Kuinka selvitä kuukauden reppureissusta kaverin kanssa riitelemättä

Me ollaan Sandran kanssa tunnettu toisemme kaksitoista vuotta, joten ystävyyssuhteemme on vakaalla pohjalla. Siitä huolimatta riidat/kinastelut ovat mahdollisia. Vaikka ei Suomessa riidelläkään koskaan (miinus pari ala-/yläaste riitaa :D), on reissun päällä tilanne paljon stressaavampi ja näin riitoja voi syntyä helpommin. Me ollaan joissain asioissa hyvin erilaisia ja olin varma, että ainakin yksi tai kaksi kinaa tulisi vastaan. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kaikki kaveri- ja ihmissuhteet ovat tietysti erilaisia ja toimivat eri dynamiikalla, mutta tässä on meidän TOP10-vinkit siihen, kuinka sopu säilyy reissussa.

1. Hyväksy toisen tapa tehdä asiat
Yllätys, yllätys, kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tekevät asiat eri tavalla. Pienten arjen asioiden hoitamisen, kuten valojen päälle jättämisen tai tavaroiden levittämisen lisäksi ihmiset ovat erilaisia unirytmistä ruokailutottumuksiin ja aktiivisuustasoon. Vaikka toisen eroavat tavat kuinka ärsyttäisikin, kannattaa vetää syvään henkeä ennen kuin alkaa valittamaan asiasta. Häntäkin ärsyttää sinun tapasi ihan yhtä paljon.

2. Älä syyllistä
Kaikki tekevät virheitä ja syyllistäminen ei auta yhtään vaikeassa tilanteessa. "Mokannut" tietää itsekin mokanneensa ja sitä on turha alleviivata. Aloittakaa jokainen päivä puhtaalta pöydältä, älkääkö muistutelko epäonnistumisista jälkikäteenkään.

3. Kannusta toista
Jos toisella on vaikeuksia jonkun asian suhteen, kannusta häntä pyrkimään omaan maksimiinsa. Me pyöräilimme 50km ja se on jotain, jota en tod tee normaalisti - en edes muista milloin viimeksi pyöräilin. Sandra ei pilkannut kärsimystäni, vaan kannusti jatkamaan loppuun asti. Muuten olisin varmaan kääntynyt kotiin ensimmäisen tauon jälkeen.
Olette tiimi, ette kilpailijoita.

4. Älä pura ärsytystäsi ystävääsi
Kaikkia ärsyttää aina välillä, mutta älä pura sitä muihin. Käy asiat läpi yksin omassa päässäsi ja ole hetki yksin jos tunnet olevasi ärtynyt. Oli ärtymys matkakumppanistasi tai ulkoisista tekijöistä johtuvaa, ei kannata myrkyttää kaikkien fiilistä. Se ei ole sen arvoista.

5. Tajua, että sinäkin voit olla väärässä
Mind blown, eikö? Aina tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole ensimmäisenä mielessä - ei ainakaan yhtä usein kuin sen pitäisi. Aina asioissa ei edes ole objektiivista oikeaa ja väärää, mutta siltikin paikoitellen kannattaa nöyrtyä ja antaa periksi.

6. Tee kompromisseja
Kun matkalla on enemmän kuin yksi ihminen, on kompromisseja tehtävä. Etukäteen kannattaa puhua molempien/kaikkien odotuksista matkaa kohti, joten kaikki ovat samalla kartalla siitä, mitä kukin haluaa nähdä ja tehdä. Välillä tehdään mitä itse haluat, välillä ei. Lähde silti hyvällä mielellä mukaan jokaiseen päivään.

7. Älä etsi toisesta huonoja asioita
Jokaisessa ihmisessä on tietysti joitain piirteitä, jotka eivät ole mieleesi, se on selvää. Kuten elämässä yleensäkin, keskity myös ystävässäsi positiivisiin piirteisiin, älä negatiivisiin. Alamäki alkaa siitä kun mietit joka päivä, mitä huonoa ystäväsi tänään teki tai kuinka hän ärsytti sinua erityisesti. Mieti mieluummin, mitä erityisen kivaa hän teki ja miksi teillä oli sinä päivänä niin mukavaa.

