Macaussa on tultu eleltyä nyt melkeinpä päivälleen tasan kolme kuukautta ja tässä asioita, joita olen pistänyt merkille siinä ajassa. Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, kun elän ikäisteni aasialaisten seurassa, asiat siis assosioituvat macaulaisiin, vaikka pätevät varmasti ainakin Kiinassa ja muuallakin Aasiassa.
P.s. Kuvat kauniista Coloane Villagesta!
1. Vilkuttaminen
Toiselle vilkuttaminen on todella tärkeää, se jollain tasolla viestittää siitä, että teidän välinne ovat kaverilliset. Vilkuttamiseen pitäisi aina siis vastata vilkuttamalla, muuten tavallaan kieltäydyt toisen yrityksestä olla ystävä. Kiinassa kun tapasin toista kertaa joitain poikaystäväni kavereista ja yksi tytöistä vilkutti minulle, nyökkäsin ja hymyilin takaisin. Omasta mielestäni tämä oli tarpeeksi ja ihmettelin, miksi poikaystävä käski hampaidensa välistä "vilkuta takaisin", kuin olisin aivan hirveän epäkohtelias ihminen. Nyt ymmärrän vilkuttamisen merkityksen ja vilkuttelen tervehdyksiä ja hyvästejä koulun käytävillä kaikille puolitutuillekin. Ja siis toisin kuin Suomessa, täällä vilkutetaan silloinkin kun seisoo vierekkäin, ei ainoastaan jos on kuuloetäisyyden ulkopuolella, eikä muuten voisi tervehtiä kunnolla.
2. Nukkuminen
Uni on täällä asioista luonnollisin. Jos nukut tunnilla, tuntien välissä tai hyppytunnilla, ei kukaan katso sinua oudosti. Kirjaston sohvilla nukkuu aina joku, kuten myös yleensä oppitunneillakin. Opettajat eivät edes kiinnitä nukkuviin opiskelijoihin huomiota (näkyvästi ainakaan, en tiedä merkkaavatko omiin muistiinpanoihinsa), vaan antavat heidän nukkua rauhassa, toisin kuin ainakin minun lukiossa, jossa opettaja pysäytti koko oppitunnin ja meni herättämään torkkujan räikeästi. Itsekin olen kahdesti torkahtanut oppitunnilla (vain 10 minuutiksi tosin, en koko tunniksi kuten jotkut kröhöm mm. eräs hyvä ystäväni) ja kerran nukuin hypärilläkin meluisessa taukohuoneessa.
3. Suorat kysymykset seurustelusta
Kun tutustuu uuteen ystävään, tulee kysymys seurustelusta suoraan ja hyvin nopeasti. Itseltäni tätä on kysytty Macaussa kolmessa eri tilanteessa. Clubilla kysymys oli ihan ymmärrettävä, mutta toisella kerralla se tuli ihan ilman mitään pohjustusta uuden keskustelun avaajana kun olin tuntenut kaverini max kaksi päivää. Kyllähän toki ymmärrän uteliaisuuden ja itsekin on kiva olla perillä kavereiden tilanteesta, mutta en suomalaisena kysyisi asiasta suoraan, enkä varsinkaan joltain, joka ei ole hyvä ystäväni. Esikysymyksen lisäksi minulta on kysytty ystävyyden alkumetreillä, milloin menemme naimisiin ja haluaako poikaystäväni lapsia ja viime postauksessa mainittu kommentti 1/2 valkoisista 1/2 aasialaista "tulevista lapsista" ei myöskään ole mitenkään tungetteleva täällä päin.
4. Jakaminen ja antaminen
Tämän pistin merkille jo Pekingissä. Lapset olivat harvase päivä viemässä pieniä lahjoja ystävilleen kouluun ja toivat vastineeksi aina kotiin itse saamiaan lahjoja. Kerran Alina surullisena kertoi minulle, että hän oli jo lahjoittanut viisi värikästä hiuspidennystä (sellaista yksittäistä klipsusuikaletta) kavereilleen, eikä enää haluaisi antaa niitä pois. Siinä sitten yritin kertoa, että ei kaikkea aina tarvitse antaa muillekin.
