Ensimmäinen lukukausi alkaa olla pulkassa loppukokeita lukuun ottamatta ja ei herran jestas, kuinka nopeasti aika on kulunutkaan! Vähän alle viiden viikon päästä olen jo matkalla Suomeen viettämään joulua!! Täällä on edelleen 27 astetta (kahtena päivänä oli 15-17c ja huh että tuntui kylmältä), eikä missään mitään merkkiä joulusta tai talvesta. Oikeastaan järkytyin katsoessani kavereiden snapchat-tarinoita Suomesta ja tajutessani yhtäkkiä, että nythän on jo marraskuu ja joulukausi alkanut. Lämpimän sään takia tuntuu, että vieläkin olisi elo-/syyskuu.
Huomenna minulla on toiseksi viimeinen esitelmä ja ensi viikolla alkaa kokeisiin luvut. Haluan aloittaa ajoissa ja välttyä viimehetken paniikilta kerrankin. Oikeastaan onnistuin aika hyvin lukemaan midtermseihinkin, mikä oli todella yllättävää, sillä en ole mikään pänttääjä-tyyppi. Vielä yllättävämpää on se, että minua pidetään täällä hyvänä opiskelijana.
En todellakaan ollut Suomessakaan huono opiskelija, mutta vahva 8:n opiskelija, joka välillä sai pari 9:ä. Ylppäreistä kirjoitin M:n paperit. Olen aina ollut sitä hieman ylempää keskikastia, mutta kuitenkin sellainen, joka ei hirveästi erotu joukosta. Täällä olen kaveriporukan vitsi, koska satunnaisesti kertaan asioita viikonloppuisin ja koska olen optimoinut yöuneni 9 tuntiin niin, että olen aina mahdollisimman virkeä koulussa :D
Johtuuko koulupanostukseni välivuoden tuomasta puhdista, maiseman vaihdosta vai puhtaasta motivaatiosta alaani kohti? Varmaan vähän kaikista. Omalla kohdallani ulkomaille muutto tarkoittaa sitä, että Macau on kuin iso sisäoppilaitos, jossa tärkein tehtäväni on opiskella. Koko elämäni täällä pyörii koulun ympärillä; asun koulun asuntolassa, kaikki kaverini ovat samasta koulusta ja vapaa-aikaa ei ole vaikeaa uhrata koululle. Uskon, että sama efekti olisi jos olisi sisäoppilaitoksessa. Koko ympäristö vaan pyörii opiskelun ympärillä, eikä ole mitään turhia häiriötekijöitä - vaikka Macaun yöelämä välillä viekin mukanaan. Sama juttu, kun laittaa koulupuvun päälle. Heti tulee todella virallinen ja kunnollinen olo ja asennoituu opiskelemaan.
Olen aina ollut perfektionisti tietyissä asioissa ja täällä perfektionismini on laajentunut koulun puolelle hyvin vahvasti - hyvässä ja pahassa. Muistan jo ala-asteelta kun joskus tirauttelin kyyneliä kokeessa jos en osannut ja vielä lukiossakin kurkkua kuristi jos en saanut haluamaani tulosta, mutta täällä olen vienyt täydellisyyden tavoitteluni uudelle tasolle. Vaikka en pänttääkään yötä päivää, on minulla hyvin korkeat oletukset koulumenestykselleni. Onnekseni tähän mennessä olenkin aika hyvin pystynyt täyttämään omat isot saappaani.
Pääsin läpi accountingin midtermistä, josta keskiarvoisesti pääsee läpi vain joka kolmas, economicsissa tuli 47/60, managementistä sain huikeat 88.5% ja enkusta 92%!! Midtermsien lisäksi kurssitöistä on tullut hyviä arvosanoja, varsinkin enkusta, josta mulla on mahkut saada A omien laskujen mukaan, kunhan loppukoekin menee hyvin. Voitonriemunikin on päässyt nostamaan päätä (sisäisesti, en sentään mene hihkumaan kaikkien edessä :D) kun ryhmäni sai esitelmästämme selvästi paremmat pisteet opelta, kuin mikään muu ryhmä ja kun olen saanut parempia tuloksia kuin moni luokkakaveri, jotka ainakin stereotypioiden mukaan ovat hyviä oppilaita. Mutta en minä toiselle puolelle maailmaa muuttanutkaan pelleilemään.
