Toisen vuoden ensimmäinen viikko

Kuinka onnellinen olinkaan kun ensimmäinen kouluviikko oli vihdoin pulkassa. Vaikka luokallani onkin koulua vain ma-to (vrt. osa, joilla jopa ma-la..!!), tuntuu jo kuin olisin loman tarpeessa. Keskimäärin seitsemältä aamulla herääminen ei todellakaan ole juttunu, eikä kroppani vieläkään ole tajunnut, että tarkoituksena olisi nukahtaa ennen puoltayötä. Mutta kaipa tämä tästä pikkuhiljaa lähtee sujumaan. Ps. huomasin, etten ole oikeasti ottanut yhtään kuvaa koko viikon aikana, joten pakko kuvittaa postaus kaveriselfieillä, pahoitteluni haha.

Ensimmäisessä jaksossa minulla on 7 kurssia: English communications, management information system, Japanese 3, statistics, financial management, principles of retail ja introduction to cultural economics. Näillä näkymin uskon pärjääväni kaikesta ilman suurempia ongelmia, ellei statistics heitä täyskäännöstä esittelystä saadusta vaikutelmasta.

Kaikista haastavin kurssi tulee ehdottomasti olemaan financial management, joka on accountingin ja johtajuuden sekoituskurssi, jippii. Onneksi ryhmätyötä varten saatiin itse valita ryhmät ja päästään jälleen kerran meidän viisikko-kaveriporukan kanssa työskentelemään yhdessä. Kaverini Kini on hyvä accountingissa, mikä on suuri apu meille kaikille muille :D Ryhmäprojektissa pitää "ostaa" Hong Kongin pörssistä osakkeita ja seurata pörssikursseja ja vaikka mitä. Ihan kiinnostava työ ja kurssilla muutenkin opiskellaan kerrankin jotain hyödyllistä, esim lainan ottamista ja sijoitusten tekemistä.

Macauhun palaaminen on mennyt helposti, eikä yhtään haittaa, että joka päivä on 27-32 astetta (, joka tuntuu iholla 35+ asteelta). Koska koulussakaan ei enää ensimmäisen vuoden jälkeen tarvitse pitää koulupukua, voi jopa pukeutua sään mukaisesti. Pakko kyllä myöntää, että koulupuvun päälle vetäminen joka aamu oli kyllä todella vaivatonta, eikä koskaan tullut vaatekriisejä. Nyt pitää jopa suunnitella asuja etukäteen.

Tiistaina käytiin osan luokkalaisista kanssa katsomassa thaimaalainen Bad Genius -leffa (selfiet juurikin sieltä) ja jos ikinä kellään on mahdollisuus nähdä se, suosittelen kyllä! Länsimaihin ei oikein osteta aasialaisia leffoja, mikä on harmi, sillä niissä on vaikka mitä helmiä. Juonetkaan eivät ole yhtä arvattavissa ja kuluneita kuin Hollywood-leffoissa. Hauska sattuma, että melkeinpä tasan vuosi sitten käytiin katsomassa luokkalaisten kanssa korealainen Train to Busan, kaipa tästä ensimmäisenä kouluviikkona leffaan menemisestä on tullut jonkinlainen traditio nyt.

Varmaan suurin muistutus paluusta aasialaiseen kouluun ovat opettajien näkemykset tytöistä ja pojista. Esimerkiksi yhdellä tunnilla opettaja sanoi jotain tämän tyyppistä: "valmistumisen jälkeen osa pojista ehkä haluaa perustaa yrityksen". Koska tytöt eivät halua perustaa yrityksiä, eiväthän? Myös Manchesterin kaupungin saattoivat pojat tietää Manchester Unitedin takia. Tytöthän eivät tiedä maailman tunnetuimpia joukkueita, eivätkä varsinkaan seuraa urheilua. Suomessa ei ikinä voitaisi "arvottaa" ihmisiä sukupuolen takia, mutta luokallani kukaan muu tuskin edes kuuli mitään outoa - tai kuunteli alkuunkaan. Välillä kyllä hämmästyttää, kuinka epämotivoituneita ihmiset ovat ja kuinka he silti maksavat lukukausimaksuja ja raahautuvat suurimmalle osalle tunneista. Mutta mikäs siinä, ainakin erotun edukseni.