Paluu arkeen

Arki tulee vastaan aina. Tällä kertaa hyvin nopeasti, sillä koulun alku kyllä vetäisi takaisin maan pinnalle ja pakotti jonkinlaisen päivärytmin käyttöönottoon. Liian rankka aikataulu minulla ei kuitenkaan ole. Koulupäivät ehkä loppuvat myöhään, parhaimmillaan kahdeksalta illalla, mutta onneksi aamupäivät meillä ovat aina vapaita ja vain kahdesti viikossa on oikeasti pitkä päivä.

Ensimmäinen viikko tuntui enimmäkseen kavereiden kanssa hengailulta, kun oppitunneilla vain käytiin läpi kurssin sisältöä ja puhuttiin tulevista tehtävistä. Mutta voi kuinka tuo työmäärä jo vaaniikin pään päällä kuin myrskypilvi, joka purkautuu minä hetkenä hyvänsä. Koulumme lyhenteen, IFT:n, sanotaankin vitsikkäästi tulevan lauseesta "I feel tired". Tässä jaksossa tuota lausetta tullaan varmasti kuulemaan useasti. Onneksi ihan vielä ei kuitenkaan tarvitse stressata, joululomaa kun seuraa pian kiinalainen uusi vuosi ja näin kaikki ovat väliviikotkin vielä hieman lomafiiliksissä. Juhlan viettopaikkani muuten selvisi, tulen taas viettämään sitä kaverini Kinin perheen luona Shenzhenissä!

Jetlagista kärsin aivan koulun alkuun asti heräämällä joka yö kolmen aikoihin, minkä jälkeen en saanut unta parhaimmillaan kolmeen tuntiin. Ei kiva. Tottuukohan 5-6 tunnin aikaerovaihdosten tekemiseen koskaan..?

Nykyään en sentään enää heräile jetlagin takia, mutta kämppiksen joka aamuiseen oven pamauttamiseen kylläkin. Kun hän saapui joululomalta, menin erittäin länsimaalaisesti esittäytymään kätellen hahah. Kämppiksen nimi on Sammie (?) ja hän vaikuttaa oven agressiivista sulkemista lukuunottamatta erittäin hyvältä kämppikseltä. Ennen tapaamistamme vitsailin jo kämppikseni olevan varmasti siivooja, sillä vessa ja eteinen ovat täynnä siivoustarvikkeita :D Noh, sata kertaa mieluummin ylisiisti, kuin sotkuinen kämppis (niitä on nähty jo liian monta).

Nyt kun asun taas omillani, pitää tietysti tehdä itse kaikki ruokaostoksista ja kokkaamisesta laskujen maksamiseen ja siivoamiseen. Suurin haasteeni yksin asumisessa on alusta asti ollut ruoan tekeminen. En yksinkertaisesti tykkää siitä yhtään, en ole siinä hyvä, en keksi mitä kokata ja olen koulun jälkeen aina todella väsynyt + minulla ei ole omaa keittiötä, vaan joudun käyttää koko käytävän yhteistä keittiötä, joka kaiken lisäksi sijaitsee mahdollisimman kaukana huoneestani.

Tavoitteeni on siis tälle keväälle ruoka-asioista huolehtiminen. Vaikeutta lisää se, että uudella kampuksellamme ei ole ruokalaa ja ainoa kahvila on toistaiseksi remontissa, joten joudun tehdä myös lounasta kouluun mukaan. Alku on mennyt aika hyvin ja löysin lähiruokakaupasta annoskoossa kokattua riisiä ja valmiita purkkikastikkeita yms, jotka saattavat hyvinkin olla avain onneeni. Mitä vähemmän joudun nähdä vaivaa ruoan laittoon, sitä todennäköisemmin saan sen aikaiseksi. Riisi on täysin uusi raaka-aine kotikeittiössäni, koska Macaussa riisipussit ovat monen kilon kokoisia, enkä siis ole koskaan niitä halunnut ostaa. Hyvin tämä menee.

Parasta Macaussa ovat tietysti ihmiset. Koulukavereiden kanssa hengailemme kaikki päivät ja joskus myös koulun jälkeenkin, muita kavereita nään lähinnä viikonloppuisin. Tänä perjantaina söimme Tapasta City Of Dreamsissa (etsin ravintolaa noin 20 minuuttia ja tämä on juurikin se syy, miksi en KOSKAAN mene kasinoille yksin! Ne ovat vain niin valtavia ja sokkeloisia), josta jatkoimme lasillisille koko kaupungin suosikkipaikkaan, Old Taipa Tavernaan. Noh, se ei ehkä ole koko Macaun lempipaikka, mutta aivan täynnä länkkäreitä aina. Itse en siis lue itseäni mukaan tähän ryhmään (XD), eikä kyllä myöskään porukkamme ainoa toinen "ulkomaalainen", englantilainen Dan. Ilma oli sen verran lämmin (ja baari täynnä), että istuimme koko illan/alkuyön ulkona.

Macauhun paluu on ollut todella saumatonta ja oikeastaan ainut asia, joka ei ole kohdillaan, on vanhentunut bussilippuni. Olen nyt puolitoista viikkoa maksanut kaikki matkat käteisellä ja kolikot alkavat loppua. Ehkä olisi pikkuhiljaa aika hilata itsensä toimistoon uusimaan kortti. Elämä helpottuisi, ja halventuisi, huomattavasti.

Kun katson ikkunastani ulos, nään haalean sumupilven (=saastepilven) takana kuuluisan ja Suomessakin asti uutisoidun Hong Kong-Macau-Zhuhai-sillan. Aurinko paistaa ja illemmalla lähden vielä kampuksella olevalle ilmaiselle kuntosalille. Asiat voisivat olla huonomminkin. Ei "arki" ole huono asia.