Onko englanniksi vaikea opiskella + Millaista on opiskella Aasiassa?

Me suomalaiset ollaan niin itsekriittisiä. Moni epäilee varsinkin kielellisiä taitojaan ja olen varma, että monelle tulee pupu pöksyyn ulkomaille opiskelemaan lähtemisen suhteen englannin (tai minkä tahansa muunkin) kielen kohdalla - minä itsekin lukiossa olin todella epäileväinen siitä, pystyisinkö opiskelemaan englanniksi. Epäilin, pystyisinkö edes opiskelemaan tutkinnosta 20% englanniksi ja itselleni englanti oli kuitenkin aina ollut vahva ja läheinen kieli. Parin mutkan kautta päädyin loppujen lopuksi opiskelemaan tutkintoni 100% englanniksi ja vieläpä Aasiaan asti. Noin kaksi kuukautta on opintoja tällä hetkellä takana ja voisin antaa pientä in sightia siitä, millaista on opiskella englanniksi ja millaista on opiskella Aasiassa.

Onko englanniksi opiskeleminen vaikeaa? Ei. Okei, en nyt menisi vastaamaan mustavalkoisesti, että englanniksi opiskelu on helppoa. Riippuu todella paljon siitä mitä opiskelee. Eri aloilla on todella eritasoista sanastoa ja varmaan lääketieteen ja lakiopin sanasto on paljon haastavampaa kuin vaikkapa kauneuden- tai ravintoalan. Itse en koe turismi-/markkinointi-/kauppa-alalla olevan ihan hirveästi vaikeaa sanastoa englanniksi - ainakaan vielä. Olen jostain lukenut, että vaikeampisanastoisilla aloilla kestää noin vuosi, kunnes pääsee kunnolla, kunnolla sisään kyseisen aihepiirin sanastoon ja terminologiaan. Aina kun muuttaa uuteen maahan, menee hetki ennen kuin vieraan kielen käyttämiseen tottuu - älä siis ole itsellesi liian ankara, kyllä se sieltä tulee.

Kuten ylemmästä kuvasta näkee, joissain aineissa on tietysti sanastoa, joka ei ole etukäteen tuttua. Toisaalta, jos opiskelisin accountingia (muistiinpanojen aihe) suomeksi, olisivat termit varmaan silti vieraita. En siis koe tekeväni mitenkään hirveästi ylimääräistä työtä verrattuna siihen, mitä joutuisin Suomessa tekemään. Joihinkin termeihin auttaa suomenkieliset käännökset, mutta hyvin usein olin yhtä pihalla sanakirjan avun jälkeenkin, joten lopetin kääntämisen ensimmäisen viikon jälkeen.

Myös opiskelumaalla on suuri rooli kielen haastavuudessa. Englanninkielisissä maissa taso on varmaan paljon korkeammalla ja opiskelijoilta odotetaan enemmän, mutta meillä opettajat ymmärtävät, ettei englanti ole kenenkään äidinkieli. Jotkut opettajat oikeastaan menevät omasta mielestäni jo liian pitkällekin ja saattavat selittää asian uudestaan kanttoniksi tai kertovat, kuinka kokeessa englannin oikeaoppisuudella ei niinkään ole väliä ja aina voi piirtää kuvia (economicsissa). Holhoamisen pitäisi kuitenkin loppua ensimmäisen semesterin, tai ihan viimeistään ensimmäisen vuoden jälkeen.

Omasta mielestäni englanniksi opiskelu oikeastaan tuo kivan lisän opintoihin. Tykkään kielten opiskelusta, mutta englantia en ole koskaan "osannut opiskella", se kun on vaan tullut todella luonnostaan ala-asteelta asti. Englanniksi yliopistossa opiskellessa oppii kieltä sellaisella tavalla, jota ei voi oppia luokkahuoneessa. Suullisesta ilmaisusta tulee luontevaa nopeasti (mulla tietysti taustalla myös 7kk Pekingissä, jossa käytin englantia pääkielenä) ja on hienoa huomata, kuinka pystyy vastailemaan englanniksi kysymyksiin kaiken maailman aihepiireistä, kuten ekonomiasta tai esimiehisyydestä (mikäköhän management-oppiaine olisi suomeksi..?). Myös sanasto karttuu ja pääsee nousemaan "kouluenglannista" "elämän englantiin".

