Vilustuneena ei saa syödä kalaa

Kuinkas tässä onkaan vierähtänyt näin pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoitin blogia..? Aluksi epäaktiivisuus meni puhtaasti tylsistymisen piikkiin, sitten kiireisyyden. Moni varmaan hämmästelee, kuinka ulkomailla asuva voi olla epäinspiroitunut elämästään, mutta niin se vain on, että kaikesta tulee arkea. Tiestystikään en kävele pitkin katuja harmaat lasit silmillä, välillä on vain vaikea nähdä omasta arjestaan niitä kiinnostavia ja hienoja juttuja. Niitäkin kuitenkin mahtuu jokaisen elämään, asui sitten missä tahansa.

Tänä hiljaisuudenkin aikana on sattunut ja tapahtunut. Vihdoin, vuoden Macaussa asumisen jälkeen sain aikaiseksi hankkia viisumin Kiinaan - multiple entry -viisumin oikeinpa. Ikävä kyllä suunnittelemani vuoden viisumi ei lähtenyt mukaan, koska Macaun viisumini menee umpeen joulukuun lopussa, eikä Kiinan viisumini voi olla sitä pidempi. Noh, näin alkuun kolmen kuukaudenkin viisumi kuulostaa hyvältä, varsinkin sen ollessa saman hintainen kuin single entry -viisumi, eli n. 60€.

Viisuminhaku ei tietystikään mennyt ongelmitta. Kun vihdoin olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkinut koululta todistuksen opiskelijastatuksestani, lähdin konsulaattiin heti seuraavana päivänä. Tulosteita ja kopioita oli lukuisia ja olin tuplatarkistanut netistä, että minulla oli varmasti kaikki tarvittava. Eipä tietystikään ollut. Paikan päällä selvisi, että viisumihakemusta varten konsulaatti nimittäin tarvitsi _vanhan_ passini, jotta voisivat nähdä leimat aiemmista Kiinassa käynneistä. Eikö näitä tietoja olisi sähköisesti missään..? Kuvanikin olivat käyttökelvottomat, sillä 2017 alkaen Kiina alkoi vaatia, että niissä näkyvät korvat. Jaahas.

Koska perjantaisin konsulaatti ottaa hakemuksia vastaan vain kello kahteentoista asti ja kello oli jo yli kymmenen, lähdin vipeltämään takaisin kotiin - joka siis sijaitsee eri saarella kuin konsulaatti. Kahdella bussilla ajettua ja hikihelteessä mäen ylösjuostua olin vihdoin täydessä touhussa etsimässä vanhentunutta passiani, jonka olin ihan sattumalta ottanut mukaan Macauhun. Se piti vain löytää. Onko outoa jos kuukaudenkaan jälkeen ei ole järjestellyt tavaroita paikoilleen..?

Kaksi passia ja nolla käyttökelvollista kuvaa kädessä kiimasin takaisin helteeseen ja konsulaattiin. Tiskin takana oli onneksi sama nainen, joka kertoi minulla nyt olevan kaikki tarpeellinen, mutta kuvat eivät kyllä mene läpi. Hän sanoi, että portilla oleva vartija voi auttaa minua asiassa ja niinpä lampsin hänen kopilleen.

Yhteisen kielen puuttessa emme voineet keskustella mistään, mutta "new photo" -pyynnön hän ymmärsi ja viittoi minut tiskin taakse. Vartija liutti seinän edestä pois vanerin ja menin seisomaan valkoisen taustan eteen. Rustokorvakoru pois, aurinkolasit otsalta (tämä ihan ymmärrettävää :D) ja olkapäät piiloon. Sain käteeni tuolin selkänojalla levänneen mustan jakkutakin, jonka hihat roikkuvat sormien yli. Vartijamies otti Samsung-puhelimensa esiin ja räpsäisi kaksi kuvaa. "Ten minutes", hän sanoi ja menin ulos odottelemaan. Neljä kännykällä otettua kuvaa muuten maksoi 10+€. Ei ihan hyvä hinta-laatu-määrä-suhde, mutta muuten olisi pitänyt etsiä jostain kuvaamo ja luultavasti odottaa viikonlopun yli konsulaattiin palaamista, sillä kello olisi tikitellyt yli 12:aan.

Kun vihdoin sain jätettyä hakemuksen, oli fiilis hyvä. Vielä parempi se oli kun sain viisumin käteen.

