Image Slider


Yksikin valinta elämässä voi muuttaa aivan kaiken. Minulle se valinta oli Kiinaan au pairiksi lähteminen. Vuosi sitten astelin Helsinki-Vantaan lentokentälle tietäen, että tästä tulisi ikimuistoinen kokemus, mutta tajuamatta, kuinka paljon kaikki oikeasti muuttuisi. Nyt kun katsoo takaisin, on uskomatonta ajatella, että kaikki tämän vuoden aikana tapahtuneet asiat olisivat jääneet tapahtumatta, jos en olisi hypännyt tuntemattomaan lähtenyt au pairiksi.

Vuosi sitten en puhunut kiinaa paria sanaa enempää. En ollut koskaan matkustanut yksin lentokoneessa, enkä asunut miljoona kaupungissa. En ollut koskaan ollut paikassa ilman minkäänlaisia kontakteja, enkä tehnyt töitä yli kuukautta putkeen. En ollut tavannut ihmisiä ympäri maailmaa, enkä astunut ulos mukavuusalueelta samalla mittapuulla. Millainen olisin, jos en vieläkään olisi tehnyt näitä asioita?

Hassua ajatella, millaista olisi, jos en olisi lähtenyt. Nyt Kiina on niin suuri osa elämääni ja jopa identiteettiäni, etten osaa edes kuvitella rinnakkaistodellisuuden itseäni, joka olisi jäänyt Suomeen. Ilman Kiinaa en olisi tavannut elämäni rakkautta, enkä varmastikaan hakenut opiskelemaan Macauhun. En usko, että olisin itsekään yhtään samanlainen, jos olisin jäänyt.

Istun nyt kirjoittamassa tätä postausta espanjalaisessa hotellissa. Olisin tässä samassa paikassa varmaan ilman Kiinaakin, mutta kirjottaisinko edes blogia? Olisin ainakin lukuista kokemusta köyhempi ja varmaan miettisin, mitä haluan elämältäni. En nytkään ole ihan varma kaikesta, mutta sentään olen kulkemassa tiettyä suuntaa kohti - ja se tuntuu oikealta suunnalta.

Vuoden aikana olen matkustanut yhdeksässä kiinalaisessa kaupungissa, Macaussa ja Hong Kongissa kahdesti ja käynyt Thaimaassakin. Olen saanut tehdä asioita, joita rakastan; nähdä uusia paikkoja ja oppia paljon uusia asioita. Sain vihdoin toteuttaa unelmani, eli muuttaa ulkomaille. Kaikki meni niin hyvin, että päätin jopa lähteä opiskelemaan Aasiaan. Sitä en varmastikaan olisi uskaltanut tehdä vuotta nuorempana. Suunnittelin kyllä lähteväni Amsterdamiin opiskelemaan, mutta se tuntui todella pelottavalta ajatukselta. Nyt lähden vielä kauemmas, enkä epäile yhtään, etteikö kaikki tulisi menemään hyvin. Kun sitä kerran lähtee mukavuusalueelta, tajuaa, että asiat hoituvat aina ja koti muodostuu vaikka minne.

Katson nyt taaksepäin ja tuntuu kuin olisin valovuosien päässä kesän 2015 Verasta. Miltäköhän tuntuu vuoden päästä, kun olen taas saanut vuoden ajan kerätä aivan uusia kokemuksia ja päässyt levittämään siipeni uusille aloille, kuten oikeasti omilleen muuttamiseen ja korkeakouluopintoihin. Odotan innolla tulevia seikkailuja.
Odotin aina tulosteni tulevan vasta heinäkuun puolella, joten perjantaiaamulla huomattu sähköpostiviesti tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensiksi laitoin puhelimen takaisin pöydälle ja päätin jättää koko viestin huomiotta, mutta sitten keräsin itseni kokoon ja jännittyneenä kirjauduin hakijan sivuilleni. Tulos jännitti, koska mitään b-suunnitelmaa ei ole.
Ja onneksi sille ei ollut tarvetta, sillä minut on hyväksytty opiskelemaan Tourism Retail and Marketing Management -kandin tutkinto Macauhun Institure for Tourism Studies -kouluun! Elokuussa muutan Aasiaan (vähintään) neljäksi vuodeksi!!! APUA!

