Olen elossa! Ja vihdoin myös ihmisten ilmoilla - tai no, netin ilmoilla. Vietin nimittäin Suomen jälkeen kymmenen päivää Kiinan palomuurin takana ja näin Bloggeriin ei ollut mitään asiaa. Tämä tauko ei siis ole omaa syytäni (olisin tietysti voinut ajastaa postauksia valmiiksi vielä Suomessa ollessa, mutta ei puhuta siitä, pieni tauko voi olla ihan virkistäväkin).
Tällä kertaa Suomesta lähteminen oli vaikeampaa kuin koskaan ennen. Ehkä se johtui siitä, ettei edessä ollut mitään ns. uutta lentokonematkan päässä. Suomea olen muutenkin ensimmäistä kertaa alkanut katsella vaaleanpunaisten lasien läpi (miinus talvi) ja voisin jopa kuvitella palaavani koulun jälkeen ainakin hetkeksi - tai vähintäänkin Eurooppaan. Perheestä ja Suomen kavereista vuorokauden matkustamisen päässä asuminen alkaa tuntua todella ärsyttävältä. Ei ikävä/ikävöinti kuitenkaan ole mitään sen luokkaista, että jättäisin koulut kesken sen takia, ei todellakaan. Suomen hyvät puolet vaan alkavat näkyä selvemmin kun näkee miten asiat on muualla ja perhettäkin oppii arvostamaan enemmän kun heidän jokapäiväinen näkeminen ei ole normaalia.
Pekingissä oli siis vähän off-olo, jota lisäsi se, että olin jakanut joululoman n. tasan Suomelle ja Pekingille ja vasta myöhemmin Dave osti minulle lennot Pekingiin kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi, joka on KYMMENEN PÄIVÄN PÄÄSTÄ! Olisin siis voinut olla Suomessa pidempää ja sitten Pekingissä kaksi viikkoa uutena vuotena sen sijasta, että käyn Pekingissä kahdesti kuukauden aikana... Mutta minkäs sille enää tekee.
Pekingissä oli kylmä ja saasteista, mikä ei yhtään auttanut sisäiseen kriisiini. Kaupunki tuntui kamalan likaiselta, köyhältä, isolta ja vanhanaikaiselta, ei yhtään sellaiselta Pekingiltä, jonka muistin jättäneeni viime keväänä. Myös jet lagini oli aika voimakas, enkä saanut nukuttua kunnolla viikkoon. En myöskään ollut viettänyt melkein yhtään sekuntia yksin sitten joululoman alkamisen jälkeen ja tämä jatkuva sosiaalisena olokin veti veronsa kun asustelin Daven vanhemmilla ja olin tietysti hänen seurassaan 24/7 kirjaimellisesti juuri vietettyäni aika kiireiset viikot Suomessa. Olen tottunut päivittäiseen omaan rauhaan varsinkin Macaussa yksin huoneessani asustellessani ja huomaan kyllä tarvitsevani omaa aikaa vaikka kirjoittamiseen tai ihan vaan musiikin kuulokkeilla kuunteluun, jotta mielenterveyteni säilyy. Oli siis vähän "rankka" loma, eikä ihan levännyt olo.
Pekingistä lähti lento Hong Kongiin yhdeltä päivällä sunnuntaina ja suunnitelman mukaan olisin ollut Macaun kotona ihan hyvissä ajoin. Menikö kaikki sitten suunnitelman mukaan? No ei tietenkään, höpsö. Lento lähti ainakin tunnin myöhässä ruuhkan takia ja Hong Kongin päässäkin joutui pyörimään samaisesta syystä ilmassa melkein yhtä kauan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minulla olisi ollut loistavasti aikaa ehtiä klo 19:00:n lauttaan (lippu pitää ostaa tuntia aiemmin), mutta näin ei tietenkään käynyt. Jouduin siis ostamaan klo 18:15 lipun klo 21:00 lauttaan. Jes. Ja tässä vaiheessa oli jo 5h lentokoneessa istumista ja 8:00 herääminen taustalla.
