Istun Zhuhaissa sijaitsevan avaruusteemaisen kapselihostellin kapselissani kirjoittamassa tätä postausta. Kiinassa on blokattu monia meille länkkäreille jokapäiväisiä nettisivuja, myös blogger. Kirjoitan kaiken siis ensiksi wordiin ja sitten jaan kännykän macaulaisen 4G:n hetkeksi läppärille toivoen, että saan postauksen lähetettyä maailmalle. (editor's note: suunnitelmani ei toiminut, vaan postaan tämän macaulaisesta puistosta, jonne raahasin läppärini Kiinan puolelta).
Saavuin Zhuhaihin kaksi päivää sitten, mutta ei täällä ihan hirveästi aikaa ole tullut vietettyä, Macau kun löytyy rajan takaa. Huonotuuri ajankohdassa se, että tänä viikonloppuna on Dragon Boat festival, eli kansallinen juhlapyhä. Tämä tarkoittaa sitä, että Macau, ja näin ollen myös raja, ovat AIVAN täynnä. Ja Kiinassa ”täynnä” tarkoittaa oikeasti täyttä, eikä mitään Suomen standardeja.
Pyhät aiheuttavat myös muita ongelmia, kuten sen, että kaikki julkiset sairaalat ovat kiinni kaksi päivää putkeen. Niin siis, olin viisi päivää sitten skootterionnettomuudessa Thaimaassa. Nilkka, polvi ja kyynärvarsi ovat sideharsojen peitossa ja koko oikean säären sivua koristavat komeat naarmut. Mutta all in all kävi hyvä tuuri. Pää ei osunut maahan, vaikkakin se lähellä ilmeisesti oli, sillä tapahtumahetkellä päässä olleiden aurinkolasien linssin sivussa on naarmuja.
Pääsin siis näkemään thaimaalaisen, tarkemmin sanottuna kohsametlaisen sairaalan kahdesti ja Macaussa niin julkisen kuin yksityisenkin sairaanhoitopuolen. Thaimaassa ei osattu paljoa englantia, enkä näin tiennyt tilastani paljoakaan. Haavoja en halunnut katsoa kunnolla. Puhdistus sattui saatanasti ja sama tehtiin kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensimmäinen lysti maksoi noin 10€ kipulääkkeineen ja toinen hieman vähemmän vain puhdistuksen kanssa.
Macaussa hinnat olivat hieman korkeammat, mutta eivät onneksi päätähuimaavat. Kaveri vei minut julkiseen sairaalaan, jossa minut kirjattiin Macaun kirjoille ensimmäisen kerran. Nimi aiheutti hieman hämmennystä. Mikäs siis on etunimeni ja mikä sukunimeni? Paikalla puhuttiin hieman englantia, mutta enimmäkseen kaikki keskustelu käytiin kanttoniksi kaverini kanssa. Hän tulkkasi välillä. Oikeaan käsivarteen tuikattiin rokote. Jälkikäteen olen selvitellyt, että se oli ilmeisesti jäykkäkouristusta varten. Sellainen minulla jo oli, mutta eipä kukaan asiaa kysynyt. Rokote yksinään maksoi n. 25€.
Lauantaina saavuin Zhuhaista Macauhun aivan järkyttävien rajajonotusten jälkeen. Toinen kaverini oli tällä kerralla saattamisvuorossa. Hänellä oli kuitenkin menoja hieman myöhemmin ja kun matkassa meni yllättäen kaksi tuntia, oli aika hieman kortilla. Bussissa istuessani toinen kaveri soitti ja sanoi sairaaloiden olevan kiinni. Viestiä saattajakaverille ja päätimme tavata eri paikassa. Yritimme ensin ensiapuun. Sinne ei päässyt ilman akuuttia hätää. Kaveri soitteli pariin paikkaan ja lopulta löytyi yksityinen sairaala, joka aukeaisi tunnin kuluttua. Tässä vaiheessa kaverin alkuperäinen lähtöaika oli jo mennyt ohi, mutta hän odotti kanssani ja auttoi minut rekisteröitymään klinikalle.