8. Kommunikoi
Vaikka olen jauhanut paljon siitä, ettei turhista pikku ärsytyksistä kannata turhaan alkaa valittamaan, on kaikella rajansa. Jos joku tietty asia hiertää suhtautumistasi kaveriin jatkuvasti, sano siitä. Jos toinen vaikka viettää joka aamu suihkussa tunnin ja se ärsyttää sinua, koska joudut odottaa omaa vuoroasi jatkuvasti, kerro asiasta. Tai jos kerrankin haluaisit syödä halvemmin kuin rahaa kaikkialle heittävä ystäväsi, huomauta asiasta. Asiallisesti puhumalla asiat ratkeavat aina.

9. Tajua, ettei koko ajan ole pakko puhua/tehdä yhdessä
Melkein jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaansa ja kun reissaa kaverin kanssa, ei sitä omaa aikaa tule, ellei sitä tee. Pieni hiljentyminen vaikka iltaisin kuuntelemalla musiikkia kuulokkeilla tai lukemalla kirjaa voi tehdä hyvää. Jos huomaat ystäväsi selvästi eristäytyvänsä sosiaalisuudesta hetkeksi, anna hänen tehdä se. Muista, ettei ihan koko ajan ole pakko vääntää keskusteluakaan. Joskus on ihan virkistävää olla hiljaakin.
   Jotkut suosittelevat, että kaverukset voivat myös tehdä eri aktiviteetteja ja viettää vaikka koko päivän erillään. Me emme näin tehneet (parin tunnin ajan vain ja se johtui siitä, että olin pyöräilyn jäljiltä liian väsynyt lähtemään vuorelle), mutta joillekin se saattaa olla hyvä ratkaisu. Kun molemmat saavat omaa aikaa ja etäisyyttä toisiinsa, turhat ärsytykset häipyvät ja saat itsellesi selkeyttä siihen, millaisen loman haluat viettää - ja miten itse voit edesauttaa loman onnistumista.

10. Pidä hauskaa ystäväsi kanssa!
Lähditte yhdessä reissuun, koska teillä on kivaa yhdessä. Tehkää siis kivoja asioita, kokekaa ja nähkää mahdollisimman paljon. Matka tuo tiettyjä rasitteita suhteellenne, mutta se myös lujittaa ystävyyttänne entisestään. Vaikka mekin välillä saatettiinkin vaihtaa pari ärsyyntynyttä lausetta, hymyiltiin päivän päätteeksi aina yhdessä - se on tärkeää.
   Tämä on ikimuistoinen kokemus. Ottakaa vastoinkäymisetkin vastaan huumorilla ja suunnitelkaa kivoja aktiviteetteja päiviksi. Muistakaa pitää hauskaa, älkääkä vain suorittako matkaa läpi. Tätä matkaa tulette muistelemaan hymyssä suin vielä monta, monta vuotta.

  

Sitten vaan reppu selkään, ystävä kainaloon ja menoksi!

Ja näin käy kun viettää liikaa aikaa yhdessä -
muututte toisiksenne

Mahtava ja monipuolinen Xi'an

Lensimme Xi'aniin Shanghaista sateisena päivänä. Huomasimme vasta taxissa, että papereissamme luki hotellimme osoite vaan pinyinillä, eikä kuskimme osannut lukea sitä. Pitkään pähkäiltyämme muistin, että toinen Xi'anin hotellimme sijaitsi tämän hotellin vieressä ja annoin sen osoitteen. Pääsimme perille lopulta, mutta hotelliamme ei näkynyt missään, ainoastaan seuraavien öiden youth hostel. Vettä satoi kaatamalla ja painavat rinkat selässä lähdimme kävelemään katua edestakaisin. Hotellista ei ollut merkkiäkään. Youth hostellin vieressä oli vain epämääräisen näköinen toimistotila - joka paljastui lopulta hotelliksemme. Kylttejä ei näkynyt missään, mutta siellä ruokakaupan vieressä se majaili.

Olimme hotellissa vain yhden yön (, koska kun lensimmekin junan sijasta, saimme yhden ylimääräisen yön lisää Xi'aniin, eikä youth hostellissa ollut tilaa), jonka jälkeen kävelimme sisään viereisistä ovista ja kirjaiduimme sisään youth hostelliin.

Ovimies hostellissa :D

Jos ihminen osaa nimetä Kiinasta kolme kaupunkia, ovat ne yleensä Peking, Shanghai ja Xi'an. Xi'anista kukaan osaa tuskin sanoa paljoa muuta kuin, että siellä sijaitsevat Terra Cotta -sotilaat, emmekä me olleet poikkeus. Nippelitietona tiesin myös, että Xi'an on vanha pääkaupunki ja näin "historiallinen kaupunki".

