I got 99 problems and they all are days I still have left in Finland

Okei, otsikko on erittäin dramatisoitunut, eikä täysin tottakaan. Perimmäinen tarkoitus tällä oli sanoa, että 99 päivän päästä lentokoneen pyörät irtoavat Suomen kamaralta ja lähtevät kohti Hong Kongia, eikä mieleen tullut mitään muuta sanontaa, jossa käytetään lukua 99. Tosiaan, en vihaa (ainakaan ihan kokonaan) Suomen päiviäni, eikä niitä oikeasti edes ole jäljellä aivan tuota dramaattista määrää, sillä joulukuussa vietetään kaksi viikkoa etelän auringossa perheen kanssa. Mutta kuitenkin, onhan se aika hyvä otsikko.

Toisaalta reilu kolme kuukautta kuulostaa todella lyhyeltä ajalta, toisaalta pitkältä. Tuntemukseen kiteytyy toteamukseni kahden kotimaan omistamisesta; molempiin maihin on kiva tulla ja molemmista maista on vaikea lähteä. Kuulostaako hieman paradoksiselta? Sitä se todellakin on. Ikävöin Macaun kavereita Suomessa ja Suomen kavereita Macaussa. Koen huonoa omatuntoa Macauhun kaipaamisesta, mutta tuntisin samaa tunnetta varmaan myös sinne kaipaamattomuudesta. Tuntuu väärältä odottaa, että lähden Suomesta. Tuntuisi myös väärältä, jos en haluaisi lähteä.

Viime aikoina olen kyllä ikävöinyt Macauta todella paljon. Välillä oikein kivistää sydämestä tiettyjä biisejä kuunnellessa ja kavereiden instagram storyjä on vaikea katsoa. En ole koskaan kokenut samaa Suomesta. Ehkä koska Suomi tulee ikuisesti olemaan synnyinmaani ja paikka, jonne palaan suht. säännöllisesti. Olen myös asunut Suomessa putkeen melkein 19 vuotta. Macau taas on mahdollisesti aika väliaikainen koti - tai mistäs sitä koskaan tietää, minne tulen asettumaan aloilleni kunnolla.

Ero Macaun ja Suomen välillä henkisesti minulle on myös se, että Macauhun kulminoituu kaikki se, minkä eteen olen tehnyt töitä viime vuodet. Ulkomaille muuttaminen on ollut unelmani aina ja Macau on se paikka, jossa unelmani kävi kunnolla toteen. Kaikki siellä on minulle hyvin tärkeää, sillä olen rakentanut elämäni tyhjästä juuri sellaiseksi kuin halusin. Kavereita ei ehkä määrällisesti ole yhtä paljoa kuin Suomessa, mutta kaikki he ovat todella tärkeitä, sillä he ovat juuri sellaisia ihmisiä, joilla haluan itseni ympäröidä. Macaussa olen itse 100% kontrollissa elämästäni ja siellä rakennan tulevaisuuttani. Suomi on lapsuuteni ja nuoruuteni maa, mutta (nuoreksi) aikuiseksi olen tullut Macaussa ja Aasiassa näen tämän elämänvaiheen jatkuvan. Totta kai on kiva olla perheen kanssa, mutta vaikka asuisin Suomessa, en enää asuisi kotona tässä iässä.

Näin eräänä yönä unta, että olin taas Macaussa. Unessa hämmästelin ajan yhtäkkistä katoamista, "vastahan oli vielä kolme kuukautta aikaa" ja aloin katumaan sitä, etten ollut nauttinut Suomessa vietetystä ajasta tarpeeksi. Olenkin yrittänyt tsempata tässä asiassa, vaikka välillä se onkin vaikeaa; ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Suomessa elämäni on pausella monessa suhteessa, mutta sen ei tarvitse olla huono asia. Nyt minulla on aikaa keskittyä itseeni, toiveisiini ja tavoitteisiini. Macaussa elämä on joskus niin hektistä, ettei ehdi pysähtyä hetkeen. En halua tuhlata aikaani odottamalla tulevaisuutta. Nautin perheen ja kavereiden kanssa vietetystä ajasta ja sitä tietysti tulee ikävä kun lähden. Nyt on aika ottaa kaikki hyvä irti Suomesta ja olla murehtimatta jostain, johon en voi vaikuttaa.



P.s. Mitä tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta? :)