Täällä ja ikäisilläni jakaminen näkyy ruoan kanssa. Maistiaisia omasta annetaan aina ja jos on ostanut jotain, esim suklaata tai 3 oreota sisältävän paketin, annetaan kavereille AINA jotain. Ensimmäisellä viikolla koulussa kaverini ostivat minulle kaksi peri-macaulaista herkkua ihan vaan koska ja muutenkin olen saanut sivustaseuraajana niin paljon kaikkea, että kerran ostin karkkipussin ihan vain siksi, että voin heitellä muille lahjoja, enkä koe olevani niin pahassa velassa enää :D
5. Muille nauraminen
Suomessa jos joku mokaa ja sille nauretaan, tekee yhden pahimmista loukkauksista. Täällä nauretaan aina kun toinen tekee jotain vähänkin typerää. Esitelmää pidettäessä sinulle nauretaan jos sanot jotain väärin, änkytät tai jäädyt. Tämä nauru ei kuitenkaan ole pahasta ja tekijä itsekin nauraa itselleen. Täällä nauretaan, koska se tekee mokaamisesta epävakavampaa. Kun voidaan yhdessä pitää mokaa hassuna, ei kukaan koe tehneensä maailmaa järisyttävää virhettä. Muistan kun Kiinassa perheen ayi nauroi aina kun yritin puhua kiinaa ja pidin tätä loukkaavana. Nyt ymmärrän, että hän yritti vain keventää tilannetta ja tehdä siitä VÄHEMMÄN kiusallisen molemmille osapuolille. Meidän suomalaisten pitäisi kyllä oppia nauramaan mokille, moka =/= epäonnistuminen.
6. Asioiden ulkoa opettelu
En voi ymmärtää miksi kaikki luokkalaiseni yrittävät opiskella oppimalla asioita ulkoa. Kyllä, ehkäpä menestyt kokeessa hyvin, mutta ymmärrätkö mitään ja pystytkö soveltaa asioita? Ja tärkeimpänä, muistatko mitään edes kahden päivän päästä (kaverini sanovat, että ei)? Koealueiden ulkoa opettelun ymmärrän vielä jotenkin, mutta nämä opettelevat ulkoa myös asiat, jotka aikovat sanoa esitelmissään! Siis kaiken tervehdyksistä lähtien ja esiintyessään hakevat sitten muististaan pitkään jotain irrallista todella vaikeaa sanaa, jonka olisi voinut kiertää tai käyttää yleiskielellistä synonyymia.
Meidän piti englannissa haastatella kaveria ja pitää sitten suullinen esitelmä haastattelusta opituista asioista. Kavereilla oli lunttilappuja siihen, mitä heidän haastateltava kertoi! He eivät siis voi kertoa vapaasti jostain tapahtumasta, ei, vaan kaikki pitää olla harjoiteltua ja sitten tulee voi-voi kun unohtaakin mitä oli harjoitellut, eikä osaa kertoa asiasta vapaamuotoisesti.
7. Oudot enkku-nimet
Aasialaisilla on siis melkein kaikilla englantilaiset nimet, koska kansainvälisessä ympäristössä heidän nimensä ovat hyvin vaikeat muistaa, eivätkä sovellu puheeseen jos puhutaan englanniksi. Jotkut päättävät itselleen nimen (ja saattavat vaihdella sitä), jotkut saavat nimen vanhemmiltaan syntyessään ja joillekin esim. englannin opettaja saattaa keksiä nimen. Enkku-nimellä ei ole mitään tekemistä oikean nimen kanssa, esim minun poikaystäväni kiinalainen nimi on Hao Long ja englantilainen nimi David. Ei mitään yhteyttä, ei sitten vaikka kuinka yrittäisit etsiä.
