Elämää koulupuku päällä

Kolme viikkoa koulua takana ja en voisi olla onnellisempi siitä, että on perjantai. Ei todellakaan sillä, etten tykkäisi koulusta, mutta onhan se rankkaa. Ehkä välivuosi teki tehtävänsä tai sitten Aasiassa vaan oikeasti opiskellaan, mutta kouluviikko tuntuu välillä todella pitkältä ja rankalta. Ja projektit, mid termsit ja kurssien loppukokeet ovat vasta edessä päin.

Koska säät ovat vieläkin todella kuumat, jää takki yleensä asusta pois. Koulupuvun kengät ovat varmasti itse herra saatanan suunnittelemat runnellessaan jalat rakkuloille neljästä kohdasta per jalka alle viiden minuutin kävelyn aikana. Onneksi nyt ovat muotoutuneet vähän paremmin ja pystyn kävelemään melkein normaalisti.

Koulua on kaksi jaksoa lukuvuodessa, joten jokaista ainetta tulee oikeasti opiskeltua paljon, ei mitään lukiokurssin verran. Tällä hetkellä mulla on seitsemän kurssia: Economics, Principles of Management, Computer Application - Multimedia, Japanese, English, Tourism Destinations ja Financial Accounting. Kaikki paitsi japani (ja ehkä economics) sisältävät suuren ryhmäprojektin, jonka deadline on viimeistään kahden kuukauden päästä. Englannissa, Accountingissa ja Managementissa ollaan jo aloitettu projektit ja Multimediassakin ollaan jo saatu tehtävänanto. Ja nämä projektit eivät todellakaan ole mitään hutaisen viimeisenä iltana -projekteja, vaan oikeasti aikaa vieviä ja ne vaikuttavat loppuarvosanaan melkein yhtä paljon kuin loppukoe.

Esimerkiksi Accountingissa (, joka jokaisella ykkösellä on tässä jaksossa) joka luokka on saanut jonkun "yrityksen" (me ollaan matkamuisto, joillain on meikkiyritys, viihdepalveluja, kuljetusjuttuja ja valokuvausta) ja luokan sisällä jokaisen ryhmän pitää kehittää aiheesta oma tuote. Tälle tuotteelle tehdään sitten promo-kuvat ja lopussa tarkoituksena on saada muiden pääaineiden ihmiset ostamaan meidän luokasta juuri meidän ryhmän tuotetta. Tämän lisäksi meidän pitää ostaa tietyllä summalla (leikisti siis) tavaroita yritykselle ja tietysti tehdä kaikesta merkinnöt kirjanpitoon oikeaoppisesti (ei helppoa).
   Englannissa meidän pitää haastatella jotain vanhempaa ihmistä, äänittää haastattelu, kirjoittaa siitä 500 sanan raportti ja vielä pitää esitelmä luokan edessä. Managementissa jokainen ryhmä valitsee yhden turistikohteen, tekee siitä jonkun perinpohjaisen esitelmän ja sitten luokka äänestää parhaan ryhmän. Voittaja vie koko luokan jonain lauantaina oikeasti turistikierrokselle valitsemaansa paikkaan.
   Oma suosikkini projekteista on ylivoimaisesti multimedia, jossa saa tehdä ihan mistä tahansa aiheesta n. 6 min kestävän videon tai lyhytelokuvan. Oma pestini on editointi (pyysin itse) ja näyttely. Ei olla vielä mietitty kuin aihetta vähän, koska muiden aineiden projektit puskee prioriteettilistan kärkeen ja multimedian deadline ei ole ihan lähiaikoina, toisin kuin parin muun.

Koulu ei rajoitu vain oppitunteihin - kerhoja on väittelystä ja koreasta wine appreciation clubiin ja nyrkkeilyyn. Harrastusten lisäksi koululta voi varata tiloja omaan käyttöön. Ryhmä meidän luokkalaisia varasi sulkapallokentän viime perjantaina. Älkää kysykö miksi pojat pelasivat kouluasut päällä.

