Taifuunin tuhojen keskellä

Etelä-Kiinaan iski 22./23.8 taifuuni Hato, joka on voimakkain myrsky aikoihin. Kavereiden lähetellessä videoita tuulen mukana maahan lentävistä ihmisistä nauratti vielä, mutta pikku hiljaa alkoi valjeta, kuinka paljon tuhoja tapahtui. Taifuuni iski suoraan Macauhun, mutta siitä saivat osansa myös Hong Kong ja Zhuhai.

Yli 400 lentoa peruttiin ja itseänikin alkoi jännittää, koska minun oli määrä laskeutua Hong Kongiin 24.8. Onneksi omalla lennollani ei ollut mitään ongelmia ja se oli jopa hieman etuajassa. Seuraava haaste olikin päästä Macauhun. Lauttaterminaalit olivat olleet kiinni edellisenä päivänä ja mikäli lautat eivät vieläkään kulkisi, joutuisin lentää Macauhun tai jäädä Hong Kongiin. Auto tai juna molemmat joutuisivat ajaa Kiinan kautta ja sinnehän minulla ei tähän hätään löytynyt viisumia. Ei yhtään stressaavaa.

Lauttalipun sain ostettua, mutta kaverin puheet saivat jännittämään. Hän ei ollut päässyt omaan kotiinsa koko yönä ollessaan jumissa eri saarella ja sanoi monissa paikoissa puiden olevan vieläkin tiellä. Vesi sentään oli lähtenyt pois. Kaveri sanoi, että tulisin itkemään nähdessäni Macaun. Jo etukäteen netissä kuvia katsellessani itku ei kyllä ollut kaukana. Ihan hirveää nähdä itselle rakas paikka sellaisessa kunnossa.

Lauttamatka meni nukkuessa pois matkaväsymystä. Pääsimme Macaun satamaan suunnitelman mukaan, kunnes ovet eivät avautuneetkaan. Jouduimme lopulta odottamaan paikkoillaan tunnin päästäksemme kiinnittäytymään satamaan. Olin lähtenyt kotoa edellisenä iltana yhdeksän maissa ja tässä vaiheessa kello oli Suomen aikaa yksi päivällä. Ei siis todellakaan naurattanut, mutta olinpahan Macaussa. Ja lähtijöiden määrä satamssa oli niin suuri, ettei sieltä varmaan ollut lähtenyt lauttoja aikoihin, me sentään pääsimme perille.

Yli puolen tunnin taxijonossa seisomisen (ja olin ihan alkupäässä) jälkeen pääsin vihdoin asuntolalle. Huoneeni ikkunat olivat olleet auki koko myrskyn ajan ja nyt lattialla oli lehtiä ja lasinsiruja. Onnistuin jopa astua paljaalla jalalla yhden sellaisen päälle epähuomioissa. Kaiken lisäksi yksi ikkuna oli vahingoitunut tuulessa, eikä suostunut sulkeutumaan kokonaan. Mutta ainakaan lasit eivät olleet menneet rikki, kuten monella muulla macaulaisella ja sähkötkin toimivat. Vettä ei tule koko kerroksessa ja olenkin joutunut aina käydä vessassa kaverin huoneessa kolme kerrosta ylempänä...

Onneksi tiesin Macaun pahan tilanteen ja sain tuotua mukana kaksi (pientä) pulloa vettä. Täällä nimittäin kaikki vesi on loppuun myytyä. Kauppojen hyllyt muutenkin huutavat tyhjyyttä kun lisää tavaraa ei ole saatu tuotua ja ihmiset hamstraavat elintarvikkeita koteihinsa. Sunnuntaina on kuulemma tulossa uusi taifuuni, vielä kovempi kun edellinen.

Ainoat vedet onnistuin löytämään Subwaystä (miten ihmiset eivät ole keksineet sitä paikkaa?), minkä lisäksi olen ostanut vitamiiniveden, jotain kirkkaita mehuja ja limua. Asteita on 28, mutta todellisuudessa ilma tuntuu olevan lähempänä 40. Hirveän hikistä ja koko ajan on jano. Itse kävin tänään ostamassa ruokaa, joiden pitäisi riittää ainakin kolmeksi päiväksi jos jotain katastrofaalista käy. Toisessa ruokakaupassa ei toiminut ilmastointi ja monista kylmäkaapeista oli sähköt poissa. Tuntuu kuin olisi jossain zombie apocalypsen jälkeisessä paikassa.

Koulun pitäisi alkaa maanantaina, mutta saapa nähdä. Pääkampuksella serverit ovat olleet poissa jo ainakin kaksi päivää ja asuntolassa toimii vain yksi wifi, jota kaikki nyt sitten käyttävät. Yleensä jokaiselle "solulle" on oma wifinsä. Onneksi sentään yhteys on. Veden korjautumisesta ei ole mitään tietoa ja sunnuntaina saattaa tosiaan tulla vielä uusi myrsky.

Kiinan armeija tuli apuun 25.8.

Suomalaisena harvoin joutuu keskelle mitään luonnonkatastrofia ja siksi tämä tuntuukin hyvin epätodelliselta. Kuinka kauan kestää, ennen kuin elämä palaa normaaliksi? Kun näkee puiden, lasinrirujen ja muun roskan määrän joillain alueilla, tuntuu kuin kaupunkia ei enää koskaan saisi siistiksi. Entä mitä käy jos sunnuntaina on tulossa vielä voimakkaampi taifuuni? Tuulelta ei edes voi suojella taloja tai luontoa. Itse pitää vain pysyä sisällä ja toivoa parasta.

Asuntolani on onneksi mäellä, joten tänne asti vesi ei pääse. Olemme silti aivan meren vieressä, joten tuuli iskeytyy varmasti kovaa rakennukseen ja omat ikkunani ovat kaiken lisäksi juuri merta kohden. Kavereilta on tullut vinkiksi varata ruokaa ja juomaa ja jotain tekemistä huoneeseen pahimman varalta. Yksi kaveri oli ostanut monipalaisen palapelin haha.

En todellakaan kuvitellut Macauhun paluuni alkavan näin, suunnitelmana oli grillata ja elää rennosti viimeiset lomapäivät. Välillä oikein ärsyttää, kuinka koko kiva paluu on pilalla, mutta kaipa tämäkin on mielenkiintoinen tarina kerrottavaksi sitten jonakin päivänä. Ja ehtiihän niitä normaaleja asioita tehdä monta, monta kertaa. Kyllä Macau tästä virkenee.

P.s. ensimmäisen ja viimeisen kollaasin kuvat ovat yleisesti sosiaalisissa mediassa kiertäviä, niitä en ole itse ottanut.

Edit: Kuulen naapurini käyttävän vessaa, vesi on siis toistaiseksi toiminnassa ilmeisesti!