 


Lautta lähti Macausta kohti Hong Kongia ja huonoa oloa lukuun ottamatta kaikki vaikutti olevan hyvin. Päästiin taxilla hyvin hotellille ja aloitimme sisäänkirjautumisen. Aika pian meille ilmoitettiin, että olemme kuulemma peruneet varauksemme. Juu ei. Sitten selitellään jotain sen suuntaista, että hotellille olisi pitänyt tulla ennen klo 13:00 tai sitten maksaa joku maksu ja ilmoittaa tulevansa myöhemmin. Mistään tällaisesta ei ole kerrottu mitään ja tulostetuissa papereissammekin lukee, että sisäänkirjautuminen alkaa 13:00. Pääsen myös booking.com:n sivulle, josta nään varauksemme ja sitä ei tod ole peruttu. Varaustamme ei kuitenkaan hotellin kirjoissa ole ja kaikki huoneet ovat kuulemma täynnä. Sen lisäksi, että Hong Kong on normaalistikin aivan täyteen bookattu, on pyhäviikonloppu ja missään ei todella ole tilaa. Ei hirveästi naurattanut respassa istuessa.

Parin tirautetun kyyneleen ja kahden tunnin jälkeen meille kerrotaan, että joidenkin toisten varaus on nyt peruttu ja saamme huoneen. Ei ihmekään, että hotellista tulee huonot vibat alusta asti. Respassa odotellessamme yksi työntekijä otti meistä "salaa" kuvan kännykällään ja olemme aivan varmoja, että meitä nyt myydään eteenpäin. Jälkeenpäin naurattaa, mutta pelkäsimme tosissamme ja Sandra jopa nukkui linkkuveitsi tyynynsä alla kerran :D Itse revin kaikista uusista vaatteista hintalaput irti, jotta niitä ei voitaisi myydä eteenpäin uusina ja piilotin arvotavarat visusti (tallelokero ei tietenkään toiminut).
  
Huone, johon meidät vietiin oli pienin huone, jonka olen koskaan nähnyt. Siellä ei käytännössä ollut muuta kuin pienehkö parisänky ja WC, jossa mahtui seisomaan kaksi ihmistä kerrallaan - jos oikein tunki. Tuuletus oli rikki ja kun ulkona oli 30 astetta, voitte vain kuvitella millaista pienen huoneen sisällä oli. Onneksi jouduimme nukkumaan kyseisessä kopissa vain yhden yön, sillä seuraavana iltana meille soitettiin ja saimme paremman huoneen. Se ei myöskään vastannut yleisiä hotellihuoneen normeja, mutta oli satakertaa parempi kuin edellinen, emmekä ainakaan joutuneet nukkumaan kadulla, joten olimme erittäin tyytyväisiä.

Vlogi ensimmäisiltä päiviltä:




Kunhan olimme päässeet yli hotellidraamasta, lähdimme päiväretkelle kehutulle Lamma Islandille. Lauttamatka oli lyhyt ja vaikka taivas enteilikin pahaa, oli lämmin sää. Seurasimme ihmisjoukkoja satamasta ja päädyimme hiekkarannalle. Ikävä kyllä meillä ei ollut bikineitä mukana ja aika pian alkoikin sataa. Myöhemmin selvisi myös, että aivan rannan vieressä oli tehdas, joten ehkä ihan hyvä vaan, ettei menty uimaan. Mitä myrkkyjä siinäkin vedessä mahtoi lillua...

Onneksi sade oli nopeasti ohi ja pääsimme mekin pois puiden suojasta. Grillimaissit kourassa jatkoimme rannan kallioille istuskelua ennen kuin lähdimme suunnistamaan saaren toisella puolella sijaitsevaan satamaan. Toinen Lamma Islandin satamista sijaitsee ns. kaiken keskellä ja toinen syrjemmässä, eikä sen välittömässä läheisyydessä ole mm. ravintoloita. En muista miten osasimme valita oikean lautan, mutta onneksi valitsimme, sillä hiljaisempaan satamaan saapuminen olisi ollut hieman pettymys.

Polku rannalta kauempaan satamaan oli pitkä ja vaati paljon ylämäkeen kävelyä. Onneksi maisemat olivat kärsimyksen arvoisia ja matkan varrella oli aina välillä kioskeja myymässä virvokkeita ja pientä syötävää. Vaikea arvioida yhtään, kuinka kauan vaellukseen meni, mutta kyllä varsinkin niin kuumana päivänä siihen aikaa kului. Suosittelen monen muun lailla Lamma Islandia kaikille Hong Kongiin meneville, sillä alle tunnin matkan päässä saa kokea ihan erilaisen paikan. Tunnelma on maanläheinen, jopa hieman hippimäinen, eikä pilvenpiirtäjistä ole tietoakaan. Länkkäreitä on saarella aika paljon, moni amerikkalainen perhe näytti viettävänsä siellä pidemmänkin aikaa.

