Miksi täällä on niin valoisaa?

Taas on matkaustettu Suomeen läpi kiven ja jään. Tällä melkein vuorokauden kestävällä matkalla kulkuvälineinä käytettiin taksia, lauttaa, kahta lentokonetta ja junaa, eikä kaikki tietenkään mennyt tälläkään kertaa kuin stromsössä; lento Hong Kongista oli puolitoista tuntia myöhässä ja näin myöhästyin Suomen lennolta noin kymmenen minuuttia terminaalien läpi kirmaamisesta huolimatta. Ei kiva.

Matka alkoi kun aamuviideltä soi herätys. Alle neljän tunnin unien jälkeen teki mieli vain jäädä loikoilemaan sänkyyn, mutta vielä piti keksiä lakanoille ja tyynylle joku paikka jo aivan täysistä laukuista ja tiesin sen olevan erittäin haastava tehtävä. Kesäsäilytykseen me saamme jättää kolme matkalaukkua, mutta tämä varsin suopeakaan myönnytys ei minulle riittänyt. Ainakaan asuntolasta ei ole tullut valitusviestiä, joten kaipa teippi-laatikko-muovipussi-väkerrykseni hyväksyttiin.

Macausta pääsee kätevästi vähän yli tunnissa Hong Kongin lentokentälle lautalla ja nyt tätä reittiä ensikertaa näin päin pääsin kokeilemaan. Lauttalippu (n. 30€) piti ostaa ja tulostaa etukäteen netistä ja tehdä lentoyhtiön sivuilla check in, jotta lauttaan pääsi. Lippuja voi toki ostaa kai vielä satamastakin, mutta ei varmaan kannata ottaa riskiä, että lautta olisikin täynnä. Hong Kongissa veronpalautuksia saa n. 14€ kun ei astu "maihin", joten lauttamatkasta ei loppujen lopuksi paljoa joudu pulittamaan.

Lentokoneeseen pääsi aikataulunmukaisesti Hong Kongissa ja ehdin jo luulla kaiken kerrankin menevän suunnitelman mukaan. On oikeasti enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että lento on myöhässä tai vastaan tulee muita mutkia. Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahtaa, sillä tunnin unien jälkeen olimme vieläkin maankamaralla. Tiedon viivästymisen syystä (huono sää) saimme vasta juuri ennen puolitoista tuntia myöhässä lähtemistä. Matkustajat olivat kaikki hieman ärtyisiä huonon tiedonjakelun ja olemattoman palvelun takia. Monella oli kiireinen vaihto Moskovassa ja itsekin aloin menettää toivoa koko ajan enemmän.

Moskovan kentällä kaikki kiirehtivät passin tarkastukseen, jossa ainoalla luukulla ei ollut henkilökuntaa. Paikalla oli jo aiemmilta lennoilta saapuneita ärtyneitä business-miehiä, jotka onneksi kovaäänisesti estivät ohittelijat. Kun lopulta passintarkastaja saapui paikalle, järjestäydyttiin nopeasti jonoon. Edessäni oleva nainen kyseli tarkastajalta Suomen lennon kuulumisia ja kun sai vastaukseksi vain "no English", päätin ilmoittautua samaan osoitteeseen meneväksi. Kalifornialaisen Bellin kanssa kiisimme terminaalien läpi, mutta meitä ei päästetty lennolle. Saimme lähetteen hakea liput seuraavalle, kaksi tuntia myöhemmin lähtevälle, lennolle. Nopea uusi lento oli pelastus, vieressämme oli porukka samalla Hong Kongin lennolla tulleita tyttöjä, jotka joutuivat jäädä yöksi Moskovaan. Ei käynyt kateeksi.

Pahoitteluiksi saimme ilmaset vedet, jes. Kentällä wifi toimi saamalla salasanan tekstiviestillä ja tämä tuotti suuria ongelmia kun sim-kortti ei toiminut ja näin tekstiviestiä ei voinut vastaanottaa. Luulisi lentokentän ottavan kyseisen asian huomioon, mutta ilmeisesti ei. Maalailin jo mielessäni kauhukuvia tunteja Helsinki-Vantaalla seisovasta äidistä, johon en mitenkään saanut yhteyttä. Koko kentällä ei ollut pay phoneja tai muita wifejä, edes business loungeissa, joten hirveästi ei ollut tehtävissä. Lopulta keksin pyytää nuorelta kahvinmyyjältä apua ja näin hän laittoi numeronsa ohjelmaan ja pääsin kertomaan kotiin, etten ehtinyt lennolle. Oli paljon rennompaa istua odottelemassa uutta lentoa ylihintaista froyota syöden kun tiesi, ettei minua odoteltu jo saapuvaksi.

Kun lopulta laskeuduin Helsinkiin, oli upea fiilis. Kylmä viima iski heti kasvoihin kun astuin ulos lentokoneesta, eikä se sää ole siitä vieläkään parantunut. Onneksi maanantaina pääsee Kreikkaan lämmittelemään. Vielä viiden päivänkin jälkeen katson autoja ensiksi oikealta ja valoisat yöt yllättävät aina. Ovat ne kuitenkin paljon mieluisammat kuin talven pimeät illat, jotka puolestaan vaikeuttivat talvilomalla Suomeen sopeutumista. 

Jälleen kerran tuntuu kuin en olisi koskaan kotoa lähtenytkään, vaikka julkisen liikenteen muutokset hämmentävät ja kaupassa muovipusseista pitäisi maksaa. Paluulentoja en ole vielä ostanut ja se on ihan hyvä fiilis, vaikka koko ajan mielen perukoilla tikkittävätkin muistutukset kallistuvista hinnoista. Ainakin päälle kuukausi on aikaa vielä elellä suomalaisesti, se on varmaa. Jos vielä säät lämpenisivät, menee tämä aika oikein mukavasti.