Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta

Kun Euroopassa ja Suomessa koronakriisi on vasta aluillaan, on se ollut Kiinassa osa elämäämme joka sekunti tammikuusta asti. Itse olen ollut karanteenissa tänään 31 päivää. Viime viikko oli erityisen vaikea ja sen päätteeksi yksi neljästä karanteenissa olevista kaveristani lähti takaisin kotimaahansa. Usein ei tee mieli tehdä muuta kuin maata sängyssä ja katsoa Netflixiä. Kampusalueella saa toki liikkua vapaasti, mutta ei siellä mitään tekemistä ole. Voi istua ulkona ja juoda bubble teata tai käydä ruokakaupassa. Ainoista auki olevista ravintoloista saa vain take away -ruokaa. Kavereita näen kerran viikossa, sillä he ovat joko online-tunnilla (itselläni viimeisen vuoden opiskelijana koulua vain kahtena päivänä) tai nukkumassa. Siltikin olen onnellinen, että korona iski tänä vuonna. Viime vuonna minulla ei olisi ollut edes neljää (tai no, enää kolmea) kaveria, joiden kanssa jakaa karanteenikokemus. Paikalliset ovat kodeissaan normaalisti ja yli 90% mannerkiinalaisista oppilaista jumissa kotikaupungeissaan.

Macaussa ei ole ollut uusia korona-tapauksia melkein viiteen viikkoon, eikä kahdessa naapurikaupungissa melkein neljään. Mikään muu koulu ei ole laittanut oppilaitaan karanteeniin - edes tämä koulu, jonka kampuksella asumme väliaikaisesti. Jopa Wuhanista evakuioidut macaulaiset ovat karanteenissa vain kaksi viikkoa ja Macaun 10 koronatapausta olivat hoidossa alle kuukauden. Make it make sense. Pahinta karanteenissa olemisessa on se, että muu kaupunki muuten pyörii jo melkein normaalisti. Kaverit syövät ravintoloissa ja käyvät ulkona. Emme ole saaneet vastausta siihen, miksi meitä pidetään täällä ja kuinka pitkään. Lähteä toki saisi, mutta minne? Vuokrat Macaussa alkavat noin 1000€:sta.

Maskien ostamista kampuksella - pitää näyttää opiskelijakortti ja passi

Elämä karanteenissa on todella tylsää. Arkea tahdittaa vain tiettynä viikonpäivänä Netflixiin lisättävät uudet jaksot ja tapani ostaa Subwayta maanantaisin. Yritämme kavereiden kanssa istua iltaa perjantaisin tai lauantaisin, mutta viime viikolla se jäi välistä ja se vaikutti selvästi kaikkien mielialaan negatiivisesti. Draamaa elämään tuovat torakka-invaasiot (kaverin suihkukaivosta tuli ylös kymmenittäin jättitorakoita yhtä aikaa!!!) ja keittiöstä kadonnut astianpesuaine (arvo alle 1.5€), jota henkilökunta sitten metsästi kyselemällä kaikilta yksitellen, olivatko he ottaneet sen tai nähneet jotain. Ainetta ei muuten kai koskaan löytynyt. 

Kaikista mielenkiintoisin tapahtuma oli kun eräs poika oli karannut kampukselta, joidenkin tietojen mukaan kahdeksi päiväksi! Luultavimmin tapaamaan tyttöystäväänsä. Pojan poissaolo huomattiin jo ensimmäisenä iltana ja hän oli suurissa ongelmissa palatessaan. Rangaistuksena hänet lukittiin huoneeseensa 14 päiväksi ja meillä kaikilla kiristyi uloskirjautumisprosessi (ulos talostamme lähteminen siis). Itse olimme sattumalta juuri samana iltana pahoilla teillämme minun kavereiden kanssa. Kutsuimme kaksi kaveriamme ulkopuolelta kylään (pihalle ja kahdeksi tunniksi talon alakerrokseen julkiseen tilaan), jotta saisimme pizzaa :D Pojat kävivät toisenkin kerran kampuksella tuoden meille ruokaa ulkopuolelta, mutta kiristyneiden sääntöjen takia jouduimme pysymään ulkona koko illan. Onneksi Macaussa on jo nyt noin 20 astetta auringonlaskun jälkeenkin.

Vanhemmat lähettivät minulle paketin sisältäen pääasiassa maskeja, käsidesiä ja kumihanskoja. Tilanne on kuitenkin kääntynyt niin, että lähetänköhän minä kohta Suomeen samanlaisen selviytymispaketin? Jopa Manner-Kiinassa tilanne on rauhoittumaan päin, kun taas Euroopassa vaikeat ajat ovat vasta edessä. Somessa näkyy Italiassa asuvien postauksia hädästä ja pahasta tilanteesta. Tuntuu, että heitä kuunnellaan enemmän kuin kiinalaisia/Kiinassa asuvia koskaan. Eikä missään ole puhetta italialaisten välttelemisestä tai heidän hygieniatasosta.

Moni suomalainen taas valittaa peruuntuneista lomamatkoistaan. Jos ihmisten kuollessa ja sairastuessa sinun suurin huolesi on, ettet päässytkään ulkomaille, kannattaa katsoa peiliin. Pandemian aikana ei voi keskittyä vain omaa napaansa. Korona ei ole kaikille vakava tauti, mutta nuoret perusterveetkin voivat tartuttaa muita. Kaikkien on osallistuttava taudin leviämisen estämiseen. Ihmisten pitää huolehtia huolellisesta käsien pesusta ja ihmisjoukkojen välttelyistä. Ikävä kyllä tämä tarkottaa koulujen, kuntosalien, leffateattereiden jne sulkemista. En tiedä, onko Suomi valmis tekemään näin rajuja päätöksiä, ainakaan tarpeeksi ajoissa. Täällä tilanne on kääntynyt parempaan päin vasta kun käytännössä kaikki paikat, joissa on ihmisjoukkoja, ovat olleet kiinni yli kuukauden. Koulut Macaussa aukeavat astettain vasta maaliskuun 30. päivästä lähtien alkaen lukion viimeisen luokan opiskelijoista päättyen vasta toukokuun alussa tarhojen aukeamiseen. Yliopistojen aukeamisesta ei ole vielä sanottu mitään.