Vlogi Lamma Islandilta:




Ja aivan liian nopeasti oli jo viimeinen ilta. Oltiin kerran jo yritetty Victoria Peakille, mutta sumun peittäessä koko vuori, jätettiin käynti suosiolla väliin. Vaikka viimeisenä iltana salamoi ja ukkostikin, päätimme lähteä näköala paikalle - ja onneksi lähdimmekin. Yöllä näkymät olivat paljon hienommat kuin päivällä ja salamankin sai kahdesti ikuistettua. Ihmisiä ei ollut paljoakaan, toisin kuin viime kerralla kun kävin Peakilla talvella, jolloin lippua piti jonottaa melkein kaksi tuntia. Suosittelen käyntiä illalla, sillä näkymät ovat päivääkin upeammat.

Victoria Peakilta lähdettiin Lan Kwai Fongiin, eli Hong Kongin baarialueelle. Meno ei ollut kovin hyvää, sillä olimme siellä keskellä viikkoa, mutta eipä me muita tarvittukaan. Tsing Tao on ollut meidän varrakibisse koko kuukauden ajan ja niinpä kyseinen merkki löytyi nytkin pöydältä. Oli katkeransuloista istua siinä viimeistä iltaa. Matka oli todella onnistunut, mutta aina on totta kai ihanaa nähdä perhettä ja kavereita ja nukkua omassa sängyssä. Kaikista surullisinta oli tietysti heittää taas hyvästit Aasialle ilman tietoa siitä, milloin palaisin.


Seuraavana päivänä lähdettiin lentokenttäbussilla kohti terminaalia vain saadaksemme kuulla, että kolmesta lennostamme Helsinkiin, oli keskimmäinen peruttu. Sitä sotkua selvitellessä kävi taas jännittämään, että mitenköhän tästä nyt selvitään, mutta onneksi lopulta Air Chinan työntekijät kiltisti hankkivat meille uuden lentoreitin, emmekä joutuneetkaan odottamaan vaihtolentoa Pekingissä melkein kahta vuorokautta (, jotka olisi ollut pakko viettää lentokentällä kun ei ole viisumia). Melkein kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen oli ihanaa vihdoin laskeutua Helsinki-Vantaalle kaikki vastoinkäymiset nujertaneena.

Vlogi Victoria Peakilta ja kotiinpaluusta:



Suomen kesä ei taaskaan ole hellinyt meitä ja jouduin jopa vetämään nahkatakin päälle tässä yksi päivä. Nahkatakki kesäkuussa ei enteile hirveän hyvää, mutta pitää toivoa, että saadaan toukokuun säiden lupailema kuuma kesä pian! Itse lähden vähän alle kahden viikon päästä Espanjaan ja toivon totisesti, ettei siitä tule kesän ainoa kunnon kosketus D-vitamiiniin. Kuitenkin, onhan meillä lämpimiäkin päiviä todellakin ollut - ihan etelän tasoisia sellaisia - ja yksi niistä lähettää nyt terveisiä asukuvien kanssa.

Rakastuin totaalisesti hattuihin tänä talvena ja onneksi kaapin syövereistä löytyi tällainen lähes käyttämätön kesähattu(, joka on muuten ostettu New Yorkista vuonna 2011) piristämään muuten aika yksinkertaista asua.
   Tummansiniset shortsit löytyivät Hong Kongista ja mukaan olisi tarttunut samat shortsit myös beigenä, mutta pankkikortti ei käynyt ja käteistä oli vaan n.20€ arvosta.. Noh, ehkä joku toinen kerta sitten. Olen muutenkin niin hulluna "sivistyneisiin" shortseihin, että ne varmasti lisääntyvät vaatekaapissa ilman suurempaa yritystä. Kaukana ovat nuorempana käytetyt shortsit, joiden pitää olla mahdollisimman pienet (been there done that... Kiitos teinivuodet), sillä nyt ovat suuressa käytössä hieman pidemmät ja ei ihan ihonmyötäiset shortsit, jotka tuovat heti tyylikkyyttä asuun. Korkeampivyötäröisinä ne pidentävät jalkojasi mielettömästi, tarvitseeko vielä perustella lisää?
   Valitsin shortsien seuraksi sinivalkoraidallisen crop T-paidan, joka toi merimies henkisyyttä mukaan. Tähän olisi sopinut yläosaksi vaikka mikä, mutta pysyttelin suosikissa sinisessä ja crop-mallissa, sillä se korkeavyötäröisen alaosan kanssa on vaan niin mairitteleva.

Mites teidän kesäsuosikit? Onko crop-paidat ja väljemmät shortsit yay vai nay?