Selvä ero Suomeen on todellakin se, miten paljon aikaa kouluun kulutetaan. Ei ole yhtään epänormaalia tulla kouluun kahtakymmentä minuuttia liian aikaisin tai jäädä koulun jälkeen lopettelemaan jotain tehtävää. Koulun, koulun kerhojen ja koulutöiden lisäksi ei ole hirveästi aikaa tehdä muuta. Osa kavereistani tekee osa-aikatyötä, enkä todellakaan tajua, kuinka heillä on aikaa ja energiaa! Meillä on koulua 10:00-16:50 tai 11:30-16:50 ja hyvä kun itse ehdin edes hengähtää koulupäivien välissä :D

Yksi maininnan arvoinen juttu on koulussa nukkuminen. Oletteko koskaan kuulleet kurssin esittelyssä ja arviointikriteerien yhteydessä puhuttaen siitä, miten tunnilla nukkumisesta rangaistaan? Minä en ollut ennen IFT:tä. Ensin kerrotaan, että paikalla pitää olla 80% tunneista, kahdesta myöhästymisestä tulee yksi poissaolo ja sitten opettajan suhtautuminen nukkumiseen. Kyllä, tunneilla nukkuminen on ilmeisesti suurikin ongelma.
   Välitunneilla ihmiset painavat päänsä pulpettiin ja ruokkiksella ja hypäreillä ihmisiä löytyy torkkumasta kirjaston sohvilta ja taukotilojen pöydiltä. Tässä vaiheessa kerron mikä oli minun ultimate "olen aasialainen" -hetki. Kerran olimme hypärillä green house -nimisessä "vapaa-ajan huoneessa" ja valittelimme kavereiden kesken väsymystä. Sitten painoimme kaikki päät alas ja nukahdimme. Kyllä. Nukuin koulussa. Ja kaiken lisäksi, en ollut mitenkään outo sen takia. En ole varmaan ikinä ollut koulussa päivää ilman että näkisin jotain nukkumassa. Myös kun kurssien alussa esiteltiin itsemme, koki moni nukkumisen niin osaksi itseään, että kertoi nimensä ja sitten tykkäävänsä nukkumisesta. Kyllä.

Vaikka koulu onkin elämän keskiössä, olin yllättynyt, kuinka "normaaleja" aasialaiset opiskelijat kuitenkin ovat. Oletin kaikkien opiskelevan kotona yötä päivää, osaavan kaiken aina ja kirjottavan muistiinpanoja kynät suihuten. Kävikin ilmi, että suurin osa oppilaista on yhtä pihalla asioista kuin minäkin (noh, noh, ei me tietenkään olla aivan pihalla kaikesta, mutta ymmärrätte varmaan), kun kerron opiskelleeni viikonloppuna, olen "good student" ja yleensä olen ainut, joka kirjoittaa mitään muistiin oppitunneilta (mainittakoon kyllä, että useimmat printtaavat opettajien power point -esitykset etukäteen, mihin minäkin olen ryhtynyt, koska mitään aikaa muistiinpanojen kirjottamiseen ei anneta. Kirjoitan tietysti lisäjuttuja slidejen viereen). Pelkäsin olevani luokan huonoin ja opiskelumotivaationi pohjaluokkaa, mutta täällä ollaankin ihan samanlaisia kuin Suomessakin. Oikeastaan välillä koen kuuluvani siihen parempaan puoliskoon. Saa kyllä sitten nähdä jos Aasiassa on tapana vetää kunnon loppukiri ennen kokeita tai jos kokeet ovatkin todella vaikeita...

