(Kiina-)Au pairin turhautumiset

torstai 6. elokuuta 2015
Kiinalainen kasvatustapa on todella hämmentävä yhdistelmä lapsen täydellistä lellimistä ja hänen huomiotta jättämistä. Lapsia kohdellaan pitkää kuin vauvoja, mutta toisaalta heiltä odotetaan aivan liikoja ikään ja taitoihin nähden. Mikään ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi hyvä suoritus tai taitotaso. Kun itse kehun Timothya kaikista hänen pienistäkin onnistumisista, kuten ymmärrettävästä englanninkielisestä lauseesta (, vaikka kielioppi olisikin aivan väärin) tai oman nimen kirjoittamisesta oikein kun sanelen kirjaimet, ovat vanhemmat asioista joko välinpitämättömiä tai antavat korjauksia pienimmistäkin asioista.
   Itseni mielestä on esimerkiksi tärkeintä, että Timothy tulee ymmärretyksi englanniksi ja että hänen into oppimiseen säilyy, kun taas host äidin mielestä on super-tärkeää, että kielioppi on 100% oikein. Tietysti on tärkeää, että kielioppi on hallussa, mutta kun samanikäinen suomalainen lapsi on suunnilleen juomassa kuravettä, on minusta jokainen ymmärrettävä sana ja lause voitto.


Olen tuskin ainoa au pair, joka kokee olevansa koko ajan töissä ja josta tuntuu, että perhe vaatii kamalan paljon. Minulla ei ole vapaapäiviä perheen Japanin matkan ja minun "viikon Harbinin loman" (, jota en edes itse siis pyytänyt, vaan kotiin ei voinut jäädä yksin) takia ja vapaa-aikani päivisinkin on todella taidokkaasti rajoitettua. Keskellä päivää minulla on kolmen tunnin tauko, mutta koska matka keskustaan kestää 1,5h suuntaansa, en voi lähteä pois lähiseudulta. Työt taas loppuvat kello 6 illalla, jonka jälkeen on liian myöhä mennä minnekään. Itse en muutenkaan pitkälle pötki, koska en edelleen osaa reittiä metroasemalle, eikä kukaan tunnu olevan erityisen kiinnostunut sitä minulle opettamaan. Olen siis auton varassa. Perheen tiedoissahan sanottiin, että metroasema on puolen tunnin kävelyn päässä, mikä olisi vielä ihan OK, mutta todellisuudessa sinne on 4km. En siis ihan heti ole lähdössä kävelemäänkään.
   Kello kuuden jälkeen Timothylla on harrastuksia neljä kertaa viikossa ja olen aina niissä mukana. Kung fu -tunneille on pakko mennä, koska menemme sen jälkeen ravintolaan. Onneksi host mom ja yksi kung fu -opeista tekivät sopimuksen, että keskiviikkoisin Timothyn tunnin aikana minulle pidetään ilmaisiksi kung fu -tunti ja opettajani harjoittelee samalla englantiaan. Jotain muutakin elämää, kuin au pairuus, vihdoin.

Olen siis asunut kuukauden ja viikon Pekingissä, enkä ole vieläkään shoppaillut tai tehnyt muutakaan itsenäisesti. Tiistaina kävin kävelyllä lähiseudulla ja tulin todistaneeksi, ettei 6th ringillä (täällä ainakaan) ole oikeasti yhtään mitään. Jokainen tie päättyi hiekkakasaan tai epämääräiseen työmaa-alueeseen ja hienoin asia, jonka näin, oli vessanpönttö kadulla. Sentään syrjäkylässä asumisessa on se hyvä puoli, että meidän lähikaupassa oli pringlessejä halvalla.

Hienoin asia naapurustossa.

