Tj 6 päivää

Kuuden päivän päästä tähän aikaan istun lentokoneessa matkalla kohti Moskovan lentokenttää, jossa pitäisi vaihtaa konetta alle kahdessa tunnissa - olettaen, että ensimmäinen lento on ajallaan. Ja vaihtoon tietysti kuuluu mukavasti terminaalin vaihtokin, eikä Moskovan kenttä kuulemma ole niitä kaikkein toimivimpia lentokenttiä. Matkassa on vielä yksi liikkuva osanen, nimittäin ennen kaikkea tätä pitäisi vielä suoriutua lautalla Hong Kongin lentokentälle Macausta aamukuudelta. Lippu on sentään ostettu etukäteen, ettei tarvitse lentää paikalle helikopterilla mikäli lautta sattuisi olemaan täynnä. Jos olisi vähän ylimääräistä rahaa, lentelisin kyllä mieluusti useinkin Hong Kongiin viidessätoista minuutissa.

Huomenna pitäisi olla viimeinen työpäivä, mutta pomoni kanssa on aina pari muuttujaa: tällä kertaa tuli soitto sunnuntai-iltana, että hänellä ei olee aikaa minulle ma-ke, joten viimeiset työpäivät siirtyvät loppuviikkoon. Kavereiden näkeminen meni siis sivusuun, sillä he ovat oikea-aikatauluisesti töissä alkuviikon ja näin saavat harjoittelun pulkkaan kun minä vasta aloitan loppurupeaman. Kiva. Onneksi ei oltu kuitenkaan lyöty mitään suunnitelmia vielä lukkoon, muuten olisi harmittanut vielä enemmän.

Macaun kesää voi osuvasti kuvata yhdellä sanalla: ikihiki. Täällä ollaan eletty ympärivuorokautisesti kolmessakymmenessä asteessa (joka oikeasti tuntuu 40+ asteelta usein) jo kaksi kuukautta ja vaikka kyllästyttääkin pyyhkiä hikiviiksiä viiden minuutin välein, rakastan tällaista säätä. Onneksi Macaun kesä jatkuu vielä pitkälle, pitkälle syksyyn, joten en jää mistään paitsi "nauttiessani" Suomen kesästä. Ja kuumimmat kuukaudet elo- ja syyskuu ovat edessä vasta kesäloman jälkeen.

Lähtövalmisteluita on pitänyt alkaa tehdä ajoissa kun tosissaan viimeiset päiväni saan viettää 9:30-19 toimistolla. Kolmas iso matkalaukkuni on matkalla Macauun, jotta saisin kaikki tavarat säilytykseen kesän ajaksi. Vähän jännittää kyllä, mahtuuko kaikki varmasti silti, varsinkin nyt kun tuliaisetkin vievät extratilaa Suomeen lähtevissä tavaroissa. On myös kamalan vaikeaa ajatella, mitä jättää tänne kesäksi ja mitä ottaa mukaan, Suomesta kun kuitenkin tulee mukana lisää tavaraa. Ensi vuonna emme käytä koulussa enää koulupukua, joten vaatekertaa pitää suurentaa. 

Fiilikset lähdöstä ovat vähän haikeat. Kavereita en ole nähnyt koko kesäkuussa, koska työaikataulut ovat menneet täydellisesti ristiin ja seuraavan kerran näemme sitten vasta elokuun lopussa. Macau on myös todella rakas paikka ja kun täällä on käppäillyt ristiin rastiin viimeiset kymmenen kuukautta, tuntuu oudolta herätä jossain muualla. Suomea olen kokopäiväisesti puhunut kaksi viikkoa sitten viime elokuun, joten sekin on hyvin suuri muutos. Joulun jälkeen en ole itseasiassa puhunut suomea ääneen montaakaan kertaan. Kuten bloggauskielestäni huomaa, osaan suomea edelleen. On se suullisesti kuitenkin vähän tökkivämpää ja joistain uusista aihepiireistä en osaa puhua suomeksi, esimerkiksi kouluaineista. Turha siis kysyä, mitä opintoni sisältävät ellet ole valmis googlailemaan mikä on balance sheet, market equiliubrium tai annuity suomeksi. Minä en nimittäin tiedä.

Suomeen on tietysti myös kiva tulla näkemään perhettä ja kavereita ja ah, syömään ilmaista ja jonkun muun tekemää ruokaa. Ylioppilasjuhla-aikaan olin kateudesta vihreä kun muut pääsivät syömään hyvää ruokaa ilmaisiksi, hahah. Ja on ihan mukavaa kun ei tarvitse pelätä liskojen tai muiden hirvitysten ilmestymistä huoneen seinälle. Perheen kanssa lähdemme Kreikkaan kahdeksi viikoksi ja suunnitelmissa olisi pari lähimatkaakin, joten varsin matkailun täyteinen kesä luvassa ja sehän minulle kelpaa. Ja tietysti pitää kanssa ihan vain levätä ensi lukuvuotta varten, tästähän kurssit vasta vaikeutuvat ja minä olen ollut monesti jo hermoromahduksen partaalla. Go to university they said, it'll be fun they said. Noh, pakko myöntää, että olen löytänyt sisäisen hikarini vihdoin.

Seuraavan kerran saatankin postailla jo Suomesta, saa nähdä miten kiireisiä loppupäivät ovat!