Image Slider

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kulttuuri. Näytä kaikki tekstit

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Tiedättekö, kun somessa ihmiset nyt jakavat postauksia, jossa sanotaan about "jos et kotieristyksessäkään saa aikaseksi toteuttaa unelmaasi, syynä ei ikinä ollut ajanpuute" tai "nyt on oiva aika opetella uusi kieli, aloittaa treenaaminen ja pistää online-business pystyyn" ja itsellesi on saavutus päästä sängystä ylös? Siis yhtään liioittelematta, jos pystyn olla työpöydän ääressä sängyn sijasta, olen tyytyväinen ja tuntuu kuin olisin saavuttanut jotain. Liittyisin mielelläni mukaan instagramin kotikokkien kerhoon, mutta meillä on täällä asuntolassa vain yksi hella, nolla uunia, eikä kampuksen ruokakaupassa myydä mitään leipomiseen tarvittavaa. Ja rehellisyyden nimissä, olen tarpeeksi itsetietoinen epäillekseni, etten varmaan saisi aikaiseksi leipoa, vaikka sille olisikin puitteet. Yksin pienessä makuuhuoneessa suurimman osan ajastani viettäminen ei ole ollut helppoa henkisesti. Olen ollut karanteenissa nyt 65 päivää. Kyllä. 65 päivää.

Vaikka koulu meitä "vankilassa" pitääkin, ei sitä ehkä karanteeniksi enää voi hyvällä omatunnolla kutsua. Viimeisen kuukauden ajan olemme saaneet lähteä kolmeksi tunniksi ulos kampukselta hyvän syyn kanssa. Aluksi syiden piti oikeasti olla hyviä, nykyään riittää ruokakaupassa käyminen. Olemme myös testailleet rajojamme sen suhteen, kuinka pitkään voimme oikeasti olla ulkona. Toistaiseksi tunnin venytys molemmissa päissä on sujunut ilman valituksia. Vartijat varmaan antaisivat meidän olla karkuteillä vaikka koko päivän, mutta säännöt tulevat korkeammalta tasolta. On tosin vielä hieman epäselvää, lukeeko kukaan oikeasti papereita, joihin joudumme kirjaamaan kaikenlaista aina ulos ja sisään mennessä.


Macaussa tilanne on tehnyt täysikäännöksen viime postauksestani. Meillä ei 39 päivään ollut yhtään uutta tapausta ja kaikki 10 aiemmin sairastunutta henkilöä pääsi pois sairaalasta. Sitten muualla maailmassa korona pääsi täyteen tehoonsa ja ulkomailla asuvat macaulaiset palasivat kotiin rynnäköllä. Uusia tapauksia alkoi ilmestymään päivittäin, nostaen tapausten määrän 45:een. Tämä ei todellakaan ole paha määrä, mutta yli kuukauden tapauksettoman elon jälkeen, oli isku kova. Onneksi kaikki paitsi kaksi sairastunutta jäi kiinni rajalla tai pakkokaranteenissa, jonne jokainen Macauhun saapuva joutuu 14 päiväksi. Yhdessä vaiheessa karanteenissa oli yli 2000 ihmistä samaan aikaan, nyt moni on saanut virallisesti terveen paperit ja päässyt kotiin.

Vaikka kaikki uudet tapaukset ovatkin "imported", eli ulkomailta tuotuja, eikä kukaan ole sairastunut Macaussa, meni kaikki koulujen avautumissuunnitelmat uusiksi. Jotkut koulut avautuvat huhtikuun lopussa, omani 95% todennäköisyydellä tulee pysymään kiinni loppuun asti. Vielä ei ole tullut mitään tietoa siitä, mitä kesän valmistumisseremonialle kuuluu. Jos se toteutuu, on seuraava kysymys sitten, pääseekö perhe Suomesta osallistumaan.

Asustelemme edelleen toisen macaulaisen yliopiston kampuksella, mutta meidän oli tarkoitus muuttaa takaisin omaan asuntolaamme pari viikkoa sitten. Se kuitenkin peruuntui kun sattuneista syistä sairaanhoitajien pitikin palata töihin koronan pariin ja näin jatkaa asumista meidän asuntolassamme. Pääsimme sentään pikaisesti hakemaan lisää tavaroita kotoa. Itsellänihän tosiaan oli vain noin 3 käyttökelpoista paitaa alunperin täällä karanteenissa. Sain samalla myös haettua kaikki Suomi-herkkuni :D Ne tuli arvaten syötyä hyvin nopeasti.


Kännykkäni on täynnä itku-selfieitä, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että elämä voittaa taas. Meillä oli kaksi viikkoa ihan hirveä ilma; pelkkää sadetta ja tumman harmaita pilviä. Nyt viime päivät on taas ollut ihanan kesäistä ja huomaa kyllä heti, kuinka paljon ilma vaikuttaa mielialaan. Uskomatonta ajatella, että pääsiäislomakin meni jo ohi. Minun oli alunperin tarkoitus mennä Etelä-Koreaan ja koronan alunkin jälkeen uskoin tilanteen täällä olevan sen verran rauhottunut, että voisin mennä Hong Kongiin hiking-lomalle. Noh, toinen aalto koronaa iski myös sinne, itse asiassa paljon pahemmin kuin tänne (toisaalta HK:ssa on 10 kertaa enemmän ihmisiä, joten se on ihan oletettavaa). Nyt HK:iin tai Macauhun ei pääse sisään kuin paikallisen henkilöllisyyden omaavat, joten sinne meni sekin pääsiäinen. Myös Manner-Kiina on sulkenut rajansa, joten olen kirjaimellisesti jumissa täällä. Macau kuitenkin on varmaan maailman paras paikka olla juuri nyt, vaikka olenkin "vankilassa". Muu kaupunki elää lähes normaalia elämää ja toivottavasti mekin saamme lisää vapauksia kohta. En voi kuitenkaan valittaa liikaa tilanteestani, sillä ainakin minulla on koti. Joissain maissa koulut ovat sulkeneet asuntolat ja ulkomaalaiset opiskelijat ovat joutuneet etsiä vuokra-asuntoja ilman varoitusaikaa tai ostaa hirveän kalliit lennot kotiin.

