Image Slider

Parasta Praiassa x8 | Kap Verde

tiistai 30. huhtikuuta 2019
Praia ei todellakaan ole kovin yleinen matkakohde, varsinkaan suomalaisille. Netistä ei löytynyt hirveästi kokemuksia tai vinkkejä edes englanniksi, joten olimme hyvin paljon opaskirjojen varassa, mikä on varsin harvinaista 2010-luvulla. Tähän postaukseen keräsin omat suosikit Praian kaupungissa ja sieltä käsin saatavilla oleviin Santiagon saaren muihin kohteisiin. Vastaavanlainen lista olisi auttanut meitä suuresti, joten toivottavasti joku löytää tästä apua omalle matkalleen.



1. Plateau


Plateau on Praian keskusta/vanhakaupunki ja the place to be. Siellä on kunnon kävelykatuja, paljon ravintoloita ja turvallista (kunhan pitää maalaisjärjen päässä, eikä esim. lähde pimeällä sivukujille). Plateaussa näkee eniten turisteja, eikä ihme, sillä se on todella mukava alue. Iltaisin voi istua pääkadun varrella terassilla juoden trooppista hedelmämehua tai paikallista olutta ja kuunnella live-musiikkia. Viimeisenä iltanamme Praca Alexandre Albuquerque:ssa oli capoeira-esitys, jota oli kerääntynyt katsomaan joukko ihmisiä. Samalla aukiolla järjestettiin myös mm. joulutapahtumia. Vanhempani yöpyivät pari yötä Hotel Praia Maria:ssa aivan pääkävelykadulla ja palaute oli positiivistä.

2. Suurlähetystöalue


Yövyimme Hotel Perola:ssa, joka ei sijainnut ihan parhaalla alueella. Lähistöltä ei esimerkiksi löytynyt ravintoloita paitsi yksi kalliihko ja epämääräisesti aukioleva bar & grill, joka sijaitsi viereisessä hotellissa ja yksi myös epämääräisesti aukioleva, mutta kehuttu Restaurante Gamboa. Alueellamme ei voinut kävellä täysin huoletta ja kännykkää ei voinut pitää kädessä. Onneksemme tajusimme lyhyen kävelymatkan päässä olevan suurlähetystöalue, jossa elintaso oli selvästi korkeampi ja näin auringonlaskettuakin pystyi kävellä kotiin. Myös kuvia pystyi ottamaan huoletta.

Alueelta löytyi monta ravintolaa, mm. Ipanema ja Nice Kriola. Rannassa ja tien lopussa oli paljon muitakin leppoisia ruoka- ja juomapaikkoja. Täältä löytyy myös Praian ainoa ostoskeskus (?) Praia Shopping ja Nice Kriolan läheltä, ylänteeltä Cruz de Papaa ympäröivä puisto. Puisto on loistava paikka auringonlaskun ihasteluun.

Alue oli selvästi vielä keskeneräinen, mutta vaikutti siltä, että siihen on sijoitettu paljon rahaa. Tulevaisuudessa sieltä löytyy varmaan vielä enemmän kaikkea.

3. Farol De Dona Maria Pia -majakka


Majakalle pääsee suurlähetystöalueen alusta. Meidän käyntimme aikana se oli remontissa, mutta pääsimme silti sisään katselemaan paikkoja. Kokemuksesta voi lukea TÄSTÄ postauksesta. Majakka on rakennettu 1881 ja se sijaitsee Santiagon saaren eteläisimmässä pisteessä. Huipulla tuuli oli Kap Verdenkin mittakaavalla voimakas ja kuvia ottaessa pelotti, että kännykkä lentäisi kädestä.

4. Quintal da Música


Ehdoton must Praiassa. Quintal da Musicassa, tai 5tal da Musicassa, on laadukasta livemusiikkia ja sopuhintaista ruokaa. Me ihastuimme paikkaan niin, että palasimme sinne toisenkin kerran. Ensimmäisellä kerralla istuimme huoneen perällä ja toisella aivan lavan vieressä. Huoneen edustalla pääsi näkemään muusikkoja paremmin, mutta pöytäkeskustelut pystyi melkein kokonaan unohtamaan. Jos muistan oikein, esitykset alkoivat yhdeksältä.

