Reppureissasin Balilla kuukauden

Istuin Kuala Lumpurin lentokentällä odottamassa Balin lentoa ja katselin kanssamatkustajiani. Joukko lihaksikkaita, ruskettuneita, oletettavasti brasilialaisia, surffipoikia heitti läppää kovaan ääneen, pari naista venytelli lattialla jooga-asuissa kirjottaen samalla päiväkirjojaan ja paikalla oli epätavallisen monia klassisen hyvännäköisiä pariskuntia. Olin tosissaan matkalla Balille ja se tosiaan vastasi kaikkia stereotypioita.

Bali on varmaan yksi maailman suosituimmista matkakohteista, ainakin jos siellä otettujen instagram kuvien suuresta määrästä voi päätellä mitään. Me kaikki olemme nähneet samat smoothiebowl-kahvilat, surffirannat, joogastudiot, keinut viidakon yllä, riisipellot aamu-usvassa ja hindu-temppelit miljoona kertaa. Vaikka Bali onkin aika iso saari, saa siitä hyvin yksipuolisen kuvan. Minä halusin nähdä omin silmin, oliko tuo jumalten saari nykyään vain yksi instagram-lavaste vai viihtyykö siellä aidompia kokemuksia etsiväkin. Varoituksen sana, tämä ei ole tavallinen Balia hehkuttava postaus :D

Vietin Balilla ja Lombokille kuuluvilla Gili-saarilla yhteensä neljä viikkoa. Niistä kaksi ensimmäistä olin siskoni kanssa ja kaksi viimeistä soolona. Kohteiksi valikoituivat Uluwatu, Gili Air, Gili Trawangan, Canggu, Karangasem, Ubud ja Sanur. Matkareitissämme (sinisellä) on edestakaisin suhaamista, koska puolessa välissä sisko lähti takaisin Suomeen aikaisella aamulennolla ja siksi meidän piti olla lentokentän lähellä. Ilman tätä olisin noudattanut loogisempaa reittiä, joka on merkitty toiseen karttaan vihreällä. Vaihtoehtoisena reittinä Gili-saarien sijasta voisi käydä Nusa-saarilla, jotka sijaitsevat Sanurin lähellä - tai jos aikaa ja intoa riittää, miksipä ei kävisi molemmissa saarirykelmissä?

Kuten sanottu, olin reissussa rinkka selässä. Moni käyttää hyväkseen Balin halpoja villoja (halpoja villoiksi, ei halpoja halpoja) ja elää herroiksi, mutta sieltä löytyy myös todella paljon hostelleja ja edullisia airbnb:itä. Majoitusten keskihinta oli meille 10.6€ ja pääsimme siinä välissä yöpymään oikein kunnon hotellissakin. Ilman kalliimpaa majoitusta olisi keskiarvo ollut vain 8.15€, joka ei todellakaan ole paha hinta! Kerron majoitusten tarkemmat tiedot alla jokaisen kaupungin kohdalla.

Uluwatu

4 yötä: Uluwatu Breeze Village, 50€/yö/2 hnk

Uluwatu on tunnettu korkeista kallioistaan ja hyvistä surffiaalloista. Meille se valikoitui kohteeksi lentokentän läheisen sijainnin takia. Hotellimme oli todella ihana ja juuri sellainen paratiisihotelli, jollaisessa Balilla sopiikin yöpyä ainakin kerran. Huomasimme hyvin nopeasti, ettei Uluwatu ollut hirveän kävely-ystävällinen kohde. Kapeita kävelyteitä oli teiden varsilla vain paikoittain ja usein piti kävellä kurvikkaita teitä peläten, että mopo tai auto kaahaa käännöksen takaa päälle. Iltaisin ei ollut ollenkaan katuvalaistusta.