Toisin kuin Shanghaissa, Xi'anissa nähtävää löytyi paljon ja olimme vihdoin päässeet myös tutkiskelun makuun. Terracotta-sotilaat olivat todellakin must, niiden lisäksi listalle tuli baarikatu (koska Sandralla oli 20. synttärit!), Muslim streets ja Cuihua-vuori. Aikaa oli neljä päivää, joten joka päivä oli buukattu täyteen ohjelmaa hetkessä. Tässä tarkemmin kaikista kohteista:

1. Terracotta

Kuten ehkä Shanghai-postauksesta kävi ilmi, emme halunneet maksaa turhasta, joten Terracotta -sotilaillekin menimme julkisilla kulkuneuvoilla. Alku oli helppo, metrolla päätepysäkille, mutta oikean bussin löytämisessä oli ongelmia. Terracotta-sotilaat kun eivät ole kiinaksi Terracotta, eivät lähellekään, vaan 兵马俑, bingma yong, eli jotain sotilaista ja hevosista. Edes englannintaitoinen tyttö pysäkillä ei siis tietänyt yhtään, minne olimme menossa.

En muista miten, mutta lopulta saimme jotenkin selviyden asiaan ja pääsimme oikean bussin kyytiin. Terracotta-alueen edusta oli täynnä patsaita kaupustelevia ihmisiä, jotka tulivat kaupustelemaan pieniä patsaita hintaan 1$. No kiitos, mutta ei ole dollareita.

Itse museoalue oli todella suuri, eikä missään ollut kylttejä "the" Terracotille. Jouduimme käymään läpi museoita joistain vesiastioista sun muista ennen kuin pääsimme oikeaan halliin. En halua (taas) kuulostaa kyyniseltä, mutta olin odottanut jotain suurellisempaa. Patsaat olivat -ymmärrettävästi- ihmisten tavoittamattomissa, eikä niitä nähnyt kovin hyvin. Ilman opasta historiastakaan ei saanut mitään tietoa, joten sotilaat jäivät hieman pimentoon ennakkotietoja lukuunottamatta.

2. Xi'anin baarikatu

Sandran synttäreitä varten piti tietystikin etsiä kaupungin baarikatu. Googlailuiden jälkeen se paikantui vain 2km päähän meidän hostellilta, joten olihan sinne ihan pakko lähteä. Eihän se ihan Peking ollut, mutta menetteli silti. Käytiin ensin tsekkaamassa baari, joka oli täynnä länkkäreitä, mutta päädettiin lähteä etsimään parempaa menoa. Heti meidät nappasikin jutustelemaan pari sisäänottomiestä läheisestä baarista ja kun meille luvattiin bisset 10 yuanilla, ei voitu kieltäytyä.
   Kiinassa en ole käynyt baarissa kuin kerran (clubeilla kylläkin), joten menoa en oikein voi verrata muihin kaupunkeihin. Hyvä musiikki soi ja sisustus oli aika "amarillo"-tyylistä, eli ihmiset istuivat looseissa. Meidän ulkomaalaisuutta ei huomioutu samalla tavalla kuin yleensä, mutta se oli oikeastaan ihan kivaa vaihtelua, kerrankin sai olla häiriöttä - hetken. Seuraan nimittäin liittyi aika pian keski-ikäinen mies ja myöhemmin hänen ystävänsäkin. Englanti ei luonnistunut, mutta sain huomata, kuinka hyvin osaan kiinaa loppujen lopuksi puhua, keskustelu nimittäin kulki! Myös tarjoilijoiden kanssa tuli vaihdettua pari sanaa Chinglishillä ja oli tosi kiva fiilis huomata, että minua ymmärretään.
   Lähdimme kotiin kaksien bissejen, yksien itseostetuiden ja yksien tarjottujen, jälkeen, koska ilta alkoi olla jo aika pitkällä. Olimme lähteneet alun perin hostellilta vasta kahdentoista aikoihin. Kaikki meni hyvin ja löysimme hostellin ongelmitta. Ainut takaisku oli se, että ovi oli lukossa. Siis lukossa ja valot kiinni. Tajusimme, että hostelleilla ei ole 24h respaa ja ehdimme jo kauhistella, että joutuisimme nukkua oven edessä (ja ilma ei ollut mitenkään lämmin tässä vaiheessa päivää). ONNEKSI työntekijä oli vielä sisällä ja sattumalta bongasi meidät oven takana. Pääsimme siis nukkumaan omiin pehmeisiin sänkyihin.