Kaksi kuukautta karanteenissa on tavallaan madellut, mutta tavallaan mennyt todella nopeasti. Ajantaju on ihan kokonaan pois ja joskus joudun ihan oikeasti tarkistamaan kalenterista, onko muka jo mennyt viikko tapahtumasta X ja miten muka taas pitää pestä pyykkiä. Ohi meni yhteen työpaikkaan ja yhteen masters-ohjelmaan haku. Thesisin deadline on nyt sunnuntaina ja työpöydällä on lappu, jossa lukee se suurin punaisin kirjaimin, ettei vain yhtäkkiä olekin jo ensi viikko. Aikamatkailun ja apaattisena olemisen lisäksi olen viettänyt kavereiden kanssa sushi-iltaa, katsonut Tiger Kingin (to be fair, olen katsonut Netflixistä vaikka mitä, mutta tämä oli mainitsemisen arvoisin :D) ja tehnyt kuvaussessioita kampukselta. Maanantaina kävimme kavereiden kanssa rannalla ja kävelemässä Coloane Villagessa. Päivä oli katkeransuloinen. Toisaalta meillä oli todella kivaa ja saimme ladata akkuja, mutta toisaalta tuli haikeus vapautta ja viime syksyä kohtaan. Olimme periaatteessa samalla porukalla samalla rannalla grillaamassa syksyllä, eikä kellään ollut mitään ideaa siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Nyt meistä kolme on jumissa ulkomailla ja loput karanteenissa. Ensi vuonna kaksi lähtee vaihtoon ja itse tuskin enää asun Macaussa. Vaikea nauttia viimeisstä kuukauksistani Macaussa kun on jumissa yliopiston kampuksella. Toisaalta, saa nähdä, pääseekö täältä edes pois kesällä. En kyllä panisi pahitteeksi viettää hieman lisäaikaa Macaussa - olettaen, että tilanne on rauhoittunut, tietysti.

Mitä otsikkoon sitten tulee, seinät ovat kaatuneet päälle kuvainnollisesti useasti, mutta nyt ihan oikeastikin seinieni päällyskerros repeilee paristakin kohtaa ja paloja rapisee lattialle. Huoltomies on ehditty soittaa jo kahdesti, hänen pitäisi vihdoin oikeasti saapua tällä viikolla :D

Update: Huoltomies ei ole saapunut



Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 1
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Kun Euroopassa ja Suomessa koronakriisi on vasta aluillaan, on se ollut Kiinassa osa elämäämme joka sekunti tammikuusta asti. Itse olen ollut karanteenissa tänään 31 päivää. Viime viikko oli erityisen vaikea ja sen päätteeksi yksi neljästä karanteenissa olevista kaveristani lähti takaisin kotimaahansa. Usein ei tee mieli tehdä muuta kuin maata sängyssä ja katsoa Netflixiä. Kampusalueella saa toki liikkua vapaasti, mutta ei siellä mitään tekemistä ole. Voi istua ulkona ja juoda bubble teata tai käydä ruokakaupassa. Ainoista auki olevista ravintoloista saa vain take away -ruokaa. Kavereita näen kerran viikossa, sillä he ovat joko online-tunnilla (itselläni viimeisen vuoden opiskelijana koulua vain kahtena päivänä) tai nukkumassa. Siltikin olen onnellinen, että korona iski tänä vuonna. Viime vuonna minulla ei olisi ollut edes neljää (tai no, enää kolmea) kaveria, joiden kanssa jakaa karanteenikokemus. Paikalliset ovat kodeissaan normaalisti ja yli 90% mannerkiinalaisista oppilaista jumissa kotikaupungeissaan.

Macaussa ei ole ollut uusia korona-tapauksia melkein viiteen viikkoon, eikä kahdessa naapurikaupungissa melkein neljään. Mikään muu koulu ei ole laittanut oppilaitaan karanteeniin - edes tämä koulu, jonka kampuksella asumme väliaikaisesti. Jopa Wuhanista evakuioidut macaulaiset ovat karanteenissa vain kaksi viikkoa ja Macaun 10 koronatapausta olivat hoidossa alle kuukauden. Make it make sense. Pahinta karanteenissa olemisessa on se, että muu kaupunki muuten pyörii jo melkein normaalisti. Kaverit syövät ravintoloissa ja käyvät ulkona. Emme ole saaneet vastausta siihen, miksi meitä pidetään täällä ja kuinka pitkään. Lähteä toki saisi, mutta minne? Vuokrat Macaussa alkavat noin 1000€:sta.

Maskien ostamista kampuksella - pitää näyttää opiskelijakortti ja passi

Elämä karanteenissa on todella tylsää. Arkea tahdittaa vain tiettynä viikonpäivänä Netflixiin lisättävät uudet jaksot ja tapani ostaa Subwayta maanantaisin. Yritämme kavereiden kanssa istua iltaa perjantaisin tai lauantaisin, mutta viime viikolla se jäi välistä ja se vaikutti selvästi kaikkien mielialaan negatiivisesti. Draamaa elämään tuovat torakka-invaasiot (kaverin suihkukaivosta tuli ylös kymmenittäin jättitorakoita yhtä aikaa!!!) ja keittiöstä kadonnut astianpesuaine (arvo alle 1.5€), jota henkilökunta sitten metsästi kyselemällä kaikilta yksitellen, olivatko he ottaneet sen tai nähneet jotain. Ainetta ei muuten kai koskaan löytynyt. 

Kaikista mielenkiintoisin tapahtuma oli kun eräs poika oli karannut kampukselta, joidenkin tietojen mukaan kahdeksi päiväksi! Luultavimmin tapaamaan tyttöystäväänsä. Pojan poissaolo huomattiin jo ensimmäisenä iltana ja hän oli suurissa ongelmissa palatessaan. Rangaistuksena hänet lukittiin huoneeseensa 14 päiväksi ja meillä kaikilla kiristyi uloskirjautumisprosessi (ulos talostamme lähteminen siis). Itse olimme sattumalta juuri samana iltana pahoilla teillämme minun kavereiden kanssa. Kutsuimme kaksi kaveriamme ulkopuolelta kylään (pihalle ja kahdeksi tunniksi talon alakerrokseen julkiseen tilaan), jotta saisimme pizzaa :D Pojat kävivät toisenkin kerran kampuksella tuoden meille ruokaa ulkopuolelta, mutta kiristyneiden sääntöjen takia jouduimme pysymään ulkona koko illan. Onneksi Macaussa on jo nyt noin 20 astetta auringonlaskun jälkeenkin.