Ravintola on suosittu, joten pöytä kannattaa varata etukäteen. Mattimyöhäiset joutuivat seistä seinän vierustella kunnes heille vapautui pöytä - arvattavastikin vasta esitysten ollessa jo loppuvaiheessa.

5. Sateenkaariportaat



Minulle tuntemattomasta syystä Praiasta löytyy useat sateenkaariportaat. Me törmäsimme kolmiin, mutta mitä luultavimmin niitä on vielä lisää. Parhaassa kunnossa olivat ehdottomasti oikean yläkulman portaat, joilla otettuja kuvia näin Instagramissa jo etukäteen. Portaat olivat pitkät ja kiemurtelevat ja niillä kulki paljon ihmisiä alempaa torimaiselta alueelta Plateauhun.

Oikean alakulman portaat olivat meidän hotellin suunnalta reitti päästä ylös Plateauhun. Nämä portaat olivat selvästi kulahtaneemmat, mutta niillä oli vähemmän trafiikkia ja näin kuvia pystyi ottaa rauhassa. Vasemmalla olevat portaat löytyivät suurlähetystöalueen päädystä ja niitä pitkin pääsi Nice Kriola -ravintolaan ja Cruz de Papan puistoon. Nämä portaat eivät olleet kovin kuvaukselliset, mutta kiva yksityiskohta katukuvassa.

6. Cidade Velha


Cidade Velha on sympaattinen pikkukaupunki lyhyen matkan päässä Praiasta. Kirjoitin meidän retkestämme sinne oman postauksensa, jonka voi lukea TÄSTÄ. Cidade Velhassa erityisesti ihastutti Rua Banana, Saharan etelänpuolisen Afrikan ensimmäinen kunnollinen tie, värikkäät pikkutalot ja merenrannalla olevassa ravintolassa istuskelu.

7. Serra da Malagueta


Varmaan lempipaikkani koko saarella. Serra da Malagueta on kansallispuisto Santiagon saaren keskellä ja sieltä avautuvat todella upeat maisemat. Sää oli huomattavasti viileämpi kuin rannikoilla. Me ehdimme käppäillä alueella hyvin vähän aikaa, sillä kävimme siellä osana saarikierrosta. Vaellusreittejä löytyy monia ja niillä voi viettää tuntejakin. Kuskimme mukaan matkaan ei kannata lähteä ilman opasta. Kirjoitin Serra da Malaguetasta TÄSSÄ postauksessa.

8. Tarraffal



Santiagon saaren pohjoispuolelta löytyy Tarraffalin kaupunki ja kuulemma saaren paras ranta. Pikkukaupunki vaikutti turvalliselta ja rennolta paikalta. Merivesi oli lämmintä, emmekä mielellään olisi lähteneet jatkamaan matkaa. Praiasta ei löydy kunnon uimarantoja, joten niitä kaipaavan kannattaa suunnata pohjoiseen vähintäänkin päiväretkelle. Me ajoimme paikalle osana saarikierrosta yksityisautolla, mutta Tarraffaliin pääsee hyvin edullisesti bussilla. Matka ei välttämättä ole kovin mukava, mutta näin kokee paikallista elämää ja säästää rahaa.

Tarraffalissa kävimme samalla reissulla Serra da Malaguetan kanssa, joten siitä voi lukea samasta linkistä.

Matkailusnobbailu ja ikuinen turisti vs traveler -keskustelu

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Oletko oikeasti käynyt Ranskassa, jos olet nähnyt vain Pariisin turstipaikat? Entä voitko kutsua itseäsi matkailijaksi, jos yövyt viiden tähden resorteissa? Onko Kanariansaarilla käyminen sosiaalinen itsemurha?