Hattu - Forever21 (vanha)
Paita - Zara
Shortsit - Forever21
Kengät - Nelly.com
 

1. Lataa VPN
Kiinassa netissä ei voi surffailla vapaasti. Voit siis sanoa hyvästit facebookille, googlelle, twitterille, youtubelle ja instagramille (ja monelle, monelle muullekin sivustolle) - ellet lataa VPN:ää. VPN eli virtual private network mahdollistaa Kiinan ulkopuolisille servereille yhdistymisen, mikä taas tarkoittaa vapaata netin selaamista.
   VPN:iä on pilvinpimein tarjolla, mutta mikä niistä kannattaa valita? Itse maksoin yli sata euroa ExpressVPN:stä (vuodeksi siis), joka vaikutti hyvältä ja luotettavalta. Noh, toisin kävi. Sovellus lopetti täysin toimintansa parin kuukauden jälkeen kännykässä, mutta toimi kyllä tietokoneessa loppuun asti. Kiinalaiselta poikaystävältä sain vinkiksi GreenVPN:än, joka on ilmainen. Ilmaisena versiona se ei aina kuitenkaan toimi, mutta VIP-versio, joka toimii aina kun mikään VPN vain voi toimia, ei ole todellakaan kallis. Kuukausi maksoi muistaakseni 3€. GreenVPN:n huono puoli on se, ettei sitä saa tietokoneelle.
   HUOM! VPN pitää ladata ennen Kiinaan saapumista, sillä VPN-sivut on blokattu!

2. Pidä saapuessa tärkeät paperit ja kuulakärkikynä helposti saatavilla
Lentokoneessa (tai junassa) jaetaan maahantulokortteja, jotka luonnollisesti pitää täyttää. Kuulakärkikyniä on tietysti saatavilla lentokentällä, mutta säästät aikaa täyttämällä paperit jo lentokoneessa tai viimeistään jonossa passin tarkistukseen.
   Maahantulokorttiin pitää laittaa hotellin osoite, joten tämä tieto on hyvä pitää saatavilla. Ja kaikkein tärkeimpänä, säästä kortin toinen puoli (, tulliviranomainen hoitaa repäisyn), sillä se pitää antaa viranomaisille maasta poistuessa. Mikäli keltaista paperia ei ole, tulee vaikeuksia.
 

3. Älä luota siihen, että vessoissa on vessapaperia
Nyrkkisääntönä voi pitää, että julkisissa vessoissa ei ole vessapaperia. Joskus käsipaperia saattaa olla käsienpesutilassa, mutta ei aina sielläkään. Mukana kannattaa siis aina olla vähintäänkin nenäliinoja. Vessa-aiheeseen liittyen mainittakoon, että Kiinassa tosiaan hotellien ulkopuolella on harvoin tarjolla vessanpönttöjä. Siistejä ja flush-toiminnon omaavia vekottimia on kaikissa normaaleissa paikoissa, mutta luontoa läheisimmissä maisemissa saattaa kohdata klassisen reikä maassa -kauhistuksen.

4. Pidä AINA käteistä mukana
Pankkikortit eivät käy monissa paikoissa, eivät edes suurissa kansainvälisissä ketjuissa. Pidä siis aina käteistä mukana. Pankkiautomaatteja on aika paljon, mutta joissain yksilöissä on valittavissa vain kiinan kieli.


5. TINGI!!!
Jos et ole aasialainen (ja silloinkin itseasiassa), sinulta pyydetään suurta hintaa esim. matkamuistokaupoissa, marketeissa, jne. Ilman yhteistä kieltä tinkiminen on tietysti vaikeampaa, mutta silloin avuksi otetaan yleensä laskin, johon voi näpytellä hinnan. Myyjät turistipaikoilla osaavat yleensä tarpeellisen määrän englantia.
   Yleinen sanonta on, että aito hinta on 10% alkuperäisestä ja yleensä tämä on ainakin melkein totta. Pearl Marketin "aidot" Michael Korsin laukut eivät ole n. 200€ arvoisia, vaan ne saa 15-20€:lla, eikä pieni Terracotta-sotilas-patsas ole 10 yuania arvokkaampi. Paras tapa saada hinta alas on 1) älä koskaan paljasta oikeasti haluavasi tuotetta 2) jos et saa haluamaasi hintaa, kävele pois. Ja tadaa, myyjä huutaa hädissään perääsi halvimman hinnan. Mikäli keskustelette hinnasta normaalisti, muista aina vetää hinta alemmaksi, kuin summa, jonka olet oikeasti valmis maksamaan, jotta "suostut" kalliimpaan hintaan ja myyjä tuntee saavansa sinusta extra-rahaa.

6. Muista, ettei alkoholi clubeilla ole sellaista, mihin olemme Suomessa tottuneet
Kiinassa clubien omistajat haluavat tietysti mahdollisimman paljon tuloja ja käyttävät halpaa ja huonolaatuista alkoholia. Siitä voi tulla todella huono olo myöhemmin, joten ei kannata vedellä shotteja ja drinkkejä samaa tahtia kuin Suomessa. Joskus esim. kuohuviini on kuin mehua, mutta toisinaan juomat ovat paljon vahvempia kuin niiden kuuluisi olla.