Kentällä aika meni ihmeen nopeasti youtube-videoita katsellessa (Kiinassa kun meni melkein kaikki ohi) ja sitten istuinkin jo lautassa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kokeilin Hong Kong Airport - Macau -lauttaa ja se toimi todella hyvin. Matkalaukkuja ei tarvinnut (= saanut) hakea ulos lentokentällä, vaan lauttahenkilökunta haki ne hihnalta kun lippua ostaessa heille antoi sen matkalaukun jäljitys -lappusen, jonka saa kun matkalaukun laittaa ruumaan lentokentällä (siksi lauttalippu pitää ostaa tuntia aiemmin ja sitä ei siis voi ostaa etukäteen ennen kuin on lentokentällä). Lauttaan mennessä ei koskaan lähdetty ulos lentokenttäalueelta (jos sen teet, et enää pääse lentokenttälauttaan). Kun tulin ulos lentokoneesta, oli käytävällä heti selvät opastuskyltit lauttatiskin luo. Etukäteen vähän jännitti, kuinka koko homma hoituu, mutta se oli yllättävän yksinkertaista ja toimii siis toiseenkin suuntaan, Macau-HKIA.
Lautta lähti - yllätys, yllätys - myöhässä, mutta enpä tässä vaiheessa muutakaan olettanut. Ensimmäistä kertaa menin lautalla suoraan Taipan saarelle ja ensimmäistä kertaa käytin myös Cotai Water Jet -yhtiötä, yleensä HK:iin mennessä käytetään TurboJetiä. Jos siis on matkalla Macauhun lentokentältä, kannattaa tarkistaa etukäteen, kummalla saarella oma majoituspaikka on, jotta taxikulut ovat pienemmät.
Olin kotona hieman ennen 23, joka oli jopa yläkanttiin arviointiani myöhempään. Onneksi hostellilla kaikki kävi helposti ja pääsin huoneeseen ilman ongelmia. Huone oli kokenut työmiesten sisustusta (= patja ylhäällä, lakanat poissa, kaksi yöpöytää toisella puolella huonetta..) uuden ilmastointilaitteen jäljiltä, mutta tuntui silti hyvältä olla vihdoin Macaussa. Odotin uuden kämppiksen/naapurin tapaamista, mutta en usko toisessa huoneessa olevan ketään! Vessassa ei ollut hammasharjaa tai suihkussa saippuoita, eikä huoneesta ole tullut ketään vieläkään kahden päivän jälkeen. En valita asiasta yhtään, saanpahan nyt itse vaikuttaa 100% kylpyhuoneen ja vessan siisteyteen, eikä tarvitse kärsiä toisen sotkuista kuten viime syksyllä.
Macaussakin on nyt kylmä, tai "kylmä", n.15 astetta. Koska olen tottunut Suomen ja Pekingin kylmyyteen, ei aluksi tuntunut yhtään pahalta, mutta hyvin nopeasti minäkin olin kalisemassa kavereiden kanssa (tosin suurin syy, että sisällä on kylmä). Tänäänkin päällä oli pitkähihainen, koulun kauluspaita, koulun takki, koulun huppari ja nahkatakki. Sentään pystyy kävellä hame päällä ilman kuoliaaksi jäätymistä.
Koulu alkoi heti seuraavana aamuna. Olin nukkunut huonosti kylmyyden, outojen äänien, varjostavan liskopelon ja lomalla harjoitettujen myöhien nukkumaanmenoaikojen takia. Ongelmia oli tietysti täälläkin päässä: vuosilukumaksu oli mennyt sivusuun kun en ollut tarkistanut sähköpostia ajoissa, Macaun tililtä puuttui rahaa ja Suomesta siirtämiseen meni viikko, mikä johti siihen, etten ollut pystynyt ilmoittautua millekään kursseille. Menin siis kouluun suunnitelmana tunkea kaverin lukkarin tunneille. Meidän koulussa on vähän ala-aste meininki siinä, että kaikki tunnit paitsi kielet ollaan oman luokan (+ uusivien oppilaiden) kanssa, joten tämä ei siis ollut aivan järkyttävä ongelma; minulla pakosti pitäisi olla paikka tunneilla.
Myöhäinen lukukausimaksu piti koulun mukaan maksaa pankin kautta jollain tekniikalla, jota emme Suomessa harjoita, joten olin hieman huolissaan. Menin kysymään koulun tiskiltä asiasta ja minulle kerrottiin, että voinkin maksaa maksun käteisellä! Vastapäiselle automaatille vain (en koskaan lopeta ajattelemasta, kuinka cool on, että koululla on oma pankkiautomaatti - onko muissa kouluissa?) ja setelit työntekijän kouraan. Kaikki kunnossa. Sitten vain kursseille ilmoittautumaan ensimmäisen tunkeilu-tunnin jälkeen.