Otimme Uluwatussa rennosti, sillä siskolla oli vielä jetlag. Kävimme Bingin Beach:lla, mutta vain drinkeillä. En enää muista miksi lähdimme niin nopeasti, ehkä koska emme löytäneet kunnon rantaa, vaan vain kallioisen kohdan. Parempi ranta on tunnettu Padang Padang Beach. Sinne laskeuduttiin kallioiden läpi pienen pääsyhinnan maksamisen jälkeen. Ranta oli suht pieni ja siellä oli villiapinoita, jotka onneksi olivat enimmäkseen omissa oloissaan. Aallot olivat aika voimakkaat, mutta kyllä siellä pystyi uimaan. Yhden päivän vietimme kokonaan hotellin altaalla, olimmehan maksaneet budjettia kalliimmasta majapaikasta. Viimeisenä iltana menimme (jalan) Uluwatu Temple:en katsomaan auringonlaskua.

Uluwatu oli omaan makuuni turhan pintapuolinen paikka. Siellä oli todella paljon länkkäri-tyylisiä ravintoloita ja kauppoja, eikä kulttuuriin oikein päässyt sisään. Turisteja oli paljon, varsinkin surffareita. Moposta olisi ollut paljon hyötyä, sillä Uluwatun lähistöllä on paljon upeita näköalapaikkoja ja näin pääsisi käymään myös Nusa Dua:ssa. Me emme halunneet käyttää edes taxeja, koska nettitaxit on kielletty (Balilla on kunnon taximafia, siitä enemmän postauksen lopussa) ja kaikki tien varrella vastaan tulevat kuskit olivat töykeitä. Tiedostan siis, että näimme Uluwatusta vain hyvin rajatun kuvan ja joku muu varmaan saa siitä paljon enemmän irti.

Gili Air & Gili Trawangan

3 yötä: Gili Air Santay (Airbnb), 14€/yö/2 hnk
4 yötä: Casa Tropical Gili Trawangan (Airbnb), 17€/yö/2 hnk

Gili-saarista olen kirjoittanut oman postauksensa, josta löytyy enemmän tietoa. Uluwatusta matka satamaan kesti pari tuntia ja se oli vähän puuduttavaa. Mikäli mahdollista, menisin Gileille vaikka Ubudista, joka sijaitsee huomattavasti lähempänä. Molemmat majoituksemme olivat todella kivat. Gili Airilla sitä piti paikallinen perhe ja Gili T:llä pariskunta, joista mies oli paikallinen ja nainen espanjalainen.

Niin minun kuin siskonikin lempipaikka koko matkan aikana olivat Gili-saaret. Rannat Gileillä, varsinkin Airilla, olivat upeat ja vesi uskomattoman sinistä. Saarien autottomuus ja pienet koot olivat myös plussaa, sillä kaikkialle pääsi kätevästi majapaikan sijainnista huolimatta - tosin matkatavaroiden kanssa kävely ei hiekkateillä ole kovin mukavaa. Rinkka voittaa matkalaukun Gileillä aivan sata nolla hiekkateiden lisäksi myös siksi, että matkalaukut ovat hyvin epäkäytännölliset lauttamatkoillakin.

Trawanganilla oli selvästi "reppureissumeininki": paljon bilehostelleja, nuoria ja baareja. Iltaisin pääkatu oli täynnä juhlijoita. Air oli huomattavasti hiljaisempi ja siellä oli rentouttuvampi ilmapiiri. Ehdottomasti Gileille tullessa kannattaa mennä snorklaamaan! Ihan hirveästi muuta tekemistä siellä ei sitten rannalla loikuilun lisäksi olekaan.

Canggu

4 yötä: Comfy & compact room in B&B (Airbnb), 17€/yö/2 hnk

Canggu on yksi Balin tunnetuimmista paikoista, joten odotukset olivat aika korkealla. Majoituksemme oli turhan kaukana keskustasta ja jälleen moposta olisi ollut hyötyä. Canggu oli kyllä aika pettymys liikkumisvaikeudet poislukienkin. Rannat olivat Gili-saarien jälkeen varsin mitäänsanomattomat, joskin surffaukseen varmasti hyvät. IG-kahviloita oli hirveästi ja vaikka niissä on toki kiva käydä pari kertaa, vaikutti siltä, että turistit eivät edes välittäneet aitojen kokemusten etsimisestä ja kaikki Canggussa pyöri turismin ympärillä - mikä tietysti on ihan ymmärrettävää, haluavathan paikalliset toki tehdä rahaa.