7. Älä oleta Kiinan (suurkaupunkien) olevan halpa
Hintataso on oikeasti kuin Suomessa. Ainoastaan aidot ravintolat, kiinalaiset ruokatarvikkeet ja kulkuneuvoilla kulkeminen ovat halvempia, mutta esim. vaatekaupat ovat ihan samoissa hinnoissa. Ja nähtävyydet ovat todella kalliita, varsinkin Kiinan muuri.

8. Varaa KAIKKEEN paljon aikaa
Pekingin lentokenttä on valtava, kaduilla on aina ruuhkaa ja pienimmänkin matkan kulkemiseen menee ikuisuus. Koollisten asioiden lisäksi palveluammateissa toimitaan ilman kiirettä ja kaiken maailman vastoinkäymisiä voi tulla vastaan. Asiat eivät vain ole niin justiinsa kuin meillä, eikä se ärsytä ihmisiä.


9. Kartoita etukäteen, mitä haluat tehdä ja nähdä
Kaupungit ja etäisyydet ovat niin suuria, ettet ehdi tehdä kaikkea ilman kunnon pelisuunnitelmaa. Jos menet pidemmälle retkelle, et ehdi nähdä kuin yhden asian päivässä ja jos teet pienempiä juttuja, pitää niiden edetä loogisesti, jotta aika riittää. Yksikin laiskempi, ennalta suunnittelematon, aamu saattaa tarkoittaa jonkun halutun asian näkemisen missaamista. Me emme ehtineet nähdä Guilinissa riisipeltoja, koska lähdimme liikenteeseen liian myöhään ja Shanghaissa emme nähneet mitään elämää järisyttävää, koska emme tajunneet tehdä tarpeeksi taustatyötä. Kaupungit ovat niin suuria, ettei nähtävyyksiä vain tule sattumalta vastaan joka kulman takaa.

10. Lataa Pleco
Pleco dictionary oli käytössä kaikilla au paireilla, joten menisin sanomaan, että se on paras sanakirja-app. Itselläni on maksettu versio, koska sain sen lahjaksi, joten en osaa ihan tarkalleen sanoa mitä ilmaisversio sisältää, mutta kaverit ovat olleet tyytyväisiä. Ja sovellus toimii siis ilman nettiä!
   Käännökset ovat todella hyviä ja appiin voi kopioida kokonaisia kiinalaisia lauseita, jotka se kääntää pala palalta - tökösti, mutta silti. Omassa versiossani ainakin on myös mahdollisuus piirtää kiinalainen merkki ja näin selvittää sen merkitys. Appi osaa myös lukea ääneen sanat, joten jos lausumisesi ei ole ymmärrettävää, voit laittaa sovelluksen tekemään työn puolestasi.

  
Tässä vielä mun mielestä tärkeää sanastoa/fraaseja Kiinaan matkaavalle. Kiinassahan on kauheudestaan kuuluisat tonet, mutta en merkkaa niitä mukaan, koska siinä menisi ikä ja terveys ja jos tavoitteena on vain saada auttavaa sanastoa, ei toneihin kannata tuhlata aikaa.
 
你好 Ni hao = Moi
谢谢 Xie xie = Kiitos
再见 Zai jian = Näkemiin
拜拜 Bai bai = Moikka
对不起 Dui bu qi = Ole hyvä
 
我要... Wo yao... ([jao]) = Haluan...
(我)不要... (Wo) Bu yao... = En halua... (Toimii myös yksin. "Bu yao" on loistava tapa häätää epätoivotut keskustelut ja tarjoukset)
听不懂 Ting bu dong = En ymmärrä (kannattaa hokea jos joku ei jätä rauhaan)
在哪儿 Zai nar = Missä (X zai nar = missä X on)
多少(钱) Duo shao (qian) = Kuinka paljon maksaa
太贵了 Tai gui le = Liian kallis
 
一二三四五六七八九十
yi([ii]), er, san, si, wu, liu, qi ([tsii]), ba, jiu ([chiu]), shi = numerot 1-10
百 bai = sata (er bai = 200, san bai = 300, jne...)
 
(个 Ge = X kappaletta jotain (numero kaksi on epäsäännöllisen, joten 两个 liang ge = kaksi kappaletta) Jos vaikka haluat kolme kappaletta jotain, sanot siis "三个 san ge" ja osoitat haluttua asiaa, ellet osaa sanoa sen nimeä kiinaksi)
 
北 Bei = Pohjoinen
东 Dong = Itä
南 Nan = Etelä
西 Xi ([sii]) = Länsi
 
Ilmansuunnat ovat hyödyllisiä esim. katukylttien varassa suunnistaessa ja metroasemien uloskäynneillä.
 
