Extempore-viikonloppumatka Taipeihin - osa 2/2

| On
kesäkuuta 24, 2018
Toinen aamuni Taipeissa alkoi varhain, sillä olin ilmottautunut päiväretkelle Pohjois-Taiwaniin. Tapaaminen oli Taipei Main Station:lla eräällä uloskäynnillä, jonka löytäminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa kuin olisi voinut olettaa. Kirmasin ympäri valtavan aseman maanalaista osaa hermoromahduksen partaalla yli kymmenen minuuttia, kunnes nöyristyin kysymään apua paikalliselta tytöltä. Saavuin tapaamispaikalle juuri ajallaan. Meitä oli sähköpostilla erikseen peloteltu siitä, kuinka bussit eivät odottaisi myöhästyjiä.

Olisin halunnut lähteä retkelle perjantaina vähempien ihmismassojen takia, mutta koska koko matkani Taiwaniin oli niin viimetipassa varattu ja viivyttelin retken varaamistakin, oli lauantai ainoa päivä, jolle oli vielä vapaita paikkoja. Vain meidän matkajärjestäjältä matkaan lähti kaksi täyttä bussillista ihmisiä, joten odotin pahinta nähtävyyksiltä.


Ensimmäinen pysäkki oli Yehliu Geopark, päivän kohteista se vähiten minua kiinnostava. Matkajohtajamme, räikeää turkoosia luomiväriä käyttävä keski-ikäinen nainen, puolusteli aikaista tapaamisaikaamme sillä, että pääsisimme puistoon ennen suurimpia turistimassoja. Jos vältimme pahimman rysän, en todellakaan halua olla se raukka, joka joutuu siihen. Paikka oli nimittäin aivan täynnä jo kun me olimme siellä.

Geopark oli periaatteessa yksi kapea tie, jolta pääsi eri kivialueille ihailemaan erikoisia muodostelmia - tai kuten enemmistö teki, ottamaan kuvia niiden edessä. Kiviä oli nimetty niitä "kuvaavasti", esimerkiksi Fairy's shoe:ksi tai Ice cream rock:ksi. Puiston vetonaula on Queen's head -niminen kivi, jota pitää kyllä hetki katsoa nähdäkseen mitä se mukamas esittää. Sen luokse oli erillinen jono, joka oli aivan järjettömä pitkä, eikä siiskään ihme, etten liittynyt sen jatkoksi.

Matka jatkui hieman yli tunnin jälkeen kohti Shifeniä. Bussissa vieressäni istui vietnamilainen mummo, joka puhui erittäin hyvää englantia ja kertoi tyttärensä asuvan Uudessa-Seelannissa. Hän yllättyi siitä, että olen käynyt Vietnamissa kahdesti, mutta patisti minut vielä kolmannelle visiitille Hanoihin ja Ha Long Baylle.


Shifenin lähestymisen huomasi taivaalla lentävistä lyhdyistä. Ne ovatkin Shifenin pääjuttu ja saimme jo bussissa valita omat väriyhdistelmät (eri värit ovat toiveita eri elämän osa-alueista, kuten rakkaudesta, perheestä, rahasta, urasta tai opiskelusta), jotta lyhdyt olisivat valmiina odottamassa kaupassa sinne saapuessamme. Itse päätin, etten ostaisi lyhtyä. Vaikka idea itsessään on kiva ja lyhdyn lennättäminen hyvin "aasialainen kokemus", loppujen lopuksi on se minusta rahan hukkaa ja luonnon roskaamista. Kuulemma tippuneita lyhtyjä palauttamalla voi tienata hieman rahaa, mutta epäilen, että kaikki niistä siivotaan luonnosta.

Päädyin siis ihailemaan sivusta muiden lyhtyjen maalaamista ja niiden ilmaan nostamista. Päätie, joka oli junakiskoilla, oli täynnä ihmisiä ja lyhtyjä. Siitä edelleen kulkee juna ja sen tullessa, kaikki väistivät sivuun vain vallatakseen tien uudestaan sitä mukaa kun suht hitaasti kulkeva juna antoi tietä. Entisaikaan Shifenin juna kuljetti hiiltä, nykyään turisteja.

Koska en osallistunut lyhty-aktiviteettiin, päätin lähteä läheiselle vesiputoukselle. Matkaohjaaja "ei suositellut" sinne kävelyä vaan yritti kauputella taxia tai sähköpyörää. Minä ystävällisesti hymyillen kerroin hänelle käveleväni kuitenkin. Ja putoukselle ei todellakaan ollut yhtään liian pitkä matka. Kuulemma olisin vain ehtinyt käydä pyörähtämässä siellä ja tulla takaisin, mutta todellisuudessa ehdin ihailla maisemia ainakin kolmelta eri tasanteelta, auttaa pariskuntia ottamaan kuvia vesiputouksen edessä ja sainpa vielä pari kuvaa itsestänikin.


