Image Slider


Guilinissa huomasi heti olevansa oikeasti etelässä. Ilma oli kuin kasvihuoneessa, eivätkä kaupungin yllä leijuvat sadepilvet yhtään auttaneet kaikkialla vallitsevaan kosteuteen. Jopa meidän hostellihuoneessa haisi "kosteus", eivätkä vaatteet kuivuneet millään.

Olimme koko matkan valmistautuneet Guiliniin. Jos joku asia oli vaikeaa paikassa X, sanoimme aina "kelaa sitten Guilinia". Oletimme aina Guilinin olevan pikkukylä, sitä perinteistä Kiinaa. Sitten googletin asiaa ja kävi ilmi, että Guilinissa on n. 5 miljoonaa asukasta, se siitä pikkukylästä sitten.. Vaikka olihan Guilin "pikkukaupunki" verrattuna kaikkiin muihin paikkoihin, joissa me oltiin käyty; ei ollut pilvenpiirtäjiä, eikä suuria kauppakatuja, ei viiden kaistan autoteitä keskustassa, eikä suuria vilkkuvia mainostauluja. Yksi asia mitä Guilinissa kuitenkin oli, olivat ulkomaalaiset. Länsimaalaiset erottuivat katukuvasta ihan eri tavalla kuin Kiinan suurkaupungeissa ja kävimmekin pienen sisäisen kriisin. Eikö Guilin ollutkaan lähes koskematon kaupunki, jossa turistina olisi vaikeaa? Emmekö olleetkaan originaaleja valitessamme juuri Guilinin kohteeksemme?


Meidän hostelli oli täynnä valkonaamoja siinä missä muissa paikoissa 90% muista asukeista oli kiinalaisia, tai vähintäänkin Aasialaisia. Kolmen viikon käytännössä kahdestaan hengailun jälkeen tämä oli piristävä käänne - saimme vihdoin käydä kunnon keskusteluita muiden kanssa.
   Hostellin ravintolassa ei voinut syödä ateriaa tai viettää iltaa tutustumatta muihin. Kaikki olivat sosiaalisia ja saattoivat liittyä seuraan ihan omatoimisesti.
   Me söimme lounasta trinidad/kanadalaisen naisen, joka opetti englantia Shanghaissa ja n.40v. amerikkalaisen maailmanmatkaajamiehen kanssa, vietimme iltaa sveitsiläisen porukan (, joista ainakin kaksi oli käynyt Suomessa ja kaksi suunnitteli matkaa!) kanssa ja parina iltana joimme kiinalaista bisseä (maistelimme läpi kaikki hostellin vaihtoehdot Guilinissa olon aikana) amerikkalaisen, kiinalaisen ja saksalaisen kanssamatkaajan kanssa. Oli ihanaa jutella niin eri taustoista tulevien ihmisten kanssa, joilla kaikilla oli oma tarinansa siihen, miksi he juuri sillä hetkellä olivat Guilinissa.
   Omasta mielestä oli mielenkiintoista kuulla lakiopintojen jälkeen työnsä jättäneestä miehestä, joka lähti yksin kiertämään south-east Aasiaa puoleksi vuodeksi tai isoäidistä, joka muutti opettamaan englantia Kiinaan, mutta monia tuntui kiinnostavan myös paljon kaksi n. 20-vuotiasta tyttöä Suomesta, jotka matkustivat kahdestaan Kiinan halki.