地铁 Di tie = Metro
公共汽车 Gong gong qi che = Bussi
出租车 Chu zu che = Taxi
 
出口 Chu kou = uloskäynti
入口 Ru kou = sisäänkäynti
卫生间 Wei sheng jian = Vessa
 
Ruokasanastoa:
肉 Rou (R =englannin R) = Liha
鸡肉 Ji rou = Kana
豆腐 Dou fu  = Tofu
米 Mi = Riisi
面条 Mian tiao = Nuudeli
察 Cha = Tee
咖啡 Kafei = Kahvi
好吃 Hao chi = Hyvää (ruoasta)
(我)饱了(Wo) Bao le = Olen täynnä
(我)不要肉 (Wo) bu yao rou = En halua lihaa
(我)不吃肉 (Wo) bu chi rou = En syö lihaa
(我)是素 (Wo) shi su = Olen kasvissyöjä

P.s. Vinkkejä Kiinassa junalla kulkemiseen TÄSSÄ postauksessa.

 
 
 
Otsikkohan sen jo kertoo; mä rakastan Macauta. Ensimmäistä kertaa kävin tässä Portugalin entisessä alusmaassa viime talvena päiväretkenä Hong Kongista ja siitä asti on ollut suuri halu palata, minkä takia Macau tietysti päätyi meidänkin matkan varrelle. Tiukan aikataulun takia saatiin nauttia "Aasian Las Vegasista" vain kahden yön verran, mutta sekin on parempaa kuin ei mikään. Ja kuten blogissa talvella mainitsin, olen hakenut Macauhun opiskelemaan, joten toivottavasti tulen tulevaisuudessa siellä viettämään monta, monta, monta päivää.
 
 
Me mentiin Macauhun ottamalla Guilinista juna Zhuhaihin, eli Kiinan puoliseen rajakaupunkiin. Zhuhain juna-asemalla oli kylttejä Macauta kohti (vain kiinaksi tosin, mutta kiitos kiinan kielen taitoni..) ja niitä seuraamalla löysi itsensä pian rajanylitysmuodollisuuksista, ensiksi Kiinan ja sitten Macaun toimesta. Samanlainen järjestelmä on Shenzhenissä, jos mielii Hong Kongin puolelle jalan. Joskus on edullisempaa - tai kuten meidän tapauksessa, ainoa mahdollisuus - ylittää raja Kiinasta erityishallintoalueille ns. jalan rajakaupungista käsin.
   Rajanylityspisteitä on monia, mutta helpoin, varsinkin jos ei ole viipynyt rajakaupungissa, on juna-aseman yhteydestä. Siellä on tietysti eniten ruuhkaa, mutta jos olet juuri tullut junalla, ei ole mitään järkeä lähteä jollain taxilla eri pisteeseen vain suurimmat jonot välttääkseen.
   Kun siis ylittää rajaa Macaun, Hong Kongin ja Kiinan välillä, muista varata aikaa jonotukseen. 45min lautalla Hong Kongista Macauhun ei tarkoita, että matka HK:sta Macauhun kestäisi 45min, ei todellakaan. Tai jos menet Shenzhenistä Hong Kongiin tai Zhuhaista Macauhun (tai toisin päin), et todellakaan vain kävele rajan yli parissa minuutissa. Jonotukseen voi mennä reilusti yli tunti ja joudut mennä kahden maan viranomaisten ohi - älä siis tee minuuttitarkkoja aikatauluja määränpäähäsi, et voi koskaan tietää moneltako olet lopulta perillä.