Aina välillä kuulee tarinoita aasialaisista, jotka valitsevat itselleen todella outoja enkku-nimiä kulttuurin/kielen käsityksen puutteessa ja näin on syntynyt nimiä kuten Cinderella ja Refrigerator. Tähän kulttuurilliseen piirteseen piti tarttua ja olen kerännyt muistiin hassuja enkku-nimiä, joita on tullut vastaan. Tässä hauskimpia/oudoimpia enkkunimiä koulustani: Winky, Goretti, Tiger, Milk, Venus, Eep, Yoyo, Newvida ja parhaimpana: Kawaii. Kyllä, rinnakkaisluokkalainen tyttöni on virallisesti koulussani Kawaii.
8. Käytävän puolella istuminen
Tätä tehtiin Kiinassakin ja se on NIIIN ärsyttävää. Täydessäkin bussissa ihmiset istuvat käytävän puolella ja jos menet seisomaan odottavasti viereen, eivät he tiivistä ikkunan viereen, vaan pitää sinun kiivetä vaivalloisesti heidän ylitseen. Tämä tapa ärsyttää minua varmaan enemmän kuin pitäisi, mutten vain kestä sitä.
9. Rakkaus ruokaan
Ruokakulttuuri kukoistaa Macaussa niin kovasti, että jopa minä, nirsouden kuningas, olen innostunut ruoasta - ainakin vähän. Halpaa katuruokaa on dumplingeista, lihavartaisiin, kalaan ja vaikka mihin ja instagramissa kukoistaa Macau foodhunter:ien profiilit (en tiedä onko muissakin maissa näitä, mutta kannattaa tsekata IG:stä hakemalla hakusanana kaupungin nimeä + food/eating tms, itse ainakin löysin paljon Macau-ruokatunnareita ja siitä vaan sitten niiden kautta uusia etsimään! Näin näkee helposti kuvia omaan makuun olevista ruoista ja käyttäjät yleensä merkkaavat sijainninkin).
Macaussa ruoan hinta on ylempänä kuin Kiinassa, jossa ravintolassa syöminen on melkeinpä halvempaa kuin kaupassa käyminen, mutta kyllä täälläkin ravintolassa voi syödä vaikka joka päivä. Ravintoloita on joka lähtöön (kaikki Japanista ja Portugalista Myanmariin, Thaimaaseen ja Koreaan) ja jälkiruoka-puoli on vähintäänkin yhtä hyvin edustettuna. Täältä löytyy melkein kaikki internet-hitit, kuten kalavohvelit, joiden suusta tulee jäätelöä, rolled ice cream, hedelmän paloja sisältävät mehujäät ja söpöt donitsit, mutta löytyy myös eksoottisia väriään vaihtavia limuja, froyouta vaikka millä täytteillä, ranskalaisia leipomoita ja Macaun omat egg tartsit. Aion tulevaisuudessa tehdä oikein oman postauksen omistettuna Macaun parhaille jälkiruoille, mutta kestää hetken käydä läpi kaikki paikat heh.
P.s. Kuvat kauniista Coloane Villagesta!
1. Vilkuttaminen
Toiselle vilkuttaminen on todella tärkeää, se jollain tasolla viestittää siitä, että teidän välinne ovat kaverilliset. Vilkuttamiseen pitäisi aina siis vastata vilkuttamalla, muuten tavallaan kieltäydyt toisen yrityksestä olla ystävä. Kiinassa kun tapasin toista kertaa joitain poikaystäväni kavereista ja yksi tytöistä vilkutti minulle, nyökkäsin ja hymyilin takaisin. Omasta mielestäni tämä oli tarpeeksi ja ihmettelin, miksi poikaystävä käski hampaidensa välistä "vilkuta takaisin", kuin olisin aivan hirveän epäkohtelias ihminen. Nyt ymmärrän vilkuttamisen merkityksen ja vilkuttelen tervehdyksiä ja hyvästejä koulun käytävillä kaikille puolitutuillekin. Ja siis toisin kuin Suomessa, täällä vilkutetaan silloinkin kun seisoo vierekkäin, ei ainoastaan jos on kuuloetäisyyden ulkopuolella, eikä muuten voisi tervehtiä kunnolla.