Vanhemmat lähettivät minulle paketin sisältäen pääasiassa maskeja, käsidesiä ja kumihanskoja. Tilanne on kuitenkin kääntynyt niin, että lähetänköhän minä kohta Suomeen samanlaisen selviytymispaketin? Jopa Manner-Kiinassa tilanne on rauhoittumaan päin, kun taas Euroopassa vaikeat ajat ovat vasta edessä. Somessa näkyy Italiassa asuvien postauksia hädästä ja pahasta tilanteesta. Tuntuu, että heitä kuunnellaan enemmän kuin kiinalaisia/Kiinassa asuvia koskaan. Eikä missään ole puhetta italialaisten välttelemisestä tai heidän hygieniatasosta.

Moni suomalainen taas valittaa peruuntuneista lomamatkoistaan. Jos ihmisten kuollessa ja sairastuessa sinun suurin huolesi on, ettet päässytkään ulkomaille, kannattaa katsoa peiliin. Pandemian aikana ei voi keskittyä vain omaa napaansa. Korona ei ole kaikille vakava tauti, mutta nuoret perusterveetkin voivat tartuttaa muita. Kaikkien on osallistuttava taudin leviämisen estämiseen. Ihmisten pitää huolehtia huolellisesta käsien pesusta ja ihmisjoukkojen välttelyistä. Ikävä kyllä tämä tarkottaa koulujen, kuntosalien, leffateattereiden jne sulkemista. En tiedä, onko Suomi valmis tekemään näin rajuja päätöksiä, ainakaan tarpeeksi ajoissa. Täällä tilanne on kääntynyt parempaan päin vasta kun käytännössä kaikki paikat, joissa on ihmisjoukkoja, ovat olleet kiinni yli kuukauden. Koulut Macaussa aukeavat astettain vasta maaliskuun 30. päivästä lähtien alkaen lukion viimeisen luokan opiskelijoista päättyen vasta toukokuun alussa tarhojen aukeamiseen. Yliopistojen aukeamisesta ei ole vielä sanottu mitään.

Nyt minulla on maskeja jo neljässä värissä :D Kunpa saisin valkoisia ja mustiakin

Minun mielestäni Suomessa ollaan vähätelty ja naureskeltu koronalle tähän asti. Nyt yhtäkkiä ihmiset ovat tajunneet, ettei se koskekaan vain "huonoissa" maissa asuvia, vaan Suomessa pitää ihan oikeasti ottaa tilanne haltuun. Vasta nyt on havahduttu siihen, että korona on vakava. Ei tauti itsessään (vältämättä), mutta sen seuraukset. Sairaalat tulevat täyteen kapasiteettiin koronapotilaiden takia, jolloin muut saattavat jäädä huomiotta. Näin kävi Wuhanissa. Sairaalaan ei otettu edes sisään ilman koronaa. Sydänkohtaus? Voi voi. Korona leviää nopeasti ja monissa kaupungeissa ei vain yksinkertaisesti tule olemaan mahdollisuutta hoitaa kaikkia.

Ja entäs tämä paljon levitelty lause siitä, että flunssaan kuolee koronaa enemmän ihmisiä vuosittain. Luin juuri The New York Times:n artikkelin, jossa tämä kumotaan sanomalla, että flunssatapaukset jakautuvat yli 8kk aikajaksolle, eivätkä kasva eksponentiaalisesti viikoissa. Lisäksi, koronakriisi ei ole ohi, eikä siksi voi vielä tehdä luotettavia vertauksia sen tappavuudesta. Pidän silti kantani siitä, että koronaa ei tarvitse pelätä. Kunhan noudattaa ohjeistuksia, eikä riskeeraa muiden terveyttä, pitäisi kaiken mennä aika hyvin.


Meidän karanteeniimme tuli tällä viikolla vihdoin pilakhdus valoa. Laitoin viestiä eräälle asuntolamme pääjehuista ja kysyin miksi olemme edelleen karanteenissa ja mitä pitää tapahtua (tai ei tapahtua), jotta se loppuu. Konkreettista vastausta en saanut, ainoastaan että tuskamme ymmärretään ja että meitä vain yritetään pitää turvassa. Kaverinikin laittoi viestiä ja kysyi miksi me olemme ainut koulu karanteenissa. Työntekijä vaikutti yllättyneeltä tilanteesta, joko siitä, että asia tosiaan oli niin, tai sitten siitä, että me tiesimme totuuden. Joka tapauksessa, seuraavana päivänä ryhmächättiin ilmestyi viesti. Hyvällä syyllä ja etukäteen lupaa anomalla saisimme lähteä kampukselta kolmeksi tunniksi!

Aloimme heti kokoamaan ideoita. Yhdellä kaverillani oli oikeastikin hyvä syy: halal-lihan ostaminen (sitä ei saa kampukselta) ja me muut käytimme kännykkälaskun maksamista (se oikeastikin piti hoitaa, eikä onnistunut online enää). Pääsimme siis ulos torstaina. Vartijat antoivat meidän lähteä 20 min etuajassa ja kirjasivat lähtöajan puolestamme (mutta menimme väärään bussiin ja tuhlasimme koko lisäajan.. :D). Kolme tuntia ei ollut pitkä aika, mutta piristi kovasti. Kadulla kävellessä vähän itketti. Tämä on viimeinen semesterini Macaussa ja olen jo nyt missannut 1,5kk siitä. Olen rakkaassa kaupungissani kuitenkaan oikeasti siellä olematta.


Kävimme maksamassa laskumme, ostamassa ruokaa ja muita tavaroita, lounaalla (ah mikä kokemus. Olen syönyt kuukauden ajan ruokaa kolmesta samasta ravintolasta tai pakaste-dumplingseja) ja ostamassa sushia seuraavaksi päiväksi. Takaisin menimme taxilla ja saavuimme minuutilleen oikeaan aikaan, joskin vartijat olisivat varmaan hyväksyneet pienen myöhästymisen. 

