Ateenasta matka jatkui Piraeuksen satamasta otetulla lautalla saaristoon. Matkaa suunnitellessamme päädyimme siihen, ettemme halua turistisoiduille saarille, koska a) turistit ja b) etäisyydet Ateenasta olivat turhan pitkiä. Googlaamalla löytyi monia potentiaalisia paikkoja parin tunnin lauttamatkan päässä Ateenasta ja lopulta päädyimme Agistriin ja Aeginaan, joissa vietimme yhteensä hieman yli viikon.
Agistriin lauttamatka kesti puolitoista tuntia, maksoi reilun kympin ja se oli meidän ensimmäinen pysäkkimme. Hotellimme Aktaion Hotel (75€/yö/2 hnk)oli aivan sataman vieressä ja sillä oli myös oma yksityinen ranta, joten ei parempaa sijaintia olisi voinut toivoakaan.
Hotellissa oli paljon lapsiperheitä, joten allas oli yleensä aika täynnä ja aamulla kuului möykkää huoneeseen. Oltiin siskon kanssa ensiksi yläkerrassa, mutta meidän katosta alkoi sateisen yön jälkeen tippua vettä (siis pisara kerrallaan, ei mitään tulvaa :D) ja jouduttiin vaihtamaan ainoaan vapaaseen huoneeseen, joka oli alhaalla ja aivan altaan vieressä. Kulkeminen ulos ja sisään nopeutui, mutta olisin mieluummin kävellyt portaita kuin herännyt lasten huutamiseen. Kaiken lisäksi wifi ei toiminut uudessa huoneessa kuin terassilla ja sielläkin kehnosti. Ei siis mikään paras kokemus meille, mutta vanhemmilla ei yläkerrasta ollut mitään valittamista.
Agistrin saari on hyvin pieni, joten luonnollisesti tekemistäkään ei ikuisuuksiksi ole - ja rannalla makoilu oli itselle ainakin se mitä oli lähdetty hakemaan. Skalan kaupungissa (, jossa meidän hotellimme sijaitsi), oli paljon pyörä- ja skootterivuokraamoita. Meillä olikin tarkoituksena ottaa vespat ja ajaa saaren toiselle puolelle hienolle rannalle, mutta pelkkinä autokorttisina, "nuorina" ja tyttöinä ei ajopelejä meille annettu. Yhdessä paikassa meitä luultiin 16-vuotiaiksi (minä 20 siihen aikaan, sisko 18) ja kyseltiin olisiko jotain veljeä, joka voisi tulla auttamaan. Ja minäkun olen aina luullut, että Suomessa ollaan ankaria näissä asioissa. Oli pettymys, pakko myöntää. Pyöriä ei jaksettu sitten ottaa tilalle kun matka olisi ollut todella mäkistä.
Seuraavana päivänä oltaisiin menty samalle rannalle vesitaxilla, mutta se ei koskaan saapunut. Kukaan ei tiennyt miksi, ja jopa joku työntekijä oli turhaan satamassa odottamassa. Paikalliset naiset ehdottivat bussilla rannalle menemistä, mutta se ei myöskään houkutellut saaren reunoja ja harvoin kulkevan reitin takia. Ja ei helteessä ole kiva istua jossain bussissa. Yhtä kävelyretkeä lukuunottamatta emme siis päässeet pois kotikulmilta kertaakaan. Varsinainen Bussikaljaromaani. Noh, eipä auringon puhtaassa palvomisessakaan mitään vikaa ole.
Aegina / Αίγινα
Matka jatkui Aeginaan n. 20 min kestävällä alle kolme euroa maksavalla lauttamatkalla. Työntekijä suositteli ostamaan samalla liput takaisin Piraeukseen, sillä lautat voivat kuulemma olla täynnä (me palasimme Ateenaan maanantaina). Sama työntekijä paljastui majapaikkamme omistajan serkuksi ja soittikin majoitukseen meidän olevan tulossa haha.
Hotellimme oli nimeltään Electra Pension (50€/yö/2 hnk)ja se oli mitä suloisin stereotypisen kreikkalaisen talon näköinen. Huoneita oli vain about kuusi ja paikan omisti vanhempi pariskunta, joka oli todella sympaattinen ja avulias. Ainut mainitsemisen arvoinen asia on, että kannattaa pyytää kuitti maksusta, koska me maksoimme toivotusti käteisellä samalla kun huoneita esiteltiin ja myöhemmin omistaja ei enää muistanut meidän maksaneen. Ja mitään kuittia emme saaneet kun tosiaan emme olleet toimistolla (hotellilla ei ole respaa). Onneksi mies luotti sanaamme, eikä tarvinnut maksaa tuplana. Tästä viisastuneena ensi kerralla toimii varmasti eri tavalla.
Aegina oli huomattavasti suurempi saari kuin Agistri ja meillä oli ehkä vähän turhan vähän aikaa siellä (kaksi päivää). Lähikadut tulivat kyllä tutuiksi, mutta retkille ei ollut aikaa. Aegina Townissa ei ollut hulppeita hiekkarantoja, ainoastaan pari hyvin pientä rannanpätkää, joissa ei tosiaan ollut mitään rantatuolitarjontaa. Hienoja rantoja saarelta kyllä löytyisi, mutta tosiaan niihin olisi pitänyt lähteä retkelle. Uima-altaitakaan ei ainakaan keskustan hotelleissa ollut.
Satama oli täynnä hienoja veneitä ja jahteja, minkä takia yleinen tunnelma oli "rikkaampi", mutta toisaalta suuria hotelleja ei näkynyt yhtäkään keskustassa. Aegina Townissa majoitukset olivat yleensä pieniä ja tavallisissa taloissa. Saari on lyhyen etäisyyden (noin tunti) takia suosittu ateenalaisten keskuudessa. Jos poistui laivapaikkojen läheisyydestä, löytyi aitoja kreikkalaisia ravintoloita. Majoituksessamme osattiin suositella yhtä paikkaa, jossa oli jopa live-musiikkia. Siinä ulkona syödessä tunsi luissa ja ytimissä, että oltiin Kreikassa.
Jos vertailisin saaria toisiinsa, sanoisin Agistrin olevan enemmän lomakylämaisempi ja Aeginan aidompi. Lähellä oli paljon muitakin potentiaalisia paikkoja, esim. täysin autoton Hydra. Vaikka kummassakaan saaressa ei ollut sellaista perinteiseksi kreikkalaiseksi assosioituvaa miljöötä, kuten kuvien perusteella esim. Santorinissa, pääsi hyvin käsiksi välimerilliseen fiilikseen. Aktiivilomaa tosiaan ei ehkä kannata olettaa matkalta Agistriin tai Aeginaan, mutta jos haluaa vain rentoutua, syödä hyvin ja ottaa aurinkoa, ovat ne oivia kohteita matkalle.