Päivän viimeinen etappi oli syy siihen, että olin lähtenyt koko matkalle. Jiufen toimi inspiraation lähteenä Henkien Kätkemä -elokuvalle ja oli erittäin suositeltu Taipeita koskevissa matkapostauksissa. Vaikka sekin oli hyvin täynnä ihmisiä ja paljon pienempi kuin olin olettanut, oli "kaupunki" upea. Kujat olivat pimeitä ja täynnä katuruokapaikkoja ja krääsäkauppoja, mutta kun pääsi pois hälinästä, avautuivat upeat maisemat vuorelta alas.

Jiufenissä pystyi yöpymään lukuisissa homestayssa ja ryhmästämme pari olikin ottanut matkalaukut mukaan ja jäi sinne yöksi. Me muut saimme uhkauksen siitä, että jos emme olisi bussilla ajoissa, lähtisi se Taipeihin olettaen meidän tykästyneen Jiufeniin niin kovasti, että päätimme jäädä sinne yöksi. Yksi nainen jäi matkasta ja toivon totisesti hänen oikeasti päättäneen jäädä paikalle, eikä vain myöhästyneen.

Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin mielelläni jäänyt Jiufeniin yhdeksi yöksi. Olisin istunut iltaa vuorelta alas katsovassa teehuoneessa ja kävellyt katuja auringon laskettua ja turistibussien kaarrettua pois. Mutta tällä kertaa minä olin yksi niistä lukuisista ihmisistä, joka oli odottamassa alempana vuorella olevalle parkkipaikalle menevää bussia hyvin hämmentävällä bussipysäkillä.


En ehkä päässyt näkemään auringonlaskua Shifenissä, mutta minulla oli toinen suunnitelma. Olin etukäteen kirjoittanut ylös tärkeimmät asiat, jotka halusin Taipeissa kokea ja auringonlaskun katsominen Elephant Mountain:lta oli listan kärjessä. Edellisenä iltana ilma oli ollut liian sumuinen ja seuraavana iltana olisin jo lentämässä takaisin kohti Macauta, joten tämä oli ainut mahdollisuuteni. Retkibussimme saapui takaisin pääasemalle puolisen tuntia ennen auringonlaskun alkua. Kirmasin maan alle ja metrolla Xiangshanin asemalle. Taivas alkoi jo pikkuhiljaa muuttua oranssihtavaksi, joten lähdin juoksuun ehtiäkseni ylös.

Portaat tuntuivat aina vain jatkuvan ja kun asteita oli ainakin 25, en ollut hirveän edustavassa kunnossa vihdoin saapuessani toiseksi alimmalle näköalatasanteelle. Alue oli aivan täynnä ihmisiä, mutta yllätykseni sain varsin hyvän paikan. Jotkut hurjapäät kiipeilivät suurelle kivelle saadakseen parempia kuvia, minä tyydyin pitämään jalat maankamaralla - eikä sillä, että olisin enää pystynyt moiseen urheilusuoritukseen. Olin tässä vaiheessa ollut liikkeellä melkein kaksitoista tuntia ja jalat tärisivät portaiden kymmenessä minuutissa ylösjuoksun jäljiltä. Pikkuhiljaa hengitys alkoi tasaantua ja naaman hikisyys kadota, joten oli aika nauttia maisemista kunnolla.


Sunnuntaina oli aika lähteä kotiin. Saapuessani Taipeihin olin tullut hotellille taxilla, mutta koska nyt päivänvalo ja julkinen liikenne olivat turvanani, ja koska käteiseni alkoi olla vähissä, menin lentokentälle junalla. Se oli erittäin halpaa ja helppoa, ei siis kannata todellakaan maksaa kalliista taxista jos vain on mahdollisuus käyttää julkisia. Junia oli kaksi, express ja normaali. Itse valitsin nopeamman vaihtoehdon, vaikka se hieman (max pari euroa) kalliimpi olikin.

Passitarkastusjono oli järjettömän pitkä, joten taputin itseäni selkään ajoissa paikalle saapumisesta. Siitä ohi päästyäni käytin viimeiset setelini Godivan jäätelöön ja istuin odottamaan lentoani. En vieläkään voinut uskoa, että olin oikeasti ollut Taipeissa. Toivottavasti ensi kerralla Taiwanissa minulla on hieman enemmän aikaa paikkojen tutkimiseen. Taipeihin riitti Aasian suurkaupunkeja nähneelle vain pari päivää, mutta Taiwan on täynnä mielenkiintoisia kaupunkeja ympäri saarta, joten palaan sinne vielä joskus aivan varmasti.
2 kommenttia on "Extempore-viikonloppumatka Taipeihin - osa 2/2"
  1. Wau mitä kuvia! Maisemat näytti kyllä ihanilta :)

    https://tervetuloa-maailma.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taiwan on kyllä vain näiden muutamankin päivän perusteella todella kaunis :) Hyvä paikka kuvien ottamiselle.

      Poista

EMOTICON
Klik the button below to show emoticons and the its code
Hide Emoticon
Show Emoticon
:D
 
:)
 
:h
 
:a
 
:e
 
:f
 
:p
 
:v
 
:i
 
:j
 
:k
 
:(
 
:c
 
:n
 
:z
 
:g
 
:q
 
:r
 
:s
:t
 
:o
 
:x
 
:w
 
:m
 
:y
 
:b
 
:1
 
:2
 
:3
 
:4
 
:5
:6
 
:7
 
:8
 
:9