Nyt kyllä turhauttaa, koska...:

- Timothyn kanssa pitää maalata enemmän ja lukea enemmän kirjoja. Molemmat olivat lempi puuhia perheen papereissa, mutta todellisuudessa T ei tykkää kummastakaan erityisesti. Luuletko, että kiinalaisen lapsen saa tekemään jotain vasten tahtoa? Ei todellakaan
- Host äiti keksi loistavan idean, että alkaa valita joka päiväksi yhden kirjan, joka meidän on luettava, ja ehdotti, että illalla voisimme näytellä kirjan hänelle. Anteeksi, oletko huomannut, että lapsesi on 4v. eikä puhu täydellistä englantia?
- Multa pyydettiin, että juttelisin T:n kanssa enemmän automatkoilla (, jotka huom. ovat mun työajan ulkopuolella). Mistä jutella 1h lapsen kanssa, jolla on rajallinen sanavarasto ja joka haluaa jutella äitinsä kanssa, koska ei ole nähnyt häntä koko päivänä?
- Host äidin mielestä Timothy ei enää halua leikkiä mun kanssa yhtä paljon kuin ennen Japanin matkaa. Host äiti on kuitenkin töissä/ajamassa sinne/sieltä 07-18, joten hän ei näe mitä päivisin tapahtuu. Tietysti Timothy haluaa olla illalla mieluummin äitinsä kanssa kuin minun, koska olemme olleet koko päivän yhdessä
- Mummo tulee aina puhumaan T:lle kiinaa, vaikka me käydään keskustelua englanniksi, minkä jälkeen pitää aloittaa alusta T:n kanssa saadakseen hänet taas innostumaan puhumaan englantia
- T on kuulemma nyt aivan liian kiinnostunut avaruudesta (host äiti kuitenkin itse juuri osti 6 uutta avaruus-kirjaa) ja mun pitäis esitellä hänelle muita aiheita
- Olen harrastanut thai boxingia ja host äiti ehdotti, että alkaisin opettaa Timothylle sitä (, koska hänen harrastuksensahan eivät muuten ole tarpeeksi) kerran viikossa. Kivaa, lisää työtä työaikojen ulkopuolella
- Mulle tuntuu koko ajan olevan lisää ehdotuksia, mitä voisin tehdä enemmän ja paremmin. Ei mua kuitenkaan kiitetä yhtään siitä, miten T:n englanti on kehittynyt tai huomioida mun ja T:n yhteisiä vitsejä ja juttuja, joita se haluaa tehä vaan mun kanssa



Mulle varmaa yks vaikeimmista asioista au pairina on oikeesti se, että mulla ei oo paljoakaan päätäntävaltaa ja joudun totella muita, vaikka en ois samaa mieltä. Joudun elää muiden ehdoilla, eikä mulla oo omaa elämää käytännössä. Uskon, että tilanne kuitenkin helpottaa, kunhan pääsen muuttamaan toiseen perheeseen, joka asuu enemmän keskustassa ja niillä on kokemusta au paireista. Ainakin saan mun vapaapäivät ja kun lapsetkin menee kouluun, on mulla enemmän omaa aikaa. Tapasin tänään toisen au pairin (pikaisesti, koska mulla ei oo aikaa ja host äiti oli jo ihan kummissaan mun pyynnöstä tavata toinen ihminen), joka sanoi, että loma-ajat on aina vaikeimpia. Sitten kun lapset on kouluissa, on paljon helpompaa, kun on pakolla päivisin aikaa tehdä omia juttuja. Ja kunhan pääsen karistamaan 6th ringin tomut ja hiekat ja vessanpöntöt mun jaloista, pystyn myös tavata muita au paireja ja ehkä päästä kokemaan Pekingin yöelämääkin (kuulemma mahtava). Ehkä jopa vihdoin pääsen ostamaan uusia vaatteita, eikä tarvitse käyttää näitä samoja enää.
18 kommenttia on "(Kiina-)Au pairin turhautumiset"
  1. Voi apua, joka juttu tossa kuulostaa niin samalle kun mun kokemukset Shenzhenissä! Koko ajan munkin hostäidillä on parannusehdotuksia, et opetapa nelivuotias lapsi kirjottamaan aakkoset ja lue sen kanssa viis kirjaa päivässä. Ja kun mikään enkun opiskeluun viittaavakaan ei kiinnostanu Biubiuta! Ja vapaa-ajasta ei tosiaan puhettakaan. Mullaki oli parina päivänä viikossa kuuden jälkeen vapaata harastusten takia, mutta eipä siihen aikaan enää tosiaan juuri mitään ehtiny. Mä taisin lähinnä istua kahviloissa ja opiskella kiinaa. Mut kannattaa kyl oikeesti keskustella vapaa-ajasta sen hostäidin kanssa. Ite tein sen vasta n 3 viikkoo ennen lähtöö, mutta ois kannattanu tehä se jo aiemmin. Saatiin sillon monia väärinkäsityksiä työajan suhteen oiottua. Ne kun oikeesti ei pitäny melkein mitään mun työaikana, mutta oletti silti et osallistusin täysiä sen lapsen kasvatukseen. Esim just noi automatkat, mun piti koko ajan kertoo tarinoita. Ja kun matkat on tunnit suuntaansa niin kyllä siihen hommaan kyllästyy aika äkkiä. Mut tsemppiä, onneks pääset kohta vaihtamaan perhettä. Varmasti helpottaa kun on vanhempia lapsia ja selkeemmät vapaa-ajat! Ja varsinkin jos pääset pois sieltä lähiöelämästä. T. Alisa/se joka oli kertomassa allianssin infossa aupairjutuista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalaisten odotukset au pairiakin kohtaan on kyllä ihan hirveet :D ja just toi eriävä käsitys vapaa-ajasta kun tuntuu, että ainakaan mun perhe ei jotenkin yhtään tajuu, että haluun ehkä elämän kodin ulkopuolellakin, enkä tullu Kiinaan vaan ollakseni 24/7 sen lapsen kanssa...