Ehkä en vain pyörinyt oikeissa paikoissa, mutta en tajua miksi ihmiset hehkuttavat Canggua niin paljon. Toki jos haluaa nauttia helteestä ja syödä trendikkäissä paikoissa, ovat Canggu ja vieressä sijaitseva Seminyak loistavia kohteita, mutta miksi matkustaa Balille asti vain sen takia? Ellei juuri se Balilla Balin takia käyminen ole prioriteettina. Teiden varsilla oli jälleen paljon länkkärityylisiä ja hintavia kauppoja, joissa yksikään paikallinen tuskin koskaan käy.

Minulla ei oikeastaan edes ole Canggusta mitään muuta sanottavaa. Paras asia Canggussa oli retkemme Mt. Baturille, joka ei edes Canggussa sijaitse. Cangusta siskoni lähti takaisin Suomeen ja minä jatkoin reissua soolona.

Karangasem

3 yötä: Duara travelsin (lopettanut toimintansa) kautta paikallisen perheen luona Perasi-kylässä

Kyläkokemuksestani Karangasemissa olen kirjoittanut kokonaisen postuaksen, joten en kerro siitä enempää. Karangasem on Itä-Balilla sijaitseva alue, joka mielestäni oli kaunein koko Balin saarella näkemäni paikka. Sieltä löytää riisipeltoja, tulivuoria ja rantoja. Karangasemissa toki oli turisteja, mutta paljon vähemmän kuin muualla. Bali kuitenkin kuulemma haluaa kehittää Karangasemin matkailua, joten siellä kannattaa käydä ennen kuin jokaisesta kulmasta löytyy IG-kahvila.

Mopolla tai kuskin kanssa voi Karangasemiin tehdä vaikka päiväretken muualta Balilta, mikäli siellä ei halua yöpyä. Itse kävin Ujung Water Palacessa, jota suosittelen kovasti ja Virgin Beachilla. Karangasemissa käynnin voi hyvin yhdistää myös Gili-saarilla käyntiin, sillä Padang Bain satama sijaitsee siellä.

Ubud

4 yötä: Gypsy Lust Hostel, 9€/yö/sänky 8 hnk dormissa
4 yötä: Guesthouse Gusti Putu Oka, 8.3€/yö/2 hnk huone

Ubudissa vietin pitkän pätkän, sillä netistä saamani käsityksen perusteella se vaikutti paikalta, jossa viihtyisin hyvin. Ensimmäinen majapaikkani oli hostelli, jossa oli uima-allas ja järjistettyjä aktviteetteja. Ikävä kyllä olin kipeä melkein koko pätkän, enkä jaksanut liittyä aktiviteetteihin. Olin myös levon tarpeessa Karangasemin kylävierailun jälkeen. Toinen majoitukseni oli ihana guesthouse balilaisen perhepiirin yhteydessä, jossa sain hostellia halvemmalla hinnalla suuren huoneen kokonaan omaan käyttööni. Majoitus sijaitsi kauempana keskustasta aidolla alueella, jossa näki paikallista elämää ja toisen turistin kai vain kerran.

En tykännyt Ubudista erityisesti. Se oli todella turistikeskeinen (huomaatteko trendin..?) ja kaupuskelijoita ja "taxi, taxi!" -huutajia ei voinut välttää edes kahden minuutin ajan. Gypsy Lust sijaitsi pääkadun lähellä, mikä tietysti mahdollisti helpon pääsyn kaikkiin ravintoloihin, mutta muuten välttelin katua mahdollisimman paljon. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että varasin myös guesthousen, koska siellä majoittuminen sai minut viihtymään Ubudissa. Gusti Putu Okan ympäristö oli rauhallinen ja aidosti balilainen.

Ubud on Balin "henkinen keskus" ja näin minäkin halusin syödä vain kasvis-/vegaaniruokaa ja kokeilla joogaa ensimmäisen kerran. Vaikka Yoga Barn onkin ulkomaalaisille suunnattu, rakastin sen alueella hengaamista eniten koko kaupungissa. Kadun hälske oli vain kaukainen muisto vehreyden keskellä ja siellä oli todella seesteinen olo. Ostin viiden kerran kortin ja kävin kahdella jooga- ja kolmella meditaatio-tunnilla. Yoga Barn oli ehdottomasti Ubudin kohokohta minulle ja ilman sitä olisin saattanut lähteä kaupungista etukäteen.