Yksityinen klinikka maksoi noin 40€, mutta sain ehdottomasti parasta palvelua tämän kokemuksen aikana! Lääkäri puhui englantia ja oli ensimmäinen, joka oikeasti kertoi minulle mitä oli meneillään. Haavat olivat hyvässä kunnossa ja parantumaan päin. Hän jopa kertoi missä järjestyksessä ne tulisivat parantumaan ja mitä pitäisi erityisesti ottaa huomioon. Enää ei tarvitsisi mennä sairaalaan, vaan voisin hoitaa puhdistuksen ja siteiden vaihdon itse joka toinen päivä viikon ajan. Tämä oli erittäin hyvä uutinen, sillä olen menossa ylihuomenna Malesiaan ja sieltä Balille. Uida voin ehkä viikon päästä.
Tämä onnettomuus on pahin minulle ikinä tapahtunut ja kaiken lisäksi se tapahtui ulkomailla, josta kotiin palaaminenkin oli kuitenkin ”ulkomaille”. Kävellä en voinut kunnolla (= pidin oikeaa jalkaa vain suorana, enkä voinut antaa sille painoa kuin aivan hetkeksi) neljään päivään ja nukkuminen oli vaikeaa, suihkussa käymisestä puhumattakaan. Noh, suihkussa käyminen on edelleen haastavaa, sillä siteet eivät saa kastua. En edes halua ajatella, milloin viimeksi olen pessyt hiukseni. Ja ehkä TMI, mutta täällä avaruushostellissani on vain kiinalaisia kyykkyvessoja ja niiden käyttäminen kipeän jalan kanssa ei ole kovin mukavaa tai helppoa.
Olen ensimmäistä kertaa yksin Zhuhaissa ja ensimmäistä kertaa yksin Kiinassa sitten Pekingin kolmisen vuotta sitten. On ollut mukavaa huomata, ettei tämä rajakaupunki olekaan yhtä pelottava, tuntematon mörkö, kuin miltä se on vaikuttanut. Ja kaiken lisäksi, mandariini sujuu yllättävän hyvin silloin kun on pakko hoitaa kaikki asiat itse :D En ole puhunut englantia kertaakaan täällä ja hyvä niin – vaikka olinkin sen takia eksyksissä kaksi tuntia helteessä rinkka selässä ja treenilaukku kädessä kun en löytänyt hostellia. Booking.com sijainti oli väärä, eivätkä taxit tienneet kiinankielistä osoitetta. Parin väliluovutuksen ja satunnaiseen suuntaan kävelyn jälkeen löytyi vihdoin kuski, joka tunnisti paikan ja vei minut alle 2€ hintaan perille. Ulkona ei ollut missään Booking.comissa olevaa hotellin nimeä, vaan joku aivan eri. Sisältä kuitenkin löytyi oikea paikka ja pääsin paahtavalta auringolta lepäämään.
Miksi edes olen Zhuhaissa? No, koulun asuntolan vuokra nousee noin 20 euroksi/päivä kesällä ja minun olisi pitänyt maksaa se summa myös Thaimaassa olon ajalta ja noin 270€ lasku ei houkuttanut yhtään. Ensiksi minun piti majailla kaverin nurkissa, mutta liiba laaba, se suunnitelma ajautui karille. Macaussa hotellit ovat todella kalliita, joten päätin avartaa apajia rajan taakse. Ja onhan se ihan kiva tuntea oma naapurikaupunkinsa rajamaastoa syvemmin. Täällä majailen avaruuskapselissani noin 10€:lla/yö. Tarkemmin sanottuna olen Zhuhaissa, koska suunnittelin matkani huonosti. Onnettomuuden johdosta kaikki kuitenkin oikeastaan meni parhain päin, sillä sain pienen lepotauon tähän väliin. Huomenna matka jatkuu Penangiin!
Post Comment
Lähetä kommentti