      Poista
  2. Toi on kyl tylsää jos on sellasella seudulla mistä ei oikeen pääse mihinkään, niinkun vaikka kaupunkiin. Mä olin lukiovaihdossa Chilessä ja jouduin siellä semmoseen pieneen aavikkokaupunkiin ja siellä just ei voinu kulkee kävellen tai pyörällä mihinkään kun oli niin vaarallista joten oli aina kyytien varassa. Jos halus "pihalle" niin tuli aika paljon vietettyä sit aikaa vaan just siinä naapurustossa missä nyt ei ollu mitään muuta kun omakotitaloja ja aitoja ja ehkä pari leikkipuistoa :D Mut onneks pääset vaihtaan maisemia vielä ja jälkikäteen tostakin kokemuksesta varmasti huomaa saaneensa jotain hyvää irti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja onhan tässä perheessä sentään positiivista ainakin se, että mä oon 100% perheenjäsen kun oon niin aktiivisesti osa kaikkea toimintaa :D Suomalaisena, joka on tottunut siihen, että julkisella liikenteellä pääsee mihin vaan, on kyllä tosi iso ero tää naapuruston "vankina" oleminen.

      Poista
  3. näitä sun juttuja on niiin hauska lukea! oot hyvä kirjoittamaan huonommistakin uutisista humoristiseen tapaan :D lempi blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau kiitos!!! Nyt tuli kyllä hymy huulille :)

      Poista
  4. Voi vitsi tykkään lukea näitä sun kuulumisia, vaikka nyt oliskin vähän negatiivisempaa asiaa :-) On niin paljon kiinnostavampaa kuitenki lukea realistista tekstiä ku pelkkiä mitä-tein-tänään-kirjotuksia. Tsemppiä sulle sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ja mä yritänkin kertoo oikeesta kokemuksesta, enkä vaan kiiltokuvaversiota :) hyvä jos kelpaa!

      Poista
  5. Kuulostaa jokseenkin samalta kuralta mitä kaikki Kiinan au pairit käy läpi :D Mulla oli yks kaveri jonka kaikki vapaapäivät ja vapaat viikonlput peruttii koska sen perhe vei sen "lomalle" jonneki toisee kaupunkii missä se teki ihan samaa duunia kun kotonaki tosin 24/7. Mut oli kans just tokassa perheessä maailman älyttömimmät aikataulut että minnekään en kotoontapäässy ja mä asuin sentää sillon ihan keskustassa! Ja kahdessa perheessä kolmesta jatkuvasti samat marinat miten mä en lue tarpeeksi kirjoja (lapsia ei kiinnosta tippaakaan kuunnella), puhu lapsille tarpeeksi koulumatkoilla (ei mun työaikaa plus matkaa 45min suunta), mä en pidä tarpeeksi kielellisesti kehittäviä ktiviteetteja lapsille (joita ei kiinnosta muu kuin roboteilla räiskintä tai barbit), lapset puhuu vanhempien läsnäolllessa kiinaa (joo sillon kun ne näkee vanhempiaan kerran viikossa!!!) ja mitä näitä nyt on. Ketään ei munkaan au pair aikana pahemmin kiinnostanu mun ja lasten välit mitkä oli noin 1000 kertaa paremmat kun kenenkään lastehoitajan tai lastenhoitajien mukaan entisten au pairien kanssa. Kylläpä alko taas ottamaan päästä :D Ikinä en lähtis au pairiks uudestaan ja jos olis pakko ni kiinalainen perhe olis kyllä viiminen vaihtoehto!