Tein ehkä hyvin kyseenalaisen valinnan jättää Balin kuuluisat riisipellot välistä. Minua ei vain houkuttanut maksaa suht. kallista hintaa retkestä paikkaan, jonne menisin perimmiltään vain IG-kuvan perässä, kuten kaikki muutkin. Tegalalang ei edes ole oikeasti käytössä oleva riisipelto, vaan se on tehty vain turisteja varten. Vaihdoin feikkipellot mielenkiintoisempaan ja epätunnetumpaan kokemukseen, nimeltään Subak Juwuk Manis tai Magical rice field in Ubud. Tämä "salainen" paikka löytyy pääkadulla nenän edessä piilossa olevaa kylttiä seuraamalla epäilyttävän kujan läpi paikallisille riisipelloille. Matkan varrelta löytyy pari ravintolaa. Tietä seuraamalla löytää lenkin jälkeen takaisin pääkadulle. Ei todellakaan mitkään maailman näyttävimmät riisipellot, mutta kiva vielä aika tuntematon paikka aivan keskustan vieressä. Pelloilla paikalliset tekivät töitä ja lennättivät leijoja. Tällainen tunnelma Balilla varmaan oli monissa paikoissa ennen liikaturismia.

Ubudissa kävin myös Airbnb experiencesistä varatulla kokkauskurssilla, joka osottautui loistavaksi valinnaksi. Tämä on toinen kertani kokkauskurssilla ja molemmat ovat olleet matkan piristyksiä, loistavia tapoja tavata uusia ihmisiä ja oppia paikallisesta kulttuurista. Skippasin riisipeltojen tapaan toisenkin Ubudin tunnetun nähtävyyden, Monkey Forestin, mutta kävin kyllä Ubud Water Palacessa, IG-kuuluisalla Campuhan Ridge Walkilla (valokuvausruuhkaa jo auringonnousun aikaan) ja hieman kauempana kaupungista olevassa Goa Gajah -temppelialueella.

Sanur

2 yötä: Rai dormitory, 6€/yö/sänky makuusalissa

Sanur oli matkani viimeinen etappi ja mukana enimmäkseen vain siksi, että sieltä pääsisi helposti lentokentälle. Kaupunki oli hyvin kummallinen. Se oli kuin ennen suosiossa ollut perhelomakohde, mutta toisaalta Sanurissa oli paljon enemmän "ison kaupungin meininkiä", kuin muissa käymissäni kaupungeissa. Tavallaan tykkäsin Sanurista enemmän kuin esimerkiksi Canggusta, mutta toisaalta siellä ei kyllä olisi halunnut olla kahta yötä enempää. Enkä ole ihan varma, suosittelisinko sinne menoa kellekään, joka ei olisi matkalla Nusa-saarille tai lentokentälle.

Ranta oli pitkä, mutta ei erityisen hyvä. Iltapäivisin oli laskuveden aika ja vesi vetäytyi paljon. Uimista varten olisi pitänyt kävellä todella pitkälle horisonttia kohti, enkä ole varma missä kunnossa pohja oli. Rannalla oli paljon ravintoloita, jotka olivat suht. hintavia, varsinkin ottaen huomioon, ettei porukkaa ollut hirveästi. Sisämaasta löytyi kyllä edullisempiakin vaihtoehtoja. Sanurissa kannattaa ehdottomasti ostaa jäätelöä Massimo Italian Restaurantin alakerrasta.

Hostellini oli todella edullinen. Ehkä koska siellä oli vain yksi valtava huone, jossa kaikki nukkuivat, vaikka Bookingista pystyi varata sängyn "eri huoneisiin", esim naisten makuusaliin tai pariskuntahuoneeseen. Tämä ei kuitenkaan minua erityisesti haitannut loppujen lopuksi. Sänky oli iso ja hintaan kuului myös simppeli aamupala. Pihalla oli pieni uima-allas.

Mikä Balissa tympi?

