7 things I hate about living in Asia

perjantai 9. joulukuuta 2016
Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan vihaa Aasiassa asumista ja tämän listan keräämiseen on epäaktiivisesti mennyt jo monta kuukautta. Positiivisia asioita on tietysti paljon enemmän, enhän muuten täällä aikaani tuhlaisi. Ehkäpä kirjoitan tulevaisuudessa postauksen niistäkin asioista (edit: löytyy nyt TÄSTÄ), joita rakastan Aasiassa asumisesta, mutta päätin ottaa tällaisen negatiivissävytteisen lähestymistavan tällä kertaa :D

1. Tulen ikuisesti olemaan ulkkis

Porukka tuli pyytämään meitä kuvaan Pekingissä viime keväänä

Valkoinen naamani ja varsinkin hiukseni huomataan jo kaukaa. Vaikka omassa päässäni olen jo puoliksi aasialainen vietettyäni täällä aika monta hetkeä, tuntemattomille tulen ikuisesti olemaan turisti, tai vähintäänkin ulkomaalainen. Voisin asua Aasiassa 20 vuotta ja silti minua tuijotettaisiin, kuin olisin eri planeetalta. Ja vaikka kuinka kauan täällä asuisinkin, olen silti ikuisesti jollain tavalla ulkopuolinen, sillä en ole syntynyt tähän kulttuuriin.
   Aasiassa länkkäreitä materialisoidaan tietyllä tavalla. On OK tuijottaa ja kuvia voi ottaa lupaa pyytämättä. Moni tulee juttelemaan vain, koska on coolia jutella ulkomaalaisen kanssa ja facebookiin satelee ystäväpyyntöjä. Toisaalta taas jotkut välttelevät seuraani, eivätkä halua puhua minulle ollenkaan. Jopa omat koululaiseni joskus jäävät täysin avoimesti tuijottamaan tervehtimisen sijasta, mikä on erittäin kiusallista. Olen ihminen, aivan kuten tekin, you know.
   Erittäin ärsyttävää on jos joku huutelee kadulla perään. "Hello" "Russia" (olen blondi = olen venäläinen) yms on kaikki kuultu ja vaikka ne tavallaan ovatkin aika viattomia lausahduksia, tekevät ne olon epämukavaksi. Kaverini oli kerran vieressäni kun taxin ikkunasta huudeltiin tervehdyksiä ja naureskeltiin ja hän kysyi järkyttyneenä, onko minulla tällaista joka päivä. No joo, suunnilleen. Vaikka huuteluissa harvoin on mitään ns. alentantavaa sävyä itsessään (paitsi kerran kun minulta tultiin kysymään, paljonko maksan..), siltä ne tuntuvat.
   Joukosta erottumisessa on paljon huonoja puolia, mutta voi siitä hyödynkin ottaa irti. Enkä nyt tarkoita, että on hyväksyttävää käyttäytyä maailman herroina, kuten jotkut länkkärit Aasiassa tekevät, mutta joskus pitää käyttää hyväksi asemaansa. Esim. kun otin Michael Korsin kaupasta tuotekirjasen ja poikaystäväni kysyi, saako niitä muka ottaa mukaan, mihin vastasin, etten tiedä, mutta eipä minua kuitenkaan tulla estämään. Ja kerran kaverini meni ostamaan leivoksen, jonka hinta oli 12 MOP (yleensä siinä paikassa kaikki 10 MOP) ja menin itse ostamaan aivan saman leivoksen paria tuntia myöhemmin, mutta tarjosin vain kympin seteliä ihan vain kokeillakseni onnea (koska 20 snt on paljon hei), eikä myyjä minulta enempää pyytänyt, hän kun ei halunnut käyttää englantia. When life gives you lemons...

2. RUUHKAT


Mistä näitä ihmisiä oikein tulee!!??? Ruuhkia on AINA, Pekingissä varsinkin. En oikein osaa sanoa muista Aasian kaupungeista, mutta Hong Kongissa ja Macaussakin niitä tuntuu varsin usein olevan. Pekingissä nelikaistaiset moottoritiet ovat lähes poikkeuksetta aivan tukossa ja Macaussakin harvasen päivä pitää istua paikoillaan, vaikka täällä ei edes ole hirveästi asukkaita! Jos luulette, että Suomessa on ruuhkia, ette tiedä mitään. Suomessa et joudu istumaan täysin paikoillaan autossa yli viittä minuuttia, sitten liikkua metrin ja odottaa taas.
   Aasiassa onnettomuuden sattuessa autot jäävät usein keskelle tietä ja kuskit sopimaan tilannetta mahdollistaen neljästä vain yhden tai kahden kaistan käyttämisen. Joskus myös näkee hylättyjä, rikkoutuneita moottoripyöriä keskellä tietä hidastamassa liikennettä. On se kiva istuskella autossa kun on matkalla vaikkapa juna-asemalle ja minuutit vain tikittävät eteenpäin. Kerran myöhästyin junasta kokonaan, koska liikenne ei vaan vetänyt. Ja lähdimme matkaan melkein kaksi tuntia etuajassa ihan vain tämän välttämiseksi. Kerran minulta kului n. 15 min bussimatkaan melkein tunti, että juu.