Tuloksellisten menestymisien lisäksi olen huomannut kehitystä muissakin taidoissani. Olen tullut itsevarmemmaksi ja rohkeammaksi tasaiseen tahtiin Pekingiin muutosta lähtien ja tämä ota härkää kiinni sarvista -asenteeni on auttanut monessa tilanteessa. Olen myös huomannut omaksuvani johtajahahmon aseman tarvittaessa (, mikä sinällään on varsin hyvä asia, olen kuitenkin opiskelemassa johtoalan tehtäviin suuntaavaa tutkintoa), enkä enää jännitä yhtä paljoa luokan edessä puhumista - VAIKKA JOUDUN PUHUA ENGLANNIKSI. Managementin esitelmien aikana huomasin englantilaisten vaihtareiden jännittävän esitelmää enemmän kuin minä ja he sentään voivat puhua äidinkieltään. On mahtavaa huomata, että pärjää täysin kielellä, jonka on joutunut opetella kokonaan nolla-tasosta lähtien.
Koulun ulkopuolisia kuulumisia sitten: lisko 2 päätti käydä kylässä, mutta tämä retale onneksi ei ollut huoneessani vaan "eteisessämme" ja näin sen heti huoneestani tullessa. Se myös oli puolet pienempi kuin viime yksilö ja ehkäpä siksi pysyinkin rauhallisena ja kutsuin apureita paikalle. Lisko löytyi piiloilemasta kenkäkaapin takaa juuri kun olimme antamassa periksi etsinnöissä ja onneksi kurkkasinkin sinne! Ei olisi ollut yhtään kiva tavata uudestaan myöhemmin, vaikkapa vessaillessa. "It's gone" on vähän häilyvä ilmaisu, mutta oletan, että työntekijä nappasi sen ja vei pois, eikä vain kadottanut.
Tämä tapaaminen kävi juuri kun vihdoin aloin päästä yli edellisestä ja mielentilani järkkyi taas. En ole koskaan kokenut samanlaista "pelkoa" kuin näiden liskojen näkemisen jälkeen ja se on todella hämmentävä tunne. Ensimmäisen jälkeen olin todella säikky ja tuijottelin aina seiniä kaikkialla sen varalta, että siellä olisi lisko. Lisko 2 jälkeen olin ilmeisesti rauhallisesta tapaamisesta huolimatta järkyttynyt, sillä heräsin keskellä yötä aivan varmana, että seinällä yläpuolellani on lisko ja kaapin päällä toinen. Näin ihan fyysisesti molemmat liskot ja niiden liikkuvan, mutta ei siellä mitään oikeasti ollut. Todella hämmentävä kokemus, kun mieli tekee tepposet, eikä ole varma mikä on totta ja mikä ei.
Jostain syystä nämä liskokohtaamiset ovat myös saaneet minut pelkäämään isoja hämähäkkejä. Ei täällä sellaisia ole näkynyt, mutta olen vain ihan varma, että jonain päivänä kämmenen kokoinen karvaturri kävelee seinälläni. Olen oikeasti todella yllättynyt näistä peloistani, sillä vaikka en koskaan ole ötököistä yms tykännyt, en ole pelännyt pelännyt niitä aiemmin. Noh, toivottavasti kutsumattomat vieraat pysyvät poissa tästä lähtien.
Huomenna minulla on toiseksi viimeinen esitelmä ja ensi viikolla alkaa kokeisiin luvut. Haluan aloittaa ajoissa ja välttyä viimehetken paniikilta kerrankin. Oikeastaan onnistuin aika hyvin lukemaan midtermseihinkin, mikä oli todella yllättävää, sillä en ole mikään pänttääjä-tyyppi. Vielä yllättävämpää on se, että minua pidetään täällä hyvänä opiskelijana.