Bali oli minusta hyvin teennäinen paikka. Netistä saa käsityksen, että siellä on hirveästi nähtävää ja tehtävää, mutta todellisuudessa nähtävyyden sijaitsevat ympäri saarta ja ihmiset ajelevat niihin tuntikaupalla vain instagram-kuvien takia. Instagram-ystävällisyys oli läsnä monen kahvilan sisustuksessa ja Balilla on monia "instagram-puistoja" tai yksittäisiä keinuja tai muita lavasteita, joista maksetaan aika paljon vain kuvien takia. Kaikki instagrammissa nähtävät kuvaukselliset paikat ovat maksullisia ja niihin jonotetaan jopa tuntikaupalla.

Liikaturismin ja ehkä siitä seuranneen pinnallisuuden lisäksi suurimmaksi päänvaivaksi Balilla osottautui paikasta toiseen liikkuminen. Niin kaupunkien sisällä kuin kaupungista toiseen siirtyminen oli vaikeaa. Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Isommassa porukassa kuljetukset taxilla eivät maksaisi hirveästi, mutta yksin ollessa alkaa hinta kertyä. Taxit eivät yllättäen ole Balilla mitenkään edullisia verrattuna paikalliseen hintatasoon. Lisäksi kuskit käyttäytyvät yleensä töykeästi kaduilla yrittäessään tyrkyttää palveluitaan.

Balilla nettitaxit kuten Uber ja Grab on kielletty, koska paikalliset taxiyhtiöt haluavat monopolin itselleen. Toisaalta ihan ymmärrettävää, haluavathan balilaiset tehdä rahaa itselleen, eivätkä halvoille kansainvälisille yrityksille. Tämä kuitenkin vaikeuttaa liikkumista entisestään. Kokkauskurssilla tapaavani pariskunta kertoi siitä, kuinka he olivat tilanneet nettitaxin ja paikalliset miehet olivat kirjaimellisesti estäneet taxin kulun seisomalla sen edessä ja alkaneet rähinöimään.

Onneksi loppulomasta löysin Perama-nimisen yrityksen, joka järjesti edullisia bussikuljetuksia lukuisiin kohteisiin ympäri Balia. Käytin heitä Ubudista Sanuriin ja Sanurista lentokentälle mentäessä. Jo halvahkoon hintaan sai alennuksen näyttämällä aiempaa lippua. Lentokentälle meni vain pari bussia päivässä, joten lähdin Sanurista hyvin paljon etuajassa - onneksi niin, sillä bussi oli tunnin myöhässä. Balilla ei muutenkaan kannata jättää lentokentälle menoa viimetinkaan, sillä liikenne ja aikakäsitys ovat molemmat vähän arvaamattomia. Gileiltä palatessa esimerkiksi yksi tyttö oli aivan hädässä, sillä lautta lähti yli tunnin myöhässä ja hän myöhästyisi lennoltaan.

Mopo olisi aivan ykkönen Balilla, mutta kokemattoman ei todellakaan kannata ajaa siellä. Onnettomuuksia on paljon ja Balilla tiet eikä liikenne ole helpoimmasta päästä.

Minne palaisin?

Rehellisesti sanottuna, en näe itseäni palaamassa Balille. Gili-saarilla voisin kyllä käydä uudestaan ja Nusa-saaret kiinnostavat jonkin verran, mutta itse Balin saarelle tuskin palaan. Vaikka Bali onkin aika hyvä reppureissukohde (liikkumista lukuunottamatta), minusta se sopii parhaiten villassa rentoutumiseen kaveriporukan tai kumppanin kanssa. Tällaisessa tilanteessa ja mopollisen seuralaisen kanssa saattaisin mennä Ubudiin tai Karangasemiin uudestaan. Ja vaikka IG-kahviloista paljon valitankin, olihan niissä todella hyvää ruokaa :D Tämän postauksen kirjoittaminen itseasiassa paransi vaikutelmaani Balista, ehkä aika tosiaan kultaa kaikki muistot.

Oletko sinä käynyt Balilla? Millaisia fiiliksiä se herätti?