 
Macaun puolella raja oli täynnä eri hotellien kuljetusbusseja, joita satamakin on täynnä (viime kerralla tulin siis lautalla HK:sta (ja menin keskustaan käyttämällä kalliin hotellin ilmaisbussia hahah)), mutta me otettiin taxi, koska eihän meidän hotellilla ole mitään omaa bussia. Tai niinhän me ajateltiin, kunnes saavuttiin hotellille.
   Kristallikruunut ja marmorilattia kiilsivät autotielle asti, joten pyysimme kuskia tarkistamaan osoitteen. Olimme kuulemma oikeassa paikassa, mutta koska maksoimme vain 80€ yöltä yhteensä (okei vain ja vain, mutta olisittepa nähneet sen hotellin!!), emme osanneet valmistautua tällaiseen. Sisustus ei ollut ainoa hienoa asia hotellissa, vaan siellä oli myös loistava, siis LOISTAVA, palvelu, johon kuului mm. ovimiehiä ja laukkupoika.
   Kun laukkupoika oli tuonut rinkkamme (olikohan siellä hotellissa koskaan moisia nähty..? :D) huoneeseen, hätäilimme suomeksi, pitääkö hänelle tipata ja jos kyllä, kuinka paljon. Noh, päädyimme antamaan - erittäin tönkösti - 20 patacaa ( = 2,20€), joka ei ole raha eikä mikään monelle, mutta laukkupoika tuli erittäin iloiseksi ja alkoi heti kysellä meiltä, olemmeko ennen olleet Macaussa ja mikäli tarvitsemme jotain apua, voisimme kääntyä hänen puoleensa. Seuraavana päivänä hän olikin ovimiehenä, joten pääsimme moikkaamaan, emmekä heti unohtuneet - kaksi eurooppalaista rinkkatyttöä kun niin helposti unohtuisivatkin kaikkien kiinalaisten turistiporukoiden sekaan.


Oli jo pimeää kun me lähdettiin ensimmäisenä iltana hotellilta, joten päätettiin (kamalan) ruokailun jälkeen lähteä kävelylle keskustaan. Viime kerralla en ollut Macaussa yöllä, joten valohumu hypnotisoi minutkin täysin. Mainostauluja, vilkkuvia sellaisia, valaistuja kasinoita, valoshow'ta kasinoiden seinillä... Kaikkia maailman värejä kaikkialla ympärillä mustaa taivasta vasten. Macau on yksi ainoista paikoista, jotka ovat mulle aikaan vau-efektin. Ja tässä vaiheessa me oltiin vasta pääsaarella, eikä tiedetty mitään Taipan kasinoista.

Seuraavana aamuna herättiin hitaasti ja lähdettiin syömään aamupalaa terassille. Oli todella lämmin ja tuntui kuin olisimme Etelä-Euroopassa - paitsi että suurin osa ihmisistä oli aasialaisia ja kaikkialla näkyi tekstit kiinaksi. Kuten kuvistakin ehkä huomaa, Macaussa yhdistyy Etelä-Eurooppa, Kiina ja Las Vegas. Ihan täydellinen combo jos multa kysytän.

Aamupalalta lähdettiin Ruinas de Sao Paulo (eng. Ruins of St. Paul's) (kiviportti, joka näkyy parissa kuvassa), jossa oltiin käyty edellisiltanakin kävelyllä. Vieressä komeileva Forever21 vei kuitenkin huomion ensin ja päästiin ensimmäistä kertaa koko matkan aikana kunnolla shoppailemaan. Itselleni tarttui mukaan sellainen kasa vaatteita, että takiani jouduttiin avata toinen kassa jonon kerääntyessä minua palveltaessa hahah.


Egg tartsien ja mangomehujen nautisteluiden jälkeen kohteena oli koulu, jonne olen hakenut opiskelemaan. Koululle piti maksaa n. 20€ hakumaksu, mutta online maksupalvelu ei toiminut, joten päätin hoitaa maksun sitten käteisellä nyt kun olimme paikalle kuitenkin menossa.
   Koulun löytäminen olikin sitten ihan oma haasteensa. Jostain syystä Macau ei näkynyt meidän kummankaan iPhone-kartoissa ilman wifiä (, vaikka siinä oli näkynyt kaikki Kiinankin kaupungit julkisenliikenteen tietoineen ilman nettiä kunhan ne oli kerran ladannu wifin kanssa), mutta olin aiempana iltana saanut napsaistua screen shotin, jossa oli niitti koulun ja Ruinas de Sao Paulon kohdalla. Pohjoinen ei ollut ihan kohdillaan, mutta tämän kartan avulla lähdettiin suunnistamaan koulua kohti. Eihän se voi olla niin vaikeaa löytää? Sehän sijaitsee melkein kohti suoraa Ruinas de Sao Paulon takana!

Kuinka väärässä olimmekaan. Macaussa tiet eivät kulje suoraan kuten meillä Suomessa, joten ajauduimme kokoajan vähän väärään ilmansuuntaan. Tunnin käveltyämme olimme maamme myyneitä. Kartat näyttivät vieläkin tyhjää ruudukkoa, eikä kukaan ohikulkija tuntenut osoitetta, joka meillä oli vain portugaliksi, ei kiinaksi. Miten koskaan löytäisimme perille, kun emme edes tienneet missä olimme itse?
   Onneksi päätin kokeilla karttaani vielä kerran ja tajusin, että koska olin hakenut osoitetta jo kerran, en tarvinnut nettiä saadakseni sen näkymään uudestaan niittinä kartalla. Sitten vain sijaintipalvelut päälle ja tulos oli, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Löysimme perille vihdoin ja sain maksettua hakumaksun.