En todellakaan ollut Suomessakaan huono opiskelija, mutta vahva 8:n opiskelija, joka välillä sai pari 9:ä. Ylppäreistä kirjoitin M:n paperit. Olen aina ollut sitä hieman ylempää keskikastia, mutta kuitenkin sellainen, joka ei hirveästi erotu joukosta. Täällä olen kaveriporukan vitsi, koska satunnaisesti kertaan asioita viikonloppuisin ja koska olen optimoinut yöuneni 9 tuntiin niin, että olen aina mahdollisimman virkeä koulussa :D
Johtuuko koulupanostukseni välivuoden tuomasta puhdista, maiseman vaihdosta vai puhtaasta motivaatiosta alaani kohti? Varmaan vähän kaikista. Omalla kohdallani ulkomaille muutto tarkoittaa sitä, että Macau on kuin iso sisäoppilaitos, jossa tärkein tehtäväni on opiskella. Koko elämäni täällä pyörii koulun ympärillä; asun koulun asuntolassa, kaikki kaverini ovat samasta koulusta ja vapaa-aikaa ei ole vaikeaa uhrata koululle. Uskon, että sama efekti olisi jos olisi sisäoppilaitoksessa. Koko ympäristö vaan pyörii opiskelun ympärillä, eikä ole mitään turhia häiriötekijöitä - vaikka Macaun yöelämä välillä viekin mukanaan. Sama juttu, kun laittaa koulupuvun päälle. Heti tulee todella virallinen ja kunnollinen olo ja asennoituu opiskelemaan.
Olen aina ollut perfektionisti tietyissä asioissa ja täällä perfektionismini on laajentunut koulun puolelle hyvin vahvasti - hyvässä ja pahassa. Muistan jo ala-asteelta kun joskus tirauttelin kyyneliä kokeessa jos en osannut ja vielä lukiossakin kurkkua kuristi jos en saanut haluamaani tulosta, mutta täällä olen vienyt täydellisyyden tavoitteluni uudelle tasolle. Vaikka en pänttääkään yötä päivää, on minulla hyvin korkeat oletukset koulumenestykselleni. Onnekseni tähän mennessä olenkin aika hyvin pystynyt täyttämään omat isot saappaani.
Pääsin läpi accountingin midtermistä, josta keskiarvoisesti pääsee läpi vain joka kolmas, economicsissa tuli 47/60, managementistä sain huikeat 88.5% ja enkusta 92%!! Midtermsien lisäksi kurssitöistä on tullut hyviä arvosanoja, varsinkin enkusta, josta mulla on mahkut saada A omien laskujen mukaan, kunhan loppukoekin menee hyvin. Voitonriemunikin on päässyt nostamaan päätä (sisäisesti, en sentään mene hihkumaan kaikkien edessä :D) kun ryhmäni sai esitelmästämme selvästi paremmat pisteet opelta, kuin mikään muu ryhmä ja kun olen saanut parempia tuloksia kuin moni luokkakaveri, jotka ainakin stereotypioiden mukaan ovat hyviä oppilaita. Mutta en minä toiselle puolelle maailmaa muuttanutkaan pelleilemään.
Tuloksellisten menestymisien lisäksi olen huomannut kehitystä muissakin taidoissani. Olen tullut itsevarmemmaksi ja rohkeammaksi tasaiseen tahtiin Pekingiin muutosta lähtien ja tämä ota härkää kiinni sarvista -asenteeni on auttanut monessa tilanteessa. Olen myös huomannut omaksuvani johtajahahmon aseman tarvittaessa (, mikä sinällään on varsin hyvä asia, olen kuitenkin opiskelemassa johtoalan tehtäviin suuntaavaa tutkintoa), enkä enää jännitä yhtä paljoa luokan edessä puhumista - VAIKKA JOUDUN PUHUA ENGLANNIKSI. Managementin esitelmien aikana huomasin englantilaisten vaihtareiden jännittävän esitelmää enemmän kuin minä ja he sentään voivat puhua äidinkieltään. On mahtavaa huomata, että pärjää täysin kielellä, jonka on joutunut opetella kokonaan nolla-tasosta lähtien.
Koulun ulkopuolisia kuulumisia sitten: lisko 2 päätti käydä kylässä, mutta tämä retale onneksi ei ollut huoneessani vaan "eteisessämme" ja näin sen heti huoneestani tullessa. Se myös oli puolet pienempi kuin viime yksilö ja ehkäpä siksi pysyinkin rauhallisena ja kutsuin apureita paikalle. Lisko löytyi piiloilemasta kenkäkaapin takaa juuri kun olimme antamassa periksi etsinnöissä ja onneksi kurkkasinkin sinne! Ei olisi ollut yhtään kiva tavata uudestaan myöhemmin, vaikkapa vessaillessa. "It's gone" on vähän häilyvä ilmaisu, mutta oletan, että työntekijä nappasi sen ja vei pois, eikä vain kadottanut.