Tulivuoren huipulla katsomassa auringonnousua Balilla

Yksi viime kesän Balin matkan muistuvampia hetkiä oli ehdottomasti Mt. Batur -tulivuorelle kiipeäminen. Olin bongannut aktiviteetin etukäteen netistä ja pakkohan se oli tehdä - kuinka usein sitä muka voi katsoa auringonnousua aktiivisen balilaisen tulivuoren huipulta?

Varasimme siskoni kanssa retken Airbnb experiences:stä edellisenä päivänä. Auto tuli hakemaan meitä Canggusta majapaikastamme jo 1:30 aamuyöllä ja näin alkoi kahden tunnin ajo kohti Pohjois-Balia. Kuski vaikutti nukahtavansa koko ajon ajan ja pelkäsimme tosissaan, että hän kolaroisi tai ajaisi alas vuorelta. Onneksi pääsimme yhtenä kappaleena Mt. Baturin juurelle, jossa tapasimme oppaamme Kadekin. Oli aivan pimeää ja vain autojen valot ja taskulamput valaisivat tasannetta. Olin luullut meidän vaeltavan huipulle ryhmänä muiden retken varanneiden kanssa, mutta jokaiselle porukalle oli oma oppaansa. Meidän oppaamme, Kadek, oli nuori poika, joka kuulemma kiipesi tulivuorelle päivittäin.

Aloitimme kiipeämisen puoli neljän jälkeen. Alkumatka oli helpohko, mutta nousu vaikeni koko ajan ja välillä tuntui, ettei käveleminen koskaan loppuisi. Oli aivan pilkkopimeää ja mahdoton arvioida, miten korkealla olimme jo. Välillä tuli vastaan muita vaeltajia. Kadek ja siskoni ovat molemmat huippukunnossa, mutta itse jouduin välillä pyytämään taukoa. Siinä henkeni tasaantumista odotellessa mietin, mihin oikein itseni olin laittanut. Takaraivossa kuitenkin koko ajan tikitti kello, sillä kaikesta hirveintä olisi auringonnoususta myöhästyminen. Se kannusti jatkamaan matkaa. Joskin Kadek jatkuvasti vakuutti, ettemme tulisi myöhästymään ja voisimme levätä aina tarpeen tullen.

Varsin yhtäkkiä saavuimme kuin saavuimmekin huipulle. Oli edelleen aivan pimeää ja ylhäällä tuuli kovasti. Nousuun meiltä meni yhteensä 1h30min-1h45min. Istuimme väsyneinä penkille ja tajusimme hyvin nopeasti, ettei meillä todellakaan ollut tarpeeksi vaatteita päällä - eipä sillä, että meillä Balilla mukana olisi ollut enempää lämpimiä vaatteita muutenkaan. Kadekin valmistaessa tulivuoren savuissa meille kananmunia ja banaanileipää aamupalaksi, tuli kaupustelija kerta toisensa jälkeen tarjoamaan peittoa. Kieltäydyimme, kunnes lopulta annoimme periksi. Oli vain niin jäätävän kylmä, varmaan 10 astetta, jos sitäkään, ja tuuli kamalasti. Ohuen filtin sai vuokrata n. 3€:lla. Se ei auttanut paljoa, mutta oli parempi kuin ei mitään. Jouduimme värsistellä huipulla tunnin ennen kuin auringonnousu alkoi.

Ikävä kyllä, kävi hyvin nopeasti selväksi, että sää oli liian pilvinen. Välillä aurinkoa ei edes nähnyt ollenkaan. Onneksi pilvet väistyivät aina välillä hetkellisesti, jolloin maisemat olivat kieltämättä upeat. Auringon noustua huomasimme, ettemme todellakaan olleet ainoat ihmiset huipulla. Olin olettanut tämän olevan vähän epätunnetumpi, off the beaten path, aktiviteetti, mutta ilmeisesti ei. Taivaan kirkastuessa parani myös näkyvyys ja pääsimme ihailemaan upeita maisemia. Sää lämpeni nopeasti, eikä meidän enää tarvinnut kalisuttaa hampaita yhteen. Edelleen oli kyllä aika viileää, varsinkin verrattuna saaren yleiseen ilmastoon.

