Suomen kesä, paras kesä

Tasan viikon päästä lähden takaisin Aasiaan. En voi väittää, etteikö alkaisi tulla pientä lähtöahdistusta kun edes kuvittelen hyvästien sanomista. Koti-ikävää en ole potenut edes lapsena, mutta ulkosuomalaisuuden myötä olen joutunut käydä läpi monet vaikeat hyvästit, eivätkä ne tunnu helpottavan vieläkään. Onneksi sentään sain tällä kertaa viettää Suomessa jopa 6,5 viikkoa ja vaikka niistäkin yli kaksi viikkoa meni ulkomailla, olin sentään perheen kanssa. Vaikka ihmisiin pystyykin pitää helposti yhteyttä, on ihan eria viestitellä jollekin aina välillä jotain vähän kuin käydä todellisia, pitkiä keskusteluita kasvotusten.

Vaikka jollain oudolla tavalla tunnenkin olevani ulkopuolinen Suomessa, on täällä kaikki niin helppoa ja luonnollista. Tiedän kaikki kulttuurin sanomattomatkin säännöt, eikä koskaan tarvitse miettiä, tekeekö tai sanooko jotain väärin. Kavereiden kanssa on helppo keksiä tekemistä kun voi aina mennä picnicille tai lasilliselle, eikä koskaan tarvitse istua hiljaa muiden puhuessa eri kieltä. Kaikilla on samantyyppinen huumori ja voidaan muistella yhdessä vaikka ala-astetta tai lukiota. On vaan niin vaivatonta. Ja tarvitseeko edes mainita, kuinka ihanaa on olla kotona, jossa joku muu tekee ruokaa ja käy kaupassa ja asunnossa on astianpesukone, hahah?

Aina kun alkaa tuntua pahalta lähteä, teen pienen ajatusleikin siitä, jos edessä olisikin päivä päivältä harmaneva ja kylmenevä syksy ja talvi. Ei millään pahalla Suomessa asuville, mutta ei kiitos. Suomi on tietysti ikuisesti kotimaani ja ulkomailla asuessa identiteetti suomalaisuudesta ja varsinkin eurooppalaisuudesta vahvistuvat, mutta en haluaisi asua Suomessa - ainakaan täysivuotisesti. Jos kaikki tärkeät ihmiset voisivat vapaasti matkustella ympäri maailmaa luokseni, olisin erittäin onnellinen. Nyt on vain tyydyttävä siihen, että tulen itse aina mahdollisuuksien mukaan tänne pohjolaan. Ensi kesänä olisi suunnitelmissa viipyä Suomessa vielä kuukausi tätä kesää enemmän (ellei koulu taas yhtäkkiä heitä puskista jotain kesäharjoittelua..), mutta siihen on melkein vuosi ja näillä näkymin en ole tulossa jouluksi Suomeen perheen tullessa minun luokseni Macauhun. Ehkäpä siksi lähtö onkin vaikeaa *muistuttaa itseään rännästä ja pimeistä iltapäivistä*.

Macauhun olen sinällään kyllä lähdössä ihan hyvin mielin. Sain suorat lennot Hong Kongiin, joten matkastakaan ei tule kovin rankkaa. Siellä odottaa vielä kauan jatkuva kesä, kaverit ja koulu. Kursseille ilmottaudutaan ensi viikolla, mutta ensimmäinen jakso on aika hyvin jo tiedossa. Valinnaiseksi aineeksi valitsin pitkän punninnan jälkeen Destination Branding (kiinnoistaisi ihan ammattinakin), mutta koululta tuli viesti, jossa käskettiin ottaa kurssi toiselta kampukselta liian lyhyen siirtymisajan takia. Loppujen lopuksi sain siis Introduction to Cultural Economics, jota olin jo ollut valitsemassa extempore DB:n sijasta. Niin ne asiat vain järjestyvät itsestään. Luvassa ei ole helpoin jakso, mutta enpä lähtenyt ulkomaalaiseen yliopistoon haluamatta haastaa itseäni.

Suomesta tulee ikävä montaa asiaa läheisten lisäksi. On puhdas ilma, tuttua, terveellistä, tuoretta ja luotettavaa ruokaa, aina ymmärtää puhetta, kaduilla mahtuu kävelemään ja luontoa on keskellä kaupunkiakin. Olen silti niin tyytyväinen, että en jäänyt tänne asumaan vain siksi, etten uskaltanut lähteä muualle. Lukion opon ehdotellessa ulkomailla opiskelua olin aivan kauhuissani ja jos minulle olisi kerrottu, että kolmen vuoden päästä olisin palaamassa aasialaiseen kaupunkiin, jota kutsun jo kodikseni, en olisi uskonut.

Ulkosuomalaisuus on todella outo tunne. Tavallaan en ole enää täysin suomalainen, mutta tavallaan en täysin mitään muutakaan. Moni läheinen on kiinnostunut elämästäni Macaussa, moni sopeutumisesta Suomeen. Tunnetta on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole itse ollut kahden maan välissä. En vihaa Suomea, mutta en myöskään rakasta sitä sokeasti vain siksi, että synnyin siellä. Vähän kuin toisen lapsen saamisesta sanotaan, se ei puolita rakkautta vaan tuplaa sen. Minulla on kaksi kotikaupunkia ja kaksi kotia, enkä suosi toista enempää kuin toista. Molempiin on kiva palata ja molemmat vaikea hyvästellä. Olenko suomalainen vai macaulainen? Molemmat ja en kumpikaan täysin.