Koulun uusi kokeilu - perjantaivapaa (erehdyin aluksi luulemaan tämän olevan vain puhdasta hyvää onnea) ja sen seurauksena kahtena päivänä istutaankin koulussa 18:20 asti..!!!
En saanut kummassakaan kielessä haluamaani opettajaa heidän ollessa luonnollisesti suosittuja muidenkin keskuudessa. Japanin ope yritti tunnilla oikein pelotella ryhmäläisiä vaihtamaan toiselle opelle kertomalla hänen kurssillaan odottavasta työtaakasta ja ehdotti joillekin oppilaille henkilökohtaisesti vaihtamista saadakseen minut mahtumaan ryhmään, mutta kukaan ei lähtenyt, höh. (Sain A:n japanista tämän open kurssilta viime jaksosta, joten siksi halu saada minut takaisin hahah)
Jokaisessa aineessa on uusi opettaja tässä jaksossa, mikä voi olla ihan hyväkin asia. Organizational behavior -ope teki vaikutuksen (on muuten käynyt luennoimassa Helsingissä turismikoulussa, varmaan Haaga-Heliassa) ja accounting-ope on varsinainen tiukkapipo isolla T:llä. Häntä lukuun ottamatta kaikki vaikuttivat ihan hyviltä.
Kaikki opettajat ihmettelivät minua, mutta englannin opettaja veti pisimmän korren sanoessaan otsikon lauseen, "you are so white!". Siis miettikää, jos Suomessa joku opettaja huudahtaisi tummaihoiselle oppilaalle hänen olevan niin musta.. :D Opettajan ihmettely liittyi myös sukunimeeni, Winter, koska olen valkoinen=talvi ja Suomesta=talvi. Todella moni opettaja mainitsee siitä, kuinka olen Suomesta ja sukunimeni on "talvi". Kaveritkin tykkäävät kutsua Elsaksi Frozen-leffan mukaan aina välillä, varsinkin kerran kun minulla oli ponnariletti. Ei se nyt niin ihmeellistä ole, vai onko? :D
Kaksi koulupäivää takana ja olen jo (/vieläkin?) väsynyt. Meillä on vain kaksi viikkoa koulua ennen kahden viikon uuden vuoden lomaa, joten kaipa tästä hengissä selvitään.
hahha, ihana tuo "you are so white"-huudahdus :D Jotenkin musta on vaan aina niin viihdyttävää lueskella näitä sun juttuja Macaussa opiskelusta, kun onhan se nyt varmasti ihan eri maailma kuin mikään Eurooppa tai Australia :D
VastaaPoistaMäkään en voinut muuta kuin nauraa hahah :DD Suomessa ei kyllä todellakaan vois ikinä sanoa mitään tollaista. Kiva, että tykkäät lukea, koska mustakin on niin hauskaa kirjotella elämästä täältä puolen maailmaa :D
PoistaVoin niin samaistua tuohon Suomi-ikävään. Ei silleen ihan kamalalta itsestä tuntunu, mutta kyllähän sitä alkoi haaveilemaan siitä muutosta jokin vuosi takaisin Suomeen. Eli tsemppiä tosi paljon jos vielä on hieman ikävä, se voi tuntua tosi ikävältä! Ja hauska toi sun opettajan kommentti! Täytyy kyllä olla aika jännä olla ainoana eurooppalaisena koulussa :D
VastaaPoistaMulle tää "koti-ikävä" on ihan uusi kokemus, koska en oo koskaan ennen oikeastaan ikävöinyt mitään yleensäkään. Tai muistan lapsena leireillä kun muut kaipas kotiin, mulla meni vielä ihan loistavasti. Viime vuonnakaan en jotain yhtä päivää lukuun ottamatta hirveästi ikävöinyt Suomea. Ehkä ulkomailla asuttu aika alkaa vihdoin viedä veronsa.