Macaussa elämä rullasi aivan normaalisti. Vaikka oli torstai-iltapäivä, olivat paikat täynnä ja maskeja ja kännykkäliittymän liikkeeseen samaan aikaan pääsevien ihmisten kontrollointia lukuunottamatta kaikki oli kuin aina ennenkin. Suunnittelemme uusien syiden keksimistä tai muutaman tunnin pakomatkaa. Päivisin muutaman tunnin poissaoloa ei huomattaisi, saammehan olla kampuksella vapaasti. Salaliittoteoriamme oudolle karanteenimmelle on muuten seuraava: koulumme on avaamassa uudet pisteet Kiinan puolelle ja Portugaliin ja varmaan yrittää suojella mainettaan varmistamalla, ettei meille tule koronatapauksia. Toivottavasti pääsemme kohta vapauteen. Välillä kaikki toivo oli menetetty ja karanteeni tuntui ikuiselta. Eilisen ulkoilun jälkeen on taas lisää taistelutahtoa.

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Viimeksi kirjoitin koronaviruksesta kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Omalla kohdallani vuoristorata alkoi siitä kun koululta tuli viesti, ettei se avautuisi ollenkaan lomien jälkeen. Tämä käänne oli jokseenkin arvattavissa, mutta sitä seurasi hyvin nopeasti juorut asuntolamme sulkeutumisesta. Yhteis-chätissä vakuuteltiin, että näin ei tulisi käymään. Kaksi päivää myöhemmin sähköpostiin saapui viesti (osa siitä luottavissa alla), jossa sanottiin, ettemme saisi palata asuntolaan. Olin ollut päivän rannalla ilman nettiä ja palasin täyteen kaaokseen. Eikä siinä hirveästi naurattanut, istuessa yksin kambodzalaisella saarella, jossa oli parhaillaan sähkökatkos, tietäen, ettei ollut kotia jonne palata.

Tietenkin lähetin heti asuntolan henkilökunnalle emailin selittäen tilanteeni (yksin matkassa pelkillä käsimatkatavaroilla, en voi niin vain lentää Suomeen ja takaisin jne jne) ja pistin sormet ristiin saadakseni luvan palata. Sitä odotellessa asuntola joutui karanteeniin, mikä ei ilahduttanut ketään asianomaista. Päätös oli kuitenkin tullut hierarkian huipulta, eikä sille ollut mitään tehtävissä. Asuntolan henkilökunta vartioita ja siivoajia myöten oli samassa veneessä. Parissa päivässä sain OK:n palata kotiin, mutta se ei kuulostanut hirveän houkuttelevalta ja tässä vaiheessa lentoihin oli vielä noin viikko, eli niiden perutumiseen olisi vielä monta mahdollisuutta. Lennot Suur-Kiinaan on peruttu kokonaan monista maista ja lentoyhtiöiltä. En siis ollut vielä turhan optimistinen paluustani.


Koska tilanne ei ollut tarpeeksi stressaava, sain ruokamyrkytyksen. 12 tuntiin en voinut juoda edes vettä ja hostellin jaettu vessa tuli hyvin tutuksi. Pihalta kuulin kuiskutusta jatkuvasta vessassa ravaamisestani. "Oh my god, she's sick, I hope it's not corona". Ihan vaan kaikille nyt virallisesti tiedoksi, että koronan oire ei ole oksentelu. Kipeänä ei ole muuten hirveän kiva olo olla saarella, jossa ei ole yhtään lääkäriä. Hostellin henkilökunta antoi minulle hunajavettä, mutta se nyt ei pysynyt sisällä hetkeäkään. Ruokamyrkytyksen takia olin sängyssä puolitoista päivää ja voimattomassa kunnossa sen lisäksi kaksi. Ruoka ei maistunut ollenkaan viikkoon.

Seuraavana aamuna odotti taas kiva ylläri sähköpostissa: Macaun hallitus oli päättänyt tehdä asuntolastamme väliaikaismajoituksen sairaalahenkilökunnalle ja meidät siirrettäisiin University of Macaun (Umac) kampukselle - tai siis ne siirrettäisiin, jotka olivat kotona. Meidän muiden kamat pakattaisiin huoneista pois ja laitettaisiin säilytykseen. Ööö. Arvattavasti yhteis-chätistä tätä ei hyväksytty ja ensimmäistä kertaa koko epidemian aikana mannerkiinalaiset opiskelijat alkoivat kapinoida henkilökuntaa vastaan. Asuntolassa paikalla olleet kaverini saivat noin tunnin pakata tavarat ajanjaksolle X ennen sairaalahenkilökunnan saapumista. Itse sain jälkikäteen sovittua henkilökunnan kanssa, että he hakevat huoneestani vähän tavaroitani Umaciin, jotta en joutuisi olla ajanjaksoa X pelkillä tropiikkiin pakatuilla käsimatkatavaroilla. Ja mm. Macaun pankkikorttini oli kotona, joten se oli ihan kiva saada mukaan. Loppujen lopuksi vielä tehtiin päätös, että asuntolaan jätettyihin tavaroihin ei koskettaisi ollenkaan ja uudet asukit menisivät tyhjiin huoneisiin.

Ja sitten paluulentoni peruttiin kuin peruttiinkin. Eikä lentoja Macauhun tai Hong Kongiin ollut koko Sihanoukvillestä, josta minun oli tarkoitus palata kotiin.


Uusien lentojen ostaminen oli aikamoista uhkapelaamista. Mistä kaupungista pääsisi todennäköisimmin Macauhun: Phnom Penhistä, Ho Chi Minh Citystä vai Bangkokista? Kaverin kaveri oli lentänyt Hanoista, joten se olisi kanssa yksi mahdollisuus. Päädyin kokeilemaan paluuta PP:stä. Sieltä lentäisi kaksi yhtiötä, joista aika summamutikassa valitsin toisen. Lento lähtisi kaksi päivää alkuperäistä myöhemmin, mutta tämä oli loppujen lopuksi hyvä asia. Macauhun/Umacin asuntolaan ei pääse jos on ollut Manner-Kiinassa 14 päivän sisällä. Vanhat lennot olisivat olleet 13:n päivän kohalla, uudet 15:n. Uudet lennot myös olivat halvemmat (saan rahat takaisin ekoista tietenkin) ja menisivät suoraan Macauhun, eivätkä HK, kuten alkuperäiset. Loppujen lopuksi lentojen peruuntuminen oli siis onnenpotku. Kunhan niitä ei peruttaisi.

