Äiti omg mun huonees on lisko ja muita kuulumisia

Aloitetaan kiinnostavimmasta asiasta, eli kutsumattomasta vieraasta, joka päätti tulla tervehtimään keskiviikkoiltana. Kyllä, huoneessani oli lisko. Tätä ennen kamalin kyläilijä oli hyttynen, joten en todellakaan odottanut näkeväni seinällä jättimäistä liskoa. Kaikesta ironisinta on, että juuri samana päivänä puhuin koulussa kaverin kanssa liskoista ja kukas se sitten päättikään tulla tervehtimään...

Olen lomaillut Vietnamissa tietäen valkoisten kymmensenttisten liskojen (gekkojen?) ilmestyvän seinille heti valot sammuttaessa ja joskus päivisinkin ja alkujärkytyksen jälkeen se oli ihan OK. Tämä lisko sen sijaan ei ollut mikään kymmensenttinen lisko, jonka tarpeen vaatiessa voisi talloa vaikka kengällä, ehei. Tämä oli varsinainen möhkäle. Jälkikäteen arvioisin kooksi vähintään kaksikymmentä senttiä. Hyi. Helvetti. Jos se hyökkäisi kohti (ja tiedän, ettei se ole niille mitenkään ominaista käyttäytymistä) sitä ei voisi mitenkään tappaa. Se oli niin iso.

Suomessa olevalta äidiltä avun pyytämisen jälkeen lähdin asuntolan respaan silmät vetistäen kertomaan tilanteesta. Työntekijät nauroivat ja ihmettelivät, miksi pelkään. Meillä ei ole edes sentin mittaisia liskoja Suomessa, siksi. Osasin itsekin nauraa tilanteelle tietysti, mutta turvallisuuden tunne oli iäksi pilattu. En osannut pelätä liskoja tätä ennen ja nyt etsin niitä kaikkialta. Ja jos täällä on noin isoja liskoja, mitä muuta täällä voi olla? En edes halua tietää.
   Kun palasin huoneeseen tukijoukkojen kanssa, oli lisko poissa. Kämppikseni tuli ovelle meteliä ihmettelemään ja kertoi tilanteesta kuultuaan, että samainen lisko oli vieraillut hänenkin luonaan paria viikkoa aiemmin. Ja lisko oli ollut täysin samassa kohdassa hänen huoneessaankin, kolon on siis oltava sillä suunnalla. Kämppis osasi myös kertoa, että lisko oli pinkki. Itse lähdin huoneesta niin nopeasti, etten ehtinyt edes katsoa sen väriä, mutta hyi helvetti. Millainen lisko oikein on pinkki? Kaveri ehdotti sen olevan jonkun lemmikki ja eksyksissä, mutta kun meidän koko kerrostalossa kellään ei voi olla lemmikkejä, asun seitsemännessä kerroksessa, eikä ihan vieressä ole toista taloa, on lisko sitten ilmeisesti varsin eksyksissä.

Nukkumaan en luonnollisesti pystynyt käymään ennen kun olin estänyt liskon palaamisen parhaani mukaan. Koko seinän mittaisen vaatekaapistoni päälle kurkkaamalla selvisi, ettei se ole aivan kiinni seinässä, vaan jää kaikkialle juuri liskonmentävä rako. Aloin siis puolenyön jälkeen nostella matkalaukkuja, vihkoja ja kaikkea muuta mahdollista kaapin päälle ja tukin kaikki kolot. Nukahtaminen oli silti vaikeaa ja keskellä yötä säpsähdin hereille (elokuvamaisesti suoraan istumaan :D) aivan varmana, että lisko on vierelläni seinällä. Ei ollut, eikä sitä ole sen koommin näkynyt - onneksi. Vielä monta päivää tapahtuman jälkeenkin olen silti edelleen tasaisin väliajoin tarkistamassa, onko lisko taas seinällä.

Mitäs muuta elämään sitten kuuluu? Torstaina oli Moon Festival aka Mid Autumn Festival, joka on kiinalaisille vuoden toiseksi tärkein juhla. Ympäri Macauta on tuotu jo hyvissä ajoin pupu-koristeita, koska tarinan mukaan kuussa asuu prinsessa ja pupu(ja?).
   Juhlaperinteenä on kokoontua yhteen perheen kanssa, syödä Moon cakeja, ihailla täysikuuta ja sytyttää lyhtyjä. Viime vuonna juhla osui samalle päivälle Daven synttärien kanssa ja pääsin parin tunnin varoitusajalla tapaamaan koko sukua. Tänä vuonna vietin juhlaa yksin, enkä edes syönyt yhtään kuukakkua (koska paketeissa luki vain kiinaa, enkä halunnut ottaa riskiä pahan maun valitsemisesta - useimmat maut kun ovat hyvin pahoja).

Moon Festivalin takia perjantai oli vapaa ja kun taifuunikaan ei iskenytkään Macauhun, lähdettiin kavereiden kanssa nauttimaan auringonpaisteesta kaupungille. Tai no, suunnitelmana oli tehdä Accountingin ryhmäprojektia, mutta kun Helga nukkui pommiin klo 15:00:n tapaamisesta ja ulkona oli niin hyvä ilma, päätettiin vaan syödä lounasta ja käppäillä ympäriinsä.

Loman takia Taipan turistialueen kadut, kuten bussitkin, olivat täynnä. Pääsin näyttämään macaulaisuuteni bussissa, jossa kiinalaiset turistit eivät tienneet, kuinka maksaa matka. He tarjosivat kolikoita kuskille, mutta täällä kolikot tiputetaan laatikkoon kortinlukijan takana. Osoitin laatikon suuaukkoa tekstailuiden lomasta ja harvoin olen tuntenut itseäni paikallisemmaksi täällä :D

Uskokaa tai älkää, tämä erittäin "en huomaa, että minua kuvataan" -tyylinen kuva on OIKEASTI Christalin ottama salakuva. Ihan ihka oikeasti!

Lauantaina oli management-ryhmäni tapaaminen koululla. Kyllä, meidän koulu on avoinna iltamyöhään asti myös viikonloppuisin ja tänäkin lauantaina siellä oli yllättävän paljon porukkaa tekemässä projektejaan.
   Ryhmäni puhui paljon kanttonia, joten enimmäkseen istuin hiljaa ja suljin korvani. Kun asuu maassa, jonka kieltä ei puhu, oppii sulkemaan puheet ulos ja vain istumaan mieli unessa. Todella tylsää se on, mutta eipähän tarvitse aivoja rasittaa yrittämällä ymmärtää edes jotain. Ja joo, jos haluaa oppia kieltä, kannattaa aina kuunnella, mutta kantton ei tällä hetkellä ole ihan prioriteettilistani kärjessä ja kouluprojektisanasto nyt ei olisi yhtään hallussa, vaikka kieltä olisinkin yrittänyt opiskella. Ehkä jonain päivänä sitten aloitan kahdeksannen kieleni ja kolmannen aasialaisen kieleni opiskelun, mutta se päivä ei ole vielä tänään, eikä varmaan tänä vuonnakaan, kiitos koulukiireiden. Ai miten ehdin katsoa Jane the Virginin koko kakkoskauden viikonlopun aikana jos olen niin kiireinen? Hys, älä kysele tuommoisia.