Hostellimme baarista alkoi parikin iltaa, jotka päätyivät alle 10 min kävelymatkan päässä sijaitsevaan Joy's bar:iin. Sisäänpääsymaksua ei peritty ja sisällä sai heti länsimaalaisia kavereita haluavilta juoman käteen.
   Olimme istuneet (= maanneet) junassa juuri 26 tuntia, joten heti ensimmäisenä iltanamme oli pakko päästä tuulettumaan. Joy's barin löysimme laittamaan iPhonen karttoihin päälle yöelämän löytävän ominaisuuden ja sitten lähdimme vain suunnistamaan kohti clubikeskittymää.
   Saimme heti uteliaita katseita osaksemme ja hetken tanssimisen jälkeen nappasi tyttöporukka meidän mukaansa. He tarjosivat meille juomia ja naposteltavaa koko illan. Yksi tytöistä puhui hyvää englantia, muiden kanssa kommunikoitiin englannin ja kiinan välimuodolla.
   Loppuillasta kävi ilmi, että tytöt olivat vain 16-vuotiaita. Englannintaitoisin, Alice, kertoi, ettei uskaltanut mennä kotiin, koska hänen äitinsä olisi suuttunut, joten majoitimme hänet meidän huoneeseen yöksi (:D). Tyttöparka heräsi krapulassa 6:00 kolmen tunnin yöunien jälkeen ja lähti kouluun. Ei käynyt kateeksi yhtään.
   Toisena iltana veimme Joy's bariin mukanamme hostellikavereita ja paikalla oli sattumalta yksi tyttöporukan tytöistä. Voi mikä fiilis, kun kävelee Guilinissa sisään clubille ja näkee tuttuja kasvoja. Täällähän alkaa jo verkostoitumaan.

 
Summer, minä, Sandra, en muista nimeä :( ja Alice

Guilin on kuuluisa maisemastaan, mm. karstivuorista ja Li-joesta ja niinpä mekin suuntasimme ensimmäiselle, ja viimeiselle, turistimatkallemme, risteilylle.
   Varasimme matkan hostellilta turhan säätämisen välttämiseksi ja rahan säästösyistä (ja seikkailuhalusta) johtuen ostimme halvemman paketin, eli matkan kiinalaisen ryhmän kanssa. Respatyöntekijä antoi meille ohjeet: "bussi lähtee huomenna 7:00-7:30 pari minsaa tohon suuntaan" ja huitaisee kädellä epämääräisesti vasemmalle. Eipä siis ihmekään, että olimme seuraavana aamuna ihan pihalla ja juoksentelemme ympäriinsä lähikatuja ja kyselemme vastaantulijoilta apua - tuloksetta - kunnes käytyämme hostellilla pyytämässä parempia ohjeita, päätämme jäädä odottamaan suurimman tien varteen siihen kohtaan, josta hostellillemme käännyttäisiin. Ihme ja kumma, 7:30 bussi pysähtyy luoksemme ja nainen sanoo englanniksi huoneemme numeron. Ja niin pääsimme matkaan (vaikkakin ehdimme jo pelästyä kunnolla olevamme ihan väärässä paikassa kun bussi pysähtyi alueelle, joka ei näyttänyt olevan joen lähelläkään, ja ihmiset ottivat matkalaukkuja bussin tavaratilasta).

 
Risteily kesti neljä tuntia ja päättyi Yangshuo-nimiseen kaupunkiin, josta piti tulla julkisilla takaisin. Jos aikaa ja/tai järkeä olisi ollut enemmän, olisimme jääneet Yangshuoon vähintään yhdeksi yöksi. Se oli juuri sellainen paikka, jollaiseksi olimme Guilinin kuvitelleet - vaikkakin myös täynnä reissaajia. Moni tapaamistamme ihmisistä olikin yöpynyt Yangshuossa ja kaikki suosittelivat sitä kovasti.
   Laivamme saapui satamaan, joka oli täynnä myyntikojuja. Mekin pääsimme ostelun makuun ja saimme tingattua itsellemme (kiinaksi!!) mekot ja lompakoita. Shoppailun jälkeen kaikki Guiliniin takaisin haluavat hyppäsivät avominibussien kyytiin, jotka parin euron hintaan ajoivat meidät bussiasemalle. Sieltä alkoi kahden tunnin hyvin ahdas bussimatka takaisin kaupunkiin ja myöhemmin vielä muutaman kilometrin kävely hostellille.