Otin Sihanoukvillestä 7 tuntia kestävän bussin Kambodzan pääkaupunkiin, jossa vietin kaksi yötä lentoa odotellessa. Paratiisisaarilta jouduin lähtemään kun käteinen raha alkoi loppua, sillä siellä ei ole lääkäreiden lisäksi myöskään automaatteja. PP:ssä pääsin näkemään pari nähtävyyttä ja aloitin koulun järjestämät online-tunnit. Koulun sulkeutuminen ei siis todellakaan tarkoita, ettemmekö joutuisi hommiin - mikä on hyvä asia siltä kannalta, että minun on tarkoitus valmistua tänä kesänä. Heti ensimmäisenä päivänä meillä oli ryhmäesitelmiä kameran välityksellä. Mielenkiintoinen kokemus.


Pelkäsin joka päivä avata sähköpostini, siltä varalta, että uudet lentonu peruttaisiin. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja tiistaina lähdin aikaisin aamulla lentokentälle. Lipputiskillä passini jokainen (niitä on tullut "pari" päälle kolmen vuoden saatossa) Kiinan leima tarkastettiin. Koska viimeisin käyntini oli juuri 15 päivää aiemmin, tarkasti virkailija päivien määrän monesti sormilla laskien ja pyysi vielä esimiehensäkin varmistamaan asian. Macauhun ei siis todellakaan pääse jos on ollut Manner-Kiinassa lähiaikoina.

Phnom Penhin lentokentällä oli todella tyhjää ja lennolla vieläkin tyhjempää. Meitä oli koneessa valehtelematta varmaan 10. Ennen koneeseen pääsyä mitattiin kuume ja meidän piti täyttää terveysselvitys Macaulle. Macaun kenttä oli aivan autio. Siellä ei ollut meidän 10 ihmisen lisäksi kuin henkilökuntaa. Matkalaukkuhihnan vieressä odotti portugalilaissyntyneinen poliisi (= tärkeävirkainen), joka virkamerkkiään näytettyä pyysi nähdä passini. Hän kysyi olinko ensimmäistä kertaa Macaussa, mitä tein siellä, katsoi viisumini jne. Hänen takanaan oli suojapukuihin pukeutuneita ihmisiä, joille annettiin terveysselvitys ja kuume mitattiin taas. Kaikkien oli laitettava matkatavaransa läpivalaisukoneeseen tavallisesta poiketen. En ole varma mitä he etsivät.

Macaussa olo oli helpottunut ja onnekas. 95% lennoista Macauhun oli sinä päivänä peruttu ja tilanne on samanlainen joka päivä. Tämä lento saattoi olla viimeinen mahdollisuuteni päästä takaisin.


Kentältä otin taxin Umaciin, jossa oman asuntolani henkilökunta odotti minua. Kirjautuessani sisään minun piti kertoa liikkeeni viimeisen kuukauden ajalta ja todistaa ne passieni leimoilla. Tiedot kirjattiin ylös ja minulle annettiin avainkortit kuumeen mittauksen jälkeen. Asumme täällä PhD-opiskelijoiden asuntolassa kaikki samassa kerroksessa. Huoneeni on todella kiva ja minulla on oma vessa, kun taas omassa asuntolassa jaan sen naapurin kanssa (joka on siis hyvä ystäväni). Minulla kävi hyvä tuuri myös siinä, että sain kahden hengen huoneen vain itselleni, joten minulla on enemmän tilaa ja kaksi peittoa ja tyynyä. Ah. Kaverit asuvat yhden sängyn huoneissa.

Umacin kampus on Macaun ehdottomasti paras ja verrattavissa klassisiin amerikkalaisiin yliopistoalueisiin. Alue on todella iso ja siellä on pankkeja, ravintoloita, ruokakauppa ja jopa Subway, Pizzahut ja Häagen-Datz! Ikävä kyllä suurin osa ravintoloista on viruksen takia kiinni. Olemme siis karanteenissa täälläkin, mutta sata kertaa mieluummin suurella alueella, jossa saamme liikkua vapaasti. Oman koulun asuntolamme on vain yksi rakennus. Kuume mitataan täällä aina sisään ja ulos mennessä, joten ensimmäisenä päivänä minulta mitattiin kuume yhhteensä ainakin 15 kertaa. Maskeja on pakko käyttää. Niitä myydään opiskelijoille aina välillä. Tänään ostin juuri 5 (maksimimäärä) ja lauantaina voi ostaa kai 10. Niiden jälkeen ei ole vielä ilmoitettu, tuleeko uusia myyntejä.


Macaussa ei ole tullut uusia tartuntatapauksia viikkoon ja yksi kymmenestä potilaasta on parantunut (update: kaksi). Hänet vietiin suoraan sairaalasta rajalle, sillä hän on mannerkiinalainen. Macaun hallitus on sulkenut kaikki kasinot kahdeksi viikoksi (tämä on todella iso juttu - kasinoita ei koskaan suljeta), eikä melkein kukaan saa mennä töihin. Tällä on tietystikin myös varjopuolensa, sillä myöskään ei saada palkkaa. Ulkomaalaiset työntekijät on pakotettu käyttämään vuosilomansa ja monilla alkaa loppua rahat kesken. Kuinka maksaa vuokra ilman palkkaa? Olen nähnyt uutisointia siitä, että filippiiniläiset ovat pyytäneet hallitustaan hakemaan heidät kotiin (Filippiinit on perunut kaikki lennot Suur-Kiinaan maaliskuun loppuun asti). Kaikkia kansalaisia on kehotettu pysymään sisällä ja kaduilla kuulemma kulkee autoja, jotka kuuluttavat juurikin tätä sanomaa. Taxin ikkunasta kaupunki näytti jo todella autiolta ja Macausta leviää kuvia, joissa yleensä erittäin täysi keskusta on aivan aavemaisen tyhjä. Macaussa on yli 80% vähemmän turisteja kuin yleensä ja moni hotelli on sulkenut ovensa.