Tämä tapaaminen kävi juuri kun vihdoin aloin päästä yli edellisestä ja mielentilani järkkyi taas. En ole koskaan kokenut samanlaista "pelkoa" kuin näiden liskojen näkemisen jälkeen ja se on todella hämmentävä tunne. Ensimmäisen jälkeen olin todella säikky ja tuijottelin aina seiniä kaikkialla sen varalta, että siellä olisi lisko. Lisko 2 jälkeen olin ilmeisesti rauhallisesta tapaamisesta huolimatta järkyttynyt, sillä heräsin keskellä yötä aivan varmana, että seinällä yläpuolellani on lisko ja kaapin päällä toinen. Näin ihan fyysisesti molemmat liskot ja niiden liikkuvan, mutta ei siellä mitään oikeasti ollut. Todella hämmentävä kokemus, kun mieli tekee tepposet, eikä ole varma mikä on totta ja mikä ei.
Jostain syystä nämä liskokohtaamiset ovat myös saaneet minut pelkäämään isoja hämähäkkejä. Ei täällä sellaisia ole näkynyt, mutta olen vain ihan varma, että jonain päivänä kämmenen kokoinen karvaturri kävelee seinälläni. Olen oikeasti todella yllättynyt näistä peloistani, sillä vaikka en koskaan ole ötököistä yms tykännyt, en ole pelännyt pelännyt niitä aiemmin. Noh, toivottavasti kutsumattomat vieraat pysyvät poissa tästä lähtien.
Jännä toi liskojuttu! Mä olin viime kesän Keniassa ja siinä parin kuukauden aikana tuli poimittua jos jonkinmoista ötökkää pois niin lakanoista, hiuksista kun vaatteistakin. Vaikka en ikinä mikään ötökkälover oo ollukaan, niin tuolla jotenkin niistäkin tuli niin arkipäiväsiä, ettei jaksanu ees pelätä tai pahemmin kavahtaa. Yöllä vessassa käydessä lattialla juoksenteli monta jäätävän kokosta torakkaa ja niitä punasia muurahaisia, ja kaverin sängystä löyty kerran päätön skorpioni (okei se vähän vavahdutti :D) mutta jotenki niihin vaan tottu tosi nopeasti. Ja nyt Euroopassa asustellessa mitkään pikkuhämppikset tai ampiaiset tunnu enää missään! Tosin ymmärrän kyllä sen, että noi liskot on vähän suurempaa kokoluokkaa ja kenties vaarallisempiakin eikä mee enää ötököistä, et ei oo ihan vertauskelposia :)
VastaaPoistaJa hei ihanan olonen blogi sulla! Ton about-välilehden viimeset sanat kuulostaa vähän omiltani, mikäs sen parempaa ku matkustaa ja kirjotella :) Ja heh tän kommentin kirjottamisen jälkeen on pakko googlata missä tarkalleen on Macau :D
http://laura-linnea.blogspot.de/
Hahah ei kamala mitä ötököitä teillä kävi kylässä :'D Varsinkin toi skorpioni, HYI. Nää liskot kuulemma on ihan vaarattomia, mutta vihaan vaan niitä niin paljon. Niiden liikeratakin on vaan jotenkin aivan hirveä ja nään aina silmissäni sitä liikettä kaikkialla hah. Ja pahinta on se, että niille ei voi oikein tehdä itse mitään (en todellakaan ala niitä itse pyydystämään tms!) kun taas jonkun lukin yms öttiäisen voisi tarpeen tullen talloa. Hyi hyi ja hyi.
PoistaPs tätä kirjoittaessa oli ihan pakko tsekata seinät, ettei siellä ole mitään :D Olis ollut just sopivan ironista, että joku eläin ois tullu tervehtimään.
Siis mä en ymmärrä niitä ihmisiä jotka lähtee yliopistoon ilman mitään motivaatiota opiskella! Mä saan aina välillä kuulla siitä miten istun kirjastossa raapustamassa esseitä ihan turhaan koska ekojen vuosien arvosanoilla ei ole väliä. Ehkä ei mutta mitähän mä tulin yliopistoon oikein tekemään? :D Mä oon aina ollut myös siellä kasin ja ysin välimaastossa arvosanojen kanssa eli hyvä oppilas, mutta parempia on aina löytynyt. Toisaalta arvosanat ei ennen liikauttaneet mua kauheesti mihinkään suuntaan. Hyviä numeroita oli kiva saada, mutta niiden eteen en tehnyt kauheasti töitä kuitenkaan. Yliopistossa homma on vähän muuttunut ja mulla on suunnaton pakkomielle vetää A:ta kaikista kursseista ja oon ihan raivon partaalla jos esim. ryhmätöissä jotkut ei oo tehny osaansa kunnolla eikä tiedä mitä sanoa presentationeissa.