    Tuli muuten mieleen että paljon sä saat palkkaa siellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla kaikilla kiinassa olevilla au paireilla about ihan samat ongelmat :D näiden kasvatustapa eroo niiiin paljon suomesta/länsimaista ja muutenkin tapa miten ihmisten kanssa ollaan.. Pitää vaan purra hammasta ja yrittää saada tilanteesta paras esiin! Ja saan palkkaa 1000 yuanii

      Poista
  6. Tää sun blogi on kyllä ihan mahtava! Löysin tänne nyt vasta mutta jään kyllä ehdottomasti seurailemaan :) Oon ite lähdössä ens viikolla Englantiin au pairiks ja on kyllä kiva lukea muiden kokemuksia, vaikka siellä Kiinassa onkin varmaan aika erilaista mitä mun elämä Englannissa tulee olemaan :D

    Jos mun au pair jutut kiinnostaa niin niitä voi lukea http://nooramakinen.blogspot.fi/ tuolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit perille! :) ja todellakin kiinnostaa kaikkien sielunveljien tarinat, käyn kurkkimassa sun blogia ja lisään lukulistalle!! Onnea Englantiin :)

      Poista
  7. Löysin blogin ihan vahinfossa eri au pair blogien kautta ja päätin lukea kaikki postaukset nyt sen sijaan että olisin keskittynyt viimeisiin kursseihin. Mahtava blogi, osaat selvästi kirjottaa (ja hyvin!) ja blogin lukeminen helpottaa hieman omaa matkailun kaipuuta. En au-pairina ole ollut, mutta suoritin 5,5 kuukauden työharjoittelun viime talvena Thaimaassa pienen pienessä hotellissa, jossa olin yli 3kk ainoa työntekijä, joka puhui suomea, ja sydän jäi sinne Aasian suuntaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon!! :) Thaimaa on varmasti ihana maa myös, mä siis oon käynyt vaan Vietnamissa ja nyt täällä Kiinassa tietysti :D Itseäkin kiinnostaa matkailuala suuresti!

      Poista
    2. Jos aiot lähtee lukemaan matkailua niin suosittelen (omalla kokemuksella) kiertämään Haaga-Heliat kaukaa :) Itsellä piti olla valmistuminen jo kesällä, mutta viikkoa ennen tuli ilmoitus että koulu oli mokannut oikein kunnolla ja joudun lukemaan nyt syksyn vielä muutaman kurssin. Mukava ala ja ainakin itse haluan heti joulun jälkeen töihin matkailun pariin. :) Onnea Kiinaan ja jään innolla lukemaan seuraavia postauksia! :)

      Poista
    3. Haha just haaga-helia oli ainut mitä mä harkitsin suomesta :D oon vahvasti miettiny Amsterdamin kouluja, mutta saa nähä minne elämä mut nyt viekään :DD

      Poista
    4. Haaga-Heliat (ihan sama mikä campus) on sisäisesti tunnettuja siitä että jokaikinen mahdollinen asia jonka voi munata, tullaan munaamaan.. En tiiä miten tieto on vaan pysynyt pienissä piireissä eikä ole mainittu lehdissä yms.. Itse koen että ainoa hyvä asia koko koulussa oli alkoholipassin suorittaminen ja ei niin helppo, mutta ikimuistoinen harjoittelu Thaimaassa (mm. opettaja yritti vetää harjoittelupaikan hyväksymisen 2-3 viikkoa ennen lähtöä ja olin jo maksanut tai varannut kaiken mahdollisen). Ja nyt tietenkin muutaman sertifikaatin saaminen parista lentoliikenne-kurssista.. Ja takana on vaikka kuinka monta kurssia ja pettymystä. Jos mahdollista kannattaa hakea ulkomaille, HH EI kannata :D

      Poista
    5. No kiitos tiedosta! :) enpä taida haagaan hakea :D

      Poista