Macaun poliisi on etsinyt Macausta kaikki hubeilaiset (turistit) ja vienyt heidät takaisin rajalle. Sata on kuitenkin ilmeisesti vieläkin kaupungissa, varmastikin aivan tarkoituksella piilossa. Aika sydämetöntä heittää ihmisiä ulos Macausta, mutta tässä ajatellaan paikallisten parasta ja kaikki rajutkin säädökset ovat tuottaneet tulosta. Huonommin menee naapurissa Hong Kongissa, jossa tapauksia on 49 ja kaupunki on muutenkin kaaoksessa. Ihmiset hamstraavat ruokaa ja muita elintarvikkeita, kuten vessapaperia ja kaikennäköisiä puhdistusaineita, joten kaupat huutavat tyhjyyttään. Macaussakin ihmiset hamstrasivat ruokaa hetken, mutta hallitus on vakuuttanut, ettei tähän ole syytä. Ainakin täällä Umacin kampuksella on lappuja, että kaupaan tuodaan säännöllisesti tuotteita ja syytä paniikkiin ei ole. Eipä siellä kuitenkaan ollut ollenkaan käsisaippuaa tänään.


Minulta on kysytty parikin kertaa, uskonko virallisiin numeroihin kuolleiden ja sairastuneiden määristä ja minun, ja hyvin monen täällä asuvan, vastaus on en. En ymmärrä miksi Kiinaa aina mustamaalaavissa länsimaissa yhtäkkiä uskotaan virallisia numeroita ja vähätellään koronavirusta niiden perusteella. Muutenkin taudin vähättely on minusta todella loukkaavaa. Totta, Suomessa on ihan turha panikoita, mutta älkää nyt hyvät ihmiset sanoko, ettei koronavirus ole vakava! Oikeita ihmisiä kuolee ja sairastuu päivittäin ja SARSin uhrien määrä on jo virallisestikin ylitetty Kiinassa kolminkertaisesti. Ja milloin viimeksi on rakennettu sairaaloita viikossa, eristetty kymmeniä miljoonia ihmisiä, peruttu käytännössä koko maan lennot ja suljettu koulut flunssan tasoisen taudin takia? Niinpä. Siinä vähän osviittaa siitä, onko koronavirus flunssan kaltainen mitätön tauti. Mutta haluan silti painottaa, Suomessa tai edes Euroopassa ei minusta ainakaan tällä hetkellä ole syytä olla huolissaan.

Koronaviruksesta ja Kiinasta muutenkin hyviä ja informatiivisia videoita Youtubessa tekevät mm. Laowhy86 ja Serpentza. Molemmat asuivat siellä 10+ vuotta ja tietävät asioista paljon ja pintaa syvemmältä. Jälkimmäinen tuntee lääkäreitä ja on kuullut heiltä, että tilanne on paljon tiedotettua vakavampi. Länsimaissa pitää ymmärtää, että Kiinan kaupunkihallinnoilla ja kommunistisella puolueella on motiivi vähätellä lukuja. Mitä vähemmän tapauksia rekisteröidään, sitä paremmin hallitus on ottanut tilanteen haltuun, eikös? Tämä liittyy kasvojen säilytys -kulttuuriin.

Juuri eilen puhuin shanghailaisen luokkalaiseni kanssa (, joka on parhaillaan kyseisessä kaupungissa jumissa) ja hän sanoi aivan suoraan, jopa minut yllättäen, että tilanne Shanghaissa on todella huolestuttava ja että hallitus ei kerro totuutta saadakseen Xi'ltä arvostusta. Hän sanoi, että sieltä on lähetetty kaikki lääkärit Wuhaniin ja että nyt sinne saa palata lomilta kuka vain - myös Wuhanista. Kuumemittausten ohi pääsee. Puhuimme myös Kiinasta valehdellen "karanneista" ihmisistä ja tyypistä, joka somessa leveili menneensä Disneylandiin, vaikka hänellä oli oireita. Näitä ei hyväksytä yhtään Kiinassa ja heitä pidetään uskomattoman itsekkäinä ja tyhminä. Kiinalaiset ovat muutenkin minusta olleet yllättävän avoimia tyytymättömyydestään hallinnon toimintaa kohtaan. Varsinkin erään ensimmäisinä viruksesta varoittaneista lääkäreistä menehtyminen ja sen peittely on tulistuttanut ihmisiä.

Kaveri sanoi katuvansa suuresti kotiin menoa. Nyt hänellä ei ole hajuakaan siitä, milloin voi palata Macauhun. Sama tilanne on pelkästään minun koulussani yli 300 ihmisellä. Kuinka heidän paluunsa voidaan tehdä kontrolloidusti Macaun sen salliessa ja varmistaa, ettei kellään ole tartuntaa? En tosissaan tiedä.

Minulta on myös kyselty paljon, miksen vain palaa Suomeen. "Loogista" vastausta minulla ei tähän ole. Macau on toinen kotini, minkä moni tuntuu unohtavan. En ole täällä tyhjän päällä, enkä turistina. Asuntolan henkilökunta pitää meistä todella hyvää huolta ja tiedän, ettei täällä kampuksella kellään ole tartuntaa. Macau on pieni paikka, jossa rajoja voidaan kontrolloida tehokkaasti ja uusia säädöksiä tehdä hetkessä. Tunnepohjalta minulla on suuri halu olla Macaussa, sillä tämä on viimeinen puolivuotiseni täällä (luultavasti) ja rakastan tätä kaupunkia muutenkin. Lisäksi Suomeen ei ollut hyviä lentoja ja koulu alkaa viikon varoitusajalla milloin alkaakaan. Lennot takaisin olisivat kalliit - jos niitä olisi ollenkaan. Nythän melkein kaikki, elleivät kaikki, on peruttu. Ja koska olen valmistumassa kesällä, en halua leikkiä ajatuksella jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa. Jos asuisin Manner-Kiinassa, voisi mielipiteeni olla hyvin erilainen. Tietenkin tarkkailen tilannetta, enkä jäisi tänne jääräpäisesti jos kokisin terveyteni uhatuksi. Tällä hetkellä Macauhussa oleminen oli minulle paras valinta. Plus online-tunneille ei olisi hirveän kiva herätä aamu 4:ltä Suomen aikaa :D



Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 1
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana

tiistai 28. tammikuuta 2020

Wuhanin kaupungista alkanut koronavirus on noussut otsikoihin ympäri maailmaa, erityisesti tänä viikonloppuna. Eksponentiaalisesti leviävä mysteeritauti on ollut tiedossa jo yli kuukauden, mutta sen vakavuus on vasta nyt aiheuttanut pienen hysteerian. Kuolonuhreja on virallisten lähteiden mukaan 106 ja varmistettuja sairastapauksia 4600+. Macaussa asuvana olen (turhan) lähellä tapahtumia ja minulta on kysytty paljon, millaista elämä Kiinassa tällä hetkellä on. Tässä postauksessa kerron juurikin sen. Ja varoitus, tekstiä on aika paljon.