Matkailusnobbailu on sitä kun arvotetaan muiden matkustustapaa ja/tai -kohdetta. Kun Thaimaahan kahdeksi viikoksi matkustamista pidetään synonyyminä seikkailunhaluttomuudesta ja kun kohdemaiden pitää olla mitä eksoottisimpia, jotta saa kutsua itseään matkailijaksi turistin sijasta. Tiedättekö ne elämäntapamatkaajat, jotka eivät vahingossakaan hengaile omanmaalaistensa kanssa ja yöpyvät vain hostelleissa tavallisten turstialueiden ulkopuolella? Ne, jotka tuhahtavat ylimielisesti jos lähdet Barcelonaan Papua Uuden Guinean sijasta? Ja auta armias, jos kutsut tälläistä ihmistä turistiksi. Ei. Hän on traveler.


Itse syyllistyn myös matkailusnobbailuun. Tykkään nähdä vähempi-turistisia paikkoja ja helposti sitä arvottaa jonkun toisen matkaa esim. Dubaihin (Dubai on kyllä ihan oikeastikin ongelmallinen paikka, joten se minulle suotakoot). On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, miksi ajattelee Phu Quocin olevan parempi kohde kuin Phuket. Ja Phu Quoc ei todellakaan edes ole oikeasti mitenkään tuntematon paikka ja vaikka se minun käydessä olikin turistimattomampi kuin nykyään, järjestettiin sinne jo silloin pakettimatkoja Suomestakin. Hyvä aika laskeutua alas valtaistuimelta.

Jos tarkkoja ollaan, en ole koskaan edes käynyt oikeasti harvinaisessa paikassa. Miksi silti koen olevani "parempi" kuin joku joka menee Alanyaan? Minä en tykkää olla niissä kaikkein turreimmissa paikoissa ja tavata muita suomalaisia joka kadun kulmassa, mutta mitä väliä jos joku muu tykkää siitä? Matkailukokemukseni Taipeissa ei ole arvokkaampi kuin jonkun toisen matka Splitissä. Ei ole "oikeaa" tai "väärää" tapaa matkustaa (kunhan ei tue eläinrääkkäystä, lapsiprostituutiota jne), joten miksi me haluamme snobbailla ja olla muita "parempia" matkailussa?


Matkailu avartaa. Ja mitä kauemmas lähdet, sitä enemmän opit. Ei kuitenkaan ole mitään hyötyä omata ajattelutapaa, että vain Euroopan ja jopa Aasian "peruskohteiden" ulkopuolella voi nähdä jotain aitoa. Miksi reppureissailu on jotenkin parempaa kuin pakettimatkailu? Miksi "off the beaten track" on oikeaampi tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin kuin kuuluisien turistinähtävyyksien perässä juokseminen? Matkailu on opettavainen ja silmiäavaava kokemus kohteesta tai matkatavasta riippumatta. Ja ne turistinähtävyydet ovat useimmiten ihan syystä niin suosittuja.

Matkailusnobbailu(ni) on mennyt niin pitkälle, että en melkein halunnut mennä Balille, vaikka se tähän väliin oli täydellinen kohde minulle. Tuntui melkein jopa nololta kertoa ihmisille, että lähden kuukaudeksi reppureissaamaan Balille, kun saatavillani on niin monia "coolimpia" kohteita. Mutta miksi Balilla reissaaminen jotenkin vähentää reppureissuni uskottavuutta? Ja miksi ihmiset olettavat, ettei Balilla ole mitään muuta kuin roskaisia rantoja, turisteja ja smoothie bowlseja? En ole vielä edes käynyt koko paikassa, mutta taustatutkimusta tehneenä voin sanoa, että Bali on paljon muutakin kuin nuo asiat! Turha tuomita mitään kohdetta. Bali tuskin on enää yhtä autenttinen kuin ennen, mutta se ei tarkoita, ettei siellä voisi pitää kivaa lomaa ja nähdä aitoa elämää. Ja olisiko niin kamalaa jos en edes välittäisi kohteesta, kunhan saisin maata rannalla päivästä toiseen?


P.s. Saako Balilla käynyt sanoa käyneensä Indonesiassa? Tämäkin on yleinen väittelynaihe traveler-piireissä. Antakaa ihmisten olla ja matkustaa miten haluavat :D Tämä huomio on tietysti osoitettu myös itselleni. Ollaan kaikki vähän vähemmän matkailusnobeja.

Mitä ajatuksia teillä on aiheesta? Kuka saa kutsua itseään travelleriksi? Onko yksi tapa matkustaa parempi kuin toinen?

