa. Etukäteen voi tallentaa suosikkeihin paikkoja tai jättää haun tuloksena tippuneet nastat näytölle ja suunnistaa kohteeseen. Suosikki-listan paikkojen nastat voi aina heittää kartalle, vaikka nettiä ei olisikaan! Google maps on oikeasti pelastanut mut niin monelta eksymiseltä ulkomailla). Löydettyäni "tutun" lähikaupan, sain tallennettua senkin suosikkeihin ja nyt on taattu, etten kuole nälkään.


Lauantaina oli sitten vuorossa Hong Kongiin meno. Olin sopinut näkeväni host perheen HK:ssa klo 16:30. Kävelin ainoille bussipysäkeille, jotka tiesin, ja aloin tutkimaan bussireittejä kartalta. Tunnistin Macaun saarella sijaitsevan Grand Lisboa -hotellin nimen listalta, joten tiesin lähteväni oikeaan suuntaan. En tiennyt mikä ferry terminalin portugalilainen tai kiinalainen nimi oli, joten en voinut olla varma, pääsisinkö sinne asti.
   Hyppäsin pois tutuissa maisemissa ja juuri katua koskiessani tajusin, että bussini olisi mennyt satamaan asti! Noh, uutta bussia odottamaan - kunnes tajusin, ettei minulla ollut enää kolikoita. Macaussa ilman MacauPassia joutuu maksamaan bussin kolikoilla ja kolikoilla ainoastaan. Päätin ottaa taxin (maksoi <4€).
   Pääsin Hong Kongiin ehjin nahoin, mutta kun vihdoin saavuin tapaamispaikkaan 15min myöhässä (olen ylpeä siitä, kuinka tarkasti osasin arvioida matka-ajan hostellilta hongkongilaiseen hotelliin!) ja yritin soittaa host äidille, ilmoitti puhelin, että numero on väärä. Just. Onneksi paikalla oli ilmainen wifi ja sain yhteyden perheeseen. He olivat lähetelleet monia huolestuneita viestejä olinpaikastani. Itse olin lähettänyt tekstiviestin tullijonosta, mutta koska numero oli ollut väärä, ei se koskaan mennyt perille. Host äidillä taas oli numeron virhe minun numerossani.

Oli ihana nähdä lapsia pitkästä aikaa ja kuulla heidän kuulumisiaan. Perhe sanoi ehkä muuttavansa ensi vuona Guangzhouhun, josta olisi vain n. 2h matka Macauhun. Saa nähdä muuttavatko oikeasti, sillä minun mennessä perheeseen au pairiksi, uhkailtiin minua muutolla ja sitten varmaa tietoa oli, että he muuttaisivat tänä syksynä. Ainakin heillä on kämppä Guangzhoussa ja he ovat siellä lomilla, joten pääsemme näkemään toisiamme välillä.

Ja voitteko uskoa, kun saavuin takaisin Macauhun, menin bussilla kotiin! Onnistuneesti. Maksoin kyllä 1MOP liian vähän (= n.10 snt) kolikoiden puutteesta. Älkää tuomitko, sillä joskus maksan 5MOP, vaikka hinta on 4.2.
   Mulla on hyvä tuuri siinä, että kotibussipysäkin vieressä on hotelli Altira, jonka näkee kaukaa, ja näin osaan aina jäädä oikealla pysäkillä pois ja siitä osaan kävellä kotiin. Vinkki siiskin: valitse maamerkki, jolta osaat aina kotiin.


Postauksen alussa olevat kuvat ovat muuten sunnuntailta, kun lähdin Macaun puolelle ostamaan sivistyneen hameen torstain koulutilaisuutta varten ja yritin tsekata bussireitin koululle maanantaita varten (epäonnistuin) ja päädyin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan näkemään suuren paraatin/kulkueen/festivaalin. Se oli kai joku kung fu -juttu. Oli muuten tosi upean näköinen toi lohikäärme! Se kulki rappusia puolelta toiselle laskeutuen päissä aina alemmalle portaalle.
   Paikalta poislähteminen olikin sitten oma haasteensa. Kulkue kun kulki juuri siitä, mistä mun kotimatkakin kohti bussipysäkkiä ja kadut olivat tietysti aivan tukossa ja osittain suljettu vain esiintyjiä varten. Tältä varmaan paikallisista aina tuntuu kun turistit tukkivat tiet suosituissa turistikohteissa hah.

Perjantaina (älkää kysykö miksi tämä postaus on epäkronologinen) mentiin Pacha-clubille. Meillä oli tapaaminen hostellin aulassa 00:30 ja oltiin perillä lähemmäs yhtä. Oli kiva tavata lisää koululaisia ja tutustua epävirallisessa ympäristössä. Kaikki muut olivat kiinalaisia ja puhuivat tietysti paljon kiinaa, mutta se on ihan OK. Ehkä jonain päivänä mäkin pärjään koko illan mandariinilla, mutta sitä odotellessa... Ja kyllä mullekin todellakin juteltiin, enkä ollut yhtään yksinäinen.

