Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 2: Kambodzasta karanteeniin

Viimeksi kirjoitin koronaviruksesta kaksi viikkoa sitten ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Omalla kohdallani vuoristorata alkoi siitä kun koululta tuli viesti, ettei se avautuisi ollenkaan lomien jälkeen. Tämä käänne oli jokseenkin arvattavissa, mutta sitä seurasi hyvin nopeasti juorut asuntolamme sulkeutumisesta. Yhteis-chätissä vakuuteltiin, että näin ei tulisi käymään. Kaksi päivää myöhemmin sähköpostiin saapui viesti (osa siitä luottavissa alla), jossa sanottiin, ettemme saisi palata asuntolaan. Olin ollut päivän rannalla ilman nettiä ja palasin täyteen kaaokseen. Eikä siinä hirveästi naurattanut, istuessa yksin kambodzalaisella saarella, jossa oli parhaillaan sähkökatkos, tietäen, ettei ollut kotia jonne palata.

Tietenkin lähetin heti asuntolan henkilökunnalle emailin selittäen tilanteeni (yksin matkassa pelkillä käsimatkatavaroilla, en voi niin vain lentää Suomeen ja takaisin jne jne) ja pistin sormet ristiin saadakseni luvan palata. Sitä odotellessa asuntola joutui karanteeniin, mikä ei ilahduttanut ketään asianomaista. Päätös oli kuitenkin tullut hierarkian huipulta, eikä sille ollut mitään tehtävissä. Asuntolan henkilökunta vartioita ja siivoajia myöten oli samassa veneessä. Parissa päivässä sain OK:n palata kotiin, mutta se ei kuulostanut hirveän houkuttelevalta ja tässä vaiheessa lentoihin oli vielä noin viikko, eli niiden perutumiseen olisi vielä monta mahdollisuutta. Lennot Suur-Kiinaan on peruttu kokonaan monista maista ja lentoyhtiöiltä. En siis ollut vielä turhan optimistinen paluustani.

Koska tilanne ei ollut tarpeeksi stressaava, sain ruokamyrkytyksen. 12 tuntiin en voinut juoda edes vettä ja hostellin jaettu vessa tuli hyvin tutuksi. Pihalta kuulin kuiskutusta jatkuvasta vessassa ravaamisestani. "Oh my god, she's sick, I hope it's not corona". Ihan vaan kaikille nyt virallisesti tiedoksi, että koronan oire ei ole oksentelu. Kipeänä ei ole muuten hirveän kiva olo olla saarella, jossa ei ole yhtään lääkäriä. Hostellin henkilökunta antoi minulle hunajavettä, mutta se nyt ei pysynyt sisällä hetkeäkään. Ruokamyrkytyksen takia olin sängyssä puolitoista päivää ja voimattomassa kunnossa sen lisäksi kaksi. Ruoka ei maistunut ollenkaan viikkoon.

Seuraavana aamuna odotti taas kiva ylläri sähköpostissa: Macaun hallitus oli päättänyt tehdä asuntolastamme väliaikaismajoituksen sairaalahenkilökunnalle ja meidät siirrettäisiin University of Macaun (Umac) kampukselle - tai siis ne siirrettäisiin, jotka olivat kotona. Meidän muiden kamat pakattaisiin huoneista pois ja laitettaisiin säilytykseen. Ööö. Arvattavasti yhteis-chätistä tätä ei hyväksytty ja ensimmäistä kertaa koko epidemian aikana mannerkiinalaiset opiskelijat alkoivat kapinoida henkilökuntaa vastaan. Asuntolassa paikalla olleet kaverini saivat noin tunnin pakata tavarat ajanjaksolle X ennen sairaalahenkilökunnan saapumista. Itse sain jälkikäteen sovittua henkilökunnan kanssa, että he hakevat huoneestani vähän tavaroitani Umaciin, jotta en joutuisi olla ajanjaksoa X pelkillä tropiikkiin pakatuilla käsimatkatavaroilla. Ja mm. Macaun pankkikorttini oli kotona, joten se oli ihan kiva saada mukaan. Loppujen lopuksi vielä tehtiin päätös, että asuntolaan jätettyihin tavaroihin ei koskettaisi ollenkaan ja uudet asukit menisivät tyhjiin huoneisiin.

Ja sitten paluulentoni peruttiin kuin peruttiinkin. Eikä lentoja Macauhun tai Hong Kongiin ollut koko Sihanoukvillestä, josta minun oli tarkoitus palata kotiin.