Main Campus - vain luokkahuoneet ovat sisätiloissa. Palmut ovat pohjoisen tytölle kiva lisä

Opettajia on kuulemma vähän laidasta laitaan, mutta omalle kohdalle on sattunut kaikissa aineissa, joissa luokka on jaettu kahtia, juuri se parempi vaihtoehto. Muutenkin sanoisin melkein kaikkien tämän jakson opettajien olevan hyviä. Koko koulussa kaikki opetus tapahtuu siis englanniksi ja osa opettajista on natiiveja, osa sitten taas "I will telled you" -tasoa. No okei, toi oli todella paha kärjistys, kaikki osaavat kyllä sujuvaa englantia. Joillain on tietysti vahvempi aksentti ja joillain (accounting ope köh köh..) lipsahtaa kielioppivirheitä aina välillä. Ja jotkut opettajat tykkäävät selittää asioita myös kanttoniksi (köh köh accounting ope köh), jotta kaikki varmasti ymmärtävät. Tämä asia ärsyttää minua varmaan enemmän kuin sen pitäisi, mutta kun ei englanti ole minunkaan äidinkieleni, enkä minä saa mitään apuja suomeksi. Toisaalta osaan myös termit paremmin kun en aina takerru opettelemaan niitä äidinkielelläni, enkä esimerkiksi osta oppikirjoja muulla kielellä kuin englannilla. Siis oikeasti, luokkalaiseni ovat ostaneet osan oppikirjoista kiinankielisinä versioina. Onnea oikeiden englanninkielisten termien pänttäämiseen ennen koetta.

Miksi siirtyä rakennuksesta toiseen tietä pitkin kun voit valita reitiksi myös lasikattoisen sillan, jolta voi ihastella kaupunkia korkeuksista?

Entäpä millaista on olla koulun ainoa blondi full time student? Lukuvuoden ensimmäisellä viikolla jouduin selventämään jokaiselle opettajalle erikseen, etten ole vaihto-oppilas. Osa ei ymmärtänyt, mitä oikein yritin sillä tarkoittaa. "Tulen siis opiskelemaan täällä kaikki neljä vuotta. Muutin Macauhun". Sanomattakin on selvää, ettei IFT ole tottunut Aasian ulkopuolisiin opiskelijoihin, oikeastaan olen ensimmäinen (vaihtareita on totta kai vaikka mistä).
   Vaihtoehtoja minun kouluelämään oli kaksi: 1) kaikki haluavat olla kavereitani tai 2) kukaan ei halua olla kaverini. Ihme kyllä, olen onnistunut käppäilemään kultaisella keskitiellä. Minulla on oma kaveriporukkani ja liuta koulukavereita, mutta moni myös jättää juttelematta minulle - varmaan englannin käytön takia. Luokallani on monia ihmisiä, joille en ole koskaan jutellut. Sitten on niitä, jotka vilkuttavat todella innoissaan käytävässä vastaan tullessamme. Olen oikeastaan todella tyytyväinen tilanteeseeni, sillä vaikka ulkonäöllisesti erotunkin joukosta, ei minua kohdella eri tavalla. En ole huippusuosittu, enkä hyljeksitty - tilanne on siis sama kuin se olisi Suomessakin.
   Opettajien suunnalta huomaan yhden eron minun kohteluun: jos joku valitaan randomisti vastaamaan kysymykseen, en se koskaan ole minä. Koska erotun joukosta, kokevat opettajat varmaan, ettei minua voi valita :D Muutenhan olisin aina ensimmäisenä kaikkien mielessä ja aina vastailemassa ja sitähän kukaan ei halua - ei sitä outoa voi aina noukkia joukosta. No, enpä valita. Enkun opettaja onkin sitten vähän eri tarina, siellä kun olen se varma valinta, joka osaa vastata ja osaa jutut.

Paketillisen rakkolaastareita yhdessä päivässä käyttäneenä, koulussa nukkuneena, koulupuku päällä kaduilla todella paljon katseita keräävänä ja Rilakkuma ja Doraemon -muovitaskuissa virallisia koulujuttuja säilyttävänä ihmisenä voin ylpeänä sanoa, että opiskelen IFT:ssä. Voisin jopa lisätä, että tykkään koulusta.