3. Kaikkeen menee hirveästi aikaa


Hieman edelliseen liittyen, kaikkeen, siis ihan kaikkeen, kuluu kamalasti aikaa. Macaussakin, joka kuitenkin on todella pieni, menee todella kauan aikaa liikkua paikasta A paikkaan B. Miten yhden pienen saaren sisällä voi kestää bussimatkaan tunti? Ihan oikeasti. Pekingissä piti varata matkoihin aina vähintäänkin se tunti, vaikka siis olisi liikkumassa vain parin kilometrin päähän. Johonkin se aika vaan aina katoaa.
   Paikkojen välillä liikkumisen lisäksi aikaa kuuluu kamalasti kaikessa muussakin. Luulitko pankissa käymisen olevan nopea pikku toimitus? Luulepa uudestaan. Tai luulitko, että jos edessäsi on kaksi ihmistä kassajonossa, olet parissa minuutissa ulkona. Luulit väärin. Totuttele olemaan kärsivällinen, sillä sitä tarvitsee. Ihmiset eivät toimi yhtä tehokkaasti kuin mihin me Suomessa olemme tottuneet ja vaikka kuinka tekisikin mieli alkaa lapata kauppatavaroita toisen ihmisen puolesta liukuhihnalle tai laittaa ne viivakoodinlukijan alta, pitää vain huokaista syvään ja odottaa.

4. Hygienia-/laatutaso ei ole sama kuin Euroopassa


Sain eteeni nuudelikeiton, jonka kananpalat olivat selvästi raakoja. Kaverit käänsivät valitukseni tarjoilijalle, joka vain totesi, että ihan hyvää se kana on. Arvatkaa kahdesti, söinkö. Käymme kavereiden kanssa aina syömässä sellaisissa muovijakkara, avoseinä -ravintoloissa, etten varmasti menisi lähellekään, ellei olisi paikallisia matkassa. Välillä ei edes halua ajatella, miten ruokaa on säilytetty ja valmistettu. Enpä ole toistaisesti sairastunut, joten ei mitään aivan kamalaa ole polulleni varmaan sattunut.
   Clubeilla alkoholi ei ole lähellekään saman laatuista kuin Suomessa. Suomessa sitä saa mitä tilaa, mutta Aasiassa saat yleensä vain järkyttävän darran ja mahdollisesti pari luonnollista vatsantyhjennystä. Poikaystäväni kutsuu ilmiötä feikki-alkoholiksi. Tuottojen maksimoimiseksi omistajat ostavat halpaa, huonoa alkoholia tai blendaavat oikeita tuotteita halpojen viinojen kanssa saadakseen enemmän juomia. Olin viiden kaverin kanssa clubilla kerran ja vähintään (en tiedä kahdesta varmuudella) 4/6 oksensi (itse sentään vasta kotona), 3/6 piti taluttaa pois clubilta ja 1/6 oli käytännössä tajuttomana. Emmekä edes juoneet mitään aivan hulluja määriä, vaikka viimeisen kolmikon kesken kyllä joimme alkudrinkkien lisäksi vielä shampanja-pullollisen, palavat drinkit ja jotain, mitä baarimikko kaatoi suoraan suuhun. Ei mennyt ihan kuin strömsössä.
   Elintarvikkeiden lisäksi kosmetiikka epäilyttää. Euroopassa asuessa ei edes tajua, kuinka meitä suojellaan. Aasiassa välillä mietityttää, mitäköhän myrkkyjä kosmetiikkatuotteissa on ja tippuvatkohan ripseni pois silmiltä jos käytän aasialaista ripsiväriä. Macaussa on onneksi länkkärimeikkimerkkejä, mutta Pekingissä ei sellaisia omalle kohdalleni osunut. Hiusvärejä en uskaltaisi ikinä kokeilla.