Vlogi risteilyltä:


Tai linkillä TÄSTÄ

(kuva googlesta)

Li-joen lisäksi Guilin on erityisen kuuluisa riisipelloistaan ja päätimme lähteä niille viimeisenä kokonaisena päivänämme. Ikävä kyllä emme tehneet mitään esitutkimusta ja noin yhdentoista aikaan kun olimme valmiita lähtemään matkaan, kävi ilmi, ettemme ehtisi olla paikan päällä kuin max. tunnin tai puoli, koska viimeinen bussi takaisin lähtisi jo neljältä/viideltä. Vinkki siis: lähde ajoissa!
   Max, jonka kanssa olimme hengailleet edellisenä iltana, seurasi tapahtumia vierestä ja ehdotti, että lähtisimme hänen kanssaan pyöräilemään johonkin kylään. Monen kymmenen euron tuhlaamisen sijasta vuokrasimme kaupunkipyörät parilla eurolla ja lähdimme polkemaan kännykkäkartaston avustuksella kohti määränpäätämme.


Matkaa oli suuntaansa 25 km ja koska en ole pyöräillyt ties kuinka moneen vuoteen, olin pulassa aika nopeasti. Alkumatka meni kaupungissa ja jos olet koskaan käynyt Kiinassa, tiedät, kuinka hullua liikenne on - varsinkin pyöräliikenne. Moottoripyörät (ja niiden tapaiset vempeleet) ja sähköpolkupyörät eivät noudata mitään säännöstöä, eivätkä todellakaan välitä pyöräilevästä länkkäristä. Pari kertaa luulin jo kuolevani, mutta ihme ja kumma kyllä selvisin perille ihan itse polkien.

Emme loppujen lopuksi päässeet alkuperäisen suunnitelmamme kylään asti, mutta kun lounasaika alkoi lähestyä, pysähdyimme toiseen kylään syömään. En ottanut valokuvamateriaalia käytännössä yhtään, mutta vlogissa näkyy vähän enemmän maisemia kylästä!

Parinkymmenen sentin nuudeliannokset
 
Sandra, Max ja minä
 
Ja näin käy kun ei ole aurinkorasvaa ja käärii hihoja...
Vieläkin kuukausi tapahtuneen jälkeen on rajat muistona
 
Vlogia mm. pyöräilyretkestä: 


Tai linkillä TÄSTÄ

Riisiviljelmien ja Yangshuon lisäksi meiltä jäi näkemättä ainakin luolat (kuva alhaalla) ja Elephant trunk hill. Jälkimmäistä oltiin menossa katsomaan, mutta ei oltu samaa mieltä sisäänpääsymaksujen kanssa, joten lähdettiin suosiolla pois. Yritettiin kyllä kiertää koko järvi nähdäksemme "kärsän" edes vilaukselta, mutta Guilinin kaupunki oli ollut viisaampi ja kasvattanut korkeita pensaita ainoaan kohtaan, josta nähtävyyden olisi voinut nähdä ilman maksullisella alueella olemista.

(googlesta)

Tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että Guiliniin on kyllä pakko palata joku päivä ihan ajan kanssa. Jos säätkin suosivat paremmin kuin meillä, olisi kaupunki palmuineen varsinainen paratiisi. Vaikka Guilinissakin oli KFC:tä joka kulmassa, oli siinä rauhallisen pikkukaupungin tuntumaa. Tekemistä oli ihan kamalasti eikä huonosti organisoituna neljä yötä riittäneet kaiken halutun näkemiseen.
 