Uusien lentojen ostaminen oli aikamoista uhkapelaamista. Mistä kaupungista pääsisi todennäköisimmin Macauhun: Phnom Penhistä, Ho Chi Minh Citystä vai Bangkokista? Kaverin kaveri oli lentänyt Hanoista, joten se olisi kanssa yksi mahdollisuus. Päädyin kokeilemaan paluuta PP:stä. Sieltä lentäisi kaksi yhtiötä, joista aika summamutikassa valitsin toisen. Lento lähtisi kaksi päivää alkuperäistä myöhemmin, mutta tämä oli loppujen lopuksi hyvä asia. Macauhun/Umacin asuntolaan ei pääse jos on ollut Manner-Kiinassa 14 päivän sisällä. Vanhat lennot olisivat olleet 13:n päivän kohalla, uudet 15:n. Uudet lennot myös olivat halvemmat (saan rahat takaisin ekoista tietenkin) ja menisivät suoraan Macauhun, eivätkä HK, kuten alkuperäiset. Loppujen lopuksi lentojen peruuntuminen oli siis onnenpotku. Kunhan niitä ei peruttaisi.

Otin Sihanoukvillestä 7 tuntia kestävän bussin Kambodzan pääkaupunkiin, jossa vietin kaksi yötä lentoa odotellessa. Paratiisisaarilta jouduin lähtemään kun käteinen raha alkoi loppua, sillä siellä ei ole lääkäreiden lisäksi myöskään automaatteja. PP:ssä pääsin näkemään pari nähtävyyttä ja aloitin koulun järjestämät online-tunnit. Koulun sulkeutuminen ei siis todellakaan tarkoita, ettemmekö joutuisi hommiin - mikä on hyvä asia siltä kannalta, että minun on tarkoitus valmistua tänä kesänä. Heti ensimmäisenä päivänä meillä oli ryhmäesitelmiä kameran välityksellä. Mielenkiintoinen kokemus.

Pelkäsin joka päivä avata sähköpostini, siltä varalta, että uudet lentonu peruttaisiin. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja tiistaina lähdin aikaisin aamulla lentokentälle. Lipputiskillä passini jokainen (niitä on tullut "pari" päälle kolmen vuoden saatossa) Kiinan leima tarkastettiin. Koska viimeisin käyntini oli juuri 15 päivää aiemmin, tarkasti virkailija päivien määrän monesti sormilla laskien ja pyysi vielä esimiehensäkin varmistamaan asian. Macauhun ei siis todellakaan pääse jos on ollut Manner-Kiinassa lähiaikoina.

Phnom Penhin lentokentällä oli todella tyhjää ja lennolla vieläkin tyhjempää. Meitä oli koneessa valehtelematta varmaan 10. Ennen koneeseen pääsyä mitattiin kuume ja meidän piti täyttää terveysselvitys Macaulle. Macaun kenttä oli aivan autio. Siellä ei ollut meidän 10 ihmisen lisäksi kuin henkilökuntaa. Matkalaukkuhihnan vieressä odotti portugalilaissyntyneinen poliisi (= tärkeävirkainen), joka virkamerkkiään näytettyä pyysi nähdä passini. Hän kysyi olinko ensimmäistä kertaa Macaussa, mitä tein siellä, katsoi viisumini jne. Hänen takanaan oli suojapukuihin pukeutuneita ihmisiä, joille annettiin terveysselvitys ja kuume mitattiin taas. Kaikkien oli laitettava matkatavaransa läpivalaisukoneeseen tavallisesta poiketen. En ole varma mitä he etsivät.

Macaussa olo oli helpottunut ja onnekas. 95% lennoista Macauhun oli sinä päivänä peruttu ja tilanne on samanlainen joka päivä. Tämä lento saattoi olla viimeinen mahdollisuuteni päästä takaisin.

Kentältä otin taxin Umaciin, jossa oman asuntolani henkilökunta odotti minua. Kirjautuessani sisään minun piti kertoa liikkeeni viimeisen kuukauden ajalta ja todistaa ne passieni leimoilla. Tiedot kirjattiin ylös ja minulle annettiin avainkortit kuumeen mittauksen jälkeen. Asumme täällä PhD-opiskelijoiden asuntolassa kaikki samassa kerroksessa. Huoneeni on todella kiva ja minulla on oma vessa, kun taas omassa asuntolassa jaan sen naapurin kanssa (joka on siis hyvä ystäväni). Minulla kävi hyvä tuuri myös siinä, että sain kahden hengen huoneen vain itselleni, joten minulla on enemmän tilaa ja kaksi peittoa ja tyynyä. Ah. Kaverit asuvat yhden sängyn huoneissa.

