Viikko Suomessa takana

3.7. sunnuntaina laskeuduin Helsinki-Vantaalle kahdeksan aikoihin illalla. Vaikka osasinkin odottaa ilta-aurinkoa, hämmästytti valoisuus. Ja Suomi näytti niin, niin vihreältä. Myös maanpinnalta käsin.

Lähdin Macaun kodista kuudelta aamulla erittäin lyhyiden yöunien jälkeen. Kaikki tavarat oli sullottu neljään matkalaukkuun, joista Suomeen tulevan pitäisi painaa alle 23 kiloa. Heitin mahdollisimman paljon tavaraa pois, mutta silti säilytystila riitti vain juuri ja juuri. Mitäs sitten valmistumisen jälkeen?

Matka alkoi tunnin lauttamatkalla Hong Kongin lentokentälle, jossa lähdin heti metsästämään aamupalapaikkaa. Koska kaikki sisääntulo-alueen ravintolat olivat aivan täynnä, lähdin mainosten innostamana kävelemään kentän toiselle puolelle syömään "authentic Cantonese food":ia. Viimeisen Aasian aterianihan pitää olla aasialainen, eikös? Ikävä kyllä, pitkähkön kävelymatkan päässä odotti vain liuta kahta tuntia myöhemmin avautuvia ravintoloita, yksi hampparipaikka ja yksi aasialaista arkiruokaa myyvä ravintola. Kaipa riisi BBQ-possulla ja kanalla on parempi kuin se purilainen kuitenkin.

Hong Kongista lennettiin kymmenisen tuntia Moskovaan. Lennon aikana katsoin kolme leffaa (game night, ladybird ja shape of water), kaksi jaksoa Frendejä, nukuin ja söin kahdesti. Jälkimmäinen ruokalu sai varsin hitaan alun kun minulle unohdettiin antaa ruokailuvälineet ja sain ne vasta viidentoista minuutin kutsu-napin painelun jälkeen. Aeroflotia harva tuskin valitseekaan palvelun takia, mutta c'mon.

Viime vuonna lensin täsmälleen samaa reittiä Suomeen ja myöhästyin jatkolennolta. Tällä kertaa olin varsin päättäväinen, että näin ei kävisi taas. Moskovan kenttä on varmaan huonoin kenttä, jolla olen koskaan ollut - myös tälläkin kertaa. Passintarkastusluukkuja oli auki kaksi ja paikalla oli odottamassa kaksi pitkänmatkan koneellista ihmistä, joille ei ollut organisoitu jonoja. Kaikki siis seisoivat rykelmässä pienellä alueella. Minulla meni läpipääsyyn noin tunti. Moni varmasti jäi lennoltaan surkean suunnittelun takia ja itsekin jouduin tänäkin vuonna kirmata kentän läpi lähtöportilleni, joka sijaitsi aivan vastakkaisessa kulmassa kahden terminaalin päässä. Mielessäni hoin vain, kuinka en aio myöhästyä tällä kertaa. Saavuin portille juuri kun se avattiin.

Suomi on ottanut minut vastaan erittäin kolealla ilmalla. Mikkelissä sukuloidessa oli asteita alle 10, eivätkä ne Helsingissäkään ole kovin korkealle nousseet. Toin ilmeisesti mukanani takatalven, koska erittäin kuuluisasti täällä oli helteet ja suurimmat asteet koko Euroopassa eräänä päivänä. Sen minulle on kertonut melkein jokainen vastaantullut :D

Viikon aikana olen sukuloinut Mikkelissä, Kotkassa ja Helsingissä ja nähnyt kavereita. Lepuuseen ei ole jäänyt toivottua aikaa ja nyt kun tänään alkoivat työtkin, siirtyy se taas. Viimeiset kaksi kuukautta Macaussa ja varsinkin viimeiset kaksi viikkoa menivät vähillä unilla ja paljolla stressillä. Ensin tehtiin projekteja ja sitten luettiin kokeisiin samalla kun hyvästeltiin kavereita ja nautittiin Macaun viimeisistä hetkistä. Kovan työn jälkeen oli mahtava fiilis saada arvosanat kursseista ja nähdä paras GPA tähän mennessä, 3.63.

Kesälle suunnitelmissa on päällimmäisenä työt. Työharjoittelu muotiliikkeessä ja sen nettikaupan puolella alkoi tosiaan tänään ja niiden parissa olenkin sitten töissä joulukuun alkuun asti. Elämä Suomessa on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta tuntuu vähän puoliunessa elävältä. Iltojen pimentyessä Macauhun varmaan kaipaa enemmän.

Tavoitteita Suomen jaksolle olen valinnut neljä:
1. Ota enemmän kuvia - katso Helsinkiä uusin silmin ja ikuista hienoja paikkoja. Ja vaikka se Instagram ei mikään elämän prioriteetti olekaan, on sinnekin kiva päivitellä kuvia Suomesta, varsinkin Macaun kavereille.
2. Kirjoita - blogikin on ollut tänä keväänä hieman hiljaisempi, mutta huomiotta on jäänyt myös pöytälaatikkokirja. Nyt kun ei ole läksyjä eikä kokeita, luovuudelle toivottavasti jää enemmän aikaa.
3. Treenaa - ainakin viikoittain. En halua ottaa tästä liikaa stressiä ja yleensä otankin kuntoiluun lähestymistavan "viisi minuuttiakin on parempi kuin ei mitään". Haluan kuitenkin parempaan kuntoon ja harkitsen jopa ryhmäliikuntatunneille menemistä tai tanssin pariin palaamista.
4. Opiskele kiinaa - aika hassua tulla Kiinasta Suomeen opiskelemaan kiinaa, mutta nyt ei tosiaan enää ole kouluvelvoitteita ja näin aikaakin enemmän. Ehkä menen tunneille, ehkä vain opiskelen itsenäisesti. Joka tapauksessa, haluan oppia kiinan sujuvasti mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ja nyt on aikaa ja energiaa päntätä esimerkiksi sanastoa. Kaverien ilmeet olisi kiva nähdä kun olisin kehittynyt kielen kanssa Suomessa olelun aikana.

Kyllä tämä helsinkiläinen arki tästä lähtee käyntiin!