 
Matkapostausten väliin oli ihan pakko laittaa nyt asukuvia kun säät on vihdoin tarpeeksi lämpimät kesäisten asujen käyttämiseen. Itse oon ihan hulluna hameisiin, mekkoihin ja shortseihin ja kärsin talvisin kriisistä, kun en saa pitää lempparivaatteita, ja kesäisin (kai tätä voi jo kutsua kesäksi kun toukokuutakin on enää jäljellä alle viikko!?) aivot melkeinpä ylikuumenee kaikkien mahtavien asukokonaisuuksien suunnittelusta ja toteuttamisesta.
   Vaikka asteita olisi 30, on mulla nykyään aina vähintäänkin neule päällä. Siksi tälläkin kertaa päältä löytyi tämä... karvaneuletakki. Pitkähihaista joudun kantamaan käsillä lähes poikkeuksetta, mutten silti osaa lähteä ulos ilman edes pientä lämmikettä hah.
   Tämän kevään/kesän lempiväri on ollut valkoinen ja viime shoppailureissun jälkeenkin huomasin n. 90% uusista  vaatteista olevan valkoisia. Tässäkin asussa valkoinen on edustettuna, mutta sen seuraksi lisäsin väriä viininpunaisesta, luottokoruväristä kultaisesta ja vaaleansinisestä. Punainen ja sininen eivät ehkä ole ihan yleisimmät värit yhdistää, eivätkä varsinkaan murretut sävyt kumpaisestakaan, mutta mun mielestä ne toimivat ihmeen hyvin yhdessä. Mitä mieltä?
 
 
Takki - H&M
Toppi - Gina Tricot
Hame - 6ixty 8ight
Laukku - Michael Kors
Kengät - Vagabond
 
Chengdussa oli asteita noin 30 kun me saavuimme juna-asemalle nahkatakit päällä. Taxijonossa hiki valui ja rinkan raahaaminen ärsytti. Ihmiset kiinnittivät kahteen valkoiseen tyttöön ihmeen vähän huomiota. Ehkä pandojen kaupunkiin tuomat turistit ovat tehneet taikansa jo.
   Taxikuskimme oli nuori mies, joka osasi pari sanaa englantiakin. Olimme etukäteen katsoneet kartasta, että hostellimme ei ole kamalan kaukana juna-asemasta eli hinta ei voisi olla kamalan kova. Sandra meni istumaan etupenkille, jotta voisi osoittaa mittaria ja käskeä laittaa se päälle. Mitään mittaria ei ollut, joten ongelmia suunnitelmaan tuli heti. Kuski ilmoitti hinnan englanniksi. Kiinalaisilla on suuria ongelmia lausua päätteet -teen ja -ty eri tavalla, joten emme olleet varmoja oliko hinta fourteen vai forty. Varmistin hintaa kiinaksi, mutta se ei vähentänyt lausumishämmennyksiä yhtään, sillä kiinaksi 14 = shi si ja 40 = si shi. Jäimme oletukseen, että hinta olisi 14 (epätasaluku ei herättänyt epäilyksen häivää :D).

Hostelliamme ei löytynyt millään. Kuski soittaa sinne noin neljä kertaa, mutta ei vieläkään onnistu löytämään rakennusta. Lopulta olemme läheisimmällä isolla tiellä ja hostellin työntekijä tulee hakemaan meidät. Koska kuskimme on nähnyt paljon vaivaa osoitteen löytämiseksi, haluamme palkita hänet maksamalla 30y (= n. 4€). Seteleitä ojentaessa kuski pyytää lisää. Hinta taisikin olla se n. 5,5€. Kiskurihinta! Lähdemme taxista ärtyneinä.


Kävelemme pientä tietä pari minuuttia ja saavumme maailman suloisimmalle hostellille (ks. kuva!!). Henkilökunta on todella mukavaa ja jutustelee kanssamme heti. Liukenemme paikalta vaihtamaan kesäisemmät vaatteet ja lähdemme syömään. Junassa tuli vain naposteltua epäterveellisiä ruokia, joten viime ateriasta on jo vähintään vuorokausi.
   Lähistöltä löytyy ei-kovin-hygieeninen avoseinäinen ravintola. Valikoima ei ole kovin hyvä, mutta ainakin seinällä on kuvia ja saamme näin tilattua ruoat. Tarjoilija jopa ymmärtää, ettei Sandra syö lihaa (, vaikka tämä johtikin vain siihen, että hän nosti valmiista annoksesta lihakimpaleen pois). Nuudelikeittoni on todella tulista, Chengdu kun kuuluu Sichuanin maakuntaan, joka on tunnettu tulisista ruoistaan. Davekin on kauhuissaan kertonut, että Sichuanissa on ruoka-annos, joka on tehty kokonaan chilistä. Onneksi me Sandran kanssa tykätään tulisesta ruoasta. Chengdu on kuin meille tehty.

