Cidade Velha, Kap Verden vanhin kaupunki

Huidomme kadulta taxia ja vihdoin yksi pysähtyikin luoksemme. Kyydissä oli jo nainen, joka kuitenkin nousi ulos kuskin kuultua matkanpäämme. Cidade Velha sijaitsee hieman yli 12km Praiasta ja sinne meno-paluulle on standardihinta n. 40€, joka on varsin hyvä tienesti kuskeille. Meistä hinta kuulosti epäilyttävän korkealta, vaikka todisteeksi annettiinkin monia tunnettuja kohteita kattava laminoitu hinnasto. Kuskin mukaan Cidade Velhassa ei ole taxeja, joten meidän käytännössä olisi maksettava hinta tai olla menemättä kaupunkiin ollenkaan. Keskustelussa käytettiin portugalia, ranskaa ja englantia sekaisin, sillä meillä ei ollut yhtään yhteistä kieltä.

Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen kielimuurista huolimatta ja matka saattoi alkaa. Eikä 40€ neljältä hengeltä ole edes kovin suuri hinta, varsinkaan kun kuski odotti meitä yhteensä pari tuntia ja vei meidät myös kaupungin ulkopuolella olevaan linnoitukseen.

Ensimmäiseksi pysähdyimme Forte Real de São Filipeen, 1500-luvun loppupuolella rakennettuun linnoitukseen, jonka tehtävänä oli suojella kaupunkia merirosvoilta. Pienestä informaatiokeskuksesta ostimme sisäänpääsyliput (n. 5€/kpl ja sillä pääsi myös muihin kaupungin nähtävyyksiin) ja katsoimme vanhanaikaisen esittelyvideon. Linnoituksesta avautuu upeat maisemat Cidade Velhan ylle ja merelle, joka näytti jatkuvan silmänkantamattomiin. Ympäriinsä käppäilyn ja maisemien ihailun lisäksi siellä ei ole hirveästi tekemistä, mutta pelkästään historiansa takia paikassa kannattaa käydä.

Matka jatkui alas suloiseen Cidade Velhan kaupunkiin. Vaikka se antaakin itsestään sympaattisen vaikutelman, on historia jotain aivan muuta. Cidade Velha toimi orjakaupan keskuksena 1500- ja 1600-luvuilla ja keskusaukiolla seisoo vieläkin häpeäpaalu, jonka luona paenneita orjia rangaistiin. Nykyään kaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde ja yleinen turistikohde niin ulkomaalaisten kuin kapverdeläistenkin keskuudessa. Mukulakivillä kävellessä oli vaikea uskoa, että samoja katuja olivat kävelleet niin monet onnettomat sielut. Tänäpäivänä Cidade Velha on kuin mikä tahansa muukin kaupunki; arki rullaa ja ihmiset elävät elämäänsä menneisyydestä turhia murehtimatta.

Ehdoton must kaupungissa on Rua Banana, ensimmäinen "oikea" tie Saharan alapuolisessa Afrikassa. Tietä reunustavat värikkäät talot ja kuten voi arvata, banaanipuut. Paikalliset lapset leikkivät kadulla kauko-ohjattavilla autoilla ja nukeilla osan peratessa kaloja. Yksi perhe piti matkamuistokojua talonsa edustalla. Itse ostin kännykkäpussin tunnetun kapverdeläisen laulajan kuvalla. Hinta oli ensin 7€, mutta laski 5€:een pussin hylättyäni ilman sen suurempaa tinkimistä. Jälleen kerran avuksi tuli ranskan kieli, vaikka myyjä hieman englantiakin osasi.

Jatkoimme matkaamme kohti merta. Värikkäät kalastajaveneet lepäsivät rantahiekalla kalaverkkojen vieressä. Näimme myös kaksi veneellistä miehiä saapuvan rantaan heidän näännäisesti ilmestyttyä tyhjästä keskelle merta. Rannalla pelattiin jalkapalloa satunnaisilla esineillä merkattujen maalien kanssa, kokoonnuttiin viettämään aikaa tuttavien kanssa ja ilmeisesti myös peseydyttiin. Me seurasimme paikallista elämää rantaravintolan terassilta. Olisimme mielellämme jääneet sinne vielä pidemmäksi aikaankin ja syömään, mutta kuskiamme alkoi käydä sääliksi. Kielimuurin takia emme koskaan olleet saanet pelisääntöjä aivan selviksi ja pelkäsimme hänen tylsistyvän kuoliaaksi meitä turhaan odotellessaan.

Cidade Velha oli ehdottamasti näkemisen arvoinen ja siellä olisi mielellään viipynyt pidempäänkin. Vasta taxissa paluumatkalla tajusimme missanneemme kuuluisan kirkon, mikä harmitti hieman, mutta näitä sattuu. Keskusaukion kaupustelijoiden touhussa oli pakkomyymisen makua, mutta muuten kaupunki oli todella autenttinen - jos miinustetaan yhtälöstä myös länkkärituristit ja coca cola -logoiset muovituolit rannan ravintoloissa. Jos olisimme viipyneet Santiagon saarella pidemmän pätkän, olisi ollut kiva viettää yö tai pari Cidade Velhassa. Suosittelen vähintään päiväretkeä kaikille Praiaan eksyville.