Koulussa kurssit ovat jo hyvässä vauhdissa ja tänään oli ensimmäinen testi, statisticsissa. Aiemmin sanoin, kuinka se kurssi menee luultavasti ihan mukavasti läpi, ellei heitä täyskäännöstä. Noh, juuri niin on käynyt, kurssi on heitellyt voltteja ja tunneilla ei pysy (kukaan) mukana yhtään. Tästä testistä luultavasti pääsen vielä ihan kunnialla läpi, mutta midtermiä ja quiz 2, saati loppukoetta en odota innolla.

Financial management kävi vaikeaksi myös, mutta päätin kanavoida katkeruuteni siitä, etten opiskele Ivy League -koulussa hikkeilyyn kyseisellä kurssilla. Sisäinen Harvard Business Schoolaiseni kirjottaa muistiinpanoja kynä sauhuten muiden nukkuessa ja näin olen yllättäen oikeasti kiinnostunut aiheesta. Kutsuuko HBS kolmen vuoden päästä..? Tuskin, mutta aina saa haaveilla ja saanpahan elää unelmaani kahdesti viikossa jouluun asti hahah.

Meillä on tässä jaksossa myös ensimmäinen "oman alan" kurssi, principles of retail. Vaikka tuskin suuntaudunkaan koko loppuelämäkseni kaupan myyjäksi (meillä painopiste sentään luxus-kaupat, koska Macau :D), on kurssi hyvin mielenkiintoinen. Viime tunnilla meillä oli miniprojektina perustaa stationary-liike (kääntäjäkään ei osaa tätä suomeksi, mutta tiedättehän, ne pulpetti-/koulutarvikkeet) ja sitten yhden ryhmäläisen piti myydä, yhden shoppailla ja loppujen tarkkailla toista ryhmää ja tehdä muistiinpanoja. Meidän ryhmä muuten sai myytyä eniten tavaraa woo-hoo. Saatiin myös erityismaininta siitä, että meillä oli alennus-diilin mainos keskellä pöytää ainoana ryhmänä.

Take away -nuudelikeitto saapuu kahdessa rasiassa. Toisessa on "täytteet", toisessa kumilenksulla suljettu pussi, jossa on keiton neste. Näin se ei läiky kuljetuksen aikana.

Entäpäs tuo otsikon väite sitten? Kiinalaisilla on todella paljon meistä länsimaalaisista hassuja uskomuksia. Kaverini on lääkekuurilla ja saa syödä vain possunlihaa lihoista. Kun on menkat, ei saa syödä jäätelöä tai muuta kylmää. Kiinasta löytyy vastaavia sääntöjä joka lähtöön, mutta kaiken tärkeinpänä, niitä oikeasti noudatetaan! Jopa nuori sukupolvi!

Itse vilustuin viime viikolla, kyllä, Macaun 30 asteessa (, koska sisällä olevien ilmastointilaitteiden takia lämpötilojen vaihtelut ovat todella suuria ja äkillisiä). Nuhasta pääsin ohi, mutta ääni on vielä vähän maassa. Päätimme tilata nuudelikeittoja koululle lähiravintolasta. Kaveri, joka parhaiten tiesi nuhastani, ei ollut tilausvaiheessa paikalla, mutta kun availimme paketteja, hän tajusi kamaluuden, joka oli tapahtumassa: olin tilannut katkarapuja sisältävän keiton. Toinen kaveri, joka oli hoitanut tilauksen, kauhistui kuultuaan, että olen vilustunut. Kuinka hän olikaan antanut minun tilata mereneläviä!

Tietysti ilmassa oli huumoria, eikä kukaan estä minua syömästä mitä haluan. Vaikka en suostukaan rajoittamaan elämääni näiden uskomusten takia, on niitä kiinnostava kuulla. Onhan niissä pakko olla jotain perää, sillä kiinalainen lääketiede on hyvin vanhaa. Viime keväänä, kun sain ihottumaa, apteekissa nakattiin käteen lääkepaketti ja kehotus olla syömättä mereneläviä viikkoon. Silloin kuuntelin ja ihottuma lähti kuin lähtikin pois. Tällä kertaa uhmasin uskomusta ja paranin silti. Tehkööt kukin siitä omat päätelmänsä.



P.S. Huomenna suuntaan lautalla Shenzheniin kaverin kanssa hänen perheensä luokse pitkäksi viikonlopuksi, joten olen taas MIA pari päivää Kiinan nettiblokkausten takia. Älkää siis luulko, että tahallani olen taas laiska :D

P.P.S. Instagramissa mua voi seurata nimimerkillä verawinter. Vaikka postaamisessa olen ollut vielä epäaktiivisempi kuin blogin kanssa viime aikoina, päivittelen tarinaa :)