Kävelimme huipulla hetken, ennen kuin lähdimme laskeutumaan. Laskeutuminen tapahtui eri reittiä kuin mitä olimme ylös tulleet ja taustalla komeili koko ajan maisemat alas laaksoon, järvelle ja Mt. Agungille. Ihmiset alkoivat erkaantumaan hieman, kun oppaasta riippuen tehtiin vähän eri asioita. Jotkut pysyivät huipulla kuvaamassa, toiset lähtivät heti maankamaraa kohti ja jotkut käppäilivät välitasanteilla. Me pysähdyimme yhdelle tasanteelle katsomaan villiapinoita ja kokeilemaan maasta kohoavia lämpimiä tulivuoren savuja. Uskomatonta ajatella, että Mt. Batur tosiaan on aktiivinen tulivuori.

Alaspäin meneminen oli huomattavasti helpompaa kuin ylös kiipeäminen, vaikka maa olikin hyvin irtonaista ja paikoittain jyrkkää. Porhalsimme ohi monien ihmisten, joilla oli suuria vaikeuksia päästä eteenpäin. Kadek moikkaili muita oppaita. Vaikutti, että he kaikki tunsivat toisensa - eikä ihmekään, tapaavathan he päivittäin vuorella. Moni ilmeisesti myös on kotoisin tulivuoren läheisistä kylistä. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että takareittiä vuorelle olisi päässyt mopolle. Ei aivan huipulle, mutta aika ylös. Matka tuskin olisi kovin mukava jyrkkyyden ja irtomaan takia, mutta mikäli haluaa Mt. Baturille ilman kahden tunnin kiipeämistä, on se yksi vaihtoehto. Joskin ainakin itselleni kiipeäminen oli olennainen osa kokemusta ja vaikka auringonnousu pilvinen olikin, tuntui sen katselu ansaitulta.

Vuoren juurella hyvästelimme Kadekin ja hyppäsimme takaisin autoon. Paluumatkalla pysähdyimme yllättäen luwak-kahvia tuottavaan paikkaan. Olimme todella väsyneitä valvottuamme koko yön ja käveltyämme tuntikaupalla (ja olimme juuri edellisenä päivänä saapuneet Cangguun Gili-saarilta), eikä kumpaakaan huvittanut maistella erilaisia tee ja kahvi -makuja esittäen, että saattaisimme ostaakin jotain. Emme myöskään halunneet tukea luwak-kissojen huonoa kohtelua. Tämä paikka ylpeili sillä, että heidän luwakinsa olivat vapaana alueen maastossa ja vain yhtä kerrallaan pidettiin häkissä turistien pällisteltävänä kolmen kuukauden ajan. Noh, parempi kuin kaikkien vankina oleminen, I guess. Mahdollisimman nopeasti palasimme takaisin autolle ja suuntasimme kohti Canggua ja untenmaita.

Jos jotain kiinnostaa, yllä on meidän Mt. Batur -retkemme tiedot. Se tosiaan löytyy Airbnb experiences:stä. Vastaavia retkiä on pilvin pimein, mutta kaikkien hinnat alkavat n. 40€:stä. Osa retkistä sisältää vain vuori-osuuden, osaan kuuluu aamupala huipulla, osassa pysähdytään uimaan kuumille lähteille, osassa pitää maksaa erikseen kuljetuksista jne jne. Samanlaisia retkiä voi varmasti myös varata erinäisistä toimistoista ympäri Balia.

Kokemus oli mahtava, vaikka auringonnousu menikin vähän sivu suun. Olen varmaan kirottu, sillä en ikinä ole nähnyt kunnon auringonnousua, vaikka melkein jokaisella matkallani yritänkin niin tehdä.. :D Vaellusta varten tarvitsee hyvät kengät, lämpimiä vaatteita ja suomalaista sisua. En sanoisi nousun olevan erityisen vaikea, mutta kuten kukin voi kuvitella, ylämäkeen käveleminen käy rankaksi. Huipulle pääseminen oli todella palkitseva tunne huonosta näkyvyydestä huolimatta. Suosittelen tätä kokemusta ehdottomasti! Hieman erilainen Bali-kokemus, vaikka lukuisat turistit päivittäin Mt. Baturillekin tiensä löytävät.