3. Muslim Street

Muslim Street päättyi (tai alkoi, riippuu mistä tulee) hienolle temppelille, jonka ympärillä myytiin kaikkea selfie-tikuista leijoihin ja muuhun krääsään.

Kyllä, luit oikein; Xi'anissa on muslimikatujen alue. Kadut heräävät erityisesti iltaisin eloon ja silloin tarjolla on katuruokaa laidasta laitaan. Ei voisi kuvitella olevansa Kiinassa, ellei enemmistö ihmisitä olisi kiinalaisia ja kyltit ruokia mainostamassa kirjoitettu kiinalaisin merkein. Muslim Streetit ovat kuin toinen maailma.

Ruoka on itäimaista, mutta löytyy kioskeista myös nuudeleita, kiinalaista herkkua kiekuraperunaa tikussa (XD en oikeasti tiedä, miten sitä vois kuvailla paremmin), ananasta, kookosta, tuorepuristettuja mehuja ja upeita hattaroita (kuvassa yllä). Kiinalaisen grilliruoan ja itämaisten mausteiden ystävänä himoitsin kieli pitkällä grillivartaita, mutten uskaltautunut ottamaan lihaa katukioskeista, niiden hygieniataso kun ei ole ihan sitä parasta..

Vaikka Xi'anin vetoneula ovat Terracotta-sotilaat, oli Muslim Street sata kertaa parempi kokemus ja pitäisi nostaa Xi'anin pääturistikohteeksi - joskin silloin se tuskin olisi yhtä aito.

4. Cuihua-vuori

Aluksi oltiin lähdössä innoissaan toiselle vuorelle, mutta onneksi googlattiin asiaa vähän lisää, sillä se paljastutui yhdeksi maailman vaarallisimmista nousuista ja velvoitti oppaan ottamista. Ei ehkä ihan meidän juttu, tarkoituksena kun oli vaan kävellä vuori ylös, ei kiipeillä. Xi'anin lähellä sijaitsee myös Cuihua-vuori (/vuoristo?), joka kuulostikin paljon paremmalta idealta. Sinne jopa pääsi edullisesti julkisilla ja siitähän me tykätään.

Matka kävi metrolla ja kahdella bussilla Xi'anin maaseudulle ja vuoren juurelle. Pisimmän matkan kattaneessa bussissa törmäsimme tyttöön, joka auttoi meitä lippujen ostossa (piti kertoa myyjälle päätepysäkki) ja jäi juttelemaan seuraamme. Hän opiskeli business englishia Xi'anin maaseudulla sijaitsevassa koulussa (:D) ja näin puhui sujuvaa englantia. Hän kertoi mm. kulkevansa bussilla päivittäin, eikä ole koskaan nähnyt siellä yhtään länkkäriä. Meitä taas ei ole näkynyt, tai tule näkymään, kertaakaan järjestetyllä turistikierroksella.

Vuorelle ostettiin sisäänpääsyliput, minkä jälkeen iänikuinen portaiden kiipeäminen alkoi. Asteita oli 27 ja taivas oli pilvetön, joten hiki nousi pintaan hetkessä. Itselleni tämä oli ensimmäinen suuri urheilusuoritus aikoihin, joten sydän tykytti kuin viimeistä päivää aina välillä ja taukoja piti ottaa useita. Onneksi huomasin, etten ollut todellakaan ainut, joka teki näin; moni kanssakiipeäjä piti pitkiäkin taukoja polun varrella.

Meillä meni kaikki oikein mukavasti, söimme eväitä, kävimme näköalapaikoilla ja löysimme järvellekin. Kaikki meni juuri niin kuin piti - kunnes piti lähteä takaisin alas. Vuorella ei siis ollut mitään merkattua reittiä, vaan monissa kohdissa polku jakautui ja piti päättää halusiko nähdä kivimuodostelman 5, jonkun luolan vai isoisäkiven. Tämä toi tiettyjä ongelmia, kun halusi takaisin alas, ei nimittäin tiennyt yhtään minne piti mennä. Niin mekin eksyimme - ja oikein kunnolla eksyimmekin.

