Lähdin kotoa, saavuin kotiin

Hellurei vaan täältä Aasiasta! Saavuin Macauhun eilen illalla n.18h matkustamisen ja max 4h nukkumisen jälkeen. Vielä on viikonloppu aikaa sopeutua takaisin täkäläiseen elämään ja sitten onkin aika palata jo koulun penkille.

Helsinkiin jätin taakseni varsinaisen winter wonderlandin, jonka olemassaolo ei onneksi myöhästyttänyt tai perunut lentoani, kuten se oli monelle tehnyt. Vaikka olikin haikeaa hyvästellä kaikki kaverit ja perhe, oli aikani aloittaa uusi seikkailu - tai palata jatkamaan vanhaa, miten sen nyt ottaakaan.

9h15min lento meni varsin nopeasti, katsoin Searching ja Hidden Figures -leffat (molemmat hyviä, varsinkin ensin mainittu) ja yritin nukkua. Jossain transsi-tilassa olin aika pitkään, mutta laskeuduttua tuntui siltä kuin ei olisi nukkunut yhtään. Lennolla oli, tietysti, huutava lapsi, joka herätti kaikki tahallisella möykällään keskellä yötä.

Hong Kongin lentokentällä pitää ostaa lippu Macaun lauttaan tuntia ennen lähtöaikaa, jotta henkilökuntaa saa noukittua matkalaukkusi lentokoneesta mukaan. Olen mielestäni aina saapunut paikalle niin, että missaan juuri tuon tunnin etuajan ja joudun odotella seuraavaa lauttaa ainakin kaksi tuntia. Tällä kertaa saavuin lippuluukulle kaksi, KAKSI, minuuttia ennen tuntirajaa. Myyjä huusi "hurry hurry hurry passport hurry!" ja sanoi, ettei voi luvata minun ehtivän lauttaan. Mutta minä ehdin. Kerrankin. Kirous on vihdoin purettu.

Taxin ikkunasta Macaun ohikiitävien valojen katsominen oli todella kummallista. Tunsin kaikki paikat, mutta tuntui, kuin ne olisivat vieraita. Miten minä tälläisessä paikassa olen voinut asua kaksi vuotta? Pikku hiljaa kaupunki on alkanut tuntua kotoisalta taas, osaanhan liikkua ympäriinsä ja esimerkiksi löytää lähiruokakaupasta kaikki oikeast hyllyt ilman harhailua. Ja kuinka ihanaa onkaan kulkea ulkona pelkässä hupparissa, joka sekin pitkien housujen kanssa ovat siinä ja siinä ollakseen liian lämpimiä tähän säähän.

Asuntolassa meillä on uusi henkilökuntatiimi ja näin kellään ei ensinnäkään ollut hajua kuka olen ja toiseksi, he eivät olleet paikalla kesällä, eivätkä siis tienneet sen ajan järjestelyistä. Säilytykseen olin jättänyt kolme matkalaukullista tavaraa, jotka olivat varastossa mahdollisemman perällä, tietysti. Kolmen naisen voimin saimme pitkän säädön jälkeen kaikki tavarat uuteen huoneeseeni, joka on vanhan huoneeni kanssa samassa solussa. Näen jo sielun silmin, kuinka joskus tulen kotiin maisteissa ja yritän avata vanhaa oveani... Vaikka nykyinen huoneeni on aivan vanhan huoneeni vieressä, on näköalani huomattavasti parempi (ks. yllä oleva kuva). Toisen saaren skylanen peitti ennen seinä, mutta nyt sinne on suoranäköyhteys.

Erittäin iloinen hyvästä huoneesta olen, koska minut jätettiin melkein puille paljaille. Meidän pitää ilmottautua asuntolaan uudestaan joka lukukausi ja näin tein tälläkin kertaa, Helsingistä käsin. Vasta lomamatkalla tajusin, etten koskaan ollut saanut luvattua asujalistaa sähköpostilla ja kaverille puhumisen jälkeen kävi ilmi, etten ole listalla ollenkaan. Siinä otsalle kirposi pari hikipisara, lähtöön oli nimittäin alle viikko aikaa. Onneksi asia selvisi, enkä jäänyt kodittomaksi :D

Heräsin aamulla viideltä jetlag-päissäni, mutta onneksi sain noin tunnin kuluttua unenpäästä vielä uudestaan kiinni. Kymmeneltä soi herätys, sillä minulla oli paljon asioita hoidettavana. Kännykässä oli pari minuuttia aiemmin saapunut viesti kaveriltani Kiniltä "awake?". Vastattuani hän soitti ja ilmoitti olevansa sillalla (= lähellä) ja kysyi, haluanko lähteä aamupalalle. Totta kai. 15 minuutissa hoidin itseni lähtökuntoon ja hyppäsin asuntolan edessä odottavaan autoon aivan kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Ajoimme Coloaneen perinteistä aamupalaa tarjoavaan kahvilaan, jossa en koskaan ennen ollut käynyt, vaikka se sijaitsikin aivan alueen keskusaukion lähellä. Söin nuudelikeiton fish balls:eillä (perinteistä HK/Macau-akselilla) ja puolikkaan Bo Lo Baau:n, eli ananassämpylän. Sämpylässä ei oikeasti edes ananasta, mutta se on saanut nimensä kyseistä hedelmän kuorta muistuttavasta ulkomuodostaan.

Aamupalalta jatkoimme hankkimaan minulle uuden puhelinliittymän ja hallelujaa Kinin avusta, koska en tiedä miten olisin ikinä homman itse hoitanut! Uusi puhelinnumeroni on kahta viimeistä numeroa lukuunottamatta tismalleen sama kuin vanha numeroni, mikä on aika hauskaa. Sainpa vielä uusittua viisuminikin samana päivänä ja raahattua kaupasta kamalan painavat pussilliset erilaisia pesuaienita, saippuoita, yms.

Täällä ollaan jo kovaa vauhtia valmistautumassa kiinalaiseen uuteen vuoteen. Itse en vielä tiedä, missä sitä tulen viettämään. Kinin perhe ottaa minut jälleen siipensä suojaan, elleivät lähde Sveitsiin. Joko tai :D Juhlaan on kolme viikkoa, joten luultavasti kohta tulee päätösten aika. Katsoin varalta myös, onko halpoja lentoja jonnekin päin Aasiaa. En mielellään ole kahden viikon perhelomaa yksin kotona KAIKKIEN muiden ollessa kiireisiä omissa juhlanvietoissaan ja kauppojen ollessa kiinni osan ajasta.

Lukkarimme on tässä jaksossa vähintäänkin mielenkiintoinen, nimittäin kahdesti viikossa meillä on koulu 19:50 asti. Kyllä. Welcome to Asia. Sentään aamut ovat aina vapaita. Kaikkien luokkalaisten harmiksi, meillä ei ole perjantait vapaita enää. Mutta ainakin se auttaa minua säästämään rahaa, kun en voi lähteä viikonloppulomille. Huomaatteko tekopositiivisen asenteeni? Vielä kun vetäisi jostain syyn sille, miksi on hyvä asia olla koulussa iltakahdeksaan asti...