Ensi kertaa Kap Verdelle? Huomioi nämä asiat

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019
Kap Verde on otollisesta sijainnistaan huolimatta vielä varsin vieras kohde monelle suomalaiselle. Meille se valikoitui kohteeksi juurikin miellyttävän ilmaston, suht. lyhyiden lentojen ja eksoottisuudensa takia. Espanjasta tehtyä Marokon päiväretkeä lukuunottamatta oli tämä kaikkien ensimmäinen kerta Afrikassa.

Koska lomamme ajankohta oli joulu, olivat pakettimatkojen hinnat pilvissä jo kesällä ja näin totesimme omatoimimatkan olevan ainoa vaihtoehto. Jos matkustaa sesonkien ulkopuolella, voi KV:lle päästä edullisesti pakettimatkoilla, mutta silloin (omien tutkimusten mukaan) kohteina ovat vain ne kaikkein turistisoituneimmat saaret. Omatoimimatkan suoman vapauden siivin päätimme matkustaa pääkaupunkiin Praiaan, Santiagon saarelle, jossa on enemmän paikallista kulttuuria ja vähemmän pohjoismaisia turisteja.

Kokemukseni Kap Verdellä tosiaan rajoittuvat Santiagolle ja erityisesti Praiaan ja luonnollisesti saarien välillä voi olla eroja.


Viisumi
Meidän visiitillämme (joulukuussa 2018) viisumi hankittiin vasta Kap Verdelle saavuttaessa passitarkastuksen yhteydessä. Se maksoi 25€/henkilö ja salli kuukauden oleskelun maassa. Pikaisen googlauksen perusteella vuoden 2019 alusta asti EU-kansalaiset voivat oleskella KV:llä kuukauden (?) ilman viisumia, mutta joutuvat maksaa lentokenttäveron 31€. Koska säännökset saattavat muuttua, kannattaa viimeisimmät tiedot selvittää aina henkilökohtaisesti.

Valuutta
Kap Verdellä on käytössä escudo-niminen valuutta (CVE), jota ei voi vaihtaa ulkomailla, eikä sitä myöskään saa viedä pois maasta (ja mitäpä tekisit rahalla, jota et voi käyttää). Me vaihdoimme hieman escudoja lentokentällä olevassa rahanvaihtopisteessä ja myöhemmin nostimme niitä pankkiautomaateista. Euroja voi käyttää monissa paikoissa, mutta ei kaikkialla. Varaudu euroilla maksaessa pulittamaan enemmän kuin paikallisella rahalla. Ota myös huomioon, että pankkikortit eivät käy kaikkialla, joten käteistä kannattaa aina olla mukana.


Aikaero
Kesällä Kap Verdellä kello on 4 tuntia vähemmän kuin Suomessa, talvella 3. Menomatkalla paikalliseen aikaan on helppo sopeutua päivää venyttämällä, mutta ainakin itselleni on vaikeampaa päästä rytmiin itään päin lennettäessä, eli Kap Verden tapauksessa Suomeen palattaessa. Aikaero ei kuitenkaan ole hirveän suuri, joten jet lagin ei pitäisi kiusata pitkään.

Kieli
Kap Verden virallinen kieli on portugali, jonka lisäksi moni puhuu kreolikieliä. Turistien kanssa työskentelevät henkilöt osaavat englantia, mutta ainakaan Santiagon saarella paikalliset ihmiset eivät, myöskään taxikuskit. Ranska tuntui olevan monen hallussa ja se olikin meillä apuna kielimuurin iskiessä.

Lennot & Stopover
Lomalentojen lisäksi Kap Verdelle pääsee muita reittejä. Helsingistä Praiaan paras yhteys on luultavasti TAP Portugalin tarjoama lento Lissabonin kautta. Yhtiön omilta sivuilta varattaessa voi matkaan yhdistää ilman lisäkuluja stopoverin Lissabonissa tai Portossa. Me päätimme viipyä Lissabonissa kaksi yötä menomatkalla ja siinä ajassa ehti nähdä kaupunkia ihan kivasti.