2. Nukkuminen
Uni on täällä asioista luonnollisin. Jos nukut tunnilla, tuntien välissä tai hyppytunnilla, ei kukaan katso sinua oudosti. Kirjaston sohvilla nukkuu aina joku, kuten myös yleensä oppitunneillakin. Opettajat eivät edes kiinnitä nukkuviin opiskelijoihin huomiota (näkyvästi ainakaan, en tiedä merkkaavatko omiin muistiinpanoihinsa), vaan antavat heidän nukkua rauhassa, toisin kuin ainakin minun lukiossa, jossa opettaja pysäytti koko oppitunnin ja meni herättämään torkkujan räikeästi. Itsekin olen kahdesti torkahtanut oppitunnilla (vain 10 minuutiksi tosin, en koko tunniksi kuten jotkut kröhöm mm. eräs hyvä ystäväni) ja kerran nukuin hypärilläkin meluisessa taukohuoneessa.
3. Suorat kysymykset seurustelusta
Kun tutustuu uuteen ystävään, tulee kysymys seurustelusta suoraan ja hyvin nopeasti. Itseltäni tätä on kysytty Macaussa kolmessa eri tilanteessa. Clubilla kysymys oli ihan ymmärrettävä, mutta toisella kerralla se tuli ihan ilman mitään pohjustusta uuden keskustelun avaajana kun olin tuntenut kaverini max kaksi päivää. Kyllähän toki ymmärrän uteliaisuuden ja itsekin on kiva olla perillä kavereiden tilanteesta, mutta en suomalaisena kysyisi asiasta suoraan, enkä varsinkaan joltain, joka ei ole hyvä ystäväni. Esikysymyksen lisäksi minulta on kysytty ystävyyden alkumetreillä, milloin menemme naimisiin ja haluaako poikaystäväni lapsia ja viime postauksessa mainittu kommentti 1/2 valkoisista 1/2 aasialaista "tulevista lapsista" ei myöskään ole mitenkään tungetteleva täällä päin.
4. Jakaminen ja antaminen
Tämän pistin merkille jo Pekingissä. Lapset olivat harvase päivä viemässä pieniä lahjoja ystävilleen kouluun ja toivat vastineeksi aina kotiin itse saamiaan lahjoja. Kerran Alina surullisena kertoi minulle, että hän oli jo lahjoittanut viisi värikästä hiuspidennystä (sellaista yksittäistä klipsusuikaletta) kavereilleen, eikä enää haluaisi antaa niitä pois. Siinä sitten yritin kertoa, että ei kaikkea aina tarvitse antaa muillekin.
Täällä ja ikäisilläni jakaminen näkyy ruoan kanssa. Maistiaisia omasta annetaan aina ja jos on ostanut jotain, esim suklaata tai 3 oreota sisältävän paketin, annetaan kavereille AINA jotain. Ensimmäisellä viikolla koulussa kaverini ostivat minulle kaksi peri-macaulaista herkkua ihan vaan koska ja muutenkin olen saanut sivustaseuraajana niin paljon kaikkea, että kerran ostin karkkipussin ihan vain siksi, että voin heitellä muille lahjoja, enkä koe olevani niin pahassa velassa enää :D
5. Muille nauraminen
Suomessa jos joku mokaa ja sille nauretaan, tekee yhden pahimmista loukkauksista. Täällä nauretaan aina kun toinen tekee jotain vähänkin typerää. Esitelmää pidettäessä sinulle nauretaan jos sanot jotain väärin, änkytät tai jäädyt. Tämä nauru ei kuitenkaan ole pahasta ja tekijä itsekin nauraa itselleen. Täällä nauretaan, koska se tekee mokaamisesta epävakavampaa. Kun voidaan yhdessä pitää mokaa hassuna, ei kukaan koe tehneensä maailmaa järisyttävää virhettä. Muistan kun Kiinassa perheen ayi nauroi aina kun yritin puhua kiinaa ja pidin tätä loukkaavana. Nyt ymmärrän, että hän yritti vain keventää tilannetta ja tehdä siitä VÄHEMMÄN kiusallisen molemmille osapuolille. Meidän suomalaisten pitäisi kyllä oppia nauramaan mokille, moka =/= epäonnistuminen.