 Se ilme, kun joku tulee creeppailemaan clubilla hahah

 Minä, Angela, Sally ja Ida @ Pacha Macau

Koulu alkoi maanantaina koulupuvun sovituksella ja kurssien valitsemisella. En nukkunut edellisenä yönä hyvin, koska päässä pyöri sata ja miljoona asiaa, mutta ihme kyllä herätyksen soidessa seitsemältä, pääsin ylös. Bussiongelmatkin olin ratkonut päässäni ja löytänyt netistä vielä varmistukseksi linjan 22 pysäkkilistan. Macaussa bussit kulkevat kehää ja vastakkaisiin suuntiin menevät saman linjan bussin pysäkit eivät ole samalla kadulla. Erittäin hämmentävää.

Maisemia bussin ikkunasta. Kuva otettu sillalla ja molemmilla puolilla näkyy meri, edessä ja takana upeita kasinoita ja korkeita taloja. Ihan jees maisemat mennä kouluun/kotiin.

Meidän hienon kampuksen päärakennus. Vain luokkahuoneet ovat siis sisätiloissa ja käytävät "ulkona". Kampuksella on kolme rakennusta ja niiden välillä voi mm. kulkea hienolla lasikattoisella sillalla.

Astetta erilaisempi luokkahuone - takaseinä oli kokonaan päällystetty viinipulloilla ja pulpeteilla oli viinilaseja. "Opettajan pöytä" oli kuin baaritiski ja löytyihän sieltä Finlandia-vodkaakin.

Sain lainaksi koulupuvun (oma on valmis vasta kahden viikon päästä), koska torstaina pääsen johonkin koulun videoon ja pieneen haastatteluun. Jotenkaan ei yhtään yllätä, että juuri minua pyydettiin osallistumaan. Muut osallistujat tulevat Macausta, Hong Kongista ja Kiinasta. Edustan sitä 0.000001% koulusta, joka tulee eri maanosasta (lue: olen ensimmäinen ikinä).

Ensimmäisen puolenvuoden lukkari. Luvassa englantia, taloustiedettä, kirjanpitoa, japania, jotain tietokone-juttua, johtamisen perusteita ja turismikohteita. Kuulostaa hyvältä ja koulu alkaa aina 10:00 tai 11:30. Ei puhuta siitä faktasta, että se loppuu 16:50.

Tänään meillä oli "luentoja" koulun asioista, ensin ensimmäisen vuoden non-local oppilaiden ja sitten kaikkien ykkösten kanssa. Kouluun menin vaihtareiden kanssa sen toivossa, että heille näytettäisiin parempi bussivaihtoehto kuin oma löytöni, mutta näin ei käynyt. Oli tavallaan kiva nähdä muita länkkäreitä (ja suomalaisia), mutta tuntui, etten kuulu heidän joukkoonsa. Enhän kuulukaan, meillä on ihan eri aikataulut, aktiviteetit, kurssit ja porukat. Aina kun ahdistun siitä, että olen ainut valkoinen, muistutan itselleni, että sitähän tavallaan lähdin hakemaan: aasialaistumista, aasialaisia kavereita ja todellista kulttuurin oppimista. Jos hengailisin vaihtareiden kanssa koko ajan, en pääsisi sisään oikeasti ja kun he joulun jälkeen eivät palaakaan, olisin joko yksin tai taas hengaamassa uusien vaihtareiden kanssa, josta syntyisi ikuinen kierre. Ei kiitos.



Kaikki ihmiset ovat TODELLA mukavia. Niin hostellin respa-tyypit, koulun henkilökunta, koulun vartijat kuin muut opiskelijatkin. Minulle tullaan juttelemaan paljon ja kaikki moikkailevat. Eri asia sitten, tuleeko ystävyyssuhteista koskaan syvempiä, mutta ainakaan en ole yksin. Ja WeChatin kontaktilistani kasvaa kasvamistaan hahah. Ainut vaikea juttu on se, että kaikki tietävät minut, mutta en minä voi muistaa kaikkia. Ja tämä ei ole mikään "kaikki aasialaiset näyttävät samalta" -juttu, vaan en vaan oikeasti voi muistaa keiden kanssa olen puhunut ja kuinka paljon, enkä varsinkaan heidän nimiään. Tietysti mulla on "vakkarikaverit", jotka "tunnen".
   Koulun jälkeen menin syömään toisen ykkösen, Victorian ja kuuden muun, mm. Angelan, kanssa. Clubikaverini ovat kaikki kolmosella (= mun ikäsiä), joten yritän nyt tietysti tutustua omaan vuosikurssiin. Omalla luokallani on kaksi macaulaista tyttöä, joiden kanssa juttelin maanantaina kursseja valitessa ja "automaattityttö" ja sitten on eri luokalta Victoria, jonka kanssa olin tänään melkein koko päivän. Hän on todella kiva ja kotoisin muuten Pohjois-Korean rajalta (Kiinan puolelta ;P).


Huomenna meillä on "Chef for a day" -aktiviteetti, perjantaina Macaun kiertelyä ja lauantaina "Challenge day", joten pääsen tutustumaan ihmisiin. Ilmoittauduin myös johonkin O Camp -juttuun, joka pidetään syyskuussa. Se on ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jotta tutustumme muiden pääaineiden ihmisiin ja saamme kavereita. I'm in.


#VainMacauJutut - kun pitää koulun virallisessa powerpoint-esityksessä mainita, että kasinokäynnit ovat kiellettyjä :D