Lento HKI-Lissabon kesti melkein 5 tuntia ja Lissabon-Praia 4,5h. Pysähdys puolessa välissä matkaa oli ihan virkistävä, mutta liian lyhyttä vaihtoa ei kannata ottaa. Lissabonissa pitää hankkiutua EU:n sisäisten lentojen alueelta sen ulkopuolisten lentojen alueelle molempiin suuntiin mennessä ja mm. käydä turvatarkastuksessa uudestaan. TAP ei todellakaan ole mikään luxusyhtiö, mutta kyllä sillä perille pääsee.

HUOM! Vaikka olemme kokeneita matkaajia perheeni kanssa, onnistuimme jotenkin mokaamaan lentojen varauksessa ihan huolella, emmekä lisänneet lippuihin matkalaukkuja. Tämä kävi ilmi vasta Helsinki-Vantaalla ja maksoi maltaita, sillä meillä kaikilla oli tietysti omat laukut (, joista yhden heivasimme Lissabonissa kuluja välttääksemme työntekijän vinkistä) ja jokaiselle lennolle piti maksaa uudet laukut erikseen. Ja mitä olisi käynyt, jos koneessa ei olisi enää ollut tilaa tavaroillemme..? Älkää siis olko yhtä tyhmiä kuin me ja tarkastakaa matkalaukut varausta tehdessä!!!


Lentokentältä hotellille
Santiagon lentokenttä oli pieni, eikä sieltä kulkenut hirveästi länsimaalaisia turisteja. Aurinkoon astuessa ei taxeja näkynyt missään. Oranssipaitaisia työntekijöitä sen sijaan oli kaikkialla ja he hyvin nopeasti tulivat "auttamaan" matkalaukkujemme kanssa. Taxit löytyivät minuutin kävelymatkan päästä rakennuksen kulman takaa (pääsisäänkäynniltä oikealla) ja sinne olisi todellakin päässyt omin avuin. Oranssipaidoille piti tietysti maksaa palkkio. Fresh out the plane, valuuttakurssit eivät olleet aivan hallussa ja taisimme maksaa pojille hieman odotettua enemmän.

Taxit
Taxit ovat Kap Verdellä edullisia ja niiden kyytiin pääsee tien vierestä huitomalla. Itse toimin Kiinasta opitulla tavalla, jossa käsi nostetaan yläviistoon ja kämmenellä "taputetaan" ilmaa. Tämä näytti toimivan paremmin kuin muut käsimerkit. Käytimme aina virallisia taxeja, jotka tunnisti katukuvasta kyllä helposti. Mittari rullaamaan ja kaikki menee hyvin.

Paikallinen vesi
Kap Verdellä ei voi juoda kraavavettä ja jopa hampaat suositeltiin pesemään pullovedellä. Emme kokeilleet onneamme tässä suhteessa. Ravintoloissa emme syöneet salaattia (pesty kraanavedellä) ja juomista heitimme pois jääpalat. Kerran smoothiessani oli kyllä seassa jäätä, enkä saanut vatsapöpöä sen juotuani. Toisaalta, vatsani on varsin rautainen Aasiassa asumisen jäljiltä :D


Ilmasto
Asia, josta meitä varoiteltiin etukäteen oli tuulisuus. Ja voin varoittaa myös teitä kaikkia siitä, että Kap Verdellä on tuulista. Ja tarkoitan, että oikeasti tuulista. Muuten oli aurinkoista päivittäin ja asteet pyörivät siinä 26-30c, vaikka oli talvi. Auringonlaskun jälkeen oli hieman viileämpää, mutta ottakaa huomioon, että asun Etelä-Kiinassa, joten standardini ovat hieman erilaiset. Kuulemma Kap Verdellä asteet eivät vaihtele hirveästi vuodenajoista riippuen, mutta paikalliset olivat selvästi omalla mittapuullaan talvitamineissa.

Kap Verden saaret
Kap Verde on saarivaltio, joka koostuu kymmenestä saaresta ja pienemmistä saarekkeista. Saarista tunnetuimmat ovat Sal, Boa Vista, Fogo, São Vicente ja Santiago. Erityisesti kaksi ensimmäistä ovat turismiin keskittyneitä ja niissä ei ilmeisesti resorttien lisäksi ole hirveästi mitään. Santiago on kuulemma kaikista afrikkalaisin ja siellä asuu 75% väestöstä. Netistä löytyy paljon hyviä vertailuja eri saarien välillä. Niiden ja lentoyhteyksien perusteella koimme Santiagon olevan sopivin meille.