6. Asioiden ulkoa opettelu
En voi ymmärtää miksi kaikki luokkalaiseni yrittävät opiskella oppimalla asioita ulkoa. Kyllä, ehkäpä menestyt kokeessa hyvin, mutta ymmärrätkö mitään ja pystytkö soveltaa asioita? Ja tärkeimpänä, muistatko mitään edes kahden päivän päästä (kaverini sanovat, että ei)? Koealueiden ulkoa opettelun ymmärrän vielä jotenkin, mutta nämä opettelevat ulkoa myös asiat, jotka aikovat sanoa esitelmissään! Siis kaiken tervehdyksistä lähtien ja esiintyessään hakevat sitten muististaan pitkään jotain irrallista todella vaikeaa sanaa, jonka olisi voinut kiertää tai käyttää yleiskielellistä synonyymia.
Meidän piti englannissa haastatella kaveria ja pitää sitten suullinen esitelmä haastattelusta opituista asioista. Kavereilla oli lunttilappuja siihen, mitä heidän haastateltava kertoi! He eivät siis voi kertoa vapaasti jostain tapahtumasta, ei, vaan kaikki pitää olla harjoiteltua ja sitten tulee voi-voi kun unohtaakin mitä oli harjoitellut, eikä osaa kertoa asiasta vapaamuotoisesti.
7. Oudot enkku-nimet
Aasialaisilla on siis melkein kaikilla englantilaiset nimet, koska kansainvälisessä ympäristössä heidän nimensä ovat hyvin vaikeat muistaa, eivätkä sovellu puheeseen jos puhutaan englanniksi. Jotkut päättävät itselleen nimen (ja saattavat vaihdella sitä), jotkut saavat nimen vanhemmiltaan syntyessään ja joillekin esim. englannin opettaja saattaa keksiä nimen. Enkku-nimellä ei ole mitään tekemistä oikean nimen kanssa, esim minun poikaystäväni kiinalainen nimi on Hao Long ja englantilainen nimi David. Ei mitään yhteyttä, ei sitten vaikka kuinka yrittäisit etsiä.
Aina välillä kuulee tarinoita aasialaisista, jotka valitsevat itselleen todella outoja enkku-nimiä kulttuurin/kielen käsityksen puutteessa ja näin on syntynyt nimiä kuten Cinderella ja Refrigerator. Tähän kulttuurilliseen piirteseen piti tarttua ja olen kerännyt muistiin hassuja enkku-nimiä, joita on tullut vastaan. Tässä hauskimpia/oudoimpia enkkunimiä koulustani: Winky, Goretti, Tiger, Milk, Venus, Eep, Yoyo, Newvida ja parhaimpana: Kawaii. Kyllä, rinnakkaisluokkalainen tyttöni on virallisesti koulussani Kawaii.
8. Käytävän puolella istuminen
Tätä tehtiin Kiinassakin ja se on NIIIN ärsyttävää. Täydessäkin bussissa ihmiset istuvat käytävän puolella ja jos menet seisomaan odottavasti viereen, eivät he tiivistä ikkunan viereen, vaan pitää sinun kiivetä vaivalloisesti heidän ylitseen. Tämä tapa ärsyttää minua varmaan enemmän kuin pitäisi, mutten vain kestä sitä.
9. Rakkaus ruokaan
Ruokakulttuuri kukoistaa Macaussa niin kovasti, että jopa minä, nirsouden kuningas, olen innostunut ruoasta - ainakin vähän. Halpaa katuruokaa on dumplingeista, lihavartaisiin, kalaan ja vaikka mihin ja instagramissa kukoistaa Macau foodhunter:ien profiilit (en tiedä onko muissakin maissa näitä, mutta kannattaa tsekata IG:stä hakemalla hakusanana kaupungin nimeä + food/eating tms, itse ainakin löysin paljon Macau-ruokatunnareita ja siitä vaan sitten niiden kautta uusia etsimään! Näin näkee helposti kuvia omaan makuun olevista ruoista ja käyttäjät yleensä merkkaavat sijainninkin).