Kesäfiilistelyä hostellin seinätaiteen edessä.

Me lähdettiin heti seuraavana päivänä katsomaan pandoja. Matka taittuu tietysti julkisilla kulkuneuvoilla, eikä oikeaa pysäkkiäkään ole vaikea olla huomaamatta kun sen vieressä ihmiset myyvät autojen takakontista pandapehmoleluja.
   Pandat ovat jaettu eri aitauksiin iän mukaan, eivätkä ne oikein tee muuta kuin makaavat tai syövät. Ennen pandoja sai suurta summaa vasten pitää sylissä, mutta tämä käytäntö on nyt otettu kokonaan pois käytöstä, mikä on ehkä ihan hyväkin asia. Kuka nyt tykkäisi olla miljoonien kosketeltavana?
   Kiinassa ei selvästikään panosteta tiekyltteihin, sillä pandakeskuksessa pyörimme melkein yhtä pahasti eksyksissä kuin Cuihua-vuorella Xi'anissa. Ensimmäinen kyltti osoittaa pandapoikasten olevan suunnassa X ja seuraava kyltti niiden olevan sunnassa Ö. Täältä sentään löysi uloskäynnille helposti.
   Tykkään eläimistä, erityisesti pandoista todella paljon ja se olikin suurin syy sille, että Chengdu oli yksi kohteistamme. Pandakeskus ei ollut sellainen kuin olin luullut. Vaikka pandoilla olikin, ainakin ulkoisesti, hyvät oltavat, tuntui, että joku sydämellisyys puuttui. Ehkä se johtui siitä, että pandat olivat niin passiivisia tai siitä, ettei iloisia työntekijöitä kävellyt ympäriinsä, mutta jotenkin tuntui, että pandat vain lojuivat aitauksissa päivästä toiseen kiinalaisten turistien räpsiessä kuvia salamalla ja heittäessään joskus aitauksiin ruokaa (kyllä, luit oikein). Onneksi pandat, käsitykseni mukaan, laitetaan takaisin luontoon tietyssä vaiheessa elämäänsä.



Vlogi panda-päivältä ja Chengduun saapumisesta:


Tai linkillä TÄSTÄ

Meillä on vain kaksi kokonaista päivää Chengdussa, joten lepäilylle ei jää paljoa aikaa. Toisena päivänämme lähdemme Leshanin (乐山) kaupunkiin katsomaan Grand Buddhaa. Ensin meidän pitää ottaa normaali bussi hotellin läheltä bussiasemalle, sieltä 2h pitkänmatkanbussi Leshaniin ja lopuksi vielä paikallisbussi itse Buddhalle. Päädyimme ottamaan Leshanin bussiasemalta pimeän taxin Buddhalle, sillä kyseisen ajoneuvon kuski auttoi meitä löytämään Sandran bussiin unohtunut lompakko. N. 4€ ei ole paha hinta, vaikka se Kiinassa onkin turistien huijaushinta.

 
Tiedämme viimeisen bussin takaisin Chengdun menevän jo seitsemältä (ja koska olemme pihejä), ostamme liput vain yhden Buddhan näkemiseen. Jos menee paikalle taxilla, pitää siis määritellä, meneekö katsomaan yhtä vai kahta Buddhaa, sisäänkäynti kun on eri. Jätti-Buddhaa voi myös ihailla lautalta käsin.
   Itse Buddha-patsaassa ei ole paljoa nähtävää, mutta alueella on myös temppeleitä ja muutenkin kauniita näkymiä. Me eksyimme yhdelle temppelille, jossa oli meneillään munkkien rituaali. Maa oli sateesta märkä, sivussa oli rivistöjä rivistöjen perään kynttilöitä ja taustalla kuului munkkien hyräily. Se oli hieno kokemus.
   Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme varmasti käyneet Emeishan-vuorella (峨眉山), joka ei sijaitse kaukana Grand Buddhalta. Leshanin kaupungissa voisi yöpyä pari yötä ja varata molemmille nähtävyyksille omat päivänsä. Emeishan vuorella on kai omia majoituspaikkojakin, sillä se on pyhiinvaelluspaikka, mutta mikäli haluaa kunnon hotelli/hostelli-majoituksen, on Leshan varma valinta.
   Leshania emme nähneet kuin bussin ja taxin ikkunasta käsin, mutta se vaikutti "aidommalta" kiinalaiselta kaupungilta kuin Chengdu, vaikka H&M ym liikkeiden mainoksia näkyikin. Asukkaita on pienessä kaupungissa "vain" kolmisen miljoonaa ja sinne pääsee bussin lisäksi junalla. Jos aikaa olisi rajattomasti, olisin varmasti jäänyt sinne pidemmäksi aikaa. Ehkä joku päivä tähän tarjoutuu mahdollisuus...