Vaikka Cuihua-vuoren maisemat eivät olekaan "klassisia Kiinan maisemia", suosittelen retkeä sinne lämpimästä! Liikuntaa, luontoa ja erilaista tekemistä. Muista kuitenkin varata aikaa, erityisesti alas tulemiseen voi hurahtaa aikaa (joskin sinne olisi oikeastaan aika suora tie, emme vain tajunneet sitä ajoissa).

Xi'an oli mahtava kaupunki ja palaisin sinne mielelläni uudestaankin. Vaikka se onkin pieni (yli 8milj asukasta), oli nähtävää ja koettavaa paljon. Paljon suositeltiin vuokraamaan pyörät ja ajamaan City Wallsilla (= ydinkaupunkia ympäröivä muuri) - siis siellä ylhäällä. Itse luulin, että tarkoitus olisi ajaa pyörillä vain muurin juurelle, enkä siksi innostunut aiheesta ja vasta viimeisenä päivänä juuri kun olimme lähdössä junalle, sain kuulla, että pyörällä ajettaisiinkin muuriLLA. Se olisi ollut hienoa.

Meitä ei kiinnostanut Kiinassa yleisestikään temppelit sun muut rakennukset, joten niiden koluamiseen ei mennyt aikaa. Pekingissä olimme, varsinkin minä, nähneet pari, joten emme kokeneet tarvetta nähdä enempää. Tietysti temppelit ovat hienoja, en todellakaan väitä muuta, mutta kaupungeissa on yleensä enemmänkin nähtävää, kuin temppelit. Niitä nyt on... No kaikkialla.



Shanghain valot

Saavuimme Shanghaihin juuri sopivasti, jotta näimme kaupungin valot mustaa taivasta vasten. Oli ensimmäinen kerta, kun olimme oman onnemme nojassa, sillä tätä ennen olimme olleet vasta Pekingissä, jonka ns. tunnen, minkä lisäksi Dave oli pitänyt meistä huolta viisi päivää. Nyt olimme yksin vieraassa kaupungissa.

Shanghain juna-aseman taxijonossa uhosimme, kuinka emme maksaisi summaa X enempää taximatkasta, mutta loppujen lopuksi pulitimme sievoisen summan mukisematta. Mittari oli päällä, matka oikeasti pitkä, emmekä osanneet arvioida yhtään Shanghain taxien hintaluokkaa, joten olimme vain iloisia, että pääsimme hostellillemme Suomen hinnoissa halvasti.

Hostellimme sijaitsi vain parin minuutin kävelymatkan päässä Bundilta, joten pääsimme heti ihastelemaan Shanghain klassista näkymää. Ja upea näkymä se olikin - joskin veimmekin huomion Bundilta muutamien turistien kuvissa.

The Bund päivävalossakin nyt samaan syssyyn.

Emme olleet tehneet minkäänlaista taustatutkimusta Shanghaista ja pian huomasimmekin olevamme tyhjän päällä - siistejä juttuja ei löytynytkään joka kulman takaa. Toisin kuin Peking, Shanghai ei ole tunnettu lukuisista nähtävyyksistä (ainakaan mun maailmassa) ja suurkaupunkia oli todella vaikea alkaa tutkimaan järkevästi.

Me päätettiin ottaa halpa lähestymisen Shanghaihin tutustumiseen ja seurasimme turistibussien reittejä jalkaisin (hahah, budjettimatkailu 101). Jokaiselle päivälle valittiin yksi suunta ja sitten vaan kulutettiin kenkienpohjia. Joka päivä taisi kävelyaika kieppua siinä 3-4h paikkeilla, me kun ei osattu arvioida kartasta etäisyyksiä ja haukattiin aina ihan liian isoja paloja nieltäväksi, "tää matka on kyl kaveltävissä." Loppujen lopuksi, niinhän ne olivatkin. Kerran tai kaksi taidettiin vain luovuttaa ja ottaa metro, mutta muuten mentiin aina jalkavoimalla alusta loppuun.

Aika nopeasti Shanghai tuntui olevan nähty. Ehkä se johtui siitä, että ennakko-oletukset olivat niin korkealla tai siitä, että emme olleet tehneet tarpeeksi taustatutkimusta, mutta Shanghaista ei tuntunut löytyvän mitään kiinnostavaa. Bund oli oikeastaan ainut vaun sanomisen arvoinen asia. Onneksi sitä sentään jaksoi ihastella päivästä toiseen. Meidän hostellin katolla oli baari, josta oli ihan ykkösluokan näkymät ja aina kun ulko-ovesta astu ulos, häämötti se kadun päässä.