Heti joululomalta palattuani aloin kysellä paikallisilta kavereilta, kannattaako tilanteesta olla huolissaan. "It's okay la" oli vastaus kerta toisensa jälkeen ja kysymyksilleni hyvien, N95-maskien, ostamisesta jopa tirskahdeltiin. Koulu ei tiedottanut asiasta mitään, kunnes eräänä päivänä asuntolan hissiin ilmestyi alla oleva lappu, jossa Macaun hätätila julistettiin "severe":ksi ja käsidesejä ilmesteyi sisäänkäynneille. Kaverit eivät kuitenkaan vieläkään kokeneet viruksen olevan vakava asia.

Sitten Macaussa todettiin ensimmäinen sairastapaus wuhanilaisella turistilla. Hetkessä kaikki maskit oli myyty loppuun, kuten myös käsidesi. Seuraavana päivänä tuli heti seuraava tapaus, tälläkin kertaa wuhanilaisella turistilla. Hallitus julkisti tilanneensa Macauhun lisää maskeja ja että niitä pystyisi ostaa Macaun ID:llä tai blue cardilla (="työlupa") apteekeista. Jaahas, entäs me loput ulkkikset sitten? Onneksi asuntolalta sai yhden maskin päivässä opiskelijakorttia näyttämällä. Aiemmin olin onnistunut hamstraamaan itselleni kolme maskia, joten en ollut ihan hädässä. Maskit ovat siis periaatteessa kertakäyttöisiä, joten niitä tarvitsee koko ajan lisää. Maskia olen käyttänyt aina ulos mennessä keskiviikosta asti ja pesen käsiä mahdollisimman paljon.


Tämä tautiaalto sattui kirjaimellisesti huonoimpaan aikaan vuodesta: kiinalaiseen uuteen vuoteen. Aivan käsittömän suuret ihmisjoukot liikkuvat ympäri maata ja näin tartuntojen tiedettiin leviävän hetkessä. Itsekin olin suunnitellut perinteisesti meneväni kaverin perheen luo Shenzheniin. Lähtö oli torstaina, eikä tilanne vielä vaikuttanut tarpeeksi hälyttävältä matkan perumiseksi. Päätimme kuitenkin ajaa n. 3 tunnin matkan omalla autolla tunnin lauttamatkan sijasta. Ikkunasta näkyi hirveän pitkät jonot apteekkien edessä ihmisten odottaessa maskien myynnin alkamista.

Näky kaduilla niin Macaussa kuin Shenzhenissäkin on aavemainen, jopa dystopinen. 95% ihmisistä käyttää maskeja ja Macaussa turistimäärät laskivat jopa 70%:lla ja yleensä aivan täynnä olevat nähtävyydet huusivat tyhjyydellään. Shenzhenissä on normaalistikin uuden vuoden aikaan hiljaista kaikkien lähtiessä kotikaupunkeihinsa perheen luokse, mutta nyt oli tavallistakin tyhjempää. Monissa kaupungeissa leffateatterit on suljettu, eikä busseja kulje.

Uuden vuoden juhlan yllä leijui selvästi synkkä pilvi. Kehotukset olla tapaamatta ihmisiä ja jakamatta ruokaa sotivat kiinalaisten perinteitä vastaan niin vahvasti, että ne menivät monella kuuroille korville. Kaverini oli tiukasti käskenyt perhettään kieltää vieraat, mutta äiti ja mummo vain sanoivat, ettei uuden vuoden kutsua voi perua. Sehän olisi todella epäkohteliasta.


Heti ensimmäisenä päivänä meille tuli vieraita Hubeista. Hubeista, eli Wuhanin maakunnasta. Kiva pikku ylläri. Miehet eivät ilmeisesti (toisaalta, mitäs minä muka tiedän?) kuitenkaan olleet tulleet sieltä suoraan ja saattavat jopa asua muualla. Heidän läsnäololleen naureskeltiin peittämällä naamaa hihalla, mutta varmaan kaikkien mielessä oli oikea pelko.

Vieraita kävi kuin kävikin selvästi aiempia vuosia vähemmän ja pyhät olivat muutenkin todella tylsät. Emme kirjaimellisesti lähteneet ulos kolmeen päivään. Sinällään todella kurjaa, koska on rotan vuosi, eli minun vuoteni, minkä lisäksi tämä saattaa olla viimeinen uusi vuosi, jonka vietän tämän perheen kanssa. Mutta minkäs teet? Mieluummin sisällä kuin sairaalassa. Ja sentään tilanne ei ole yhtä synkkä kuin Wuhanissa ja parissa muussa Hubein kaupungissa, jossa kokonaisia kaupunkeja on karanteenissa. Vanha au pair -tuttuni asuu Wuhanissa, mutta oli juuri ennen karanteenia ehtinyt lomille Eurooppaan. Takaisin hän ei kyllä sitten pääsekään. Karanteeni voi jatkua kuukausia. 

Vaikka karanteenit onkin asetettu enemmistön hyödyn nimissä, on kaupungeissa jumissa hirveästi terveitä ihmisiä, jotka altistuvat nyt virukselle. Netissä leviää videoita, joissa ihmiset huutavat kannustuksen sanoja ikkunoista. Wuhaniin on rakennettu alle viikossa kaksi sairaalaa, jotka hoitavat vain koronavirus-potilaita. Netissä on myös videoita, joissa wuhanilaiset anelevat kansainvälistä apua, sillä he pelkäävät, että jos joku Kiinan "tärkeämmistä" kaupungeista joutuu tartunta-aallon alle, lähtevät kaikki resurssit Wuhanista. On myös väitteitä, että Wuhanissa tartunnan saaneiden määrä olisi yli kymmenkertainen virallisiin lukuihin verrattuna.