Macaussa ruoan hinta on ylempänä kuin Kiinassa, jossa ravintolassa syöminen on melkeinpä halvempaa kuin kaupassa käyminen, mutta kyllä täälläkin ravintolassa voi syödä vaikka joka päivä. Ravintoloita on joka lähtöön (kaikki Japanista ja Portugalista Myanmariin, Thaimaaseen ja Koreaan) ja jälkiruoka-puoli on vähintäänkin yhtä hyvin edustettuna. Täältä löytyy melkein kaikki internet-hitit, kuten kalavohvelit, joiden suusta tulee jäätelöä, rolled ice cream, hedelmän paloja sisältävät mehujäät ja söpöt donitsit, mutta löytyy myös eksoottisia väriään vaihtavia limuja, froyouta vaikka millä täytteillä, ranskalaisia leipomoita ja Macaun omat egg tartsit. Aion tulevaisuudessa tehdä oikein oman postauksen omistettuna Macaun parhaille jälkiruoille, mutta kestää hetken käydä läpi kaikki paikat heh.
Hei moi,
VastaaPoistaLöysin sun blogin sattumalta googlaillessani, ja opiskelet siis Macaussa? Älyttömän siistiä. Opiskelen itsekin tällä hetkellä Aasiassa, mutta olen jättämässä tämänhetkiset opintoni kesken ja etsimässä siis uutta, – lue: parempaa –, yliopistoa Aasiasta. Millainen sun koulu siis on? Lähinnä siis, että minkälainen taso, millaisia kursseja, onko miten kansainvälinen ilmapiiri?
Kiitos tosi, tosi paljon jo etukäteen. :–)
Moikka!
PoistaMun mielestä meidän opetuksen taso on hyvä (ainakin sellainen mielikuva mulla on tän ensimmäisen semesterini perusteella :D) ja kurssit kiinnostavia. Valinnaisuutta ei ole hirveästi, ainoastaan mitä kieltä opiskelee (ja jos ei jo osaa kirjoittaa kiinaksi, ei voi valita mandariinia, joten valintana vain japani ja portugali) ja yksi (vai kaksi, en ole ihan varma) valinnainen vuodessa ensimmäisen vuoden jälkeen. Töitä joutuu oikeasti tehdä, mutta alasta motivoituneella se tuskin on ongelma :)
N. 80% opiskelijoista on macaulaisia, seuraavaksi isoin osa kiinalaisia ja muita sitten aika vähän ja hekin ovat pääasiassa Hong Kongista tai Taiwanista. Kansainvälisiä opiskelijoita ei ole hirveästi (vaihtarit lukuun ottamatta) ja yleensä hekin ovat etnisesti kiinalaisia ja osaavat mandariinia tai kanttonia. En tiedä kyllä 3. ja 4. vuosilaisista, koska kampuksellani on vaan 1. ja 2. vuotiset. Pakko kyllä sanoa, että oppilaat eivät ole aina hirveän aktiivisia puhumaan englantia, mikä on välillä tosi ärsyttävää. Ehkä ne siitä rohkaistuvat kun tottuvat opiskelemaan englanniksi ja oppivat lisää.
Osa opettajista on länkkäreitä ja kiinalaisetkin opettajat ovat usein asuneet englanninkielisissä maissa ja osaavat siis hyvin, ainakin Aasian tasolla, englantia (tosiaan sanon tämän vaan yhden jakson opiskelleena).
Toivottavasti vastauksista oli jotain apua ja kysy vaan lisää jos tulee mieleen jotain! :)
Argh en tiedä minne kaikki kappalejaot katos lähettämisen jälkeen, mutta toivottavasti saat jotain selvää :D
Poista