Näkymä käytävän ikkunasta ja Tsing Tao -bisseillä kattobaarissa sumuisena iltana.

Käytännössä päättömänä kävellessä me eksyttiin juutalaisten pakolaisten ja Kiinan kansallislaulun museoon. Ensimmäinen maksoi meille liikaa (eli n. 10€ haha kyllä sitä suhteellisuuden taju vaan himmenee, toisaalta, 10€ = ainakin yksi ruokailu, joten..), mutta kansallislaulumuseoon mentiin ihan sisään asti (ilmainen). Se onkin sellainen paikka, minne ihan jokainen ei eksy, oli meinaan ainakin omasta näkökulmasta aika kaukana kaikesta olennaisesta ja keskellä ei mitään, eikä aihekaan ole ehkä se kaikkein houkuttelevin.

Budjetti tuli vastaan myös kun mentiin retkelle toiselle saarelle (sinne missä Bundin rakennukset seisovat) ja haluttiin mennä ihailemaan maisemia ylikorkeiden talojen näköalapaikoilta. No, meillehän ei 100-200 yuanin (n. 14-28€) hinnat uponnut, joten päädyttiin vaan ihailemaan taloja maanpinnalta. Suomen hinnoissa nyt jälkikäteen ajateltuna, olisihan sitä ehkä halvimpaan taloon voinutkin mennä, mutta varsinkin matkan alussa kitkasteltiin ihan kaikessa ja Kiinan hintatasossa oli noi sisäänpääsyhinnat kyllä ihan kiskureita! Varsinkin "ufotalolle" oli kuitenkin todella pitkät jonot, hei turistit, teitä rahastetaan ihan huolella!

 

Mitäs me sitten loppujen lopuksi tehtiin Shanghaissa? Mm...

- Löydettiin vahingossa Yuyuan old street
- Mentiin lautalla toiselle puolelle jokea
- Kuolattiin vaatekaupoille
- Ajettiin metrolla
- Käytiin Cool Ducks:ssa
- Mentiin froyo-baariin sulkemisajan jälkeen, mutta kukaan ei kehdannut kertoa meille totuutta
- Juotiin Tsing Tao -bisseä
- Oltiin menemättä clubeille (vähän kaduttaa, Shanghain clubit kun kuulemma on tosi hyviä)
- Otettiin bubble teata
- Ylikäytettiin Familymart-ruokakauppaa
- Kuunneltiin huonekaverin kamalaa kuorsausta ja toisen Kauna-ääntelyä
- Istuttiin auringossa
- Pihisteltiin kuluissa
- Poseerattiin ainakin sadassa kiinalaisten kuvassa
- Poistettiin vahingossa kaikki Shanghaissa kuvatut videot

Kiinnitä huomiota oikean alakulman kylttiin :DD Käytiin ihan uteliaisuudesta
kattomassa, mikä se on. Kyltti osoitti vain takaisin autotielle.

 Uusi ja vanha Kiina kohtaavat

Viisi päivää oli vähän turhan pitkä aika Shanghaissa jos ei tehnyt pidempiä matkoja ulos kaupungista. Me ei oltu vielä viritytty oikealle vaihteelle ja ehkä siksi Shanghai menikin vähän ohi. Pekingissä oli helppoa kun mä ja Dave tiedettiin mitä kannattaa nähdä ja mikä on näkemisen arvoista ja oli varsinainen pudotus, kun yhtäkkiä olisi pitänyt tehdä taustatyötä jatkuvasti.
Mielelläni palaisin Shanghaihin vielä joku päivä ja silloin kävisin myös retkellä Yellow Mountainseilla, jotka sijaitsevat 500km Shanghaista.

Shanghai sopii parhaiten varmaan nautiskelumatkalle, jolla shoppaillaan, syödään ulkona ja tsekataan yöelämää. Kaupungilla oli mun mielestä aika sama fiilis kuin Pekingillä, vaikka siellä näkyykin historia ja politiikka enemmän katukuvassa. Vähän kaduttaa, ettei ns. otettu Shanghaista kaikkea irti, mutta onpahan syy palata kaupunkiin.