VastaaPoistaMeillä oli pieni hämähäkki episodi meidän kämpässä about kuukausi sitten ja en oo sen jälkeen pystynyt kävelemään ympäri kämppää ilman kenkiä tai tohveleita koska pelkään niitä niin hysteerisen paljon :D Aika usein tulee myös tarkistettua lattiat ennen huoneeseen menoa ihan vaan koska mahdollinen hämähäkkien olemassaolo stressaa. Että joo voin vaan kuvitella millaisia fiiliksiä sä käyt näpi noiden liskojen kanssa. Mä olisin varmaan ihan pakokauhun partaalla :D
Siis mulla on ihan sama fiilis, haluaisin kaikista kursseista A:n. En osaa vielä yhtään arvioida miten helposti/vaikeasti täällä saa mitä arvosanoja, joten en uskalla vielä toivoa liikoja. Tuntuu vaan niin turhalta opiskella itselleen mieluisaa alaa ja sitten menestyä huonosti.
PoistaMäkin olin hermoromahduksen partaalla kun mun ryhmä ei n. 4 pv ennen esitelmää vieläkään ollut sopinut edes kuka tekee mitäkin. Huoh. Itse siinä sitten jaoin tehtävät seitsemälle ihmisille ja käskin jokaisen valita yhden osan. Onneksi sentään esitelmä meni hyvin..
MUTTA KAIKISTA PAHINTA ON, että musta tuntuu et vähintään puolet opiskelee täällä vaan koska no lukion jälkeen mennään yliopistoon. Mun yks kaverikaan ei edes tiennyt mitä marketing on ja herran jestas meidän pääaine on Tourism retail and MARKETING management :'''D En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.
Ja hahah siis itse asiassa toi sun hämähäkki-postaus vielä sattu mun kriisi-aikaan ja mun sydän oikein pomppas kun luin sen otsikon :DD Siis ihan vaan hämähäkin ajattelemisen takia. Ei yhtään auttanut kun luin koko tekstin.
Aaa. mahtavaa kuulla että koulu sujuu hyvin siellä! Kunhan ei tuo liikaa stressiä niin on oei olla vähä perfektionisti :) Mulla taas on niin päin, että oon varsinkin kielistä saanut aina kymppejä, muusta sitte 8-9 ja nyt on pitänyt laskea odotuksia aika reippaasti, kun ei aina edes ymmärrä mistä luennoilla puhutaan, saati sitte osaa ilmaista itseään tehtävissä ja esseissä just niin kuin haluaisi. On kuitenkin ihana huomata, että kehittyy koko ajan, vaikka ne arvosanat ei pysyisi samoina. Mustakin kuitenkin tuntuu, että tää mitä opiskelen on just mun juttu. Se on ehkä paras tunne ikinä :)
VastaaPoistaHyi kauhee toi lisko. Niitähän asustelee oikein perhe siellä:D Toivottavasti pääset eroon niistä haha.
Sun opintojen aiheet kuulostaa kyllä varsin vaikeatermisiltä ja muutenkin haasteellisilta, että ihan ymmärrettävää, ettei ainakaan heti pysty täydellisiin suorituksiin. Mullakin oli alussa vaikeuksia saada ilmaistua itseäni tehtävien vastauksissa jne, mutta onkin just mahtavaa huomata, kuinka kehittyy. Mutta vielä kaiken lisäks sä et joudu ainoastaan käyttämään enkkua, vaan vielä ranskaa ja espanjaakin! Vaikka se vähän kielinörtin unelmalta kuulostaakin omaan korvaan, on varmasti tosi haastavaa.
PoistaKaikista pahinta noissa liskoissa on vielä, että ne on eri rotua (tai mitä mä liskoista tiedän, mutta eri värisiä ja kokosia ainakin :D), eli täällä siis tosiaan on paljon liskoja ympäristössä. Tää lisko 2 kai kiipes sisään vessan ikkunasta, joka on muuten pysynyt visusti kiinni ever since! Ei sillä että toivoisin säiden kylmenemistä, mutta luulis liskojen ainakin katoavan kun päästään pois hellelukemista.. Toivottavasti.