Selvin ero Suomen kouluihin on ryhmäprojektien tärkeys. Lähes poikkeuksetta kurssilla tulee olemaan suuri ryhmätyö ja se voi olla jopa 30% loppuarvosanasta. Olemme oman luokan kesken kaikilla kursseilla, paitsi valinnaisessa kielessä ja näiden samojen ihmisten kesken on lukuisia pienryhmämuodostelmia. Joillain kursseilla on saanut itse valita ryhmänsä, toisilla ei. Nopeasti oppii huomaamaan, ketkä ovat ahkeria ja tiimipelaajia ja ketkä vain roikkuvat mukana tekemättä mitään. Onneksi omassa kaveriporukassa ollaan kaikki tunnollisia ja toivottavasti jatkossa saadaan useammin tehdä töitä yhdessä.
   Mulle tuli oikeastaan vasta tällä viikolla oivallus siitä, miksi ryhmätyöt ovat varmaan niin tärkeitä. Kirosin aina mielessäni, etten saanut olla itse vastuussa siitä, miten, milloin ja kuinka hyvin projektini haluan tehdä, vaan aina pitää työskennellä noin viiden muun ihmisen kanssa. Halusin olla oman onneni seppä, mutta Aasiassa eletään kollektiivisessa kulttuurissa, etkä voi loistaa yksin. Voit loistaa vasta kun ryhmäsi loistaa myös - mikä on erittäin ärsyttävä ajatus jos ryhmäsi on täynnä lusmuilijoita.
   Ryhmätöihin sisältyy yleensä myös esitelmä ja varsinkin englannissa on paljon yksin tehtäviäkin esitelmiä. Aasiassa osataankin mun mielestä esiintyä paljon paremmin kuin Suomessa ja kaikilla on hallussa sellainen melkein ulkoa opeteltu itsensä esittely ja muiden tervehtiminen, mitä en koskaan ole nähnyt tehtävän Suomessa.

IFT on toinen Macaun tunnetuimmista/arvostetuimmista kouluista ja kyllä tuntuukin, että opiskelee hyvässä koulussa. Midterm-testejen ja ryhmäprojektien lisäksi meillä on paljon quizeja ja joissain aineissa kotiläksyinä "testejä", joissa saa tietysti käyttää kirjaa. Olen kysynyt kavereiltani ja he sanoivat, että meidän koulussa joutuu tehdä eniten töitä Macaun yliopistoista. En tietenkään tiedä tarkasti, millaista on opiskella suomalaisessa yliopistossa, mutta tuntuu, että meillä on oikeasti ihan hirveästi tekemistä. Ensi viikolla on esim. kaksi midtermiä (principles of management ja accounting, josta pääsee kuulemma läpi 30% oppilaista.....), kaksi quizia (japani ja computer), accounting-projektin ensimmäisen osan ja englannin suullisen videon dead line. Näiden lisäksi on tietysti normaalit koulupäivät 10-16:50 ja heti kun ollaan päästy ensi viikon yli, aletaan kiireaikataululla (lue: ei olla edes kirjoitettu juonta vielä) tekemään "lyhytelokuvaa" (onneksi oikeasti lyhyt, n. 5-7min), jonka dead line on sitten sitä seuraavalla viikolla. Töiden teon makuun meitä todellakin valmistellaan ja ihan syystäkin, Aasiassa työelämässä tehdään järkyttävän pitkiä päiviä ja lomia on ihan pari vuodessa.

En koe, että taso olisi hirveän vaativa meidän koulussa verrattuna Suomeen, mutta tosiaan yhtään kurssikoetta en ole vielä tehnyt, ainoastaan yhden midtermsin. Kilpailua on luokkalaisten kesken paljon vähemmän kuin oletin ja mielestäni meidän koulussa ollaan aidosti iloisempia kavereiden menestyksestä kuin Suomessa. Ryhmähenki-ajatus varmaan piilee tässäkin jotenkin taustalla, samassa veneessähän me ollaan ja toisen menestys ei ole itseltä pois. Parhaimmat opiskelijat saavat näkyviä tunnustuksia julkisina stipendejä, jotka ovat kai ihan tuntuvia summia (koulu saa paljon lahjoituksia Macaun yrityksiltä ollessamme johtava hospitality-alan koulu ja tärkeä lisä Macaun turismi-bisnekseen).

Luokassa nukkuminen ei ole yhtään tavaton näky.



Mutta kyllä meitä vielä jaksaa hymyilyttääkin!

Olen koulun ainoa länsimaalainen opiskelija (seuraavaksi lähin on pakistanilainen poika ja siitä seuraava mongolialainen kolmannen vuoden opiskelija - melkein kaikki muut ovat Kiinasta, Hong Kongista, Taiwanista tai Macausta), mutta en koe olevani vieraalla planeetalla. En tietenkään tiedä millaista muissa Aasian maissa on opiskella, mutta voisin olettaa, että kaikissa varakkaimmissa maissa se on verrattavissa Suomeen ja Eurooppaan. Aasiaan lähtiessä pelkäsin opetuksen olevan joko aivan surkeaa tai sitten aivan liian vaikeaa omalle tasolleni, mutta IFT:ssä pärjään hyvin. Jos siis Aasiassa - tai missä tahansa ulkomailla - opiskelu kiinnostaa, älä epäröi! Maailma on hienoja kokemuksia täynnä, opiskelu voi olla yksi niistä.