Vlogi Grand Buddhalta:


Tai linkillä TÄSTÄ

Me ollaan Sandran kanssa tunnettu toisemme kaksitoista vuotta, joten ystävyyssuhteemme on vakaalla pohjalla. Siitä huolimatta riidat/kinastelut ovat mahdollisia. Vaikka ei Suomessa riidelläkään koskaan (miinus pari ala-/yläaste riitaa :D), on reissun päällä tilanne paljon stressaavampi ja näin riitoja voi syntyä helpommin. Me ollaan joissain asioissa hyvin erilaisia ja olin varma, että ainakin yksi tai kaksi kinaa tulisi vastaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.


Kaikki kaveri- ja ihmissuhteet ovat tietysti erilaisia ja toimivat eri dynamiikalla, mutta tässä on meidän TOP10-vinkit siihen, kuinka sopu säilyy reissussa.

1. Hyväksy toisen tapa tehdä asiat
Yllätys, yllätys, kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tekevät asiat eri tavalla. Pienten arjen asioiden hoitamisen, kuten valojen päälle jättämisen tai tavaroiden levittämisen lisäksi ihmiset ovat erilaisia unirytmistä ruokailutottumuksiin ja aktiivisuustasoon. Vaikka toisen eroavat tavat kuinka ärsyttäisikin, kannattaa vetää syvään henkeä ennen kuin alkaa valittamaan asiasta. Häntäkin ärsyttää sinun tapasi ihan yhtä paljon.

2. Älä syyllistä
Kaikki tekevät virheitä ja syyllistäminen ei auta yhtään vaikeassa tilanteessa. "Mokannut" tietää itsekin mokanneensa ja sitä on turha alleviivata. Aloittakaa jokainen päivä puhtaalta pöydältä, älkääkö muistutelko epäonnistumisista jälkikäteenkään.


3. Kannusta toista
Jos toisella on vaikeuksia jonkun asian suhteen, kannusta häntä pyrkimään omaan maksimiinsa. Me pyöräilimme 50km ja se on jotain, jota en tod tee normaalisti - en edes muista milloin viimeksi pyöräilin. Sandra ei pilkannut kärsimystäni, vaan kannusti jatkamaan loppuun asti. Muuten olisin varmaan kääntynyt kotiin ensimmäisen tauon jälkeen.
Olette tiimi, ette kilpailijoita.

4. Älä pura ärsytystäsi ystävääsi
Kaikkia ärsyttää aina välillä, mutta älä pura sitä muihin. Käy asiat läpi yksin omassa päässäsi ja ole hetki yksin jos tunnet olevasi ärtynyt. Oli ärtymys matkakumppanistasi tai ulkoisista tekijöistä johtuvaa, ei kannata myrkyttää kaikkien fiilistä. Se ei ole sen arvoista.


5. Tajua, että sinäkin voit olla väärässä
Mind blown, eikö? Aina tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole ensimmäisenä mielessä - ei ainakaan yhtä usein kuin sen pitäisi. Aina asioissa ei edes ole objektiivista oikeaa ja väärää, mutta siltikin paikoitellen kannattaa nöyrtyä ja antaa periksi.

