Neljäs työpäivä takana. Kaikkien vaikeuksien kautta taisin lopulta löytää itseni juuri sieltä, missä minun kuuluukin olla. Pomo on portugalilainen huithapeli ja vaikka tähän mennessä jokapäiväinen työtehtäväni onkin ollut skannaaminen (aika menee ihmeen nopeasti kun voi uppoutua omiin ajatuksiin), olen viihtynyt töissä hyvin. Kaverit valittavat epämukavista kengistä, työaikataulustaan, ankarista mentoreista ja takahuonetyöstä, minä en voi samaistua. Työtä on ma-pe ja asunakin toimivat perusvaatteet (koululta tuli "avulias" tekstiviesti kesken toisen työpäivän, että dress code on smart casual), eikä minun pidä suorittaa mitään tehtävälistaa saadakseni hyväksytyn suorituksen. Toisaalta, en ole töissä missään suuressa brändissä kuten Louis Vuitton tai Prada, enkä saa palkkaa, mutta tämä käy minulle, olenpahan harjoittelussa ja vieläpä kivassa seurassa.
Ensimmäisen työpäivän piti olla viime viikon torstaina, mutta aamulla sain pomolta viestin, että aloitankin työt vasta seuraavana päivänä. Kelpaa. Asuntolassa minun piti muuttaa 7. kerroksesta 11.:aan kesäksi ja voi että kun sitä tavaraa on kertynyt! Kaksi isoa ja kaksi pientä matkalaukullista + iso pahvilaatikollinen + 7 muovipussillista löysi itsensä kolmen päivän siivoamisen ja muuton jälkeen uudesta huoneesta. Kesäksi tänne saa jättää säilytykseen kolme matkalaukkua yms ja Suomeen on lähdössä yksi iso ja yksi pienimatkalaukku. Saapi nähdä miten montaa kyyneltä tirahtaa kun pakkaan lopullisesti. Ainakin yksi uusi matkalaukku on pakko ostaa, mutta onneksi on taobao ja halvat hinnat.
Ensimmäisenä työpäivänä saavuin toimistorakennukselle 10 min etuajassa, hyvä työntekijä kun olen, ja sain tekstiviestin, että pomo tuleekin paikalle puoli tuntia myöhässä. Tässä vaiheessa olin aika varma siitä, että työskentelen "se on melkein, eikä just" -tyypin kanssa. Haastattelukin oli siirtynyt kahdesti samana aamuna. Mutta mikäs siinä, ei ainakaan tarvitse olla kuolemanvakavana ja aina jännittämässä ankaran pomon takia.
Perjantaiaamupäivisin paikalla on myös part time -työntekijä, joka heti kertoi tietävänsä, kuka olen. Hänellä nimittäin on kaveri IFT:ssä, joka oli puhunut suomalaisesta oppilaasta HAH. Alan kohta olla jo pikkujulkkis näillä huudeilla. Okei, vitsi vitsinä, mutta ei ole eka eikä toka kerta - eikä kolmaskaan sillä itse asiassa juuri tänäaamuna työpaikalla hissiä odotellessa yksi tyttö alkoi jutella minulle, tiesi heti kuka olen, ja kertoi olleensa Suomessa vaihdossa, vieläpä Haaga-Helian kampuksella, joka on aika lähellä Suomen kotiani. Hän vilkutti hyvästit omassa kerroksessaan ja sanoi suomeksi "hauska tavata".
Maisemat työpisteeltäni
Tänäaamuna heräsin kaverin kehotukseen mennä katsomaan todistus. Sydän hakaten tuhatta ja sataa kirjauduin koulun järjestelmään ja sormet täristen avasin oikean sivun. Pääsinkö läpi, pääsinkö läpi, pääsinkö läpi? Kivi vierähti sydämeltäni kun näin saaneeni matikasta 54 pistetta (50 läpi) ja accountingista jopa 11 "ylimääräistä" pojoa. Kaiken kukkuraksi GPAni on todella hyvä, vaikka tämä jakso onkin ollut varsinainen stressirupeama. Moni ei saa normaalistikaan yli 3:n GPA:ta joten tapu tapu selkään, en minä ihan bimbo ole. Englannissa olen jämähtänyt ilmeisesti A-:n kiroukseen, enkä tiedä miten ihmeessä saisin parannettua tulosta parilla pisteellä. Kaikki kurssityöt ovat aina olleet melkein täydellisiä ja loppukoekin meni todella hyvin. No jaa, en voi valittaa A-:sta ja onpahan selvä tavoite ensi kurssille.
Macaussa on viime päivinä ollut todella dramaattisia pilviä, nauttikaa tähän loppuun siis toisestakin maisemakuvasta.
Post Comment
Lähetä kommentti