5. Jos ei osaa lukea, ei osaa lukea yhtään


Surullisenkuuluisat aasialaiset merkit... Japanissa ja Koreassa ainakin ja kai Thaimaassakin (korjatkaa jos olen väärässä) on käytännössä aakkoset, eli jos ne osaat, pystyt lukemaan melkein kaiken. Ja sitten on Kiina, jossa olet ihan oman onnesi nojassa. Tietysti on toistuvia merkkien osasia, jotka auttavat arvaamaan, mihin merkki liittyy, mutta ei sekään aina auta.
   Jos olet ravintolassa, jonka menussa ei ole kuvia tai englantia, et tiedä yhtään mitä tilaat. Itse onneksi osaan lukea hieman ruokasanastoa, joten tiedän, saanko lihaa vai mereneläviä, mutta tarkemmin en tiedä. Euroopan kielissä yleensä pystyy pakon edessä ymmärtämään edes jotain jos tilanne sitä vaatii, mutta Kiinassa ei. Jos ei osaa lukea, ei osaa lukea yhtään mitään. Tämä on todella ärsyttävää, sillä kaverini joutuvat esimerkiksi aina kääntämään minulle ruokalistat ja jos jotain virallista tulee vastaan ja olen yksin, ei ole mitään hajua mitä tapahtuu.
   Lukemaan opettelu ei myöskään ole mikään easy breezy beautiful -juttu. Merkkejä pitää osata n. 2500, jotta pystyisi lukemaan normaalia tekstiä. Olen vieläkin hämmästynyt joka kerta, kun joku kirjoittaa käsin jotain tai vain lukee. Miten kukaan voi muistaa niin monta "kuvaa"!? Itse osasin parhaimmillani n. 250 merkkiä ja se oli jo kapasiteettini äärimmilleen viemistä. Silloin kun jotain kuitenkin osaa lukea, on todellinen voittajafiilis.

6. Sisällä on kylmä


Tämä on lähes poikkeuksetta totta, sillä kesäisin sisällä on ilmastointi todella kylmällä ja talvella sisälämmitystä ei ole. Minä ja kaikki vaihtarit ihmettelemme, kuinka aasialaiset laittavat ilmastoinnin todella kylmälle, 20 tai 16 asteeseen. Mitä järkeä? Ja sitten pitää olla pitkähihainen päällä. Itse jouduin koko kesä-syksyn ottaa aina pitkähihaisen paidan mukaan kaikkialle jos tiesin olevani sisätiloissa. Esim. koulussa, ostareilla ja leffateattereissa on todella kylmä sisällä. Ja sitten kun ulkona on se n. 30 astetta, joutuu koko ajan olla pukemassa ja riisumassa. Ihme, etten tullut kipeäksi kertaakaan.
   Oman huoneeni ilmastointilaite on kummallinen veijari siitä, että se voi olla vain kiinni tai 24-asteinen. Kesällä sisällä on pakahduttavan (ja tarkoitan siis oikeasti kuolemaa muistuttavaa tunnetta) kuuma ja ilmastoinnin on siis aivan pakko olla päällä. Sitten on aina pakko vetäistä huppari päälle, mikä saa tietysti ilmastoinnin epäonnistumaan tehtävässään tehdä ilma siedettäväksi. Aina on siis valittava joko hikoilu tai väristely. Ei ole sitä otollista lämpötilaa.
   Talvella ongelma johtuu lämmityksen puutteesta. Ikkunat ovat tietysti vain yksinkertaiset, eikä eristys ole kovin hyvä, joten sisällä on helposti todella kylmä. Kuten aiemmassa postauksessa olen sanonut, välillä pitää olla kaksi paksua neuletta päällekkäin ja silti on kylmä. Nyt säät ovat onneksi lämmenneet hieman taas ja sisällä voi olla ihan mukavasti. Sisätossut pitää kuitenkin olla aina jalassa, koska lattia on todella kylmä. Kaverit aina ihmettelevät, kuinka Suomessa on niin kylmä ulkona, mutta sisällä lämmin.

