Se tunne kun tajuaa, että jouluun on vain viisi viikkoa. Suomalaisena joulu kun assosioituu talveen, pimeyteen ja kylmyyteen, ei Macaussa tule aina muistettua kyseisen juhlan lähestymistä. 25:ssä asteessa harvoin ajattelee joulua, vaikka ostarilla raikaisivatkin joululauluklassikot. Muutenkin ajankäsitykseni on erittäin kummallinen ja kerran meinasin ajatuksissani kysyä, mikä päivä Suomessa onkaan. Tuntuu vain, kuin elämä täällä olisi aivan eri ulottuvuudessa. En edes osaa määritellä, kuluuko aika mielestäni hitaammin vain nopeammin, se vain tuntuu kulkevan eri nopeudella kuin Suomessa. Hassua ajatella, että näissä molemmissa paikoissa joulu tosiaan on jo nurkan takana.
Koulun puolesta kalenterini on aivan täynnä joululoman alkuun asti. Huomenna on englannin suostutteleva puhe (??? persuasive speech :D), jossa pitää puhua 5+ minuuttia ilman mitään power pointtia. Lukiolaisena vihasin esitelmiä ja muuta julkista puhumista yli kaiken. Stressasin siitä koko kurssin jos tiesin tehtävän tulevan jossain vaiheessa ja jännitin erittäin paljon. Ulkomailla yleisesti harjoitellaan esiintymistä enemmän kuin Suomessa ja meidän koulussa ainakin joka kurssilla on yleensä vähintään yksi esitelmä luokan edessä. Hassua, että olen nykyään paljon itsevarmempi puhuja kuin ennen, vaikka joudunkin käyttämään vierasta kieltä.
Torstaina taas meillä on mukavasti tilastotieteen, tietokonetaitojen (en tiedä miten muuten suomentaisi) ja financial managementin testit. Sen jälkeen alkaa kolmen kurssin kurssiprojektien tekeminen ja pari pienempää juttua. Oletteko nähneet niitä opiskelijoiden hermoromahdusvideoita netissä? Älkää ihmetelkö jos jonain päivänä minä olen yhdessä niistä. Vaikeusasteessa ei ole mitään valittamista, mutta aikaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kaikkeen panostamiseen. Kahden viikon päästä alkavat loppukokeetkin.
Tällä viikolla meille saapui talvi. Tai no, talvi ja talvi kun asteita on edelleen 17-20 kellon ympäri. Macaulaisittain kaikilla oli tietysti kaulahuivit poskiin asti ja kevyttoppatakit päällä. Sitten näkyi myös pari, jolla oli vain varvastossut tai T-paita. Onneksi joulukuussa oli kuitenkin hyvinkin lämpimiä päiviä viime vuonna - en nimittäin ole valmis vielä sanomaan hyvästejä kesälle tai kesävaatteille! Tajusin oikeastaan juurikin tänään, ettei mulla edes ole hirveästi talvivaatteita Macaussa.
Postauksen kuvat on päiväretkeltä rajan taakse Zhuhaihin. Siellä käytiin varasto-tyyppisessä ruokakaupassa, jossa saa isompia määriä halvemmalla, leffassa ja arcadessa. Peliluola oli ensimmäinen laatuaan minulle ja vaikka äänimaailma olikin helvetllinen, oli siellä hauskaa. Kiinan puolella ihmiset käyvät ostelemassa vaikka mitä halvempien hintojen perässä ja varsinkin leffoihin monet menevät mieluummin Zhuhaihin, jossa lippujen hinnat ovat puolet halvemmat. En tajua, miten viime vuonna en hommannut Kiinan viisumia... Tai tajuan, koska olen laiska, mutta miten en tajunnut, kuinka monta ovea se olisi avannut?
Pahoittelut vähän tylsemmästä postauksesta, en vaan viime aikoina ole tehnyt hirveästi mitään koulujuttujen lisäksi :D
Post Comment
Lähetä kommentti