Umacin kampus on Macaun ehdottomasti paras ja verrattavissa klassisiin amerikkalaisiin yliopistoalueisiin. Alue on todella iso ja siellä on pankkeja, ravintoloita, ruokakauppa ja jopa Subway, Pizzahut ja Häagen-Datz! Ikävä kyllä suurin osa ravintoloista on viruksen takia kiinni. Olemme siis karanteenissa täälläkin, mutta sata kertaa mieluummin suurella alueella, jossa saamme liikkua vapaasti. Oman koulun asuntolamme on vain yksi rakennus. Kuume mitataan täällä aina sisään ja ulos mennessä, joten ensimmäisenä päivänä minulta mitattiin kuume yhhteensä ainakin 15 kertaa. Maskeja on pakko käyttää. Niitä myydään opiskelijoille aina välillä. Tänään ostin juuri 5 (maksimimäärä) ja lauantaina voi ostaa kai 10. Niiden jälkeen ei ole vielä ilmoitettu, tuleeko uusia myyntejä.

Macaussa ei ole tullut uusia tartuntatapauksia viikkoon ja yksi kymmenestä potilaasta on parantunut (update: kaksi). Hänet vietiin suoraan sairaalasta rajalle, sillä hän on mannerkiinalainen. Macaun hallitus on sulkenut kaikki kasinot kahdeksi viikoksi (tämä on todella iso juttu - kasinoita ei koskaan suljeta), eikä melkein kukaan saa mennä töihin. Tällä on tietystikin myös varjopuolensa, sillä myöskään ei saada palkkaa. Ulkomaalaiset työntekijät on pakotettu käyttämään vuosilomansa ja monilla alkaa loppua rahat kesken. Kuinka maksaa vuokra ilman palkkaa? Olen nähnyt uutisointia siitä, että filippiiniläiset ovat pyytäneet hallitustaan hakemaan heidät kotiin (Filippiinit on perunut kaikki lennot Suur-Kiinaan maaliskuun loppuun asti). Kaikkia kansalaisia on kehotettu pysymään sisällä ja kaduilla kuulemma kulkee autoja, jotka kuuluttavat juurikin tätä sanomaa. Taxin ikkunasta kaupunki näytti jo todella autiolta ja Macausta leviää kuvia, joissa yleensä erittäin täysi keskusta on aivan aavemaisen tyhjä. Macaussa on yli 80% vähemmän turisteja kuin yleensä ja moni hotelli on sulkenut ovensa.

Macaun poliisi on etsinyt Macausta kaikki hubeilaiset (turistit) ja vienyt heidät takaisin rajalle. Sata on kuitenkin ilmeisesti vieläkin kaupungissa, varmastikin aivan tarkoituksella piilossa. Aika sydämetöntä heittää ihmisiä ulos Macausta, mutta tässä ajatellaan paikallisten parasta ja kaikki rajutkin säädökset ovat tuottaneet tulosta. Huonommin menee naapurissa Hong Kongissa, jossa tapauksia on 49 ja kaupunki on muutenkin kaaoksessa. Ihmiset hamstraavat ruokaa ja muita elintarvikkeita, kuten vessapaperia ja kaikennäköisiä puhdistusaineita, joten kaupat huutavat tyhjyyttään. Macaussakin ihmiset hamstrasivat ruokaa hetken, mutta hallitus on vakuuttanut, ettei tähän ole syytä. Ainakin täällä Umacin kampuksella on lappuja, että kaupaan tuodaan säännöllisesti tuotteita ja syytä paniikkiin ei ole. Eipä siellä kuitenkaan ollut ollenkaan käsisaippuaa tänään.

Minulta on kysytty parikin kertaa, uskonko virallisiin numeroihin kuolleiden ja sairastuneiden määristä ja minun, ja hyvin monen täällä asuvan, vastaus on en. En ymmärrä miksi Kiinaa aina mustamaalaavissa länsimaissa yhtäkkiä uskotaan virallisia numeroita ja vähätellään koronavirusta niiden perusteella. Muutenkin taudin vähättely on minusta todella loukkaavaa. Totta, Suomessa on ihan turha panikoita, mutta älkää nyt hyvät ihmiset sanoko, ettei koronavirus ole vakava! Oikeita ihmisiä kuolee ja sairastuu päivittäin ja SARSin uhrien määrä on jo virallisestikin ylitetty Kiinassa kolminkertaisesti. Ja milloin viimeksi on rakennettu sairaaloita viikossa, eristetty kymmeniä miljoonia ihmisiä, peruttu käytännössä koko maan lennot ja suljettu koulut flunssan tasoisen taudin takia? Niinpä. Siinä vähän osviittaa siitä, onko koronavirus flunssan kaltainen mitätön tauti. Mutta haluan silti painottaa, Suomessa tai edes Euroopassa ei minusta ainakaan tällä hetkellä ole syytä olla huolissaan.