Kouluta tuli sähköpostiviesti viikonlopun aikana, jossa sanottiin, että koulun alkua on myöhäistetty viidellä päivällä - toistaiseksi. Alotuspäivä saattaa venyä vieläkin pidemmäksi, mikäli tilanne jatkuu samanlaisena. Macaussa on nyt 7 tapausta, kaikki wuhanilaisilla. Varatoimenpiteenä Macauhun ei enää saa tulla hubeilaisia ilman lääkärintodistusta, jossa taataan terveys. Hong Kongiin ei ilmeisesti pääse Hubeissa 14 päivän aikan käyneet ollenkaan. Macaussa parhaillaan olevia hubeilaisia etsitään ja kun heitä "jää kiinni" esim hotelleissa tai kasinoilla, lähetetään heidät tutkimusten kautta rajalle ja "sinne mistä ovat tulleetkin". Moni maa, kuten Malesia ja Filippiinit, ovat lopettaneet viisumien myöntämisen hubeilaisille kokonaan ja Kiina itse on perunut kaikki pakettimatkat.

Sunnuntaina Macaulta tuli kutsu kaikille Manner-Kiinassa lomaa viettäville palata kotiin ASAP. Itselläni oli maanantaina lähtö Kambodzaan, jossa ei vielä ollut yhtään sairastapausta, joten en kokenut tarpeelliseksi palata Macauhun. Viesti sai kuitenkin miettimään, oliko Macau aikeissa sulkea rajansa - entä Hong Kong? Lentoni lähtisi sieltä, joten jos Shenzhen-HK raja suljettaisiin, olisin pahassa pulassa. Aloin miettimään viimeisen yön viettämistä hotellissa Hong Kongissa, mutta kaverin perhe otti yhteyttä kontakteihinsa rajalla ja kuulemma kaikki oli normaalia. Päätin siis jäädä vielä viimeiseksi yöksi kaverille ja lähteä aamulla hyvissä ajoin.


Tarkoituksenani oli ostaa lippu lentokenttäbussiin rajalta, mutta vahingossa ostinkin lipun 20€:lla lentokenttäautoon. Noh, ainakaan en joutuisi ensin jonottaa ihmispaljoudessa rajatarkistuksiin ja sitten istua bussissa, vaan ylittäisin rajan ja pääsisin lentokentälle vain kuuden muun seurassa. Ja autolla rajan ylitys on huomattavasti mukavampaa kuin jalan ja bussilla.

Ensin meidän matkustajien kuumeen tarkasti autoyrityksen työntekijä ja sitten vielä kahdesti tulliviranomaiset. Rajalla yleensäkin mitataan kuume (jotta raskaana olevat kiinalaiset eivät voi mennä salaa Hong Kongiin ja synnyttää siellä -> saada lapselle HK kansalaisuus ja näin myös avata vanhemmille helpommat ovet alueelle), mutta vain kerran. Lisäksi jouduimme täyttämään yllä näkyvät terveysselvityslaput.

Hong Kongin lentokentällä ei yllätykseni ollut erityisiä varatoimia. Ulko-ovilla oli kyllä piste, jossa piti näyttää varauksensa (ilman ei pääsisi sisään?), mutta muuten kaikki oli normaalia. Tai noh, kaikilla oli maskit naamalla, mutta muuten. Enpä ole koskaan ennen nähnyt yhtä monen länkkärin käyttävän maskia. Tärkeää on käyttää oikeanlaista maskia, sillä muuten ei taudilta suojaannu. "Surgical mask" ja N95 ovat ilmeisesti ainoat suojaavat maskit.


En ole pelännyt tartuntaa hirveästi, mutta lentokentällä ja -koneessa kyllä pidin tarkasti huolen siitä, että maski oli aina kunnolla paikoillaan ja pesin ja desinfioin käsiä useasti. Käsitykseni mukaan tähän mennessä kaikki sairastuneet ovat olleet Wuhanissa henkilökohtaisesti tai ovat potilaita hoitavaa henkilökuntaa. Ei ole vielä aivan varmaa, kuinka tauti tarttuu, mutta ilmeisesti ihmisten välityksellä. Hyvä uutinen on se, että viruksesta on myös parannuttu.

Saavuin Kambodzaan eilen levollisena siitä, että olen vihdoin poissa vaara-alueelta. Noh, kuinkas kävikään? Juuri samana päivänä Kambodzassa todettiin ensimmäinen tartuntatapaus ja vieläpä juuri siinä kaupungissa, jossa minä olin. Kaduilla melkein kaikilla on maskit. Ei, ei, ei. Tartunnan saanut on jälleen kerran wuhanilainen turisti.

Tilanteen muutos kuudessa päivässä. QR-koodin skannaamalla 
Wechatissa voit seurata tilannetta itsekin

Vaikka koronavirus ei olekaan mikään naurun asia ja sen suorana tai epäsuorana uhrina on kymmenittäin miljoonittain ihmisiä, ovat kiinalaiset osanneet myös vitsailla tilanteesta. Alla on parhaita näkemiäni memejä netin uumenista.

Viimeisessä kuvassa: "tule ulos leikkimään"

Tilanne elää vielä paljon, eikä kellään ole vastauksia moniin kysymyksiin. Hätätila voi jatkua kuukausia, mutta mihinkään maailmanloppuun ei tarvitse valmistua (vaikka viime aikoina onkin ollut ihan hirveästi luonnonkatastrofeja yms). Macaussa kaupoista on loppunut liha ja riisi kun ihmiset ovat alkaneet hamstraamaan ruokaa. Hallitus kuitenkin antoi virallisen lausunnon siitä, ettei tämä ole tarpeellista, sillä kaupat ja ruokakuljetukset toimivat kuten aina ennenkin. Itse olen täällä Etelä-Kambodzassa vielä kaksi viikkoa. Toivottavasti Macau ei sillä aikaa sulje rajojaan.

Update 28.1: Kiina ei enää anna kansalaisilleen matkustuslupia Macauhun ja Hong Kongiin
Update 29.1: Kuolonuhrien määrä nousi yhdessä yössä 50:llä (virallisten tietojen mukaan, oikeat luvut voivat olla suurempia)
Update 30.1: Kouluni ilmoitti juuri olevansa kiinni "toistaiseksi"


Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä