Yliopisto teki minusta ylisuorittajan

| On
joulukuuta 01, 2017

Semesteristäni on enää jäljellä vain loppukokeet ja kahden projektin viimeistelyt. Koko syksy tuntui menevän ohi hetkessä, mutta kun katsoo taakse päin kaikkea, mitä koulun takia on joutunut tekemään, tajuaa kuinka paljon sitä on tultu tehtyä työtä. Ehkä siksi olenkin ollut armottoman väsynyt kaksi viime päivää, kroppa kun voi vihdoin levätä hieman. Kohta alkaa armoton pänttäys taas.

Saatiin tällä viikolla vihdoin financial managementin mid term -koe takaisin. Se oli palapelin viimeinen pala, jotta voin kunnolla alkaa analysoida menestystäni lukujakson ajalta. Mid termsien keskiarvo minulla on 83.2% ja jos laskuista poistetaan huonoin aineeni, statistics (joka on hulppeat kolmekymmentä prosenttiyksikköä muita arvosanoja alhaisempi), on se 88.8%. Kahdesta kokeesta sain jopa yli 92%. Sanomattakin on selvää, että olen erittäin tyytyväinen, mutta tämä menestys ei tietenkään ole tullut ilmaiseksi.


Koko koulu-urani olen ollut sellainen 8:n opiskelija, mutta päätin jo etukäteen panostaa yliopistoon enemmäin kuin opiskeluihini koskaan aiemmin. Harva lähtee toiselle puolelle maailmaa vain ollakseen ihan OK opiskelija. Viime vuonna menestyin erittäin hyvin ja ensimmäisessä jaksossa olin jopa luokan paras. Tänä vuonna halusin kokeilla, kuinka hyvä voisin olla jos alkaisin panostamaan entistä enemmän. Myös haluan hieman kartoittaa, millaisiin kouluihin minulla olisi mahdollisuuksia päästä tekemään masters-tutkinto. Kyllä, suunnittelen jo mastersia.

Aasiassa, ainakin meidän koulussa, opettajat saattavat julkisesti ilmoittaa kuka on saanut parhaan koetuloksen tai kellä on tiettyyn pisteeseen mennessä parhaat kokonaispisteet kurssista. Tämä ruokkii kilpailuhaluani ja kunnianhimoani erittäin paljon. Ei ole parempaa fiilistä kuin olla paras jossain. Viime vuonna saatoin vielä olla hieman nolona huomiosta, mutta tässä jaksossa nyökkäilen hyväksyvästi, "that's right". No en ihan, mutta todellakin olen aina tehnyt työtä ansaitakseni maininnan. Jos pyydetään 600-700 sanan essee, minä kirjoitan 900+. Jos tietokonetehtävässä on vaikea bonus-osio, minä teen kaikkeni saadakseni edes pari lisäpojoa. Kuuntelen jokaisella tunnilla ja kirjoitan lisämuistiinpanoja muiden torkkuessa tai pelatessa kännykällä. Olen myös tänäsyksynä alkanut panostaa kanssakäymiseen opettajien kanssa. Vastaan kaikkeen mahdolliseen ja menen omatoimisesti kysymään lisää jostain tehtävästä. Enkun opettaja sanoi minun olleen ensimmäinen ikinä, joka oli kysynyt kysymistämi formaattisista pilkunviilauksista (lähetin kaiken lisäksi sähkärin perjantai-iltana haha).


Kun tottuu menestymään, on erittäin pettynyt kun ei pääse omaan tavoitteensa. Olin kateudesta vihreä kun financial managementin opettaja sanoi kolmen saaneen 90%+ ja minä sain vain 83.5. "Vain". Lukiossa tai yläasteella olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen tuollaiseen tulokseen, mutta nykyään tuntuu kuin alle 85% olisi epäonnistuminen. Toisaalta, jos uhraa päivätolkulla aikaansa opiskeluun, onhan se tavallaan vähän riman alle laskeutumista. Toisaalta, toisaalta, onko se niin vakavaa, vaikka ei aina onnistuisikaan?

Yritin selvittää väreillä, onko matikan kaavoissa mitään logiikkaa :D


Lisäkiinnostusta minulle opiskeluihin tuo se, että opiskelen englanniksi. Kuten olettaa saattaa, selviän jo elämästä englanniksi. Haluaisin kuitenkin päästä niin lähelle natiivitasoa kuin vain on mahdollista. Aina kun opiskelen kokeisiin tai teen jotain projektia, työskentelen englannin kanssa. Sanavarasto kasvaa vaivattomasti ja mitä enemmän käyttää jotain kieltä, sitä luonnollisemmaksi se tulee. Lisäharjoitusta saan vielä kun kaverit pyytävät kertomaan muistiinpanojen sisällön eri tavalla kuin se on valmiiksi kirjoitettu. Luovat kielen taitoni ovat kehittyneet huimasti kun joudun aina miettimään, kuinka sanoa jokin asia eri tavalla ja samalla myös itse tajuan opeteltavan asian paremmin kun joudun sisäistämään sen.

Olen myös huomannut, että menestys vetää puoleensa menestystä. Kun kerran saa pallon liikkeelle, on hetkessä lumipalloefekti käynnissä. Ja mitä enemmän uskoo itseensä ja ajattelee olevansa hyvä, sitä todennäköisemmin myös täyttää nämä oletukset. Myös opettajat tottuvat siihen, että on hyvä opiskelija ja tämä saattaa heijastua loppuarvosanassa. Jos tekee itsestään aktiivisen opiskelijan, epätodennäköisemmin skippaa tunteja kun tietää, että opettaja huomaisi sen ja saattaisi menettää arvostustaan hänen silmissään. Itselleni hyvä motivaatio tulla tunneille on tieto siitä, että poissaoloni olisi ilmiselvää ollessani ainoa valkoinen oppilas koko kurssilla :D


Ylisuorittamista pidetään usein negatiivisena asiana, mutta omalla kohdallani sillä on enimmäkseen hyviä vaikutuksia. Joskus saatan tuskailla koulujuttujen kanssa kyyneleet silmissä ja monesti tuntuu kuin hiukset putoaisivat päästä, mutta mikään ei korvaa sitä tunnetta kun ylittää itsensä. Vaikka haluankin olla luokan huippua, loppujen lopuksi kilpailen enimmäkseen itseäni vastaan; kuinka korkealle pääsen jos annan kaikkeni?
6 kommenttia on "Yliopisto teki minusta ylisuorittajan"
  1. Aivan samat fiilikset. Mulla on nyt kaksi vuotta opintoja takana Koreassa ja ennen yliopiston aloittamista mua ei juurikaan kiinnostanut opiskelu tai arvosanat, oon aina ollut sellanen keskitason (ja jopa alle) opiskelija. Mutta yliopistossa tää käänty ihan päälaelleen ja nyt oon ihan pakkomielteinen mun GPA:sta... Haluan oppia uutta ja jos pienellä pänttäyksellä voi saada ne parhaat arvosanat niin miksi siihen ei sitten tähtäisi, mutta samalla oon kuitenkin miettinyt että onko se nyt oikeesti maailmanloppu jos se arvosana ei ookaan A+ tai A (100%-90%). Eihän joka ikisessä aineessa vaan voi olla täydellinen varsinkin kun eri opettajat painottaa eri asioita arvioinnissaan... Mulla on huonoin arvosana ollut B (jotain 80-85% väliltä) ja olin niin pettynyt itseeni. Vähän pitäis osata hellittää tai olla armollisempi itselleen kun oikeen ahdistaa odottaa arvosanoja jos sieltä ei tuukaan A. Nytkin pitäis kyllä olla reporttia kirjoittamassa eikä lueskella blogeja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. GPA:n obsessointiin (onko edes suomea? :DDD) jää niin helposti koukkuun! Mulla menee niin hermot ku pääsisin vielä parempiin tuloksiin, ellei aina olis jotain matikkaa tai accountingia, joissa kummassakin oon aivan onnetton. Ne laskee mun GPA:ta niin selvästi... Onneksi ensi jaksossa on vaan "lukuaineita" ja vieläpä kiinnostavia sellaisia..!

      Ja mäkin oon ihan sama tossa arvosanoista jännittämisessä, kun esim jaetaan kokeita takaisin, sydän lyö tuhatta ja sataa ja sama kun kuulee, että loppuarvosanat on netissä. Pitäisi ehkä löytää joku kultainen keskitie siitä millainen opiskelija oli Suomessa VS millainen Aasiassa haha :D Vaikka mieluummin kyllä stressaankin hieman enemmän ja saan huipputuloksia.

      Poista
  2. Hihi, musta tuntuu, että mulla taas on käynyt ihan päinvastaisesti! Keskiarvo on aina ollut lähellä ysiä ja oisin todellakin ollut pettynyt, jos oisin saanut kaseja tai huonompia esimerkiks kielistä lukiossa. Enää en vaan oikein osaa välittää - tiiän, että opin koko ajan jotain ja kehityn, niin ne numerot ei enää merkkaa. Ehkä pitäisi kuitenkin vähän ryhistäytyä, kun englannin kieliopin nalysointikokeista tuli sellasta 6,4:sta ja 5,75:sta. Siis 5,75. Katoin vaan tulosta ja naurahdin, että onneks osaan sentään puhua melko virheettömästi :D

    Kaveri tossa sano, että Rosa kyllä niillä arvosanoilla on merkitystä sitten maisterivaiheeseen hakeutuessa ja alkoi vähän pelottaa... mutta joo. Oli mulla jotenkin kummallisesti keskiarvo 7,9 kuitenkin, vaikka suurin osa aineista on ollut espanjaks, et kai tässä huonomminkin voisi mennä.

    Kiva oli lukee taas sun ajatuksia opiskeluista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista kuulla, että jollain on mennyt noinkin päin :D Mutta tosiaan, espanjaksi nyt on huomattavasti vaikeampikin opiskella kuin englanniksi, vaikka sitä osaisikin puhua sujuvasti. Ja varmasti just eniten pitää tärkeänä, että oikeassa elämässä pärjää vaikka millä kielillä. Mullakin kuitenkin on suurimpana tavoitteena, että opittuja asioita voi soveltaa oikeaan elämään, eikä vain opettele kaikkea ulkoa sitä koetta varten (ja unohda sitten parin päivän kuluessa).

      Mastersiin tosiaan arvosanat vaikuttavat, mutta kaipa ne muitakin asioita arvostelee, esim työkokemusta ja haastattelua/esseetä. Ja onhan sulla vielä aikaa parantaa keskiarvoa jos huvittaa :D Mutta elämästä nauttiminen on kuitenkin se tärkein asia, eikös?

      Poista
  3. Voisitko tehdä postauksen sun opiskelutekniikoista ja miten ylipäätään opiskelet,että saat niitä huippuarvosanoja? Ehkä sitten sais itsekin vähä opiskelumotivaatiota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos ehdotuksesta! Aina kiva kuulla suoraan lukijoilta, mikä kiinnostaa :) Tämän koeviikon varalle se tuskin vielä ehtii juurikin opiskeluideni takia (seuraavien viikkojen postaukset olen jo kirjoittanut etukäteen ja ajastanut haha, blogipanostus), mutta toivottavasti siitä on sitten motivaatiota joululoman jälkeisiin kokeisiin ja opiskeluihin!

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9