Nyt minulla on maskeja jo neljässä värissä :D Kunpa saisin valkoisia ja mustiakin

Minun mielestäni Suomessa ollaan vähätelty ja naureskeltu koronalle tähän asti. Nyt yhtäkkiä ihmiset ovat tajunneet, ettei se koskekaan vain "huonoissa" maissa asuvia, vaan Suomessa pitää ihan oikeasti ottaa tilanne haltuun. Vasta nyt on havahduttu siihen, että korona on vakava. Ei tauti itsessään (vältämättä), mutta sen seuraukset. Sairaalat tulevat täyteen kapasiteettiin koronapotilaiden takia, jolloin muut saattavat jäädä huomiotta. Näin kävi Wuhanissa. Sairaalaan ei otettu edes sisään ilman koronaa. Sydänkohtaus? Voi voi. Korona leviää nopeasti ja monissa kaupungeissa ei vain yksinkertaisesti tule olemaan mahdollisuutta hoitaa kaikkia.

Ja entäs tämä paljon levitelty lause siitä, että flunssaan kuolee koronaa enemmän ihmisiä vuosittain. Luin juuri The New York Times:n artikkelin, jossa tämä kumotaan sanomalla, että flunssatapaukset jakautuvat yli 8kk aikajaksolle, eivätkä kasva eksponentiaalisesti viikoissa. Lisäksi, koronakriisi ei ole ohi, eikä siksi voi vielä tehdä luotettavia vertauksia sen tappavuudesta. Pidän silti kantani siitä, että koronaa ei tarvitse pelätä. Kunhan noudattaa ohjeistuksia, eikä riskeeraa muiden terveyttä, pitäisi kaiken mennä aika hyvin.

Meidän karanteeniimme tuli tällä viikolla vihdoin pilakhdus valoa. Laitoin viestiä eräälle asuntolamme pääjehuista ja kysyin miksi olemme edelleen karanteenissa ja mitä pitää tapahtua (tai ei tapahtua), jotta se loppuu. Konkreettista vastausta en saanut, ainoastaan että tuskamme ymmärretään ja että meitä vain yritetään pitää turvassa. Kaverinikin laittoi viestiä ja kysyi miksi me olemme ainut koulu karanteenissa. Työntekijä vaikutti yllättyneeltä tilanteesta, joko siitä, että asia tosiaan oli niin, tai sitten siitä, että me tiesimme totuuden. Joka tapauksessa, seuraavana päivänä ryhmächättiin ilmestyi viesti. Hyvällä syyllä ja etukäteen lupaa anomalla saisimme lähteä kampukselta kolmeksi tunniksi!

Aloimme heti kokoamaan ideoita. Yhdellä kaverillani oli oikeastikin hyvä syy: halal-lihan ostaminen (sitä ei saa kampukselta) ja me muut käytimme kännykkälaskun maksamista (se oikeastikin piti hoitaa, eikä onnistunut online enää). Pääsimme siis ulos torstaina. Vartijat antoivat meidän lähteä 20 min etuajassa ja kirjasivat lähtöajan puolestamme (mutta menimme väärään bussiin ja tuhlasimme koko lisäajan.. :D). Kolme tuntia ei ollut pitkä aika, mutta piristi kovasti. Kadulla kävellessä vähän itketti. Tämä on viimeinen semesterini Macaussa ja olen jo nyt missannut 1,5kk siitä. Olen rakkaassa kaupungissani kuitenkaan oikeasti siellä olematta.

Kävimme maksamassa laskumme, ostamassa ruokaa ja muita tavaroita, lounaalla (ah mikä kokemus. Olen syönyt kuukauden ajan ruokaa kolmesta samasta ravintolasta tai pakaste-dumplingseja) ja ostamassa sushia seuraavaksi päiväksi. Takaisin menimme taxilla ja saavuimme minuutilleen oikeaan aikaan, joskin vartijat olisivat varmaan hyväksyneet pienen myöhästymisen. 

Macaussa elämä rullasi aivan normaalisti. Vaikka oli torstai-iltapäivä, olivat paikat täynnä ja maskeja ja kännykkäliittymän liikkeeseen samaan aikaan pääsevien ihmisten kontrollointia lukuunottamatta kaikki oli kuin aina ennenkin. Suunnittelemme uusien syiden keksimistä tai muutaman tunnin pakomatkaa. Päivisin muutaman tunnin poissaoloa ei huomattaisi, saammehan olla kampuksella vapaasti. Salaliittoteoriamme oudolle karanteenimmelle on muuten seuraava: koulumme on avaamassa uudet pisteet Kiinan puolelle ja Portugaliin ja varmaan yrittää suojella mainettaan varmistamalla, ettei meille tule koronatapauksia. Toivottavasti pääsemme kohta vapauteen. Välillä kaikki toivo oli menetetty ja karanteeni tuntui ikuiselta. Eilisen ulkoilun jälkeen on taas lisää taistelutahtoa.

Tsemppiä Suomeen, käyttäytyykähän fiksusti ja turvallisesti!



Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 1
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä