Last Days of Sun

Keskiviikkona oli viimeinen koe ja joululoma alkoi vihdoin neljän kuukauden uurastuksen jälkeen. Viimeiset viikot kyllä menivät aika helposti, kun ei tarvinnut mennä kouluun kuin kokeisiin - niin ja tietysti päntätä niihin samaisiin kokeisiin. Itse aloitin hyvissä ajoin lukemisen ja luin kokeisiin enempinä päivinä kuin varmaan koskaan aiemmin elämässäni. Tämä hieman kostautui loppupuolen kokeissa, sillä puhti loppui kuin seinään ja joissain kokeissa ei melkein jaksanut edes vastata tehtäviin huolella. Loppuun asti kuitenkin selvittiin ja olen aika varma, että pääsen jokaisesta kurssista läpi (kahdesta kokeesta olen kyllä hieman epäileväinen..).

Jouluikävä on kaikonnut kokonaan ja välillä unohdan täysin, että on joulukuu. Jossain laulettiin joululaulua ja ajattelin, onpas omituinen valinta loppukesälle. Tuntuu todella omituiselta mennä takaisin Suomeen parin päivän päästä. Pientä ahdistusta on aina välillä ilmassa ja sitten pitää muistuttaa itselleen, että olen tulossa takaisin tänne alle kuukauden päästä. Olen vain tottunut siihen, että aina kaikkialta pitää lähteä jokseenkin lopullisesti.
   Asuntola on aika tyhjillään nyt ja oma kämppis/naapurini lähti torstaiaamuna kun itse vielä yritin nukkua hänen kamalasta möykästään huolimatta. En ole asiasta blogissa tainnut valittaa, mutta hermot ovat olleet kireällä hänen takiaan. Siisteyskäsityksemme eivät kohtaa (voitte ärsytyksestäni arvata, kumpi on se sottapytty) ja kämppis möykkäsi niin iltamyöhään kuin aamuvarhainkin, riippuen pitikö hänen herätä aikaisin vain myöhään. Hän myös koki oikeudekseen ottaa puolentunnin suihkuja joka päivä, myös siihen aikaan kun minä olen myös valmistautumassa kouluun lähtöä varten. Ja siis minä joudun lähteä tuntia ennen koulun alkua kampukselleni ja hänellä menee kävellen 2min, mutta hänen piti mennä suihkuun aikaisin silti... Huomenna sitten pientä siivousta tehdessäni "pääsen" korjailemaan myös ex-kämppiksen jälkiä, jes.

Christal, Helga ja Kini <3

Viimeisen kokeen jälkeen lähdettiin heti nauttimaan vapaudesta ja mentiin syömään hyvää ruokaa (macaulaisten lempparipuuhaa). Vielä lämpöäkin riittää ja itse olen pitänyt melkein joka päivä hametta ihan vain siksi, että Suomessa joudun kärvistellä kylmissään ihan kohta. Macaulaisilla on todella outo suhtautuminen kylmyyteen; kaikki "pelkäävät" sitä, mutta saattavat silti käppäillä ulkona pelkällä hupparilla kun itse kietoudun (ohueen) takkiini. Myös koska koulupukuihin kuuluu tytöillä hame, ovat ihmiset tottuneet käyttämään hameitakin ympärivuoden. Ja koulupuvun kanssa ei saa olla mitään muita kuin nailon-sukkikset, paitsi joissain harvoissa kouluissa. Toisaalta myös näkee karvahuppu-talvitakkisia ihmisiä 15 asteen paikkeilla.

Torstaina lähdettiin Godiva-jäätelön kaksi yhden hinnalla -tarjouksen innoittamana Venetianiin. Pieni takaisku siitä, että tarjous oli voimassa vain klo 12-14 ja minä, tarjouksen IG:stä bongannut, en osannut tietystikään kiinaa lukea (kellonajat eivät olleet numeroina, edes kiinaksi - en tiedä miten ne siellä lukivat, mutta kuulemma näin). Päästiin sentään kaupoille ja omaan matkaankin tarttui aurinkolasit ja paita (yritän olla shoppailematta ihan hirveästi, koska Suomessa odottavat nettitilaukseni) ja illalla tietysti myös mentiin syömään. Kasinoilla ei todellakaan kannata syödä, koska niissä on ihan naurettavan korkeat hinnat, ja niin mekin käveltiin Taipa Villageen Cafe Nova Kokoroon, joka on omia lemppareita. Sekin on hieman hintava "perusruokaan" verrattuna, koska menulla on enimmäkseen länkkärityyppistä ruokaa. Suomalaiselle eivät hinnat ole pahat ja sain vihdoin pizzaa! Aasialaisittain jaettiin kolme annosta kaikkien kesken, mutta pizzahampaan kolotus on ainakin toistaisesti poissa.

Tänään mentiin syömään rahaa kolmatta päivää putkeen, tällä kertaa MGM:ään, jossa hinnat ovat todella kovat. Tarkoituksena oli ostaa sellainen monikerroksinen kakkutarjotin, mutta kaverit päättivät vähän päälle 20€:n hinnan olevan liikaa moisesta. En kyllä sitten tiedä, montako kakkua kyseiseen settiin kuului. Päädyimme sitten valikoimaan kakkuja yksitellen eri kahvilasta ja näiden ja pasta-annoksen jaettuamme hintaa tuli n. 12€. Ja tämä kahvila sijaitsi siis luksus"ostarilla". Kyllä sitä suomalaisena vaan yleensä aina kaikkialla muualla tuntuu niin halvalta.

Macau päätti jättää itsestään kultaisen muiston mieleeni luomalla aivan järkyttävät ruuhkat. Alla olevan kuvan tilanne jatkuu neljään suuntaan monta kilometriä ja Christal esimerkiksi joutui istumaan bussissa puolituntia paikoillaan. Lopulta poliisit tulivat johtamaan liikennettä ja ruuhka pikkuhiljaa kaikkosi. Itsellänikin meni kotimatkaan 15min sijasta n. tunti, osittaen kyllä johtuen siitä, että menin ensimmäiseen bussiin, jolla pääsen kotiin, ja jouduin siis kiertämään Taipan saarta ympäri ennen omaa pysäkkiäni.

Kuva FB:stä, ei mun ottama

Huomenna on tehtävälistalla monenmoista juttua, koska en tietenkään ole jaksanut/halunnut valmistautua ajoissa. Sunnuntaina lähden Hong Kongiin yöksi, koska maanantaiaamuna lähtee lento Tukholman kautta Helsinkiin yhdeksältä aamulla ja Macausta ei menisi lauttoja HK:n lentokentälle niin aikaisin. Ihan kiva kyllä mennä Hong Kongiin taas, vaikka hirveästi aikaa sen tutkimiseen ei olekaan. Ensi lukukaudella voisi ottaa tavoitteeksi käydä Hong Kongissa enemmän, on se kuitenkin aika cool naapurikaupunki.