6. Tee kompromisseja
Kun matkalla on enemmän kuin yksi ihminen, on kompromisseja tehtävä. Etukäteen kannattaa puhua molempien/kaikkien odotuksista matkaa kohti, joten kaikki ovat samalla kartalla siitä, mitä kukin haluaa nähdä ja tehdä. Välillä tehdään mitä itse haluat, välillä ei. Lähde silti hyvällä mielellä mukaan jokaiseen päivään.


7. Älä etsi toisesta huonoja asioita
Jokaisessa ihmisessä on tietysti joitain piirteitä, jotka eivät ole mieleesi, se on selvää. Kuten elämässä yleensäkin, keskity myös ystävässäsi positiivisiin piirteisiin, älä negatiivisiin. Alamäki alkaa siitä kun mietit joka päivä, mitä huonoa ystäväsi tänään teki tai kuinka hän ärsytti sinua erityisesti. Mieti mieluummin, mitä erityisen kivaa hän teki ja miksi teillä oli sinä päivänä niin mukavaa.

8. Kommunikoi
Vaikka olen jauhanut paljon siitä, ettei turhista pikku ärsytyksistä kannata turhaan alkaa valittamaan, on kaikella rajansa. Jos joku tietty asia hiertää suhtautumistasi kaveriin jatkuvasti, sano siitä. Jos toinen vaikka viettää joka aamu suihkussa tunnin ja se ärsyttää sinua, koska joudut odottaa omaa vuoroasi jatkuvasti, kerro asiasta. Tai jos kerrankin haluaisit syödä halvemmin kuin rahaa kaikkialle heittävä ystäväsi, huomauta asiasta. Asiallisesti puhumalla asiat ratkeavat aina.


9. Tajua, ettei koko ajan ole pakko puhua/tehdä yhdessä
Melkein jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaansa ja kun reissaa kaverin kanssa, ei sitä omaa aikaa tule, ellei sitä tee. Pieni hiljentyminen vaikka iltaisin kuuntelemalla musiikkia kuulokkeilla tai lukemalla kirjaa voi tehdä hyvää. Jos huomaat ystäväsi selvästi eristäytyvänsä sosiaalisuudesta hetkeksi, anna hänen tehdä se. Muista, ettei ihan koko ajan ole pakko vääntää keskusteluakaan. Joskus on ihan virkistävää olla hiljaakin.
   Jotkut suosittelevat, että kaverukset voivat myös tehdä eri aktiviteetteja ja viettää vaikka koko päivän erillään. Me emme näin tehneet (parin tunnin ajan vain ja se johtui siitä, että olin pyöräilyn jäljiltä liian väsynyt lähtemään vuorelle), mutta joillekin se saattaa olla hyvä ratkaisu. Kun molemmat saavat omaa aikaa ja etäisyyttä toisiinsa, turhat ärsytykset häipyvät ja saat itsellesi selkeyttä siihen, millaisen loman haluat viettää - ja miten itse voit edesauttaa loman onnistumista.

10. Pidä hauskaa ystäväsi kanssa!
Lähditte yhdessä reissuun, koska teillä on kivaa yhdessä. Tehkää siis kivoja asioita, kokekaa ja nähkää mahdollisimman paljon. Matka tuo tiettyjä rasitteita suhteellenne, mutta se myös lujittaa ystävyyttänne entisestään. Vaikka mekin välillä saatettiinkin vaihtaa pari ärsyyntynyttä lausetta, hymyiltiin päivän päätteeksi aina yhdessä - se on tärkeää.
   Tämä on ikimuistoinen kokemus. Ottakaa vastoinkäymisetkin vastaan huumorilla ja suunnitelkaa kivoja aktiviteetteja päiviksi. Muistakaa pitää hauskaa, älkääkä vain suorittako matkaa läpi. Tätä matkaa tulette muistelemaan hymyssä suin vielä monta, monta vuotta.

  
Sitten vaan reppu selkään, ystävä kainaloon ja menoksi!

 
Ja näin käy kun viettää liikaa aikaa yhdessä -
muututte toisiksenne