Saarihyppely on mahdollista Kap Verdellä, mutta tähän soveltuvia lauttoja ei saarien välillä oikein kulje. Merenkäynti voi myös olla kovaa. Vanhempani juttelivat hotellilla pariskunnan kanssa, joka oli käynyt Santiagon läheisellä pikkusaarella päiväretkellä. He olivat jonottaneet kuudelta aamulla lippuja rahtialukseen, jolla eläinten kanssa pääsivät kohteeseen. Lähisaarille on siis mahdollista mennä meritse, mutta se ei ole hirveän yleistä eikä kaupallistettua.

Varmasti toimivin tapa kulkea saarelta toiselle on lentäminen. Olen kuitenkin sellaisessa käsityksessä, että lentoja perutaan jatkuvasti lyhyelläkin varoitusajalla ja ne ovat myös myöhässä usein.


Turvallisuus
Vaikka kuulemma turvallinen kohde Afrikassa, oli minulla kaikista käymistä paikoistani turvattomin olo Kap Verdellä. Tämä ei tarkoita, että meitä olisi uhkailtu mitenkään tai mitään vastaavaa. Aasia on sellainen pumpulikehto tässä suhteessa, että ehkä olen vain "piloille lellitty". Kännykkää tai muuta arvotavaraa ei voinut pitää esillä ja pimeän tultua en halunnut liikkua ilman taxia. Hotellimme vieressä oli köyhempi alue, joka vaikutti asiaan suuresti.

Santiagon saarella turismi ei ole samalla tavalla vakiintunutta kuin muilla saarilla ja saimme osaksemme paljon huomiota. Saarikierroksella tuli joissain paikoissa sellainen fiilis, että en todellakaan haluaisi olla täällä ilman kuskiamme. Minusta saimme osaksemme vähemmän huomiota kulkiessani kahdestaan siskoni kanssa, vanhemmat taas sanoivat sopeutuvansa massaan paremmin ilman meitä. Ken tietää, ehkä nelihenkinen valkonaamojen joukko oli se suurin huomionaula. Näimme kuitenkin kaupungissa paljon eurooppalaisia lapsiperheitä, jotka näyttivät nauttivan olostaan.

Kannattaako?
Tämä on hyvin subjektiivinen kysymys ja jokaisen kokemus on erilainen. Tähän saumaan meille Kap Verde oli täydellinen kohde. Se ei ehkä tarjonnut rantaloikoilua samalla tavalla kuin olimme olettaneet (muilla saarilla on enemmän paratiisirantoja), mutta pääsimme näkemään aivan uutta ja erilaista kulttuuria. Rento, "no problem" -asenne oli tarttuva ja paikallisten ainainen tanssiminen ja musisointi saivat hymyn huulille kerta toisensa jälkeen. Rehellisesti sanottuna itselleni suurin miinus oli se, ehkä turha, turvattomuuden tunne.

Minusta Santiagon saari sopii hyvin jo ne yleisimmät paikat nähneelle tai muuten vain seikkailua etsivälle. Se on suht. lähellä Suomea ja takaa helteet talvellakin. Kap Verde on kuulemma hyvä ensikosketus Afrikkaan sen ollessa huomattavasti eurooppalaisempi kuin itse mantereen valtiot. Ruoka oli yllättävän epä-eksoottista, enimmäkseen kalaa, riisiä, perunaa ja papumuhennoksia. Hintataso ei ole yhtä alhainen kuin esimerkiksi Thaimaassa, mutta illallisen tuoreella kalalla hieman hienommassa ravintolassa saa noin 20€/pärstä juomineen jälkiruokineen kaikkineen.

Matka Kap Verdelle on asia, jota tulen muistelemaan koko loppu elämäni. Lähtisinkö sinne uudestaan? Luultavasti en. Kadunko matkaa? Ehdottomasti en.