7. Saasteet

Peking viime vuonna <3

Tämä ei ole kaikkien Aasian maiden/kaupunkien ongelma, mutta aika monen kuitenkin. Macaussa ei onneksi (kai?) ole saasteita. Voi tietysti olla, että Pekingin jälkeen saaste-toleranssini on todella korkea, enkä vain huomaa pieniä määriä.
   Pekingissä saasteet ovat pelottavan luonnollinen osa elämää. On saaste-säätiedotukset ja saaste-appit. Jos on pahasaasteinen päivä, on se verrattavissa muuten huonoon säähän; ihmiset eivät jaksa lähteä ulos. Meidän au pair -toimiston yksi aktiviteetti peruuntui kokonaan kun kukaan ei halunnut lähteä kotoa saasteiden takia (vrt. rankkasateeseen).
   Saasteita mitataan omalla mittakaavallaan. En tiedä yksikköä, mutta esim. 500 "saasteastetta" = aivan kamalat saasteet (yllä oleva kuva taisi olla 400-500 pisteinen päivä), 100 = todella hyvä päivä pekingiläisittäin. Suomessa kai pahimmillaan on joku 20-40 saasteastetta, että jebou. Code red on n. 500 asteen paikkeilla ja silloin kaikki koulut ovat kiinni. Jotkut koulut saattavat sulkea ovensa pienemmistäkin määristä.
   Saasteista aina pelotellaan kamalasti, mutta eivät ne yleensä hirveästi elämää haittaa (ainakaan niin, että sen huomaisi), elleivät lukemat kohoa todella korkeiksi. Pahimpina päivinä kuitenkin saasteet todellakin huomaa muutenkin kuin silmillä. Kerran menin ilman maskia lähikauppaan (max 10 min ulkona yhteensä) ja kurkkuni tuli kipeäksi. Joskus saasteet myös haisevat palaneelle. Minun elämäni pahinpana saaste-päivänä saaste oli jopa hieman kellertävää, eikä eteensä nähnyt pitkälle. Peking näytti zombie apocalypsen jälkeiseltä paikalta.
   Vaikka saasteet ovatkin todella kurjia, on niissä hyvä puoli: maskit. Uskokaa tai älkää, maskit ovat oikeasti todella mahtavia. Jos ei jaksa laittautua, voi maskin vetää naamalle ja talvella maski lämmittää naamaa. Oikeastaan ikävöin maskien käyttöä hieman Macasussa, täällä niitä käytetään vain jos on kipeä. Maski kasvoilla näyttää myös todella katu-uskottavalta ja jos on hiukset piilossa ja arskat ehkä silmillä, ei tuijotuksiakaan satele yhtä paljon kuin normaalisti... Voi olla melkein paikallinen.
6 kommenttia on "7 things I hate about living in Asia"
  1. Samat kokemukset Koreasta! Asuin Soulissa pari vuotta sitten, mutta Pohjois-Amerikan kautta takaisin Eurooppaan muutettuani on pakko sanoa että elämä Aasiassa länsimaalaiselle on mun makuun vähän turhan kankeaa. Toki kivoja juttujakin on paljon ja mielelläni vierailen siellä päin maailmaa mutta toistaiseksi ainakin vahvasti sitä mieltä ettei enää ikinä.. Ne kuuluisat viimeiset sanat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina just ajatellut, että Korea ois niitä tietyllä tavalla länsimaalaisinpia Aasian maita! Mutta on Aasia kyllä aina hyvin... Aasialainen :D Itse ainakin toistaiseksi viihdyn erittäin hyvin, vaikka ovathan täällä nuo yllämainitut asiat hyvin ärsyttäviä

      Poista
  2. Tää on kaikki niin totta! Samoja ajatuksia joka päivä Peksussa :)

    VastaaPoista
  3. Haha, et arvaakaan. Mulla on samantyylinen "mitä rakastan ja mitä vihaan espanjasta" postaus luonnoksissa odottelemassa käännöstä ja kuvia x) Näitä on musta tosi hauska lukea, mutta myös kirjoittaa!

    Näistä allekirjoitan niiiin tuon ykköskohdan, vaikka ero ei tosiaan ole lähellekkään sitä mitä sulla. On tavallaan tosi raskasta, että oot kotiutunut uuteen maahan, oppinu kielen ja tapoja, mutta tuut aina erottumaan joukosta ulkomaalaisena. Täällä oon kaikille "se rubia", "se suomalainen", "se guiri". Ohikulkija kerran koski mun olkapäähän ja sanoi Deutschland. Niinku miks? En mä menis Suomessa randomeille ulkomaalaisennäkösille huutelemaan niitten maita? :'D Kun katukuvaa katsoo, niin todella vähän näkee vaaleita hiuksia (itsehän luokittelisin oman luonnollisen värin vaaleanruskeaksi, mut anyhow) että tavallaan sen kyllä ymmärtää. Ero Ruotsissa asumiseen oli huikea, kun siellä kadulla ihmiset tulee pölpöttää sulle ruotsia ja olettaa että oot paikallinen, koska sulaudut joukkoon. Jänniä juttuja nämä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muakin aina ihmetyttää niin suuresti, miten ihmiset olettaa, että voi vaan tulla kertomaan toiselle sen "kotimaan", varsinkin kun se ei edes oo oikea :D Just niin, että en mäkään vaan huutele jollekin aasialaiselle Suomessa "Moi Thaimaa!" tai siis mitäh miksi???? Maailmassa on aika monta maata, jossa on valkoisia ihmisiä, millä perusteella ne olettaa, että oon just venäläinen esim :D Ja vaikka olisinkin, niin miks pitää huudella siitä ja jotain randomeita lausahduksia venäjäks???? Hauska kuulla, että Espanjassakin tehdään samaa.

      Mäkin oon meiän koulussa "se ulkomaalainen", esim kun oltiin kerran menossa clubille, niin kaverin kaveri kysyi "onks se ulkomaalainen tulossa kanssa?" jne. Noh, mikäs siinä, vaikka vähän tuntuukin, että on eristetty eri kategoriaan muiden ihmisten kanssa.

      Poista