Kun kouluhommat oli hoidettu, lähdimme takaisin hotellillemme (takaisintulomatka kävi huomattavasti helpommin) ja aloimme pikkuhiljaa valmistautua iltaa varten. Olimme googlanneet etukäteen ja huomanneet, että Pacha Macaussa olisi ladies' night perjantaisin, eli kaikki juomat ilmasia KOKO ILLAN kaikille tytöille. Sounds like a plan.
   Otimme bussin Taipan saarelle, mikä oli ongelmallisempaa kuin voisitte edes kuvitella mm. koska 1) lähdimme päättäriä muistuttavasta paikasta, eikä oikein tiennyt mihin suuntaan bussit lopulta kaartaisivat, 2) bussipysäkkejä oli aukiolla ainakin viisi ja meidän piti pähkäillä mikä menisi oikeaan suuntaan ja mistä menisi mahdollisimman paljon kohteeseemme meneviä busseja ja 3) hinta riippuu siitä, minne asti menet. Aloimme siis tihrustaa minimaalista karttaa bussikuskin vieressä ja tukimme koko käytävän.
   Kun bussi kaarsi kasinoiden luo, loksahti suuni auki. J.ä.r.k.y.t.t.ä.v.ä.n. kokoisia kasinohotelleja oli perä perään ja ne eivät olleet mitään ihan normaaleja rakennuksia, eivät. Oli kultaista taloa, pientä Eiffel-tornia, hotellin sisäisiä luksuskauppakeskuksia ja kamalasti vilkkuvia valoja, eikä meidän määränpäämme todellakaan jäänyt muiden talojen varjoon (ks kuva alempana).

(8-muodostelman sisällä oli "maailmanpyörä" ja talo vaihtoi väriään)
 

Menimme clubille turhan aikaisin ja se oli vielä aika tyhjillään. Joimme viiniä aulassa ja seuraavan kerran kun menimme tsekkaamaan päähuonetta, olikin siellä yhtäkkiä paljon populaa. Musiikki oli loistavaa, enkä tajunnut, miksi jotkut olivat netissä haukkuneet Pacha Macauta, siellä oli tosi hyvä meno! Tapasimme jopa suomalaisen tytön, joka oli vaihdossa mahdollisessa tulevassa koulussani.
   Macaussa huomasi heti, ettei ole enää Mainland Kiinassa. Länkkäreitä oli kaikkialla enemmän, niin myös clubilla. Jos muistan oikein, esimerkiksi henkilökunta oli täysin länsimaalaista. Asiakkaina emme ainakaan enää pistäneet silmään yhtään, sillä ihmisiä oli kaikkialta maailmasta.
   Ilmaiset juomat ovat siunaus ja kirous ja valkkaria tuli litkittyä sen verran, että vakiobaarimikkonaisemme muisti meidät ja osasi aina laittaa kaksi viinilasia pöydälle ilman, että meidän tarvitsi edes niitä pyytää. Hänen kanssaan tuli muutenkin rupateltua aina tiskillä käydessä. Kotimatkalla taxissa istuessa tulikin sitten punnittua kaikkia elämänvalintoja ja valkkari oli viimeinen asia, jota teki mieli (allekirjoitan vieläkin, vaikka Macausta on yli kuukausi).

 
Viimeisenä aamuna oli ihan hirveä olo, mutta oli pakko nousta ja kirjautua ulos hotellista. En ollut syönyt edellisenä päivänä mitään kahta egg tartsia, mangomehua ja aamupalaa lukuunottamatta, joten olo olisi ollut todella heikko ihan ilman clubiakin.
   Onneksi hotellilla oli brunch-buffet, joka ei maksanut paljoakaan ja sinne parkkeerasimme itsemme kunnes lähdettiin kohti satamaa ja Hong Kongia.
 
Laukkupoikakaverimme oli töissä aulassa ja jutusteli kanssamme kun odotimme hotellin kuljetusta satamaan. Hän kyseli illastamme, koska oli edellisenä päivänä kuullut meidän lähtevän clubille. Olin niin surkea näky, ettei ollut varmaan epäilystäkään, että olimme tosiaan menneet ulos hah. Laukkupoika nosti pisteitään vielä ihan lopuksikin kun kysyi olemmeko malleja. Kiitos, kiitos, kiitos, emme ole, mutta kiitos. Piristi surkeaa päivää :D

Olisin mielelläni jäänyt Macauhun vielä pidemmäksi aikaa, mutta kyllä senkin aika vielä koittaa. Until next time Macau! I will return.
 
Vlogi Macausta:


Tai linkillä TÄSTÄ