Junailua Kiinassa

Lentoa Shanghai - Xi'an lukuun ottamatta me matkustettiin kaupungista toiseen kiskoja pitkin. Lyhyin matka oli nelisen tuntia, pisin mahtavat kaksikymmentäkuusi. Olin etukäteen kauhuissani jälkimmäisestä, koska yleensä parinkin tunnin matkat aiheuttavat kuolettavaa tylsistymistä. Silti, kuten arvata saattaa, selvisin matkoista hengissä.

Kiinassa pitkänmatkan juniin myydään kolmenlaisia lippuja: tuolipaikkoja,"hard sleeper" ja "soft sleeper". Hinnat arvattavasti ovat halvimmat tuolipaikoilla ja kalleimmat "pehmeillä" sängyillä. Miksi laitoin pehmeyden heittomerkkeihin? No koska sängyt eivät oikeasti ole pehmeitä, eivät todellakaan. Hard sleeperin ja soft sleeperin merkittävin ero onkin oikeasti se, että hard sleeper -sängyt sijaitsevat käytävällä (avoimessa tilassa ainakin, en koskaan nähnyt niitä omin silmin, mutta näin kuulemma) ja soft sleeper -paikat tarkoittavat sitä, että majoitut nelisänkyisessä hytissä. Itse olimme molemmille yöjunamatkoillamme soft sleeperissä, vaikka se hieman enemmän maksoikin. Omasta mielestäni tämä on sellainen asia, mihin kannattaakin rahallisesti panostaa.

Meillä oli hyttikavereina molemmilla pitkillä matkoilla naisia, mutta en ole varma onko se vain hyvää tuuria vai jaetaanko paikat sukupuolen mukaan. Ylä- tai alasänkyä ei valita myöskään valita. Itse olin molemmilla kerroilla ylhäällä ja kaveri alhaalla. Yläsänkyjä pidetään turvallisempina, mutta ei niillä sinällään ole yhtään mitään eroa. Meillä tullut turvattomuuden tunnetta millään junamatkalla, ei ylhäällä, eikä alhaalla.

Kuva oman yläsänkyni näkökulmasta - hyttikavereiden paljaat jalat edustettuna

Junaliput voi ostaa etukäteen netistä tai juna-asemalta samaa tai seuraavaa päivää varten ainakin. Online-lippuja varten on kaiken maailman sivuja, jotka hoitavat varaamisen puolestasi, mutta niiden luotettavuudesta ja toimivuudesta en osaa sanoa mitään, Dave kun varasi meidän liput suoraan junayhtiöiden kiinankielisiltä sivuilta.

Juna-asemilla joudut jonottamaan tiskille, vaikka liput olisi ostettu jo etukäteen. Jonoissa voi parhaimmillaan kestää yli tunti, joten varaa aikaa. Ota myös huomioon, että vaikka kohteeseesi menisi junia todella usein, voi joiltain päiviltä kaikki junat olla loppuunmyydyt, Kiinassa kun sitä populaa riittää ihan kaikkialle. Huom. Junalipun ostamiseen tarvitsee passin jokaiselta mukaan tulevalta.

Millaisia sitten ovat yöjunat Kiinassa?