Koronaviruksesta ja Kiinasta muutenkin hyviä ja informatiivisia videoita Youtubessa tekevät mm. Laowhy86 ja Serpentza. Molemmat asuivat siellä 10+ vuotta ja tietävät asioista paljon ja pintaa syvemmältä. Jälkimmäinen tuntee lääkäreitä ja on kuullut heiltä, että tilanne on paljon tiedotettua vakavampi. Länsimaissa pitää ymmärtää, että Kiinan kaupunkihallinnoilla ja kommunistisella puolueella on motiivi vähätellä lukuja. Mitä vähemmän tapauksia rekisteröidään, sitä paremmin hallitus on ottanut tilanteen haltuun, eikös? Tämä liittyy kasvojen säilytys -kulttuuriin.

Juuri eilen puhuin shanghailaisen luokkalaiseni kanssa (, joka on parhaillaan kyseisessä kaupungissa jumissa) ja hän sanoi aivan suoraan, jopa minut yllättäen, että tilanne Shanghaissa on todella huolestuttava ja että hallitus ei kerro totuutta saadakseen Xi'ltä arvostusta. Hän sanoi, että sieltä on lähetetty kaikki lääkärit Wuhaniin ja että nyt sinne saa palata lomilta kuka vain - myös Wuhanista. Kuumemittausten ohi pääsee. Puhuimme myös Kiinasta valehdellen "karanneista" ihmisistä ja tyypistä, joka somessa leveili menneensä Disneylandiin, vaikka hänellä oli oireita. Näitä ei hyväksytä yhtään Kiinassa ja heitä pidetään uskomattoman itsekkäinä ja tyhminä. Kiinalaiset ovat muutenkin minusta olleet yllättävän avoimia tyytymättömyydestään hallinnon toimintaa kohtaan. Varsinkin erään ensimmäisinä viruksesta varoittaneista lääkäreistä menehtyminen ja sen peittely on tulistuttanut ihmisiä.

Kaveri sanoi katuvansa suuresti kotiin menoa. Nyt hänellä ei ole hajuakaan siitä, milloin voi palata Macauhun. Sama tilanne on pelkästään minun koulussani yli 300 ihmisellä. Kuinka heidän paluunsa voidaan tehdä kontrolloidusti Macaun sen salliessa ja varmistaa, ettei kellään ole tartuntaa? En tosissaan tiedä.

Minulta on myös kyselty paljon, miksen vain palaa Suomeen. "Loogista" vastausta minulla ei tähän ole. Macau on toinen kotini, minkä moni tuntuu unohtavan. En ole täällä tyhjän päällä, enkä turistina. Asuntolan henkilökunta pitää meistä todella hyvää huolta ja tiedän, ettei täällä kampuksella kellään ole tartuntaa. Macau on pieni paikka, jossa rajoja voidaan kontrolloida tehokkaasti ja uusia säädöksiä tehdä hetkessä. Tunnepohjalta minulla on suuri halu olla Macaussa, sillä tämä on viimeinen puolivuotiseni täällä (luultavasti) ja rakastan tätä kaupunkia muutenkin. Lisäksi Suomeen ei ollut hyviä lentoja ja koulu alkaa viikon varoitusajalla milloin alkaakaan. Lennot takaisin olisivat kalliit - jos niitä olisi ollenkaan. Nythän melkein kaikki, elleivät kaikki, on peruttu. Ja koska olen valmistumassa kesällä, en halua leikkiä ajatuksella jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa. Jos asuisin Manner-Kiinassa, voisi mielipiteeni olla hyvin erilainen. Tietenkin tarkkailen tilannetta, enkä jäisi tänne jääräpäisesti jos kokisin terveyteni uhatuksi. Tällä hetkellä Macauhussa oleminen oli minulle paras valinta. Plus online-tunneille ei olisi hirveän kiva herätä aamu 4:ltä Suomen aikaa :D



Lisää aiheesta:

Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 1
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 3: Kuukausi karanteenissa ja mietteitä Suomen tilanteesta
Koronavirus Kiinassa asuvan kokemana - osa 4: Vankilapakoja ja kirjaimellisesti päälle kaatuvia seiniä