PoistaKiitos tsempistä ja sitä samaa sinnekin suuntaan! :)
Huh, no ei oo tosiaan kauheen rentouttavan kuulosta! Mut ainakin oot nähny taas ihania ihmisiä ja paikkoja :) On se sen arvoista. Ja ymmärrän tuon Suomi-ikävän. Mä en haluais asua siellä nyt, mutta voi vitsi että on ikävä kunnollisia ruokakauppoja ja tietynlaista järjestystä, läheisistä puhumattakaan. Mutta mitä hittoo, apua toi sun open kommentti:'D Tuota noin... erikoista x) Mutta tsempit uuteen jaksoon! Täällä alkaa tenttiviikot ens viikolla ja sit helmikuussa uus lukukausi!
VastaaPoistaMulla on niin outo suhde Suomeen tällä hetkellä. En vieläkään haluais asua siellä, mutta en kyllä koko loppuelämääni Kiinassa/Macaussakaan varmaan viihtyis :D Noh mutta onneksi ei tarvitse tehdäkään vielä mitään päätöksiä ja kyllä tykkään olla Macaussa tällä hetkellä ja varmasti koko opintojen ajan. Olis vaan kiva, jos Suomessa pystyis käydä useammin.
PoistaOnpas jännä, että siellä teillä on koeviikot edessä ja meillä vasta aloitellaan hitaasti ja kohta lomaillaan taas ja sitten aloitetaan hitaasti taas (ok opet ei ehkä oo samaa mieltä hahah) :D Onnea kokeisiin! :)
Mulla taas ekaa kertaa tuntuu että ei oo yhtään Suomi-ikävä kun asustelen täällä Saksassa. Tää on sinänsä aika erikoista, koska oon ollu aina just se tyyppi kelle tulee kauhee koti-ikävä viikon leireillä ja viikonlopun kulttuurimatkalla Euroopassa vaikka en oo ees moneen moneen vuoteen enää kotona asunut. Weird? :D Just tänään viimeks tajusin nauttivani ihan hirveesti siitä, kun aamulla saa herätä valoisuuteen eikä siihen pimeyteen, mitä samaan aikaan vielä kavereiden snäpeistä näkyy. Mut toi Suomi-ikävä on kyllä inhottava sit kun se iskee, tsemppii sen kans taisteluun! (Vai voisko tässä olla kyse siitä, et sulla on ennemmin ikävä jotain uutta, nyt kun oot Macausta jo tutun paikan itelles saanu?)
VastaaPoistaJa toi opettajan kommentti... :D Siis kuvittelen vaan, et jos Suomessa ois vastaava tilanne, haha ois kyllä nopeesti iltapäivälehtien lööpit täynnä rasistista opettajaa! Keniassa oli kans usein sama juttu et porukka vaan möläytteli kaikkea meijän ulkonäöstä eikä ees ajatellu et siinä ois jotain epäsopivaa. ''You are so white'' lauseen lisäksi kuultiin mm. ''Your body is like 12-years-old girls body'' tai ''You need to be more fat'' tai ''When you go back home you ae gonna be so fat! It has started already'', siis en vois ikinä kuvitella et Suomessa kukaan pamauttaa tollasta toiselle päin naamaa kesken kasuaalin ruokapöytäkeskustelun :D
Ainii ja mun blogiin oli muuten haettu hakusanalla ''laura linnea winter'', oiskohan jollain menny nyt kaks bloggaajaa sekasin ;D
Mäkin kyllä osaan ihan joka päivä arvostaa valoisuutta ja lämpöä täällä etelässä. Jos kaverit valittaa helteestä, alan aina paasaamaan, kuinka ne rakastais kuumuutta jos ois asunu Suomessa hah :D Ja voit olla ihan oikeassa, että kaipaan vaan uusia seikkailuja. Nyt kun oon Macaussa pari päivää ollut ja arki on lähtenyt käyntiin, on olo kyllä helpottanut siitä alku-kriisistä, joka oli kun Suomesta lähdin.
PoistaAasiassakin aina möläytellään vaikka mitä ja siinä sitten hampaat irvessä hymyillään kun kaverit naureskelee, että miks oon niin valkoinen, vaikka aina kävelen tarkoituksella auringossa :DD Oon kyllä kertonut niille, että Suomessa valkoiseksi kutsuminen "paha loukkaus", mutta kulttuuri on vaan niin erilainen. Enkä tietystikään ota näitä kommentteja itteeni yhtään.
Hahah, tosi hauska juttu toi meidän fuusio-nimi! :D