- Hytti on todella pieni ja siellä hengaillaan vain omilla sängyillä. Matkatavaroille ei ole oikein varattu tilaa. Rinkat pystyi työntämään sängyn alle, mutta matkalaukkujen kanssa tulisi ongelmia, ainakin jos niitä on hytissä enemmän kuin yksi.
- Käytävän molemmissa päädyissä on vessa, toinen länkkäri (pönttö) ja toinen kiinalainen (kyykkyvessa) ja niiden läheisyydessä on pesuhuone, jossa on lavuaareja. Sitä ei saa lukkoon, eikä siellä muistaakseni ole saippuaakaan. Vessassa ei tietystikään ole vessapaperia, kuten ei yleensäkään julkisissa vessoissa Kiinassa. Omat paperit siis mukaan! Vessat olivat, ihme ja kumma, siistissä kunnossa molemmilla yöjuna-matkoilla, kahdeksan tunnin Harbinin junassa taas kesällä junan joka ikinen vessa oli tukossa ja silti käytetty... Ei kiitos.
- Junassa on ravintolavaunu, mutta siellä emme käyneet kertaakaan. Sen lisäksi käytävillä kulkee aina välillä kärryjä, joissa myydään ruokaa, mutta suosittelisin ottamaan omat eväät mukaan. Kiinalaisilla tuntui olevan paljon mukana nuudeleita, junissa kun saa kiehuvaa vettä.
- Pistorasioita on vain käytävillä ja niitäkin vain pari, joten power bankit kannattaa ladata täyteen, ellet halua kykkiä käytävässä ja mahdollisesti jonottaa pistokkeille. Itse olin suunnitellut kirjoittelevani blogia ja tekeväni vlogeja junamatkojen ajan, mutta meni suunnitelmat uusiksi.
- Sängyissä on lakanat, peitot ja tyynyt, MUTTA ne ovat ties kuinka monen käyttämät. Ensimmäisen yömatkan jälkeen odotimme pysäkkiämme kun työntekijät tulivat "vaihtamaan" lakanoita. No eipä niille muuta tehty, kuin viikattu takaisin paikoilleen. Itse huomasin hyttikaverin laittavan hupparin tyynynsä päälle ja otinkin tästä mallia, enkä siis koskenut tyynyyn suoraan. Lakanaa ja peittoa onkin sitten pahempi peittää. Ehkä lakanat vaihdetaan sitten joka toinen päivä.. Ehkä... Toivon näin ainakin, koska itse onnistuin sotkemaan omat lakanani suklaalla ja vielä pepun kohdalta, enkä toivo kellekään sitä kidutusta, että joutuu pohtia kuumeisesti, mitä ruskeat tahrat ovat. Omaa sotkuani ja paria murua lukuun ottamatta lakanat olivat siistissä kunnossa.
  

Junakäytävä yöllä

Vastoin kaikkia odotuksia tykästyin junamatkailuun (hytissä siis). Ei ole isoja turvatarkastuksia, eikä matkatavaroita tarvitse odottaa matkan jälkeen jostain hihnalta, ei ole satoja ihmisiä samassa suljetussa tilassa, eikä kuivaa sisäilmaa. Juna-asemien sijaintikin on lähempänä keskustaa kuin lentokenttien ja yöjunalla matkustaessa säästät yhden yön majoittumiseen menevät kulut. Suosittelen siis junalla matkustamista lämpimästi!

Musiikkia, kirja ja ruokaa, ei sitä muuta viihdykettä junamatkalle tarvitse. Mikäli aika käy tylsäksi, ehtii yöunien lisäksi myös ottaa päiväunet tai jopa kahdet - usko pois, tarpeen tullen unenlahjat nousevat ihan uudelle tasolle. Kaksikymmentäkuusi tuntiakin hujahtaa ohi ihmeen nopeasti.

China, I'm Coming!!!

Rinkka on pakattu (okei, MELKEIN pakattu) ja parin tunnin päästä lähdetään kohti Helsinki-Vantaata. Varttia vaille kahdenkymmenenneljän tunnin päästä lento laskeutuu Pekingin lentokentälle ja pääsen jälleen vetämään keuhkot täyteen raikasta kiinalaista ilmaa. Kuinka olenkaan ikävöinyt Kiinaa, kiinalaisia, kiinalaisuutta ja kiinan kieltä tämän kahden Suomessa vietetyn kuukauden aikana!

Kiinassa tulen viettämään kuukauden ja vaikka "kotikaupunki" Pekingille onkin varattu vain viisi päivää, olen erittäin tyytyväinen matkasuunnitelmaan (lue enemmän TÄSTÄ). Yritän parhaani postailla blogiin matkan aikana, mutta riippuu ihan VPN:stä, miten se käytännössä onnistuu. Kiinassa kun ei oikein tykätä länsimaalaisista nettisivuista, ei bloggeristakaan. Älkää siis ihmetelkö, jos pientä hiljaiseloa esiintyy seuraavan neljän viikon aikana.

Mutta mitäs sitä turhia lätisemään, pakkaukset pitää vielä viimeistellä ja päälläni tällä hetkellä oleva yökkärikään tuskin soveltuu julkiseen näyttäytymiseen,  valmisteltavaa siis löytyy vielä.



Ps. Insta löytyy tosiaan nimellä verawinter , mutta mikäli Kiina pistää parastaan nettiblokkauksissa, ei sinnekään päädy materiaalia. Vastarinta on kovaa omalta osalta, saa nähdä kumpi vie voiton, Vera vai suuri mahtava Kiina.